2 yllättävää ötökkäruokaa

Paistettua kotisirkkaa 

sekä mopanetoukka tahnalla kuorrutettua maissileipää.

Uskaltaisitko maistaa?

Minä sain tänään tilaisuuden maistella Hyönteiskokin valmistamia ötökkäherkkupaloja ja oman kokemukseni pohjalta voin lämpimästi suositella kumpaakin annosta.

Paistetut, suolalla sekä paprikalla maustetut, kotisirkan toukat muistuttavat sekä maultaan että koostumukseltaan suolaisia snacks herkkuja. Suutuntuma on mukavan rapea ja paistettu matonen suorastaan sulaa suuhun - herkusta ei jää mitään hampaankoloon. Jauhetuista mopanetoukista kokattu tahna puolestaan muistutti koostumuksen ja makunsa puolesta etäisesti silputuista metsäsienistä tehtyä kuorrutetta. Ötökkäleipästä voisi kokemuksena kuvailla juhlissa tarjoiltavan metsäsieni-maissikakku alkupalan nauttimisen kaltaiseksi tilanteeksi - otat yhden, toteat herkulliseksi ja mietit kehtaatko napata lautasellesi vielä pari lisää.

Ensikosketus ötökkäherkkuhin herätti minussa pienen kiinnostuksen kipinän hyönteissyöntiä kohtaan. Sisäinen ötökkäkokkini saakin vielä tovin sulatella hyöteisravintoa helpolla ajatuksen tasolla, kun helposti saataville kauppoihin hyönteisruoka saapuu EU:n elintarvikeasetuksen höllenemisen myötä vasta ensi vuoden alussa. Kinkkisiä tilanteita tulee kaltaisellani amatöörikokilla olemaan ötökkäruoan parissa, sillä maistuvan annoksen loihtimiseksi avainasemaa näyttelevät ötökkävalintojen lisäksi oikeat mausteet.

Haastetta kerrakseen kaltaiselleni kodinhengetärtumpelolle. Minullehan onnistuneesti maustettu ruoka tarkoittaa kokkauskertaa, jolloin itsenäisesti osasin erottaa mustapippurin  ja valkopippurin toisistaan ja lisätä niistä sitä oikeaa annokseen ohjeen mukaan.

Ötökkäruokaa nyt kerran kokeilleena suositukseni sinulle on, että jos milloinka eteesi tarjoutuu tilaisuus maistella osaavan kokin valmistamaa ötökkäruokaa tartu tilaisuuteen ennakkoluulottomasti. Anna mauille ja naposteltavan herkun tekstuurille tilaisuus kosiskella makuhermojasi. Ota suupalanen, ota toinen ja päätä vasta sitten miten juuri sinun maailmassasi ötökkäruoka sijoittuu.

Makuhermot suhtautuvat ötökkäruokaa todennäköisesti huomattavasti aivoja suopeammin. Mielikuvan tasolla ötökkäruoka haastaa makunautintoa enemmän. Se on ötökkää ja ajatuksen tasolla täällä länsimaisessa yhteiskunnassa meiädät on sosiaalisesti hyväksytysti opetettu kevyesti ällöämään niitä. 

Minulle ötökkäherkuissa haastavimmaksi nousi ajatus ötökkäruoan koostumuksesta. Pään sisäinen tunne - its ekeksitty mielikuva siis - siitä, että ötökkäruoka tuntuu jotenkin limaiselta ja jää hampaisiin kiinni. Että ensimmäisen suupalan jälkeen koko suu on täynnä jotakin tahmeaa ötökkämäistä, jota ei saa suusta pois vaikka tekisi mitä. En pelännyt pahaa tai epämiellyttävää makua, vaan sitä että suu olisi ötökkäherkuttelun päälle täynnä ötökän osia, joita ei saisi huuhdeltua suusta pois vaikka mitä yrittäisi.

Enpä olisi voinut olla mielen kuvien kanssa enempää väärässä.  Rapeaa ja mauksta, suussa kivalta tuntuvaa ja miellyttävästi suolaiselta maistuvaa, sellaiselta hyöteisruoka tosielämässä osoittautui olevan.

Hyönteisruoassa piilee kenties tulevaisuutemme, onhan YK:kin hyväksynyt hyönteisravinnon osaksi ruokapyramidia. Kiistämättä on ainakin totta että pikkuötökät ovat perin terveellisiä. Proteiinia ja mineraalia runsain mitoin - niistä on terveellinen ötökkäravinto tehty.

Tälläisiä iloisia ruokatunnelmia tällä kertaa.

Rakkaudella,

Sallamari

Voimaretki Tampereelle

Ihanat naiset houkuttelivat minut Tampereelle.

Täällä ompelijattaren työhuoneen suojissa kahden valvovan silmäparin alla minä raapustelen kasaan näyttötutkintoa varten tarvittavat kirjalliset suunnitelmat.

Poistuminen kotoa ja oman sohvan turvallisesta helmasta on toimiva ratkaisu. Olen valvovien katseiden alla saanut tänään kasattua kolme neljäsosaa tarvittavista työsuunnitelmista. Kotisohvalla olisin aikaa tappaakseni katsellut tässä ajassa kuusi osaa jotakin täysin yhdentekevää Netflix-sarjaa.

Kotisohvalla työtehtävään kinni käymisen välttely on mitä tehokkainta - "Seuraavan jakson jälkeen minä kyllä aloitan." Tekevä seura motivoi itseäkin ryhtymään täydellä riemulla tekemään työn alla olevaa tehtävää. Itselle suunnattu ääneen jutteluni sulaa sujuvasti ympäriltä kuuluvaan ompelukoneiden tasaiseen surinaan.

Kaikki työhuoneella saavat valmista aikaan.

Kiperän työntehtävän jumiutuessa - tai kun vain haluttaisi siirtää tehtävää seuraavaan ajankohtaan vaikka tietää dead linen odottavan aivan kulman takana - maisemanvaihto on varteen otettava vaihtoehto. Bonuksena suosittelen ympäröimään itsensä hyvän seuran vaikutuspiiriin.

