#FatshameFreeFriday - läski ottaa aina kaksi

Vappu ja munkit - ylipainoinen ihminen ja herkkujen syöminen.

Tyypillinen oletushan on, että ollessaan ylipainoinen ihminen, 

tuo ihminen automaattisesti pitää herkusta.

Että vappujuhlissakin se läski nappaa lautaselleen ainakin kaksi munkkia.

Koska niin ne läskit toimii, sellaisia ne vaan on.

Oi voi.

Ehkä ottaa tosiaan ne kaksi munkkin.

Ehkä yhden.

Ehkä kolmetoista.

Kolme.

Tai ei yhtään 

- jos vaikka on keliakia.

ehkä se tykkää munkeista,

tai sitten ei siedä niitä lainkaan.

Mutta fyysisen koon ja nautittujen munkkien määrän välillä ei oikeasti ole yhteyttä.

Tosielämässä otettujen munkkien määrän ratkaisee, että pitääkö niistävai eikö pidä.

Olen nauttinut joskus juhlissa parikin munkki tai santispalan kakkua.

Toisaalta, olen ollut aika monet juhlat nauttimatta herkkupöydän antimista tyystin.

Avainasemassa todella on aina ne tarjolla olevat syötävät - minäkun pidän aniharvoista leivonnaisista. Kun loistavaa juustokakkua on tarjolla, otan riemumielillä sen santsiannoksen.

Nyt kiinni siihen kaikkien huulilla olevaan kysymykseen

Montaks söit?

Kaksi.

Olivat hyviä - itsetehtyjä.

Ensimmäistä kertaa meidän elämässä JunttiPeen kanssa puuhasteltiin munkkien paiston kimpussa

JP - "Mä laitoin tota öljyä tonne kattilaa ja käänsin levyn päälle, niin mitä mä nyt sitten teen?"

S - "No nakkaa vaikka noita taikina klimppejä sinne öljyy niin katotaan mitä tapahtuu."

JP - "Ei tapahdu mitään. Mitäs seuraavaks?"

S - "Ootetaan vaan vaikka."

JP - "Ootsa joskus paistanut munkkeja?"

S - "Joo. Äitin kanssa. 

Niin siis niinku että äiti kyllä oli elossa viime kerralla ku mä oon oon ollu mukana munkinpaistossa,

 et jo ihan siitäkin voi päätellä miten paljon edellisestä kerrasta on aikaa."

JP - "No kai me sit vaan ootetaan ja toivotaan että tää onnistuu."

JP - "Kato, nyt toi yks on jo vähän ruskeampi."

S - "Niin, mähän sanoin että mä osaan tän."

Vapun kunniaksi haluankin rohkaista teitä vapauttamaan itsenne stereotypioiden varaan rakennetusta ajattelumallista koskien omaa tai toisen ihmisen fyysistä kehoa ja siitä millaisia syömistottumuksia minkäkin kokoisella ihmisellä on. Samanaikaisesti haluan rohkaista myös vapauttamaan itsensä siitä pelosta, että mitä tuo tuossa minusta ajattelee jos otankin toisen munkin - sillä sinä voit yksin olla vastuusta vainn siitä mitä sinä teet ja miten sinä ajattelet. Se mitä toinen ihminen ajattelee, on sen toisen ihmisen oma asia - toisen ihmisen toiveiden ja pelkojen varaan rakennettua todellisuutta, jolla ei ole missään määrin mitään tekemistä sinun kanssasi.

Ole rohkea ja ota toinenki munkki.

(mikäli kuulut niiden ihmisten joukkoon jotka pitävät munkeista ja olet niin onnekas, että tänä vappuna satuit saamaan todela herkullisia munnkkeja)

Kuuntele itseäsi ja nauti vapusta

 juuri niinkuin sinun kehosi sinua pyytää tänään nauttimaan!

Rakkaudella,

Sallamari