Pidä itsestäsi huolta

Oikeastaan voisi panikoitua,
mutta kun ei ehdi.

Tutkimusmatkalla parempaan oloon osa IV

Aloitetaan tunnustuksilla.

Tunnustan, että ole viime aikoina kovasti laiminlyönyt itseäni. Vuoden alussa hyvin alkanut "remppaprojekti" - se, jossa perimmäisenä ajatuksena on korjata elintapoja kehosta paremmin huolehtivaan suuntaan vielä syvempi itsensä rakastaminen johtotähtenä - on luisunut tilanteeseen, jossa huomaa jälleen suorittavani elämää ja eläväni pääasiassa aina muita ihmisiä kuin itseäni ensisijaisesti ajatellen. No big changes - melkein samassa pisteessä ollan kuin tammikuussa.

Piipahdin eilen moikkaamassa ravintovalmentaja Mariaa. On kulunut kolme kuukautta edellisestä tapaamisestamme ja oli aika vaihtaa kuulumisia sekä kuulla hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen.

Aloitan remppaprojektini mukaan tuomista positiivisistä asioista.

DiettiCola juomien kulutus on vaihtunut puolestatoista päivittäinjuodusta litrasta minimaaliseen pikkupullo-parikertaa-kuussa -annokseen. Tietoisesta vehnätuotteiden syönnistä olen onnistuneesti luopunut kokonaan. Vehnäaltistuksen mukaan tuoma ihottuma on kokonaan saatu kuriin, vaikkakin se ilmoittelee olemaolossa aika ärhäkästi pienenkin tahattoman vehnä-ärsytyksen päälle. Nollatoleranssi vehnän kanssa tuntuu parhaalta vaihtoehdolta elimistöni mielestä.

Muuten ei sitten olekaan aivan ruusuisia tarinoita kuulumisien osalta.

Ruoanlaitto on vaihtunut pieniin projekteihin, joiden sisältö pääasiassa kuuluun "...mua pyydettiin tekemään tää juttu vielä, niin mä autan tän nyt." tai "...tarvis mun napua tälläsessä pienessä jutussa." vaihtoehtoisesti ehkä "...mä teen tän kerran tän nyt ja sit mä keskityn taas mun juttuihin."

En osoita syyttävällä sormella ketään muuta kuin itseäni. Jelpin tarve ei maailmasta lopu, ainoa mitä voi tehdä on opetella sanomaan ilan huonoa omatuntua että  hei mulle ei just nyt sovi

Kaikki muu tuntuu olevan tärkeämpää kuin minä. Kakkossijalle tärkeysjärjestyksessä jää siivous tai se että olisi seuraaaksi koulupäiväksi kotona tehtyä ruokaa evääksi - koska hei, Saarioisten äidit tekee ihan kelvollista ruokaa eikä pölyvillakoirat kävele vielä ovelle vastaan.

Kakkosijan "kyl mä melkein oon pysynyt uusissa tavvoissa" -listalla ottaa nukkuminen. Paljon kivaa tekemistä - pitää vastata viestiin, pitää katsoa vielä tämä juttu teeveestä, pitää sitä ja tätä... - mä onnistuneesti siirrän hyvät yöunet vähän tuonnemmaksi. Sitten joskus kun ehtii.

Jos muuta ei keksi, niin sitte on niitä somejuttuja - kun pyörittää yhdellä kertaa parhaimmillaan viittä eri minää. On kampaajaminää, burleskiminää, vertaistukiminää, bloggariminää, opiskelijaminää

niin ja tietenkin Minäminä ja minun Facebook ystävineen.

Kaikille pitäisi ehtiä antamaan aikaa

Nipistän yöunista ja nukun sitten kun ehdin.

Vitamiinit maistuivat kuukauden-kaksi. Tai siis oikeasti maistuisi ne vieläkin, muttakun ei ne kävele kaupasta itsekseen meille kotiin. Pitäisi kaupasta hakea.