Homma tuli otettua haltuun ihan huomaamatta.

Näyttötutkintotehtävät ovat osaltani taas yhden askeleen paremmalla tolalla. 

Kolme viikkoa koulua ja sitten käsillä on näyttöviikko. Hieman vatsanpohjassa pyörii jännitys siitä huolimatta että mieli tietää miten asioiden edistymisen suhteen vahvoilla kantimilla tässä ollaan. Oikeaa huolta ei näyttötöiden suhteen ole. Mallit on valittu, työtehtävät järjestetty ja työjärjestys aikatauluineen suunniteltuna.

Paljon kiitoksia ystäväni Lotta, kun kysyit minua mukaan road tripille tänään. Paljon kiitoksia ihana Rhia The Evil Dressmaker lämpimästä vastaanotosta ateljesi suojiin, jossa hyvän seuran vaikutuksen alaisena rauhassa pohtia suunnitelmiani.

Oikein mukavaa lauantaipäivää kaikille teille blogini lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. jos etsin unelmiesi asulle toteuttajaa Tampereen seudulla, kannatta katsastaa Atelje-Ompelimo Evil Dressmakerin palvelutarjonta. Ihana nainen, ja tekee mielettömän hienoja asuja.

Tälläinen pieni suositus tässä kohtaan ihan pikaisesti työhuoneen ympäristöä tutkittuani.

Teksti ei sisällä kaupallista yhteistyötä.

Hyviä tyyppejä, toveruutta ja aimo annnoksen kiittollisuutta se kyllä sisältää.

10 päivää aattoon ja hommat hoidossa

Iloiset terveiset matkalla maailmalle 

Iloinen yllätys, olen tänä vuonna jouluaskareiden kanssa aikatauluja edellä. Tämä tarkoittaa sitä, että  joulunodotushommat on pääsiosin hoidettu tai ainakin aikataulutettu hoidettaviksi. Eikä sovi ahdistua millään tavalla tuon aikataulutus -sanan käytöstä, käytän sanaa tässä kohden hyvin positiivisessa mielessä kuvaamaan sitä että joulun kivoille jutuille on varattu oma tila melko täydessä arjessa niin että ne ennättää kokea kaikessa rauhassa.

Olen tietoisesti pitänyt nyt joulukuussa muutaman päivän vapaata koulusta asioiden hoitamisen nimissä. Ensimmäinen lomapäivä kului nukkuessa, kaksi muuta pienten juoksevien asioiden hoitelun merkeissä. 

Olen lomapäivien aikana saanut joulukortit ystäville postitetuiksi. Minun jouluperinteenäni - jos asian tekee samalla kaavalla neljättä vuotta peräkkäin sitä voinee kutsua jo perinteeksi, vai kuinka - on lähettää muutamalle elämässäni vuoden aikana tavalla tai toisella vaikuttaneelle ihmiselle jouluteemainen kortti ihan silkasta korttien lähettämisen ilosta. Kortti pitää sisällään jollakin tapaa toveruutemme teemaan sopivan tervehdyksen ja jokin osa kortissa tai kortin koristelussa on lähtöisin minun käsistäni. Samasta kortin lähettämisen riemusta olen muutaman viime vuoden aikana tehnyt joulukorttivaihtarit toisen bloggarin kanssa.

Koska kaikki nuo kauniit joulukortit.

Tämän vuoden kortit voitin Uutistoimisto Anselmi -blogin arvonnassa. Nuo voittamani kortit olivat kerrassaan ihania ja näistä kaunista korteista huumaantuneena tein tänä vuonna sellaisen poikkeuksen rutiineihini, että laitoin yhden niistä menemään isälleni. Jotenkin tämän vuoden aikana olen sydämessäni tuntenut päässeeni isän kanssa enemmän samankaltaisille aaltopituuksille kuin viime vuosikymmeniin.

Oli pakottava tarve kortin voimalla kertoa, 

että Isi olet mulle rakas ja tärkeä.

Eipä löytynyt joululahjoja kauppakeskuksen tarjonnasta,
kauniita somisteita löytyi näyteikkunoista sitten sitäkin runsaammin.

Joulukorteista päästäänkin näppärästi suoraa aasinsiltaa pitkin joululahjoihin.

Joulun tärkeimmät lahjat elämäni tärkeimmille ihmisille - PikkuÄssälle ja JunttiPunaniskalle - on hankittuina. Valmiina on myös tänä vuonna elämääni merkittävällä tavalla vaikuttaneiden ihmisten paketteihin omin käsin valmistamani lahjat. Tuo tärkeällä tavalla elämääni vaikuttaneen ihmisen muistaminen jouluna on jälleen yksi jouluangstista toipumisen jälkeiseen elämään ilmestynyt juttu - neljättä vuotta peräkkäin toistuva juttu tämänkin - jonka olen joulumielen löydettyäni rakkaudella luonut osaksi joulunaluspuuhiani.

Vietin osan eilisestä lomapäivästäni joulufiiliksiä nostatellen Turussa, tutkien parin ison kauppakeskuksen joululahja tarjontaan inspiroitumisajatuksella. Joululahjasaldo kasvoi yhdellä lahjalla ja kahdella joulukeräyslahjoituksella. Hillittömän lahjashoppailun sijaan päädyin ilahduttamaan lahjalla jotakuta tuntematonta ja tukemaan kodittomien eläinten joulua pienellä rahasummalla. 

Sydämessäni on sellainen olo, että minulla on juuri tässä hetkessä elämässäni kaikkea riittävästi ja siksi omalta osaltani haluan olla jakamassa materialisoitunutta jouluiloa jollekulle tiukemmassa tilanteessa olevalle. Pieni ele minulta voi olla jotakin suurta jollekin toiselle.

Aasinsiltaa kuljetaan minun joululahjatoivelistaani, joka tälle joululle ammottaa tyhjyyttään - juuri tässä hetkessä minusta aidosti tuntuu, ettei minulta oikeasti puutu mitään.

