OUCH

Mutkattoman yksinkertaista asustustsa kesähameen seuraksi

Kesäinen juhlalookin kruuna tämän kesän ehdoton asuste - Crocs balleiinat. Kesän hittiasuste on tällä kertaa valikoitunut hittiasusteen rooliin hieman pakon edessä - ei sillä, että pakkotilanne on mitenään huono tekosyy uusien trendivillitysten luomiseen. On nimittäin niin, että jalassani on ikävä kiputila jalkapohjan takaosassa. Kantapää on aka ja tuntuu, että jokin jänne jalan alla on ikään kuin liian kireällä.

Facebookissa suoritettu pikagallup antoi kuvailemalleni vavalleni vahvalla äänienemmistöllä diagnoosiksi plantaarifaskiitti - tulesdus jalkapohjan ja akillesjänteen välimaastossa. Kuulemma kiusallinen ja kivulias vaiva, mutta pitäisi mennä ohi hyvällä hoidolla. Joten lauantaina suuntaan fysioterapeutin käsittelyyn katsastamaan kehon asentoja ja seisomakulmauksiani - kineesioteippaustakin ilmeisesti mietitään.

Kun vaiva äityy liian kiusalliseksi on apu onneksi lähellä.

Mitä me tehtiinkään ennen Faceboook aikaa?

Kärsittiin ja soitettiin viimeksi yhdelle kaverille, joka veikkasi jotakin diagnoosia vaivaa ja ehdotti että kysyppä tuolta kaverilta. Puheluringin päätteeksi oli diagnoosi vahvalla äänienemmistöllä noin jotakuinkin hallussa ja ensiapua vaivaan löydetty.

Paljon kiitos FB - apu löytyy nykyisin paljon nopeammin.

Maalaisromanttista humppatunnelmaa

Palataan hetkeksi vielä takaisin tämän hetken kuumimpaan asusteeseeni - niihin Crocseihin. Ovat oikein pehmoiset ja mukavat, sellaiset joiden kanssa askeltaessa kantapäähän sattuu kaikista vähiten.Hinta-laatu -suhdekin on oiken kohdallaan tässä hankinnassa. Nappasin tossukat käyttämättöminä kirppuutorilta vaatimattomaan neljän euron hintaan. Viime kesänä katselin samaisia tossukoita Prisman alesta reilulla kuudellakympillä - onneksi jätin sillä kertaa harkinta-asteelle.

Viime viikon lauantaina poikkesin sitten oikein juhlimassa Crocs -tossukat asusteena. Lähikylässämme Raatalassa on tällä viikolla juhlittu Humpparallin merkeissä ja samaisia humppatunnelmia minä lauantaina kävin haistelemassa. Kerrakin ympäristö, missä Crocseilla höystetty asu on omiaan - sopivasti maalaisromanttinen ja samalla hienostelemattoman mutkaton.

Käytännöllisyys ennen kaikkea.

Humpparallitunnelmia on luvassa lisää loppuviikosta, sillä huomenna suuntaamme burleskiryhmän kanssa humppa-areenalle pienen lavaesiintymisen kera. Minä olen tällä kertaa listannut itseni avustavaan rooliin ja toimin meidän osuuden juontajana.

Mukava perjantaiyö tiedossa.


Lyöytyykö ruudun sieltä toiselta puolelta onnellisia Crocsien omistajia?


Mukavaa torstai-iltaa!


Rakkaudella,
Sallamari

Hei hei, mitä kuuluu

Ihana Leila Halkeama oppaanamme Taidehallin Tom of Finland -näyttelyssä

Kuuluu koulun täyttämää arkea - ihania asiakkaita ja lukemattomia tilaisuuksia joiden myötä on saanut oppia rutkasti uusia asioita. Kuuluu unettomia öitä, kun erityisherkkyys oireilee aktiivisesti juuri nyt ja hikisenä helteisessä kodissa on lähes mahdotonta saada unesta otetta. Luonnollisestikin huonost nukuttujen öiden seurauksena kuuluu vähän kärttyisiä väsymyksen värittämiä mielialoja, jotka toivottavat ovat lähiaikoina jo tasaantumaan päin. Kuuluu leggareissa ja trikootunikassa vietettyjä päiviä, kun aistiyliherkkyys koettelee ja kaikki vaatteet tuntuvat kurjilta päällä.

Kuuluu paljon myös iloisia asioita.

