Morjesta, morjesta 2018

Instagram kertoo, että nämä iloiset kuvaruudut ovat muistoja joistakin vuoden 2017 parhaista hetkistä.

Vuodelle 2018 asetan itselleni tavoitteeksi jakaa pieniä paloja elämästäni hieman edellisvuotta ahkerammin täällä blogin puolella. Mielialat heilahtivat heti alkusyksystä niin syvästi aallon pohjalle, ettei bloggaaminen ole huvittanut yhtään. 

Blogin kirjoitus tuntui enemmän pakkopullalta kuin elämääni ilahduttavalta asialta. Ehkä sinä, lukijani, olet saattanut havaita puhtaan ilon puuttuneen tekstistäni. 

Valoa näköpiirissä! Mielialani ovat selkeästi noususuunnassa. Olen innolla täytellyt alustavia päivämäärä varauksia uuteen kalenteriini. 

Uutta kalenteria lähdin täyttämään ihmiset edellä - halua vapaapäivinä tavata ystäviä, joiden kanssa vietettyjä yhteisiä hetkiä olen kaivannut. Kakkosena kalenteriin on merkitty sellaiset päivät, jolloin tarjolla on jokin kiva tapahtuma;  workshop, burleski event, hyvä keikka tai jotakin muuta vastaavaa. Omia työpajoja on kalenteriin merkitty jo kolme! 

Lopuksi jäljelle jäävät päivät omistan ansiotyölle ja kotivapaille. Arkiselle aherrukselle, joka työtä ja vapaata tadapainottaen tuo sekä rahat kivojen asioiden tekemiseen että pitää kodissa yllä järjestystä.

Yksi takuuvarmasti ikimuistoiseksi muodostuva hetki on myös tallennettu varauksena kalenteriini. Kesäloma ja 40 -vuotis syntymäpäiväni. Hieman suunnitelmat ovat muuttuneet alkuperäisestä, Las Vegasin sijaan on perheemme majoittava huone heinäkuun 19. päiväksi varattuna Lontoosta. Syntymäpäiväni ympärille on rakennettu Pariisin, Lontoon ja kanaalin junalla alituksen sisältävä kesälomareissu.

Hiukan kirpaisee, että joudun luopumaan Las Vegas on 40th B-Day unelmasta, mutta Lontoolla on onneksi erityinen paikka sydämessäni. Onhan Lontoo Se Kaupunki, johon 19 -vuotias naivi maalaistyttö minä rakastui ihan täysillä.

Uskon olevani onnellinen Lontoossa.

2017 vuoden viimeinen asuinspiraatiokuva

Tukka-tilannepäivitys 31.12.2017

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Päivä kului puuhailessa vuoden viimeisten asiakkaiden hiusten parissa. Töiden jälkeen ilta kului kotona perheen ja ystävien seurassa lautapelien parissa flunssaista oloa lämpimällä totilla lääkiten.

Puolen yön aikaan keräännyttiin perinteisesti kotikadun varteen naapureiden kanssa toivottamaan tämä uusi vuosi tervetulleeksi muutaman raketin ja kuohuviinilasillisen voimalla.

Iloinen ja ihana uudenvuoden aatto.

Miten sinulla sujui vuodenvaihde?

Ohjelmarikasta juhlintaa vaiko rauhallisempia tunnelmia ehkäpä kotona?

Rakkaudella,

Sallamari

Pin-Up Finland kilpailu ja kalenterityttöunelmia

Tänään halua kertoa sinulle rakas lukijani sneak-a-peak kuvan kera iloisia kuulumisia. Minut on valittu reilun 200 hakijan joukosta yhdeksi tämän vuoden 16 Pin-Up Finland kisan finalisteista!

Minä saan olla mukana kisaamassa yhdessä suomen arvostetuimmista pin up kilpailuissa!

Kilpailun finaali järjestetään 30.9. Lahden Messukeskuksessa käytävään vuosittaiseen finaaliin Jenkkiautonäyttelyn ja Rokki Night-tapahtumien yhteydessä.

