All you need is Love

.....ja tänään äkkiseltään huomasin miten salakavalasti päivien kuluessa minusta olen onnellisesti tullut joksikin sellaiseksi, jota olen aina halunnut olla.

Yli vuosikymmenen olen haaveillut voivani jonakin päivänä olla samanlainen, kuin nuo kovasti ihailemani PinUp -tytöt. Ihastuttava retrohenkinen kaunotar -  täydellinen vintageinspiroitunut kampaus, tyrmäävät kurvit ja hämmästyttävä annos itseluottamusta. Hurmaava pakkaus, joka säteilee rakkautta luoden iloista fiilistä sekä positiivisia fiboja ympärilleen.

Olen  kuvitellut, että saavuttakseni Pin Up unelmani minun on muututtava. Elopaino pitäisi puolittaa, kentis lisätä jotakin puuttuvaa - enemmän tukkaa, terhakammat tissit, kauniimmat huulet, kaartuvat ihanat ripset. Poistaa vanhaa ja tuoda tilalle jotakin uutta.

Mutta ei - eihän se mennyt alkuunkaan niin. Kaikki mitä tarvitaan ollekseni unelmien Minä on löytää sisältään ehdoton rakkaus itseä kohtaan juuri tälläisenä kuin tässä hetkessä olen. Se, että antaa luvan itselleen olla hyvä ja rakastettava juuri tänään, juuri tälläisenä.

..ja loppu on oppimisen jaloa taitoa - hiustenlaittoa ja meikkausta - sekä vaatteita, niitä joita ihailen muiden yllä, juuri minulle sopivassa koossa.

Rakkaudella,

Sallamari

Omassa pienessä onnellisuudessaan

Isojen hyvien oivallusten hetki - hetki, jolloin oivaltaa itselleen nauramisen voimaannuttavuuden

Vuosi sitten, mua olis ahdistanut olla minä. Tai siis olla tänään juuri tälläinen, koska joka vuosi kun kevät koittaa mä oon pitänyt huolta että mä painan vähemmän kuin edellisen vuoden kesän lopussa. Joka vuosi tätä aikaa mulla on ollut joku kuuri meneillään tai jonkinlaiset rajoitukset päällä ja mä olen odottanut sitä aikaa, että mä saan taas vihdoinkin ikään kuin levätä.

Jos mä jossakin olen onnistunut, niin mä olen onnistunut katkaisemaan sen kierteen. Mä olen tänään aika tarkkaan samanmoinen fyysisiltä mitoiltani kuin olin joulukuussa eikä mua ahdista yhtään. Isompi kuin ikinä - samalla hetkellä onnellisempi elämäni ja itseni suhteen kuin koskaan ennen.

Viime vuonna #rantakunnossa -kamppista tehdessä vielä mietin bikineitä päälle sovitellessa, että miten voi olla mahdollista että mä ihan rennosti ja rauhallisesti olen menossa poseeraamaan bikineissä tuntiessani oloni näin tuhdiksi -mä alitajusesti tunsin vielä viime vuona ensimmäisenä ajatuksenani että mä olen tuhti, vasta sen ajatuksen perään onnistuin nappaamaan kiini kaikesta hyvästä ja kauniista.

 Tänä vuonna kun mä virittäydynrantatunnelmiin, eikä mun katse kiinnity heti ensimmäiseksi fyysisen kehoni ääriviivoihin. Ensin mä fiilisten iloista tunnelmaa ja sitä keveää vapauden tunnetta joka mut valtaa sisimmässäni. Iloitsen uusista kirjavista bikineistä - sillä hey, tällä rungolla on todellinen ilonaihe kun löytää sopivat (tai oikeastaan jopa hivenen reilut) KUVIOLLISET bikinit.

Mun Instafiidi täyttyy toinen toistaa ihanammista kuvista - keiken kokoisia tyttöjärannalla bikineissä, crop top -yläosia kaikenlaisia vatsoja vastaan, eri mallisia beachjoogaajia. Mun feedin tyttjä (ja poikia) yhdistää yksi ominaisuus - ne on kaikki kuvissa sen näköisiä, että ne nauttii itsestään ja elämästään juuri tässä hetkessä. Positiivisia fiboja, onnellisia katseita.

Sitä unelmaelämää.

Tänään, tässä ja juuri tälläisenä.

Onnellinen elämä ei olekaan kiinni vaa'an lukemista tai siitä, miten monta senttia pyllyn ympärysmitta oli edellisenä kesänä. Onnellinen elämä näyttäisi olevan korrelloivassa suhteessa siihen, millaisin silmin katsoo itseään - vilpittömin ja hyväksyvin, vaiko sisäisen tuomarin värittämin kriittisin mulkaisuin.

Olen toisaalta epäillyt hetkittäin, että jokin minussa on pahasti rikki.
Miettinyt onko totena kokemani todellakin totta vai vaiko harhakuvitelmien tuotosta.

Pohtinut ääneen - hyväksyvässä hengessä toki - miten minua hämmenttää lukea ihmisten SoMe -päivityksiä joissa he kertovat saavansa liikunnasta aivan tolkuttomia kicksejä. Hyvää oloa ja kaiken maailman endorfiinihumalaa. Itse kun en ole koskaan saanut kokea missään muodossa liikuntaa  eufoorista hyvää oloa kehossa tuottavana kokemuksena. Se että juoksen tai pumppaan rautaa niin että lihaksiin sattuu, ei missään vaiheessa prosessia saa päässäni aikaan minkään sortin hyvän olon tunnetta. Ei tule euforiaa vaikka miten rehkisi.

Sellaisena päivänä, kun päässä tuntuu pahalta ja levottomalta rauhoittaa juokseminen oloa. Siksi minä pääsääntöisesti juoksen, mutta vain sellaisina  päivinä kun koen saavani juoksemisesta vähäisissäkään määrin helpotusta oloon. Juoksen ajatukset järjestykseen niin sanoakseni. Mutta että m vääntämällä vääntäisin itseni lenkille uskotellen, että kun pääsen maalipisteeseen hyvä olo valtaa kehon - bullshit sanon minä.

En koe vihaavani liikuntaa millään tavalla, en vain pääse kiinni yleiseen "hyvää oloa liikunnasta" -ajattelumalliin. Ei tule euforia, ei vaikka kuinka itselleen niin uskottelisi. Trust Me, olen antanut aikaa ja energiaa hyvän olon kokemusten metsästykselle liikunnan kautta.

Olen oppinut hyväksymään kehoni ominaisuuden piirteet ja seisomaan ylpeänä omien valintojeni takana. Olen onnistuneesti päästänyt irti tarpeesta muokata itseäni väin mukapitämään asioista joista näen muiden pitävän. Tietoisena omista valinnoistani seison niiden takana todeten, että olen juuri tälläinen omien tekemieni valintojen kautta.

Tästä päästään ensimmäistä aasinsiltaa pitkin siihen faktaan, että kun hyvämielihormoonien kautta kehon mielestä syöminen on kivempaa kuin liikkuminen, sitä ennen pitkään sitten näyttää siltä.  Vallitsevan käsityksen mukaan allerkijoittaneen pitäisi nyt siis olla onneton ja inhota itseään tälläisenä lihavana liikunnaan nautinnosta mitään tajuamattomana syöttöpossuna.

