Katse kesään

Takatalven tuliaisinaan tuoman loskan lätistessä jalkojen alla on mielestäni mitä parhain hetki suunnata katse hetkeksi kohti tulevaa kesää.

Kesalomareissu on varattu, mitään superyllättävää matkakohdetta ei luvassa ole tänänkään vuonna - tuttu turvallinen Budapest valikoitui viimein tämänkin kesän lomakohteeksi. Viime kesänä alustavasti pohditut lomasuunnitelmat, kuukauden mittainen autoloma ranskanssa kera au-pair Charlotten ja Miselmi-tädin, muuttuivat koululaisen pitkän kesäloman myötä kahdeksi kokoperheen yhteiseksi lomaviikoksi. Ei pientä koululaista tohdi yksin kotiinkaan jättää, joten vuoro viikkoja lomaillaan koululaisen seurana kokoperheen lomaviikon lisäksi.

Budapest on hyvinkin tuttu lomakohde, mielestäni yksi euroopan ihanimpia kaupunkilomakohteita. Edullinen vierailla, pullollaan ihania kylpylöitä ja paljon perheystävällistä katseltavaa. Tänä vuonna me suuntaan Budapestiin vähän toisenlaisella ajatuksella - tänä vuonna napataan alle vuokrata+auto ja majoittutaan AirBnB tyyppisesti "kotimajoitukseen". Ensin suunnataan muutamaksi päiväksi Budapestin ulkopuolle ja lopuiksi lomapäiviksi etsiydytään jonnekin Budapestin keskustan tuntumaan. Ajatuksena on auton kanssa kierrellä ihan uusia alueita Budapestissä ja lähitienoilta. Vierailla sellaisissa kylpylöissä joissa vielä ei olla vierailtu.

Lennot, vuokraauto ja alkupäivien majoitukset on jo varattu - sitten vain odotellaan sitä kesää.

*****

In English

Snow is falling down and all yards are currently filled with ice cold slush

Why o why?

 I feel that today is the best day to think about upcoming summer.
Today we booked our summer holiday - 8 days in Budapest on July.

We have visited in Budapest before - I could almost say that Budapest is one of my favorite cities in whole Europe. This time we gonna travel with different attitude, not staying in the city area the whole holiday. We planned to rent a car and book AirBnB type of accommodation somewhere a bit outside of Budapest city area for few days. End of the holiday we plan stay in Budapest and enjoy the city life. Flights are book, car rental sorted - only thing missing now is the summer.

Oh Spring, where are thee?

*****

Rakkaudella,

Sallamari

Fly like a Feather - Acro Yoga Workshop

Hop we go - lämmittelyherjoituksia

Ihana kolmetuntinen AcroYoga workshopin merkeissä takanapäin. Olo on kiitollinen ja äärimmäisen onnellinen. Olen niin sanomattoman iloinen siitä, että olen löytänyt acrojoogan elämääni.

Nimensä mukaisesti acro yoga on yhdistemä akrobatiaa ja joogaa - tarkennettuna pariakrobatiaa ja joogaa. Se on yhteisöllinen harrastus, joka samanaikaisesti kasvattaa itseluottamusta sekä rakentaa luottamusta ihmisten välillä. Ydinajatuksena on ihmisten kesken tapahtuva luuottamuksellinen toiminta ja ennenkaikkea hauskanpito.

Tähän kohtaan herkemmän jo valmistelevat puolustuspuhetta siihen että kyllähän minäkin joo ja ihan kiinnostavalta näyttää...mutta kun minä olen tälläinen (tämän ikäinen, tämän kokoinen, tämän näköinen, näin ujo, tälläisessä kunnossa...)

Well - sovitaanko niin, että minä saan ensin tähän väliin 17 sanaa,

ja sitten annan sinulle tilaisuuden sanoa ennakkokäsityksiin pohjautuva jyrkkä, 

kyllä mieleni tekisi, mutta ei nyt kuitenkaan

On tullut hetki ampua alas kaikki perinteiset käsitykset siitä

 millainen ihminen voi harrastaa (ja minkälaisessa roolissa) akrobatiaa.

Jokainen perusterve ihminen voi harrastaa Acrojoogaa,

eikä kehon fyysinen koko määritä ihmisen roolia liikkeissä.

Katsokaa vaikka itse - kuva puhukoot puolestaan.

Stor ock liten - sulassa sovussa ja juuri oikeissa rooleissa

Vuoroa vaihdelleen jokainen pääsi kokeilemaan acro joogaa kaikissa mahdollisissa rooleissa.
Kuvissa kanssani temppuilee Maria Härmä, Arco Yoga workshopin järjestäjä.

Kerrankin näin ihanaa liikuntaa kotikaupungissa ja sellaisessa välissä, että tälläinen reissutyöläinenkin ehti mukaan.
Lisää tälläistä kivaa elämääni, kiitos.

Acrojooga liikkeissä on karkeasti jaoiteltuna kaksi roolia - pohjatuki ja lentäjä. Lisäksi tarvitaan avustajia tukemaan liikkeen kumpaakin osapuolta sivusta ja varmistamaan että liikkeet tapahtuvat turvallisestija kehoa kunnioittaen. Oikea tekniikka on asentoharjoituksissa keskeisessä osassa. Ihmiskeho on niin uskomaton - ihana, vahva ja kyvykäs - oikealle paikalle sijoitettuna meidän kehomme on kykenevä kannattelemaan uskomatonta painolastia verrrattaen vaivattomasti.

Minulle antoisinta acrojoogassa on nimenomaan parintyöskentely.  Toise ihmisen avoin ja luottamuksellinen kohtaaminen. Minusta on myös hienoa, miten toisen painoa kannattelemalla opin uuttaa omasta kehostani - huomaan miten paljon kehoni on kykenevä kevyesti tekemään oikein suoritettujen liikkeiden ja oikein sijoitettujen asetojen avulla. On ilo huomata miten kaksi ihmistä kommunikoi sanattomasti kehon avulla, miten toisen ihmisen keho rentoutuu lentoasennossa, siinä samassa kun jalkani löytävät oikeille paikoilleen hänen lentoaan tukemaan.

Myös lentäminen on ihmeellien mieltä avaava kokemus. Ensimmäinen lentokertani oli kirjaimellisesti silmiä avaava kokemus - heti ensimmäisellä kerralla jouduin heittämään romukoppaan omat uskomukset siitä mihin minä kykenen.  Rohkenin huomaamaan, että minun kehoni on kykenevä lentämään - nousemaan ilmaan toisen ihmisen nostamana keveästi kuin höyhen. Eikä vain siksi, että nostaja on maailman vahvin supervoimamies (supervoimamies nostaa ilmaa mitä vaan, eikö) - avainsanoina onnistuneeseen lentoon on uskallus luottamus ja halu työskennellä yhdessä.

Yksi tämän päivä hienoimpia tuntemuksia, oli hetki jolloin kannattelin kanssatreenaajaa säärieni varassa. Oli hämmentävää huomata, miten kevyesti minun kehoni kannatteli myös tuon toisen ihmisen painoa - miten vaivattomasti oikein suunnatun liikevoiman vuoksi temppu olikin mahdollinen. Että tuossa tuo nyt seisoo minun ilmaan nostettujen jalkojeni sääriosan päällä ja minä hymyilen.

Aika cool temppu, eikö?
Toimivaa yhteistyötä kummankin osalta.

Kolmen naisen kannattelijja

Arcojoogan yksi ehdoton viehtäys piilee loputtomassa mahdollisuudessa oppia uutta. 

Tänään järjestetty kurssi oli tasoltaan alkeiskurssi, mutta pidemmälle ehtineet harrastajat eivät kyllä hekään pitkästyneet. Jokainen kohtasi oman kehon ja taitotason mukaanaantuomat haasteet, eikä meistä kurssilaisista ollut yhtäkään, joka ei kurssin päätyttyä olisi todennut ylittäneensä kurssin aikana itseään. Helpoista liikkeeistä lähdettiin liikkeelle (kokemukseni perusteella acro ooga tunneilla lähdetään aina etenemään ihanien pelkistettyjen perusliikkeiden kautta), liikkeittä harjoiteltaessa ihanat ohjaajat neuvoivat ja opastivat jokaista paria viemään liikettä pidemmälle ja etsimään omaa taitotasoa vastaavan haastavuusalueen.

No nin, mutta jos tällänen menee tollasta acro juttua kokeilemaan niin siellä vaan nauretaan.

