Vuoden 2016 wrap-up

Havahduin matkalla bussipysäkiltä noutopaikalle todellisuuteen, että on vierähtänyt vuosi siitä kun tallailin tismalleen samaa polkua pitkin pohtien tulevaa vuoden 2015 viimeistä koulupäivää. Vuosi sitten ajatukset täytti koulu, mielessä pyöri uudenvuoden kampaukset ja vuoden 2016 alussa tapahtuva oikeaan asiakaspalveluun siirtyminen. Tänä vuonna kykenin vain ihmettelemään, onko oikeasti kulunut yksi vuosi jatkaen samaa hengenvetoon ajatusta siitä, miten mahtava kulunut vuosi onkaan ollut.

Vuosi käynnistyi heti tammikuussa once-in-a-lifetime -tyyppisellä tapahtumalla. Pääsin kolmen luokkatoverini kanssa avustamaan hiusguru Guy Tangia Olaplex kiertueen Suominäytöksen mallien valmistelussa. Kolme päivää yhdessäolo Olaplex -tiimin huikeiden hiusammattilaisten kanssa imien itseensä siinä samalla roppakaupalla syventäviä vinkkejä hiushommista. Tämä assarikeikka on minulle yksi vuoden huikeimpia kokemuksia ja pysyy aitiopaikalla 2016 muistoissa taatusti pitkään.

Helmikuun osalta muistoissa on koulua ja ne jännityksen hetket, kun opiskeluissa oltiin vihdoinkin niin pitkällä että lupa siirtyä työskentelysaliin oikeiden maksavien asiakkaiden pariin heltisi.

Maaliskuu ja huhtikuu kului glitterin, paljettien ja kovan treenaamisen kanssa BodyLove Burleski -kurssin merkeissä.  Tukan väri vaihtui vaaleista sävyistä hetkeksi räiskyvään punaiseen ja minut houkuteltiin luokkatoverini toimesta luopumaan Betty Page -etutukasta ja kokeilemaan rohkeasti aivan uutta tukkamallia. Huhtikuun lopulla tukkani saikin rajusti toispuoleisen mallin, josta se yllättäen on kuukausien myötä kasvanut tähän nykyiseen malliinsa - ehdottomasti vuoden paras houkuttelu, tuo etutukasta luopumiseen suostuttelu.

Toukokuu toi mukanaan ensidebyyttini burleskimaailmassa. Astuin rohkeasti koko maailman katseltavaksi parrasvaloihin niin lavaesiintyjän, ohjaajan kuin burleskitapahtumatuottajan roolissa. Kaksi päivää rakkaudentäyteistä burleskihuumaan seurassani projektin kaksikymmentä ihanaa esiintyjä leidiä ja kahden täyden salillisen verran yleisöä. 

Toukokuussa loihdititiin ihana sini-turkoosin sävymaailma tukkaani.

Kesäkuussa koiti kahden viikon loma ja lomasesonkikauden ulkopuolella suoritettu tutustuminen Balaton järven turistikohteisiin. Budapest ja tatuointistudiolla vierailu väritti kesäkuun tunnelmia kivasti. Tatuoinnin kohden tällä kertaa vain JunttiPee, mutta minun tulevia kuviakin suunniteltiin reissulla. Flipperimuseo oli tämän Budapest -reissun paras löytö.

Heinäkuusta mieleen on jäänyt Taidehallin Tom Of Finland näyttelyvierailun Helsinkikodin Lindan kanssa. Heinäkuu muistuu mieleen myös hellekelien odottelusta - niitä kesähelteitä muuten odotellaan yhä. Heinäkuussa juhlittiin myös meidän hääpäivää ja minun syntymäpäivääni. Yllättävänä syntymäpäivälahjana saadut Marcel Wave -klipsit ovat ihanin tänä vuonna saamani lahja. Heinäkuun aurinkoisina päivinä tapasin Raatalan Humpparallissa Eino Grönin.

Elokuussa hoideltiin kipeytyneitä jalkoja fysioterapian ja kinesioteippauksen voimilla. Lahti Pride ja BodyLove Burleski -workshop veivät minut kesäretkelle Lahteen. JunttiPee ja Bearded Villains -yhteisön kesämiitti puolestaan järjestivät minulle paljon kaivatun lomapäivän Helsingissä.

Syyskuun parhaita muistoja on Worlds Beards Day -päivään liittyvä retki Tukholmaan. Tuo retki toi elämääni livetapaamisen body positivity -idolini Bearded Dame Harnaam Kaurin kanssa. Lisää ihanuutta Ruotsin reisusun toi ystäväni Jaana, joka rohkeni kanssani ensimmäiselle pyörätuolissa käsin istuen suoritetulle ulkomaanreisulle. Syyskuu toi elämääni myös Sen Ainoan Oikean työharjoittelupaikan ja ihanan Puistonkulman Parturikampaamon. Työharjoittelussa vietetyn kaksiviikkoisen myötä sain osakseni ehdotuksen liittyä valmistumisen jälkeen uudeksi työkaveriksi Puistonkulmaan.

Lokakuussa remontointiin, työhuone sai pinnoikseen paljon kaivattua uutta tapettia ja parkettia. Lokakuun teemaksi voisi luonnehtia perus-peruselämää - koulua, perhettä, ystäviä ja ripaus politiikkaa.

Marraskuun parasta antia on tietenkin Hanko. Minä pyysin irtiottoa arjesta ja sellaisen maailmankaikkeus minulle järjesti ystäväni Lotan tuomana. Ihana yöpymisretki talviseen Hankoon hyvässä seurassa katkaisi hetkeksi rankan opiskeluputken juuri toivotulla tavalla ja toi elämäni juuri sopivasti tuossa hetkessä paljon kaipaamaani lepoa.

Joulukuun 2016 muistan ensiajatuksena pimeydestä. Paljon koulua - kotitehtävien palautusta ja näyttötutkintoon valmistumista. Työtä, työtä ja työtä. Pitkiä ja pimeitä rankalta tuntuvia työpäiviä. Ensimmäistä kertaa koulun alettua, tuntui hetken siltä että nyt väsyttää oikeasti - tervetuloa tosielämään. Joulukuu tuntui vuosien pituiselta, vaikkakin joulu kaiken arjen keskellä pääsi hiipimään salakavalasti kohdalle ilman, että ehti tehdä juurikaan valmisteluja.

Joulukuu 2016 pysyy muistoissa myös isojen elämänmuutosten kuukautena. Rakas koiravanhuksemme Herra Hartikainen nukkui ikiuneen 12 vuoden kunnioitettavassa iässä ja me JunttiPeen kanssa kohtasimme ensimmäistä kertaa tilanteen, jossa me molemmat menetämme elämästä jotakin yhteistä. Herra Hoo asui kansamme jokaisessa kodissamme ensimmäisestä yhteisestä osoitteestamme alkaen. Me kolme jaoimme aimo annoksen yhteistä historiaa. Hartikaisen poisnukkumisen myötä sulkeutui tietyllä tavalla yksi iso luku minun ja JunttiPeen elämässä - ensimmäinen yhteinen lemmikki saateltu elämän mittainen matka pennusta hautaan.

Surusta huolimatta joulusta 2016 jää muistoihini positiivinen fiilis. Surun sekaan mahtuu paljon onnellisia hetkiä - vilpitöntä rakkautta ja kiitollisuutta elämälle.

Sellainen oli vuosi 2016.

Kiitos elämä tästä vuodesta.

Olen valmiina siirtymään kohti uutta.

Onnellista uutta vuotta teille kaikille blogini lukijoille!

Sydän täynnä kiitollisuutta,

Sallamari

Hyvää matkaa Herra Hartikainen

Toisinaan vain käy niin, että pienen koiran sydämeen kertyy sellainen rakkautta, että sen johdosta sydän laajenee tallettaakseen kaiken tuonrakkauden eikä mahdu enää pienen koiran maalliseen kehoon.

Pienen koiran on tullut aika jatkaa matkaa uusiin seikkailuihin toisaalla.

Hyvää matkaa rakas Hartikainen!

Kiitos kaikesta rakkaudestasi!

Rakkaudella,

Sallamari

Kun oloni paranee, lupaan palata Hartikaisen hienoihin hetkiin aivan mahtavien tarinoiden kera. Eeppisiä tarnoita Herra Rakkauspakkauksen elämän varrelta lyöytyy paljon.

