Deer, you are so horny

Lisää näitä eläimiä, jookos Korkeasaari?

Täydelliset toiset treffit Korkeasaari, kaunis keli ja suloista seuraa

- yhden treffin tyttö -karmani on nyt virallisesti vaipmassa unholaan.

Korkeasaari tuntuu treffialustana asettavan aikalailla haasteita - milloin kritisoidaan ihmisen halua viihdekäyttää eläimiä, milloin taas eläintarha koetaan aivan liian lapselliseksi ympäristöksi vakavamielisille aikuisille. Minä rehellisesti tunnustan pitäväni eläintarhoista - vaikken yksiselitteisesti näe pelkästään vaaleanpunaisten lasien läpi ketsoen eläintarhan olevan onnellinen ja iloisenen paikka missä karvapallerot kirmaavat suloisina ja kaikilla on aina takuuvarmasti hauskaa ja mukavaa.

 Eläintarhoilla on yhteiskunnallinen tärkeä tehtävä,  joskin mielestäni kyllä jokin toisenlainen kuin se, että saa mielikuvituksettomille voidaan näyttää miltä karhu tai leijona sellaisessa helposti käsitettävässä lihaa ja verta -olomuodossaan näyttää (katso tältä tämä nyt näyttää -esittelyä varten meillä ihmisillä on kyky piirtää ja taito valokuvata luonnossa olevia eläinyksilöitä ja kyky niiden pohjalta veistää eläinmalleja kuvia ymmärtämättömille vaikkapa puusta). Minä uskon sisimmässäni, että eläintarhat tekevät merkityksellistä työtä eläinlajien pelastamisessa. Sen lisäksi eläintarhaan ihan vain paikkana kytkeytyy paljon myös yhdessä tekemisen ja läsnäolon kokemuksia - yksilölle arvokkaita ilon tunteen kokemuksia tuottavia hetkiä (hetkiä joiden sisällöstä ilo löytyy, ei niinkään ilon tunteen kokemistaä itse eläintarhan eläimistä).

 Kenties yhdessä elämässä ainoa eläintarhakäynti on se elämän merkityksellisin ilon tunteen kokemisen hetki, yksi päivä jolloin alati kiireiset isä ja äiti onnistuivat kerrankin irroittamaan itsensä kiireistään ja viettämään päivän tämän ihmisen seurassa läsnäollen.

Who knows?

Eläintarhojen totaalikieltäminen ajaisi geeniperimältään lajisäilymisen kannalta tärkeät eläimet pieniin varatokoppeihin odottamaan hetkeä jolloin niiden geenit olisivat tarpeen. Tai mikä pahempaa, byebye eläinyksilö, sillä geenithän säilyvät kätevästi koeputkissa pakastimessa.

Puhumattakaan tuon esimerkki-ihmisen onnellisista muistoista eläintarhassa äidin ja isän läsnäolosta nauttien - ei eläintarhaa, ei tuota onnellista hetkeä (huvipuisto ei käy korvaavaksi toiminnaksi tähän esimerkkiiin, isä pelkää korkeita paikkoja ja äiti klovneja - huvipuistot siis totaalisen no-no)

Katsaus aitalankojen sisäpuolelle

Eksyipä tarina taas raiteilta.

 Piti puhua niistä treffeistä ja tähän mennessä olette saaneet lukea vaan eläintarhamietteitä.

Ymmärrän odotuksenne, sillä ne maagiset toiset treffithän kaltaisellani polyamoriksksi tunnustautuvalla yksilöllö tarkoittaa tietenkin kiinnipääsyä no-string-attached ajatuksella tapahtuvaan kuumaan ja kiihekään eroottissävytteiseen toimintaan

- ja sitähän lukija otsikonkin perusteella jo kieli pitkällään odottaa, eikö?

You wish.

 I can only wish.

Nämä toiset treffimme olivat itsessään ihastuttavat.
Ystävälliset ja lämpimät.
Täynnä hyvää yhdessä vietettyä aikaa,
hassunkurisia tarinoita
sekä naurua.

Siinä kaikki mitä on kerrottavaksi.

Ihan varma en ole mikä tuo otus tuolla on,
mutta tällätavalla asianmukaisesti häkitettynä melko vaarattoman oloinen.

50 Shades of Something Erotic - sävytteisiä tarinoita odotellessa.
Onkohan minusta ikinä sellaiseen?
Tässä hetkessä epäilen itsekin itseäni.

Ei sillä ettenkö haluasi,
tai haaveilisi siitä
- eroottisen vapautuneisuuden täyteisestä elämästä.
hyvästä seksistä
uusista sävähdyttävistä kokemuksita

mutta

Onko musta siihen ikinä?

Emu kurnuttelee kumisten kuulumisensa kaverilleen

No kyllä me kivasti pussattiin taas.
Että ei sillä tavalla ihan paska päätös toisille treffeille.
( todistelen juuri näillä tietämillä itselleni alinomaan sitä
ettei seksuaalisesta anoreksiasta toipuminen ole täysin toivoton projekti)

Jos osaisin pelata sosiaalisia ihmissuhdepelejä, sainoisin tässä kohtaan kun pelaan korttini oikein niin kolmannet treffit on taattu.
Pitäisi vaan ensiksi oppia pelaamaan.
Vitut minä mistään pelaamisesta,
minä janoan elämääni aitoja ihmisiä ja todellisuuteen perustuvia ihmissuhteita.

Miksi helvetissä tämä treffailu on minulle näin vaikeaa?
Miksi muut vaan hups tapaavat ihmiset ja ovat hetkessä täysillä mukana uudessa suhteessa?
ja minä vain emmin,
ja emmin
ja emmin
ja emmin

ja yleensä siirryn eteenpäin empimään seuraavan henkilön kanssa

Hieman epäilyttää onko tässä aitauksessa oikea asukas, vaiko onko turistiviihdykkeeksi kiven alle lötköttelemään
asetettu eläinmuseon kokoelmista lainattu lumileopardin pelkkä toinen takajalaka ja hänttä

Piti kirjoittaa ihastuttava ja suloinen tarina toisista treffeistä,

minäkeskeiseksi märinäksi meni taas.

Matka kohti sisäisen minän äänen vapaa toteutumista tuntuu juuri tänään toivottomalta suolta.

Miksi sen on olta näin pitkä?

Miksi sen on oltava joka hetki näin haasteellista?

miksi

miksi

miksi

Oikeastaan haluaisin kiukutella helteelle.

Tämä tukala kuumuus minua vain oikeasti kiukuttaa.

 Löysin seuraamastani RunoTalon blogista ihastuttavan Voimakurssin, jonka avulla haluan (heti kelien viilentyessä) käydä työstämään omaa seksuaalisuuttani ja siihen liittyvä haasteita lisää.

Sillä minähän vakaasti (kaiken hellekiukuttelunkin keskellä) uskon, että todelliseen minuuteen kasvaminen on toteutettavissa ja täydellisesti mahdollista.

Rikkoutunut seksuaalisuus on mahdollisuus ehjätä.

