Soikoon rumpuni rakkaudesta

Työvaihekuvia rakkausrummun syntymästä

Haluan kiitollisena tänään kertoa teille mahtavasta sunnuntaipäivästä ja rakkausrummun valmistuksesta. Ihanassa iloisessa seurassa Arto Hämäläisen ohjauksessa näitä rakkausrumpuja synnytettiin. Kurssi pidettiin Espoossa luontaishoitola Elämän Siivet toimitiloissa ja tiedot tästä kurssista löysin sattumalta Facebookin Vaihtoehtohoidot ja -kurssit ryhmästä.

 (kuivakka faktatieto-osuus päättyy tähän)

Kuivattu poronnahkavuota leikkautuu rakkaudella rumppunkappalaiksi
Hiukan tässä joutuu olemaan kieli keskellä suuta.

"Huuhaata mahan täydeltä" -kuuluu eilinen FB päivitykseni.

Lienee tässä kohtaa mitä parhain tilaisuus kertoa rakkaudestani kaikkea Huuhaata kohtaan.

Huuhaa on JunttiPunaniskan rakkaudella lanseeraama termi kaikkia vaihtoehtoisia valintojani kohtaan - vaihtoehtoisella tarkoitan tässä kohtaa kaikkea sellaista, mitä ei ole yksiselitteisesti muutettavissa numeraaliseen muotoon tieteen tänään tuntemilla mittausmenetelmillä. Meille ihmisillehän on kovin luontaista ymmärää asioita helpointen kirjaimilla ja numeroilla esitetyssä muodossa ja tieteelliseltä kuulostavat mittausmenetelmät sekä analysoinnit usein helpottavat tätä ymmärämisprosessia 

- mikä tahansa tälläisen esitystavan ulkopuolelle jäävä lienee sitten tuota Huuhaata.

Minulle Huuhaa ei ole missään nimessä kirjaimellisesti sitä huuhaata - jotakin sellaista naurettavaa puuhaa jota ei voi eikä halua käsittää, ymmärtää tai kokeilla - vaikka kaikkea vaihtoehtoista rakkaudella omassakin elämässäni Huuhaaksi nimitän. Huuhaa on rakkaudellinen nimitys ja kertoo läheisilleni, että olen menossa työskentelemään minulle kovin rakkaiden ja turvalliseksi tuntemien asioiden parissa. Huuhaa on minun elämässäni olemassaolevaa, toimivaa ja totta ja vaikka toisinaan on hetkiä jolloin minäkään en yksiselitteisesti käsitä tai ymmärrä aivan kaikkea, olen silti avoimin mielin ja sydämin kokeilemassa yhtä jos toista kivaa.

Mikäli kokeillessa tulee tunne että hei tämähän tuntuu minusta luontevalle, hyvälle ja tästä tulee iloiseksi, jatkan empimättä eteenpäin ja syvennän tuntemustani asian suhteen. Mikäli hetkeänkään mietin, että ei tämä ei kyllä tunnu lainkaa luontevalta tai omanlaiselta jää juttu epäilemättä kertakokeiluksi - mutta ei siten, ettenkö koskaan uskaltautuisi tutkimaan asiaan toisenkin kerran.

Koivusta valmistettu rumpukaari hiotaan pinnaltaa vielä vähän hienommaksi.
Rakkautta ja onnellisia ajatuksia imeytyy kuin itsestään rumpuun valmistumisprosessin aikana.

noitarumpu, taikarumpu, intiaanirumpu, shamaanirumpu, rakkausrumpu

- teoriassa yksi ja sama esine, monta nimitystä (valitse omasi)

Minua on aina kiehtoneet rummut ja olen vuosia haaveillut oman rummun valmistuksesta.
Jokin minussa pitää suunnattomasti rummun soinnista.

Termi rakkausrumpu on peräisin Arto Hämäläisen opeista ja kolahti minuun täysin. Yleisnimitystys kaikensortin taikarummuille on eilisestä eteenpäin minun elämässäni rakkausrumpu.

There is no such a magic as love in this world.