Ja niin saapui jouluaatto

Rauhallista ja onnentäyteistä joulua

 kaikille teille blogini lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. Jouluaattoaamu valkeni meille rauhallisissa merkissä, lääkkeet näyttävät tehoavan ja pieni karvapotilas on tänään jo hiukan parempi vointinen <3 br="">

Aatonaatto - se joka ei mennyt aivan kuin Strömsössä

Kuvaan tiivistyy vilpitön helpotus, koira touhuaa ja jaksaa taas tutkiskella ympäristöään

Heräsin aamulla outoon fiilikseen - havaintoon siitä että sänky on tyhjä, vaikka meidän aamurutiiniemme mukaan tänään on sellainen päivä koiran pitäisi olla jo hereillä ja kavunnut yöunipaikaltaan sänkyyn köllöttelemään kanssani. JunttiPee on lähtenyt töihin tunteja sitten, koira siis päässyt aamupissalle ja pitäisi olla tuossa jalkopäässä fiilistelemässä laiskaa aamua kanssani.

Ei näkynyt koiraa missään.

Minin huhuilemaan koiraa nukkumapaikalle - koira oudon hiljainen ja väsyneen oloinen.  Viestittelin JunttiPeelle, tuloksena vastaus että joo ulkona ei oltu kuulemma vielä käyty koska koiraa ei ollut huvittanut.

Minäpä hihnan kanssa huhilemaan koiraa ulos.

Koira hengitti oudon kiivaasti ja oli ulkonakin todella hitaalla käyvän oloinen.

Apua, mä olen yksin kotona ilman autoa!

Hätäviestejä Facebookkiin, voisiko joku ystävistäni autonsa kanssa auttaa meitä nyt -pyynnön kera. Soitto eläinlääkäriin - koska sopii tulla sinne näytille?

Kyyti järjestyi, eläinlääkäristä saatiin aika.

Siihen mennessä olin itkenyt jo silmät päästäni.

Näytti siltä, että loppu on nyt tässä.

Eläinlääkäriin päästyäni olin jo kohtuullisen toimintakuntoinen. Juteltiin Hartikaisesta, kerroin koiran yleiskuulumisia. Lääkäri epäili sydämen vajaatoimintaa, tahtoi vielä varmistaa röntgenin avulla tilanteen. Rauhoittavaa jutustelua ja paljon odottelua - eläinlääkärille haastavampaa oli meidän tapauksessa varmasti kohdata vauhkoontunut omistaja kuin kipeä potilas.

Diagnoosina sydämen vajaatoiminta ja rohisevan hengityksen lähde on neste keuhkoissa. Nesteenpostolääkistys päälle ja tuliaisiksi kotiin tarvittavat kotihoitopillerit elämää helpottamaan.

Kohta kuulemma helpottaa olo kummallakin.

Potilas jäi hetkeksi rauhoittumaan eläinlääkäriin, jotta saadaan varmistettua nesteiden poistuminen keuhkoista ja sitä kautta hengitys helpottuu. Ihana kuskimme lupasi käydä noutamassa koiran eläinlääkäristä ennen sulkemisaikaa - on kuulemma muutenkin ihan siinä lähinurkilla, jotta ei ole iso koukkaus tuollainen noutovisiitti.

Draamantäyteisen aamupäivän jälkeen voidaankin palata takaisin aatonaaton suunniteltuun ohjelmaan - luvassa rauhallista chillausta kotinurkissa.

JunttiPee lohdutteli minua jälkeenpäin, että tämän episodin perimmäinen tarkoitus on kai vahvistaa minua uskomaan itseeni siinäkin suhteessa, että nykyään olen kyllin vahva selviämään tämän kaltaisista tapahtumista läpi hengissä ilman rauhoittavien apua.

Eläinlääkäri on hammaslääkärin jälkeen ollut minulle toisiksi pelottavin paikka maailmassa. Se avuttomuuden tunne ja hätä, mikä minuun iskee eläinlääkäriä ajatellessani. Vaikka tärkeintähän eläinlääkärikäynnissä omistajan roolissa olevalla on viedä kipeä tai tarkastusta vailla oleva eläin paikalle, henkilökunta paikan päällä sitten hoitaa kyllä ammattitaitoisesti homman siitä eteenpäin. Eläinlääkärissä on lupa tuntea ja ilmaista tunnetilojaan vapaasti, ilman että joku suuttuu tai arvostelee. On lupa itkeä ja olla huolissaan. Henkilökunta kyllä hoitaa omistajan lohduttelunkin raudanlujan ammattitaitonsa voimin.

Pakko myöntää, että eläinlääkärikäynti tänään oli kaikin puolin positiivinen ja vahvistava kokemus. Osoitus siitä, että minä olen oikeasti paljon vahvempi kuin uskonkaan.

Eikä joulufiiliskään päässyt karkaamaan.

Hyvissä tunnelmissa täällä ollaan.

Tarinalla on onnellinen loppu tänään.

Tämän joulun ilahduttavat odottamattomat lahjat on kääritty pieniin tekoihin, niinkuin pyyteetön tarjottu apu hetkessä kun sellaista tarvitaan. Olen kovasti kiitollinen kaikesta avusta ja FB viestein välitetyistä tsemppiterveisistä Hartikaiselle.

Rauhallista aatonaattoa itse kullekin teistä ihanat lukijani!

Rakkaudella,

Sallamari

Oman tyylin evoluutio - part II

Tyylievluutio 2003, 2010 (aksi ensimmäistä kuvaa), 2012-2016 (loput)

Tyylin ja pukeutumisen suhteen olen elänyt koko vuoden täydellistä murroskautta. Olen nauttinut hyvistä päivistä uusia ihania mekkoja ulkoiluttaen ja puskenut läpi epävakaampien yliherkkien aistituntemusten täyttämien en-oikeastaan-haluaisi-pukea-mitään-vaatetta-päälleni -fiilisten täyttämien työpäivien kivat-legginsit-ja-musta-tunika -yhdistelmällä.  

Olen tehnyt tietoisia uudistuksia vaatekaapin sisältöön. Investoinut uusiin vaatteisiin ja siirtänyt osan käytössä olleista vaatteista eteenpäin kierrätykseen. Oli todella hämmentävää hahmottaa tätä bloggausta vaten vanhoja kuvia selaillessani että vuodesta toiseen olen pukeutunut useimmiten samaan kymmeneen vaattekappaleeseen.

Yksi ja sama paita on palvellut minua kohta kuusi vuotta. Minusta se on aina uusin ja parhain paitani - läpi kaikki nämä vuodet. Puhumattakaan  noista mustista a-linjaisista turvavaate -mekoistani. Niinä aamuina kun vaatteiden päällepukeminen eniten ahdistaa, sujahtaa turvavaatemekko huomaamatta ylleni. Tai ne kuluneet mustat tunikat ja joku satunnainen leggaripari.

Miksi kaunis mekko ahdistaa. Miksi kauniin mekon saumat hankaavat sietämättömästi - tai ainakin siltä tuntuu - ja kuluneen mustan tunikan saumoja en edes huomaa.

Uusin askel tyylini evoluutiossa on vintage vaatteet. Olen aina ollut 2nd hand vaatteiden puolestapuhuja, osa suosikkivaatteistani on napakymppi kirppislöytöjä. Muuttuessaan tyylillisesti tarpeettomaksi vaatekappaleeksi toiselle, yksikään vaate ei silti lakkaa olemassa omalla tavallaan tyylikäs ja tarpeellinen. Toiselle tarpeeton on toisen helmi.

Minä olen haaveillut vuosikausia aidoista vintagesta ja ihaillut kauniita vuosikymmenet sitten valmistettuja vaatekappaleita  muiden päällä. Olen tuudittanut itseni sellaiseen uskomukseen, että ei nyt tässä koossa ole oikein vaatteita menneiltä vuosikymmeniltä tarjolla koska ennen ei kellään ole ollut varaa syödä itseään näin pulleroksi. As If - kautta aikain on ollut kaiken kokoisia ihmisiä. Vintage vaatteiden löytäminen koosta 44 ylöspäin on kieltämättä hankalaa, mutta helmilöydöt odottelevat sinua jossakin.

On vain oltava hitokseen kärsivällinen.

Minulle oikeaa vaatelöytöä etsiessä voi keskittyä bongaamaan kaikkia kauniita asusteita - hattuja, huiveja, hanskoja, laukkuja ja kenkiä. Vaatekoko ei vaikuta huiveihin tai hansikkaisiin ihanista vintagelaukuista puhumattakaan.