Investoin kesälomarahastoon ennemmin kuin vitamiineihin. Kulutan taskun pohjalle (tai pakkikortille) unohtuneet kolikot helpommin irtokarkkeihin, kuin että keräisin niitä viikon talteen ja ostaisin elimistölleni tarpeellisen lisäravinnesatsin.

Koska irtokarkit.

Tai ainakin haluan uskoa niin.

Tiedättekö, lounaan ja välipalan voi kevyesti korvata mukakiireen tullen irtokarkeilla. Vaikka viidesti viikossa - koska itokarkit. Ja suklaa.

Niin ja ne perhanan väärille sijoilleen jumiutuneet suolistobakteerit, oikeastaanhan ne on ne jotka haluaa jokapäiväisen irtokarkkisastsin. En sillätavalla minä - mutta heti kun on aikaa, lupaa laittaa bakteerit ojennukseen ja luopua irtokarkeista. 

Sit kun on aikaa - heti sit kunon aikaa - annan tarvittavat ravintoaineet ja yöunet kortisolille ja kesytän suolistobakteerit. Nyt on aikaa kuunella hyviä luentoja siitä, miten kortisoliarvoja tasoitetaan ja suolistobakteereja kesytellään, että osaa sitten tehdä tarvittavan.

Sit kun on aikaa.

Asioiden tuonnemmaksi siirtelyn lomassa on puolivahingossa tullut tehtyä
pari ihan oikeaa muutosta omia jokapäiväisiä valintoja tarkasteltaessa.

Parasta kaikessa on kyllä, että tilanteen pysähtyneisyys ei ahdista. On sellainen rehellinen olotila, että mä teen minkä mä pystyn ja teen asiat paremmin sitten kun ehdin.

Mieli on sitä mieltä ja hyvä niin.

Kroppa on toista mieltä.

Hetkittäin mietin, miten hiton lahjakas mä olen valehtelemaan itselleni. Paitsi, että mä en valehtele - mieli on oikeasti hyvillään eikä ahdistu paikalleen jämähtämisestä. Musta on vain tullut itsestäni huolenpitämisen suhteen siirtäjä - mä siirrän asiaa koko ajan seuraavaan hetkeen.

Koska mä pelkään, että jos mä oikeasti sanoisin yrittäväni muuttua

ja sitten epäonnistunkin siinä,

niin mitä musta sitten ajatellaan?

Mä pelkään epäonnistumista.

Mä sanoin itse eilen äänen, että mä siirän asioita koska pelkään epäonnistumista. Kun tekee itsestään huolenpitämisen puoliteholla pyörittäen mieluummin koko muuta maailmaa kaikeasta ja kaikista huolehtien - suorittaa kymmeniä itse itselleen haalimiaan rooleja - maailma näkee hyvän ihmisen.

Ei itsestään huolehtimisessa epäonnistunutta.

Voi olla vaan, että sori en mä ehdi koska mun tarvii ensin.....

....tämä

ja tämä

ja tämäjuttu

plus vähän tuota

ja sitä

ja sellasita

...ja oliko sulla jotakin jossa voin auttaa?

Mä tiedostan kaiken tämän itsessäni.

Näen selkeästi ristiriitoja omassa käyttäytymisessäni.

On selkeät hyvät lähtökohdat haastaa itseä muutokseen.

Ihana apulaiseni (toki palkattu sellainen) rohkaisee minua kohtaamaan muutokset pitkänä matkana ja pieninä askelina -  ajattelemaan aikaa pieninä jaksoina. Luodaan pieniä tavoitteita seuraavalle kolmelle kuukaudelle - ei mitään suurta tai lopullista. Jotakin pientä ja sillätavalla kevyesti.

Tavoite seuraavien 3kk tavoite alkaen 23.5 (eikä epämääräisesti ilmaisutuna heti kun ehtii...) 

1. annan aikaa itselleni, huolehdin itsestäni

uni on katkonaista --> tarvitaan rauhaa ennen unta 

= 21:00 - 07.00  ei SOMETUSTA.

irtokarkit--> suolistobakteerit--> kortisoli

 = miten tasata kortisoleja ja sitä kautta unta?