Mutta miksi ihmeessa mulla on vaan ihan jees fiilis? 

Mä oon hyvä näin ja peilikuvaakin kestää katella mukisematta.

Miten se onkin tuollainen,

miksei se huolehdi paremmin itsestään?

Mä kysyn tuhottoman monta kertaa ääneen, että miksi ja miten musta onkin tullut tälläinen. Miksi keho-mieli yhteys toimii sillä tavalla kuin toimii?
Kysyn ja pohdn,  toistaiseksi vielä koskaan  löytämättä vastausta kysymykseen. Vastauksen tapaisena vastapallona singahtaa yleensä kysymys Millainen sitten pitäisi olla jos ei juuri tälläinen?

Sellainenko, joka olisi jonkun mielestä kivemman mallinen?

Sellainen, joka tekisi enemmän yleisesti hyväksyttyjä ja ymmärrettyjä juttuja

- kävisi salilla ja postittelisi niitä kuvia Instaan #curvy kuvien sijaan?

Olisiko mieluummin sellainen superäiti jolla on teräksinen sixpack, tiukka luonne ja joka kuvassa punnertaa kuusi lastaan selän päällä istuen? Sitkö mä olisin oikeasti onnellinen?

Haastavia kysymyksiä, joihin ei minulla ole vastausta.

En osaa vastata kysymykseen millainen mä tahtoisin olla, jos en tälläinen kun olen.

Ehkä juuri tuossa on se syy,

miksi mikään kitukuuri tai elämäntaparemontti ei koskaan ole tuota tulosta.

Miksi se toisenlainen minä ei ole pysyvä luonnonvara.

OIkeastaan kai lähdin tähänkin vuoteen vakiokaavan mukaan - elämäntapoja remoitoimalla. Investoihin minä ravintovalmentajaan muutos mielessäni. Tämän alkuvuoden elämäntapojen remontointiin tähtäävien oppien parasta antia on jatkuvasta Colan lipittämisestä eroonpääsy ja vehnättömyyden mukanaan tuoma ihottumasta toipuminen. Olen onnellinen pienistä muutoksista jokapäiväisten valintojen parissa, ilman että surisin kykenemättömyyttäni suuriin näyttäviin elämäntapamuutoksiin.

Minun kohdallanni toisenlaisten valintojeni aikaansaamat positiiviset, muutokset eivät ikävä näytoinen toistaan tiukempina pakarakuvina Instagramissa.

Parempi elämä asuu ensisijaisesti korvien välissä.

Parantunut elämänlaatu näkyy rohkeutena tuottaa päivänvaloon elämäni ensimmäinen burleskisooloesitys juuri sinä keväänä kun kehoni on fyysisiltä mitoiltaan kaikkia edellisien keväiden olomuotoija runsaampi. Sillä juuri nyt sydän on löytänyt sanottavaa.

Juuri nyt on oikea aika.

Rohkaista muitakin rakastamaan omaa kehoaan sen tämänhetkisessä olomuodossa. Rohkaista muitakin nauttimaan elämästä ja sen mukanaan tuomista hienoista päivistä NYT. Yllyttää ihmisiä vapautumaan loputtomasta odottamisesta että sit, kyllä mä sit kun mä olen...

Olonsa voi tuntea hyväksi ja onnelliseksi niinäkin päivinä kun taivaltaa matkaa siihen

sit kun mä olen... -hetkeen.

Tässä Hetkessä eläminen ei vähennä Sit Kun -hetkien merkitystä. Ei tee unelmia ja henkilökohtaisia tavoitteita missään mittarissa turhaksi tai vähemmän merkityksellisiksi - tavoitteisiin kuljettu matka on yhtä tärkeä, kuin tavoite itse. Niin, eikä hyvä elämä yksin ole kaiken sortin tavoitteiden jahtaamisen täyttämää elämää - sellaista jossa koko kuljetaan kohti jotakin uutta. Toisinaan onnellisuutta on nautti hetkestä han vaan tyytyväisenä fiilistellen.

Olla hetki paikallaan tässä omassa pienessä onnellisuudessaan.

Aurinkoista uuden viikon alkua juuri Sinun todellisuuteesi!
Let your happiness shine like the Sun.

Rakkaudella,
Sallamari

Turku Pride 2015

OOTD I - Kirkkaassa päivänvalossa kelpaa paistatella viiksekkäänä

Elokuun kolmas lauantai pursuaa kaikkea ihanaa - ihana keli, ihania ystäviä ja ihana tunnelma.

Ihana Turku Pride

Pride marssi ja iltabileet - ihanat etkot ja jatkot.

Iso osa kiitoksista ihanan päivän ja illan osalta kuuluu Elämäni 17. Tärkeimmälle Ihmiselle - Marille, Hän houkutteli minut mukaan bileisiin -  järjesti etkot, jatkot ja majoituksen. Hänen luonaan lapseni sai yöpyä yökyläseurassa luottettavan hoitajan vahdissa, sillä aikaa kun me biletettiin.

Yhdessä me marssittiin Pride kulkueessa..

Marssimme sellaisen maailman puolesta,

jossa lapsemme voivat vapaina rakastaa

- yhtä ihmistä, kahta tai useampaa - 

kaikkia niitä valloittavia ihmisiä,

 joiden kanssa tiet on tarkoitettu tässä elämässä risteämään.

Marssimme sellaisen maailman puolesta, 

jossa voi ilman pelkoa ilmaista itseään ja omaa sukupuoltaan, 

juuri oikeaksi katsomallaan tavalla

 tälläisenä, tuollaisena, moninaisena

ennenkaikkea juuri tähän hetkeen itselle parhaiten sopivimpana.

Marssimme sellaisen maailman puolesta,

jossa minä voin olla juuri minä

jossa sinä voit olla juuri sinä,

jossa me kaikki olemme yhtä arvokkaita,

jossa me kaikki saamme rakastaa.

Minä rakastan lastani, ystäviäni, elämäni täkeitä ihmisiä

- ja sinuakin -  kaikkia heidän itsensä vuoksi,

heidän lumoavat ajatuksensa, 

heidän ihastuttavat ideansa,

heidän tapansa ilmentää maailman kauneutta

niitä minä katselen

en sukupuolikrosomeja,

roolimallikäsityksiä

tai virallsiin asiakirjoihin merkittyjä määritelmiä.

Ihastuttava rakastettava ihminen itsenään,

kaikki muu on epäolennaista.

Marssimme vapauden ja rajoittaattoman itseilmaisun puolesta.

Marsimme paemman huomisen puolesta.

Tänä kesänä toisen kerran,minä marssin kehorakkauden puolesta.

Kiitollisena vein kulkueessa eteenpäin itseensä rakastumisen ilosanomaa.

#rantakunnossa näkyi Turku Pridella minun ja kahdenkymmenen flyerin voimin.

Mukana oltiin.

Kiitos.

OOTD II - .Illan hämyssä vaihdoin viiksikarvat höyheniin.