Laukuista päästään aasinsiltaa pitkin eteenpäin evoluutiossa. Oi niitä päiviä kun uskoin että preppy -tyyli liituraita shortseineen Louis Vuitton -laukulla asustettuna on juuri se minun juttuni. Pieni twist värikkäällä tukalla ja olen 100% löytänyt oman versioni tyylistä.

Oho, taisinpa todella-todella kovasti olla joku toinen.

Parempi, aikuisempi ja työuskottavampi versio minusta.

Vuitton on asunut viimeiset kolme vuotta vaatekaapin kätköissä.

Eipä ole ollut käyttöä.

Toisaalta en raski siitä luopuakaan. Tuo LV -laukku on minulle osoitus siitä, että omilla rahoilla - tienaten ja säästäen - on varaa luksukseen. Ei sillätavalla tänään-heti-kaikki-mulle -asenteella vaan maltillisesti miettien ja pohtien. Sitä paitsi kai Luikkaria voi pitää jollakin tavalla sijoituskohteena, sillä 2nd hand liikkeessä sitä kerran näyttäneenä luvattu rahasumma on jonkin verran laukun ostohintaa korkeampi. Sen verran on hintoja hilattu ylös tässä muutaman vuoden kuluessa.

Olenko minä nykyään sitten aivan sellainen Merkkituote-No-No ihminen?

Ehei, ei mitään sellaista. Olen vain ehkä tietoisempi valinnoistani, enkä osta jotakin tavaraa pohtien sitä miten korkealle joku toinen tavarani arvostaa merkin perusteella. Vivienne Westwood on yksi aidosti minua innoittavia suunnittelijoita ja hänen tuotteitaan katselen ostomielellä jatkossakin. Kokoelmastani löytyvä Westwood laukku on yksi käytetyimpiä asusteitani - toimiva niin arkeen kuin juhlaan.

Tuorein kuva juhlaelegansissa. Päällä elämäni ensimäinen vintagelöytö.
Mekko on Englantilaista työtä suoraan 60-70 -luvulta.
Vapise Hyacinth Bucket.

Tyylievoluution toisen osan kirjoittaminen otti aikaa enemmän kuin ikinä kuvittelin. Tyylini on tämän vuoden aikana ollut niin suuressa murroksessa, että tuntuu liki mahdottomalta laittaa aiheesta laisinkaan sanoja paperille. 

Suurin avaintekijä todellisen Oman Tyylin löytämiselle on ollut vapauttava oivallus itsensä vilpittömästä rakastamiseta juuri tässä hetkessä juuri tälläisenä. Se, että osaa vihdoinkin vapaana kaikesta sanoa ääneen, että mä olen juuri hyvä tälläisenä ja viihdyn omassa nahassani tässä hetkessä juuri tämän kokoisena ja näköisenä. Sit-joskus-kun-mä-olen-sen-kokoinen -ajattelu on ohjannut kaikkia vaatevalintojani ja -hankintoja aika monen vuosikymmenen ajan. Ajatus siitä, että haluaisin olla jotakin, mutta juuri tänään vaan sinnittelen päivän läpi haaveillen sinä jonakin olemisesta sitten siellä jossakin - on rehellisesti sanottava, että sellainen malli on aika epäinspiroiva ja kuluttava ajatusmalli.

On vapauttavaa olla rehellisesti oma itsensä juuri tänään.

Hyvä juuri tälläisenä, sopivan kokoisissa omaan tyylikuplaan sopivissa miellyttävissä vaatteissa. Vapauttaa itsensä kokolappujen vangitsevista luvuista ja sanoa, että kun vaate mahtuu minulle se on hyvän kokoinen niskalapun kirjaimista ja numeroista viis.

Tyylini evoluutin suurin katalyytti on ollut vapautuminen kokolappuihin liittyvistä kahlitsevista ajatuksista.

Jokainen koko on hyvä koko juuri siinä hetkessä.

Jokaisessa koossa minulle on lupa näyttää itseltäni.

I rest my case.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. haaveenani on kirjoittaa ensi vuonna paljon vapaudesta ja itsensä vapauttamisesta - minä rakkaudesta ja oman itsensä vilpittömästä ehdoitta rakastamisesta.

Sitruunojen voimalla yli talven synkimpien hetkien

Viime kuun puolella kirjoittelin iloisista Ebay ostoksista - näistä tummakuosisista talvimekoista siis - luvaten palata näihin mekkoihin uudemman kerran kuvallisten esittelyjen kera.

Tällä kertaa esittelyvuorossa on  tämä ihastuttava sinipohjainen sitruunakuvioinen kellohelmamekko. Mekon valmistusmateriaali on puuvilla-elastaani sekoitetta. Materiaali joustaa kevyesti, mutta on samalla tukevan ja ryhdikkään oloista. Mekon sivussa on sulkumekanismina vetoketju, mekko puetaan päälle sujauttamalla se pään yli.

Malliltaan mekko on kietaisuleikkauksella varustettu paitamekko. Mekko on leikkaukseltaan kohtalaisen tilava, riittää peittämään isommankin poven. Ainoa pieni miinus minusta tässä mekossa on tuo kietaisumallinen kaula-aukko, joka välttämättä ei toimi täydellisesti uhkeampipovisella kantajalla. Isopovisen kantajan yllä mekosta tulee helposti sellainen "tissityrkkymekko"  fiilis - eikä siinä mitään, on vain mietittävä ajatuksella millaisiin tilaisuuksiin mekko on parhaimmillaan ja missä tilaisuudessa avara kaula-aukko ei ole edustavimmilaan.

Viileillä talvikeleillä tämä mekko toimii kivasti villatakin kanssa.

Parasta tässä mekossa on riittävä pitkä ja laakea helma. Alushameeseen yhdistettynä helman pituus on polvimittainen ja tuolille istuessa helmaa riittää reilusti pyllyn alle. Kuosi on minusta kerrassaan ihastuttava, vaikka eihän se mitenkään ainutlaatuinen ole. Tismalleen samaisella kuosilla on Ebayssä tarjolla monen sortin mekkoa useamman mekkovalmistajan toimesta.

Mekko on mukava yllä, mitään hankaavia saumoja tai inhottavasti törröttäviä hoito-ohjelappuja ei onneksi ole. Pahimpina päivinä kun kosketusärsytys on huipussaan, väitän vakaasti tuntevani jokaisen kieroon ommellun sauman ja ylimääräiset langanpäät vaatteissani. Tämä mekko tuntuu sisäpuolen osalta olevan kelvollista työtä, joten normiarjessa ainakaan mitään erityisesti ärsyttävää ei saumojen osalta ole havaittavissa.

Ainakin hinta-laatusuhteen osalta tämä mekko on täydellinen hankinta. Olen viimeisen kuukauden aikana työkäytössä onnistunut pilamaan kuusi eri vaatekappaletta vaalennusaineen kanssa työskennellessäni - pisara siellä, tippa täällä. Kirjava mekko on pelastus, sillä jokainen väri- tai vaalennusaineroiske ei pistä kuosin joukosta silmään erityisen pahasti.

Onnistunut ostos,

mekkoa on ulkoilutettu jo useamman kerran.

Salakavalasti tuo joulu meitä lähestyy, ensi viikon sunnuntaina ollaankin jo post-joulu -tunnelmissa. Odotan malttamattomana bloggareiden  ihania joululahjakatsaus postauksia. 

Kuka on ollut kiltti,

kuka vielä enemmän kiltti.

Mitä ihanaa paketeista paljastuukaan?

Oikein mukavaa neljättä adventtia teille lukijoilleni!

Rakkaudella,

Sallamari

10 päivää aattoon ja hommat hoidossa

Iloiset terveiset matkalla maailmalle 

Iloinen yllätys, olen tänä vuonna jouluaskareiden kanssa aikatauluja edellä. Tämä tarkoittaa sitä, että  joulunodotushommat on pääsiosin hoidettu tai ainakin aikataulutettu hoidettaviksi. Eikä sovi ahdistua millään tavalla tuon aikataulutus -sanan käytöstä, käytän sanaa tässä kohden hyvin positiivisessa mielessä kuvaamaan sitä että joulun kivoille jutuille on varattu oma tila melko täydessä arjessa niin että ne ennättää kokea kaikessa rauhassa.

Olen tietoisesti pitänyt nyt joulukuussa muutaman päivän vapaata koulusta asioiden hoitamisen nimissä. Ensimmäinen lomapäivä kului nukkuessa, kaksi muuta pienten juoksevien asioiden hoitelun merkeissä. 