Minä aika koulussa on tärkeää = 2 x 10-20min breikki itselleni (ei, minun ei tarvitse ottaa osaa aivan kaikkeen ja ritarillisesti lupautua aina auttamaan ensimmäisenä)

2. opettelen antamaan tilaa minäminälle

Todellinen Minä vs. kaikki muut roolit ja niiden avulla suorittaminen

epäonnistuminen --> kenelle tuottaisin pettymyksen jos epäonnistuisin? 

delegoi kaikille ”minuille” oma rehti osuus ja anna lupa epäonnistua tehtävässä.

3. uusi ”paras kaveri” on maitorahka + manteleita 1rkl + kahta eri jäistä marjaa.

Aloitan Somerauhasta ja rahkaherkusta.

Puhelin ja tietokoneet ovat pannassa 21-07 välisen ajan vuorokaudesta. Vuorokaudessa on hetki, jolloin maailma saa pärjätä omillaan. Minä en ratkaise mitään enkä raportoi tekemisistäni kenellekään. Aivan aluksi täydellinen SoMe pimento.

Aamupalaleipä korvaantuu aluksi muutaman kerran viikossa rahkasekoituksella. Ruisleivän sijaan pureksin manteleita. Pyrin opettelemaan rehellisiä tunnekohtaamisia ja lohturuoka-aamupalauisleivän sijaan koitan syödä ravitsevasti rahkaa.

Ehkä leivästä saisi lohturuoan sijaa muotoiltua aivoillekin vain satunnaisen vaihtelun rahka-aamupalalle. En tiedä - mutta kokeillaan.

Romonttitarina jatkuu tälläisillä eväillä.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Hyviä ja entistä parempia valintoja

Tutkimusmatkalla parempaan oloon - osa III

" On hetkiä, kun mä mietin että miksi oi miksi. Mitä ideaa tässä on??? Pääset kahdeksan jälkeen kotiin ja vietät lähestulkoon lopun valveillaoloajastasi laittamalla seuraavan päivän eväät.

Miksei vaan mene Heselle lounaalle, syö suklaata välipalaksi, jäätelöä illalliseksi ja vedä palanpainikkeena kiltisti vaan ne kolesteroli- ja sokerilääkkeet.

Mikä hiton vimma saa ihmisen haluamaan jotakin mukamas parempaa?

 Kivempi olisi maata sohvalla ja syödä sitä suklaata.

Mutta ei, takasin hellan ääreen. 

Koska mä kuvittelen, että nää on ne paremmat valinnat.

..niin, ehdin mä avautua asiasta facebokissakin. 

Poltin siinä samalla ehkä vähän ruokaa pohjaan.

 Mut hei, kaikkee ei vaan ehdi annetun 24 vuotokausitunnin puitteissa.

‪#‎endoftherant‬ "

Keskiviikkoiltana kaikesta väsyneenä, tulee päästeltyä ylimääräisiä höyryjä Facebookissa vertaistukea etsien. Eikä siinä mitään, näin on hyvä tehdä ja lohdutusta liikeni kyllä. Oma mieli parani kun sai purkaa sydäntä ja ystävät vielä tsemppasivat elämäntapamuutosprojektissa eteenpäin, joten kaikkiaan hyvälle mallile päivä kääntyi.

Myönnän, että hetkittäinn mietin todella mitä jäkeä on ehdoin tahdoin hypätä tälläiseen "Parempaa fyysistä hyvinvointia etsimässä" -projektiin juuri siinä kohtaa elämää, kun kotona vietetty aika on laskettavissa tunneissa. Käytännöllisempää olisi napata Heseltä se purilainen ja jatkaa päivää eteenpäin. Niin budjetillisesti myös aika samoihin viikkolukemiin päästäisiin euron purilaisten kanssa kuin kotiruokaa tekemällä  Se olisi vaan hitosti helpompaa, kun viettää puolet kotona viettämästään ajasta seuraavan päivän syömisiä miettien.

Minä viihdyn huonosti keittiössä, 

en todellakaan ole mikään ruoalaitosta nauttiva kodinhengetän. 