Kiitos ihanasta illasta!

Kiitos uusista tuttavista,

kiitos vanhojen ystävien tapaamisesta,

kiitos naurusta,

kiitos kaueudesta,

kiitos rakkaudesta.

Kiitos vapaudesta

Vapauttavasta tunteesta miten hyvältä tuntuu olla minä.

Kiitos itseilmaisun vapauden oivaltamisen lahjasta.

Kiitositseäni ja omaa kehoani kohtaanlöytämästänni rakkaudesta, 

joiden kautta minä olen oppinut ilmaisemaan rakkauttani toisia ihmisiä kohtaan.

Rakkaus ja kiitollisuus

- ne kulkevat käsikädessä.

Aivan kuin Matti ja Heikki,

Anna ja Elina,

Pirkko ja Juhani

Eino, Leino ja Hilkka.

- vapaina ja arvostettuina.

Kiitos sinulle,
sinulle
ja juurikin sinulle.

Olitte luomassa kanssani hyvät Pridet.
marssin,
 bileet
etkot ja jatkot

Kiitos.


Haluankin toivottaa teille rakkaat blogiani lukevat
paljon rakkaudentäyteisiä päiviä tähän uuteen alkaneeseen viikkoon!


Rakkaudella,
Sallamari

Valintakokelaana olosta ja itseisarvosta

"Miten meni?"

- tuo kahden sanan viaton kysymys, jolla ihmiset ympärillä muistavat meitä pääsykokeessa/työhaastattelussa/valintatilaisuudessa vierailleita.

Olen useampaan kertaan pohtinut tänään mitä mä vastaan.

Annoin kaikkieni ja mikäli meidän intressit kohtaa mut valitaan.

Jos se mitä mä olen, vastaa sitä mitä etsitään mä olen valittujen joukossa.

Jos ne etsii muuta kuin sellaista mitä mä voin tarjota, 

on se  toinenvalituksi tullut silloin tähän hetkeen osuvampi vaihtoehto.

Valitsijoiden mielipide ei ole mikään absoluuttinen totuus minusta,

se on vain vastaus yhtälöpariin tätä me etsimme/tätä on tarjolla.

Valituksi tuleminen tai valinnan ulkopuolelle jääminen ei muuta minua  - ei ihmisenä tee minusta hetkessä sen parempaa tai huonompaa ihmistä, joka juuri tänään olen.

Minä olen riittävästi juuri tälläisenä.

Maailmassa on paikka, jonka täyttämiseen minä olen juui se oikea.

Jos nyt ei tärppää, 

jatketaan etsintää.

Todellisen minän ääntä kuunnellen,

unelmasta kiinnipitäen.

Näin tyhjentävästi kuuluu valintakokeen jälkeinen FB tilapäivitykseni:

Kiitos rakkaudesta.

Nyt mä vähän itken ja sit taas jatketaan eteenpäin. 

Kaikkeni annoin, se riittää jos niin on tarkoitettu.

Rohkeutta edetä kohti unelmaa,

ehdotonta itsensä rakastamista, 

vakaa tieto sydämessä siitä,

 että minä riitän juuri tälläisenä.

- siinä hyvän haastattelukokemuksen salainen resepti.

Olipa tulos kyllä kiitos tai ei tällä kertaa,

sinä olet siitä huolimatta riittävä.

Juuri tänään, juuri tälläisenä.

ihana, rakstettava ja ihmeellinen

ihminen

oman rakkautesi arvoinen

arvokas sinä

Tsemppiterveisin,

Sallamari

Beauty is not in the face; beauty is a light in the heart

Uskokaa tai älkää, nämä kuvat on napsittu itkupotkuepävarmuusraivarien täyteisen päivän iltana. Sisäinen päivänmittainen juupaseipäs -taistelu päättyi kivaan bileiltaan ja juhlinnan lomassa tuli ikuistettua itsensä bileiden virallisen kuvaajan toimesta.

Let it loose and have fun.

Epävarminpanakin päivänä sisäinen kauneus loistaa kirkaana,

kun rohkeasti vain antaa itselleen luvan heittäytyä iloisin sydämin juuri tähän hetkeen.

Kuva - J.Lehtilä Photography

Kuva - J.Lehtilä Photography

Kuva - J.Lehtilä Photography

“The beauty of a woman is not in a facial mole,but true beauty in a Woman is reflected in her soul. It is the caring that she lovingly gives, the passion that she knows.” 

― Audrey Hepburn

Rakkaudella,

Sallamari

Jumalatar Minussa -työpaja kuvina

Kuten aikaisemmin lupailin, palataan nyt vielä kerran viikon takaisen Jumalatar Minussa -työpajan tunnelmiin kuvien saattelemana. Kurssin ohjaaja Meri napsi päivänaikana meistä muutamia kuvia ja ystävällisesti lähetti minulle niistä muutaman. Olen iloinen saadessani näiden kuvien kautta välittää kurssin positiivista energiaa kaikille teille blogin lukijoille.

Miten rohkeasti katsoa toista ihmistä ja samalla itse tulla katsotuksi.
Kuva - Meri Mort

Miten antaumuksella liikuttaa omaa kehoa antaen toisen kehon liikkeiden johdattaa itseään
Kuva - Meri Mort

Huivit on hetken hiljaa, kun keho saa kiittäen vastaanottaa ravintoa
Kuva - Meri Mort

Vapaan tanssin hurmaa
Kuva - Meri Mort

Meditaatiota ja keskittynyttä toisen ihmisen kuuntelua, samalla syntyi yksi Zentagle -kuva.

Hymy leviää, silmät loistaa - Jumalatar Minussa on löydetty.

 Kuulin Merin taholta viestiä, että tämän vuoden syyskuussa olisi tarjolla lisää tälläistä positiivista jumalatarenergiaa tanssin, naurun ja lämminhenkisen yhdessäolon kautta.

Mikäli kiinnostus heräsi, ei muuta kuin pysykää kuulolla.

Rakkaudella,
Sallamari

Lupa olla #rantakunnossa

Hey Beibe, mä olen tänä kesänä #rantakunnossa ja niin oot kyllä säkin!

Haluan aloittaa tämän #rantakunnossa teeman ruotimisen heittämällä pöydälle ensitöikseni väitteen, että rantakunto lähtee jokaisen meistä korvien välistä. Ja että todellinen rantakunto ei ole minkäänmoisessa suorassa mittasuhteessa kenenkään meistä itsetuntoon - siihen miten hyvä tai rautainen itsetunto kullakin meistä juuri tässä elämän hetkessä on. 

Sellainen #rantakunnossa -filosofia, jolla on voimaa muuttaa koko maailma lähtee siitä miten juuri Minä itse kohtaan toisen ihmisen rantavarusteissaan. Katsokaas, kun jokainen meistä on tässä elämässä vastuussa ainoastaan omista ajatuksistaan ja sitäkautta sitten siitä millaisella asenteella ITSE kohtaa toisen ihmisen. Ottaako sitä ihmisen kohdatessaan toisen vastaan avoimella mielin ja hyvin ajatuksin, vaiko oppitttuhin ajatusmalleihin tai pahoihin muistoihin perustuvien ennakkokäsitysten väritämien filtereiden läpi katsoen.