Olen lomapäivien aikana saanut joulukortit ystäville postitetuiksi. Minun jouluperinteenäni - jos asian tekee samalla kaavalla neljättä vuotta peräkkäin sitä voinee kutsua jo perinteeksi, vai kuinka - on lähettää muutamalle elämässäni vuoden aikana tavalla tai toisella vaikuttaneelle ihmiselle jouluteemainen kortti ihan silkasta korttien lähettämisen ilosta. Kortti pitää sisällään jollakin tapaa toveruutemme teemaan sopivan tervehdyksen ja jokin osa kortissa tai kortin koristelussa on lähtöisin minun käsistäni. Samasta kortin lähettämisen riemusta olen muutaman viime vuoden aikana tehnyt joulukorttivaihtarit toisen bloggarin kanssa.

Koska kaikki nuo kauniit joulukortit.

Tämän vuoden kortit voitin Uutistoimisto Anselmi -blogin arvonnassa. Nuo voittamani kortit olivat kerrassaan ihania ja näistä kaunista korteista huumaantuneena tein tänä vuonna sellaisen poikkeuksen rutiineihini, että laitoin yhden niistä menemään isälleni. Jotenkin tämän vuoden aikana olen sydämessäni tuntenut päässeeni isän kanssa enemmän samankaltaisille aaltopituuksille kuin viime vuosikymmeniin.

Oli pakottava tarve kortin voimalla kertoa, 

että Isi olet mulle rakas ja tärkeä.

Eipä löytynyt joululahjoja kauppakeskuksen tarjonnasta,
kauniita somisteita löytyi näyteikkunoista sitten sitäkin runsaammin.

Joulukorteista päästäänkin näppärästi suoraa aasinsiltaa pitkin joululahjoihin.

Joulun tärkeimmät lahjat elämäni tärkeimmille ihmisille - PikkuÄssälle ja JunttiPunaniskalle - on hankittuina. Valmiina on myös tänä vuonna elämääni merkittävällä tavalla vaikuttaneiden ihmisten paketteihin omin käsin valmistamani lahjat. Tuo tärkeällä tavalla elämääni vaikuttaneen ihmisen muistaminen jouluna on jälleen yksi jouluangstista toipumisen jälkeiseen elämään ilmestynyt juttu - neljättä vuotta peräkkäin toistuva juttu tämänkin - jonka olen joulumielen löydettyäni rakkaudella luonut osaksi joulunaluspuuhiani.

Vietin osan eilisestä lomapäivästäni joulufiiliksiä nostatellen Turussa, tutkien parin ison kauppakeskuksen joululahja tarjontaan inspiroitumisajatuksella. Joululahjasaldo kasvoi yhdellä lahjalla ja kahdella joulukeräyslahjoituksella. Hillittömän lahjashoppailun sijaan päädyin ilahduttamaan lahjalla jotakuta tuntematonta ja tukemaan kodittomien eläinten joulua pienellä rahasummalla. 

Sydämessäni on sellainen olo, että minulla on juuri tässä hetkessä elämässäni kaikkea riittävästi ja siksi omalta osaltani haluan olla jakamassa materialisoitunutta jouluiloa jollekulle tiukemmassa tilanteessa olevalle. Pieni ele minulta voi olla jotakin suurta jollekin toiselle.

Aasinsiltaa kuljetaan minun joululahjatoivelistaani, joka tälle joululle ammottaa tyhjyyttään - juuri tässä hetkessä minusta aidosti tuntuu, ettei minulta oikeasti puutu mitään.

Sisälläni on ajankohtaan nähden hämmästyttävän rauhallinen olo. Ei ole fiilis, että tarvisi ostaa itseään onnelliseksi kauhella tavaramäärällä joulun nimissä. On olo, että haluan enemmänkin jakaa kiitollisuutta ympärilleni aivan kaikeasta mitä minulla jo on, ilman tarvetta jatkolauseeseen ....toivoisin vielä tätä. Juuri nyt minulta ei puutu mitään.

Kerrassaan hämmentävä tunne.

Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta uusien työvälineiden ostosta, mikäli tukkuliike joulun vuoksi tuo markkinoille todella hyviä tarjouksia. Mikäli mitään sopivia tarjouksia ei ilmene, voi työvälineinvestoinnit rauhassa odottaa sopivin tarjousten ilmenemistä. NYX meikkipistettä tutkaillessani Sokoksella tänään mietin vakavasti josko sitä kertarysäyksellä uusisi perusmeikkivalikoimaa suuremmalla kertainvestoinnilla, päätyen lopulta siihen että perusmeikkivalikoima on ihan kelvollinen ja uusimalla joka kuukausi muutaman tuotteen kerralla pärjään kyllä.

Itseasiassa Uusi vähän kerralla joka kuukausi -hanke on jo aluillaan. Ensimmäinen hankinta on oikeastaan jo tehtykin,  postin mukana on tulossa Black Fridayn jälkitunnelmissa  - viikkoa myöhemmin - alennuksella bongaamani Jeffree Star highlighter väri. Lupaan palata tähän ostokseen myöhemmin jossakin vaiheessa.

Ostoskeskusten tarjontaa tutkaillessani huomaan olevani selkesti sellaista ihmistyyppiä joka tekee mieluiten ostoksiensa netissä. Minä hahmotan paremmin itseni miellyttävät vaatteet tietokoneen ruudulta, kuin kolmenkymmenen samankaltaisen tuotteen joukosta vaatekaupan rekistä. Sama pätee kosmetiikkaan on kivempi lukea teknisiä tuotetietoja ja suorittaa vertailuja kotona kaikessa rauhassa, kuin koittaa bongata yksityiskohtaista tietoa tuotteesta kaupassa kaikkien muiden tuotteiden keskellä.

Parasta shoppailureissussa oli kahvilla käynti - hyvä latte, iloinen mieli.

Tarjousbongailua kampaamotukku-uutisista.
Uusi kone olisi ihan kiva - asiakkaita ajatellen - ehkä valmistujaislahjaksi?

Parasta joulussa on odottamattomat yllätykset - vaikkapa ensimmäinen saapunut joulukortti.
Tämän vuoden ensimmäinen joulukortti oli käsinkirjoitettu joulukortti Minna Parikka Universumilta.
Yrityskortti kyllä, mutta käsinkirjoitetun tekstin lisääminen kortiin on pieni kaunis ele,
joka lämmitti ainakin minun mieltäni erityisesti.

Joulufiilistelyn lomassa olen tehnyt valmistelevia töitä koulun jälkeistä elämää silmällä pitäen. Olen vastaanottanut työpaikan - tai oikeammin tulevan yritykseni kotipaikan - ja valmistellut yrittäjäelämään siirtymisessä tarvittavia asiakirjoja. Yrittäjäelämän alkamispäivä on tiedossa, töiden aloituspäivä uudessa työyhteisössä on sovittu. Ensi vuotta silmälläpitäen aika monta juttua on jo tehtynä, tulevaisuudessa työn alle otettavien tehtävien dead line päivät on kirjoitettu oikeille paikoille kalenteriin.

Unelmani on  jälleen yhtä askelta lähempänä minua.

Aasinsiltaa pitkin jatketaan hetkeksi unelmien pariin. Kauan, kauan sitten minäkin unelmoin mallinhommista. Miten otettu sitä olisikaan, jos joku joskus kutsuisi malliksi muotinäytökseen. Ajatuksessa oli jotakin kiehtovaa, inspiroivaa ja innostavaa. Olisi kiva esitellä jonkun putiikin tarjontaa. Ehkä joku minun laiseni huomaisi sattumalta, että tuoltahan saa minullekin sopivia vaatteita.

Hautasin ajatuksen 2000 -luvulle siirryttäessä.

Kunnes ystäväni suostuttelemana päädyin viikko sitten hyväntekeväisyyden nimissä malliksi paikallisen varainkeruuillan muotinäytökseen. Oli suuri kunnia saada toimia paikallisen muotiputiikin plussamallina. Mieltäni lämmitti, että lavalla esiteltyjen asujen kokovalikoima oli todella laaja. Me amatöörimallit vastasimme hienosti pienen kaupungin asukaskuntaa - vaatevalikoimaa esittelemässä oli isoja, pieniä, nuoria, vanhoja, miehiä ja naisia.