Well, olet oikeassa acro joogassa nauretaan ja paljon nauretaankin - mutta ei Sinulle eikä siksi ettet osaisi jotakin tai että teet jotakin erilailla kun superacrobaatit. Tunnilla nauretaan koska acrojooga on haustaa ja yhdessä on kiva tehdä asioita. Tunnilla nauretaan vapautuneesti uuden asian oppimisen synnyttämästä ilosta - samalla tsempaten ja kannustaen kanssaharjoittelijoita.

Kyllä,

sinä voit ja sinä uskallat.

Ikään, kokoon, sukupuoleen ja kehotuntemukseen katsomatta.

Riittää, että acrojooga tavalla tai toisella kiehtoo sinua ja vaikuttaa sinusta mukavalta.

Ennakkokäsitykset itsestäsi, 

muista acrojooa harrastajista,

olemattomista vaatimuksista,

sekä siitä että kuka ja millainen saa ja voi harrastaa acrojoogaa

on tässä kohtaa hyvä nakata alla kuvattuun

ennakkoluulojen roskakoriin.

Ennakkoluulojen ja -oletusten roskakori

Kiitos ihanasta ja mukavasta acrojooga workshopista

hurmaaville ohjaajille Valtteri Ranta ja Johanna Kellomäki

kuin myös kaikille ihanille kanssalentäjille.


*****

In English

Today I am super grateful for amazing Acro Yoga workshop.
Acro Yoga is one of the most amazing hobby I have ever tried. I am so grateful I have found acro yoga in my life. Because arco yoga has help me a lot with my journey to self love.

I have always loved circus and acrobatics - ever since I was a little girl I have dreamed about doing amazing trick like real acrobats in circus do. But I always was too big, or not so gifted, or too old, or not enough talented to actually try out any of things I felt that would be cool to lean. Until I found acro yoga and learned that my size or physical fitness level does not stand between me and cool acro tricks. 

First time I tried acro yoga I was so nervous - apologizing that I am this big and so clumsy and feeling almost sorry for whoever was to put to base my fly moves. Lucky me, I met so lovely people who thought me - by showing and letting me try thing out - that actually size or psychical fitness level does not matter much in acro yoga. With right technique and sedate transitions, starting from very easy moves, my body is able to handle so many cool acro yoga moves. My self confidence is grown a lot with acro yoga. I have also learned a lot about trust - how easy and effortless it really is to trust and rely on other people while working together with them.

If you always wanted to do something fun and learn amazing thinks about your body, I recommend you to give Acro Yoga a try. And trust me, you do not need too worry about size or fitness level issues - you gonna be fine. An no, no one is gonna laugh you cause you are fat or because you can not make such awesome moves someone else maybe is doing. People are gonna laugh in acro yoga classes, but they are laughing with you. There most likely will be cheers and laud applauses, whenever someone succeeds to overcome a personal trust issue and pull a new move - that happened to me, and boy it felt good. It make me laugh out of happiness.

The last picture - a garbage bin - is here to represent a very suitable place for all preconceptions and stereotype images one might have about Acro Yoga - especially what sort people with which sort of body type so on should be doing Acro Yoga.

Acro Yoga is suitable for anyone, 
big-small-fit-fat-young-old
(anyone free from any severe medical condition)

If you ever been even a slightest bit curious about acro yoga,
you absolutely should give it a try.

It is worth it.


******


Rakkaudella,
Sallamari

Kulttuurinurkka vol II - burleskia ja politiikkaa

Tunnelmat hetkeä ennen Hoohetkeä ja sitten kun kaikki on ohi

Takana on rakkaudentäyteinen viikonloppu täynnä ihania ihmisiä ja elävää kulttuuria.Tälläkertaa kulttuurinurkassa tarinaa tapahtumasta,  jossa minä olen ollut yhtenä tekijöistä tuottamassa ihastuttavia kulttuurielämyksiä.

Tämän päivän kulttuurinurkan tarina on katsaus lauantaina järjestettyyn erilaiseen vaalitilaisuuteen - ystäväni Mari on ehdolla tämän kevään eduskuntavaaleissa ja lauantaina tuettiin Marin kampanjaa Paljastuksia -nimisen burleski-illan merkeissä.

Ilta oli minun ajatusmaailman näkökulmasta miellyttävintä burleskia - rakkaudentäyteistä ja vähän kotikutoista - ei vakavastiotettavaa ja dollarinkuvat silmissä kiiluen suoritettua ruutiiniksi hiotta toimintaa. Oman arjen ohessa kasaan hiottuja esityksiä, jotka ammentavat käyntivoimansa puhtaasti halusta antaa oman osaamisen kautta jotakin materiaaalitonta tukea hyvään tarkoitukseen
 - Let me show my support.

Minä pidän näkökulmasta, että maailman aikoien alussa ihmiset on alkaneet tekemään teatteritaidetta luodakseen täytettä tyhjiin hetkiin ja ilahduttaakseen muita - ja teatteritaiteen perintöä burleski on. Burleskissa pitäisi ennenkaikkea olla tilaa tunteille - ilolle, ihailulle, rakkaudelle, inholle, pelolle, ennakkoluulolle - ja paras burleski on sellasita mikä tuo noita tunteita pintaa.

Tunnetta lauantai-iltana oli tarjolla koko salin täydeltä. Esitykset pullollaan rakkautta ja jokainen esitys oli itsessään ihana osoitus siitä, miten paljon ihmiset on valmiita antamaan omasta ajastaan hyvän asian tukemiseen. Useammalle mukaan uskaltautuneelle ilta oli ensikosketus burleskin maailmaan, eikä mielestäni mitenkään huono kosketus - sellainen matalan kynnyksen lämminhenkinen burleskitilaisuus.


On niin sanattoman hyvä fiilis illan jälkeen.
 Rakkautta
,rakkautta vaan.

Rakkautta ja yhteen hiileen puhaltamista.

 Mari on kaikin puolin aivan ihana. Oli äärimmäisen hauskaa tehdä improvisaatiojuontoa Marin kanssa ohjelmanumeroiden välillä - miten kauniisti me kaksi löydämme hetkessä samoille ajatusaalloille. Tuonne se menee ja minä seuraan perässä ja kun minä lähden tähän suuntaan tiedän että tuon toisen ajatukset kulkeutuvat samaan suuntaan - saumatonta yhteistyötä sanoisin.

Olen äärimmäisen otettu, että sain juontaa kyseisen burleski-illan ja olla mukana tukemassa omalta osaltani Marin vaalityötä. Burleski-iltaan täysillä mukaan heittäytyminen on ehkä hauskin tapa ikinä tukea toisen ihmisen vaalityötä.

Kiitos Marille ja kaikille mukana olleille.

(kahdenkymmenensekunnin vaalimainos
Mari Saario
- ihana VIHREÄ ehdokas Varsinais-Suomen vaalipiirissä numerolla 127 
 kahdenkymmenensekunnin vaalimainos päättyy)

Kuva - Johanna Ahonen Photography

Kuva - Johanna Ahonen Photography

Loistavasti alkanut viikonloppu jatkui sunnuntaina kulttuurin nauttimisella. Salon taidemuseo Veturitallissa on tällä hetkellä tarjolla henkeäsalpaavia afrikan luotoa kuvaavia taidevedoksia. Kansainvälistä arvostustsa nauttivan taiteilija Nick Brandtin näyttely on rikkonut tähän päivään mennessä jo museon aikaisempia kävijäennätyksiä. Näyttelyssä on esillä runsaat 60 isokokoista afrikan luontoa ja elämisä käsittelevää mustavalkokuvaa.

Kuvat ovat pysäyttävän kauniita. Kuvat onnistuvat yhdellä kertaa olemaan sekä repivän raadollisia, että sisäänsä vetävälla tavalla lumoavan rauhoittavia.

Suosittelen lämpimästi näyttelyyyn tutustumista kaikille.

Jos olet liikekannalla Salon suunnalla, piipahda ihmeessä Veturitallissa.
Viiden euron sisäänpääsymaksu ei ole mahdottomasti pyyydetty näin hienosta näyttelystä.

Edit - sain parikin kyselyä Facebookin puolella, josko tietäisin mihin asti Nick Brandt on Veturitallissa esillä ja siitä inspiroituneena ajteelin tännekin lisätä, että On this earth, a shadow falls - näyttely on esillä Salossa aina 17. toukokuuta saakka.

Instagram päivitys näyttelyn keskellä

Suosikkityöni kaikkien ihanien töiden joukosta - kirahveja kuinkas muutenkaan.

*****

In English

My weekend was full of good things.

