Olipa kerran Oulu

Mitäpä sitä ei nainen tekisi rakkauden eteen,

niinkuin esimerkiksi matkusta reilua kahdeksaa tuntia Onnibussissa - bussin lähtöaika 23.55 - saadakseen viettää tapahtumarikkaan vuorokauden Oulussa puolisolleen tärkeän kokoontumistapahtuman merkeissä.

Ei sillä, että tuo lauantain tapahtuma olisi mielestäni ollut tylsä tai missään määrin epämukavaa ajanvietettä heti ensikuulemalta. Minähän oli messissä heti, kun kerrottiin että luvassa on partaharrastajia ja hyvää seuraa. Ihan jo ammattimielessäkin - jokainen tilaisuus oppia jotakin uutta parturihommista on minun elämässäni luokiteltavissa loistavaksi hetkeksi.

Parrakkaden herrojen kanssa parranhoidosta ja parrakkuudesta tarinoiden vierähti lauantai rattoisasti. Pääsin aitiopaikalta seuraamaan kokeneen parturin suorittamia partagroomauksia saaden roppakaupalla hyviä vinkkejä itselleni varastoon tulevaa ammattiosaamista silmälläpitäen. Sattuihan niin, että ihan puolivahingoss tuli puhuttua itsensä ensi syksylle lyhyeen työharjoitteluun tuonne Ouluun. Ei sillä ettei partureita lähempääkin löytyisi, satuipa vain niin että juuri tämän parturiliikkeen yleistunnelma on ensikokemukselta juuri sellainen missä minä viihdyn valtavasti. Joten siksi työharjoittelumahdollisuutta kysäisin Minulla on vahva visio siitä, että Joni's Barber Shop tarjoaa jotakin sellaista oppia, johon minä pääsen kiinni. Sellaista tietotaitoa, jonka kautta minä voin kasvaa paremmaksi tulevassa työssäni.

Kaupunkina tuo Oulu on kerrassaan herttainen - ainakin aurinkoisessa talvipäivässä tarkasteltuna. Kevyt plussakeli, aurinkoa koko taivaan täydeltä. Ainoa pieni miinus on kohtalaisen navakasti puhaltanut tuuli, joka varsinkin tuolla meren äärellä piiskasi itsensä kevyehkön talvivarustukseni läpi ihan kropan ytimiin asti. Väittivät Oulussa asuvat, että tuo tuuli on ihan vakituinen riesa, läsnä kesät ja talvet. Joten purevasta tuulesta pieni miinua muutoin aivan ihanalle kaupungille.

Nähtävyyksien katselu jäi tällä reisulla hieman sivuosaan. Rotuaari, toripoliisi, kauppahalli ja Sokohotelli - siinä retken kova maamerkkinelikkö.

Eeppisintä tässä Oulureissussa oli eittämättä Onnibussissa taitetut siirtymätaipaleet välillä Helsinki-Oulu-Helsinki. Yöbussissa Oulun suuntaan lämpötila alakerrassa oli sen verran viileähköllä laidalla asteikkoa, että nukkuminen jäi ajoittain häiritseväksi yltyneen palelun myötä vähän vaillinaiseksi. Yöbussin haastavuus  muutenkin on juuri pakonomainen itsensä tsemppaus nukkumiseen. Joka taukopaikalla vilkaisi ohimennen kelloa ja mietti, että yhtään en oo nukkunu mutta vielä ehtii  muutaan tunnen. Kokonaissaldo unelle yöbussissa noin reilu parituntia.

Päivävuoro takaisin Helsinkiin hetti haastetta eteen matkustajamäärällä. Jyväskylään saakka oli vielä kohtalaisen väljää, siitä eteenpäin tunnelma tiivistyi. Välillä Lahti - Helsinki päästiin tilanteeseen, jossa bussin jokaisella paikalla istui joku. Tunnustan häntäluuni huutaneen Hoosiannaan viimeisen etappivälin ihan silkasta istumisesta - viimeisellä välllä kun ei sitten mahtunut oikemaan edes jalkojaan, superhyvästä matkustusasennosta ja sellaisen etsimisestä puhumattakaan.

Mutta ei, bussi kulki - Ouluun ja takaisin - tasaisesti, vieden meidät turvallisesti perille kummankin kulkusuunnan määränpäähän. Erityinen plusmerkintä perille asti toimiseista WC -tiloista. Pieni yksityiskohta, joka omalla osallaan piti matkanteon kaikin puolin mukavana - uskalsi nauttia riittävästi nesteytystä, niin ei päässyt kuivumisen seurauksena usein ilmestyvä kiusallinen päänsärkykään yllättämään matkaajaa.

Viikonlopun reissailun ja kohtalaisen vähäisten yöunien jälkeen olo on tänään aikasta rapea. Mutta ei mitään sellaista, joita einormaalikäytäntöä pidemmät jokapäiväiset yöunet viikon aikana onnistuisi korjaamaan.

Kiitos herttaiset partakerholaiset ja kiitos Oulu
 - minulla oli todella ihana viikonloppu.


Millaisia fiiliksiä tai mietteitä teillä siellä ruudun toisella puolella on Oulusta?
Entä mitä tunnelmia teissä herättää tälläinen kotimaata halkova puoliextreme bussireissailu?

Ai niin, miten sinun viikonloppusi meni noin yleisesti ottaen?
Saitko nauttia talvikeleistä vai pilasiko viime viikon vesisade ehkä viikonlopun ulkoilusuunnitelmat?


Mukavaa maanantaita!


Rakkaudella,
Sallamari



Ai niin, siitä rakkaudesta  - siitä joka liikuttaa ihmistä läpi suomenamaata. 
Se on yhtälailla rakkautta puolisoa kuin ihan vaan partoja kohtaan.

Eihän näin mahtavalle tilaisuudelle vaan voinut sanoa ei.


Tosin ensikerralla matkustan lentäen.