Koko tilanne olisi ihan toinen, jos kokisin ruoanlaiton antavan minulle jotakin. Jos kokkailu rentouttaiskini tai saisi mielen erityisen iloiseksi niin mikäs siinä sitten.

Onko olo kohentunut yksinkertaisista raaka-aineista tehdyn kotiruoan avulla?

Miksi oikestaan vielä kitkuttelen projektin parissa, jos projektin vaatimat muutokset kerran on näin tervaa minulle

- aika pohtia näitä kysymyksiä hyvinkin kriittisesti.

Ihan ensimmäiseksi se kiusallinen ihottuma, joka rehotti ihan valtoimenaan vielä tammikuun alkupäivinä. Ihottuma on saatu reilussa kuukaudessa kokonaan pois ihan pelkästään pienillä ruokavalioon liittyvillä korjaustoimenpiteillä. Ei tarvittu kortisoonia tai muutakaan lääketieteellistä apua. Näyttää siltä, että vehnästä ja ylettömästä glukoosi-fruktoosisiirapinsekä muiden vastaavien tärkkelyspohjaisten makeuttajien käytöstä luopuminen on ollut korjaustoimenpiteenä riittävä toimenpide ihottuman taltuttajaksi.

Toinen aivan silmillä havaittava - vaikka itsestäkin vähän uskomattomalta tuntuva -  ruokavaliomuutoksen ja vitamiinitankkauksen aikaan saama positiivinen kehitys minussa on hiusten kasvun piristyminen. Juurikasvua saa olla värjäämässä suunnilleen joka toinen viikko ja aivan uutta hiusta pukkaa kuulemma runsaasti. Havainnot perustuvat luokkatovereideni huomioihin - uutta hiuskasvustoa onkin käyty tässä viime viikkojen aikana katselemassa suunnilleen puolen luokan toimesta.

Yleiseen jaksamistilan kohtaqloon näin ruokavalio muutoksen kautta peilattuna  en oikein osaa ottaa kantaa. Minulle kevät on aina vuodesta se hankalin aika. Lisääntyvä valon määrä sekottaa elimistöä ja saa ainakinn minulla tunteet pintaan hyökyaallon lailla.

Tunnekuohut väsyttävät ja uni maistuu kyllä. Kahvin juontia vähentäneenä ja kolajuomista kokonaan luopuneena tunnen oloni koko päivän ihan pirteäksi kyllä - että ehkä ruokavaliolla sittenkin on vähän positiivista nostetta jaksamisenkin suhteen.

Ruokailusta on tullut säännöllisempää ja napostelutarve on selkeästi vähentynyt. Syön ravintorikasta ruokaa 4-6 kertaan päivässä enkä ateriahetkien välissä napostele "jotakin pientä kädenulottuville sattuvaa." 

Herkkupäiviä on viimeisen kuukauden aikana ollut kolme. Vaikka tietoisesti rajoitan iitseltäni glukoosi-fruktoosisiirapin määrää, en silti ole laittanut tärkkelysjohdannaisia makeuttajia mitenkään kokonaan pannaan. Kun karkkia tekee mieli, syön ihan oikeaa karkkia enkä mitään korvikkeita. Mutta määrät ovat pienemmät kuin ennen eikä karkin syönti saa ahmintaa ryöstäytymään valloilleen. Herkkupäivänäkin syön nykyisin ihan normaalisti ja otan sitten sopivan annoksen karkkia. Ennen herkuttelu tarkoitti sitä, että mätin sisuksiini kaikkea mahdollista herkkua sekaisin - teki mieli tai ei. - että kun kerran syödään herkuksi luokiteltuja juttuja, niin syödään varmuudeksi ihan kunnolla. Koskaanhan kun  ei voi varmuudella tietää saako niitä lisää heti huomenna.

Tunnesyöminenkin on jossakin mielessä rauhoittunut. Tai syömisellä vaijentamisen sijaan ilmaisen ehkä tunteita suoremmin kuin ennen. Viimeksi tänän koulussa annoin onnistuneesti tuneteille tilaa. Annoin tulla harmitukseni ulos ja hetkeä myöhemmin itkin liikutuksesta - täysin toisistaan riippumattmien eri asioiden vuoksi. Muttakun meni tunteisiin kumpainenkin tapahtuma.