I has an opportunity to host a lovely fundraiser event for a parliament election campaign.

A Burlesque night.

Burlesque and politics - such a lovely combination.

Beautiful evening full of
laughter, love and endless support.
Beautiful people with beautiful thoughts.

I feel so happy.
Thank you for inviting me to be a part in such a jolly event.


*****


Rakkaudella,
Sallamari

Sukellus pohjamutien syöveriin - paluu vuoden takaisiin tunnelmiin

DEPS 27 pistettä.

F32.1

Varttitunnin piipahdus työterveyslääkärillä venyi tunnin mittaiseksi vuodatukseksi. Itkin lähdes koko tapaamisen. Malja vuosi totaalisesti yli. Potilas edessäni on itkuinen ja kovasti lohduttoman oloinen, kertoo tapahtumista selkesti ja johdonmukaisesti. Ei harhaisuutta.

- mä ajattelen että mulla on sellainen shokki ja tilanneväsymys

- jos sä rehellisesti nyt katsot itseesi, sä tiedät itsekin mistä oikeasti on kysymys. 

- mutta siis, ei masennus voi olla tällätavalla näin äkillistä ja totaalista

- siinä sä olet oikeassa, että shokki on se joka kestää päiviä. Mutta kuuntele taas kerran rehellisesti itseäsi, niin viikkojahan tässä nyt on jo mennyt. Lääketieteellisesti ollaan siirrytty shokista eteenpäin.

Ja sun historialla, ei tämä nyt yllättävää ja ennenkuulumatonta ole.

Masennusalttius on toisessa ihmisessä herkempänä kuin toisissa,

eikä se tarkoita että herkemmät ihmiset olisivat heikompia ko muut.

Vaikeinta juuri nyt on pysähtyminen.

Tilenteen hyväksyminen avoimin mielin.

Se, ettei enssimmäisenä antaudu häpeälle ja pelolle.

Tuttu turvallinen pikku apulainen, tuo Cymbalta on palannut kuvioihin, Pyysin itse, ilman että suuresti tarjottiin. Tiedän kokemuksesta, Cymbaltan rauhoittavan öitäni ja tasaiset rauhallisella unella taatut yöt ovat tässä kohtaa elämääni se, mitä eniten tarvitsen. Havahduin viime yönä, siihen että Linda tiedustelee onko kaikki hyvin, Minulla on hämärä mielikua, että olen säpsähtänyt hereille hetki ennen kysymystä.

Huusinko mä tai jotakin?

Ei kai. ei mitään vakavaa,

 mä vaan tiedustelin että onhan sulla kaikki ok,

Joo, on. Mä oonn nyt hereillä

Hipsin sohvalta vessaan ,

Toivon että tilanne rauhoittuu,

Rupeaa hiljalleen olemaan tuskalaa muillekin kuin minulle.

Tänään mä olenkin vain nukkunut,

Edelleen Helsingissä, 

sillä huomenna mulla on tapaaminen työpsykologin kanssa.

Ja niin, kaipasin juuri nyt hetken yksinoloa.

Onko sulla käynyt ajatuksissa, että sä saattaisit tehdä itsellesi jotakin?

ei.

Onko sulla ilmennyt itsetuhoisia tai itsesi vahingoittamiseen liittyviä ajatuksia?

ei oikeasti.  aina mulla jotakin vääristyneitä ajatuksen kappaleita on olemassa jossakin sielä mun takaraivossa, se kuuluu osana mun taudin kuvaan. Nykyään ne vaan on siellä, 

ihan hiljaa. Että ei, ei ole sellaisia ajatuksia.

Voisiko olla riski, että sä vahingoittasit itseäsi jos mä päästän sut nyt kotiin?

ei todellakaan.

mä olen väsynyt siihen miten mua kohdellaan en elämääni,

itselleni mä olen tänään ihan yhtä arvokasx kun vaikka kolme viikkoa sitten.

että ei - en ole aikeissa vahingoittaa itseäni.

Niin, kun tälläisessä tilanteessa nyt vaan on kysyttävä näitä,

Nyt vasta mä voin kirjata tänne, että

potilas ei suisidaalinen, pärjää itsekseen.

Sä saat lähteä nukkumaan.

Koita pärjätä.

Sitkeä tyttö sä olet ollut, tiedä se.

Väsynein fiiliksin,

Sallamari

Jälkisanat.

Teksi on kirjoitettu 19.02.2014 - tekstiä en kuitenkaan koskaan julkaistu.

Tänään on oikea julkaisuhetki tälle tekstille.

Lohdutukseksi ja vahvistukseksi,

Sinulle joka lohtua ja tukea toisen ihmisen kokemuksesta juuri tänään etsit.

Teksti on viiltävä totuus kaikkien kulissien takaa - katsaus yhteen päivään elämässä. Kertomus siitä millaista totaalista tuhoa ihmisen kaltoinkohtelu saa häviämättömän pienessä hetkessä aikaan. Teksti syntyi hetkellä, jolloin minut irtisanottiin töistä - yhden hengen YT-neuvottelut, painostava esimiestilanne, lipsumista hyvän maun toiselle puolelle. Tilanne jonka seurauksena sain taistella todenteolla saadakseni itselleni työn loppuessa ansaitsemani korvaukset ja minulle kuuluvat etuudet - 2500 euron edestä superhyvää lakineuvontaa ja lopulta minulle kuuluva osuus maksettiin.

Taloudellisesti takkiin tuli, mutta oikeus voitti.

Kuten blogiani enemmälti lukeneet tiedätte, 

tänään ollaan jo aika tosenlaisissa tunnelmissa.

I am survivor!

Hyvää Ystävänpäivää

#loveyourBody

#lovetheskinyourein

"bodypositive

#bodyshameFree

#selflove

#StartLovingYourself

#TimeToLoveIsNow

#showYourselfSomeLove

#LOVE

#loveMyBody

#MyBodyMyLoveMyRules

#HyvääYstävänpäivää

#HappyValentinesDay

Rakkaudella,

Sallamari

Happy New Year 2015

Voisiko uudenvuodenlupauksena tehdä tiedoksiannon siitä,

 että ensi vuonna ajattelin aivan totaalisesti hurahtaa paljeteilla somistettuihin juttuihin.

Tiedossa kimalteleva vuosi 2015.

Kiitoksia kuluneesta vuodesta!

Kuulemisiin taas ensi vunna.

Rakkaudella,

Sallamari

Vuoden 2014 parhaita antimia

Viimeiset päivät tätä ihanaa vuotta 2014 on käsillä, joten on sopiva hetki jakaa kiitosta kaikesta hyvästä, jota vuoden aikana olen saanut elämääni  sanoin, kuvin sekä linkkaamalla blogiin muutamia minua inspiroineita asioita ja ihmisiä.

Olen löytänyt ison palan uutta näkemystä itseni rakastamisen suhteen burleski harrastuksen myötä. Kiki Hawaijin burleskityöpajasta löysin uutta iloa elämääni ja olen sanomattoman kiitollinen siitä että sain tutustua kurssin aikana tutustua koko joukkoon ihania Leidejä ja että ystävyytemme on jatkunut viikonloppukurssin päätyttyä tasselityöpajan ja muiden yhteisten tapaamisien voimin. Lisää mukavia tapaamisia luvassa näiden ihanien leidien kanssa heti ensi vuoden alussa.

Kiki on sanomattoman inspiroiva ja ihana ihminen. Mikäli burleski millään tavalla kiinnostaa, suosittelen piipahtamaan Kikin kotisivulla, josta löytyy hyviä linkkejä suomen burleskitarjontaan.

Burleskista on luontevaa siirtyä korsettiin - yhteen tämän vuoden lempiasusteistani. Project 333  filosfiaan tutustuminen on selkeyttänyt pukeutumistani ja auttanut minua löytämään oman vahvan tunnistettavan tyylini. Vuoden Lempivaate -titteli tänä vuonna kuuluu mustalle pitkähihaiselle kellohelmamekolle - alushameella ja ilman. Tuo mekko on palvellut minua arjessa ja juhlatilaisuuksissa, muuntuen asusteiden avulla tilaisuuteen kuin tilaisuuteen kelpaavaksi kokonaisuudeksi. 

Musta mekko, tyllialushame, Vivienne Westwood laukku ja kullankeltaiset Minna Parikka Edith balleriinat - suosikkiyhdistelmäni vuodelta 2014.