Elämästä on mahdollista nauttia kokonaisvaltaisesti.

On mahdollisuus antaa itselleen lupa olla.

onnellinen

olemassa

todellinen

hyvä juuri tälläisenä

Rakkaudella,

Sallamari

ps. huomaako tekstin pomppivuudesta,

että helle on tehnyt tehtävänsä?

Soikoon rumpuni rakkaudesta

Työvaihekuvia rakkausrummun syntymästä

Haluan kiitollisena tänään kertoa teille mahtavasta sunnuntaipäivästä ja rakkausrummun valmistuksesta. Ihanassa iloisessa seurassa Arto Hämäläisen ohjauksessa näitä rakkausrumpuja synnytettiin. Kurssi pidettiin Espoossa luontaishoitola Elämän Siivet toimitiloissa ja tiedot tästä kurssista löysin sattumalta Facebookin Vaihtoehtohoidot ja -kurssit ryhmästä.

 (kuivakka faktatieto-osuus päättyy tähän)

Kuivattu poronnahkavuota leikkautuu rakkaudella rumppunkappalaiksi
Hiukan tässä joutuu olemaan kieli keskellä suuta.

"Huuhaata mahan täydeltä" -kuuluu eilinen FB päivitykseni.

Lienee tässä kohtaa mitä parhain tilaisuus kertoa rakkaudestani kaikkea Huuhaata kohtaan.

Huuhaa on JunttiPunaniskan rakkaudella lanseeraama termi kaikkia vaihtoehtoisia valintojani kohtaan - vaihtoehtoisella tarkoitan tässä kohtaa kaikkea sellaista, mitä ei ole yksiselitteisesti muutettavissa numeraaliseen muotoon tieteen tänään tuntemilla mittausmenetelmillä. Meille ihmisillehän on kovin luontaista ymmärää asioita helpointen kirjaimilla ja numeroilla esitetyssä muodossa ja tieteelliseltä kuulostavat mittausmenetelmät sekä analysoinnit usein helpottavat tätä ymmärämisprosessia 

- mikä tahansa tälläisen esitystavan ulkopuolelle jäävä lienee sitten tuota Huuhaata.

Minulle Huuhaa ei ole missään nimessä kirjaimellisesti sitä huuhaata - jotakin sellaista naurettavaa puuhaa jota ei voi eikä halua käsittää, ymmärtää tai kokeilla - vaikka kaikkea vaihtoehtoista rakkaudella omassakin elämässäni Huuhaaksi nimitän. Huuhaa on rakkaudellinen nimitys ja kertoo läheisilleni, että olen menossa työskentelemään minulle kovin rakkaiden ja turvalliseksi tuntemien asioiden parissa. Huuhaa on minun elämässäni olemassaolevaa, toimivaa ja totta ja vaikka toisinaan on hetkiä jolloin minäkään en yksiselitteisesti käsitä tai ymmärrä aivan kaikkea, olen silti avoimin mielin ja sydämin kokeilemassa yhtä jos toista kivaa.

Mikäli kokeillessa tulee tunne että hei tämähän tuntuu minusta luontevalle, hyvälle ja tästä tulee iloiseksi, jatkan empimättä eteenpäin ja syvennän tuntemustani asian suhteen. Mikäli hetkeänkään mietin, että ei tämä ei kyllä tunnu lainkaa luontevalta tai omanlaiselta jää juttu epäilemättä kertakokeiluksi - mutta ei siten, ettenkö koskaan uskaltautuisi tutkimaan asiaan toisenkin kerran.

Koivusta valmistettu rumpukaari hiotaan pinnaltaa vielä vähän hienommaksi.
Rakkautta ja onnellisia ajatuksia imeytyy kuin itsestään rumpuun valmistumisprosessin aikana.

noitarumpu, taikarumpu, intiaanirumpu, shamaanirumpu, rakkausrumpu

- teoriassa yksi ja sama esine, monta nimitystä (valitse omasi)

Minua on aina kiehtoneet rummut ja olen vuosia haaveillut oman rummun valmistuksesta.
Jokin minussa pitää suunnattomasti rummun soinnista.

Termi rakkausrumpu on peräisin Arto Hämäläisen opeista ja kolahti minuun täysin. Yleisnimitystys kaikensortin taikarummuille on eilisestä eteenpäin minun elämässäni rakkausrumpu.

There is no such a magic as love in this world.

Kiitos inspiraatiosta Arto.

Jaa,että mitäkö minä sitten rummullani suunnittelen tekeväni?

Ihan ensisijaisena käyttönä ajattelin rentoutua rummuttamalla. Sitten mielenkiinnolla odotan hetkeä, kun voin tiukan paniikkitilanteen tullen soveltaa rummutusta paniikkitilanteen ratkaisuksi - less food more drumming. Voisiko rummutuksesta olla terapeuttista apua syömishäiröstä toipuvan arjessa selviämiseen? Let's check out - kerron lisää kun tiedän enemmän.

Minä en siis toistaiseksi matkaile rummutuksen sointien viemänä.  Yksinkertaisesti siksi, että tässä vaiheessa elämääni minusta ei ole siihen - enkä oikeataan juuri nyt koe suurta tarvetta tai inspiraatiota tietoisuuden laajentamiseen matkailun avartavien kokemusten myötä.

Kunnioitan syvästi kaikkia rumpumatkailun harrastajia - minusta he ovat upeita ja rohkeita ihmisiä.

Rohkeita raukkauden tutkimusmatkailijoita. Voidakseen kehittyä rakkauslähtöisen tutkimusmatkailun saralla on ensiksi opittava syvä rakkaus itseään kohtaan

 - minä harjoittelen tänään vielä tuota itseni rakastamisen taitoa.

Rakkautta ja rummuntyöstöä

Jaa niin, totta,

pitäisikai sitä kertoa muutama sana itse kurssista ja rakkasrummun syntyprosessista.

Mistähän nurkasta sitä aloittaisi? 

Ehkä luonnollisista on aloittaa kiittämällä muutamalla sanalla Artoa. Artsihan on aivan mahtava, mutkaton mies täynnä suoraviivaista rakkautta - sellainen vähän Väinämöisen oloinen vakaa opettaja, joka ei sorru saarnaamaan yksiuloitteista omaa totuuttan vaan kertoo elävästi tarinoita tosielämästä ja antaa kuulijalle tilaa tehdä ihan itsenäisesti lopulliset päätelmät siitä että kolahtaako vai eikö kolahda.
 Sellainen opettaja jota minun on helppo kuunnella
 - inhimillenen ihminen, joka on verta, lihaa ja inhimillisyyttä.

Vastavoimaisena olkoot tässä esimerkkinä ne superpyhät opettajagurut, sellaiset jotka ovat toisinaan liian pyhiä jopa itselleen, joilla ensisijainen tavoite on asettua kaiken olevaisen yläpuolelle ja unohtaa ihmisyys
 - joita pitäisi yksiselitteisesti palvoa ja kunnitoittaa todistaakseen olevansa jotenkin oikealla tiellä.