Kuuluu Pride-viiikon ohjelmaan osallistumista, vaikka etukäteen jo puoliääneen olen sanonut että tämän vuoden Helsinnki Pride -viikon minä missaan ihan tietoisesti. Tänään treffailtiin Helsinkikodin Lindan kanssa ja piipahdettiin Taidehallilla katsomassa Tom of Finland näyttely - neljäs kerta kun TOF näyttelyn suomessa näen ja joka näyttelyssä on ollut aina uutta nähtävää. Tämä oli erilainen kuin aiemmat näyttelyt, mutta hyvä omanlaisenaan. Mullahan kuuluu siis myös hyvän ystävän seurassa hengailua.

Kuuluu vaatepohdintaa ja uusia Ebaysta tilattuja vaatteita. Pohdin vaihtaisiko Project 333 -vaatekaapin hetkellisesti kapselivaatekaappin. Olen onnistuneesti bongannut usemman itseäni inspiroivan kapselivaateaappimallin Pinterestin syövereistä ja niistä inspiroituneena haluaisin kokeilla vaihteeksi kapselivaatekaappia.

Kuuluu syntymäpäiväien odotustsa ja niiden suunnittelua.. Tai oikeammin kyllä pohdin syntymäpäivälahjaa itselleni ja sitä pitäisiö pitää virallisena syntymäpäivänä kakkukahvihetki itasella. Laittaa avoin kutsu ja katsoa miten käy - varata tietenkin kakkua ja pannullinen kahvia mahdollisten paikalle eksyvien varalle. Syntymäpäivälahjatoivee suhteen olen hieman hakusessa. Uusi käsilaukku tai uuudet kengät olisivat aika makea juttu. Tietysti työvälneitä pohdin tässä vaiheessa opintoja myös - mutta toisaalta, voisi kai sitä toisinaan hankkia jotakin ihan vaan omaksu hyvikseen eikä aina tulevaisuuden uraa silmällä pitäen.

Kauneudenhoitoon liittyviä pohdintoja kuuluu myös.

Mihin  väliin arkirytmiä mahtuisi kynsihuolto - ja mahtuisiko se-  vai pitäisikö sittenkin investoida mielummin kestoripsiin. Tukkahuoltoa on myös pohdinnan alla - missä välissä sitä ehtisi omaa tukkaa pohtimaan, niin ja mitä sitä seuraavaksi keksisikään.

Kuten vakilukijat ehkä ovat jo huomanneet, blogin osalta kuuluu totaaalista Writers Block -eloa. Into kirjoittamiseen on ainakin hetkellisesti kadoksissa, sen huomaa jokainen heikentyneenä tekstin laatuna sekä pitkittyvinä postausväleinä.

Toivotaan, että tämä kaikki on tilapäistä ja syksyn tullen löydän innon palata takaisin blogin pariin innostavien BodyLove aiheiden kanssa.

Siihen saakka mennään hiljaiseloa ja satunnaisella tahdilla tipahtavia postauksia.

Mukavaa kesää teille kaikille!

Minä vähän niinkuin lomailen nyt.

Rakkaudella,

Sallamari

Pidä itsestäsi huolta

Oikeastaan voisi panikoitua,
mutta kun ei ehdi.

Tutkimusmatkalla parempaan oloon osa IV

Aloitetaan tunnustuksilla.

Tunnustan, että ole viime aikoina kovasti laiminlyönyt itseäni. Vuoden alussa hyvin alkanut "remppaprojekti" - se, jossa perimmäisenä ajatuksena on korjata elintapoja kehosta paremmin huolehtivaan suuntaan vielä syvempi itsensä rakastaminen johtotähtenä - on luisunut tilanteeseen, jossa huomaa jälleen suorittavani elämää ja eläväni pääasiassa aina muita ihmisiä kuin itseäni ensisijaisesti ajatellen. No big changes - melkein samassa pisteessä ollan kuin tammikuussa.

Piipahdin eilen moikkaamassa ravintovalmentaja Mariaa. On kulunut kolme kuukautta edellisestä tapaamisestamme ja oli aika vaihtaa kuulumisia sekä kuulla hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen.

Aloitan remppaprojektini mukaan tuomista positiivisistä asioista.