Vuoden 2014 suosikki kulttuurikohde on Helsingin luonnontieteellinen museo. Olen kiitollinen kaikesta kolmesta vuoden aikana minulle suodusta tilaisuudesta vierailla LUOMUS -museossa. Museo on joka vierailukerralla yhtä hurmaava ja jännittävä - mikä parasta joka vierailulla olen onnistunut löytämään kokoemilta jotakin aivan uutta.

Kuluneen vuoden aikana sain vierailla useissa Euroopan kaupunkikohteissa sekä lomailun että työmatkojen merkeissä. Kaupungeista suosikikseni nousee Berliini - koko perheen yhteinen kevätloma Berliinissä saa minut todella kiitolliseksi yhä tänään.

Jooga on löytänyt tiensä elämääni ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut vuoden aikana kerätä joogaqn kautta lukuisia ihania onnistumisen kokomeuksia. Hilaria Baldwinin Instagram projekti 365 days of yoga craziness on toiminut suurena ispiraationa minulle - yoga any day and anywhere.

Mitä ihanin syntymäpäivälahja tänä vuonna oli  Arto Hämäläisen rakkausrumpukurssi. Sain ottaa osaa rakkausummun valmistukseen Arton ohjauksessa ja tuloksena syntyi omin käsin tehty ihana turkoosi rakkausrumpu. Rummun avustuksella minussa on kasvanut rakkaus rumpuihin ja rummuttamiseen. 

Kulunut vuosi on kaikella tavalla tuonut paljon uutta elämääni - olen löytänyt rohkeuden luopua vanhasta ja näin tehden luonut tilaa uusille ihanille asioille. Olen toivotttanut uusia ihmisiä tervetulleksi elämääni ja kiitollisena voi todeta löytäneeni uusia ystäviä. 

Olen kiitollinen että päivä päivältä syömishäiriöllä on paikka elämässäni enää menneisyyden muistona. Päivä päivältä yhä harvempi ja harvempi asia muistuttaa minua sairaudesta.

Olen kiitollinen toipumisesta ja nykyisestä terveestä elämästä.

Olen kiitollinen SYLI ry:n tarjoamalle vertaistukitoiminnalle. Vertaistukiryhmän löytyminen ja päätös lähteä tutustumaan Turussa toimivan ryhmän toimintaan on ensimmäinen rohkea askel syömishäiriöstä toipumisen polulla - tuon askeleen ottamisesta on kulunut yli vuosikymmen, silti olen yhä syvästi kiitollinen ensiksikin itselleni, että rohkenin ottaa tuon askeleen ja toiseksi SYLI ry:lle ohjatun ryhmätoiminnan järjestämisestä.

Viimeiseksi, muttei vähäisimmin, tahdon sanoa ison kiitoksen tästä loistavasta vuodesta 2014 itselleni - kiitos Sallamari rohkeudesta tehdä vuodesta 2014 näin mahtava vuosi.

Iloineen ja suruineen, lahjoineen ja eteen heitettyine haasteineen vuosi 2014 oli mahtava.

Lisää tälläisiä mahtavia vuosia, kiitos.

kiitos.kiitos.kiitos

Rakkaudella,

Sallamari

Kaikkien vaatekerrosten alla

To put on a corset properly is as much of an ar

t as to make a corset properly.

Olen hurahtanut tiukalle kiristettyihin korsetteihin - vuoden viimeinen suuri tunnustus.

Olen viimeksi kuluneiden kuukausien aikana kaikessa rauhassa tutustunut korsetteihin ja Tight Lacing harrastuksen maailmaan todenteolla - nykyisin vietän 12-16 tuntia arkipäivästäni korsettiin pukeutuneena. Lähdin liikkeelle korsettiin pukeutumisessa todella varovaisesti - uskalsin hädin tuskin pitää korsettia päällä yhden iltajuhlan verran - nyttemmin korsetin käytöstä on tullut rakas tapa. 

Olen pukenut korsettia päälleni niin kotona kuin lentokentällä - jokainen tilaisuus on sopiva tilaisuus korsettiin pukeutumiselle. 

Olen aina rakastanut korsettien visuaalista ilmettä, sitä miten ihanasti korsetti luo kantajalleen kauniita kaarevia linjoja. Jo vuosia olen ihallut ja inspiroitunut korseteista asusteina ja haaveillut salaa jokupäivä itsekin rohkenevani pukeutua korsettiin. Minua jännitti miltä tuntuu pukeutua korsttiin pitkiä yhtäjaksoisia aikoja - yksi FetishClub ilta äärimmilleen kiristetyssä korsetissa tuntuu aina niin ihanalta. 

Mutta miten istuu päällä korsetti kokopäiväisenä asuna tilanteessa kuin tilanteessa?

I'm one of those strange beasts who really likes a corset

Kerrron seuraavaksi hieman omista korseteistani. Tämä kertomus minusta ja korseteistani on ainoastaan minun tapani toteuttaa mielihaluani pukeutua korsettiin - kertomus ei siis millään tavalla väitä olevansa sen oikeampaa ja aidompaa korsettiharrastusta, kuin jonkun toisen tapa toteutttaa korsettiin pukeutumisen mielihalujaan.

Ihan ensiksi muutama sana korseteista - omistan kolme hyvää ja yhden huonon korsetin. Vanhin korseteistani on kymmenisen vuotta sitten minulle omien mittojen mukaan ystäväni tekemä korsetti - jota on vuosien kuluessa muokattu pariin otteeseen kehoni muutosten mukaan. Tuon korsetin ehdottomasti paras puoli on kestävyys -  kymmenestä ikävuodestaa huolimatta on korsetti edelleen kuin uusi.

Muita mittatilauskorsetteja en omista. Koen, että vielä ei ole oikea aika hankkia mittatilauskorsettia, sillä viimeisen vuosikymmenen aikana mittani ovat muuttuneet todella radikaalisti suuntaan ja toiseen - hell, itseasiassa raaka totuus on että viimeisen vuoden aikana kehoni on muuttunut valtavasti ja mittatilauksena tehty korsetti toden näköisesti lojuisi kaapissani käyttämättömänä epäsopivan kokonasa vuoksi.

Minulla on kokelma Ebaysta tilattuja "halpakosetteja" jokapäiväisessä käytössäni. Löysin sattumalta korsettimallin joka edukkaan hintansa lisäksi sopii keholleni täydellisesti - ei paina, eikä purista - ja kestää kovaakin käyttöä kelvollisesti. Toisessa ebay korsetissani huomasin taannoin pienimuotoista kulumaa kankaassa nyörikujan viereisen luun päällä - kulumakohdan paikkasin onnistuneesti sydämenmuotoisella itseliimautuvasta nylonpaikkalapusta leikatulla palsella. Vihreä korsettini on taas kuin uusi ja valmiina käyttöön - nykyisin sydämillä koristeltuna.

 Etsin Ebaystä korsetteja hakusanalla "heavy duty corset" ja "double bone corset". Käytössäni olevat korsetit ovat sellaista hieman pidempää mallia, mallia joka laskeutuu edestä alas häpykummun päälle.

Toki tälläisiä "halppiskorsetteja" tarvitsee useamman kappaleen, kun niitä mielii käyttää aktiivisesti päivittäin. Itse en esimerkiksi käytä samaa korsettia kahtena peräkkäisenä päivänä. Huollan korsetteja käyttökertojen välissä hyvällä tuuletuksella ja tarvittaessa pesen ne käsin. Korsetin pesuväli pitenee huomattavasti, kun korsetin alla käyttää  korsettien alle vartavasten suunniteltua "alustuubia", eikä korsetti näin olle ole paljasta ihoa vasten. Oma alustuubini olen leikellyt vanhoista tank top yläosista, yhtään "oikeaa" alustuubia en omista.

Hintapoliittisesti on  aivan sama investoiko sitä yhteen hyvään mittatilauksena tehtyy korsettiin vaiko turvautuuko, niinkuin minä,  useaan edullisempaa vaihtoehtoon, joita vaihtelee käytössä. Minä tavoitteenani on hemmotella itseäni tulevaisuudessa hyvällä mittojen mukaan tehdyllä korsetilla.

Tässä kohtaa en voi sivuuttaa omaann kehoon liittyvää pohdintaa korseteista puhuessani.

Pidätkö sä korsettia jotta sun kropasta tulisi paremman näköinen?

