Voimaretki Tampereelle

Ihanat naiset houkuttelivat minut Tampereelle.

Täällä ompelijattaren työhuoneen suojissa kahden valvovan silmäparin alla minä raapustelen kasaan näyttötutkintoa varten tarvittavat kirjalliset suunnitelmat.

Poistuminen kotoa ja oman sohvan turvallisesta helmasta on toimiva ratkaisu. Olen valvovien katseiden alla saanut tänään kasattua kolme neljäsosaa tarvittavista työsuunnitelmista. Kotisohvalla olisin aikaa tappaakseni katsellut tässä ajassa kuusi osaa jotakin täysin yhdentekevää Netflix-sarjaa.

Kotisohvalla työtehtävään kinni käymisen välttely on mitä tehokkainta - "Seuraavan jakson jälkeen minä kyllä aloitan." Tekevä seura motivoi itseäkin ryhtymään täydellä riemulla tekemään työn alla olevaa tehtävää. Itselle suunnattu ääneen jutteluni sulaa sujuvasti ympäriltä kuuluvaan ompelukoneiden tasaiseen surinaan.

Kaikki työhuoneella saavat valmista aikaan.

Kiperän työntehtävän jumiutuessa - tai kun vain haluttaisi siirtää tehtävää seuraavaan ajankohtaan vaikka tietää dead linen odottavan aivan kulman takana - maisemanvaihto on varteen otettava vaihtoehto. Bonuksena suosittelen ympäröimään itsensä hyvän seuran vaikutuspiiriin.

Homma tuli otettua haltuun ihan huomaamatta.

Näyttötutkintotehtävät ovat osaltani taas yhden askeleen paremmalla tolalla. 

Kolme viikkoa koulua ja sitten käsillä on näyttöviikko. Hieman vatsanpohjassa pyörii jännitys siitä huolimatta että mieli tietää miten asioiden edistymisen suhteen vahvoilla kantimilla tässä ollaan. Oikeaa huolta ei näyttötöiden suhteen ole. Mallit on valittu, työtehtävät järjestetty ja työjärjestys aikatauluineen suunniteltuna.

Paljon kiitoksia ystäväni Lotta, kun kysyit minua mukaan road tripille tänään. Paljon kiitoksia ihana Rhia The Evil Dressmaker lämpimästä vastaanotosta ateljesi suojiin, jossa hyvän seuran vaikutuksen alaisena rauhassa pohtia suunnitelmiani.

Oikein mukavaa lauantaipäivää kaikille teille blogini lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. jos etsin unelmiesi asulle toteuttajaa Tampereen seudulla, kannatta katsastaa Atelje-Ompelimo Evil Dressmakerin palvelutarjonta. Ihana nainen, ja tekee mielettömän hienoja asuja.

Tälläinen pieni suositus tässä kohtaan ihan pikaisesti työhuoneen ympäristöä tutkittuani.

Teksti ei sisällä kaupallista yhteistyötä.

Hyviä tyyppejä, toveruutta ja aimo annnoksen kiittollisuutta se kyllä sisältää.

Naku-uintia Hangossa

Hankon kuuluisa Kasino ja tällä kertaa autio hiekkaranta

Talvisessa Hangossa turistin erottaa paikallisasukkaasta sillä, että  vakioasukas pulahtaa uimaan syntymäasussaan kun taas perinteistä mitään tietämätön turisti pyrkii pulahtamaan viileään meriveteen bikineihin sonnustautuneena.

Ensimmäisen pulahduksen jälkeen otin opikseni ja pulahdin meren viileään syleilyyn toisen kerran vapautuneena vailla rihman kiertämää Eevan asussa.

Naku-uinti talvikelillä on varsin verraton kokemus.

Hankohan on se Suomen Beach Fun -rantsuelämän helmi. Helmikohteissa vieraillessaan kuuluu tietenkin asianmukaisesti nauttia rantaelämästä ja uimisen ilosta vuodenajasta viis. 

Jokainen päivä voi olla täydellinen rantsu päivä.

Asennekysymys.

Hankolaiset kylmäuimarit ovat ihastuttavan ystävällistä sakkia, toivottivat minut - Hankoensikertalaisen - lämpimästi tervetulleeksi suomen kauneimpaan kesäkaupunkiin. Pääsin uimakopin lämpöön riisumaan liiat vaatteet ennen mereen pulahdusta ja iloisen rupattelun siivittelemänä minut tutustutettiin paikalliseen talviuintikulttuuriin. 

"Ei täällä mitään uima-asua tarvi, 

luojan luomassa asussa me käydään meren syleilyyn."

Rantaloman olennainen matkavaruste - vedenkeitin teenvalmistusta varten.

Nyt kun tärkein asia - naku-uinti - on saatu käsiteltyä, on aika kertoa hieman muita tarinoita Hankoretken taustoista ja itse retkipäivien tunnelmasta.

Suuren ahdistuksen keskellä, päivitin Facebookkiin että loma olis paikallaan ja jos en pääse etelän lämpöön minulle riittää vaikka yksi yö Hangossa. Ihana ystäväni Lotta otti kopin hätähuudostani ja viestitteli minulle varanneensa meille huoneen Hangosta.

Miniloma Hangossa.

Enempää en oikeasti olisi voinut toivoakaan.

Minun onneni on, että tuo Lotta se on oikea Hanko-veteraani - tietää missä vierailla, mitä kannattaa nähdä ja kokea. Osasi valita juuri oikean majoituspaikan ja opastaa meidät illalliselle hyvän ruoan äärelle. Minä nähkääs olin lauantaiaamuna vielä täydellinen Hanko-neitsyt - never done that before.

Kesäkaupunkiin keskitalvella?

Kieltämättä ensi näkemältä vähän oudohko yhdistelmä, mutta joskus legendaarisiin lomakohteisiin tutustuminen on hyvinkin otollista aloittaa sesonkikauden ulkopuolella.

Hanko on talvella hiljainen. Kylpyläpuiston huvila-alueen Villat tuntuu uinuvan Ruususen unta talven viileydessä. Muutama Villoista tarjoaa majoitusta talvellakin, osa taloista taas on tarkoituksella talviteloilla tyhjillään tai pienten kunnostusten alla hiljaisen kauden ajan.

Rannalla kuuluu tuulen huminaa ja aaltojen tasainen liike. Muutamaa koiranulkoiluttajaa ja paria Pokemon keräilijää kummempaa ruuhkaa ei rannoilla marraskuun iltapäivähämärässä havaittu.

Valtaosa ravintoloista herää eloon heti kevään tultua ja uinuu talvikauden suljettuna. Ravintolatarjontaan kannattaa tutustua avoimin mielin ja rohkeasti astella sisälle avoimesta ovesta. Ennakkotietoon ei kannata sokeasti luottaa, sillä talvikaudella on mahdotonta sanoa tarkasti mahtaako tietty ravintola auki juuri tänään vaiko ei.