Bullshit.

niin kauan kuin sitä syö, juo ja käy paskalla, 
sitä on aika pitkälle samaa kuin kaikki muutkin ihmiset
- jos joku on inhimillisistä elintoiminnoista vapaa,
mietitään tilanetta sitten uudelleen

Jos ihmisellä on pokka kertoa puhuvansa paljon omasta mielestäkin täysin ufoja juttuja, toisinaan jonkun mielestä täyttä paskaa ja samaan hengen vetoon sanoa, että ota itsellesi tarinoista se mitä koet tarpeelliseksi, muu jääkööt energiaksi maailmankaikkeuteen - well, mielestäni aika hyvillä vesillä liikutaan. Yksi suurimpia taitoja maailmassa on kyky olla ottamatta itseäänkään liian tosissaan ja kirjaimellisesti. Tietää, että tämä on totuus minulle ja rohjeta kertoa totuus koko maailmalle, samaan hengenvetoon todeten että on ihan ok jos sinun mielestä minun totuuteni on täyttä soopaa - minulle se on totta koska minä elän tätä elämää ihan joka päivä.

Kaikkea elämässä nyt ei vaan ole tarkoitus ymmärtää tässä hetkessä.

Artsin tarinoissa toistui useasti sana Kiitos.

Kiitos on kyllä yksi maailman hienoimmista sanoista.

Kiitos, että muistutit minua Kiitos sanan tärkeydestä.

Kiitos myös ihanille kanssakurssilaisille.

Kurssitila oli pulollaan rakkautta ja iloista yhdessäoloa. 

Vahvistuksen sanaksi heille, jotka miettivät että voiko tälläiselle rumpukurssille lähteä vaikka tuntee itsensä vaan ihan tavalliseksi eikä mitenkään erityisen henkiseksi ihmiseksi  - kyllä voi, sillä ihan tavallisia ihmisolentoja mekin kaikki viime sunnuntain kurssille osallistujat olimme.

Totta on se, että jokainen meistä katselee maailmaa omasta vinkkelistään - toiset henkisemmästä, toiset arkiselvityimiseen painottaen. Jokaisella tietysti myös kursille tulon taustalla on oma päämäärä - yksi valmistaa rummun hoitotarkoituksiin, toinen meditaatiota varten, kolmas omaksi ilokseen.

Jokaiselle kyllä löytyy Rummun Synty kurssilla se oma tila. 

Onnellinen Rakkausrummun synnyttäjä ja uunituore Rakkausrumpu

Niin paljon kiitettävää, että rumpuun asti ei tunnu tarina pääsevän tänään mitenkään.

Nyt siis itse rummusta.

Rumpu on orgaaninen esine, valmistusmateriaaleinaan  koivupuuta ja poronnahkaa.

Rummun kaari on hiontaa ja värivahausta vaille Artsin käsialaa - hionta ja värivahaus antavat rummun valmistajalle tilaisuuden tutustua rummun kaareen ja tulla näin tutuiksi rummun rungona kanssa. Rummun kansiosa on värjättyä poronnahkaa. Ensituntuma rummun kansiosaan on vinkeä - vuota kovaksi kuivunutta poronnahkaa josta leikellään mittauksen perusteella sopiva palanen rummun kanneksi. Kuivan nahan leikkaaminen saksilla tuntuu miellyttävältä - nahka rapisee viehkeästi leikellessä. 

Jotta nahka saadaan kireälle kaariosan päälle joudutaan turvautumaan vesisangon apuun. Rapea kansinahka ja kiinnitysremmeiksi leikatut nahkariekaleet survotaan pesuvatiin likoamaan. Liotessaan nahka muuttuu rapeasta olomuodostaa pehmeäksi ja jotenkin elollisen oloiseksi materiaaliksi.

Liotusvaiheen aikana nahka saa myös väriä pintaansa. Artsi toi mukanaan kuutisen eriväristä värjäysastiaa, joissa batiikkivärjäyksessä tutulla tavalla solmittuja nahkoja liotellen saimme rumpuihin aikaseksi mitä ihastuttavampia kuvioita. Rummun kansiin piirtyivät kuvina henkioppaat, voimaeläimet ja ihastuttavat mystiset maisemat.

Viimeinen vaihe rummun synnytyksessä on haastavin (ja samalla hauskin) -  lionnut nahka pingoitetaan rummunkaareen rahkasuikalaiden avulla. Paljon solmuja ja yhteistyötä toisten kurssilaisten kanssa - tottahan se on että yksi jos toinen synnytystapahtuma sujuu helmpommin kun on kaverilta vähän jeesausta tarjolla. Tovin aherrettuaa sitä havahtuu hetkeen, jolloin viimeisenä työvaiheena voi ylimääräiset pätkät nahkasuikaleita leikta pois ja huomata että siinä se nyt edessä  köllöttää - valmis itsetehty Rakkausrumpu.

Kaikki kurssilla syntynee rakkausrummut

Ensisoittoa rummun kanssa joutuu odottelemaan muutaman päivän ajan, sillä nahkaosat tarvitsevat aikaa kuivuakseen. Odottavan aika on pitkä, sillä rehellisyyden nimissä sanottakoot että himoittaisi kyllä tietää millainen saundi tuosta rakkausrummustani kajahtaa.

Onnellista alkanutta viikkoa teille kaikille!

Rakkaudella,
Sallamari

Minkiö höyryfestivaali 2014

Minkiön aseman aikataulu,
jonka avulla festarivieraat pysyvät hyvin kärryillä  siitä
milloin seuraava kyyti lähtee

Minkiö höyryfestivaali on mielestäni yksi suomen ihanimpia kesätapahtumia (sarjassa pienenen paikkakunnan pienet ja sympaattiset kesäjutut).  Minkiön höyryfestivaalit järjestetään tänä vuonna 10. kerran ja tapahtuma on höyrypiireissä se vuoden päätapahtuma.

Nimensä mukaisesti tapahtuma on täynnä höyryä ja höyryllä toimivia koneita.

Pääosassa ovat kapearaiteisilla kiskoilla kulkevat höyryjunat, tapahtuman sisäänpääsylippu itsessään sisältää rajattoman määrän höyryjunamatkoja ristiin rastiin maaseutua lipun voimassaoloajan. 

Festarialueella liikennöi kaiken kaikkiaan neljä kappaletta junia, jotka kulkevat hyvin suunnitellut aikataulun mukaisesti - minun kokemukseni perustella minuutilleen aikataulussa pysyen.

Junavuoroja odotellessa on mahdollisuus tutustua muihin alueelle tuotuihin höyrykoneisiin - kivimurskaajasta tuuletinlaitteeseen - tai piipahtaa museokuntoseksi entisöidyissä näytteille asetetuissa junavaunuissa.

Festivaali on lämminhenkinen ja kevyesti sivistävä tapahtuma koko perheelle. 

Tarjolla on ruokaa ja juomaa ja mikäli tarve niin vaatii viihdykkeitä löytyy myös perheen pienimmillekin. Minkiön aseman läheisyydestä löytyy hyvä maasto picknickille, nälän yllättäessä myös junamatkan aikana on mahdollisuus nauttia omia eväitä.