Yllä mainittuun kysymykseen törmään aika-ajoin. Minä pidän kehostani sekä korsetilla ja ilman - tai oikeammin, korsetin käyttäminen ei saa minua rakstamaan itseäni enemmän, eikä korsetittomuus puolestaan aiheuta inhontunteita kehoani kohtaan. Korsetti on kiva piristys ja kieltämättä se luo kauniita tasaisia kaaria vartaloon. Eniten korsetissa pidän sen käytön luomasta kehotuntemuksesta - siitä miltä korsetti tuntuu päällä. Korsetti yllä olo on kuin olisi kokoaikaisen lämpimän turvallisen ja tiukan halauksen omana - lohduttava tunne  joka tuo vähän turvallisuutta mukanaan.

Pääasiassa korsetti tuntuu yllä mukavalta, mutta tässä kohtaa on reilua puhua myös ikävämmistä tuntemuksista. Rintani häiritsevät minun korsetinkäyttöäni toisinaan - tarvitsee todella tarkkaan katsoa millaiset liivit pukee päälle. Rintani ovat todella leveät, alkavat poikkeuksellisesti kainaloalueelta tavanomaisemman rinnan ulkoreuna sijaitsee solisluun ulkosyrjän korkeudella -alkukohdan sijaan. Rintojeni muodon vuoksi useimmat kaarituelliset liivit ovat itsessäänkin pitkällä käytöllä epämukavan tuntuiset - korsettien kanssa osa kaariliivistä painautuu tavanomaista ikävämmin rinnan kainalonpuoleisiin sivuihin. Mutta ei tämä korsettikäytössä huomattu epämukavuus ole mitään sellaista, jota ei voisi ratkaista vaihtamalla toisiin rintaliiveihin.

Fyysisiä muutoksia vartalossani en ole huomannut säännöllisen korsetinkäytön myötä - tarinathan kertovat  että vyötärö kapenee pysyvästi kun riittävästi pitää kireää korsettia yllään. Se mikä hyllyi ennen, hyllyy edelleen ja hyvä niin. Minulla on aina ollut selkästi erottuva vyötärölinja - yksi kehoni parhaita puolia - nyt muutaman kuukauden säännöllisen korsetinkäytön jälkeen vyötärö ehkä erottuu vielä aavistuksen selkeämmin. Ainakin omin silmin katosessa näyttää siltä. Joten kenties noissa urbaaneissa korsettitarinoissa on aavistus todenperää.

Minun päämääränäni ei ensisijaisesti kyllä ole radikaali vartalonmuotoilu korsetin avulla - vaikka ilmiönä Tight Lacing Body Modification on äärimmäisen mielenkiintoinen. 

Minä huvittelen korsettiin pukeutumalla nauttien kiristetyn korsetin luomasta tunteesta - kurinalainen BodyModification kiristely ei toistaiseksi ole vielä se minun juttuni. En siis mittaa vyötärönympärystä, enkä tavoittele tiettyjä lukemia - toistaiseksi. Luovuttuani laihdutuksen tarpeesta pakonomaiset ajatuksen omaan kehoon liittyvien lukujen suhteen ovat nekin liuenneet olemattomiin. Nautin elämääni löytämsätni "kurittomuudesta" joten säännöllinen johonkin tavoitteeseen tähtäävä korsetinkäyttö tuntuu juuri tässä kohtaa elämässä vähän vieraalta ajattelulta. Vaikka kiinnostavaa se kyllä on - ihailen muiden saavutuksia kyllä.

Nykyisellään minä tyydyn rokkaamaan juuri tälläisenä ja tämän vartalon kanssa.

Korsetilla tai ilman.

Rakkaudella,

Sallamari

Välipäivätunnelmia - Date Night ja Blogiuudistuksia

Viilea Movie Date Night.
Kirpparilöytöturkkini on 100% ystävällinen
 - kierrätetty, vanha ja keinokarvaa.

Nämä joulun välipäivät ovat sujuneet  ennakkosuunnitelmien mukaisesti aikalisän merkeissä.

Olen levännyt kunnolla ja hoitanut vähälle huomiolle jäänyttä parisuhdetta. Ottanut perheaikaa ja nauttinut kiireettämästä kotonaoleilusta. Erityisen onnellinen olen eilisestä Movie Date illasta JunttiPeen kanssa - sillä ehtihän siinä vierähtää lähes vuosi siitä, kun edellisen kerran olimme yhdessä elokuvissa - Hobitti saaga on kokonaisuudessaan nyt nähty.

Myös blogi on saanut paljon kaipaamaansa huomiota tässä välipäivien aikana - uusittua ilmettä ja hiukan tuoretta sisältöä. Yhteistyökumppanien osalta kuvasin uudelleen AfriMoodin kanssa yhteistyönä toteutetun mekon - nyt esillä olevissa kuvissa mekon räiskyvät värit pääsevät oikeuksiinsa talvista taustamaisemaa vasten.

Lisäksi blogin yleistunnelma sekä blogin kautta välittyvä sanoma oli edellisessa olomuodossaan tullut tiensä päähän. Blogihan on omalla tavallaan elossa ja ikään kuin elävä "olento", jotakin sellaista joka kasvaa ja kehittyy itsenäisesti minun rinnallani - kasvaen samassa suhteessa kuin minä kasvan omassa elämässni. 

Blogini aloitti syömishäiriöblogina - turvasatamana, jossa ensimmäistä kertaa elämässäni rohkenin rehellisesti kertoa elämästäni. Aivan aluksi blogi oli suunnattu minulle itselleni, vähitellen kirjoitin vertaistuen hengessä myös lukijalle suoraan osoitettua tekstiä. Akuutista sairastamiskertomuksesta blogi siirtyi toipumistarinaksi - jälleen kerran se oli turvasatama, jossa minä avoimesti saatoin ääneen ajatella asioita ja kaikkea elämässä tapahtunutta. Miten yksi asia teki tavattoman kipeää, vaikka samalla hetkellä toinen juttu ei tuntunut yhtikäs miltään.

Toipumismatkani varrella olen saanut tutustua BodyPositive -ajatteluun. Itseoikeutettuun lupaan rakastaa omaa kehoaan ja itseään juuri tälläisenä, juuri tässä kohtaa elämää.

Kehopositiivinen ajattelu on mullistanut elämäni.

Sen myötävaikutuksesta olen löytänyt rohkeuden rakastua itseeni.

Rakastaa itseäni ja omaa kehoa juuri tälläisenä kuin tänään olen.

Tätä rakkaudellista BodyPositive -ilosanomaa pyrin omalta osaltani levittämään ja viemään eteenpäinn. Tavoitteenani on omalla esimerkilläni rohkaista ihmisiä ympärilläni tutustumaan BodyPositive ajatteluun ja rohkaistua rakastumaan omaan itseensä.

Blogin päivittäminen toipumislogista BodyPositive Lifestyle -blogiksi tuntui luontevalta tavalta siirtyä uuteen vuoteen - uusi vuosi, uusi aikakausi blogissa.

Uusi BodyPositive ajatteluun nojaava turvasatama - paikka jossa voin jakaa itsensä rakastamisen ilosanomaa ja oman keho rakastamisen ihanuutta.

Rohkaista ja inspiroida toisia avaamalla omaa elämääni hiukan valoittamalla elämäni inspiraatiolähteistä.

Miten inspiroitunut olenkaan valkeasta maisemasta ja lumesta.

Something new and whole lotta old - siinä blogini uudet tuulet tiivistetysti. Luvassa on tuttua juttua - tarinoita, tapahtumia, MyStyle -asukuvia, Project 333 filosofiaa, liikunnan ilon löytämistä ja kehopositiivisia inspiraatioita.

Toivottavasti piipahdat lukemassa tarinoitani jatkossakin.

Rakkaudella,

Sallamari

Hän lahjan antaa ja lahjan saa

BFF ja Ihana Mies, jonka kanssa meidän polut risteää aina juuri oikealla hetkelä
- kiitos että olette elämässäni Linda ja Jiri.

Tämän vuoden osalta joulunjälkeinen lahjakatsaus tuntuu luontevimmalta aloittaa antamisperspektiivistä kuin käyden suorilta käsin luettelemaan kaikkia saamisiaan. Eipä sillä, pakko on kyllä alkusanoiksi heti täräyttää, että lahjamäärästä päätellen olen olen onnistuneesti ollut tänän vuonna kovastikin kiltti (etenkin itseäni kohtaan ) -  kiitollisena olenkin eilisen illan ihastellut saamiani lahjoja. Sanon tässä vaiheessa postausta jo ääneen kiitoksen kaikista ihanista lahjoista.

Siihen antamispuoleen. 