Meidän iloksemme vierailumme osui juuri Hangon joulukadun avajaispäivään. Kävelykadun pienet liikkeet olivat avoinna tavanomaista pidempään, joten ehdimme spontaanin inspiraation ilmetessä vierailla tuliaisostosten merkeissä ihastuttavassa Happy Flower -kukkakaupassa.

Talvinen Hanko saa pisteet 5/5

(iso kiitos mahtavalle matkaseuralle)

Kuvat saavat kertoa loput reissukuulumisista.

Yhden pysähdyksen taktiikalla matkattiin,
Pit Stop Perniössä oli ihastuttava Kahvila Papu.

Kahvila Papu ja tuoreimmat Koti Vinkit suoraan 70 -luvulta.

 Pensionat Villa Thalatta ja sen ihastuttava kenraalisviitti oli tällä retkellä majapaikkamme

Villa Thalattan kuistitunnelmaa

Kenraalisviitin parvekkeelta kelpaa lomalaisen vilkutella ihanille ohikulkijoille

Pensionat Tellinan ullakko talviteloilla on varsin seikkailuhenkeä nostattava paikka.
Aavemetsästyksen tulos tällä retkellä pyöreä nolla.

Tuulen huminaa ja aaltojen pauhua, siinä kaikki mitä rannalla kuului.

Iltapäiväkävely tuulisilla rantakallioilla

Kappale talvehtivaa Hankoa,  Kylpylänpuiston kaunis pieni lampi.

Kukkakauppa Happy Flower ja ihana tunnelmaa luova kristallikruunisomiste

Muutaman aukiolevan ravintolan joukossa meitä houkutteli eniten Bravas
Espanjalaista tunnelmaa, maittavaa ruokaa ja merinäköala - suosittelemme Bravasta.

Ilma +4 astetta, vesi +6 astetta eli melkein on juhannuskelit

Naku-uintia emme ikuistaneet, turistikuva rantatunnelmissa tuli sentään napattua.

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muista Hangosta hullaantuneita? Kenties jopa joku Hangon alkuperäisväestöksi itsensä lukeva?

Hanko on kyllä niin ihana.

Minä starttaan uutta viikkoa kohti levänneenä ja iloisin mielin!

Rakkaudella,

Sallamari

Tukholman terveiset kymmenellä lauseella

Nyt luvassa siis nuo moneen kertaan mainitut Tukholman terveiset. Lähestyn aihetta muutaman tilannekuvan ja kymmenen sekalaisen kertomuksen kera.

1. Alkuperäisellä suunnitelmalla minun oli tarkoitus lähetä Tukholmaan Juntti Punaniskan aveciksi. Tukholmaan Juntti Peen kutsui Maailman Partapäivän kunniaksi järjestetty Skäggfest 2016 juhlatilaisuus. Mutta kuinka kävikään - tämä partajuhla-avec sai itselleen loistoavecin ystävästäni Jaanasta, joka lupautui matkalle mukaan lisänaisenergiaksi.

2. Ennakkoluulojeni vastaisesti Skäggefest itsessään oli aivan loistava tilaisuus - ihania ihmisiä ja välitön lämmin tunnelma. Esillä oli parranhoidon tuoreimmat tuulet komeiden partamiesten läsnäololla höystettynä. Uskokaa pois, norjalainen partamies on silmiä hivelevää katseltavaa. Skäggfesteillä silmä lepäsi - muutenkin kuin vain ammatillisessa mielessä ympäristöä tiiraillessa. Komeiden parrakkaiden miesten lisäksi Skäggfest tarjoili ainutlaatuisen tilaisuuden BodyLove -idolini tapaamiselle.

3. Matka Tukholmaan ja takaisin taitettiin vaihteeksi punavalkoisella laivalla. sillä Viking Line tarjoilee kilpailijaansa tilavammat invahytit. Viking Linen laivoilla on tarjolla 4 hengen invhaytti, Siljan tarjotessa Turku-Tukholma välillä ainoastaan kahdelle hengelle suunniteltuja inva-hyttejä - kolmen hengen matkaseurueestamme yksi olisi joutunut yksinään hyttiin Siljan laivoilla, joten Vikingin  Line tarjosi parempaa kyytiä tällä kertaa. Ainoa miinus Vikingillä matkustaessa on laivan aikainen satamaan tulo Tukholmassa.

4. 6:40 lauantaiaamuna Tukholma on kovin hiljainen. 

Onneksi aamu oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin.

5. Tukholman julkinen liikenne toimii matkustustapana myös pyörätuolimatkustajalle saattajan seurassa. Hissit kuljettavat pyörätuolimatkaajan metrolaitureille ja itse metroon pääsy on kohtalaisen vaivatonta. Muutamilla asemilla metrovaunun ja asemalaiturin väliin jäävä rakoa on aika huumaavan kokoinen, mutta kanssamatkustajat ovat todella auttavaisia. Vietimme koko Tukholman vierailun julkisen liikenteen varassa, eikä vaaratilanteita - edes läheltä piti sellaisia - ollut liikenteessä.

6. Tukholma on kaiken kaikkiaan pyörätuolilla liikkuvalle matkailijalle ystävällinen kaupunki. Esteettömyyteen on todella panostettu;  jalankulkutiet ovat riittävän leveät ja liikkuminen jalankulkuväylältä risteyksen yli toiselle jalankulkuväylälle on hienosti toteutettu madallettujen katukivetytsen kautta. Ystäväni Jaana käyttää liikkumiseen sähköistä pyörätuolia, hänen seurassaan olen oppinut katselemaan ympäristöä esteettisyysnäkökulmia pohtien. Todella silmiäavaava kokemus miettiä millainen rakennettu  ympäristömme todellisuudessa on toisenlaisista näkökulmista katsoen.

7. Tukholman Sephoralle on annettava erityismaininta tasa-arvoisesta palvelusta. Sephora sijaitsee rakennuksessa, jonne johtavan oven edessä on kynnys. Pyytämällä henkilökunta järjestää kulkuväylälle rampin tehden liikkeeseen kulun näin ollen esteettömäksi. Myyjät myös ystävällisesti osoittivat erityishuomiota ostoksien teossa apua tarvitseville henkilöille esitellen tuotteita hyllystä katselukorkeudelle nostaen. Iloisena hyvästä palvelusta teimmekin reissun suurimmat ostoksen juurikin Sephoralla.

8. Kat von D meikit jäivät valitettavasti tällä kertaa ostamatta, sillä juuri minulle soveltuvat tuotteet olivat suuren kysynnän vuoksi valitettavasti hetkellisesti loppuneet. Iloisena voi kertoa kaikille teille lukijoille että minä, joka yleensä olen se kaikista valkoisin tarjolla oleva sävy meikkivoiteissa, olen ihosävyltäni KvD sarjan meikkivoiteissa vasta toiseksi vaalein sävy! Jotakin minua vaaleampaa on olemassa.