Tunnustan reilusti tässä kohtaa, että minua vaivaa butiikkifobia. Kynnys astua pieneen vaateliikkeeseen on korkea. Minulle on jäänyt kuva, että pienestä paikallisesta putiikista vaatteita itselleen saa vain tietyn kokoiset ja tietyn ikäiset kuluttajat. Tämän hyväntekeväisyys projektin nimissä uskatauduin viimein astumaan rohkeasti sisälle Muotiperho -liikkeeseen - arvatkaa mitä, sisällä liikkeessä yllätyin positiivisesti aivan kaikesta. Vaatevalikoimaa löytyi, eikä kaltaiseni kurvikkaampi potentiaalinen asiakaskaan jää ilman oikeankokoista vaatetarjontaa. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja avuliasta. Ennakkopelkoni nyrpeistä, kokoja tuijottavista myyjätädeistä - tässä kohtaa paino sanalla täti, kuvaten sanalla ahdasmielistä omassa kauneuskäsityskuplassaa sitkeästi jurnuttavaa pitkän uran tehnyttä ja työhönsä ehkä hivenen työhönsä väsynyttä myyntiammattilaista - oli täysin tuulesta temmattu. Muitikuva jäänne jostakin 80 -luvulta.

Mikäli vaatteet eivät osu omaan tyylikuplaan löytyy putiikista aimo valikoima erilaisia asusteita. Minun "harkitsen vakavasti" -hankintalistalleni Muotiperhon valikoimista löysin mukavan valikoiman Tommy Hilfigerin tote laukkuja. Leikittelen tässä hetkessä ajatuksella, että valmistujaislahjaksi itselleni hankin uuden laukun.

Pienen kaupungin paikalliseen tarjontaan tutustuminen kannattaa kyllä.
Todennäköisyys positiivisesti yllättymiselle on verrattaen iso.

Ihanat naiset bäkkärillä

Tälläisissä tunnelmissa keskiviikkoon!

Rakkaudella,

Sallamari

Juhlabingon tuloslaskenta

Kokoruudukon bingo jäi tänä vuonna saamatta - kättelyjonossa ei vilahtanut tennareita, kilttiin pukeutunutta miestä, eläinkuosia, eikä kenenkään ex-puolisoa mainittu juonnoissa kertaakaan.

Tunnustan katselleeni juhlalähetyksen loppuosaa puolihuolimattomasti, joten minä missasin kokonaan samaa sukupuolta oleva tanssiparin enkä kuulut kenenkään haastateltavan hehkuttavan juhlaillan jatkuvan jatkobileiden merkeissä.

Tämän vuoden juhla-asuissa housupuku naisella näytti olevan hitti, bongasin ainakin neljä erilaiseen housuasuun sonnustautunutta juhlavierasleidiä. Kampauksien osalta onnistuin ennustajaeukkona aika hyvin ; ennustin että lettikampaukset tai jonkin sortin lettiosio kampauksessa on suuri hitti tänä vuonna. Lettikampauksia ja erilaista letitystekniikkaa oli bongattavissa todella monella juhlijalla.

Toinen minua ihastuttanut asia juhlakampauksissa oli erilaiset lainekampaukset tai laineosiot kampauksissa. Mikä hienointa erilaisia lainekampauksia oli toteutettu todella eri mittaisiin hiuksiin.

Juhlapukujen osalta minun suosikiksi nousi kullanvärinen mattapintainen paljettiasu. Tuo asu oli kaikin puolin nerokas - paljettitekstuuri on tämän hetken kuuminta hottia juhla-asuissa, mutta mattahiotulla pinnalla paljettitekstuuriin saatiin yksilöllistä uutta ulottuvuutta. Mekko oli samanaikaisesti haarniskamaisen kova ja ilmavasti liikkuvan pehmeä - siis yksi ja sama mekko. Nerokasta, kerrassaan nerokasta, materiaalin käyttöä tuossa puvussa.

Bingo toi uutta väriä juhlalähetyksen katseluun omalla kotisohvalla. Puolivahingossa tuli muutaman ystävän kanssa pidettyä Facebookissa yllä pienimuotoisia bingoraateja, joissa jaettiin kevyttä etikettikritiikkiä sekä inspiroivia bongauksia juhla-asujen, asusteiden ja kampausten joukossa. 

Oli hauska huomata, että kättelyn selostajat eivät puhuneet suorin sanoin etiketin rikkomisesta minkään puvun tai asusteen kohdalla, muutaman juhlavieraan kohdalla mainittiin ainoastaan diplomaattisesti asun yksityiskohdista sekä etiketin venyttämisestä näiden yksityiskohtien suhteen. Tottahan kuitenkin on, että etiketti itsessään ei ole mikään joustava juttu vaan yksinkertaisuudessaan sellainen joko-tai -yhtälö. Oikein tai väärin, muttei mitään siltä väliltä. 

Minusta joustolle pukukoodin suhteen on kyllä tarvetta linnanjuhlissa. Ei niin, että unohdetaan etiketti kokonaan ja jokainen pukeutuu miten huvittaa. Enemmänkin juuri tälläistä pientä etiketin venyttämistä ja hienovaraisten etikettivirheiden huomiotta jättämistä. Eipä sillä, että etiketti olisi ihan jokaiselle mattimeikäläiselle itsestään selvä juttu - tiesittekö esimerkiki sen, että miesten housuissa vyötärönauhan tulee olla navan alapuolella, jotta housut ovat etiketin mukaisesti kohdallaan? No enpä tiennyt minäkään ja väitän, ettei aivan jokainen miesvieraskaan kiinnittänyt kovin suurta huomiota housujensa oikeaan paikalleasetteluun.

Mitenkäs teidän itsenäisyyspäivän ilta vierähti, pelasiko joku teistä kenties jonkinsortin juhlavierabingoa? Entä oliko kenenkään luona koolla monijäseninen ystävistä koostuva bileyleisö bongaamassa juhlavieraiden yltä niitä inspiroivia juttuja?

Kuka sinusta oli linnan kuningatar?

Entä millaisia inspiroivia juttuja sinä bongasin juhlavieraiden yltä?

Minun inpiraatiolistani kuuluu näin:

- lainekampaukset

- helmet (ihana huomata, että juhlakoruina oli kauniita pelkistettyjä helminauhoja)

- Minna Parikan pupukengät (3kpl)

- kristallikoristeet puvuissa, hiuksissa ja iholla

- paljettikuosi

- rohkeat kaula-aukot vanhemmilla naisilla (kyllä, rohkeampi leikkaus puvussa ei mielestäni tulisi millään tapaa olla ikäsidonnainen juttu ja yksin omaan nuorisolle suotava ominaisuus asussa, jos persoonaa on avarampikaulauseen asuus pukeutumiseen niin antaapi mennä vaan - ikävuosista viis)

- hiuman korkeat Louboutinit

- hymyilevät veteraanit

- menevä musiikki tanssisalissa

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille!

Rakkaudella,

Sallamari

Linnanjuhlat Bingo

Minun itsenäisyyspäivän perinteisiini kuuluu olennaisena osana tasavallan presidentin itsenäisyyspäiväjuhlien seuraaminen. En muista äkkipäätään yhtään sellasita vuotta, etten olisi ainakin sivumennen vilkuillut juhlalähetystä jotakin kautta. Irlannin vuosina katselin lähetystä aina Ylen verkkosivuilta tietokoneruudun välityksellä hymyillen sivuston hitaudelle - niin moni muukin ulkosuomalainen kenties tahtoi nähdä vilauksia kotosuomen itsenäisyyspäivätunnelmista.

Tänä vuonna päätin ilahduttaa teitä blogini lukijoita tälläisellä Linnanjuhla Bingolla. Bingoruutuun on kasattu sikin sokin juhlien ilahduttavia klassikkojuttuja sekä takavuosien kohua herättäneitä puheenaiheita. Linnanjuhlia kritisoivien mukaan juhlat menevät joka vuosi aina sen saman kaavan mukaan - että minä niitä katsomaan, kun ennakolta jo tietää mitä odotettavissa on. Bingon avustuksella voikin tänä vuonna omin silmin havainnoida, miten oikeassa linnanjuhlakriittisien joukko mielipiteineen on. Maybe - or maybe not.

 Bingo sopii myös pieneksi ohjelmanumeroksi juhlaillasta porukassa nautiskeleville, vaikkapa siten että ensimmäisenä bingoruudun täyteen bonganeelle luvassa on jonkin pieni palkinto.  