DiettiCola juomien kulutus on vaihtunut puolestatoista päivittäinjuodusta litrasta minimaaliseen pikkupullo-parikertaa-kuussa -annokseen. Tietoisesta vehnätuotteiden syönnistä olen onnistuneesti luopunut kokonaan. Vehnäaltistuksen mukaan tuoma ihottuma on kokonaan saatu kuriin, vaikkakin se ilmoittelee olemaolossa aika ärhäkästi pienenkin tahattoman vehnä-ärsytyksen päälle. Nollatoleranssi vehnän kanssa tuntuu parhaalta vaihtoehdolta elimistöni mielestä.

Muuten ei sitten olekaan aivan ruusuisia tarinoita kuulumisien osalta.

Ruoanlaitto on vaihtunut pieniin projekteihin, joiden sisältö pääasiassa kuuluun "...mua pyydettiin tekemään tää juttu vielä, niin mä autan tän nyt." tai "...tarvis mun napua tälläsessä pienessä jutussa." vaihtoehtoisesti ehkä "...mä teen tän kerran tän nyt ja sit mä keskityn taas mun juttuihin."

En osoita syyttävällä sormella ketään muuta kuin itseäni. Jelpin tarve ei maailmasta lopu, ainoa mitä voi tehdä on opetella sanomaan ilan huonoa omatuntua että  hei mulle ei just nyt sovi

Kaikki muu tuntuu olevan tärkeämpää kuin minä. Kakkossijalle tärkeysjärjestyksessä jää siivous tai se että olisi seuraaaksi koulupäiväksi kotona tehtyä ruokaa evääksi - koska hei, Saarioisten äidit tekee ihan kelvollista ruokaa eikä pölyvillakoirat kävele vielä ovelle vastaan.

Kakkosijan "kyl mä melkein oon pysynyt uusissa tavvoissa" -listalla ottaa nukkuminen. Paljon kivaa tekemistä - pitää vastata viestiin, pitää katsoa vielä tämä juttu teeveestä, pitää sitä ja tätä... - mä onnistuneesti siirrän hyvät yöunet vähän tuonnemmaksi. Sitten joskus kun ehtii.

Jos muuta ei keksi, niin sitte on niitä somejuttuja - kun pyörittää yhdellä kertaa parhaimmillaan viittä eri minää. On kampaajaminää, burleskiminää, vertaistukiminää, bloggariminää, opiskelijaminää

niin ja tietenkin Minäminä ja minun Facebook ystävineen.

Kaikille pitäisi ehtiä antamaan aikaa

Nipistän yöunista ja nukun sitten kun ehdin.

Vitamiinit maistuivat kuukauden-kaksi. Tai siis oikeasti maistuisi ne vieläkin, muttakun ei ne kävele kaupasta itsekseen meille kotiin. Pitäisi kaupasta hakea.

Investoin kesälomarahastoon ennemmin kuin vitamiineihin. Kulutan taskun pohjalle (tai pakkikortille) unohtuneet kolikot helpommin irtokarkkeihin, kuin että keräisin niitä viikon talteen ja ostaisin elimistölleni tarpeellisen lisäravinnesatsin.

Koska irtokarkit.

Tai ainakin haluan uskoa niin.

Tiedättekö, lounaan ja välipalan voi kevyesti korvata mukakiireen tullen irtokarkeilla. Vaikka viidesti viikossa - koska itokarkit. Ja suklaa.

Niin ja ne perhanan väärille sijoilleen jumiutuneet suolistobakteerit, oikeastaanhan ne on ne jotka haluaa jokapäiväisen irtokarkkisastsin. En sillätavalla minä - mutta heti kun on aikaa, lupaa laittaa bakteerit ojennukseen ja luopua irtokarkeista. 

Sit kun on aikaa - heti sit kunon aikaa - annan tarvittavat ravintoaineet ja yöunet kortisolille ja kesytän suolistobakteerit. Nyt on aikaa kuunella hyviä luentoja siitä, miten kortisoliarvoja tasoitetaan ja suolistobakteereja kesytellään, että osaa sitten tehdä tarvittavan.

Sit kun on aikaa.

Asioiden tuonnemmaksi siirtelyn lomassa on puolivahingossa tullut tehtyä
pari ihan oikeaa muutosta omia jokapäiväisiä valintoja tarkasteltaessa.

Parasta kaikessa on kyllä, että tilanteen pysähtyneisyys ei ahdista. On sellainen rehellinen olotila, että mä teen minkä mä pystyn ja teen asiat paremmin sitten kun ehdin.