Paras ystäväni - Helsinkikodin Linda - sai lahjaksi minulta tänä vuonna rasiallisen Lush tuotteita. Käytännöllinen ja tarpeeseen tullut lahja - (nimittäin raaka totuushan on että minä olen Lindan luona käyttänyt ajoittain enemmän Lindan suihkusaippuoita kuin omiani kotona). Plus että tiedän Lindan pitävän valtavati Lushin tuotteista (ja tuoksuista). Onnistunut lahjahankinta - joululahja ja kiitos siitä,  kun saan majailla tuolla Helsinkikodissa ikään kuin omassa kodissa olisin.

Lahjan saaja ilahtui silminnähden.

Tein DIY joululahjaksi satsin suklaisia kaakaolusikoita (ohje niihin bongattu täältä). Niiden avulla ilahdutin useampaa ihmistä tänä jouluna - minulla kun on tapana antaa satunnaisa joululahjoja ystäville. Sillätavalla enemmiten suunnitelematta asiaa, kuunnellen sisimpäni ääntä. Sisin sanoo, että tänä jouluna lahja kuuluu ojentaa tuolle, tuolle ja tuolle.

Yksi kaakaolusikkalahjan saajista on Jiri - ihana ystävä vuosien takaa, jonka kanssa näemme tämän tästä (ilman minkäänsortin ennakkosuunnitelmaa) aamuisin rautatieaseman vilinässä. Meidän kohtaamisistamme on pakko jakaa tässä mieleenpainunut tarina. Eräänä syksyisenä aamuna polkumme kohtasivat rautatieaseman R-kioskin edessä - minä odottelen kioskin jonossa palvelua ja Jiri on kävelemässä ohi. Jiri huikkaa minulle, että odota hetki käyn pankkiautomaatilla ja tulen moikkaamaan sut ihan kohta. Minä odottelen, saan kioskin kassalla asian hoidettua ja olen aikeissa lähteä sivummalle odottelemaan Jiriä, kun muuan ruova tarraa minua hihasta. Rouva tuijottaa minua puolituikeana ja toteaa -"Se mies sanoi sinulle, että odota tässä ja hän tulee, joten eläs tyttö  karkaa mihinkään vaan odotan että se mies tulee." Joten siinä mä sitten nakotettiin rinnakkain rouvan kanssa ja odotettiin, että Se Mies tulee. Näin pitää maailmankaikkeus huolta, että me Jirin kanssa kohdataan kun tarve toistemme kohtaamiselle jälleen on.

Jiriltä sain joulun ensimmäisen yllätyksen - yllätys lahjan. Itsetehdyn taskukoisen Snow Globe purkin, täynnä glitteriä ja pieniä sydämiä. Love in you Pocket -snow globe. Se mahtuu taskuun ja sitä voi ravistella aina tiukan paikan tulle tietäen, että sama mitä tuossa tiukassa paikassa minulle eteen heitetäänkin,  maailmassa on ihmisiä joille minä olen kaikesta huolimatta rakas.

Miten kiitollinen olenkaan tästä lahjasta. Purkkia heilutellen selvisin paristakin vähän tiukan oloisesta tilanteesta itseäni kadottamatta. Shake it 'till you make it.

Kiitos Jiri.

Lindalta sain kierratyslahjan - kaksi Lindalle tuoksuiltaan sopimatonta parfyymiä löysi lahjana kodin minun kokoelmistani. Tuoksut sopivat minulle ja minä olen koko syksyn etsinyt uusia arkituoksuja  - joten täydellinen parfyymit olivat minulle täydellinen lahja. Niin aatteellisesti kuin tuoksujen sävyn puolelsta - toiselle sopimaton on toisen ihmisen aarre.

Kiitos rakas Linda.

Purkki pullollaan rakkautta.

PikkuÄssän lahjatoiveiden osalta isäni auttoi minua toteuttamaan sen suurimman. PikkuS nimittäin toivoi lahjaksi ompelukonetta ( kun äidin kone nimittäin vetelee viimeisiään, eikä äidin vanhalla louskulla pysty koneompelun alkeita harjoittelemaan)  No vaarihan siihen keksi sitten, että hänen joululahjansa tänä vuonna on yhteinen uusi kone minun ja PikkuÄssän käyttöön. Yhdessä ensin totesimme, että lasten leikkiompelukone on tässä ikävaiheessa jo ehkä vähän tylsä hankinta kun oikeaakin riittää taidot käyttämään opastettuna. Ompelukone siis osoitettiin PikkuÄssän lahjaksi sellaisella pienellä sivuhuomautuksella, että äiti saa vähän lainata konetta, kun tarvetta ompelukoneelle joskus ilmenee.

JunttiPeetä minä lahjoin terapialla.

Erilainen, mutta kovasti käytännöllinen lahja. Ostin lahjaksi kurssin, jonka oppien avulla käydään käsiksi omaan itseensä tutustumiseen. Itsetuntemus on avain onnellisuuteen.

Mikä hienointa, rakas JunttiPeeni otti lahjan kiitollisena ja suurella mielenkiinnolla vastaan.

Kerrankin minä vähä raoitin tuota Huuhaa -oveni JunttiPeen ulottuville ja näemmä kannatti. Ei sillä, että minä noita minulle kovin tärkeitä Huuhaa -juttujani mitenkään JunttiPeeltä missään kaappien perukoilla piilottelisin - kaiken se niistä tietää, mitä haluaakin tietää. Mutta en minä niitä ajatsmalleja JunttiPeelle koskaan tuputa, enkä sano että sun on tultava mukaan ja mun ilokseni nyt tutustuttava tuohon ja tähän. Nyt kerrankin ajattelin, että tämän kurssin minä rakkaalle ostan ja jos se sitä sydämestään inhoaa ja tuntee että ei ole yhtään sen juttu, niin sitten minä käytän sen kurssin itse

Antamisista saamisiin.

Joulupukki onnistuin eilen yllättämään minut täydellisesti. Lahjapinostani löytyi se vuoden odotetuin lahja, anopin kutomat villasukat, kuin kovati toivomani lahja - tehokas monitoiminen uusi blenderi. Kiitos rakas ihana JunttiPee - kulutit oikeasti reilusti aikaa ja paljon mielenkiintoa tätä blenderihankintaa kohtaan. Tekniikanmaailman testit on luettu, kuluttajakokemuksia keskustelupalstoilla käyty läpi - Kitchen Aid löysi voittajansa ja blenderiksi valikoitui testivoittaja Must Have -brändin sijaan. Ihana JunttiPee, kun edes harkitsit Kitchen Aidia - ja päädyin lopulta kuitenkin ostamaan sen paremman coolin Kitchetuoten Aid merkin sijaan.

Toimivaa laitetta minä syvällä sisimmässäni toivoin - enemmän kuin mitään coolilla tuotemerkillä varustettua vempainta. Minä luotan että tuo lahjahankistasi on superhyvä, eikä minun ikinä enää tarvitse ronkkia haarukalla blenderin teriin tarttunutta jäistä banaanimoskaa irti jotta terät pääsisivät puorimään. Niin ja sitä paitsi kylläh Crush and Blend on aika cool tuotenimi tehosekoittimelle.

HIgh Pover - uusi tehosekoitin rohkaisee minua uskomaan itseensä.
Murskaa testien mukaan tehokkaasti kovaa jäätä, tahmeaa banaania  ja mitä tahansa  näidenväliltä.
(ensimmäinen uudella kameralla napsastu kuva)

 Joulupukki ilmeisesti silmäilee myös blogiani. Näin päättelin siinä vaiheessa kun yhdestä paketistani paljastui punainen Canonin Ixus 140 pokkarikamera - pieni kätevä kamera ja vähän parempia blogikuvia. Sellainen kombinaatio olisi kiva, olen muutamaankin otteeseen täällä blogissa todennut, sen kummemmin tuolla lausahduksella mitään sen enempää tarkoittaen. Tai siis, että uusi kamera olisi kiva mutta sen ihmeemmin en ajatuksia ole uudelle kameralle vielä anatanut - mielessäni olin pohtinut, että kai sitä joskus sellainen pieni kätevä kamera olisi kiva tai että voisihan sitä tuohon järkkäriinkin jonkun valovoimaisemman putken hankkia. 

Joulupukki oli askeleen edellä minua. Käyttötestit kertovat kamerasta ihan hyvää - vähän parempilaatuisia kuvia luvassa siis jatkossa.

Kiitos JunttiPee blenderistä ja kiitos Joulupukki uudesta kamerasta.

Kiitos kaikista ihanista joulutoivotuksista ja postilaatikkoon tipahtaneista pahvisista joulukorteista.

That's it - joulu on paketissa.

Kiitollisuuden siivittämänä suuntaan katseen kohti uuttavuotta.