Höyrytomisen tuulettimen moottoriosa

Juna ohoi!
Näihin kauniisti entisöityihin junavaunuihin pääsee tutustumaan myös sisältä käsin

Koskeminen on sallittua, junien kyytiin saa kiipeillä
- just the way I like to learn

Picknick hetki - tapahtumajärjestäjiä tuettu parin höyrymakkaran verran,
sillä kuinka useasti sitä saa höyrymakkaraa puulämmitteisestä keittimestä?

Minkiön festivaalit ovat avoinna myös huomenna sunnuntaina 27.07.2014 kello 10-17,

että jos sunnutaisi on vielä ohjelmaa vailla ja asut tai seikkailet huomenna jossakinpäin Varsinais-Suomea Minkiö höyryfetivaali on tutustumisen arvoinen tapahtuma.

Suosittelen lämpimästi!

TuutTuut!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. Instagramtililläni on nähtävissä pari vinkeää videota festareilta!

P333 kuulumisia

Inspiraatiokollaasi syksyn P333 vaatekaappia silmälläpitäen

Pitkästä aikaa kuulumisia vaatekaapin puolelta.

Project333 elämäntavan ensimmäiset kolme kuukautta 33 vaatekappaleen voimin tupsahti täyteen heinäkuun vaihteessa. Aika pitkälle saman puvuston voimilla jatketaan vielä hetken aikaa, vaihdellen varaston uumenista kesäisiä hellevetimiä neulepaitojen ja ulkotakkien tilalle.

Syyskuussa ajattelin näillä näkymin ottaa käyttöön kokonaan uuden P333 vaatekaapin ja sitäkautta muuttaa P333 vaatekokelmien vuosirytmin niin että syksyinen vaatekaappi kattaa syys-loka-marraskuun, talvikaappi joulu-tammi-helmikuun, kevätkokoelmalle osuvat maalis-huhti-ja toukokuut, ja kesävaatikaappiaikaa ovat kesä-heinä-elokuu.

Syksyn kokoelmaan haluaisin muutaman uuden mekon, inspiraationlähteenä uusien mekkojen etsinnässä toimii 50's housewife ajatus. Sellaisia iloisia vyötäröltä istuvia kellohelmaisia mekkoja tässä nyt sitten metsästetään. Lupaa pitää teidät ajan tasalla mekkoprojektissa ja julkaista täällä kuvia heti kun sopiva mekko löytää tiensä vaatekaappiini.

Kylmän talven varalle haaveilen Minna Parikan talvisaappaista.

Tähän väliin on totuudella kerrottava, että olen päässyt ostovimmasta hienosti eroon. Project333 aloitettuani vaatekaappiini ei ole ilmestynyt  kahta tarkoin harkittua vaatehankintaa lukuunottamatta yhtään uutta vaatekappaletta. Kauppojen kesäalet kierrän nykyään onnistuneesti

Heräteostossaldo viimeiseltä neljältä kuukaudelta - nolla.

Olen kovin ylpeä tästä saavutuksesta.

Tunnesyöpöttelyn lisäksi olen ollut sit-kun-mä-oon-laihtunut -ajatusmallin tunneostaja.

Onnistunut P333 projektin aloitus valaa minuun uskoa siitä, että myös tunnesyömisen suhteen voi opettelemalla parantaa omaa tilannettaa. Tunnesyömisestä voi tietoisesti opetella ulos.

 

Hellekelit ovat ajaneet minut hölläämään omia pukeutumisperiaatteitani.

Minulla on aina ollut sääntönä, että en ilmesty työpaikalle hihattomassa asussa. Hassunkurin, ehkä vähän vanhahtavakin sääntö, joka nykyisen työpaikkani dresscode säännösten mukaan on yksiomaan  olemassa minun omissa ajatuksissani - työpaikallani vallitsee pukeutumisen suhteen asu vapaa, mutta vaatteet pakolliset -periaate. Eilinen 32 plusastetta ja toimiston toimimaton ilmanvaihto pakottivat minut harkitsemaan omaa pukeutumistani uudellee.

Tadaa, tänään minä vihdoin päätin uskaltaa uhmata omaa sääntönä

- tallustelin hihattomassa asussa työpaikalle.

Vähän sama homma kuin bikinen kanssa

 - maapallo jatkaa kiertoaan samalla ellipsiradallaa, 

hoidettavaksi annetut työtehtävät tulevat ja menevät niinkuin tähänkin saakka.

hihallinen asu - hihaton asu

mikään ei yleisesti ottaen muutu

Paitsi se, että itsellä on vähän vilpoisampi ja mukavampi olo lyhythihaisessa asussa.

Tämänpäiväinen hihaton toimistoasuni on ihan yhtä vakavastiotettava toimistoasu, kuin mikä tahansa hihallisista asuvaihtoehdoista. Onpahan vain rutkasti vilpoisampi ja vähemmän tukahduttavan tuntuinen. Olen itse hyvin tyytyväinen tämän päiväiseen asuun.

Näyttää hyvältä, toimii käytössä hyvin.

Tälläisiä tunnelmia tänään.

Oikein mukavaa ja auringkoista viikonloppua teille kaikille!

Rakkaudella,

Sallamari

You miss 100% of the shots you don't take

 

Jos mä kirjoittaisin blogia, niin susta ja meidän treffeistä mä sinne kirjoittaisin

 sun alushameesta

sun tatuoinneista

ja sun tukasta

näin runoili eilinen suloinen treffi mulle, siinä sivussa kun me puhuttiin elämästä ja kaikesta siitä mitä me meidän elämässä tehdään. 

minulle ensitreffimme olivat sekoitus

vapautunutta hyvää fiilistä

naurua

ja valloittavaa kiharapilveä

hei, tää on jotakin sellaista,

jota mä oikeasti olen etsinyt

oikeanlaiselta tuntuva ihminen,

ihastuttava uusi tuttavuus.

sellainen josta haluaa tietää lisää

toiset treffit on sovittuna.

yksien treffien tyttö -kirous tuntuu kaikonneen yltäni.

I kissed the girl,

and I liked it.

totuttujen käyttäytymismallieni vastaista toimintaa

uusi ihminen,

päässyt iholle asti

and I liked it

hooked on the feeling

edistystä

date that made me happy and smiling

Vou, sulla on kyllä päivän levein hymy.

Kiitos.

random keskustelu Alepan kassapojan kanssa treffien jälkihöyryissä

siinä hetkessä oli tavanomaisten syiden lisäksi noin 17 lisäsyytä hymyilyyn

Stay tuned.

Tarinalle on mitä ilmeisimmin luvassa jatkoa.

Rakkaudella,

Sallamari

365 happy days

I can make it - päivä kerrallaan

Kukaan ei koskaan aloita dieettiä syntymäpäivänään.

No, enpä minkään aloittanut.

Vaikkakin jotekin sen suuntaista on saattanut tapahtua, sillä päätin lahjoa tänä vuonna itseäni toisenlaisella syntymäpäivälahjalla- materian sijaan mieluisa henkinen lahja.