On helppo itse huutaa, että minulla on oikeus olla juuri tälläinen ja että koko maailman pitää hyväksyä minut ja minun kaltaiset ihmiset - helppoa sillä itsenä oleminen on niin tuttua juttua meille jokaisella, joten on helppo heittäytyä omakohtaisen kokemuksen kautta vaatimaan muita kohtelemaan itseään ja kaltaisiaan kaikella kunnioituksella.

Entäs kaikki ne muut rantakaverit?

Haluan herättää jokaisen pohtimaan 

miten hyvässä #rantakunnossa minun mieleni ja oma asenteeni juuri tänään on?

OMG, kato tota! Ton uikkarit on niin last season!

NÄITTEKSE tota - niin kattokaa nyt millanen!

KATO OIKEESTI miten KARVANEN selkä!
OIKEESTI, miten toin NOI roikkuu noin alhaalla - vitun riipputissi!

Onks toi niinku tosissaan?

MÄ en IKINÄ kehtais ton näkösenä!

EI JUMA!

Ei vitsit, MÄ niin repeen tolle just - ei pysty oleen nauramatta!

Tiesittkö, että jokainen ajatus on itseasiassa pieni orastava taimi teolle? Siksi jokaisen meistä olisi viisasta silloin tällöin kuulostella rakkauden valossa omia ajatuksiamme - puuttua tilanteeseen mikäli toisen ihmisen kohdatessa mieleen ensimmäisenä nousee kriittinen ajatus toisen ihmisen vaatteista, vartalosta tai itseilmaisusta - mitä tämä mieleen noussut toista ihmistä krittisoiva ajatus viestii minusta itsestäni?

Ton naisen uimapuku on niin hirveä - miten se ilkeää tulla tänne! - hetken ajatusta mutustellessasi, huomaat miten tuo uimapuku itseasiassa muistuttaa minua siitä kerrasta jouduin koulun uimareissulle siinä vanhassa uimapuvussa, kun äiti ei muistanut vielä kauppaan ostamaan uutta,  ja miten luokkakaverit nauroivatkaan minun vanhalle kulahtaneelle uimapuvulleni - kyllä muuten hävetti.

Katsokaan mikään ei ole niin rumaa rannalla kun toisen ihmisen ulkonäköä kikatuksen saattelemana ihmettelevä aikuinen ihminen.

HOLD!

Keksinpä juuri jotakin vielä rumempaa
 - nimittäin useampi aikuinen edellä kuvatuissa toimissa yhdessä.

Toiselle ihmiselle nauramisen hyväksyvä asenne

 tekee rumaa katsottavaa kauneimmastakin auringonpalvojasta.

Paras rantavaruste tänä kesänä on aurinkoinen hymy.
(Kuvaaja Nina Stolt ja kuva luvalla lainattu Ihmitenlehti Huuma:n FB sivulta)

Eilinen iltapäivä vierähti Ihana -studion tiloissa #rantakunnossa -kampanjan pressitilaisuuden merkeissä.  #rantakunnossa -kampanjan tarkoituksena on sosiaalisen media välityksellä kannustaa ihmisiä jakamaan oman rantakuvan ja haastamaan kaverit mukaan -  rohkaista oman esimerkin voimalla ihmisiä hyväksymään itsensä  ja kunnioittamaan erilaisuutta. Lausumaan ääneen tärkeä viesti siitä, että ranta, kesä ja aurinko kuuluu meille kaikille. 

Kampanjan takana ovat Huuma-yhteisö ja Etelän-SYLI ry.

Drinkkejä, rantakuvia ja arvokkaita ajatuksia siitä, miksi heittäytyä mukaan #rantakunnossa kampanjaa.

Mukana iloisessa nauruntäyteisessä menossa oli koko joukko ihastuttavia ihmisiä - meitä kampanjan kansikuvamalleja, Huuma-aktivistejä, bloggareita, bestiksiä, ihania lapsia ja valloittavia ystäviä. Minä sain houkuteltua mukaani rantabileisiin aveceista parhaan, rakkaan ystäväni Lindan.

Illan ohjelmallinen kokokohta oli ehdottomasti rantakuvaus. Studion nurkkaan oli rakennettu kahluualtaan ja rantalelujen avulla täydellinen #rantakunnossa valokuvaspiste. Valokuvaajat napsivat ihania nauruntäyteisiä rantakuvia juhlavieraista yhdessä ja erikseen.

Arvatkaas mitä, halutuin rantakuvakaveri oli vihreä viesnosti hymyilevä ilmatäytteinen krokotiili.

Juhlien pukukoodi oli rantateema ja paikalla oli  ihastuttavan paljon juhlavieraita bikinneissä. Minä valitsin tällä kertaa juhla-asuksi shortsit, sillä shortsit ovat minulle vielä bikinejäkin vaikeampi ranta-asu. Olen aina pitänyt iseäni liian lihavana shortseille ja olo tuntuu shortseissa vähän epävarmalta- Haluan oppia pitämään itsestäni shortseissa ja siinä syy siihen, että päätin juhlia eilen bikinien sijaan shorteissa.  Bileiden tunnelma oli niin lämmin ja rakastava, että minäkin vihdoin uskalsin rakastaa itseäni shortseissa.

Minä onnistuin olemaan oma vapautunut itseni shortseissa.
Minä onnistuin rakastamaan itseäni shortseissa!
Hyväksymään ehsoitta itseni ja sen miltä minä näytän - shortseissa.

Kiitos kannustavasta ilmapiiristä kanssajuhlijat - todellista #rantakunnossa asennetta meilä kaikilta!

Ihanat naiset kahluualtaassa - somejakelusta hyllytettyjä kuvia.

Jos olet samaa mieltä, liity mukaan! 

Postaa kuva ja siihen liittyvä viesti #rantakunnossa-hashtagilla, 

ja haasta mukaan kolme kaveria.

Minä haluan haastaa mukaa kolme bloggarikolleegaa.

Ensimmäisenä heitän rantapallolla Laraa, sillä palan halusta nähdä millaisen vintagehenkisen ranta-asun Lara saa luotua. Seuraavaksi nakkaan rantapallon blogi-idolilleni Rinnalle, toiveissani pieni vinkki meille kaikille Rinnan puolelta rantapukeutumisen egologista näkökulmaa miettien - kannustusta siihen, että se viime kesäinnen bikini on loistava valinta tällekin kesälle. Last but not Least, heitän rantapalloni positiivisuudellaan minuun vaikutuksen tehdeelle Pipsalle, toivoen että Pipsan tattuvan haasteeseen ja vievän iloisen hymyn saattelemana tätä hyvää sanomaa eteenpäin.

Kiitos ihanista #rantakunnossa lanseerausbileistä koko järjestäjäköörille!

On ilo olla mukana niin bileissä kun itse kampanjassakin.

kiitos. kiitos. kiitos.

"Ihmisellä on oikeus rakastua omaa kehoonsa!"