Sisälläni on ajankohtaan nähden hämmästyttävän rauhallinen olo. Ei ole fiilis, että tarvisi ostaa itseään onnelliseksi kauhella tavaramäärällä joulun nimissä. On olo, että haluan enemmänkin jakaa kiitollisuutta ympärilleni aivan kaikeasta mitä minulla jo on, ilman tarvetta jatkolauseeseen ....toivoisin vielä tätä. Juuri nyt minulta ei puutu mitään.

Kerrassaan hämmentävä tunne.

Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta uusien työvälineiden ostosta, mikäli tukkuliike joulun vuoksi tuo markkinoille todella hyviä tarjouksia. Mikäli mitään sopivia tarjouksia ei ilmene, voi työvälineinvestoinnit rauhassa odottaa sopivin tarjousten ilmenemistä. NYX meikkipistettä tutkaillessani Sokoksella tänään mietin vakavasti josko sitä kertarysäyksellä uusisi perusmeikkivalikoimaa suuremmalla kertainvestoinnilla, päätyen lopulta siihen että perusmeikkivalikoima on ihan kelvollinen ja uusimalla joka kuukausi muutaman tuotteen kerralla pärjään kyllä.

Itseasiassa Uusi vähän kerralla joka kuukausi -hanke on jo aluillaan. Ensimmäinen hankinta on oikeastaan jo tehtykin,  postin mukana on tulossa Black Fridayn jälkitunnelmissa  - viikkoa myöhemmin - alennuksella bongaamani Jeffree Star highlighter väri. Lupaan palata tähän ostokseen myöhemmin jossakin vaiheessa.

Ostoskeskusten tarjontaa tutkaillessani huomaan olevani selkesti sellaista ihmistyyppiä joka tekee mieluiten ostoksiensa netissä. Minä hahmotan paremmin itseni miellyttävät vaatteet tietokoneen ruudulta, kuin kolmenkymmenen samankaltaisen tuotteen joukosta vaatekaupan rekistä. Sama pätee kosmetiikkaan on kivempi lukea teknisiä tuotetietoja ja suorittaa vertailuja kotona kaikessa rauhassa, kuin koittaa bongata yksityiskohtaista tietoa tuotteesta kaupassa kaikkien muiden tuotteiden keskellä.

Parasta shoppailureissussa oli kahvilla käynti - hyvä latte, iloinen mieli.

Tarjousbongailua kampaamotukku-uutisista.
Uusi kone olisi ihan kiva - asiakkaita ajatellen - ehkä valmistujaislahjaksi?

Parasta joulussa on odottamattomat yllätykset - vaikkapa ensimmäinen saapunut joulukortti.
Tämän vuoden ensimmäinen joulukortti oli käsinkirjoitettu joulukortti Minna Parikka Universumilta.
Yrityskortti kyllä, mutta käsinkirjoitetun tekstin lisääminen kortiin on pieni kaunis ele,
joka lämmitti ainakin minun mieltäni erityisesti.

Joulufiilistelyn lomassa olen tehnyt valmistelevia töitä koulun jälkeistä elämää silmällä pitäen. Olen vastaanottanut työpaikan - tai oikeammin tulevan yritykseni kotipaikan - ja valmistellut yrittäjäelämään siirtymisessä tarvittavia asiakirjoja. Yrittäjäelämän alkamispäivä on tiedossa, töiden aloituspäivä uudessa työyhteisössä on sovittu. Ensi vuotta silmälläpitäen aika monta juttua on jo tehtynä, tulevaisuudessa työn alle otettavien tehtävien dead line päivät on kirjoitettu oikeille paikoille kalenteriin.

Unelmani on  jälleen yhtä askelta lähempänä minua.

Aasinsiltaa pitkin jatketaan hetkeksi unelmien pariin. Kauan, kauan sitten minäkin unelmoin mallinhommista. Miten otettu sitä olisikaan, jos joku joskus kutsuisi malliksi muotinäytökseen. Ajatuksessa oli jotakin kiehtovaa, inspiroivaa ja innostavaa. Olisi kiva esitellä jonkun putiikin tarjontaa. Ehkä joku minun laiseni huomaisi sattumalta, että tuoltahan saa minullekin sopivia vaatteita.

Hautasin ajatuksen 2000 -luvulle siirryttäessä.

Kunnes ystäväni suostuttelemana päädyin viikko sitten hyväntekeväisyyden nimissä malliksi paikallisen varainkeruuillan muotinäytökseen. Oli suuri kunnia saada toimia paikallisen muotiputiikin plussamallina. Mieltäni lämmitti, että lavalla esiteltyjen asujen kokovalikoima oli todella laaja. Me amatöörimallit vastasimme hienosti pienen kaupungin asukaskuntaa - vaatevalikoimaa esittelemässä oli isoja, pieniä, nuoria, vanhoja, miehiä ja naisia.

Tunnustan reilusti tässä kohtaa, että minua vaivaa butiikkifobia. Kynnys astua pieneen vaateliikkeeseen on korkea. Minulle on jäänyt kuva, että pienestä paikallisesta putiikista vaatteita itselleen saa vain tietyn kokoiset ja tietyn ikäiset kuluttajat. Tämän hyväntekeväisyys projektin nimissä uskatauduin viimein astumaan rohkeasti sisälle Muotiperho -liikkeeseen - arvatkaa mitä, sisällä liikkeessä yllätyin positiivisesti aivan kaikesta. Vaatevalikoimaa löytyi, eikä kaltaiseni kurvikkaampi potentiaalinen asiakaskaan jää ilman oikeankokoista vaatetarjontaa. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja avuliasta. Ennakkopelkoni nyrpeistä, kokoja tuijottavista myyjätädeistä - tässä kohtaa paino sanalla täti, kuvaten sanalla ahdasmielistä omassa kauneuskäsityskuplassaa sitkeästi jurnuttavaa pitkän uran tehnyttä ja työhönsä ehkä hivenen työhönsä väsynyttä myyntiammattilaista - oli täysin tuulesta temmattu. Muitikuva jäänne jostakin 80 -luvulta.