9. Sephoran lisäksi shoppailupaikoiksi valikoituivat tällä kertaa tuttuun tapaan NK ja Designtorget. Uutena tulokkaana ostospaikkojen listalle eksyi puolivahingossa Victorias Secret - koska hyvät alushousut. Unohdin pakata mukaan riittävästi alushousuja ja tiedän VS alushousuista yhden mallin sopivan hyvin itselleni - siitä se ajatus sitten lähti. Olivat vieläpä tarjouksessa. NKlla katselin kuola valuen Mason Pearsonin hiusharjoja - kenties kirjoitan joulupukille toivon juuri tuollaista ihanaa harjaa itselleni. Mikä ihana työkalu tuollainen Mason Pearson olisikaan.

10. Ruotsalaiset hotellisiivoojat ovat erityisen tehokkaita. Kun poistut huoneesta, siivooja pelmahtaa paikalle ja laittaa huoneen uudelleen kuntoon. On hämmentävää saapua aamiaiselta huoneeseen, jossa pyyhkeet on vaihdettu, vaatteet viikattu ja petivaatteet vaihdettu.

Nyt on Tukholman reissu kaikin puolin ruodittu. 

Seuraavaksi luvassa kierrätysmuotiin liittyvä yhteistyöpostaus.

Stay Tuned!

Rakkaudella,
Sallamari

Se aivan parhain +1

Vakavastiotettava kahvilakaveriselfie, koska SoMe.

JipppikaJay-Jee-Jee! Ettekä ikinä usko, mutta nyt on pakko hiukan hehkuttaa viime viikon lauantaita. Kaikesta tavanomaisuudesta poiketen nimittäin poistuin omalta kotipihalta ja piipahdin lauantaina pienellä visiitillä Helsingissä. Ihana Aaveplaneetta -blogia raapustava Lara nimittäin kysäis taannoin lähtisikö Luotto Avec aka minä hänen seurakseen Lushin järjestämiin kekkereihin. Luotto Avec -tittelin saamisen perusteena on se, että vastaa aina seuralaiskutsuun kyllä, joten sitä myöden oli hetkeksi poistuttava kodin ja tukkahypetyksen äärestä ja juhlittava vähän ystävän seurassa.

 Meille Laran kanssa on muodostunut tapa käydä yhteisillä Helsikinmiiteillä piipahtamassa pikavisiitti Hard Rock Cafessa -  Because we can. Koska kuka oikeasti käy Hard Rock Cafessa omassa kotimaassaa (tai no käykö niissä suomituristit enää edes reissatessaan)? 

Me käydään, koksa ollaan jo sen verran hyvin ajan parinoimia että muistetaan selkeästi ne hetket jolloin Hard Rock Cafe oli ehkä se kovin juttu ikinä. Hard Rock Cafe Hallelujah! Ollaan me kyllä toki sen verran semisti f'nsejä, että käydään e kyllä yhdellä lattella kahvilassa aina kun tavataan - niinkun kaikki bloggarit tekee tavatessaan toisaan.

Because se on se juttu.

Glitteriä oli aivan kaikkialla, jopa herkkupöydän antimissa.
Tässä kaikki mitä keliaakikko ja vilja-allerginen tohtivat herkkupöydästä napsia.

Eniten käyttämänni Lush tuotteet; hammastahnatabletit ja huulirasva.

Ihania punavärejä joista tahhtoisin jokaisen.

Lush juhli kahdeksan vuotista taivaltaan Suomessa ja Helsingin Manskun liikkeessä tätä merkkipäivää juhlittiin siis Glitter Madness -tapahtuman merkeissä. Viime lauantaina iltapäivästä oli liikkeessä kaikille avoin tilaisuus ja sulkemisajan jälkeen oli kutsuvieraille tarkoitettu K-18-tapahtuma. Minä siis löysin tieni kutsuvieraskekkereihin ihanan Laran luotettavana "plus ykkösenä."

Bileiden teemana oli glitteri ja paikanpäällä kimallusta oli aistittavissa runsain mitoin. Oman osani kimalluksesta paikalle toin ihana Tigeristä bongatun kimallerusetin myötä. Myönnän avoimesti kuolanneeni Laran ihanaa glitteriasustetta koko illan - en kuitenkaan kateudesta kyynelehtien, vaan puhtaasti tuosta glitteriöverit kiskaisseesta käsilaukusta inspiroituen.

Ihaninen Lush tuotteiden ja maukkaiden gin -pohjaisten juomien lisäksi illan ihaninta antia oli ihmiset. Kauniita iloisia ihmisiä joka puolella - voiko parempaa verkostoitumisympäristöä ollakaan.

Meidän tiimin osalta ilta loppui lyhyeen. Jatkot DTMssä jäi muiden niskoille Hyvä Avec -tiimimme suunnatessa Kampin kautta kumpikin omaan kotiinsa. Sen verran väsyttävää on tämä aikuisopiskelijan elämänrytmi meillä molemmilla, että oma sänky vei voiton taatusti hyviksi muodostuneista jatkobileistä.

Ehkä ensi kerralla sitten.

Tuulettumisfiiliksissä.

Kasapain ihania parempilaatuisia valokuvia Lush Glitter Madness -taptuman tiimoilta kannattaa käydä bongaamassa Laran Aavepaleetta -blogista (täältä se löytyy).

Minä olen kameran suhteen tässä elämän hetkessä vähän välivaiheessa. Ihan tukkuajuttujenkin puiteeisssa uusi kamera on hankintalistalla, sillä omaa osaamistaan kun saa parhaiten tuotua esille hyvälaatuisen kuvaporfolion muodossa.

Tällä kertaa on vielä pärjättävä näillä kännykällä napatuilla tilannekuvilla.

Mukavaa perjantaita!

Millaisia suunnitelmia teillä on viikonlopun varalle?

Onko virpojia varten jo varustauduttu ruudun sillä puolella?

Jos on niin miten?

Rakkaudella,

Sallamari

My Little Lara

Opintopäiväkirjaani tallennettu kuvakollaasti tämän työn osalta

Tarjolla blogissa on tänään aimo annos ihastuttavia puuterisia hattaravärejä.  Ihana ystäväni Lara - piipahti moikkaamassa minua tänään koululla tukkavärjäyksen merkeissä. 

Me ollaan nykyisin kiireisiä opiskelijoita kumpikin ja kahden kiireisen opiskelijan aikataulut sanelevat sen, että me ehtidään nähdä toisiamme tosielämässä aivan liian harvoin - toisen Instagram feedin ihailu ei ole aivan sama asia kun kuulumisien vaihtaminen kasvotusten.

Tuumasta toimeen ja niinpä me yhdistettiin kaksi hyvää juttua - hetki keskeytyksetöntä rupatteluaikaa siinä samalla, kun minä harjoitustyönä rakentelen uuden ihastuttavanvärisen hiuskuontalon Laralle.

 Lopputuloksesta tuli ennakko-odotusten mukaisesti niin hurmaava, että en malta odottaahetkeäkään vaan haluan jakaa kanssanne muutaman snap shot -otoksen tuosta ihanasta tukasta täällä.