Paljon positiivistä nostetta on elämään löytynyt näiden uusien valintojen myötä. Olen vakaasti päättänyt jatkaa tällä tiellä eteenpäin, vaikka vituttaakin kuluttaa vähäiset kotona vietetyt tunnit hellan ääressä. 

Toivotaan, että on mahdollista oppia nauttimaan keittiössä puuhastelusta.

Tarina jatkuu - stay tuned.

Rakkaudella,

Sallamari

Ravintosuunnitelma kartturina eteenpäin

Luonnollisen ruoan lähteellä

Tutkimusmatkalla parempaan oloon - osa II

Tutkimusmatkaa on takana tätä tekstiä kirjoittaessa tarkalleen kaksi viikkoa. Lupasin aikaisemmin, että palaan tähän ravintoaiheeseen uudemman kerran jahka olen saanut hieman enemmän sisäistettyä tätä asiaa itselleni. Sisäistyksestä en vielä mene takuuseen, mutta fiilikset ainakin ovat kohentuneen aloituspäivästä aika tavalla.

Olen joskus ohimennen blogissa maininnut talvisin olkavarteeni ilmestyvän yhden ihottumaläikän. Tuo läikkä on ikäänkuin säännöllinen viera, joka ilmestyy talven tullen olkapäätäni koristavan  heppatatuoinnin harjan tienoolle. Paitsi, että tänä vuonna jätti ilmestymättä - tutun ihottumaläiskän tilalle ilmestyi kumpaankin yläreiteen punainen kutiseva ihottumarantu, jota on ilmeisen metkaa raapia verille öisin unissaan.

Tuo ihottuma saattaisi olla vehnäallergiaa oli minulle heitetty karkea arvio ravintosuunnitelmaa laadittaessa. Siispä lähettiin uutta ravintoympyrää minulle mietittäessä liikkeelle siitä, että venhä olisi saatava pois ravintoaineiden listalta mitä pikimmin. Kaksi viikkoa täyttä vehnättömyttä takana ja ihottuma on talttumaan päin - ei punota eikä kutise entiseen malliin vaikka vielä näkyvissä onkin. En ole pahemmin rasvannut tai huoltanut ihottumaa, olen tarkotuksella seurannut onko pelkällä ruokavaliomuutoksella havaittavissa jotakin liikettä johonkin suurntaan.

Lupaavalta näyttää.

Tässä polussa kyse on kokonaisvaltisesta muutoksesta - paremman olon etsimisestä pienien tekojen voimin. Uusi ruokaympyräni keskityy ensisijaisesti keholliseen hyvinvointiin. Ravintoympyrä keskittyy pohtimaan syömäni ruoan alkuperää ja mahdollisuuksien mukaan löytämään lautaselleni puhtaista yksinkertaisista raaka-aineista valmistettua syötävää. Tämän yksinkertaistuksen perimmäisenä ajatuksena, on kannustaa valloilleen ryöstäytyneen suolistobakteerit vatsassani ryhmittymään takaisin luonollisille toiminnallisislle alueilleen.

Ennen ravintovalmennusta arkirutiinit ruokailuineen
 näyttivät jotakuinkin tältä. 

Aamu klo 5:00 herätys,  20min  meikkaus, tukka ym, vessan hanasta hörppää vähän vettä. Evästä aamun matkalle mukaann;  Coca Cola + eväsleipä - cocacola on zero 0,33 tölkki, jälkiuunileipäpalan molemmat puolet, oivariini, juustoa edam, oltermanni

Juna lähtee 6:09 Sosiaalinen yhteisö (junaperhe) juttelee koko matkan, syö aamupalaleivän ja kolaa junassa.Jos menee bussilla niin syö eväät ja nukkuu

Koulu alkaa 8:00, seisomatyö - sosiaalista asiakastyötä. Napostelee suklaata/keksiä juo kahvia useimmiten juo vähän vettä. Työssä on kuuma aina, föönit ja paljon ihmisiä.