Mikäli vaatteet eivät osu omaan tyylikuplaan löytyy putiikista aimo valikoima erilaisia asusteita. Minun "harkitsen vakavasti" -hankintalistalleni Muotiperhon valikoimista löysin mukavan valikoiman Tommy Hilfigerin tote laukkuja. Leikittelen tässä hetkessä ajatuksella, että valmistujaislahjaksi itselleni hankin uuden laukun.

Pienen kaupungin paikalliseen tarjontaan tutustuminen kannattaa kyllä.
Todennäköisyys positiivisesti yllättymiselle on verrattaen iso.

Ihanat naiset bäkkärillä

Tälläisissä tunnelmissa keskiviikkoon!

Rakkaudella,

Sallamari

Olipa kerran Oulu

Mitäpä sitä ei nainen tekisi rakkauden eteen,

niinkuin esimerkiksi matkusta reilua kahdeksaa tuntia Onnibussissa - bussin lähtöaika 23.55 - saadakseen viettää tapahtumarikkaan vuorokauden Oulussa puolisolleen tärkeän kokoontumistapahtuman merkeissä.

Ei sillä, että tuo lauantain tapahtuma olisi mielestäni ollut tylsä tai missään määrin epämukavaa ajanvietettä heti ensikuulemalta. Minähän oli messissä heti, kun kerrottiin että luvassa on partaharrastajia ja hyvää seuraa. Ihan jo ammattimielessäkin - jokainen tilaisuus oppia jotakin uutta parturihommista on minun elämässäni luokiteltavissa loistavaksi hetkeksi.

Parrakkaden herrojen kanssa parranhoidosta ja parrakkuudesta tarinoiden vierähti lauantai rattoisasti. Pääsin aitiopaikalta seuraamaan kokeneen parturin suorittamia partagroomauksia saaden roppakaupalla hyviä vinkkejä itselleni varastoon tulevaa ammattiosaamista silmälläpitäen. Sattuihan niin, että ihan puolivahingoss tuli puhuttua itsensä ensi syksylle lyhyeen työharjoitteluun tuonne Ouluun. Ei sillä ettei partureita lähempääkin löytyisi, satuipa vain niin että juuri tämän parturiliikkeen yleistunnelma on ensikokemukselta juuri sellainen missä minä viihdyn valtavasti. Joten siksi työharjoittelumahdollisuutta kysäisin Minulla on vahva visio siitä, että Joni's Barber Shop tarjoaa jotakin sellaista oppia, johon minä pääsen kiinni. Sellaista tietotaitoa, jonka kautta minä voin kasvaa paremmaksi tulevassa työssäni.

Kaupunkina tuo Oulu on kerrassaan herttainen - ainakin aurinkoisessa talvipäivässä tarkasteltuna. Kevyt plussakeli, aurinkoa koko taivaan täydeltä. Ainoa pieni miinus on kohtalaisen navakasti puhaltanut tuuli, joka varsinkin tuolla meren äärellä piiskasi itsensä kevyehkön talvivarustukseni läpi ihan kropan ytimiin asti. Väittivät Oulussa asuvat, että tuo tuuli on ihan vakituinen riesa, läsnä kesät ja talvet. Joten purevasta tuulesta pieni miinua muutoin aivan ihanalle kaupungille.

Nähtävyyksien katselu jäi tällä reisulla hieman sivuosaan. Rotuaari, toripoliisi, kauppahalli ja Sokohotelli - siinä retken kova maamerkkinelikkö.

Eeppisintä tässä Oulureissussa oli eittämättä Onnibussissa taitetut siirtymätaipaleet välillä Helsinki-Oulu-Helsinki. Yöbussissa Oulun suuntaan lämpötila alakerrassa oli sen verran viileähköllä laidalla asteikkoa, että nukkuminen jäi ajoittain häiritseväksi yltyneen palelun myötä vähän vaillinaiseksi. Yöbussin haastavuus  muutenkin on juuri pakonomainen itsensä tsemppaus nukkumiseen. Joka taukopaikalla vilkaisi ohimennen kelloa ja mietti, että yhtään en oo nukkunu mutta vielä ehtii  muutaan tunnen. Kokonaissaldo unelle yöbussissa noin reilu parituntia.

Päivävuoro takaisin Helsinkiin hetti haastetta eteen matkustajamäärällä. Jyväskylään saakka oli vielä kohtalaisen väljää, siitä eteenpäin tunnelma tiivistyi. Välillä Lahti - Helsinki päästiin tilanteeseen, jossa bussin jokaisella paikalla istui joku. Tunnustan häntäluuni huutaneen Hoosiannaan viimeisen etappivälin ihan silkasta istumisesta - viimeisellä välllä kun ei sitten mahtunut oikemaan edes jalkojaan, superhyvästä matkustusasennosta ja sellaisen etsimisestä puhumattakaan.

Mutta ei, bussi kulki - Ouluun ja takaisin - tasaisesti, vieden meidät turvallisesti perille kummankin kulkusuunnan määränpäähän. Erityinen plusmerkintä perille asti toimiseista WC -tiloista. Pieni yksityiskohta, joka omalla osallaan piti matkanteon kaikin puolin mukavana - uskalsi nauttia riittävästi nesteytystä, niin ei päässyt kuivumisen seurauksena usein ilmestyvä kiusallinen päänsärkykään yllättämään matkaajaa.

Viikonlopun reissailun ja kohtalaisen vähäisten yöunien jälkeen olo on tänään aikasta rapea. Mutta ei mitään sellaista, joita einormaalikäytäntöä pidemmät jokapäiväiset yöunet viikon aikana onnistuisi korjaamaan.

Kiitos herttaiset partakerholaiset ja kiitos Oulu
 - minulla oli todella ihana viikonloppu.


Millaisia fiiliksiä tai mietteitä teillä siellä ruudun toisella puolella on Oulusta?
Entä mitä tunnelmia teissä herättää tälläinen kotimaata halkova puoliextreme bussireissailu?