Laran tukassa on tämän hetken yksi kuumista trendivärjäyksistä - My Little Pony -henkinen pastellisävyinen liukuvärjäys. Monisävyinen likuväri on rakennettu vaalennetuun pohjaan Color Mask ja Color Mask Paint -tuotteiden avulla. Itsenäisinä sävuinä tukasta löytyy vaaleaa sinistä, violettia sekä paria eri vaaleanpunaisen sävyä. Kokonaisuus on kerrassaan karkkinen - pehmeitä toisiinsa sointuvia pastellisävyjä - tukka on kuin pilvi makeaa hattaraa.

Värjäystyö on viimeistelty My Little Pony tunnelmiin suoristusraudan avulla, luoden pehmeästi ulospäin taipuvaa hulmuavaa kiharaaa. Upea hulmuava poniharja vie ajatukset takaisin lapsuuden ponileikkeihin. 

Paljon kiitoksia My Little Lara!

Oikein mukavaa alkanutta joulukuuta teille kaikille blogin lukijoille!

Tälläisissä pastellinsävyisissä tunnelmissa minä starttaan joulukuun.

Rakkaudella,

Sallamari

Aurinkoisia tuliaisia Intiasta

Kaikki kauniit hiuvini ja niiden ihanat värit.

Rakas Blogi,

tänään minä olen kiitollinen oppimisesta, onnistumisesta ja aurinkoisista Intian tuliaisista.

Uusi kouluviikkoa, 

uudet oppimläksyt.

Huomenna vaihtuu kuukausi ja tänään - kuin varkain - heräsin havaintoonettä tämän päivän ja jouluaaton väliin mahtuu ainoastaan kolme viikonloppua. Kaksi niistä on jo täytetty ohjelmalla.

Uuden oppimista pohtiessani, toivoin kovasti tämän viikon kuluessa pääseväni käsiksi tuohon minulle vielä hiukan tuntemattomaan aihealueeseen,  vaaleiden hiuksien värimaailmaan. Toiveeni toteutuikin heti maanantaina - aloitin viikon loihtimalla ystäväni vaaleisiin kutreihin uuden - astetta tummemman - hiusvärin. Heti viikon alkajaisiksi monitahoinen harjoitustyö, jossa  osoioita hiuksista raidoitettiin folioraitojen avulla vaaleammaksi, samlla kun ympärilla olevat hiukset tummennettiin hieman omaa luonnollista värimaailmaa tummemmaksi.

Hyvä aloituis noin töiden puolesta tälle viikolle.

Tämän päivän ihana yllätys tuon mukavan työtehtävän lisäksi oli luokkatoverilta saamani Intiantuliaiset - kaksi ihanaa värikästä huivia. Huivit hehkuvat ihanissa syvissä väreissä. Sinistä vihreää, violettiä ja raikkaan keltaista löytyy huivien värimaailmasta. Malliltaan huivit ovat neliön muotoisia ja juuri sopivia hiushuiveja käytettäväksi pantamaisena tai kokopäätä peittävänä turbaaniluomuksena.

Tämä tuore tukanväri alkaa hiljalleen - muutaman pesun jäljiltä - asettumaan toivottuun sävymaailmaan. Tänään otsatukka sain kevyen trimmauksen ja vaikuttaa istuvan nyt hiukan helpommin toivotuille aloilleen.

Snap Shot -kuvaan ikuistettua tavallista arkea.
No filters included - todellista tosielämää.

Näihin tunnelmiin on hyvä paketoida tämä marraskuu.

Tervetuloa joulukuu ja uusi Project 333 -vaatekaappi.

Lisää P333 juttuja luvassa myöhemmin tällä viikolla.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Kiitos!

Rakkaudella,

Sallamari

Kun ystävä saa lapsen

Kahden ihmisen asuttama Helsinkikoti.
Pienen tulokkaan ensivuoden - perintökehtö - on kerrassaan ihastuttava.

Olen monestä lähteestä ihan viime päivinä sattumalta lukenut aiheesta "ystäväni saa/sai lapsen" ja siitä ensireaktiona päähän pälkähtävästä ajatuksesta  

"Miten meidän ystäyyden käy kun vauva viimein on täällä?"

Aihe on minun elämässä niin ajankohtainen juuri nyt. Joten eipä liene siis sattumaa,  että silmäni bongailee nettikeskusteluja ja artikkeleja aiheesta.

Lapsen odotuksessa kanssaelävissä ystävissä nousee pinnalle ilmeinen pelko siitä, että muuttukohan tuo toinen nyt äitiyden myötä. Että onko sillä äidillä aikaa - tai kiinnostusta -  sitten enää tehdä ja jutella niitä tavallisia juttuja mun kanssa, vaiko onko vauvan syntymästä eteenpäin joka keskustelun tähti pieni pallero elintoimintoineen ja yhdessä voidaan tehdä vain vauvaystävällisiä juttuja.

Monesti tunnutaan pohtivan kysymystä, voiko vauvalle olla mustasukkainen ystävästään, tai ehkä oikeammin ystävän huomiosta ja ajasta. Vauvan syntymän myötä kaikki aika ja huomio menee vaan vauvaan, eikä meitä muista sittten enää ole sille tuoreelle äidille.

Quite rough.

Edellisessä blogitekstissä jo ohimenne mainitsinkin, että paljon odotettu uusi ihminen on vihdoin saapunut. Rakas ystäväni - Helsinkikodin Linda - on nyt pienen vauvan onnellinen äiti. Ihana onnellinen odotus, jossa olen saanut myötäelää mukana ensimmäisestä hetkestä lähtien,  päättyi kuluvan kuun puolivälissä onnellisesti uuden ihmisen syntymään.

Äiti ja vauva voivat hyvin. 

Tässä lyhyesti monen mielen taka-alalla piilevään suureen kysymykseen vastaus 

näin sivulauseeseen piilotettuna.

Nyt onkin hyvä tilaisuus pohtia omakohtaisena kokemuksena ystävyyttä ja äitiyttä.

Yhdistyykö äitiys ja ystävyys saumattomasti?

Muuttuiko se toinen nyt äidiksi tulon myötä?

Keskustellaanko me nyt sitten vaan synnytykistä ja lapsista itsemme unohtaen?

Aloiteteaan helpoimmasta vastauksesta.

Linda on yhä sama vanha tuttu Linda. Ihan niinkuin oli ennen raskautta ja raskausviikkojen kuluessa kasvaneen vatsansa kanssa. Ja minä olen aivan se  sama Sallamari kuin ennen raskautumisuutista ja kuluneiden raskausviikkojen aikana - Lindan läheinen ystävä.

Ehkä minulle se kaikken selvimmin havaitta vauvan syntymän myötä tapahtunut muutos elämässä ympärilläni on pehmeällä äänellä ruotsiksi puhutut lauseet, jotka korvani nappaa ympäristöstä kun minä tuttuun totuttuun tapaan löhöilen Lindan sohvalla yhteisen Helsinkikoti-iltamme ratoksi.