365 Hyvää Päivää -projekti

 

 

 Tietoinen  lopullinen irtautuminen syömishäiriöstä 

- ahminnasta, paastoista, suruherkuttelusta ja turvasyömiskäyttäytymisestä.

Vuosi ilman lohtusyömistä.

ilman lohturuokia.

ilman ruoan tuomaa lohtua ja turvaa

Vähän niinkuin cold turkey narkomaanille,

tai AA-apu alkoholistille.

Se on loppy ny! -periaattella

Muutos ajatusmalleihin ja omaa käyttäytyimseen,

ei niinkään keskittyen muutamaan lukuja senttimetreinä tai vaa'an osoittamina numeroina.

Omien pelkojen voittaminen on myös tavoitelistalla.

My slow suicide has come to an end.

En hetkeäkään väitä,

että helppoahan tämä on.

 vihdoinkin mä olen valmis tähän askeleeseen.

 To boldly go where I have never gone before.

turvaluokitettujen lohturuokin sijaan
koitan herkkupäivinä rohkeasti tutustua esimerkiksi sokerilimuihin

On ehkä avattava vielä hiukan lisää tätä ajatusmalli.

Katsokaan emotionaaliseen lohduntarpeeseen herkuttelen irtokarkkipussin perjantaisin 

(ja toisnaan tiistaisin tai torstaisin 'raskas työpäivä' verukkella).

Pehmis tai kaksi päivässä,

sillä nythän on kesä ja kesään kuuluu pehmis.

(niin ja onhan mulla vähän epävarma olokin)

kakkua ja pullaa ruokatunnilla,

pala ei riitä, sillä minä tarvitsen kaksi palaa.

Kaiken herkuttelun keskellä en salli itselleni milloinkaan oikeaa limsaa,

siis sellaista sokeria sisältävää no-light merkittyä limukkaa.

Never.

Pelonaihe numero yksi - sokerilimu - sillä sokerilimut lihottaa.

Eilen rikoin totutun kaavan,

so so rebel,

ostin pullon verigreippilimua.

So far so good - paljon hienoja onnistumisen kokemuksia.

Tiukkaa on tehnyt hetkittäin,

voin vannoa että irtokarkit puhuvat juuri minulle jokaisella kauppakäynnilllä

- buy me buy me

Viikonloppuna on luvassa uusia kokemuksia ihmisenä kasvun saralla,

otan osaa Rummun Synty kurssille, jossa ohjatusti valmistetaa perinnerumpu ja sille soittokapula, tutustuen samalla rummutukseen, rummun kanssa elämiseen ja rummun käyttöön meditaatiossa.

Odotan innolla lauantaita.

Rakkaudella,

Sallamari

A very grateful Birthday girl

Virallisesti keski-ikäinen synttärisankari

Juhlin eilen 36. syntymäpäivääni, aurinkoisissa ja onnellisissa tunnelmissa.

Kelin puolesta päivä oli aivan täydellinen,

myös olotilojen puolesta eilinen päivä oli sellainen juuri täydellinen.

Minulle hyvä päivä pitää sisällään hiljaisen mielen ja onnellisen tunteen rintakehässä.

Mitään erityistä juhlaohjelmaa syntymäpäivälle ei ollut suunnitteilla, tai no ikeastaan alunalakaen meillä oli tarkoitus suunnta Röylitti Flashback festivaaleille Paraisille. Keskiviikon tienoolla festarit ilmoittivat, että Jaya the Cats yhtyeen osallistuminen on peruuntunut  ja koska Jaya the Cats oli syy miksi me festareille menoa suunniteltiin, well, peruutuksen myötä sitten peruuntuivat meidän festarisuunnitelmat. 

Peruuntuneiden festarisuunnitelmien varasuunnitelmana minä pohdin, että parasta syntymäpäivänä olisi vain olla ja nauttia olemisesta. Aurinko ja hyvä kahvikutsuseura ei olisi pahasta, lukeakin haluaisin vähän ja josko sitä vielä päivän aikana ehtisi harrastamaan jotakin noista mieleisistä liikuntajutuista niin täydellistä olisi.

Takapihan aurinkoon toimitettu onniteeluposti

PikkuS ja JunttiPee loihtivat vieraille tarjottavaksi kakun

Syötäviä synttärikukkia - minttu ja piparminttu

Hyvää juomaa ja rohkeaa luettavaa

Paikka takapihan auringossa

Kesä ja aurinko - tilaisuus olla hiljakseen ja nauttia kesäauringosta takapihalla täysin siemauksin

Yllätyslahja joka kirvoitti kyyneleet silmäkulmaani.

Sain toivomani täydellisen syntymäpäivän.

Aurinkoa ja omaa aikaa kirjaa lukien takapihan rauhassa.

Kaksi kakkukahville piipahtanutta perheystävää,

lahjoivat minua vielä kukalla ja taululla

(herkkiä lahjoja herkiltä miehiltä)

JunttiPee ja PikkuS kakkuleipureina,

oli itseleivottua kakkua tarjolla kahvilla piipahtajille.

Täydellinen iltatäydelliselle päivälle,

ystävän kanssa slackline harjoitttelua ja joogaa meren rannalla ilta-auringossa.

Eikä siinä edes vielä kaikki tuolta retkeltä,

illan päätteeksi päädyimme minigolfin pyörteisin.

Ystäväni Minna järjesti lahjaksi minigolfkierroksen,

edellisen kerran kokeilin minigolfia joskus 80 -luvulla.

Ihan syntymäpäivän kunniaksi sain vielä voittaa kierroksen,

tunnustettakoot että tuurilla oli osuutta tähän asiaan aika tavalla.

Onnistuin pelin kiihkeissä pyöteissä hukkamaan pallo maastoon .

Maastoon hukattu pallo minigolfradalla?

Jep.

Tämän vuoden syntymäpäiväni oli lahjojen puolesta maltillinen. Ensimmäistä kertaa (vuosikymmeniin) en hankkinut itselleni jotakin tarpeetonta tavaralahjaa syntymäpäivälahja verukkeella. Ei uusia MinnaParikoita tai Louboutineja - ei tavaran tavaraa. Minulle tämä on todella merkittävä muutos aikaisempiin vuosiin ja kertoo paljon hyvää toipumisestani, olen päässyt irti materian mukanaantuomasta turvallisuuden tunteesta.

Ajatus lahjassa ratkaisee,

ei tavaran määräpaljous.

Odottamaton ajatuksellinen lahja on kaikein paras.

Keltainen kukka yhdeltä ystävältä,

kaunis onnittelukortti toiselta,

TomOfFinland teos kolmannelta.

Kyynel vierähti silmäkulmasta jokaisen kohdalla, 

liikutuin odottamattomasta huomionosoituksesta.

minullekko?

Pieni ele, joka merkitsee tuhat kertaa enemmän,

kuin uudet punapohjaiset itseostetut kengät kaapin perukoilla ikinä voivat merkitä.