Samalla tavalla kuin linnanjuhlat itsessään, jättää tämäkin bingoruutu sijaa mielipiteelle ja erilaisille tulkinnoilla - millainen on symppis tyyppi ja miten paljon pitää olla pilkkuja, jotta puvun kangas luetaan eläinkuosiksi. Ei ole olemassa yhtä oikeaa mielipidettä, jokaisen tulkinta on omalla tavallaan oikea.

Käyttäkää bingoruudun täytössä aivan vapaasti omaa harkintaanne. Eriävät mielipiteet ovat niin tärkeässä roolissa linnanjuhlien viihdyttävyysarvoa mitattaessa. Ilman eriäviä mielipiteitä juhlat olisivat ihan läpihuutojuttu. Mielipiteidemme eroavaisuuksien ansiosta näistäkin juhlista riittää puhetta vielä pitkään.

Erilaisuus on rikkaus.

Oikein hyvää Suomen 99. itsenäisyyspäivää teille kaikille!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. käykää kommentoimassa osuiko teidän kohdallenne tällä kertaa tuo maaginen kokoruudun Bingo. Minä laitan huomenna kuvan omasta bingoruudustani.

Pesussa kutistunut

Villatakissa oli ensin vaalennusaineen kuluttama läikkä hihansuussa, nyt se onneton meni vielä kutistumaan pesukoneessa. Tämän vuoden vaateostoihin panostaminen ei ole mennyt ihan Strömsö -otteella - hankintoja on tullut tehtyä aijottua enemmän ja laatuun panostamisen suhteen, olen laadun heikkoiden vuoksi päätynyt panostamaan määrään.

Luonto kiittää - hiilijalanjälki on osaltani paljon toivottua suurempi.

Entä työlaisen oikeudet ja vaatevalmistuksen vastuullisuusnäkökulmat?

Eipä mennyt niinkuin Stömsössä tämä vuosi, ei.

Ensi vuodelle pitäisi kai laatia jonkinlaisen suunnitelman.

Ehkä paluu Project 333 -vaatekokoelmien pariin? Kenties kappalemääräinen kuukausikiintiö tai vuosibudjetti voisi paikata tätä ammottavaa reikää omassatunnossani?

Ehkä ostan kerralla kaiken ja elän loppuvuoden iloiten olemassa olevista?

Suurin pettymys - ja rahareikä - on tänä vuonna olleet sukkahousut. Heikoimmat niistä ovat ratkenneet ennen ensimmäistä käyttökertaa. Eikä sillätavalla, että ne ratkeaisivat ajatuksella "kiskot liian pieniä sukkahousuja turhan kookaan takapuolen peitoksi". Sukkahousut rispaantuvat sääriosasta tai repsahtavat haarasaumasta rikki siinä vaiheessa kun taiteilet niitä käsiesi väliin vetääksesi sukkikset jalkaan.

Tämän vuoden sukkahoususaldoni on noin 40 paria.

Tolkuton ja törkeä määrä.

Joka ikisen parin olen käyttänyt puhki - heittänyt menemään vasta kun ne ovat niin reikäiset ettei niitä oikeasti ilkeä enää käyttää.

Harkitsen ensi vuodelle vakavasti siirtyväni sukkien ja sukkanauhavyön käyttäjäksi. Ihan vaikkapa vaan vastalauseeksi koko sukkahousuteollisuudelle ja käsittämättömällä tavalla huontuneille sukkahousumateriaaleille.

Materiaalinalkutuksesta iloisiin vaateuutisiin.

Joulunaika / Tammikuun alemyynnit ovat minulle perinteisesti se aika, jolloin uudistan rintaliivivalikoimani. Heitän menemään vanhoja kulahtaneita liivejä ja hankin tilalle uusia sopivankokoisia liivejä. Kerran vuodessa on hyvä päivittää rintaliivinsä nykykokoaan vastaaviksi. 

Minun luottopaikkani perus arkirintaliivien hankintaan on Cubus. Valintani yllättää varmaankin aika monen - ei sillä, yllätti minut itsekin kun ensikertaa vahingon sanelemana tajusin, että Cubus todellakin tarjoaa minulle sopivia liivejä - mutta uskokaa tai älkää Cubun on rintaliivivalikoiman osalta positiivinen yllätys. Ehdoton plussa on, että minä - kuppikooltaan keskiverto hatun kokoisia liivejä käyttävä - saan Cubuksen valikoimista itselleni sopivat rintaliivit ihan samaan hintaan kuin perus C -kuppiin itsensä mahduttavat kanssaostajat. Ei tarvitse maksaa extraa siitä, että liiveihini menee yhteen kuppiin materiaalia saman verran kuin keskiverto A -kupin liiveihin kokonaisuudessaan.

Hienointa Cubuksen valikoimissa on ehkä se, että myös kauniita koristeltuja liivejä on saatavissa isolla kupilla ja monen kokoisella rinnanympäryksellä. Ei enää pelkästään ankeaa mummoruskeaa tai perus mustaa-ja-valkoista-topattua-pushup-liiviä - hello kauniit pitsikuviot ja iloiset värit.

Cubus on alusvaateosaston osalta ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Saa minulta lämpimät suositukset ja 5/5 arvosanan rintaliivivalikoimansa osalta.

Lopuksi pikainen katsaus  noihin kovasti odottamiini Ebay mekkoihin. Positiivistä on, että tilaukset tulivat juuri niinkuin pitikin. Yhdenkään  mekkotilauksen kanssa ei ole ollut ongelmia ikinä toimituksen osalta. Toinen juttu on sitten tuo laatupolitiikka. 

Mekot ovat sellaista ihan jees -osastoa.

Eivät täydellisiä mallinsa, kokonsa tai materiaalinsa puolesta, mutta eivät missään nimessä täysiä hutiostoksiakaan. Kangas on kahden mekon osalta toivottua ohkaisempaa ja mitat heittävät kevyesti myyntitekstissä ilmoitetuista mitoista. Mekot menevät päälleni, mutta voisivat olla päällä ihan hiukan kivempiä. Talvimekoiksi minä näitä ostin, kesämekkoina toimivat paremmin.

Suurin pettymys oli ehkä tuo sitruunakuosinen mekko.

Materiaalin puolesta ok ja mitatkaan eivät heittäneet paljoa myynti-ilmoituksen senttimääristä. Mutta mekon leikkaus on sitten aivan jotakin muuta kuin myyntikuvassa katsottuna. Mekon etuosan kietaisuleikkusa on todellisuudessa niin avara, että päälle puettuna mekosta tulee väkisinkin melko provokatiivinen tissimekko. On kaikki herkut esillä kauniisti kehystettynä.

Villatakin kanssa kyllä ihan käyttökelpoinen mekko, yksistään en kyllä rohkene ottaa arkimekoksi. Ehkä pitäisi näiden mekkojen osalta jatkossa panostaa "aitoihin" repromekkobärndeihin ja heidän alemyynteihin näiden kiinamekkojen sijaan. Viisi kallimpaa ja hyvää vs. kaksikymmentä kiinamekkoa, joista puolet ilmoituksesta eroavia maanantaikappaleita? 

Ehkä ensi vuonna rakastamisteemalla voisin panostaa itseeni ihan kunnolla?

...to be continued.

Rakkaudella,

Sallamari

....pohtiiko kukaan teistä blogini lukijoista hetkittäin tälläisiä Buyers Remorse -fiiliksiä? Pitäisikö minun vain aidosti oppia iloitsemaan ostoksistani ilman että kannan jatkuvaa huolta maapallosta ja vaatetuotannon eettisistä kysymyksistä?

Onko runsaasti liikaa

Marraskuu on taakse jäänyttä, on aika kääntää katseet tulevaan.

Joulu, Joulu - ihana Joulu.

Minä - jouluangstaaja - joka neljä vuotta sitten juhlin jouluaattoyötä sohvannurkassa lohduttomasti itkien ja uskoen ettei jouluisin mittavaksi yhtyvä kaipuun sekainen kipu rinnassani ikinä helpota, fiilistelen tänään alkanutta joulunalusaikaa aivan innoissani.

Syvän surun täyttämä jouluaika tuntuu tänään jotenkin niin kaukaiselta ajatukselta. On kevyt ja onnellinen olla, suru ei enää purista rintaa - terapia tarjosi tarvittavat työkalut sisäisten solmujen selvittelyyn. Muisoista kiinnipitämisen sijaan osaan aktiivisesti keskittyä elämään tässä hetkessä ja sitä myöden luomaan uusia muistoja. Perinteiden kiihkeän vaalimisen sijaan jalostan kauniit muistot uusiksi perinteiksi.