Lounasaika 11-14 välillä, riippuen asiakkaista, elää nuudeleilla - kananmakuisia mama nuudeleita. Jos jotakin muuta mikrolämmitys, eineksiä vispipuuro, mäkkärillä syömässä, kaupasta haetaan karkkia  Asiakkaiden lomassa kahvia menee 2-3kuppia päivässä, napostelua päivän aikana. About 16 asti. Irtokarkkeja ja cocacola zeroa ja junalla kotiin, tekee officejuttuja juna-aikana.

Kotona 19-20 välillä, Kotiin päästyä kauppaan tms.. Kotona suihkuun, ei yhteistä iltapalaa lapsi saa  iltapalan pöytään. Syöt teetä, täytekakusta kanariisipataan eli jämät, jäätelöä jos on sitä kaapissa. Ilta on perheaikaa. Lapsi nukkumaan 21:00-21:30 ja itse menee nukkumaan 21-23 välillä, nukahtelee sohvalle. Syö aina ruoan sohvalla tehden jotain juttuja.

Karua luettavaa jopa itselle.
Olen onnistuneesti jättänyt itseni heitteille.

Mulla on aina muka niin kiire.

Ei liene ihme, että elimistöni on hieman sekaisin. Suolistobakteerit laukkaa missä sattuu - tai ei ainakaan siellä missä niiden olisi parasta toimia.


Uusi päivärytmini ruoan osalta  on rakennettu tälläisten ohjeiden ympärille.

Aamulla tee smoothie ja leipä mukaan + colan sijaan vichy (cola on supermyrkkyä, huuhto mm. kalsiumia luustosta), viikonloppuisin syökää yhdessä aamu- ja iltapala

Ota lounastarvikkeet mukaan, salaatti tai keitto auttaa jaksamaan ja vähentää makea/suolasenhimoa
napostelu pitää insuliinit koholla koko ajan, tämä aiheuttaa sen etteivät glukakoni ja melatoniini hormonit ”pääse omille tonteilleen" oikeaan aikaan.  Tämä aiheuttaa insuliiniresistenssin ja sitä myötä diabetes 2:sen, eli solujen mitokondiot (energiatehtaat) ”kuolevat” -> aiheuttaa useimmat autoimmuunisairaudet. 

Kouluun mennessä: kävely normaali nopeudella ja takaisin kotiin päin rivakka vauhti niin, että tulee pieni lämpö päälle muttei hiki. 

Aamu- ja iltapalat saavat olla samanlaisia (iltapala aina ilman happoja, mehuja ym. 

Ei paljon sokeria, normaali tai teollinen sokeri (aspartamiini, glukoosi-fruktoosisiirappia jne.) , muutenkin vältä kaikkea missä on ainesosaluettelossa enemmän kuin 4 ainesosaa.

Margariini luonnolliseen voi-oliiviöljyseokseen.


Lisäravinteet joita kannattaa lisätä ehdottomasti mukaan;  kalaöljy (eskimo pure), D-vitamiini (Super-D), C-vitamiini (Super-C), magnesium, monivitamiini.

Luonnollinen ravinto + ravintolistä = henkinen ja fyysinen hyväolo.  

Ne uudet paremmat eväät

Body Love -ajattelun sisäistämisen myötä olen sisäistänyt myös aimo annoksen Fuck It - ajattelua. Sellaista, että kun kerran rakastan itseäni juuri tälläisenä voi syödä mitä haluan ja miten halua välittämättä kummemmin mistään säännöistä. Sellaista on Fuck It -ajattelu.

Se on varsin vaarallinen ajattelumalli ja kääntyy helposti itseään vastaan. Kapinoidessaan kaikkia standardeja vastaan, päätyy helposti tilanteeseen, jossa oikeati laiminlyö itseään itsensä rakastamisen nimeen vannoen. Minä ajauduin tuohon tilaan.

Fuck it - mä voin syödä mitä tahdon, milloin tahdon.