Sallamari Etelä,  #rantakunnossa -kampanjan kansikuvamalli

Quotasinpa muuten juuri ensimmäistä kertaa elämässäni itse itseäni.
Aikasta vinkeää.

Olkaa ihania ja ihanasti #rantakunnossa!

Todellinen #rantakunnossa haaste meille jokaiselle tälle kesälle, on pienillä teoilla ja kauniilla sanoilla tuoda julki oma avoin suhtautumisemme aivan kaikkia rantakavereita kohtaa.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. #rantakunnossa tägin avulla Instagramissa surffaillessan voi onnistua bongaamaan tekstissä mainitun vihreän krokotiiliin :)

Yhtä Juhlaa

Kiitollinen juhlavieras

Viimeiseen viiteen päivää mahtuu valtavasti juhlia. On juhlittu rippilasta, kahviteltu syntymäpäiväsankareita ja tanssittu vapautuneesti toisten ihanien Jumalattarien kera.

Parasta tässä päivässä on tietoisuus siitä, että juhlaputki jatkuu. Suuri Ajattelia - hän joka on jokus todennut, ettei elämä voi olla yhtä juhlaa - on mitä luultavimmin hieman erehtynyt. Ainakin minusta juuri tänään tuntuu, että onnellisena löytää juhlan aihetta joka päivään.

Tänään juhlitaan #rantakunnossa -kampanjan lanseeraamistilauuden merkeissä. Lanseeraustilaus on avoin kaikille ja kiinnostuneet löytävät lisätietoja tapahtumasta FB-sivulta. Lanseeraamistilauus järjestetään Ihana Studion tiloissa  osoitteeeseen Vanha Talvitie 11 A, Helsinki (Kalasatama ja rakennuksen 2. kerros)

Lämpimästi tervetuloa!



Ai että mikäs se nyt sitten on tämä #rantakunnossa -kampanja?

Kampanjan kertokoon itsestään omin sanoin,

Rantakunnossa-kampanja vastustaa epärealistisia ulkonäköpaineita ja kannustaa itsensä hyväksymiseen. Kampanjan tavoitteena on kannustaa ihmisiä hyväksymään itsensä  ja kunnioittamaan erilaisuutta. 


Kampanjan takana ovat Huuma-yhteisö ja Etelän-SYLI ry. Huuma on joukko aktiivisia naisia, jotka eri tempauksin haluavat sanoutua irti ulkonäkökeskeisyydestä, keskittyä tekemiseen ja saada kanssaihmiset kokemaan itsensä mahtaviksi tyypeiksi. Etelän-SYLI ry on Syömishäiriöliiton Etelä-Suomen alueyhdistys.

On ilahduttavaa saada kertoa teille,
 että minulla on ilo ja kunnia toimia yhtenä tämän kampanjan kansikuvamalleista.


Lisää luettavaa luvassa #rantakunnossa kampanjasta (#rantakunnosa kuvien kera).
Tämä kampanja on kyllä niin mahtava juttu!

Stay Tuned!


Rakkaudella,
Sallamari


ps. piipahda katsomassa miten Sinä voit osallistua mukaan #rantakunnossa kampanjaan

Ihana aurinkoinen Vappuviikonloppu

Aurinkoinen vapunpäivä

Vappuviikonloppu täynnä naurua, ystäviä ja sirkushuveja. 

Lauantaipäivä vierähti Turussa acrojooga workshopin merkissä. Workshop oli jälleen kerran aivan järisyttävän ihana kokemus - matka omaan itseen ja oman kehon kanssa tutuksi tulemiseen eteni monta isoa askelta. Rohkenin kokeilemaan ennakkoluulottomasti uusia acrobatialiikkeitä tajuten, että ainoa asia mikä pidättelee minua tekemästä asioita on pelko. Koko ei vaikuta, eikä ikä ei ole - ainoastaan ajatus, että enhän minä nyt voi kyetä tuollaiseen pitää mieltä hallussa ja vaikuttaa siihen mitä sitä oikeasti voikaa tehdä.

Olen suunnattoman kiitollinen, että uskalsin ohjaajien rohkaisemana viedä itseni omien ennakkoluulojeni toiselle puolelle.

Workshopin aikana kokeilin lentämistä niin tukijan käsien varassa kuin ylösalaisin olkapäiden varassa tasapainoillen tukijan suoristettujen jalkojen varassa. Tukijan roolissa opin ymmärtämään miten hienosti ja suhteellisen vaivattomasti oma keho kannattelee aikuista miestä, kun raajat linjataan oikeaan asentoon. On vaan niin uskomatonta, miten asennossa voi pysyä ja kuinka helppoa lentäminen on kun uskaltautuu rohkeasti luottamaan toiseen.

Huvittelu ei lauantaina jäänyt pelkkään acrojoogaan - piipahdettiin lauantain päätteeksi PikkuÄssän kanssa vielä sirkuksessa ihastelemassa oikeiden sirkustaiteilijoiden esityksiä. Sirkus oli pienoinen pettymys, vaikka etukäteen oli selvästi tiedossa että sirkus on pieni ja tarjonnaltaan aika vaatimaton. Loppukavalkaadin laskennassa tajusin tosiseikan, että sirkusesitys oli oikeasti rakennettu noin kymmenen esiintyjän varaan - yksi näistä esiintyjistä oli eläinkouluttaja ja neljä sirkusnumeroa piti sisällään eläimiä. Jälkikäteen suuri eläinesitysten määrä jäi häiritsemään minua - minun mielestäni 2020 -lukua lähestyttäessä sirkus voisi uudistaa itseään ja luopua eläinesityksistä panostaen vaikkapa hyvätasoiseen acrobatia viihteeseen. 

Lähestyin sirkusta sähköpostitse asiakaspalautteella ja kerroin avoimesti heille omista mietteistäni eläinesityksiä koskien. Koen, että meidän kuluttajien mielipiteellä tulisi olla vaikutus myös sirkuksen toimintaan - siksi päätinkin  sähköpostissani avoimesti pyytää sirkusta luopumaan eläinesityksistä.

Yksi ääni annettu eläimettömän sirkuselämyksen puolesta.

Sunnuntaina suunnattiin aikaisin aamusta auto kohti Lahtea - päivän teemana vanhat autot ja ystävät. Lahtivierailu aloitettiin katsastamalla Lahti Classic Motorshown tämänvuotinen tarjonta. Tämän vuoden  teemaosaston aiheena oli "Erilaisuus kunniaan!" - todella mielenkiintoinen teema ja innolla odotin millaisia kulkuneuvoja tuon erilaisuus teeman alla on tarjolla.

Lahti Classic Motorshow on ihanan tavallinen autonäyttely, joka huippuunsarakennettujen korminkiiltoisten näyttelyautojen sijaan antaa tilaa monen sorttisille kulkupeleille.

Löytyi sieltä minunkin suosikkini Vogswagen Karmann Ghia - kaunis vihreä yksilö vuosimallia 1959. Vaikken erityisemmin ole autoihmisia Karmann Ghia on aina vetänyt minua puoleensa.

Aarrekartassaani on paikka Karmann Ghialle.