Punapohjaisia minä himoitsen ja niistä haaveilen,

mutta en oikeasti tarvitse.

Pientä edellä en osaa odottaa,

mutta todellinen minäni tarvitsi juuri tuollaista vahvistusta.

Muistutus, että minä olen arvoka,

juuri tälläisenä.

Että toinenkin ihminen näkee ja havaitsee sen.

Not only in my head.

Olen otettu kaikesta.

Oikein hyvä syntymäpäivä.

Kiitos kaikille onnitteluista.

Rakkaudella,

Sallamari

Until Death do us apart

18.07.2018 Elvis vihkii meidät uudelleen Las Vegasissa.

Näin on kirjoitettu mun kalenteriin,

niin se tulee tapahtumaan.

Kitschy trashy Las Vegas wedding

- yksi mun salaisista suurista haaveista.

fast and easy - no big expectations, no hussle

Kun en usko rakastumiseen, vaan rakastamiseen.

Eikä rakastamisen todellisuuteen vaikuta alttarille kävellyn matkan pituus, avioitumista todistavien ihmisten määrä tai se miten pitkään ja hartaasti unelmien hääpäivää suunnitellaan. Oikeastaan haluaisin sanoa ääneen, että vaatimattomasti toteutettu rakastamisen julistus kantaa verrokkitutkimukseni mukaan paljon pidemmälle kuin prameasti esitetty rakastumisen julistus. Rakastuminen katoa monesti, ennenkuin rakastaminen ehtii edes ilmaantua paikalle.

tänään on meidän 11. hääpäivä

Elviksen seurassa vietetty on viidestoista.

Olen tyytyväinen tilanteeseen.

Just the way I like it.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. jos tänään kysyttäisiin "Tahdotko?",

vastaisin yhä

"Tahdon."

Street Food Carnival Kasarmintorilla

Pyörien päällä kulkevat ruokakojut aikovat kokoontua eilisestä alkaen Helsingin Kasarmitorille joka keskiviikko. Käväistiin Lindan kanssa eilen paikan päällä testaamssa Richard MCcCormic's vaununsta Unicorn Reindeer Burger w/ Nordic slaw & lemon mayo - Super Yummy! 

 Kannattaa piipahtaa katsastamassa paikanpäällä, jos keskiviikkoiltapäivisin satut Helsingissä pyörimään. Ruokaa myynnissä 16-21.

Rakkaudella,

Sallamari

5.682 miljardista 7.247 miljardiin

 

Tapasin lapsuudenystävääni Hannan tänään lounaan merkeissä ensimmäistä kertaa reiluun kahteen vuosikymmeneen. Pitää itsekkin miettiä tuota aikaväliä - siis oikeasti kaksi vuosikymmentä on salakavalasti lipsahtanut siitä kun me on viimeksi nähty.

Meidän ystävyyden historia on hassunkurinen. Äitimme kasvoivat naapureina ja kotoa pois muutettuaan palasivat perheineen kesäisin kotimaisemiin lomailemaan. Ja sitäkautta me sitten luontevasti ystävystyttiin joskus seitsemänkymmentäluvulla - oltiin kesänaapuruston nuorimmaisia ja lähinaapureita - pienessä yhteisössä jossa kaikki tunsivat toisensa.

Äitini kuoleman jälkeen me vain lakattiin siirymästä kesäloman ajaksi sinne äidin kotimaisemiin ja sitä kautta Hannan ja minun tieni erkanivat, vaikkei nyt aivan kokonaan sillä ollaanhan me oltu nämä hiljaietkin vuodet tavalla tai toisella tietoisia toisistamme. 

Nähty me ei olla toisiamme sitten kesän 1993.

Hups.

Treffattiin toisemme Helsingin rautatieasemalla,

ennen tapaamista mietti hetken että hei tunnistankohan mä nyt sen toisen, kun siitä on oikeasti aika kauan kun me ollaan viimeksi nähty.

Siinä samassa kun näki ystävänsä ihmisvilinän keskellä tajusi että joo tulta se tulee,

että tollasena mä sen muistan 

että jotenkin just tuollaiseksi mä sen kuvittelmissani olenkin piirtänyt.

Ääni on pysynyt samana,

ja oulun murre oli niin tuttu.

just niinkuin mä muistinkin

kaksi vuosikymmentä on hassu aika,

tuntuu lukuna tosi paljolta 

 toisaalta ei tunnu sitten juurikaan yhtään missään

maailma on muuttunut paljon edellisestä juttelukerrasta,

niin ollaan kyllä mekin

ajasta viis,

 me käydään juttuun kiinni yhtä luontevasti kuin aina

Jotenkin aikafetistinä miettii hiukan edellisestä tapaamisesta kulunutta aikaa.

Tämän tarinan otsikko kertoo muutoksesta maailman väkiluvussa, siitä kun me Hannan kanssa on viimeksi nähty. Sivuhuomautuksena kerrottakoot, että me kaksi kumppaneinemme muuten ollaan yhteensä vastuussa kolmesta uudesta maapallon asuukkasta. Monta yhteistä tuttavaa on myös poistunut väkilukutilastoista kuluneiden vuosien aikana.

Kahteen vuosikymmeneen mahtuu oikeasti kaikenlaista,

 markasta euroon siirtyminen

hullunlehmän tautiepidemia

Afganistanin kriisi

Hongkongin palautuminen Kiinalle

uusia EU-maita

rauha Pohjois-Irlantiin

Irakin sota

Jugoslavian kriisi

Y2K

911

tsunami

naispresidentti

pari-kolme paavia

Sinkkuelämää -sarja ja kaksi elokuvaa

Frendit

37 Johnny Depp elokuvaa

Suomen euroviisuvoitto

jääkiekon MM-kulta

eiku siis kaksi MM-kultaa

PMMP

...muistelkaa itse lisää

 kaiken olennaisen omassa elämässä tapahtuneen onnistuu kuitenkin tiivistämään viiteen minuuttiin.

rakkautta

puolisoja

lapsia

vanhempia

isovanhempia

kouluja

töitä

koteja

huvia ja arkea

Parasta kuitenkin on tietoisuus siitä,

että omassa elämässä ja ystävän elämässä on kaikki hyvin.

Että vaikka kuluneet vuodet on kohdelleet ketä mitenkin,

tänään kaikki on enimmäkseen jees.

Elämä kannattelee kumpaistakin.

Olipa kiva tavata.

Seuraavaan tapaamiseen ei kyllä lipsahda 20 vuotta,

luvataanko?

Monta syytä olla kiitollinen tänään.

Sain todennettua itselleni, että mä olen ihan oikeasti ollut olemassa,

satunnaisestihan mä epäin asioiden todellista laitaa, 

että jos mä en vaikka olekaan koskaan ollut olemassa,

että kaikki mitä mä luulen muistavani ja kokeneeni onkin vain oman mielikuvituksen tuotetta.

Sain vahvistettua itselleni mun lapsuus- ja nuoruusaika ole sittenkään ollut vain mun pään sisällä,

vaan se on ollut ihan normaaliin tapaan näkyvä osa historiaa ja samaan tapaan kuin kaikilla muillakin, myös kasvuvuoteni sisältävät onnellisia hetkiä ja hyviä ihmisiä.