Ikävät katalat fysiikan lait - energian säilyvyyden lakia ei onnistu kumoamaan vaikka kuinka yrittää Ihanat laiminlyödyt suolistobakteerit, jotka sopivan epäluonnollisten ravinto-olosuhteiden myötä ovat villiintyneet elämään onnellisina epätyypillisissä paikoissa. 

Olen ymmärtänyt, että loppumaton makeanälkä johtuu väärään paikkaan eksyineistä suolistobakteereista. Todellinen minäni ei tahdo kahtasataa grammaa irtokarkkeja kahdesti päivässä. Suolistobakteerit väärillä asuinseuduillaan janoavat koti-ikäissään glukoosi-fruktoosisiirapin ja sokerin sisältämään helppoa elinenergiaa. Puhumattakaan insuliinistä  ja senvastavaikuttajahormonista glukogonista, siitä joka kuljettaa rasvasoluista ravinteita energianpolttoon. Kun ”napostelet” insuliinisi ovat koko ajan koholla, glokogoni vetäytyy odotteluasemiin eikä suostu toimimaan ja balanssin häiriintyminen johtaa insuliiniresistenssiin.

Kierre on valmis.

Yhdessä päivässä pääsee hetkelliseen balanssiin.

Pysyvämpi palautus oikeille asuinsijoilleen vie kolmisen kuukautta.

Minä kuljen askel kerrallaan kohti parempia valintoja 

ja yhä parempaa ravintotietoisutta.

Palaan aiheeseen myöhemmin ja jaan kanssanne lisää havaintojani.

Mukavaan maanantaita!

Rakkaudella,

Sallamari

Ole muutos jota etsit

Minun tyyliseni PT vastaanotto.
"Let's have a taste of your new life."

Tutkimusmatkalla parempaan oloon - osa I

Matkani kohti seuraavan unelman toteutumista

 alkoi eilen personal trainer -tapaamisen merkeissä. 

Elämässäni on jälleen uusi polkujen risteyskohta. Olen päässyt itseni kanssa työskentelyssä hyvään tasannevaiheseen, eikä akuuttia tarvetta pään sisäisen maailman selvittelylle enää ole. Jotakin tukea olisi silti kiva olla matkassa mukana seuraavaa unelmaa kohti kulkiessa.

 Terapia Henriikan luotsaamana on tässä elämäni hetkessä loppuun kuljettu polku. Henriikan kanssa tehty työ auttoi minua valtavasti tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni vievän polun suhteen, ja positiivisen onnistumiskokemuksen pohjalta päädyinkin pohdinnoissani seuraavanlaiseen ajatukseen - sijoitan tänä vuonna pään sisäisen maailman selvittelyyn varaamani summan fyysisen kehon hyvinvointiin.

Tärkein valintakriteeri minulle miettiessäni kenen puoleen kääntyä muutostoiveiteni kanssa apua etsien, oli se että haluan minulle apuaan kauppaavan henkilön ymmärtävän syömishäiriöelämää. Tai oikeammin ehkä ymmärtävän millaisen sävyn syömishäiriöstä toimpuminen tuo minun matkaani. 

Oikea henkilö minua löytyi yllättävän läheltä - ihan omasta tuttavapiiristä. Kyselin puolihuolimattomasti ihanalta Fysioterapia ja liikuntapalvelu Makkiaa luotsaavalta Maria Härmltä mahtaisiko hänellä olla aikatauluissa tilaa ryhtyä opastamaan minua -  ja onnekseni Maria vastasi kyselyihini kyllä. 

Makkian ideologiana on luonnollinen liike, ekologinen ja ravinteikas ruoka sekä ihmisyyden ja luonnon kunnioittaminen. Nämä ovat sellaisia arvoja, jotka kohtaavat omien arvojeni kanssa ja tiesin, että me löydämme Marian kanssa helposti yhteisen sävelen. Minulla on vakaa luotto siihen, että Marian valmennettavana löydän kipeästi tarvitsemaani tukea matkalla unelmaani kohti.