Kiitos inspiraatiosta Arto.

Jaa,että mitäkö minä sitten rummullani suunnittelen tekeväni?

Ihan ensisijaisena käyttönä ajattelin rentoutua rummuttamalla. Sitten mielenkiinnolla odotan hetkeä, kun voin tiukan paniikkitilanteen tullen soveltaa rummutusta paniikkitilanteen ratkaisuksi - less food more drumming. Voisiko rummutuksesta olla terapeuttista apua syömishäiröstä toipuvan arjessa selviämiseen? Let's check out - kerron lisää kun tiedän enemmän.

Minä en siis toistaiseksi matkaile rummutuksen sointien viemänä.  Yksinkertaisesti siksi, että tässä vaiheessa elämääni minusta ei ole siihen - enkä oikeataan juuri nyt koe suurta tarvetta tai inspiraatiota tietoisuuden laajentamiseen matkailun avartavien kokemusten myötä.

Kunnioitan syvästi kaikkia rumpumatkailun harrastajia - minusta he ovat upeita ja rohkeita ihmisiä.

Rohkeita raukkauden tutkimusmatkailijoita. Voidakseen kehittyä rakkauslähtöisen tutkimusmatkailun saralla on ensiksi opittava syvä rakkaus itseään kohtaan

 - minä harjoittelen tänään vielä tuota itseni rakastamisen taitoa.

Rakkautta ja rummuntyöstöä

Jaa niin, totta,

pitäisikai sitä kertoa muutama sana itse kurssista ja rakkasrummun syntyprosessista.

Mistähän nurkasta sitä aloittaisi? 

Ehkä luonnollisista on aloittaa kiittämällä muutamalla sanalla Artoa. Artsihan on aivan mahtava, mutkaton mies täynnä suoraviivaista rakkautta - sellainen vähän Väinämöisen oloinen vakaa opettaja, joka ei sorru saarnaamaan yksiuloitteista omaa totuuttan vaan kertoo elävästi tarinoita tosielämästä ja antaa kuulijalle tilaa tehdä ihan itsenäisesti lopulliset päätelmät siitä että kolahtaako vai eikö kolahda.
 Sellainen opettaja jota minun on helppo kuunnella
 - inhimillenen ihminen, joka on verta, lihaa ja inhimillisyyttä.

Vastavoimaisena olkoot tässä esimerkkinä ne superpyhät opettajagurut, sellaiset jotka ovat toisinaan liian pyhiä jopa itselleen, joilla ensisijainen tavoite on asettua kaiken olevaisen yläpuolelle ja unohtaa ihmisyys
 - joita pitäisi yksiselitteisesti palvoa ja kunnitoittaa todistaakseen olevansa jotenkin oikealla tiellä.

Bullshit.

niin kauan kuin sitä syö, juo ja käy paskalla, 
sitä on aika pitkälle samaa kuin kaikki muutkin ihmiset
- jos joku on inhimillisistä elintoiminnoista vapaa,
mietitään tilanetta sitten uudelleen

Jos ihmisellä on pokka kertoa puhuvansa paljon omasta mielestäkin täysin ufoja juttuja, toisinaan jonkun mielestä täyttä paskaa ja samaan hengen vetoon sanoa, että ota itsellesi tarinoista se mitä koet tarpeelliseksi, muu jääkööt energiaksi maailmankaikkeuteen - well, mielestäni aika hyvillä vesillä liikutaan. Yksi suurimpia taitoja maailmassa on kyky olla ottamatta itseäänkään liian tosissaan ja kirjaimellisesti. Tietää, että tämä on totuus minulle ja rohjeta kertoa totuus koko maailmalle, samaan hengenvetoon todeten että on ihan ok jos sinun mielestä minun totuuteni on täyttä soopaa - minulle se on totta koska minä elän tätä elämää ihan joka päivä.

Kaikkea elämässä nyt ei vaan ole tarkoitus ymmärtää tässä hetkessä.

Artsin tarinoissa toistui useasti sana Kiitos.

Kiitos on kyllä yksi maailman hienoimmista sanoista.