Pieniä muutoksia luvassa täällä blogin puolella tässä joulun välipäivinä - kun kerran on aikaa puuhastella päivätolkulla tämän blogin parissa. BodyPositive ajattelua, EffYourBeauty/BodyStandards asennetta, kiitollisuutta ja kehotietoisuutta - siinä vähän uusia blogiteemoja ensi vuodelle

kiitos. kiitos. kiitos

Kiitos ihanasta joulusta.

Rakkaudella,

Sallamari

Jouluaaton joulukortti

Mangos for Flamingos -blogi toivottaa kaikille blogissa viraileville, kuin blogia vakituiseen lukeville, ystäville ja satunnaisille tuttaville ilon täyttämää Joulua! 

Ilo ei esitä vaatimusta saapuakseen elämääsi. Se ei pyydä sinua jättäytymään askareista, eikä hiljentymään jonkin asian edessä. Ilo toivottaa sinut liittymään mukaansa tähän hetkeen juuri sellaisena ja siinä tilanteessa kuin sinä tässä hetkessä olet.

 Iloitse kanssani Joulusta ja ennenkaikkea tästä päivästä.

Rakkaudella,

Sallamari

Onnea on meidän yhteiset hetket

 Ihana (vaikkakin aavistuksen rankka)  päivä meillä eilen - Minä ja PikkuS vietimme yhteisen päivän kaksisteen Helsingissä. Ensin vuorossa tiukka pätkä ahkeaa työntekoa -  muutaman keskeneriäsen homman loppumetreille saattamista. 

PikkuÄssän työpäivään kuului hiukan jännittävää toimisto-oleilua sekä luistelua Rautatientorin jääkentällä ( tuo kenttä nimittäin sijaitsee aivan työpaikamme edessä). Seurakseen PikkuS sai työtoverini ihanat tytöt ja kokonaisuudesta muodotui sellainen win-win -tilanne iha kaikille osapuolille - äidit saavat työt rauhassa tehtyä ja tytöt riehakkaan hetken talvisen ulkoliikunnan parissa. Mikä ehkä hienointa tässä järjestelyssä PikkuÄssän kannalta oli se, että luisteluhetken ajan sai olla todella iso tyttö, niin iso että äiti rohkenee odoittaa isosti luottamusta ja antaa rauhan luistella ihan tyttöjen kesken ilman aikuisen kyttäävää valvontaa. Äiti kyllä kävi muutaman kerran kurkkaamasta ikkunasta, että missä kentällä mennään - hyss, eihän kerrota kellekkään tästä vakoilusta jookos?

Tiukan työputken jälkeen oli aika reissun parhaan osuuden - jännittävää seikkailua Helsingissä. Suunnattiin Stockmannille jouluikkunaan katselemaan. Oi voi miten ikkuna herätti paljon kysymyksiä ja mielipiteitä pienessä tytössä. Onko täällä aina tälläistä? Mikset sä oo tuonut mua tänne ennen? Ensi vuonnakin me kyllä tehdään tälläinen retki, koska täällä on niin kaunista ja kivaa.

. Pienen tytön kaikki toiveet tuli toteutettua - BurgerKing lounas, Starbucks kaakaota, BubbleTea välipala, Stockalla shoppailu sekä muutamat pienet itse ostetut joululahjat itselleja

Päivän parasta antia kuintenkin PikkuÄssän sanojen mukaan oli äidin kanssa olo.

Joulujuhlatunnelmia koululla
PikkuÄssällä juhla-asuna toimi tuliaisina saatu Unkarin kansallispuku.

 Ihan paras mieli yhteisestä päivästä jäi kummallekin.

Äidin ja tyttären arvokkaita - mutta valitettavan harvinaisia - yhteisiä hetkiä.

Ensi vuodelle lupaan itselleni järjestää enemmän tälläisiä rakkaita ja arvokkaita äidin ja tyttären yhteisiä hetkiä. On rohkeasti otettava aikaa itselle ja rakkaille ihmisille ympärillään.

Because I am worth it.

And furthermore my loved ones are worth it.

Rakkaudella,

Sallamari ja PikkuS

Viime hetken lahjavinkki - mitä jos et antaisikaan, vaan lainaisit

Meillä on jokavuotisena jouluperinteenä tehdä jotakin hyvää - auttaa jotakuta apua tarvisevaa jossakin päin maailmaa. Yhtenä vuonna se on joulupuukeräys ja lapsi aivan lähistöllä, toisena vuonna kymppi tai kaksi eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tänä jouluna päädytiin hiukan toisenlaiseen hyväntekeväisyyskampanjaratkaisuus -  lahjoittamisen sijaan me rahoitamme pienen murto-osan yhdestä unelmasta pienen rahalainan avulla.

Jos silmien eteen nyt nousee mielikuva minusta kadunkulmassa kaksikymppisten kanssa huutelemassa, että kuka tahtoo minä lainaan - väärillä jäljillä ollaan. Lindan avustuksella minä löysin Internetin ihmeellisistä syövereistä aivan fantastisen Kiva nimisen palvelun.

Kiva Microfunds on 501 erillistä voittoa tavoittelemattomasta järjestöstä kattava joukkorahoituspalvelu, jonka avustuksella ihmiset voivat Internetin kautta sijoittaa mikrolainasumman - 25 Dollaria - rahaa pienituloisille/huonon vastaanoton saaneille yrittäjille tai opiskelijoille 70 maassa ympäri maailmaa.

Kivan missiona on lievittää köyhyyttä yhdistämällä ihmisiä luotonannon kautta.
Auttaa ihmisiä siellä missä he elävät.

Hyväntekeväisyyttä, mutta ei  sellaista että minä yksiseliteisesti annan tämän ja sinun pitää vähempiosaisena vain ottaa kiitolliseva vastaan. Kivan kautta oman lainaosuuden avulla mahdollistaa itsenäisen yrittämisen ja osoittaa yrittäjälle, että joku jossakinpäin maailmaa uskoo häneen. Samalla luodaan työtä sinne missä sitä tarvitaan ja annetaan yrittäjälle loistava mahdollisuus positiiviseen onnistumisen kokemukseen yrittämisen mahdollisuuden, niin ja tietenkin myös onnistuneen lainan takaisinmaksun, kautta.

Kiva laina ei tuota mitään korkotuloa lainaajalle, sillä Kiva Mircofunda ei peri korkoa lainatusta rahasta. Kivan tarkoituksena on puhtaasti auttaa ihmisiä toteuttamaan unelmiaan, kaikkea tätä lainatoiminnan mahdollistavaa toimintaa pyöritetään puhtaasti lahjoitusten avulla.

Kivan kautta on mahdollista lahjoittaa monenlaisa erilaisia projekteja - naisia, miehiä, korkeakouluopiskelijoita, yksityishenkilöä, yhteisöä, vihreää ideologiaa, teknologiaa tai vaikkapa katastrofista toipuvien aluiden yrittäjää.

Minulla oli tämän vuoden rahoitusprojektillemme yksi selkeä kriteeri - minä halusin rahoittaa naista tai naisryhmää. Itsellistä naista, joka omalla työllään haluaa taata itselleen itsenäisen elämän. JunttiPee puolestaan hetken Kivan sivustolla surffailtuaan tuli sellaiseen tulokseen, että hänen osaltaan lainamme tulisi kohdistua johonkin sellaiseen hankintaan, jonka avulla lainan saaja valmistaa jotakin - siis tarvikkeita, työkaluja tai materiaaleja jonkin tavaran valmistukseen.

Näillä kriteereillä lainakohteeksemme valikoitui Barrio 3 Group Guatemalassa. Barrio 3 on yhdeksän itsellisen naisten muodostama ryhmä, joka tarvitsi lainaa ostaakseen lankaa ja neuloja, joiden avulla he valmistavat käsitöitä myytäväksi. Tämä laina, jonka rahoituksessa me saamme olla osallisina, on ryhmän toinen Kivan kautta rahoitettu laina  Ilman Kivan kaltaista järjestöä näiden itsenäisten naisyrittäjien minkään sorttinen lainansaatimahdollisuus alueella jossa he elävät olisi olematon.

Iloisena huomasin tänään Kiva sivulla piipahtaessani, että naisten hanke on saavuttanut täyden rahoituksen ja takaisinmaksu on alkanut.

Onnea Barrio 3 projektiinne!

 Hyvä mieli, parempi joulu.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Kivan sivustoon ja harkitsemaan joukkorahoitukseen mukaan lähtöä. Yhden lahjan hinnalla voi tehdä hyvää monta vuotta - sinäkin vuonna, kun sijoittaa kaikki ansaitsemansa ylimääräiset rahat lomamatkaan tai Louboutiineihin. Kiva laina palaa lainanantajan Kiva tilille Dollarisentti kerrallaan sitä mukaa kun lainan saaja lainaa takaisin saa maksettua. Barrio 3 ryhmän pyytämä laina-aika oli 12 kuukautta, joten mikäli Leidit hankkeensa suhteen pysyvät suunnitelman mukaisessa aikataulussa, ensi jouluna minä rahoitan tällä samalla parinkympin sijoituksella toista hanketta. 

Yksi sijoitus, monta hyvää lahjaa - niin tämä homma parhaimmillaan menee. 

  Mukavaa vuoden pimeintä päivää teille kaikille!

Huomenna ollaankin taas yksi askel lähempänä yötäntä yötä ja keskikesää.

Rakkaudella,

Sallamari

Vuoden pimein päivä

Koti kiiltelee puhtaana - tietoinen osa mielestäni on suunnattoman kiitollinen kaikesta siitä mitä viikonlopun kuluessa on saatu aikaan - koulun joulujuhat, koko talon siivous ja koristelu.

Olo on, kun olisi maratoonin juossut.

Huomaamattani olen taas hivuttanut itseäni hiljalleen äärirajoille.
Puskenut eteenpäin, vaatinut päivä päivältä vähän enemmän ja enemmän.

Nukkunut huonosti.
Laiminlyönyt itseäni.
Puskenut raivolla eteenpäin.
Hukannut langat - keskittynyt olennaisten asioiden sijaan kaikkeen epäolennaiseen.

Juossut päämärrättömästi karkuun,
vaikka sisin sanoo että on aika pysätyä.
Hymyillyt peilukuvalle,
vaikka oikeasti olisi itkun aika.

Nyt on pysähtymisen hetki.
Vuoden pimein päivä.
Pysähtymiselle juuri sopiva tila,
Tilausuus itsestä huolehtimiselle, hiljentymiselle ja oman itsensä kohtaamiselle.

Tarvitaan aikalisä.

Maailmankaikkeus vietii lapselleen taas uutta kautta
- tälläkertaa epäonnistumisen välityksellä.

Mokasin työssä - herätin ympärilläni ihmetystä
mitä on tapahtunut, kuinka se nyt tuollatavalla

ihan aiheesta

olen laiminlyönyt itseäni
vaatinut jälleen kerran itseltäni mahdottomia
unohtanut, että topuminen on sarja pieni askelia,
eikä yksi suuri hyppy huonosta hyvään.
Keskeneräisestä täydelliseen.

On aikalisän paikka

Onneksi ympärillä on ihmisiä, jotka rohkenevat lähestyä,
huomauttaa kevyesti asioiden todellisesta laidasta - kertoa siitä mitä he minussa näkevät -
silloin itse sulkee silmänsä ja painaa apinan raivolla vaan eteenpäin.

Olen samanaikaisesti peloissani ja kiitollinen.
Kiitollinen huolenpidosta
peloissani pysähtymisestä.

Kenties seuraava oikea askel toipumiseni tiellä on pelosta vapautuminen.
Se, että hetkeksi keskittää tarmonsa ja enegiansa itseensä
- niin että ottaa itselleen aikaa ja tietoisesti työskentelee vaikeilta tuntuvien pelkokysymysten parissa.

Katsoo rohkeasti mitä on pelon toisella puolen.
Antaa epäonnistumiselle sija,
vapautua järjettömästä pelosta kaikkia epäonnistumisia kohtaan.
Vapautua miellyttämisen tarpeesta,
uskoa entistä enemmän omaan ihanuuteensa
- juuri tässä hetkessä.
Hyväksyä, luopua ja vapautua.

Vaikeimpana päivänä, Äiti Amman viesti osui silmiini Facebookissa.
Oli pakko tallettaa se puhelimeen.
Tänään se sopii tämän tekstin kuvitukseksi loistavasti.

Työn suhteen olen luottavaisilla mielin,
edessäni on taas uusi mahdollisuus kehittää itseäni.
Loistava tilaisuus uuden oppimiselle.
Suunnitelma on valmiina - I so can make it.

Mutta ennenkuin täysillä ryntää uutta oppimaan,
on otettava hetki aikaa itselle.

aikalisän paikka

Huomenna suuntaan PikkuÄssän kanssa Helsinkiin,
hiukan töitä ja sitten pehmeästi liun tarpeelliselle joululomalle.

Rohkenen juuri tässä kohtaa sanoa,
että minä olen levon ja loman tarpeessa.
Ensimmäistä kertaa sanon ääneen,
että juuri tässä hetkessä tarvitsen aikaa itselleni.
On asioita, joita tarvisee selvitellä hetki rauhassa.

Vuodenvaihteessa on taas valmiimpi ja vahvempi.

Kiitos maailmankaikkeus,
että huolehdit hienosti lapsestasi
etenkin näinä hetkinä kun sisäisäisen äänen aidot toiveet
 kaikuvat tyhjää minun kuuroille korvilleni.
Parahin maailmankaikkeus,
seuraavaksi haluan oppia vapaaksi peloista.
Autathan minua siinä?
Minä luotan sinuun.

Rakkaudella,
Sallamari

Me käymme joulun viettohon

Eilen kaiken kiireen keskellä hiljennyttiin Helsinkikodin Hengettären Lindan kanssa Tuomiokirkossa (jo perinteeksi muodostuneen) The Festival of Nine Lessons and Carols - laulutapahtuman merkeissä. Kyseessä on suomen Anglikaanisen Kirkon järjestämä perinteinen jouluaikaan littyvä juhlallisuus joka kuljettaa perienlantilaiselta kuulostavien harrastunnelmaisten laulujen ja yhdeksän tekstipätkän viitoittamana matkan ihmiskunnan lankeamuksesta messiasennustusten kautta tuohon joulun perimäiseen ilosanomaan - lapsen syntymään ja siihen liittyvään riemujuhlaan.

Tapahtuma on lämminhenkinen ja musiikki ihanaa. Parasta antia mielestäni on taidokkaina kuorolauluesityksinä kuultavat laulut.  Joka vuosi lauluohjelmaan valitaan aavituksen eri musiikkia, kappaleissa mukana laulaminen on hauskaa vaikka samalla toisinaan aavistuksen haasteellista - laulujen melodia ja sanat vaativat toisinaan vikkelää kieltä ja vähän yhteensovittamista.

Tämä laulutapahtuma oli toinen vierailuni kirkossa tänä jouluna. PikkuÄssän kanssa vierailtiin viime viikon lauantaina Halikon kirkossa katsomassa Lucia-päivän laulutapahtumaa. Halikon musiikkiyhdistys ja pienet oppilaat järjestivät kirkossa jokavuotisen Lucia-konsertin. Tuosta lauantain kirkkovierailusta jäi minulle varsin hyvä mieli, sillä tilaisuudessa puhunut pappi yllätti minut todella positiivisesti hyvällä ja neutraalilla puheellaan.

Minä pidän kirkoista ja kirkossa vierailusta - mutta vierastan seurakuntien välittämää sanomaa. 

I do belive in god, but not in any church as an instituion.

Luciapäivä tarinoineen kuuluu minusta osana kulttuurihistoriaa ja siitä syystä PikkuÄssän kanssa käytiin tutustumassa Luciaperinteisiin kirkossa. Vaikka kasvatankin lasta tunnustuksettomassa ympäristössä, on kulttuurihistoria ja sen merkitys minulle silti tärkeä kasvatusnäkökohta. Samoin pienet yleissivistykseksi laskettavat seikat - esimerkiksi se, että on harjoiteltava sitä miten kirkossa käyttäydytään voidakseen tilanteen tullen olla kohtelias toisia ihmisiä kohtaan osaten käyttäytyä kirkossa (niinkuin missä tahansa muussakin speciaalimmassa tilanteessa) arvokkaasti. Eikä noita kohtiaan käyttäytymisen "sääntöjä" kirjasta lukemalla opi, on käytävä tutustumassa ja kokemassa tilaisuuksia laidasta laitaan.

Itseäni sivistääkseni minä tuohon eiliseen tapahtumaan paikalle lähdin. Mukava kokemus kaikenkaikkiaan - ehkä jopa aavistuksen parempi kuin viime vuonna, mielestäni tänä vuonna esimerkiksi tuo kuoro oli erityisen huikea.

Joulua mieli täynnä.

Rakkaudella,
Sallamari