Ruotsi on LIndan ja vauvan yhteinen kieli. Me kaksi aikuista keskenämme pysyttelemme vanhaan totuttuun tapaan suomenkielisessä keskustelussa. 

Äitiys ei vaikuttanut ystävyyteen tai Lindan ja minun yhteisiin juttuihin. Meidän saman katon alla vietetty Helsinkikoti arki näyttää jatkuvan saumattoman oloisesti siitä, mihin se viimeisellä vierailulla odotusaikana oli jäänyt. Helsinkikotini toivotti minut eilen vieraakseen yhtä rakastavalla ja tuttavallisella fiiliksellä, kuin mitä on aina tähänkin minua ollut vastassa yökylään saapuessani. Ei hyssytelty ja sanottu että ethän sinä nyt enää voi kun on tuo vauvakin - ei sillä, että minäkään olisin sanonut että en minä tule kun sulla on siellä se vauva ja kaikkea.  Että sehän voi vaikka itkeä tai jotakin sellaista mikä häiritsee minua.

Vaikkakin uutta ihmistä ja hänen kotoutumistaann kunnioittaen tässä kyllä edetään. Minusta olisi väärin jatkaa yökyläilyä sellaisessa tapauksessa, että yökyläilyni ylettömästi asettaisi paineita vauvan tai äidin elämään. Onhan sellaisia vauvoja, jotka tarvitsevat enemmänn omaa tilaa ja muuttuvat levottamaksi päivärytmin muutoksista. Yövieras - sellainenkin joka on kovin tervetullut ja hyvä tyyppin -  on pohjimmiltaan kuitenkin ihan olemassa olollaan jo muutos totutussa rutiinissa. Jos sellainen ei sovi pienelle ihmiselle - joka ei osaa ilmaista sitä, että en tahdo ketää juuri nyt kotiini - on pienen ihmisen oloa lupa kunnioittaa ja lykätä hetkeksi aikaa intensiivinen yökyläily hyllylle.

Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Ensimmäinen yökyläily Helsinkikodissa sujui minun osaltani ainakin ihan samoilla vanhoilla rutiineilla. Korvatulpat korvissa nukkui mainiosti, niin korvatulppia olen muuten käyttänyt jo vuosia niin kaikkein huonoimpina öinä kun kerrostalosta kantautuvat elämän äänet ovat minusta niin outoja.

Tinen näkyä muutos ennen lasta tapahtuneeseen kyläilyyn oli yöllinen ohimenevä keskustelumme.  Minä heräsin yöllä vessaan ja Linda oli hereillä lapsen syöttöpuuhissa - vaihdoimme muutaman sana ohimennen. Aikaisemmin hipsin yöpissalle hiljaisuuden keskellä.

Aasinsiltaa pitkin kiinni ystävysten keskustelunaiheisiin.

Niin että muutuiko ne nyt vauvan tulon myötä?

Että ollaanko me nyt tästä eteenpäin vaan äitejä 

jotka kilpaa kehuvat jälkikasvuaan ja vertailevat synnytyksiä?

Noup.

Puhuttiin ihan samoja juttuja kuin aina tähänkin saakka.

Toki sivuttiin me omaa ja toisen lastakin puheissa.

Eipä sillä, etteikö oltaisi lapsista ja lapsienteosta puhuttu jo ennen tuoreinta tulokasta. Ulkopuolisin korvin kuultuna keskustelussamme ei aihealueiden osalta ole havaittavissa mitään eroa vuoden takaiseen keskusteluun. 

Olisi väärin väittää, ettei uuden vauvan syntymä muuta mitään kahden aikuisen ystävän välisessä suhteessa - sehän muuttaa paljonkin. Kunnioitus Lindaa kohtaan minun silmissäni vain kasvanut entisestään nyt vauvan tulon myötä. Suuren kunnituksen vallsasa katselin pienokaistaan hoivaavaa äitiä - miten silmänräpäyksessä ystäväni on ominut uuden äitiyden myötä tuleen vastuun osaksi itseään. Uuden ihmisen tuominen tähän maailmaan ja vauva-arjen keskellä surffailu saa ystävän loistamaan aivan uudessa valossa.

Minä pyyhin liikuttuneena - ihan vain vaivihkaa ja kovin salaa - silmäkulmiani sohvalla kun katselin tuoreen äidin puuhastelua vauvan parissa. Se oli jotenkin niin lumoavaa ja taianomaista. Monen vuoden ystävyyden jälkeen tuo uusi pieni ihminen on saa minut huomaamaan aivan tuntemattomia mahtavia ulottuvuuksia ystävästäni.

Sama vanha tuttu,

mutta toisaalta jotenkin aivan uudistunut.

Sanomattoman hienoa ihmisenä kasvamista siinä suoraan silmieni edessä.

Helsinkikoti -  nykyisin kahden ihmisen omana koti - on kiehtova sekoitus kaikkea tuttua sekä turvallista ja uutta ihmeellistä maailmaa.

Tämä uusi ihminen luo meidän ystävyystarinaan tervetullutta lisäväriä.

Pieni boosti arkeen on minusta harvoin pahitteeksi.

Kun ystävyys on terveelle ja tukevalle pohjalle rakennettu,  ei sitä yksi uusi elämä hetkauta. Luo pikemminkin toivottua ja tervetullutta lisäväriä ja antaa lisää lähentymisen mahdollisuuksia ystävysten kesken. Nykyiselläänhän meitä on kaksi äitiä ja äitinä olo on sellainen uusi lujittava yhteinen tekijä meidän ystävyyssuhteessa.

Tervetuloa maailmaan uusi ihminen.

Tervetuloa äitiyteen rakas ystäväni.

Maailmassani on tilaa teille molemmille

- yhdessä ja erikseen.

Rakkaudella,

Sallamari

Melkein -päiviä, vauvaonnea ja valoa pimeyteen

Tiedättehän ne päivät kun kaikki on melkein kohdallaan. Kun kaikki tapahtuu melkein oikein, mutta ei kuitenkaan ja itse toteaa hetkessä eläessään, että onhan tää nyt sinnepäin.

Sounds like my life.

Joskaan ei mitenkään isommissa määrin. Kyse on vain pienistä asioista jotka ovat vähän sinnepäin. Niinkuin nyt vaikka se, että kun vihdoinkin aamulla sadanseitsemäntoista sukkahousuparin laatikosta (miksi sukkahoulaatikossani asuu tolkuttomasti rikkinäisiä sukkahousuja?) onnistuu viimein löytämään oikeanväriset, ehdät ja sopivankorkuisella vyötärökaistaleella varustetut sukkahousut niin eipä mitä sitähän repäisee railakasti peukalonsa sukkahousumateriaalista läpi jossakin vaiheessa koulupäivää muka kiireisenä vessassa piipahtaessaan.

Melkein osui kohdilleen pukeutuminen.