Mieli on sitä mieltä ja hyvä niin.

Kroppa on toista mieltä.

Hetkittäin mietin, miten hiton lahjakas mä olen valehtelemaan itselleni. Paitsi, että mä en valehtele - mieli on oikeasti hyvillään eikä ahdistu paikalleen jämähtämisestä. Musta on vain tullut itsestäni huolenpitämisen suhteen siirtäjä - mä siirrän asiaa koko ajan seuraavaan hetkeen.

Koska mä pelkään, että jos mä oikeasti sanoisin yrittäväni muuttua

ja sitten epäonnistunkin siinä,

niin mitä musta sitten ajatellaan?

Mä pelkään epäonnistumista.

Mä sanoin itse eilen äänen, että mä siirän asioita koska pelkään epäonnistumista. Kun tekee itsestään huolenpitämisen puoliteholla pyörittäen mieluummin koko muuta maailmaa kaikeasta ja kaikista huolehtien - suorittaa kymmeniä itse itselleen haalimiaan rooleja - maailma näkee hyvän ihmisen.

Ei itsestään huolehtimisessa epäonnistunutta.

Voi olla vaan, että sori en mä ehdi koska mun tarvii ensin.....

....tämä

ja tämä

ja tämäjuttu

plus vähän tuota

ja sitä

ja sellasita

...ja oliko sulla jotakin jossa voin auttaa?

Mä tiedostan kaiken tämän itsessäni.

Näen selkeästi ristiriitoja omassa käyttäytymisessäni.

On selkeät hyvät lähtökohdat haastaa itseä muutokseen.

Ihana apulaiseni (toki palkattu sellainen) rohkaisee minua kohtaamaan muutokset pitkänä matkana ja pieninä askelina -  ajattelemaan aikaa pieninä jaksoina. Luodaan pieniä tavoitteita seuraavalle kolmelle kuukaudelle - ei mitään suurta tai lopullista. Jotakin pientä ja sillätavalla kevyesti.

Tavoite seuraavien 3kk tavoite alkaen 23.5 (eikä epämääräisesti ilmaisutuna heti kun ehtii...) 

1. annan aikaa itselleni, huolehdin itsestäni

uni on katkonaista --> tarvitaan rauhaa ennen unta 

= 21:00 - 07.00  ei SOMETUSTA.

irtokarkit--> suolistobakteerit--> kortisoli

 = miten tasata kortisoleja ja sitä kautta unta?

Minä aika koulussa on tärkeää = 2 x 10-20min breikki itselleni (ei, minun ei tarvitse ottaa osaa aivan kaikkeen ja ritarillisesti lupautua aina auttamaan ensimmäisenä)

2. opettelen antamaan tilaa minäminälle

Todellinen Minä vs. kaikki muut roolit ja niiden avulla suorittaminen

epäonnistuminen --> kenelle tuottaisin pettymyksen jos epäonnistuisin? 

delegoi kaikille ”minuille” oma rehti osuus ja anna lupa epäonnistua tehtävässä.

3. uusi ”paras kaveri” on maitorahka + manteleita 1rkl + kahta eri jäistä marjaa.

Aloitan Somerauhasta ja rahkaherkusta.

Puhelin ja tietokoneet ovat pannassa 21-07 välisen ajan vuorokaudesta. Vuorokaudessa on hetki, jolloin maailma saa pärjätä omillaan. Minä en ratkaise mitään enkä raportoi tekemisistäni kenellekään. Aivan aluksi täydellinen SoMe pimento.

Aamupalaleipä korvaantuu aluksi muutaman kerran viikossa rahkasekoituksella. Ruisleivän sijaan pureksin manteleita. Pyrin opettelemaan rehellisiä tunnekohtaamisia ja lohturuoka-aamupalauisleivän sijaan koitan syödä ravitsevasti rahkaa.

Ehkä leivästä saisi lohturuoan sijaa muotoiltua aivoillekin vain satunnaisen vaihtelun rahka-aamupalalle. En tiedä - mutta kokeillaan.

Romonttitarina jatkuu tälläisillä eväillä.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Valemaanantai

Päivän inspiroiva PInterest bongaus.

Ennen puoltapäivää näytti vakaasti siltä, että paskamaanantai kaikki katastrofaaliset ainekset on  koossa tälle päivälle. Paskamaanantai ainesta, vaikkei ole edes maanantai.

Valemaanantai.