Tuki, tasapaino ja linjaus - akrojoogan kolme tärkeintä pilaria

In English

May day weekend was filled with friends, laughter and circus fun.

Saturday was filled with Circus Fun - another exiting Acro Yoga workshop. Full of new tricks and tons of inspirations.  The biggest epiphany of this workshop was the realization that only fear keeps me succeeding.  Size does not matter - age is not holding me down.

Only my mind is preventing me to do things
- the self suggested hypothesis "There is no way I can do that - not me."
is the only thing that stands between me and any new trick I love to learn.

Shake of the Fear.
Free you mind.

..and surprise how many wonderful things you actually CAN do.

Fun times only continues in my life.
Currently I am visiting Lahti and my dear friend Anu. Any and I share a common interest to holistic way of living and our plan is to exchange several therapy treatments during my visit here.

I have dedicated the upcoming weeks to "me-time" - I have taken some time off from all sort of  accomplishments and focusing myself now solely to family, friends, love and my own well being.

Im so grateful to have a change to take some time off  from busy working life and truly focus on all the things I have been neglecting.

thank you. thank you. thank you.

Ihastuttavia autoja ja arvokasta perheaikaa

Aloitin tämän viikon Lahdessa iloisen kyläilyreissun merkissä. Olen parhaillani kyläilemässä pitkästä aikaa hyvän ystäväni Anun luona. Lupasin jo vuosia sitten, että tulen kunnolla kylään "..kunhan tää kaikki kiire ensin helpottaa ja mulla on sitä aikaa." - nyt se hetki on käsillä.

En osaa sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olenkaan juuri nyt.

Hyvän ystävän seura vaihtoehtoishoitoja vaihdellen on täydellinen kattaus juuri tähän hetkeen.

Aikaa minulle ja elämäni tärkeille ihmisille - kaikille niille, jotka olen rakkaudella asetellut sivuun ruuhkavuosien suorittamiskeskeisen uranrakentelun ajaksi.

Hetkeksi heipat uralle ja täydellä sydämellä rakkaudellisten asioiden äärelle.

Because I am worth it.

kiitos. kiitos. kiitos.

Rakkaudella,
Sallamari

#FatshameFreeFriday - läski ottaa aina kaksi

Vappu ja munkit - ylipainoinen ihminen ja herkkujen syöminen.

Tyypillinen oletushan on, että ollessaan ylipainoinen ihminen, 

tuo ihminen automaattisesti pitää herkusta.

Että vappujuhlissakin se läski nappaa lautaselleen ainakin kaksi munkkia.

Koska niin ne läskit toimii, sellaisia ne vaan on.

Oi voi.

Ehkä ottaa tosiaan ne kaksi munkkin.

Ehkä yhden.

Ehkä kolmetoista.

Kolme.

Tai ei yhtään 

- jos vaikka on keliakia.

ehkä se tykkää munkeista,

tai sitten ei siedä niitä lainkaan.

Mutta fyysisen koon ja nautittujen munkkien määrän välillä ei oikeasti ole yhteyttä.

Tosielämässä otettujen munkkien määrän ratkaisee, että pitääkö niistävai eikö pidä.

Olen nauttinut joskus juhlissa parikin munkki tai santispalan kakkua.

Toisaalta, olen ollut aika monet juhlat nauttimatta herkkupöydän antimista tyystin.

Avainasemassa todella on aina ne tarjolla olevat syötävät - minäkun pidän aniharvoista leivonnaisista. Kun loistavaa juustokakkua on tarjolla, otan riemumielillä sen santsiannoksen.

Nyt kiinni siihen kaikkien huulilla olevaan kysymykseen

Montaks söit?

Kaksi.

Olivat hyviä - itsetehtyjä.

Ensimmäistä kertaa meidän elämässä JunttiPeen kanssa puuhasteltiin munkkien paiston kimpussa

JP - "Mä laitoin tota öljyä tonne kattilaa ja käänsin levyn päälle, niin mitä mä nyt sitten teen?"

S - "No nakkaa vaikka noita taikina klimppejä sinne öljyy niin katotaan mitä tapahtuu."

JP - "Ei tapahdu mitään. Mitäs seuraavaks?"

S - "Ootetaan vaan vaikka."

JP - "Ootsa joskus paistanut munkkeja?"

S - "Joo. Äitin kanssa. 

Niin siis niinku että äiti kyllä oli elossa viime kerralla ku mä oon oon ollu mukana munkinpaistossa,

 et jo ihan siitäkin voi päätellä miten paljon edellisestä kerrasta on aikaa."

JP - "No kai me sit vaan ootetaan ja toivotaan että tää onnistuu."

JP - "Kato, nyt toi yks on jo vähän ruskeampi."

S - "Niin, mähän sanoin että mä osaan tän."

Vapun kunniaksi haluankin rohkaista teitä vapauttamaan itsenne stereotypioiden varaan rakennetusta ajattelumallista koskien omaa tai toisen ihmisen fyysistä kehoa ja siitä millaisia syömistottumuksia minkäkin kokoisella ihmisellä on. Samanaikaisesti haluan rohkaista myös vapauttamaan itsensä siitä pelosta, että mitä tuo tuossa minusta ajattelee jos otankin toisen munkin - sillä sinä voit yksin olla vastuusta vainn siitä mitä sinä teet ja miten sinä ajattelet. Se mitä toinen ihminen ajattelee, on sen toisen ihmisen oma asia - toisen ihmisen toiveiden ja pelkojen varaan rakennettua todellisuutta, jolla ei ole missään määrin mitään tekemistä sinun kanssasi.

Ole rohkea ja ota toinenki munkki.

(mikäli kuulut niiden ihmisten joukkoon jotka pitävät munkeista ja olet niin onnekas, että tänä vappuna satuit saamaan todela herkullisia munnkkeja)

Kuuntele itseäsi ja nauti vapusta

 juuri niinkuin sinun kehosi sinua pyytää tänään nauttimaan!

Rakkaudella,

Sallamari

#eachbodysready

Tälläinen #eachbodyisready kuva löysi tiensä Instagramiin

"Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa."

- niin isoäitini tapasi tämän tästä lausahtaa.

Eikä ole sanontoineen väärässä tämänkään postauksen suhteen - minä suoritan graafisen älähdyksen, koska tuo Protein World -yrityksen mainos kalahtaa ainakin minuun.

Osui ja upposi.

Ja lujaa osuikin - Hit and Home run.

Miksikö?

Vasta pari päivää sitten kerroin blogissa seitseämän vuotiaan lapseni valtavista ulkonäköpaineista ja itsensä lihavaksi kokemista. Se miten pientä mieltä painoi pelko kiusatuksi tulemisesta.

"Tajuatsä, että joson läski niinsitten kaikki koulussakkin voi vaan haukkua ja sanoa että on läski. Mä en halua olla läski! Se olis oikeasti niinku aivan kamalaa."

 Lontoon metrossa esillä oleva Beach Body Ready -mainoskampanja nosti mieleeni ensimmäisenä kuvan omasta lapsestan - siitä miten pelko erikokoisen kehon vuoksi kiusatuksi tulemisesta on käsinkosketeltavissa  pienen tytön elämässä.