Tukkakin on melkein - aamulla kotoa lähtiessä ihan kivasti, iltapäivästä se jo töröttääkin jotenkin hassunkurisesti melkein kohdillaan.

Iltapäivällä peiliin vilkaistessa osuu huomio ripsivärituhruihin poskipäillä

 - melkein osui kohdilleen.

Että sellaisia melkein -päiviä.

Onnea on, että melkein -päivinäkin osaan rakastaa itseäni nykyisin. Ymmärrän, että melkein -päivä on monen pienen tekijän yhteenlaskettu tulos - sattumien summa - eikä millään tavalla ihmisarvoni mittari.

Mutta entä jos joku tapaa sut ensimmäisen ja ainoa kerran melkein -päivänä?

Ehkä meidän elämänpolkumme on tarkoitus melkein risteytyä tässä elämässä, jos polkujen tarkoitus on todella risteytyä tapaamme uudemman kerran paremmalla hetkellä.

Tervetuloa maailmaan -lahja

Vauvauutiset kuuluvat ystäväpiiristä eivät omasta pesästäni, ihana Helsinkikodin Lindasta on nimittäin tullut äiti! Tuuheatukkainen pieni poika saapui reilu viikko sitten sulostuttamaan tätä maailmaa. Minule tämä paljon odotettu ihmeellinen uusi elämä toi tullessaa aivan uuden kunnianimen, minusta tuli itseoikeutettu Haltiakummi tälle pienelle tulokkaalle.

Haltijakummin arvonimi tuo mukanaa koko liudan vastuullisia tehtäviä - kun syntymäpäiväyllätykseksi haavaellaan sirkuksesta tai tikun päässä killuvasta hattarasta on Haltijakummin kaivettava taikasauva esille ja ryhdyttävä toimenpiteisiin.

bibidi babidi bu

Haltijakummin tehtävät painottuvat hauskuussektorille.

Niitä sellaisia arjen yläpuolella -juttuja.

My kinda job.

Kiitoksia arvonimestä,

kannan sitä kunnialla.

Kerrankin löytyi minun näköiseni joulukalenteri.

Alkutalven pimeyttä torjutaan meillä valon voimalla.

Naapurin kausivalojen innoittamana syttyi meidänkin pihalla kausivalot eilen.

Seuraavaksi on luvassa suuri paljastus.

Ensimäistä kertaa muistini äärilaitojen ulottuvuuden rajoissa huomaan odottavanni joulua! OIkeastaan ehkä enemmän odotan joulufiilistelyä ja aijon sallia itselleni tilaa valahtaa joulufiilistelyyn ihan täysin siemauksin tästä eteenpäin. 

Joulufiilistely alkoi tuosta superhienosta Tigerista bongaamastani ristipisto teemaisesta joulukalenterista. Fiilistely jatkuu tänään PikkuÄssän avustamana. On ensimmäisen piparisastsin vuoro kun perjantaina on pikkujoulut jonne olen luvannut naposteltavaksi satsin pipareita.

Oikein hyvää alkanutta viikkoa!

Reilut viisi viikoa jouluaattoon.

Rakkaudella,

Sallamari

Kulttuurinurkka vol. V - Sangriaa ja karnevaalit

Poniasun sijaan sonnustauduin ponikouluttajaksi.

Samaan postaukseen on tänään pakko saada yhdistää Vain Elämää -sarjan uusin tuotantokausi ja aikuisten kotibileet.

Aloitan tunnusmalla katsoneeni toistaiseksi jokaisen ilmestyneen jakson tuoreimmasta Vain Elämää -sarjasta. Ensimmäistä kertaa olen aikeissa katsoa koko sarjan -  siis joka ikisen jakson. Aikaisempina tuotantokausin olen vain vilkuillut ohimennet muutamia yksittäisiä jaksoja Vain Elämää -sarjasta ja ollut sellaisissa kiikun-kaakun -fiiliksissä sarjan suhteen. Ei se totaalisen huono ole ollut, muttei sykähdyttänyt sillälailla oikeaksi tuntuvalla tavalla.

 Jotenkin sellainen ylenmääräinen itkuun liikuttuminen ei tavottanut minua ja juuri sitä tunnelmaa aikaisemmat kaudet ovat olleet pullollaan. Tämä kausi on aivan toista maata - pullollaan aurinkoista fiilistä ja aitoa ilon tunnetta. Iloon jää katsojakin koukkuun.

Vain Elämää sarjasta päästään Vicky Rostin ja aasinsillan avustuksella eilisen päivän tunnelmiin - aikuisten kotibileisiin. On ilo, että tuttavaympyröihin kuuluu uskomattomia ystäviä, jotka  ilahduttavat suurensuurta ystäväjoukkoaan järjestämällä vuosittain superihastuttavat aikuisten kotibileet. 

Tänä vuonna näiden eeppisten kotibileiden teemaksi valikoitui Glitteryksisarvissateenkaariponit. Bileiden yksi suurista houkuttavuustekijöistä on kehoitus bileiden teemann mukaiseen pukeutumiseen. Glitteryksisarvissateenkaariponit -teemaan bilevieraat heittäytyväit mukaan aivan täydellä teholla; glitteri kimalteli ja harjat hulmusivat - pukeutumiseen oli todella panostettu.

Täytyy muutenkin hehkuttaa aikuisten kotibileiden ihanuutta.

Vähän niinkuin olisi teini taas;  kaikki nuoruusvuosien elementit ovat aikuisten bileissäkin läsnä - viinipulloja, karkkia, tanssilattia, ysärihitit ja rakkautta pursuavia ihmisiä. Tuttujen juttujen lisäksi tarjolla oli saunaa, paljuallasta, drinkkibaari ja parillaburgereita pikkunälkään.

Ja tietenkin näissä aikuiten juhlissa on oltava toivottu yllätysvieras - tällä kertaa se oli sinivalas. Koska aikuisten bileissä täytyy tietenkin olla jotakin eksoottista, sillä aikuisten maailmassa hullunkuristen ideoiden toteutus on mahdollista - on keinoja ja varallisuutta tehdä toiveista totta.

Bileillan meikkilook


Bongasin illan kuluessa hyvikseni seikkoja, joiden kautta aikuisten ainoastaan -bileet eroavat  nuoruusvuosien kotibileistä. Aikuisena esimerkiksi osaa kunnioittaa bilejärjestäjän kotia - olla kiitollinen siitä, että joku yhä jaksaa järjestää bileitä ja avata kotinsa ovet vieraille.  Aikuisten bileissä myös yleinen volyymitaso pysyy kohtuullisena . Kenties me aikuiset vaalitaan kuuloamme toisella tavalla nyt kuin teinivuosina tai ajan kuluessa sitä on vaan yksinkertaisesti oppinut ymmärtämään että musiikin lomassa on ihan kiva myös kuulla mitä keskustelukumppani sanoo.