Kiitos, että muistutit minua Kiitos sanan tärkeydestä.

Kiitos myös ihanille kanssakurssilaisille.

Kurssitila oli pulollaan rakkautta ja iloista yhdessäoloa. 

Vahvistuksen sanaksi heille, jotka miettivät että voiko tälläiselle rumpukurssille lähteä vaikka tuntee itsensä vaan ihan tavalliseksi eikä mitenkään erityisen henkiseksi ihmiseksi  - kyllä voi, sillä ihan tavallisia ihmisolentoja mekin kaikki viime sunnuntain kurssille osallistujat olimme.

Totta on se, että jokainen meistä katselee maailmaa omasta vinkkelistään - toiset henkisemmästä, toiset arkiselvityimiseen painottaen. Jokaisella tietysti myös kursille tulon taustalla on oma päämäärä - yksi valmistaa rummun hoitotarkoituksiin, toinen meditaatiota varten, kolmas omaksi ilokseen.

Jokaiselle kyllä löytyy Rummun Synty kurssilla se oma tila. 

Onnellinen Rakkausrummun synnyttäjä ja uunituore Rakkausrumpu

Niin paljon kiitettävää, että rumpuun asti ei tunnu tarina pääsevän tänään mitenkään.

Nyt siis itse rummusta.

Rumpu on orgaaninen esine, valmistusmateriaaleinaan  koivupuuta ja poronnahkaa.

Rummun kaari on hiontaa ja värivahausta vaille Artsin käsialaa - hionta ja värivahaus antavat rummun valmistajalle tilaisuuden tutustua rummun kaareen ja tulla näin tutuiksi rummun rungona kanssa. Rummun kansiosa on värjättyä poronnahkaa. Ensituntuma rummun kansiosaan on vinkeä - vuota kovaksi kuivunutta poronnahkaa josta leikellään mittauksen perusteella sopiva palanen rummun kanneksi. Kuivan nahan leikkaaminen saksilla tuntuu miellyttävältä - nahka rapisee viehkeästi leikellessä. 

Jotta nahka saadaan kireälle kaariosan päälle joudutaan turvautumaan vesisangon apuun. Rapea kansinahka ja kiinnitysremmeiksi leikatut nahkariekaleet survotaan pesuvatiin likoamaan. Liotessaan nahka muuttuu rapeasta olomuodostaa pehmeäksi ja jotenkin elollisen oloiseksi materiaaliksi.

Liotusvaiheen aikana nahka saa myös väriä pintaansa. Artsi toi mukanaan kuutisen eriväristä värjäysastiaa, joissa batiikkivärjäyksessä tutulla tavalla solmittuja nahkoja liotellen saimme rumpuihin aikaseksi mitä ihastuttavampia kuvioita. Rummun kansiin piirtyivät kuvina henkioppaat, voimaeläimet ja ihastuttavat mystiset maisemat.

Viimeinen vaihe rummun synnytyksessä on haastavin (ja samalla hauskin) -  lionnut nahka pingoitetaan rummunkaareen rahkasuikalaiden avulla. Paljon solmuja ja yhteistyötä toisten kurssilaisten kanssa - tottahan se on että yksi jos toinen synnytystapahtuma sujuu helmpommin kun on kaverilta vähän jeesausta tarjolla. Tovin aherrettuaa sitä havahtuu hetkeen, jolloin viimeisenä työvaiheena voi ylimääräiset pätkät nahkasuikaleita leikta pois ja huomata että siinä se nyt edessä  köllöttää - valmis itsetehty Rakkausrumpu.

Kaikki kurssilla syntynee rakkausrummut

Ensisoittoa rummun kanssa joutuu odottelemaan muutaman päivän ajan, sillä nahkaosat tarvitsevat aikaa kuivuakseen. Odottavan aika on pitkä, sillä rehellisyyden nimissä sanottakoot että himoittaisi kyllä tietää millainen saundi tuosta rakkausrummustani kajahtaa.

Onnellista alkanutta viikkoa teille kaikille!

Rakkaudella,
Sallamari