Laitat takkia ylle ja huomaat vetoketjun yhden muovihampaaan katkeavan. Siihen loppui vetoketjun toiminta ja suusta purkautui koko joukko tuskaisia huokauksia. Tuo takki kun on ihan kelvollinen kevättakki, eikä uuttaa kevättakkia lukuisista etsintäyrityksistä huolimatta ole näköpiirissä. Joko takit ovat väärän mallisia tai täydellisesti väärän kokoisia. Tai sitten aivan liian hintavia juui tämän hetkiseen budjettiini - Burberryn valikoimista kyllä löytyisi oikean värinen ja mallinen kevätrenssi.

Päivän toinen OHO on sekin vetoketjun rikkoutuminen. Saksi-kampapussi otti ja repesi totaalisesti vetoketjun kohdalta levittäen sisältönsä suloisesti pitkin permantoa. Onneksi sentään sakset eivät ottaneet lattiaosumaa, yksikin pudotus lattiaan ja huonolla tuurilla sakset ovat entiset.

Saksista löytyy aasinsilta valemaanantai iloisepaan puoleen. Sijoitin puolikkaan Burberrytrenssin verran ja ostin itselleni käyttötavaralahjan - upouudet leikkaussakset. Sillä hyvillä välineillä on mukavampi tehdä töitä. Koska valemaanantai en rohjennut ottaa uusia saksia vielä tänään tositoimiin. Pelkäsin rehellisesti pudottavani ne, ihan vaikkapa vain valemaanantain kunniaksi. Turhan kallis pudotus ihan tälläiselle tavalliselle arkipäivälle.

Päivän asiakastyöt olivat kerrassaan onnistuneita. Asiakkaat iloisia uudesta ilmeestään ja minä kiitollisena tyytyväinen kätteni töihin. Valemaanantai hellitti otettaan katastrofeista luopuen heti puoliltapäivin. Loppupäivä iloista kampoelämää - only sparkles, fluffy unicorns and sunshine.

Kaiken tämän jurinan keskellä on sopivaa ehkä muutamalla sanalla kertoa mielen kuulumisista. 

Mieli voi tänään paljon paremin kuin vaikkapa viikko sitten. Spring Low - kevätal akulo, koska masennus tuntuu liian voimakkaalta sanalta - sai minut aika hyvin valtaansa tänäkin vuonna. Onneksi työrintamalla menee tässä hetkessä tosella hyvin. Tai siis, että koulu on sen verran voimakas motivaattori ja tekee minut oikeasti niin iloiseksi, että koulupäivät pitivät minut liikkeellä läpi vaikempien hetkien. Aamulla nousu ei vittanut läheskään niin paljoa kuin aikaisempina keväinä sillä mielen takaperukoillla rakkaus tukkahommia kahtaan sain - ja odotan edelleenkin - jokaista uutta koulupäivää. Koska kivaa ja jännää ja niin omalta tuntuvaa hommaa.

Ehkä juuri tuo motivoiva tekeminen arjessa on asia mikä erotti tämän vuoden Spring Low fiilikset aikaisempien vuosien fiiliksistä. Kevätalakulo näkyi ulkomaailmalle - ja itsellinikin kun oiken tarkasti itseään rohkenee katsella - sosiaalisena hiljentymisenä sekä hetkellisenä huimana piikkinä irtokarkin (ja suklaan) kulutuksessa. Itkua, märinää ja kahden viikon leikin-että-minulla-on-flunssa-vaikka-oikeasti-kevään-tulo-on-sotkenut-aivokemiaani -sairaspoissaolot loistivat poissaolollaan tänä vuonna. Pahimpinakin päivinä pysyin toiminnallisena ja arjessa mukana. Sänky ei kutsunut koko päiväksi kertaakaan.

Että ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että on saanut oikeasti löytää oman paikkansa tässä maailmassa. Ihminen on onnellinen, kuha harjaa tukkia. Rohkea uranvaihto todellista minääni kiinnostavien asioiden äärelle on niin parasta mitä olen omassa elämässäni saanut aikaan viimevuosina.

Irtokarkkien mässyttelyn sijaan kruunaan pohjimmiltaan aikasta onnistuneen valemaanantain take away sushiannoksella ja mieltä tyhjentävällä päiväkirjatarinoinnilla.

Koska nälkä ja kiitollisuus.