Antoisia keskuteluja, eloisaa tunnelmaa, ihania ihmisiä ja hyviä tanssihittejä menneiltä vuosikymmeniltä - sellaisista elementeistä on hyvät kotibileet tehty.

Näiden Glitteryksisarvissateenkaariponit -bileiden yksi hillittömän hieno elementti oli ennakolta suunnitellut esitykset. Tarjolla oli trubaduurimusiikkia, novelellilausuntaa (kirjailijan itsensä esittämänä) ja huikean hauskaa kantaaottavaa burleskitaidetta.

Bileiden jälkeisenä pääivänä fiilis on iloinen ja onnellinen.


Kiitos kivasta illasta.


Rakkaudella,
Sallamari

Kulttuurinurkka vol V - Teatteriseuralainen

Maailmankaikkeus on taas kuunnellut lastaan.

Minulle aukeni eilen mahdollisuus liittyä seuralaiseksi Logomo-teatterissa meneillään olevan Anna-Leena Härksen Kaikki Oikein romaanin teatteriversion ensi-ilta näytökseen. Kiitos maailmankaikkeus - olen niin pitkään jo haaveillut teatterivierailusta ja nyt sellainen sitten järjestyi.

Eilinen teatterivierailu on ensimmäinen teatterivierailuni Logomossa - olen aikaisemmin vieraillut Logomossa joko ihailemassa taidetta tai osallistujan roolissa jossakin yleisötapahtumassa. Olen kuullut hyvää Logomosta teatteriympäristönä ja olin kovasti innokas kokemaan Logomossa järjestetyn teatteriesityksen omin silmin.

Sokerina pohjalla tuo teatteriseuralainen on kerrassaan mahtava - ihminen, jonka kanssa jaamme yhteisenä intohimon kauniisiin asioihin ja kulttuuriin.

Heikki Paavilaisen ohjaama Kaikki Oikein on viiden näyttelijän ja minimalistisen lavastuksen avulla toteutettu elämänmakuinen tarina lottovoittajista. Tarina suomalaisen lottounelman keskelle päätyvistä Eevi ja Kari Puttosesta soljuu sulavien roolivaihtojen myötä edessämme letkeästi eteenpäin herätellen meidän katsojien mielissä henkiin yhä uudelleen ja uudelleen ikuista kysymystä : Tuovatko miljoonat sittenkään onnen?

Esitys on sulava ja näytteliätyöt hioutuvat edessämme hienosti yhteen. Nauru raikaa ja ajatus pysyy luontevasti näytelmässä mukana koko esityksen ajan. Ensi-iltahaparointia ei havaittavissa.

Suottelenko? - Kyllä
Kenelle? - Kevyestä teatteriviihteestä pitävälle
Vieläko ehtii? - Kyllä. Näytelmän sitysaika syksy 2015, 30 näytöstä
Lisäteitoja ja lippuja Turun Kaupunginteatteri

*****

Ensimmäistä kertaa elämässä, tuli ajateltua myös esteettömyysnäkökulmia teatteriympäristössä seikkaillessamme. Seuralaiseni istuu pyörätuolissa, joten teatterivierailu antoi minulle hyvän viihteen lisäksi kullanarvoisen kokemuksen tutustua rakennettuun ympäristöön esteettömyysnäkökulmia tutkaillen. Ympäristönä Logomot-teatteri on pyörätuoliystävällinen - matalia kynnyksiä, tasaista lattiapintaa sekä riittävän leveitä kulkuväyliä.

Pyörätuolipaikkoja katsomosta löytyy ainakin kaksi kappaletta - näytöksessä siis oli kaksi pyörätuolissa istuvaa katsojaa -  ja seuralainen saa paikan pyörätuolissa istuvan vieressä. Ilmeisesti katsomon alimman rivin tuolit ovat liikuteltavia, joten tarvittaessa esteettömia paikkoja lienee järjestettävissä enemmänkin.

Ainoa kohdan pienelle kritiikille löysimme invaparkkiruutuen kohdalta. Invaparkkiruudut nimittäin sijaitsevat suhteellisen kaukana sisäänkäynnistä ja varsinkin näytöksen loputtua taksit ikävästi ahtauttivat Logomon reunaa kiertävää "jalkakäytävää" parkkeerauksillaan, tehden pyörätuolin kanssa kulkemisen hitusen haastavammaksi.

Mutta selvitiin me siitäkin - päästiin autolle ja ehjänä kotiin.


Kiitos ihanasta teatteri-illasta Jaana!
Kiitos Universumille,
että järjestit minulle tilaisuuden päästä vihdoinkin teatteriin.


Mukavaa sunnuntaita!

Rakkaudella,
Sallamari

Turku Pride 2015

OOTD I - Kirkkaassa päivänvalossa kelpaa paistatella viiksekkäänä

Elokuun kolmas lauantai pursuaa kaikkea ihanaa - ihana keli, ihania ystäviä ja ihana tunnelma.

Ihana Turku Pride

Pride marssi ja iltabileet - ihanat etkot ja jatkot.

Iso osa kiitoksista ihanan päivän ja illan osalta kuuluu Elämäni 17. Tärkeimmälle Ihmiselle - Marille, Hän houkutteli minut mukaan bileisiin -  järjesti etkot, jatkot ja majoituksen. Hänen luonaan lapseni sai yöpyä yökyläseurassa luottettavan hoitajan vahdissa, sillä aikaa kun me biletettiin.

Yhdessä me marssittiin Pride kulkueessa..

Marssimme sellaisen maailman puolesta,

jossa lapsemme voivat vapaina rakastaa

- yhtä ihmistä, kahta tai useampaa - 

kaikkia niitä valloittavia ihmisiä,

 joiden kanssa tiet on tarkoitettu tässä elämässä risteämään.

Marssimme sellaisen maailman puolesta, 

jossa voi ilman pelkoa ilmaista itseään ja omaa sukupuoltaan, 

juuri oikeaksi katsomallaan tavalla

 tälläisenä, tuollaisena, moninaisena

ennenkaikkea juuri tähän hetkeen itselle parhaiten sopivimpana.

Marssimme sellaisen maailman puolesta,

jossa minä voin olla juuri minä

jossa sinä voit olla juuri sinä,

jossa me kaikki olemme yhtä arvokkaita,

jossa me kaikki saamme rakastaa.

Minä rakastan lastani, ystäviäni, elämäni täkeitä ihmisiä

- ja sinuakin -  kaikkia heidän itsensä vuoksi,

heidän lumoavat ajatuksensa, 

heidän ihastuttavat ideansa,

heidän tapansa ilmentää maailman kauneutta

niitä minä katselen

en sukupuolikrosomeja,

roolimallikäsityksiä

tai virallsiin asiakirjoihin merkittyjä määritelmiä.

Ihastuttava rakastettava ihminen itsenään,

kaikki muu on epäolennaista.

Marssimme vapauden ja rajoittaattoman itseilmaisun puolesta.

Marsimme paemman huomisen puolesta.

Tänä kesänä toisen kerran,minä marssin kehorakkauden puolesta.