En kaivanut varaston uumsenista lapsuuden joulukalenteriani vaan kysyin lapselta itseltään millainen joulukalenteri olisi mieluinen kalenteri tälle vuodelle. Lapsi toivoi jotakin sellaista täytettävää kalenteria ja seuraavassa hengenvedossa mietti Kinder -kalenterin hyviä puolia.

Hyväksi ratkaisuksi osoittautui yhdistää parhaat puolet kaikista mieluisista kalentereista - jotakin mistä löytyisi Kinder suklaata, muttei tehtaassa väsättyä vaan äidin ja isin rakkaudella todeksi loihtimaa. Kinder kalenterin ainoa huono puoli kuulemma on se, että suklaata on vähän, ja sama maku tulee monta päivää peräkkäin.

Siispä kasasimme riittävästi sisältöä ja varmistimme, ettei perättäiset luukut sisällä pelkästään samanlaista suklaata.

Elkää huolestuko kalenterikuvaa katsellessa, 

en minä ole lastani karkkiövereillä myrkyttämästä.

Toisin kuin äitinsä, lapseni osaa syödä suklaata vain sen verran kun oikeasti tekee mieli. Loppu livahtaa laatikkoon odottamaan tai se tarjotaan yllätyslahjana meille vanhemmille. 

Lapseni makeansäännöstelykyky on kerta kaikkiaan ihailtavaa - otetaan se mikä oikeasti tekee mieli, eikä pisaraakaan enempää. Haluaisin olettaa tämän johtuvan siitä, että meidän perheessä ei herkuista ole koskaan puhuttu negatiiviseen sävyyn eikä niitä ole millään tavalla mustamaalattu tai laitettu kieltolistalle.

Suklaa ei johda turmioon eikä herkuttelun suora seuraus ole lihavana vietetty onneton elämä. Ole pyrkinyt kaikissa puheissani tarjoamaan lapselleni positiivisesti sävytetyn yleisen katsantomallin syötävän ja juotavan suhteen.

Olen halunnut tarjota lapselle positiivisella tavalla kriittisen ajatusmallin herkkujen suhteen tuomalla esiin herkkujen olevan nautinnollinen juttu, eikä kasvamista ruokkivan ravinnon lähde. Että sopivissa annoksissa nautittuna esimerkiksi suklaa kerrassaan positiivinen ja ihana elämän sulostuttaja.

Kun asia ei ole kiellettyä tai saatavuudeltaan rajoitettu - niin että vain tietyn tapahtuman aikaan ja tietyssä määrässä jokin on sallittua tai saatavilla - ei asiaa kohtaan kehkeydy kiiresuhdetta. Että nyt kiireesti nautin niin paljon tätä kuin mahdollista, ennenkuin tilaisuus nauttimiseen menee ohi jättäen minut tiedottomaksi koska tätä kivaa on mahdollista saada lisää.

Kun jotakin kiellettyä kerran on tarjolla tahtoo sitä ajan loppumisen pelon siivittämänä itselleen tässä hetkessä niin paljon kuin mahdollista - että jos ei vaikka saakaan koskaan enää lisää.

Olen pyrkinyt opettamaan lapselle, että herkku ei myöskään ole lohtu.

Äidin silitys tai yhteinen halihetki on suklaata parempi lohtu, jotakin sellaista jonka avulla kipu -henkinen sekä fyysinen - helpottuu muutamassa hetkessä.

Herkku on herkku - iloinen ihana asia.

 Sielullisen tyhjyyden täyttäjäksi tai kivun korjaakaksi siitä ei ole - apu niihin löytyy jostakin aivan muualta.

Olen onnellinen saadessani sanoa, että lapsellani tuntuu olevan ainakin toistaiseksi verrattaen neutraali suhtautuminen herkkuihin. Ei ole helppoa kasvaa nuoreksi naiseksi syömishäiriöstä toipumista tekevän äidin rinnalla.

Minä toivoin itselleni tänä vuonna kuvakalenteria ja sellaisen minä sain.

Tuollaisen itsetäytettävän lokerokalenterin lisäksi Tiger tilpehööriliike tarjoaa valikoimissaan tyhjän luukuilla varustetun piirtopohjan kuvakalenterin tekemistä varten. PikkuS bongasi kalenteripohjan ja pyysi saada sellaisen. Sellainen on syntytarina minun kauneimmalle kuvakalenterille ikinä.

Oikein hyvää joulukuun alkua teille kaikille!

Millainen on sinun tämän vuoden joulukalenteri?

Entä olisiko joku teistä ihanista lukijoista halukas tämän vuoden joulukorttivahtarikaverikseni Kortti sulle, Kortti mulle -periaattella?

Rakkaudella,

Sallamari

Jaxuhali ja vertaistukea

Yksisarvinen päivässä pitää positiiviset vibat pinnalla

Marraskuu on lähes kirjaimellisesti syönyt minut elävältä pimeydellään. 

Herään aamulla pimeyteen. Panen puolihuolimattomasti merkille, miten tavattoman pimeää ympärillä on istuessa bussissa matkalla kouluun. Havahdun koululla ikkunasta kajastavaan hämärään, kun saattelen asiakasta kassalle maksutapahtumaa varten pitkän värjäysprojektin päätteksi. 

Aistin ympärilläni sysipimeyden, kun illalla vihdon pääsen kotiin.

Käsillä on koulutaipaleen rankimmat päivät - pimeää, märkää ja harmaata. Päivät kaikenlisäksi vilahtavat ohi vauhdilla sellaisella vauhdilla, etten ehdi tarttumaan niihin. Uuden oppiminen, opittujen taitojen hiominen sekä ymmärrys "miksi teen, sitä mitä teen" muodotavat arkipäivän  rutiinit. Kiivaimillaan kohtaan uuden ihmisen tunnin välein, haastavimmillaan taiteilen eri värien sekamelskassa kuusi pitkää tuntia pysähtymättä.

Analysoin, hahmotan, kokeilen ja havainnoin jo onnistuen tai niin että päästään projektissa uuteen alkupisteeseen. Toisinaan ihmettelen ja sen perään jatkan, korjaan ja viimein oivallan. Kirkaalla hetkellä ymmärrän homman ytimen ja keksin itsenäisesti miten onnistua tälläisissä työtehtävissä jatkossakin.

Kotitehtävänippu on tehty ja palautettu. Koulu on kahden viikon harjoittelujaksoa ja näyttöjä vaille valmis kaikkien niiden velvoitteiden osalta, jotka meille suorituslistan muodossa koulun alussa annettiin. Ihmettelen itsekin välillä, missä välissä minä loihdin todeksi kaikki annetut kirjalliset kotitehtävät. Päivittäisistä kolmen tunnin bussimatkoista on tullut otettua näemmä kaikki hyöty irti.

Ainoa asia mitä syvästi kaipaan juuri tässä hetkessä on uni.

Kuusi tuntia yössä ei oikeasti riitä.

3 more months to go.

Varoituksen sananen tähän väliin,

jokainen unelma vaatii toteutuakseen jonkin vastineen.

There is no free meal.

Jokaisella haaveella - kaikkein aidoimmalla ja rehellisimmälläkin - on kääntöpuolensa. Saadakseen elämäänsä toivomaansa uutta on samanaikaisesti luovuttava jostakin.

Joka hetki tällä polulla - ne vaikeatkin hetken, jolloin haluaisi käpertyä nurkkaan ja vain itkeä - ovat niin rakkaita ja arvokkaita. En  kyllä vaihtaisi tätä päivää toiseen, huolimatta siitä että kevyttä pumpulipilvillä leijailua ei polku unelmaelämää kohti ole joka askeleella.

Jokainen päivä vie eteenpäin.

Superihanat luokkatoverit ovat parahautta. Hesburgerin pöydässä koulupäivän pääätyttyä kokoontui äsken lämminhenkinen vertaistukiryhmä.

Sai sanoa ääneen, että mä niin haluaisin itkeä.

Musta tuntuu, että raitafoliot piinaavat mua ensi yönä painajaisissa.

En käsitä, miksi hius ei voi mennä suosiolla sinne minne minä haluan.

Hajottaa....

Turhauttaa...

Hämmentää....

Ja seuraavassa hetkessä kehuu toisen tekemään ja sanoo kannustuksena, että kato nyt miten hienosti ja hyvin sä tein sitä ja tuota - saaden aivan samanlaista kannustusta vastakaikuna takaisin.