Ai niin, miten sinun viikonloppusi meni noin yleisesti ottaen?
Saitko nauttia talvikeleistä vai pilasiko viime viikon vesisade ehkä viikonlopun ulkoilusuunnitelmat?


Mukavaa maanantaita!


Rakkaudella,
Sallamari



Ai niin, siitä rakkaudesta  - siitä joka liikuttaa ihmistä läpi suomenamaata. 
Se on yhtälailla rakkautta puolisoa kuin ihan vaan partoja kohtaan.

Eihän näin mahtavalle tilaisuudelle vaan voinut sanoa ei.


Tosin ensikerralla matkustan lentäen.

Kesäleirikateus

Kiljavan Leirikesän vierailupäivä herätti minussa kaipuun kesäleiriläiseksi

Muistatteko lapsuuden kesäleirit?

Nukuttiin teltassa, paistettiin nuotiolla tikkupullaa ja uitiin riemuiten hyisessä vedessä. Oltiin huoltettomia, vapaita ja elettiin täysillä hetkessä mukana. Sadekeli ei haitannut, oudot lihaklimpit lounaskeitossa aiheutti vain hetkellisen nenän nyrkistyksen kun tiesi, että seuraavassa hetkessä oli jotakin uutta kivaa odotettavissa

Minä kuuluun siihen lapsijoukkoon jonka kesä alkoi koko alakouluajan kesäleirillä. Minun muistikuvissani nuo lapsuudessa eletyt kesäleirithetket olivat iloisia ihania kokemuksia. Tahtoisin väittää, että lapsuuteni kesäleirit olivat täynnä aurinkoa ja riemua - niin se aika kultaa muistot.

Pieni pala leirielämää - kiitos tästä 

Voisiko joku järjestää aurinkoisen kesäleirin aikuisille. 

Sellaisen leirin, jonne leirialueelle saavuttaessa nakattaisiin ensimmäisenä kännykät, tittelit, sosiaalinen asema ja muu arkirekvisiitta koriin. Pidettäisiin normi arjestamme mukana vain oma nimi ja astuttaisiin olemaan Minä Leiriläinen - niinkuin lapset tekevät kesäleirille mennessään.

Nukuttaisiin teltoissa, syötäisiin leirikeittiössä toisten laittamaa ruokaa ja nautittaisiin meitä leiriläisiä varten laaditusta leikkimilelisestä ohjelmasta avoimin ajatusten ja ilolla. Opeteltaisiin (tai ehkä vain kerrattaisiin) nnäitä ihmisyyden perustaitoja - ystävyyssuhteiden luomista, yhdessä toimimista ja hetkeen täysillä mukaan heittäytymistä.

Leiri, joka olisi yksinkertaisuudessaan vain kesäleiri. Ilman hienoja mainoslauseita ja ilmaann heitettyjä odotuksia selvitymisseikkailusta tai syvästä itsetutkiskelusta. Paluu lapsuuteen - leikkimisen, hetkeen heittäytymisen ja yhdessäolon riemun äärelle.

Oltaisiin Minä ja Sinä, täysin samalla viivalla ja saman arvoisia.

Vailla titteleitä, vailla sosiaalista asemaa - valmiinä tutustumaan toiseen ihmiseen. Olemaan tarvittaessa oman kerttuneen elämänkokemuksen avulla auttamaan toista oppimaan uusia taitoja leirin eteen heittämien tilanteiden myötä, samalla tietenkin myös sallien itsensä ammentaa oppia toisen kokeneemman ihmisen myötävaikutuksesta.

Miltä kuulostaa, lähtisitkö mukaan?

Katsokaa näitä puitteita - ottaisin viikon leirielämää, kiitos.

Tekstin otsikoksi valittu "kesäleirikateus" heräsi minussa eilen - hyvässä ja innostusta herässävässä mielessä sivulauseena huomautettakoot -  Kiljavan Leirikesän vierailupäivän aikana.  

PikkuS sai viettää näissä huimaavan hienoissa puitteissä elämänsä ensimmäisen ikimuistoisen kesäleirin. Leiritunnelmia vierailupäivänä fiilistellessä heräsi väkisin  sellainen tunne, että kunpa minäkin pääsisin arjesta irti - vaikka vain pariksi-kolmeksi päiväksi - juuri tällaiselle kesäleirille.

PikkuÄssän omia sanoja lainaten viikon kestänyt kesäleiri oli "Aivan PARAS!" Ensi kesän leiriä suunnitellaan jo yhdessä uuden leirikaverin kanssa.

"Pääsisinkö minäkin kesäleirille ensikesänä, jooko!"

Näin huutaa todellinen minäni suureen ääneen.

Tunnustaudun kesäleiri-ihmiseksi.

Sinä olet kenties kesämökki-ihminen - hienoa se!

Kesämökki on minulle vieras juttu - meidän perheellä ei koskaan ollut sellaiseen varaa. Kesäleireihin minulla oli mahdollisuus ja olen siitä suunnattoman kiitollinen. Kesäleiri on sekin yksi sellainen kokemus elämässä, johon aivan jokaisella ei ole lapsena ollut mahdollisuutta. Puhumattakaan siitä, että kaikkien leireille päätyneiden kesäleirikokemukset olisivat yksiselitteisesti iloisia ja onnellisia - onnellinen kesäleirimuisto on sekin jollakin tavalla etuoikeus.

Olisi hienoa, että aikuisena voisi olla mahdollista kokea positiivinen ja iloinen leirikesä - kun sisäisen leiriläisen kutsun todellisen minän äänessä kuulee - oli lapsena saanut olla onnellinen leiriläinen tai ei.

It is never too late.
Ensi kesän suunnitelmat ovat siis hautumassa. Odotan innolla millainen ihana elämys tästä positiivisen kesäleirikateuden nostattamasta inspiratiosta  lopulta muodostukaan.

to be continued...

