Valintakokelaana olosta ja itseisarvosta

"Miten meni?"

- tuo kahden sanan viaton kysymys, jolla ihmiset ympärillä muistavat meitä pääsykokeessa/työhaastattelussa/valintatilaisuudessa vierailleita.

Olen useampaan kertaan pohtinut tänään mitä mä vastaan.

Annoin kaikkieni ja mikäli meidän intressit kohtaa mut valitaan.

Jos se mitä mä olen, vastaa sitä mitä etsitään mä olen valittujen joukossa.

Jos ne etsii muuta kuin sellaista mitä mä voin tarjota, 

on se  toinenvalituksi tullut silloin tähän hetkeen osuvampi vaihtoehto.

Valitsijoiden mielipide ei ole mikään absoluuttinen totuus minusta,

se on vain vastaus yhtälöpariin tätä me etsimme/tätä on tarjolla.

Valituksi tuleminen tai valinnan ulkopuolelle jääminen ei muuta minua  - ei ihmisenä tee minusta hetkessä sen parempaa tai huonompaa ihmistä, joka juuri tänään olen.

Minä olen riittävästi juuri tälläisenä.

Maailmassa on paikka, jonka täyttämiseen minä olen juui se oikea.

Jos nyt ei tärppää, 

jatketaan etsintää.

Todellisen minän ääntä kuunnellen,

unelmasta kiinnipitäen.

Näin tyhjentävästi kuuluu valintakokeen jälkeinen FB tilapäivitykseni:

Kiitos rakkaudesta.

Nyt mä vähän itken ja sit taas jatketaan eteenpäin. 

Kaikkeni annoin, se riittää jos niin on tarkoitettu.

Rohkeutta edetä kohti unelmaa,

ehdotonta itsensä rakastamista, 

vakaa tieto sydämessä siitä,

 että minä riitän juuri tälläisenä.

- siinä hyvän haastattelukokemuksen salainen resepti.

Olipa tulos kyllä kiitos tai ei tällä kertaa,

sinä olet siitä huolimatta riittävä.

Juuri tänään, juuri tälläisenä.

ihana, rakstettava ja ihmeellinen

ihminen

oman rakkautesi arvoinen

arvokas sinä

Tsemppiterveisin,

Sallamari