Thank you for being my friend!

Rakkaudella,

Sallamari

Puin bikinit, eikä maailmanloppua tullutkaan

koitti sunnuntai,

koitti maanantai,

maailma pyörii edelleen ihan entiseen malliinsa

maailma ei lopu siihen,

että ylipainoinen ihminen pullukka pukeutuu bikineihin

aurinkoisena heinäkuisena kesäpäivänä.

tässäpä teille todiste,

että ei bikinien pukemisessa mitään vaarlliista ole.

kokeilkaa ihmeessä tekin!

Kaikki mukaan bikinivallankumoukseen

- every body is a beach body!

Rakkaudella,

Sallamari

Bikini Kill

OOTD - nakataan päälle sekalainen valikoima kesävaatteita
koska suunnitelmana on koko-päivä-ulkona-auringossa -lauantai.

Tämän päivän alkuperäisenä blogipostaus ajatuksenani oli tehdä bikinikuvilla höystetty LoveYourPody/BodyPositive -postaus. Siitä ajatus tämän postauksen otsikolle, kuten tavallista postauksen otsikolla ja sisällöllä ei taaskaan ole sen kummempaa yhteyttä. Bikinipostaus luvassa myöhemmin, tänään asiaa toipumisesta ja siitä miten kivaa elämä oikeasti onkaan.

Pahimpina sairauden hetkinä esitin määritelmän, tai pikemmin kai jonkinlaisen toiveen, siitä millainen on se hetki jolloin itse voisin tiedostaa olevani toipunut. Määritelmä meni jotakuinkin näin,

  että olen toipunut silloin kuin kykene tekemään levollisesti ja keskittyneesti jotakin päivän verran ilman että tarvitsee koko ajan hakea joltakulta hyväksyntää tekemiselle tai että levottomana ajattelee koko ajan syömistä, ruokaa tai sitä miten voi olla jossakin muualla tekemässä jotakin muuta. Niin, ja että päivä sisältäisi jotakin aktiivista ei-oikeastaan-mitään-erityistä -tekemistä, sellaista ihan vaan arkista puuhastelua, sen sijaan että viettäisin päivän maaten sohvan pohjalla ja ravaten sohvan ja jääkaapin väliä.

Niin ja että ennen kaikkea tuntisin onnellisuutta,

ja että mieleni olisi tyyni ja tasainen muunkin kuin syömisen takia.

Että onnellisuus ja sisäinen rauha löytyisi muualta kuin ruoan ympäriltä.

Olen tällä viikolla pohtinut paljon omaa oloani.

Ehkä juuri siitä syystä tästä päivästä muodostui minulle itselleni kovin merkittävä.

Vierailin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni uimastadionilla. Ihan oikeasti, en ole koskaan ennen vieraillu minkään kaupungin uimastadionilla - suomessa tai maailmalla - vaikka olen asunut koko elämäni joko kaupungissa jonka naapurikaupungissa on hyvä uimastadion tai sitten kaupungissa jossa on uimastadion.

Syyt siihen miksen stadioneilla ole koskaan aikaisemmin vieraillut ansaitsivat varmasti yhden postauksen verran tilaa, joten jätetäänne tälläkertaa ihan yleisen mä-olen-viettänyt-suurimman-osan-elämästäni-sairastaen-syömishäiröitä -toteamuksella selitettäväksi. 

Tämän päivän uimareissu oli aivan mahtava.

Mulla oli vapautunut ja hyvä olo.

Bikineissä.

itsevarma, rauhallinen, peloton.

itseä ja omaa kehoa rakastava.

tälläinen mä olen,

mitä sitä peittelemään.

En hetkeäkään ajatellut,

mitä joku muu minusta kenties ajattelee.

En hetkeäkään miettinyt,

että juuri nyt tahtoisin olla jossakin muualla.

Söin onnellisena evvääsi ottamiamme meloneita,

 kun tuli nälkä.

Lueskelin rauhassa kahdeksankymmentälukuisia SinäMinä lehtiä,

nautiskelin auringosta

ja vain olin.

Ihan kaikessa rauhassa.

Ei ollut kiire minnekään.

Ei ollut hätä tai paniikki.

Oli vain hyvä olla.

lämmintä ja mukavaa

Eikä tässä vielä kaikki

(kuulostaapa halvalta ostosteevee sloganilta, eikö?)

Uimasta palattua käytiin JunttiPeen kanssa pihanurmikon kimppuun. Haluan harrastaa enemmän slackline tasapainoilua kotona ja takapihalla oikeastaan onkin hyvä kohta jonne virittää tasapainoliina - onelmaksi vain muodoistui se, että takapihamme muistutti enemmän villiä viidakkoa kuin hyvää ja turvallista harjoittelualustaa. Koko viime viikon mietin, että pitäisi kai tehdä jotakin asialle - mutta jotenkin kaiken aloittaminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Sehän veisi aikaakin ja kaikkea.

Pienellä yllytyksellä JunttiPee sai minut takapihan ryteikön kimppuun.

Siinä sivussa tuli puolihuomaamatta leikattua muutkin taloa ympäröivät nurmikkopalat ja  myrkytettyä funlightin avulla pihan muurahaiset. Niin ja nuo takapihalla meitä pari vuotta häirinneet vuorenkilvet on myös raivattu pois. Meidän piha näyttää tällä hetkellä aika paljon paremmalta aamun näkymiin verrattuna.

Tehtiin töitä kaikessa rauhasssa.

Yksi pätkä kerrallaan.

Rupateltiin siinä sivussa sitä ja tätä.

Ei ollut kiire mihinkään.

Mielen syvimmätkin takaosat olivat hiljaa, 

siiimaleikkuri surisi ja harava liikkui.

Ajatus oli  täydellisen vapaa kaikesta ahdistuksesta,

vain juuri nyt käsillä olevalla hetkellä oli merkityst.

Mieli oli vapaa ruoka-ajatuksista.

Mieli oli vapaa pakkoajatuksista.

Mieli oli vapaana peloista.

Mielen täytti 

onnellisuus

iloisuus

hetkessä oleminen

lämpimänä paistava aurinko

sammakko, jonka pelastin siimaleikkurin alta

ja kannoin kädessäni pihan toiselle laidalle

touhuavat lapset

yhteistyö yhdessä puolison kanssa

puuhailu

kätten työn jälkien ihastelu

nautinto muodostui siitä,

kun sai ihalla aikaansaamistaan

viidakon tilalle ilmestynyttä avarampaa tilaa

sitä, että nyt mahtuu tekemään takapihalla jotakin,

sen sijaa että vain väistelisi kasveja päästäkseen pihan laidalta toiselle.

Istuin portaalla,

hymyilin

nojasin päätäni JunttiPeen olkapäähän

totesin miten hienosti me ollaan saatu tänään juttuja tehtyä.

Mulla on hyvä olla.