Rakkaudella,

Sallamari

Jumalatar Minussa -työpaja kuvina

Kuten aikaisemmin lupailin, palataan nyt vielä kerran viikon takaisen Jumalatar Minussa -työpajan tunnelmiin kuvien saattelemana. Kurssin ohjaaja Meri napsi päivänaikana meistä muutamia kuvia ja ystävällisesti lähetti minulle niistä muutaman. Olen iloinen saadessani näiden kuvien kautta välittää kurssin positiivista energiaa kaikille teille blogin lukijoille.

Miten rohkeasti katsoa toista ihmistä ja samalla itse tulla katsotuksi.
Kuva - Meri Mort

Miten antaumuksella liikuttaa omaa kehoa antaen toisen kehon liikkeiden johdattaa itseään
Kuva - Meri Mort

Huivit on hetken hiljaa, kun keho saa kiittäen vastaanottaa ravintoa
Kuva - Meri Mort

Vapaan tanssin hurmaa
Kuva - Meri Mort

Meditaatiota ja keskittynyttä toisen ihmisen kuuntelua, samalla syntyi yksi Zentagle -kuva.

Hymy leviää, silmät loistaa - Jumalatar Minussa on löydetty.

 Kuulin Merin taholta viestiä, että tämän vuoden syyskuussa olisi tarjolla lisää tälläistä positiivista jumalatarenergiaa tanssin, naurun ja lämminhenkisen yhdessäolon kautta.

Mikäli kiinnostus heräsi, ei muuta kuin pysykää kuulolla.

Rakkaudella,
Sallamari

Lupa olla #rantakunnossa

Hey Beibe, mä olen tänä kesänä #rantakunnossa ja niin oot kyllä säkin!

Haluan aloittaa tämän #rantakunnossa teeman ruotimisen heittämällä pöydälle ensitöikseni väitteen, että rantakunto lähtee jokaisen meistä korvien välistä. Ja että todellinen rantakunto ei ole minkäänmoisessa suorassa mittasuhteessa kenenkään meistä itsetuntoon - siihen miten hyvä tai rautainen itsetunto kullakin meistä juuri tässä elämän hetkessä on. 

Sellainen #rantakunnossa -filosofia, jolla on voimaa muuttaa koko maailma lähtee siitä miten juuri Minä itse kohtaan toisen ihmisen rantavarusteissaan. Katsokaas, kun jokainen meistä on tässä elämässä vastuussa ainoastaan omista ajatuksistaan ja sitäkautta sitten siitä millaisella asenteella ITSE kohtaa toisen ihmisen. Ottaako sitä ihmisen kohdatessaan toisen vastaan avoimella mielin ja hyvin ajatuksin, vaiko oppitttuhin ajatusmalleihin tai pahoihin muistoihin perustuvien ennakkokäsitysten väritämien filtereiden läpi katsoen.

On helppo itse huutaa, että minulla on oikeus olla juuri tälläinen ja että koko maailman pitää hyväksyä minut ja minun kaltaiset ihmiset - helppoa sillä itsenä oleminen on niin tuttua juttua meille jokaisella, joten on helppo heittäytyä omakohtaisen kokemuksen kautta vaatimaan muita kohtelemaan itseään ja kaltaisiaan kaikella kunnioituksella.

Entäs kaikki ne muut rantakaverit?

Haluan herättää jokaisen pohtimaan 

miten hyvässä #rantakunnossa minun mieleni ja oma asenteeni juuri tänään on?

OMG, kato tota! Ton uikkarit on niin last season!

NÄITTEKSE tota - niin kattokaa nyt millanen!

KATO OIKEESTI miten KARVANEN selkä!
OIKEESTI, miten toin NOI roikkuu noin alhaalla - vitun riipputissi!

Onks toi niinku tosissaan?

MÄ en IKINÄ kehtais ton näkösenä!

EI JUMA!

Ei vitsit, MÄ niin repeen tolle just - ei pysty oleen nauramatta!

Tiesittkö, että jokainen ajatus on itseasiassa pieni orastava taimi teolle? Siksi jokaisen meistä olisi viisasta silloin tällöin kuulostella rakkauden valossa omia ajatuksiamme - puuttua tilanteeseen mikäli toisen ihmisen kohdatessa mieleen ensimmäisenä nousee kriittinen ajatus toisen ihmisen vaatteista, vartalosta tai itseilmaisusta - mitä tämä mieleen noussut toista ihmistä krittisoiva ajatus viestii minusta itsestäni?

Ton naisen uimapuku on niin hirveä - miten se ilkeää tulla tänne! - hetken ajatusta mutustellessasi, huomaat miten tuo uimapuku itseasiassa muistuttaa minua siitä kerrasta jouduin koulun uimareissulle siinä vanhassa uimapuvussa, kun äiti ei muistanut vielä kauppaan ostamaan uutta,  ja miten luokkakaverit nauroivatkaan minun vanhalle kulahtaneelle uimapuvulleni - kyllä muuten hävetti.

Katsokaan mikään ei ole niin rumaa rannalla kun toisen ihmisen ulkonäköä kikatuksen saattelemana ihmettelevä aikuinen ihminen.

HOLD!

Keksinpä juuri jotakin vielä rumempaa
 - nimittäin useampi aikuinen edellä kuvatuissa toimissa yhdessä.

Toiselle ihmiselle nauramisen hyväksyvä asenne

 tekee rumaa katsottavaa kauneimmastakin auringonpalvojasta.

Paras rantavaruste tänä kesänä on aurinkoinen hymy.
(Kuvaaja Nina Stolt ja kuva luvalla lainattu Ihmitenlehti Huuma:n FB sivulta)

Eilinen iltapäivä vierähti Ihana -studion tiloissa #rantakunnossa -kampanjan pressitilaisuuden merkeissä.  #rantakunnossa -kampanjan tarkoituksena on sosiaalisen media välityksellä kannustaa ihmisiä jakamaan oman rantakuvan ja haastamaan kaverit mukaan -  rohkaista oman esimerkin voimalla ihmisiä hyväksymään itsensä  ja kunnioittamaan erilaisuutta. Lausumaan ääneen tärkeä viesti siitä, että ranta, kesä ja aurinko kuuluu meille kaikille. 