Ilkeitä happiradikaaleja -  hyvää aurinkoista C -vitamiiniä
Havannoiva piirrustus avaa minulle asioita paremmin kuin hienostuneet sivistyssanat

Ensimmäisellä PT tapaamisella oli alkuarvinoinnin ja suunnitelun vuoro - millainen tarve, millaiset tavoitteet ja mitä voidaan tehdä tavoitteisiin pääsemisessä.

Minähän iskin omalta puoleltani pöytään nipun mahdottoman kuuloisia yhtälöitä

- Minulla on tarve keventää oloani, mutta en halua laihduttaa.

En halua laihduttaa nyt, enkä ikinä tulevaisuudessakaan.

Laihdutus terminä =  The Absolute NO-NONO

- Haluan nelikymppisenä olla elämäni kunnossa,

voida fyysisesti niin hyvin kuin se on mahdollista näillä geeneillä

- Haluan investoida työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseeni.

Olen matkalla kohti unelma-ammattiani ja aijon pitää huolta siitä,

että jaksan työskennellä ammatissa reilusti eläkeikäiseksi.

- Haluan herätä jokaiseen uuteen aamuun myös kehoni osalta onnellisena.

Nykyisellään tilanne on vähän niin ja näin - turvottaa, kolottaa ja olo tuntuu raskaalta useampina aamuina. Että jotakin olisi tehtävä.

- Ai niin, aikatauluni ovat mahdottomat. 

Olisi kiva liikkua, mutta liikunnan lisäämiseen ei kiraimellisesti ole aikaa.

Paitsi viikonloppuisin. Niin ja minä en oikein pidä mistään fitness touhilusta edes ajatuksena, saati että haluaisin olla minkään valtakunnan salikissa - ehkä ikinä.

Pelkäsin, että minut passitetaan kotiin heti kätelyssä. Oman pääni sisällä uskoin olevani näiden unelmieni ja vaatimusteni kanssa jotakuinkin supermahdoton PT asiakas ehkä ikinä. 

Turhaa kuvitelmaa.

Rankan ravinto-ohjelman ja kuntokuurin sijaan - tälläistä orjapiiskausta valmennusta kuvittelein tulleeni hakemaan - Maria ehdotti katseen käänntämistä sisuskaluja kohti. Kovan treenauksen sijaan otammekin käyttöön hyvinkin pehmeät keinot ja keskitämme ajatuksen suolistooni. Huono olo ja tiukasti pysyvät kilot saattaisivat hellittää otettaan syömisen määrän tarkkailun sijaan suusta alas menevän ravinnon laatua pohtimalla.

Vyötärön ympäryksen mittailun sijaan Maria lupasi auttaa minua ymmärtämään suolistoni hienoutta ja ainutlaatuisuutta sekä sitä, miten suoliston kuntoa hoitaen voisin vaikuttaa myös vyötärön ympäryksen mittalukemiin. 

Valmis ateriamalli tiukkoine tuskin palvelisi minua parhaimmalla tavalla, sillä todellinen minäni haluan ymmärtää  Syömishäiriö saattaisi löytää lohtua ja lisäpontta valiiksi pureksituista säännöistä ja rajoituksista, mutta todellisen minäni tiedonjanoa inspiroimalla päästään mitä todennäköisimmin käsiksi aitoihin muutoksiin.

Uusi jännittävä maailma odottaa minua.

Ajattelinkin tämän vuoden aikana jakaa näitä uusia oivalluksiani myös täällä blogin puolella teidän lukijoiden kanssa. Haluan myös omakohtaisen kokemuksen kautta valottaa millaisia plussia - ja kenteis miinuksia - löydän edestäni tätä seuraavaa unelmaani kohti kulkiessa.

#solu- ja suolistohyvinvointi

Palaa ensimmäisen PT konsultoinnin kokemuksiin ja sieltä saamiini eväisiin tämän sarjan seuraavassa postauksessa. Pitää ensin itse pureskella näitä juttuja vähän ennen kirjoitushommiin ryhtymistä.

Oikein mukavaa alkanutta vuotta 2016!

Rakkaudella,

Sallamari