Just nyt mä olen onnellinen että mä olen just tässä,

enkä mä mieleni perukoilla ole kertaakaan toivonut tänään

olevani joku muut,

jotakin muuta

tai jossakin muualla.

Mun on niin hyvä olla tässä ja nyt.

Minuna minun elämässäni ja minun kehossani.

Miten kiitollinen mä olenkaan elämälle juuri nyt.

mun on hyvä olla
lauantaina,
lauantaihan on mun maailmassa se kaikkein kamalin päivä,
se joka sotkee ja pilaa aina kaiken,
se joka tuppaa suistamaan mut totaalisesti radaltaan,
typerä ikävä lauantai,
arkirytmin sekoittaja.

Nyt mä toivoisin, että jokainen päivä
olisi lauantai,
tälläinen lauantai,
päivä jolloin saan tuntea ja oivaltaa kaikki ne jutut
jotka olen tänään tuntenut ja oivaltanut
että saan olla ja nauttia
ajatusten hiljaisuudesta
ja onnellisuuden tunteesta,
uudelleen ja uudelleen
kerta toisensa jälkeen
ihana lauantai
Päivien loppuun saakka.

Rakkaudella,

Sallamari

Do you know what that means, ambivalence

Ambivalence suggests strong feelings... in opposition. 

The prefix, as in "ambidextrous," means "both." The rest of it, in Latin, means "vigor." 

The word suggests that you are torn... between two opposing courses of action.

- quote from Girl Interrupted.

Mitä enemmän syömishäiriö hellittää otettaan minusta tuntuu siltä, että jää aikaa ja tilaa toisenlaisille epävarmuuksille. Huomaan tasapainoilevani useissa tilanteissa kahden toisistaan kovasti eroavan tunteen välimaastossa - ollakko vai eikö olla, pitääkö vai eikö pitää, olinko se minä vaiko joku toinen?  Välillä on kokonaan epäselvää pitäiskö sitä olla vai olla olematta.

Epävakaa persoonallisuus.

Klassinen, melko ylinen ja sinällään harmiton persoonallisuushäiriö. Tällätavalla yhdestä epävarmuudesta toisentyyppiseen epävarmuuteen siirtyessä, voisi kyllä kelvata hetki ilman minkäänsorttista epävarmuutta. Tai siis, eihän tuo persoonallisuushäiriö ole mitään uutta - tai mitään sellaista joka minussa ei oli ollut pahimpinakin syömishäiröhetkinä - nyt  kun ei aktiivisesti jatkuvana tajunnanvirtana ajatukset täyty syömishäirön valheista tuntuu että on enemmän aikaa havainnoida epävakaan persoonallisuuden mukanaan tuomia haasteita. Tai että persoonallisuushäiriö mukanaan tuomat epävakaudet aistii jotenkin herkemmin.

Tai ehkä tämä kaikki epävarmuus sittenkin on vain sitä aivan tavallista arkea. Persoonallisuushäiriössähän tietyt, sinänsä tavanomaiset persoonallisuuden piirteet ovat poikkeuksellisen voimakkaita ja sitäkautta on vaikea määritellä yksiselitteistä rajaa terveen ja häiriintyneen persoonallisuuden välille. Häiriöstä saattaa ikään kuin jäädä joitain jälkiä persoonaan pitemmäksi ajaksi, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Ehkä kaikki tämä minun empiminen ja en-ole-kyllä-taaskaan-aivan-varma - ajattelu onkin jäännettä noilta synkemmiltä kausilta.

I wish I would know.

 Oleellisita kai on, että olen oppinut taistelemaan neuroosejaan vastaa - opetellut ikään kuin jatkuvasti vastustamaan omia ajatuksiaan, joita on totellut koko elämän.
Päivä päivältä homma käy helpommaksi.
Pettymysten sietokyky on kasvanut huimasti ja nykyisellään kestän jo kohtuullisisesti konflikteja ja kritiikkiä. Enkä enää aktiivisesti kiellä itseni olemassaoloa  täysin ja toivo jatkuvasti olevani joku muu.  Ystävytyminen uusien ihmisten kanssa on vielä vähän haparoivaa - selittämätön turvattomuuden tunne iskee hyvin helposti uudessa seurassa.
Kelpaakohan mä oikeasti? Entä jos tuokin vain leikittelee kanssani ja onkin tosiasiassa aivan jotakin toista mieltä kuin minulle tässä eleillään ja sanoillaan osoittaa olevansa?

Yhtenä suurena positiivisena toipumisen merkkinä huomaan, että olen oppinut peilailemaan tiettyjä syömishäiriötä triggeröiviä ärsykkeitä ja tarkastelemaan avoimella mielellä omia reaktioitani.

Esimerkiksi kun ympärilläni puhutaan laihduttamisesta - minä joko turhaudun, hermostun tai hämmennyn. Kun kuka tahansa seurassani pohtii avoimesti ääneen ryhtyvänsä/olevansa/miettineensä laihduttamista nousee minulta kuvainnollisesti välittömästi karvat pystyyn.

Aivan vitun turhaa hommaa.
Minä vastustan.
Negative Nelly on saapunut mestoille.
Kaikki laihdutukseen liittyvä puhe pitäisi saada lakkaamaan välittömästi.

Oikesti minussa päätä nostaa kateus,
että, entä jos tuo onnistuukin hommassaan
niin ja tietenkin jatkuva oman epäonnistumisen pelko ja pelko siitä mitä muut minusta ajattelevat,
että sittenhän munkin olis pakko laihduttaa pärjätäkseni,
enkä mä koskaan oo onnistunut laihtumaan ja mä olen ikuisesti tuomittu lihavaksi.

Pelko siitä, että toinen ihminen on jotenkin parempi ja onnistuvampi kuin minä.
Että taas minä herään huomaamaan, että oikeasti minähän en ole yhtikäs mitään.

Syömishäiriön ääni on yhä yllättävän vahva.
se asuu yllättävän syvällä ja sitkeänä minussa

Tai kun puhutaan perisuhteista,  seksistä, seksuaalisista kokemuksista ja hyvästä seksielämästä.
Minä käännän asian komediaksi ja huonoiksi vitseiksi.
Koska oikeastinolottaa ja pistää kateeksi.
Se, etten minä kykene mihinkään hyvää.
Koska eihän musta vaan ole siihen.

Well, who is talkin now?


Oikeasti sisimmässäni tiedän,
että musta on vaikka mihin.

The force lives in me.

Balancing between right and left
-ei kahden ääripään välillä tasapainoilu kaikessa
ole sellaista mahdotonta ja raskasta hommaa.
Ilman puolelta toiselle tapahtuvaa aaltoliikettä ei hulavanne pyöri.

Tasaista jatkuvaa aaltoliikettä.

ylös ja alas.

vahva ja heikko.

vähän alakuloinen ja super hyvällä fiiliksellä

rajan tällä puolella,

seuraavvassa hetkessä rajan tuolla puolella

Voisiko joskus olla vain tasaista?

Tasaisempaa viikonloppua odotellen!

Rakkaudella,

Sallamari