Kampanjan takana ovat Huuma-yhteisö ja Etelän-SYLI ry.

Drinkkejä, rantakuvia ja arvokkaita ajatuksia siitä, miksi heittäytyä mukaan #rantakunnossa kampanjaa.

Mukana iloisessa nauruntäyteisessä menossa oli koko joukko ihastuttavia ihmisiä - meitä kampanjan kansikuvamalleja, Huuma-aktivistejä, bloggareita, bestiksiä, ihania lapsia ja valloittavia ystäviä. Minä sain houkuteltua mukaani rantabileisiin aveceista parhaan, rakkaan ystäväni Lindan.

Illan ohjelmallinen kokokohta oli ehdottomasti rantakuvaus. Studion nurkkaan oli rakennettu kahluualtaan ja rantalelujen avulla täydellinen #rantakunnossa valokuvaspiste. Valokuvaajat napsivat ihania nauruntäyteisiä rantakuvia juhlavieraista yhdessä ja erikseen.

Arvatkaas mitä, halutuin rantakuvakaveri oli vihreä viesnosti hymyilevä ilmatäytteinen krokotiili.

Juhlien pukukoodi oli rantateema ja paikalla oli  ihastuttavan paljon juhlavieraita bikinneissä. Minä valitsin tällä kertaa juhla-asuksi shortsit, sillä shortsit ovat minulle vielä bikinejäkin vaikeampi ranta-asu. Olen aina pitänyt iseäni liian lihavana shortseille ja olo tuntuu shortseissa vähän epävarmalta- Haluan oppia pitämään itsestäni shortseissa ja siinä syy siihen, että päätin juhlia eilen bikinien sijaan shorteissa.  Bileiden tunnelma oli niin lämmin ja rakastava, että minäkin vihdoin uskalsin rakastaa itseäni shortseissa.

Minä onnistuin olemaan oma vapautunut itseni shortseissa.
Minä onnistuin rakastamaan itseäni shortseissa!
Hyväksymään ehsoitta itseni ja sen miltä minä näytän - shortseissa.

Kiitos kannustavasta ilmapiiristä kanssajuhlijat - todellista #rantakunnossa asennetta meilä kaikilta!

Ihanat naiset kahluualtaassa - somejakelusta hyllytettyjä kuvia.

Jos olet samaa mieltä, liity mukaan! 

Postaa kuva ja siihen liittyvä viesti #rantakunnossa-hashtagilla, 

ja haasta mukaan kolme kaveria.

Minä haluan haastaa mukaa kolme bloggarikolleegaa.

Ensimmäisenä heitän rantapallolla Laraa, sillä palan halusta nähdä millaisen vintagehenkisen ranta-asun Lara saa luotua. Seuraavaksi nakkaan rantapallon blogi-idolilleni Rinnalle, toiveissani pieni vinkki meille kaikille Rinnan puolelta rantapukeutumisen egologista näkökulmaa miettien - kannustusta siihen, että se viime kesäinnen bikini on loistava valinta tällekin kesälle. Last but not Least, heitän rantapalloni positiivisuudellaan minuun vaikutuksen tehdeelle Pipsalle, toivoen että Pipsan tattuvan haasteeseen ja vievän iloisen hymyn saattelemana tätä hyvää sanomaa eteenpäin.

Kiitos ihanista #rantakunnossa lanseerausbileistä koko järjestäjäköörille!

On ilo olla mukana niin bileissä kun itse kampanjassakin.

kiitos. kiitos. kiitos.

"Ihmisellä on oikeus rakastua omaa kehoonsa!"

Sallamari Etelä,  #rantakunnossa -kampanjan kansikuvamalli

Quotasinpa muuten juuri ensimmäistä kertaa elämässäni itse itseäni.
Aikasta vinkeää.

Olkaa ihania ja ihanasti #rantakunnossa!

Todellinen #rantakunnossa haaste meille jokaiselle tälle kesälle, on pienillä teoilla ja kauniilla sanoilla tuoda julki oma avoin suhtautumisemme aivan kaikkia rantakavereita kohtaa.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. #rantakunnossa tägin avulla Instagramissa surffaillessan voi onnistua bongaamaan tekstissä mainitun vihreän krokotiiliin :)

Korkeasaari keväällä, karhut heräilevät

Ehkä paras ystävänpäivälahja ikinä - ensiksi päiväretki Korkeasaareen ja siihen päälle rakkauslounas Helsingin rautatieaseman Burger Kingillä. Jotakin vaatimatonta ja kovin tavallista - samalla kertaa jotakin sellaista mitä olen kovasti toivonut ja mistä salaa paljon unelmoin.

Lahjan ydin liikutti minut kyyneliin - kiireetöntä yhteistä perheaikaa. Jotakin sellaista, mistä arkensa kahden kaupungin välillä jakava voin vain unelmelmoida. Arkisin kun minä olen aina joko menossa tai tulossa - omasta mielestänikin toisnaan niin kovin vähän läsnä siinä tavallisessa arjessa. Sanomassa hyvää huomenta tai toivottamassa hyvää yötä, niin että myös näkisin keskustelutoverin. Onneksi on viikonloput - sekä tälläiset ihanat ystävänpäivät ja sun muut yllätyksien täyteiset hetket. 

Luminen Korkeasaari on ollut toivelistallani kauan. Korkeasaari kun, ainakin minun mielessäni, on sitkeästi sellainen kesäpäivän retkikohde. Minua on kamalasti kiehtonut seikka, että miltä näyttää luminen Korkeasaari.

Luminen Korkeasaari on kesäistä Korkeasaarta verrattaen hiljaisempi - vähemmän kaakatusta, mylvintää ja lehtien vienoa havinaa. Mutta ei Korkeasaari talvella kokonaan horrosta, paljon nähtävää ja koettavaa löytyy ympäri saarta.