Kiitollisena vein kulkueessa eteenpäin itseensä rakastumisen ilosanomaa.

#rantakunnossa näkyi Turku Pridella minun ja kahdenkymmenen flyerin voimin.

Mukana oltiin.

Kiitos.

OOTD II - .Illan hämyssä vaihdoin viiksikarvat höyheniin.

Kiitos ihanasta illasta!

Kiitos uusista tuttavista,

kiitos vanhojen ystävien tapaamisesta,

kiitos naurusta,

kiitos kaueudesta,

kiitos rakkaudesta.

Kiitos vapaudesta

Vapauttavasta tunteesta miten hyvältä tuntuu olla minä.

Kiitos itseilmaisun vapauden oivaltamisen lahjasta.

Kiitositseäni ja omaa kehoani kohtaanlöytämästänni rakkaudesta, 

joiden kautta minä olen oppinut ilmaisemaan rakkauttani toisia ihmisiä kohtaan.

Rakkaus ja kiitollisuus

- ne kulkevat käsikädessä.

Aivan kuin Matti ja Heikki,

Anna ja Elina,

Pirkko ja Juhani

Eino, Leino ja Hilkka.

- vapaina ja arvostettuina.

Kiitos sinulle,
sinulle
ja juurikin sinulle.

Olitte luomassa kanssani hyvät Pridet.
marssin,
 bileet
etkot ja jatkot

Kiitos.


Haluankin toivottaa teille rakkaat blogiani lukevat
paljon rakkaudentäyteisiä päiviä tähän uuteen alkaneeseen viikkoon!


Rakkaudella,
Sallamari

Aurinkoa ja uusia ystäviä

Aurinkoista kesäpäivää Suomenlinnassa ei vaan voi onnistuneesti vangita valokuviin.

Se on yks niitä juttuja, joka on käytävä itse kokemassa.

Ihastuttavia pieniä yksityiskohtia joita voisi tutkiskella vaikka ikuisuuden
 - pilvimuodostelmia taivalla, kyyhkysiä räystäällä ja kaunista kalliopintaa

Ohoi Sailor! Kuvanottohetkellä sen verran viileän oloista ja vähän tuulista,
etten raitapaidasta ollut  vielä tohtinut luopua.

Elävöitettyä historiaa lapsille Amiraali ja Kadonnut luotsi.
Saimme onneksemme seurata pätkä kierrosta sivusta ja tuon pätkän perusteella suosittelen
kierrosta lämpimästi, sen verran mukaansa tempaavalta meno vaikutti.
Itsellekin heräsi mielenkiinto ensi kerralla heittäytyä tälläiselle jännitävälle aikamatkalle.

Iltapäivän helletunnelmia - onneksi vain nenänpää paloi.

Picnic paikan mahtavat näkymät - aurinkoa, merimaisemia ja hyvää naposteltavaa.

Suomenlinna on loistava retkikohde kouluikäisten lasten treffailupaikaksi - etenkin jos lapset ovat entuudestaan tuttuja keskenään, mutta aikuiset eivät vielä ole ehtineet tutustumisessaan alkuun. Lapset voivat seikkailla keskenään Suomenlinnan kallioilla ja luolissa - toki aikuisen valvovan silmän alla - ja aikuisille jää näin reilusti tilaa jutustella keskenään aikuisten juttuja.

Me vietimme eilisen päivän Suomenlinnassa juurikin tälläisten kaveritreffien merkeissä. PikkuS tutustui kesäleirillä uuteen ystävään, joka asuu reilun 100 kilometrin päässä - ihan jokapäivä ei siis uuden ystävän kanssa pääse näkemään. Onneksi on puhelin ja pikaviestipalvelut  - miten ihanaa ystävyyssuhteiden ylläpito onkaan nykytekniikan aikana.

 Kaverin näkemiseen tarvitaan hiukan vanhempien apua, joten yhdessä tuumin uuden ystävän äidin kanssa päätimme suunnata Suomenlinnaan.

Ihana reissu kaikille osapuolille. Lapset ja äidit nauttivat auringosta, viileästä merivedestä ja toistensa seurasta. Päivä Suomenlinnassa kuluu varsin vikkelään - tylsää ei ehdi tulla. Täysin maksutta on löydettävissä mahtava määrä mukavaa tekemistä - luolaseikkailua, ruohikolla auringossa löhöilyä tai vaikkapa uimista. Saarelta nimittäin löytyy mukava matala - joskin kooltaan pienehkö - hienolla hiekkapohjalla varustettu uimaranta. Niin ja uskaliaimmathan uivat mistä tahansa rantakalliolta.

Aurinkoa, uimista ja hyvää seuraa 
-  onnistuneelta kesäpäivältä ei voisi enempää pyytää.


Kiitos kivasta päivästä uusille ystäillemme!

Onko joku teistä lukijoista vieraillut tänä kesänä Suomenlinnassa?
Mikäli ei suosittelen päiväretkeä lämpimästi.

Suomenlinna tuntuu olevan yhtä aikaa liian lähellä ja liian kaukana. Ennakkoajatuksen sivuus, sillä Suomenlinna on aivan oma juttunsa - päivämatka ja samalla vähän kuin kävisi pikaisesti jossakin eksoottisemmassakin ulkomaankohteessa. Puhelin kiinni, aivot loma-asetuksille - yhden päivän mittainen täydellinen loma omasta arjesta eksoottisessa ympäräistössä tuntuu henkisesti kuin olisi ollut poissa pidempääkin.


Mukavaa torstaipäivää!

Rakkaudella,
Sallamari

...koska rakkaus

Lippua sileeksi ja valmiina ollaan marssimaan ihmisoikeuksien ja yhdenmukaisuuden puolesta Helsinkiin sateenkaarikansan juhlaviikon Pride -kulkueessa. Vaikkeivät ne kiperimmät eriarvoisuudet juuri omaa elämää tässä hetkessä ensisijaisesti koskekaan, aina löytyy joku - ihan läheltä tai ehkä vasta kolmen kädenpuristuksen päästä - jolle epätasa-arvoiseen asemaan joutuminen on arkipäivää.

Koen itselleni tärkeäksi osallistua Pride -marssille, sillä haluan osallistumisellani ilmaista tukeni yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden puolesta.

Olen suunnattoman kiitollinen tästä sateenkaarilipusta, joka yllättäen löytyi paikallisen vapaaehtoisporukan kansalaisolohuone Kammarin laatikkojen kätköistä. Tämä lippu oli jollekkin tarpeeton ja onneksi tuotu kierrtettäväksi, sillä nyt sille löytyi koti Kammarin vaatekierrätyspisteen kautta minun kierrätysaarteenani.

 Kiitos lipun silityksestä rakas PikkuS.

Tänä vuonna marssin kulkueessa iloisen #rantakunnossa poppoon kanssa.
Lähden kiitollisena marssimaan monen hyvän asian puolesta.

Rakkaudella,

Sallamari

#rakkauskuuluukaikille