Tuo pieni ihmisenalku on vasta ensimmäisellä koululuokalla.

Miettikää nyt.

Siinä hetkessähän kaikki elämässä on vasta ihan aluillaan.

Kun huomiomerkin tunnusvärillä varustetulla pohjalla tuodaan tarjolle yksiulotteinen kapea-alainen kehonkuvakäsitemalli - tälläinen keho on se rantavalmis keho

Mitä voi aikuisena vastata lapselle tälläisen mainoksen edessä?

Että ei häätää lapsikulta, ei se kiusaaminen sinne kouluun jää.

Aikuisena kiusataan yhtä lailla ihmisiä erinäköisen fyysisen koon vuoksi,

sitä vain kutsutaan täällä aikuisten maailmassa sivistyneemmin mainonnaksi.

Get use to it and suck your tears.

Get the body and be love by everyone.

NEVER.

Aina voi valita rakkauden ja toisen ihmisen kohtaamisen rakkaudentäyteisen hyväksymisen kautta.

Sen ajatusmaailman, että jokainen on arvokas juuri omana itsenään.

Siksi BODYLOVE.

Because I can!

Every body is a beach.

Yhdessäkin älähdyksessä on valtava voima.

Jokainen meistä kantaa itsesään valtavan voiman tehdä muutosta asenteisiin

- asennoitumalla itse tästä hetkestä eteenpäin toisella tavalla!

Rakastu itseesi,

rakastu omaan kehoosi.

Näe arvokkuus toisen ihmisen kehossa 

ja hänen itseään kohtaan tuntemassa rakkaudessa.

Kehorakkauden aikakausi on nyt.

*****

In English

 #eachbodyisready 
- say NO to #bodyshame 'cause NOW is the right time for some #bodylove

This picture is my Instagram response to that infamous Protein World ad.

Because I support #bodylove.

Each body is a beach body.
Because we all are worth of love and sunshine.

I am beach ready.
I hope you are too.

See you under the bright sun!

*****

Rakkaudella,
Sallamari

#FatshameFreeFriday - Jumpsuit

Miten monta kertaa olenkaan lukenut ystävällisen pukeutumisneuvon.

tai kuullut sen muka ystävällisen neuvvon muodin asiantuntijan suusta. 

"Täyteläisen vartalon omistavan ei tule pukeutua Jumpsuit -asuun. 

Jumpsuit ei asuna pue lihavaa."

Bullshit!

Minä pidän jumpsuit asuista ja minä pidän vartalostani

- miksen siis yhdistäisi niitä kahta, sillä minähän pidän molemmista.

Minun kehoni - Minun pukeutumisvalintani.

Oikein asustettuna jumpsuit pukee ketä tahansa 

- ratkaisevana tekijänä on pitää itsestään ja pitää yllä olevasta vaatteesta.

#YesYouCan

Jos pidät asusta, pukeudu siihen.

Ystävällistä pukeutumisneuvoista viis.

In English

....so many time I have heard these Just-For-Your-Own-Good forms of The-Very-Friendly-Advises 

"Honey, you should not wear anything like that jumpsuit. You simply too fat to rock it."

(one of the worst friendly-fashion-tips ever)

I love jumpsuits and I love my body

- so why should I not combine together two things I really like?

My body - My fashion rules.

I get to decide what I like to wear.

Trendy or not. - suitable to my body according to "what to wear" -books  or not.

Only thing that matters is that I like what I wear.

That the things I wear feels right on me.

With right styling and a loving attitude,

anything I love looks great on me.

Body type rules nothing - attitude rules everything.

Because we are more than just a body type.

If you love it, you should wear it!

#YesYouCan

*****

Rakkaudella,
Sallamari

Ihana Nainen -kuvauselämys

Behind the Scenes - valokuvaajat tositoimissa
Niina sovittaa kenkää ja Mirkku löytää uusia näkökulmia.
Ihana Nainen keskimmäisessä kuvassa vain on ja nauttii.

On ollut suuri ilo ja kunnia saada tutustua aivan valloittaviin ihmisiin tätä syömishäiriöstä toipumisen polkua taivaltaessaan. Tämän päivän postauksessa haluan esitellä teille aivan upean naiskolmikon Ihana Nainen tiimin; valokuuvajat Mirkku Merimaa ja Nina Stolt sekä meikkitaiteilija-hiusvelho Krista Stenberg ja valottaa hiukan millainen kokemus on Ihana Nainen -kuvauselämys.

Olen saanut pariin otteeseen olla mukana tekemässä yhteistä projektia tämän naiskolmikon kanssa. Näistä projekteista viimeisin lähti käytiin viime lauantaina, kun sain olla mukana tekemässä Ihana Naiden Body Image teemäpäivää. Minun Ihana Nainen -päiväni piti sisällään todellisen hemmotteelämyksen - hyörinää ja pyörinää ympärillä kolmen ihmisen taholta. Kaikki se kauneus minussa taiottiin kerrassa koko maailman nähtäväksi ja ikuistetiin pysyväksi muistoksi valokuviin.
Bonuksen päivää sisältyi vielä yksi teemakuvas, josta kuvia pihtaan vielä, mutta lupaan että kun projekti jota varten kuvat otettiin pärähtää käyntiin kerron projektista täällä blogissakin paljon lisää

Näin äitienpäivän lähestyessä on pakko vihjata, että Ihan Nainen -kuvauselämys on loistava lahja äidille. Kelvollinen lahjaidea myös kun mietit mitä ostaa lahjaksi naimisiin menevälle siskolle tai miten muistaa ystävän tasavuosisynttäreitä - kimpparahoitus ja lkuvaus lahjakorttina vinkvink, niin ei tule haastetta lahjan toteutuksen osalta kenellekään. 

Ai joo, on kuvauselämys loistava lahja myös itselle.

Because I am worth it.

 Jokainen nainen on kauniin kuvan arvoinen!

"Että tääsä mä nyt sit niinku oon vaan."

Ihana Nainen on mielentila, hyväksynnän ja tyytyväisyyden olotila, joka tallennetaa kuviksi.

 Ihana Nainen -kuvaus on elämys, matka itsetuntemukseen ja itsensä hyväksymiseen.

- näillä sanoilla Ihana Nainen tiimi kuvailee työtään.

Ihana Nainen päivän on pullollaan hemmottelua. Päivän on tarkoitus olla kokonaisuudessaan Minun Päiväni, jolloin on lupa nauttia täysin siemausksin huomion keskipisteessä lillumisesta samalla kun jättää kaikki käytännön järjestelyt ammattilaisten hoidettavaksi.

Aika usein sitä valokuvaa - siis sellaiseen oikeaa poseerauskuvaa - otettaessa havahtuu miettivänsä, että näkyyköhän se mun alushame muuten tai onko mulla taas huulipunaa hampaissa - huomaten äkkiä, että salamavalo räpsähti juuri kun varovasti kurkkasit alaspäin, että oliko mulla nyt kengät oikein jalassa. Että eikun uutta kuvaa ottamaan.  No Hätä - sillä noistä pikkuseikoista ei tarvitse kantaa huolta Ihana Nainen päivän aikana - siellä on toiset mimmit huolehtimassa niistä jutuista. Itse voi keskittyä täysin siemauksin vain nauttimaan tyrmäävän kauniina olemisesta. Kuvaus tehdään asiakkaan ehdoilla, niin että nuo ammattilaiset auttavat kuvattavaa löytämään parhaan palat itsestään. 