Tietoisuus siitä, että joku toinenkin tuntee juuri näitä samoja tuntemuksia lämmittää mieltä. Luo vahvuutta sille, että huomenna on ihan uusi päivä ja uudet ihanat asiakkaat. Uudet mahdollisuudet oivaltaa ja oppia - kääntöpuolenaan uudet haastavat tilanteet yllättävine sivujuonenkäänteineen.

Samassa veneessä ollaan kaikki.

Melkein valmiita, vaikka samalla vielä onnellisen paljon keskeneräisiä.

Jaksuhalien voimalla mennään eteenpäin.

Tervetuloa joulukuun,

oi miten saavutkaan juuri sopivaan kohtaan!

Rakkaudella,

Sallamari - marraskuun uuvuttama opiskelija

#blackfriday

Voidaanko seuraavaksi adoptoida myös Thanks Giving näillekin leveyspiireille?

....Black Friday supertarjouksien siivittämän ostohysterian kera on rantaunut ilmeisimmin jäädäkseen. Tarkoin kohdistettua ostohysterian nostatusta - juuri sinulle, juuri nyt - koska tänään on se kuuluisa Black Friday. 36 sähkäpostin joukossa 28 on Black Friday mainoksia, suurin osa sellaisilta yrityksiltä joista et muutoin kuule juuri mitään. Vitamiinejä, kenkiä, vaatteita, golf osake, sähköpostin lisätilaa, pilvipalveluita, kotisivutarjouksia.... Puhelin piippaa kahdeksan kertaa kahden tunnin sisällä - Ikea muistaa, Hemtex muistaa, Seppälä tarjoaa, Lindex tarjoaa ja Citymarketkin on mukana tarjouskilvassa kertomalla valineensa parhaat tarjoukset juuri minulle.

Vain yhtenä päivänä vuodessa,

juuri sinulle valikoituja etuja.

...seuraavaksi ahkerimmat muistavatkin minua jo heti huomenna mitä parhaimmilla joulunajan erikoistarjouksillaan.

Black Friday ostoksieni yhteismäärä on pyöreä nolla.

Juuri nyt en tarvitse mitään uutta,

 minulla on tänään aivan tarpeeksi kaikkea.

Ehkä paremmalla onnella sitten ensi vuonna.

Mitenkäs teidän Black Friday on sujunut?

Tartuitko johonkin mahtavaan tarjoukseen?

Rakkaudella,

Sallamari

Naku-uintia Hangossa

Hankon kuuluisa Kasino ja tällä kertaa autio hiekkaranta

Talvisessa Hangossa turistin erottaa paikallisasukkaasta sillä, että  vakioasukas pulahtaa uimaan syntymäasussaan kun taas perinteistä mitään tietämätön turisti pyrkii pulahtamaan viileään meriveteen bikineihin sonnustautuneena.

Ensimmäisen pulahduksen jälkeen otin opikseni ja pulahdin meren viileään syleilyyn toisen kerran vapautuneena vailla rihman kiertämää Eevan asussa.

Naku-uinti talvikelillä on varsin verraton kokemus.

Hankohan on se Suomen Beach Fun -rantsuelämän helmi. Helmikohteissa vieraillessaan kuuluu tietenkin asianmukaisesti nauttia rantaelämästä ja uimisen ilosta vuodenajasta viis. 

Jokainen päivä voi olla täydellinen rantsu päivä.

Asennekysymys.

Hankolaiset kylmäuimarit ovat ihastuttavan ystävällistä sakkia, toivottivat minut - Hankoensikertalaisen - lämpimästi tervetulleeksi suomen kauneimpaan kesäkaupunkiin. Pääsin uimakopin lämpöön riisumaan liiat vaatteet ennen mereen pulahdusta ja iloisen rupattelun siivittelemänä minut tutustutettiin paikalliseen talviuintikulttuuriin. 

"Ei täällä mitään uima-asua tarvi, 

luojan luomassa asussa me käydään meren syleilyyn."

Rantaloman olennainen matkavaruste - vedenkeitin teenvalmistusta varten.

Nyt kun tärkein asia - naku-uinti - on saatu käsiteltyä, on aika kertoa hieman muita tarinoita Hankoretken taustoista ja itse retkipäivien tunnelmasta.

Suuren ahdistuksen keskellä, päivitin Facebookkiin että loma olis paikallaan ja jos en pääse etelän lämpöön minulle riittää vaikka yksi yö Hangossa. Ihana ystäväni Lotta otti kopin hätähuudostani ja viestitteli minulle varanneensa meille huoneen Hangosta.

Miniloma Hangossa.

Enempää en oikeasti olisi voinut toivoakaan.

Minun onneni on, että tuo Lotta se on oikea Hanko-veteraani - tietää missä vierailla, mitä kannattaa nähdä ja kokea. Osasi valita juuri oikean majoituspaikan ja opastaa meidät illalliselle hyvän ruoan äärelle. Minä nähkääs olin lauantaiaamuna vielä täydellinen Hanko-neitsyt - never done that before.

Kesäkaupunkiin keskitalvella?

Kieltämättä ensi näkemältä vähän oudohko yhdistelmä, mutta joskus legendaarisiin lomakohteisiin tutustuminen on hyvinkin otollista aloittaa sesonkikauden ulkopuolella.

Hanko on talvella hiljainen. Kylpyläpuiston huvila-alueen Villat tuntuu uinuvan Ruususen unta talven viileydessä. Muutama Villoista tarjoaa majoitusta talvellakin, osa taloista taas on tarkoituksella talviteloilla tyhjillään tai pienten kunnostusten alla hiljaisen kauden ajan.

Rannalla kuuluu tuulen huminaa ja aaltojen tasainen liike. Muutamaa koiranulkoiluttajaa ja paria Pokemon keräilijää kummempaa ruuhkaa ei rannoilla marraskuun iltapäivähämärässä havaittu.

Valtaosa ravintoloista herää eloon heti kevään tultua ja uinuu talvikauden suljettuna. Ravintolatarjontaan kannattaa tutustua avoimin mielin ja rohkeasti astella sisälle avoimesta ovesta. Ennakkotietoon ei kannata sokeasti luottaa, sillä talvikaudella on mahdotonta sanoa tarkasti mahtaako tietty ravintola auki juuri tänään vaiko ei.

Meidän iloksemme vierailumme osui juuri Hangon joulukadun avajaispäivään. Kävelykadun pienet liikkeet olivat avoinna tavanomaista pidempään, joten ehdimme spontaanin inspiraation ilmetessä vierailla tuliaisostosten merkeissä ihastuttavassa Happy Flower -kukkakaupassa.

Talvinen Hanko saa pisteet 5/5

(iso kiitos mahtavalle matkaseuralle)

Kuvat saavat kertoa loput reissukuulumisista.

Yhden pysähdyksen taktiikalla matkattiin,
Pit Stop Perniössä oli ihastuttava Kahvila Papu.

Kahvila Papu ja tuoreimmat Koti Vinkit suoraan 70 -luvulta.

 Pensionat Villa Thalatta ja sen ihastuttava kenraalisviitti oli tällä retkellä majapaikkamme

Villa Thalattan kuistitunnelmaa

Kenraalisviitin parvekkeelta kelpaa lomalaisen vilkutella ihanille ohikulkijoille

Pensionat Tellinan ullakko talviteloilla on varsin seikkailuhenkeä nostattava paikka.
Aavemetsästyksen tulos tällä retkellä pyöreä nolla.

Tuulen huminaa ja aaltojen pauhua, siinä kaikki mitä rannalla kuului.

Iltapäiväkävely tuulisilla rantakallioilla

Kappale talvehtivaa Hankoa,  Kylpylänpuiston kaunis pieni lampi.

Kukkakauppa Happy Flower ja ihana tunnelmaa luova kristallikruunisomiste

Muutaman aukiolevan ravintolan joukossa meitä houkutteli eniten Bravas
Espanjalaista tunnelmaa, maittavaa ruokaa ja merinäköala - suosittelemme Bravasta.

Ilma +4 astetta, vesi +6 astetta eli melkein on juhannuskelit

Naku-uintia emme ikuistaneet, turistikuva rantatunnelmissa tuli sentään napattua.

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muista Hangosta hullaantuneita? Kenties jopa joku Hangon alkuperäisväestöksi itsensä lukeva?

Hanko on kyllä niin ihana.

Minä starttaan uutta viikkoa kohti levänneenä ja iloisin mielin!

Rakkaudella,

Sallamari