Nälkä - mikä ihana tekosyy

Toivon lämpimästi, että ailahtelevan mielen kanssa elävien kohtalotovereideni osalta myös tämän kevään Spring Low on pian taakse jäänyttä. Tsemppiä sinulle, joka ehkä juuri tänään vielä elät tämän kevään niitä pahimpia hetkiä. Tahtoisin sanoa "It gets better!" - mutta kun itse tietää miten vähän tyhjät tsemppilauseet lohduttavat ihan pahipina hetkinä - kunn ei jaksa ei jaksa. Kehoitankin vain olemaan armollinen ja pitkämielinen itselleen ja mikäli mitenkään kykenee, on lupa mielen perukoilla luottaa että jonakin päivänä on oman pään sisällä sielläkin toisella lailla valoisaa.

Kiitos kärsivällisyydestä.

Kiitos ymmärryksestä.

Katse kesää kohti.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. Takki ja sen vetoketjusta puuttuva palanen -epsisodi sain onnellisen lopun. Vetoketju toimii taas kuin ihmeen kaupalla, sillä pätkäisin vetoketjusta pois toisen hieman törröttävän "hampaan". Kaksi hammesta vähemmän, pieni kolo havaittavissa - lopputuloksena toimiva vetoketju jonka avulla takki pysyy kiinni. Happy End of this Story.

Aurinkoisia tuliaisia Intiasta

Kaikki kauniit hiuvini ja niiden ihanat värit.

Rakas Blogi,

tänään minä olen kiitollinen oppimisesta, onnistumisesta ja aurinkoisista Intian tuliaisista.

Uusi kouluviikkoa, 

uudet oppimläksyt.

Huomenna vaihtuu kuukausi ja tänään - kuin varkain - heräsin havaintoonettä tämän päivän ja jouluaaton väliin mahtuu ainoastaan kolme viikonloppua. Kaksi niistä on jo täytetty ohjelmalla.

Uuden oppimista pohtiessani, toivoin kovasti tämän viikon kuluessa pääseväni käsiksi tuohon minulle vielä hiukan tuntemattomaan aihealueeseen,  vaaleiden hiuksien värimaailmaan. Toiveeni toteutuikin heti maanantaina - aloitin viikon loihtimalla ystäväni vaaleisiin kutreihin uuden - astetta tummemman - hiusvärin. Heti viikon alkajaisiksi monitahoinen harjoitustyö, jossa  osoioita hiuksista raidoitettiin folioraitojen avulla vaaleammaksi, samlla kun ympärilla olevat hiukset tummennettiin hieman omaa luonnollista värimaailmaa tummemmaksi.

Hyvä aloituis noin töiden puolesta tälle viikolle.

Tämän päivän ihana yllätys tuon mukavan työtehtävän lisäksi oli luokkatoverilta saamani Intiantuliaiset - kaksi ihanaa värikästä huivia. Huivit hehkuvat ihanissa syvissä väreissä. Sinistä vihreää, violettiä ja raikkaan keltaista löytyy huivien värimaailmasta. Malliltaan huivit ovat neliön muotoisia ja juuri sopivia hiushuiveja käytettäväksi pantamaisena tai kokopäätä peittävänä turbaaniluomuksena.

Tämä tuore tukanväri alkaa hiljalleen - muutaman pesun jäljiltä - asettumaan toivottuun sävymaailmaan. Tänään otsatukka sain kevyen trimmauksen ja vaikuttaa istuvan nyt hiukan helpommin toivotuille aloilleen.

Snap Shot -kuvaan ikuistettua tavallista arkea.
No filters included - todellista tosielämää.

Näihin tunnelmiin on hyvä paketoida tämä marraskuu.

Tervetuloa joulukuu ja uusi Project 333 -vaatekaappi.

Lisää P333 juttuja luvassa myöhemmin tällä viikolla.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Kiitos!

Rakkaudella,

Sallamari

Valintakokelaana olosta ja itseisarvosta

"Miten meni?"

- tuo kahden sanan viaton kysymys, jolla ihmiset ympärillä muistavat meitä pääsykokeessa/työhaastattelussa/valintatilaisuudessa vierailleita.

Olen useampaan kertaan pohtinut tänään mitä mä vastaan.

Annoin kaikkieni ja mikäli meidän intressit kohtaa mut valitaan.

Jos se mitä mä olen, vastaa sitä mitä etsitään mä olen valittujen joukossa.