Ihana nainen -kuvaus oli minulle voimaannuttava positiivinen MINÄ kokemus. 

Mikä parasta Ihana Nainen kauneus ei katoavaa, vaan päivästä jää itselle myös fyysinen muisto - Minun Ihanat Valokuvani.

Ihana Nainen -kuvauselämys pitää sisällään aivan kaiken
meikkauksen, kampauksen plus stailauksen - 2 erilaista kokonaisuutta - sekä  kuvauksen, koevedokset, video-koosteen valokuvaajan valitsemista parhaista vedoksista sekä videoon valitut 10 kuvaa pieninä sähköisinä versioina. Lisäksi kuvattava saa itse valita koevedoksista 1kpl 15x20cm paperikuvan plus sähköisen version samasta kuvasta pienemmän sähköisen version.

Behind the Scenes kuvia kännykkäversioina,
sillä muistin pakata kaiken muun - jopa kookospähkinän evääksi - paitsi kameran.

Minun kuvistani tuli juuri minun näköisiäni - leikkimielisiä ja värikkäitä.

Olemme tosiaan tehneet Ihana Nainen tiimikokoonpanolla aikaisemminkin yhteistyötä sillä erolla, että edellisissä kuvissa minä olin kuvattavan olomuodossa sivuroolissa. Näissä Ihana Nainen kuvissa pääosassa olen minä. Kuvien teema on Body Image - omassa kehossa onnellisena ja kauniinna oleminen. On pakko tunnustaa, että pariin kertaan meinasin itkeä onnesta, niin ihanalta ja vapauttavalta tuo kameran edessä omana itsenään oleminen tuntui.

Lopullisia kuvia en ole vielä nähnyt. Ne valmistuvat aikanaa, sittenn kuin tähän kuvaukseen liittyvä projekti pyörähtää käyntiin - ette muuten usko, että on hankala hillitä kielensä kun haluaisi vaan hehkuttaa hienoaja ihmisiä ja mahtavia projekteja ja niiden olemassaoloa koko maailmalle.

Kaikki aikanaan - to be continued...

Sitten ammutaan alas kaikki potentiaaliset vastaväitteet sarjassamme

Mua kiinnostaisi ja houkuttelisi tämä ajatus ja mä oikeastaan tarvisinkin tälläistä, mutta...

...kuvausstudio sijaitsee Helsingissä

Yep, niin tekee. Helsingissä sijaitsee myös eduskuntatalo ja Linnanmäen huvipuisto. Helsinkiin pääsee tehokkaasti aivan kaikkialta mitä monipuolisin julkisen liikenteen valikoimin. Helsingissä on hotelleja, matkustajakoteja, ystäviä, sukulaisia, kaukaisia tuttavia - mitä kenelläkin. Ihana Nainen on kokonaisvaltainen elämys ja vartavasten tehty teemareissu Helsinkiin vaan lisää luksusta kokemukseen. Ota ystävä mukaan - tehkää tyttöjen reissu. Tai äiteen kanssa reissuun,  tai tyttären...mitä näitä comboja nyt onkin. Hard Core nappaa mummin mukaan.

......se maksaa

Kas niinpä tekee. Tiedätkö miksi? No siksi, että Ihana Nainen -kuvauselämys tuo omalta osaltaa leivän muutamaan pöytään - no money, no bread. Se mikä on minkäkin arvoista ja kenellä on rahaa mihin - minä osaan arvioida tilanteen vain omalta kannaltani. Hintatiedot selviää Ihana Nainen sivulta ja kyllä, joka killingin arvoinen kokemus. Tähän heitän saman neuvon, mitä itse käytän isolta tuntuvienn lukujen kohdalla - pilko pienemmiksi ja katsele lukuja sitten. Mitä yksi pieni luku merkitsee, miten se minun elämässäni koostuu. Vitosen latte kolme kertaa viikossa, kaksi röökiaskia päivässä - tee pieniä kertolaskuja ja kas, siinä se puuttuva summa on.  Aina voi valjastaa avuksi ystävät, perhee ja merkkipäivät. 

Because you are worth it!

....mä oon vaan niin tällänen, että ei musta oo enkä mä voi

Tuttu virsi - ei kukaan meistä koko maailmassa voi pitää paitsi muut.

Mene ja kokeile - itke arvottomuutta myöhemmin jos enää itkettää.

Mikäli olet varma, että Ihana Nainen on niin hirvittävä kokemus, että se on se joka sitten kaikkien juttujen joukosta hengen vie - well, onhan niitä pahempiakin tapoja kuolla.

Sitäpaitsi, eipähän tarvitse sitten enää pelätä sen jälkeen kuolevansa - ikäänkuin saa sen mitä syvällä sisimmässään halaajaakin. Niin, että siis pelko toteutuu ja sitä ei sitten tarvitse enä pelätä.

...mä en vaan osaa valokuvajuttuja

Arvaa mitä? En mäkään.

Siksi me ollaankin näissä Ihana Nainen kuvauselämyksissä kameran edessä eikä takana.

Ne tekee jotka osaa ja loput saa vaan olla viehkeänä kameran edessä - olemisen osaa jokainen.

...niin. Niin sitku mutkumut ja tietokin on vaan Internetissä ja kaikkea

Okei, minäpä etsin tarvittavat tiedot tähän.

Soita jompaan kumpaan numeroon 

040 533 0931(Mirkku) ja p. 044 319 3166 (Niina)

 ja buukaa oma Ihana Nainen aikasi.

Kaikki tarpeellinen selviää soittamalla.

Kuva - Laura Ala

Oliko vielä muuta?

Ai ei, no hyvä.

Sitten mainostusasioihin - 
tämä teksi ei ole sponsorijuttuja eikä maksettu mainos

Tottahan on, että projekteja Mirkun, Niinan ja Kristan kanssa on yhdessä tehty (ja mikäli luoja suo, tehdään vielä rutkasti lisää joookopliis - ne on niin ihania naisia.) - sellaisia epäkaupallisia.  Ihana Nainen -kuvauselämys on blogissa esillä koska, se on nyt vaan on niin huikea konsepti ja aivan mieletön työkalu esimerkiksi #meLove ajatusten vahvistamiseen.

Plus, että nuo naiset on niin huimia tyyppejä - joten mikäli etsit hyvää valokuvaajaa mihin tahansa projektiin tai ehkäpä taitavaa kampaukset ja meikit juhlapäivääsi loistivaa tyyppiä, postauksen alkupuolelta löytyy linkit Ihana Nainen tiimiläisten omiin profiileihinn.

Työ tekijäänsä kiittää, minun kiitokseni ovat tässä.

Hyvää työtä!

Rakkaudella,

Sallamari