Karhut nukkuvat, mutta kissaeläimet ovat jalkeilla ja kovin energisen oloisia.oloisina. Puun latvaan rakennetulla tasanteella päivysti ilves, tiikeri puolestaan loikoili paraatipaikalla vahtien ympäristöään. Ahman ruokinta oli yksi lauantain eläininfotapahtumista ja ahmaneitihän olikin varsin energisen oloinen otus - ensimmäistä kertaa Korkeasaarikäyntieni historiassa oikeasti näin ahman liikkeellä.

Trooppisten talojen eläimet oli ihan samalla tavalla näkyvillä kuin kesällä - niiden elämään ei vuodenaikojen muutos juurikaan vaikuta. Kasvit tuntuivat tiedostavan vuoden kulun eläimiä paremmin ja normaalin kukkaloiston sijaan tropiikkitaloissa kukki ainostaan muutama kasvi.

Ja mitä tuolee tuohon Burger Kingiin - se on JunttiPeen ja minun yhteinen kahdenkeskinen vitsi. Paikka jossa vieraillaan aina ulkomailla - niinkuin Tukholmassa. Helsinkihän on näin maalaisen silmin katsottuna melkein kuin ulkomailla olisi. Juntti Peen  luokittelee Helsingin olevan "Sun Aluetta, kun sä kerran siellä olet kaikki nää vuodet yksinäs reissannut" - joten "Mun Hoodeilla" voi huoletta nautiskella ruoasta vähän niinkuin ulkomailla olisi.

Kerrankin koko perhe yhdessä Helsingissä burgerilla - pieni asia, joka merkitsee niin tavattoman paljon minulle.

Kuten kuvista näkyy, ystävänpäivä oli ihana ja ikimuistoinen.
Sydän täynnä onnea ja kiitollisuutta.

Suosittelen katsastamaan Korkeasaaren ainakin kerran elämässä myös lumiseen aikaan.
Hyvällä kelillä luminen Korkeasaari on ihastuttava elämys.


*****

In English

Valentine's Day was amazing!
My family took me to Helsinki for a fun Family Day Out -trip.

We visited in Korkeasaari Zoo. It has been  my dream for so many years, to visit Korkeasaari Zoo in winter season. Snowy Zoo was amazing - more quiet than in summer time, still full of life and action.

All cats were very active. First time ever we saw the Lynx and Wolverine - those two spices are never visible in warm nice summer days.

Ad you can see on my picas, it is absolutely brilliant idea to visit Korkeasaari in Winter Season.
I guarantee that you will learn a lot.

I for example learned, that Otters sleep during the winter. That is quite logical, since otters live in and out water, so it is kinda good that they torpor during the winter while waters are mainly frozen. I saw a sleeping otter (his  super cute little fur ball in warm nest ) and now I know for sure that they sleep - I have seen it with my own eyes.

My heart is filled with love and gratitude.
Best Valentine's Day ever!

*****

Rakkaudella,
Sallamari

Me käymme joulun viettohon

Eilen kaiken kiireen keskellä hiljennyttiin Helsinkikodin Hengettären Lindan kanssa Tuomiokirkossa (jo perinteeksi muodostuneen) The Festival of Nine Lessons and Carols - laulutapahtuman merkeissä. Kyseessä on suomen Anglikaanisen Kirkon järjestämä perinteinen jouluaikaan littyvä juhlallisuus joka kuljettaa perienlantilaiselta kuulostavien harrastunnelmaisten laulujen ja yhdeksän tekstipätkän viitoittamana matkan ihmiskunnan lankeamuksesta messiasennustusten kautta tuohon joulun perimäiseen ilosanomaan - lapsen syntymään ja siihen liittyvään riemujuhlaan.

Tapahtuma on lämminhenkinen ja musiikki ihanaa. Parasta antia mielestäni on taidokkaina kuorolauluesityksinä kuultavat laulut.  Joka vuosi lauluohjelmaan valitaan aavituksen eri musiikkia, kappaleissa mukana laulaminen on hauskaa vaikka samalla toisinaan aavistuksen haasteellista - laulujen melodia ja sanat vaativat toisinaan vikkelää kieltä ja vähän yhteensovittamista.

Tämä laulutapahtuma oli toinen vierailuni kirkossa tänä jouluna. PikkuÄssän kanssa vierailtiin viime viikon lauantaina Halikon kirkossa katsomassa Lucia-päivän laulutapahtumaa. Halikon musiikkiyhdistys ja pienet oppilaat järjestivät kirkossa jokavuotisen Lucia-konsertin. Tuosta lauantain kirkkovierailusta jäi minulle varsin hyvä mieli, sillä tilaisuudessa puhunut pappi yllätti minut todella positiivisesti hyvällä ja neutraalilla puheellaan.

Minä pidän kirkoista ja kirkossa vierailusta - mutta vierastan seurakuntien välittämää sanomaa. 

I do belive in god, but not in any church as an instituion.

Luciapäivä tarinoineen kuuluu minusta osana kulttuurihistoriaa ja siitä syystä PikkuÄssän kanssa käytiin tutustumassa Luciaperinteisiin kirkossa. Vaikka kasvatankin lasta tunnustuksettomassa ympäristössä, on kulttuurihistoria ja sen merkitys minulle silti tärkeä kasvatusnäkökohta. Samoin pienet yleissivistykseksi laskettavat seikat - esimerkiksi se, että on harjoiteltava sitä miten kirkossa käyttäydytään voidakseen tilanteen tullen olla kohtelias toisia ihmisiä kohtaan osaten käyttäytyä kirkossa (niinkuin missä tahansa muussakin speciaalimmassa tilanteessa) arvokkaasti. Eikä noita kohtiaan käyttäytymisen "sääntöjä" kirjasta lukemalla opi, on käytävä tutustumassa ja kokemassa tilaisuuksia laidasta laitaan.

Itseäni sivistääkseni minä tuohon eiliseen tapahtumaan paikalle lähdin. Mukava kokemus kaikenkaikkiaan - ehkä jopa aavistuksen parempi kuin viime vuonna, mielestäni tänä vuonna esimerkiksi tuo kuoro oli erityisen huikea.

Joulua mieli täynnä.

Rakkaudella,
Sallamari