Jos ne etsii muuta kuin sellaista mitä mä voin tarjota, 

on se  toinenvalituksi tullut silloin tähän hetkeen osuvampi vaihtoehto.

Valitsijoiden mielipide ei ole mikään absoluuttinen totuus minusta,

se on vain vastaus yhtälöpariin tätä me etsimme/tätä on tarjolla.

Valituksi tuleminen tai valinnan ulkopuolelle jääminen ei muuta minua  - ei ihmisenä tee minusta hetkessä sen parempaa tai huonompaa ihmistä, joka juuri tänään olen.

Minä olen riittävästi juuri tälläisenä.

Maailmassa on paikka, jonka täyttämiseen minä olen juui se oikea.

Jos nyt ei tärppää, 

jatketaan etsintää.

Todellisen minän ääntä kuunnellen,

unelmasta kiinnipitäen.

Näin tyhjentävästi kuuluu valintakokeen jälkeinen FB tilapäivitykseni:

Kiitos rakkaudesta.

Nyt mä vähän itken ja sit taas jatketaan eteenpäin. 

Kaikkeni annoin, se riittää jos niin on tarkoitettu.

Rohkeutta edetä kohti unelmaa,

ehdotonta itsensä rakastamista, 

vakaa tieto sydämessä siitä,

 että minä riitän juuri tälläisenä.

- siinä hyvän haastattelukokemuksen salainen resepti.

Olipa tulos kyllä kiitos tai ei tällä kertaa,

sinä olet siitä huolimatta riittävä.

Juuri tänään, juuri tälläisenä.

ihana, rakstettava ja ihmeellinen

ihminen

oman rakkautesi arvoinen

arvokas sinä

Tsemppiterveisin,

Sallamari

Kulttuurinurkka vol IV - kuumat kesäyöt ja kasarileffat

Kuumat kesäyöt vaativat seurakseen kahdeksankymmentäluvun kulttielokuvia - helleyöt ja niiin yhdistettynä kasarileffat ovat minulle jokavuotinen odotettu traditio. Eikä haittaa, vaikka olisi samaisen elokuvan katsonut viime tai toissa vuonna samankaltaisen helleyönä, kasarikulttielokuvat kestää katselua vuodesta toiseen. Ne on aina yhtä ihastuttavasti retroja ja juuri oikealla tavalla laiskaan helleyön tunnelmaa sopivia.

Tämän (toivottavasti ensimmäisen) hellejakson kulttielokuvavalintani ovat Madonnan 80-luvun klassikkoelokuvat Desperately seeking Susan ja Who's that girl. Tunnustankin täten rehellisesti, että nuori Madonna - musiikillisesti ja visuaalisesti - on minusta edelleen tulikuumaa kamaa.

Madonnan nuoruusvuosien visuaaliseen ilmeeseen (jälleen kerran) palavasti rakastuneen kasasin Polyvoren avulla kaksi tälläistä asuinspiraatiokuvaa.

 Asuinspiraatiokuva luotu Polyvoren avulla

Tämäkin inspiraatiokuva on luotu Polyvoren avulla

Kyllä kuumat kesäyöt laiskanletkeän tunnelman kera minusta vaan on niin inspiroiva ja ihana asia - ainakin silloin, kun tietää ettei aamulla kuudelta soi kello herättämässä töihin lähtöä varten (sympatiat tässä kohtaan sinulle, jolla aamulla kello herättää - toivottavasi kesäloma odottaa sinuakin ihan nurkan takana).

Onko teillä siellä ruudun toisella puolella mitään helleöihin liittyviä perinteitä?

Kirjaprojekti on aurinkoisien päivien aikana edennyt sekin loistavasti 

- puolessa välissä vuotta ollaan ja luettuna tällä hetkellä 20 kirjaa!

Minun elämässäni on luvassa hellettä seuraavan viikon ajan - ainakin mikäli säätiedotukseen on yhtään uskominen. Suuntaan nimittäin tiistaina Unkariin lomareissulle. Ensi viikon blogipäivitykset ovatkin sitten pullollaan suurempaa sekä pienempää matkailuvinkkiä ja tietenkin reissukuulumisia (sorry not sorry). Blogin FB sivulla ja Instagram fiidissä luvassa iloisia kuvaterveisiä.

Stay tuned!

Etenkin, jos Unkari maana kiehtoo sinua.

Iloista alkavaa uutta viikkoa kaikille teille lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari