DEPS 27 pistettä.
F32.1
Varttitunnin piipahdus työterveyslääkärillä venyi tunnin mittaiseksi vuodatukseksi. Itkin lähdes koko tapaamisen. Malja vuosi totaalisesti yli. Potilas edessäni on itkuinen ja kovasti lohduttoman oloinen, kertoo tapahtumista selkesti ja johdonmukaisesti. Ei harhaisuutta.
- mä ajattelen että mulla on sellainen shokki ja tilanneväsymys
- jos sä rehellisesti nyt katsot itseesi, sä tiedät itsekin mistä oikeasti on kysymys.
- mutta siis, ei masennus voi olla tällätavalla näin äkillistä ja totaalista
- siinä sä olet oikeassa, että shokki on se joka kestää päiviä. Mutta kuuntele taas kerran rehellisesti itseäsi, niin viikkojahan tässä nyt on jo mennyt. Lääketieteellisesti ollaan siirrytty shokista eteenpäin.
Ja sun historialla, ei tämä nyt yllättävää ja ennenkuulumatonta ole.
Masennusalttius on toisessa ihmisessä herkempänä kuin toisissa,
eikä se tarkoita että herkemmät ihmiset olisivat heikompia ko muut.
Vaikeinta juuri nyt on pysähtyminen.
Tilenteen hyväksyminen avoimin mielin.
Se, ettei enssimmäisenä antaudu häpeälle ja pelolle.
Tuttu turvallinen pikku apulainen, tuo Cymbalta on palannut kuvioihin, Pyysin itse, ilman että suuresti tarjottiin. Tiedän kokemuksesta, Cymbaltan rauhoittavan öitäni ja tasaiset rauhallisella unella taatut yöt ovat tässä kohtaa elämääni se, mitä eniten tarvitsen. Havahduin viime yönä, siihen että Linda tiedustelee onko kaikki hyvin, Minulla on hämärä mielikua, että olen säpsähtänyt hereille hetki ennen kysymystä.
Huusinko mä tai jotakin?
Ei kai. ei mitään vakavaa,
mä vaan tiedustelin että onhan sulla kaikki ok,
Joo, on. Mä oonn nyt hereillä
Hipsin sohvalta vessaan ,
Toivon että tilanne rauhoittuu,
Rupeaa hiljalleen olemaan tuskalaa muillekin kuin minulle.
Tänään mä olenkin vain nukkunut,
Edelleen Helsingissä,
sillä huomenna mulla on tapaaminen työpsykologin kanssa.
Ja niin, kaipasin juuri nyt hetken yksinoloa.
Onko sulla käynyt ajatuksissa, että sä saattaisit tehdä itsellesi jotakin?
ei.
Onko sulla ilmennyt itsetuhoisia tai itsesi vahingoittamiseen liittyviä ajatuksia?
ei oikeasti. aina mulla jotakin vääristyneitä ajatuksen kappaleita on olemassa jossakin sielä mun takaraivossa, se kuuluu osana mun taudin kuvaan. Nykyään ne vaan on siellä,
ihan hiljaa. Että ei, ei ole sellaisia ajatuksia.
Voisiko olla riski, että sä vahingoittasit itseäsi jos mä päästän sut nyt kotiin?
ei todellakaan.
mä olen väsynyt siihen miten mua kohdellaan en elämääni,
itselleni mä olen tänään ihan yhtä arvokasx kun vaikka kolme viikkoa sitten.
että ei - en ole aikeissa vahingoittaa itseäni.
Niin, kun tälläisessä tilanteessa nyt vaan on kysyttävä näitä,
Nyt vasta mä voin kirjata tänne, että
potilas ei suisidaalinen, pärjää itsekseen.
Sä saat lähteä nukkumaan.
Koita pärjätä.
Sitkeä tyttö sä olet ollut, tiedä se.
Väsynein fiiliksin,
Sallamari
Jälkisanat.
Teksi on kirjoitettu 19.02.2014 - tekstiä en kuitenkaan koskaan julkaistu.
Tänään on oikea julkaisuhetki tälle tekstille.
Lohdutukseksi ja vahvistukseksi,
Sinulle joka lohtua ja tukea toisen ihmisen kokemuksesta juuri tänään etsit.
Teksti on viiltävä totuus kaikkien kulissien takaa - katsaus yhteen päivään elämässä. Kertomus siitä millaista totaalista tuhoa ihmisen
kaltoinkohtelu saa häviämättömän pienessä hetkessä aikaan. Teksti syntyi
hetkellä, jolloin minut irtisanottiin töistä - yhden hengen
YT-neuvottelut, painostava esimiestilanne, lipsumista hyvän maun toiselle puolelle. Tilanne jonka seurauksena sain taistella todenteolla saadakseni itselleni työn loppuessa ansaitsemani korvaukset ja minulle kuuluvat etuudet - 2500 euron edestä superhyvää lakineuvontaa ja lopulta minulle kuuluva osuus maksettiin.
Taloudellisesti takkiin tuli, mutta oikeus voitti.
Kuten blogiani enemmälti lukeneet tiedätte,
tänään ollaan jo aika tosenlaisissa tunnelmissa.
I am survivor!
♥
VastaaPoistakiitos
Poista