Ensiaskeleet kohti finaaliviikonloppua on otettu. Viime viikonloppuna sain tutustua ihaniin kanssakilpailijoihin kisakuvausten merkeissä. Kuvauspäivät olivat pitkiä ja hikisiä - huhujen mukaan kosteusprosentti ylitti 90% maagisen rajan lauantaina. Kisakuvaukset oli mieletön kokemus, joka sytytti intohimoni pin up kulttuuria kohtaan roihuamaan - mikäli mahdollista - entistä isommalla liekillä. 

 Ihanien kilpasiskojen tapaaminen oli kerrassaan hienoa. Jokainen meistä ilmentää rakkauttaan pin up kulttuuria kohtaan omalla ainutlaatuisella tavallaan. En ole hetkeen ollut näin innostunut ja inspiroitunut, kuin juuri tänään vietettyäni ikimuistoisen viikonlopun näiden ihanien naisten seurassa.

Kameran edessä olo itsessään oli hulvatonta. Tuntuu uskomattoman ihanalta sanoa, että nautin täysin rinnoin joka hetkestä. Hämmentyneenä heräsin kuvauspäivän keskellä kuulostelemaan omia tuntemuksiani ja voin rehellisesti kertoa, etten ole koskaan elämässäni ollut niin täydellisesti onnellisena läsnä omassa kehossani kun näiden kuvausten aikana.

Unelmieni osalta kuvausviikonloppu huipentui sunnuntaina.

Olen vuosikausia salaa haaveillut kalenteritytöksi pääsemisestä. Duck it - rehellisesti olen haaveillut kalenterityttö roolista suunnilleen siitä lähtien kun teini-ikäinen minä ensimmäisen kerran hahmotti tyttökalentereiden olemassaolon. Sunnuntaina sain elää unelmani todeksi, kun meidät kilpailijat kuvattiin Pin Up Finlandin vuoden 2018 kalenteriin.

39 vuoden kypsässä iässä kalenterikuvauksissa.
Onnellisena uikkaressa kameran linssin edessä.

Eipä tosannut aavistaa aikanaan tuo rakas 16 vuotias elämään pettynyt itsestään epävarma syömishäiriöön sairastunut nuori minä, mitä kaikkea suunnitelmia elämällä onkaan varasstossaan  minulle.

Tähän kuvaukseen sisältyy suuri määrä onnistumisen tunnetta. Kuvaussetissä tunsin itseni vapaaksi ja lliseksi onnelliseksi. Vilpitön rakkaus itsäni ja omaa vartaloani kohtaan oli täydllisenä läsnä. Sydämessä asui ilo ja mieli oli läsnä.

Iloitsin omana itsenäni olemisesta täysillä.
Ihana ihmeellinen ainutlaatuinen minä.

Elämälle kiitos.


Palataan kisakuulumisiin tuonnempana,
kun virallisia kuvia tupsahtelee julki.


Tälläsissä tunnelmissa kohti elokuun loppua.
Joko sinun elämäsi on palannut kesälomilta takaisin arkeen?


Rakkaudella,
Sallamari

Loma-loma-loma

Hiusten kasvatusprojektin pikku apulaiset.

Aktiivisemmat blogini lukijat ovat varmaan huomanneet hieman pitkäksi venähtäneen totaalihiljaisuuden täyttämän kauden täällä blogissa. Ei huolta rakas lukijani en ole edes ajatuksen tasolla ollut hylkyhommissa, olen vain puhtaasti pitänyt elämäni ensimmäisen bloggausloman.

Kiitos kysymästä loma tuli tarpeeseen ja on ollut mitä onnistunein. Bloggauslomalla on pääasiassa tehnyt paljon töitä, hengannut töistä ja kouluarjesta lomailevan perheen kanssa, reissaillut kotimaassa, tehnyt kivoja pin-up juttuja -kuvia luvassa - sekä aloittanut aktiivisen hiustenkasvatus projektin. Ai niin, olenhan minä hankkinut muutaman uuden vaate- sekä asustekappaleen syksyn kapselivaatekaappini kokoelmaan.

Aika aktiivinen ja onnistunut blogiloma, jos minulta kysytään.

Potkua lomailuun antoi aktiiviseksi äitinyt huonounisuus, joka on oireillut lähi viikkoina niin pahasti että jouduin turvautumaan yhteen ylimääräiseen vapaapäivään varmistaakseni riittävän unimäärän saannin. Kaksi kokonaan valvottua yötä ei ole hyväksi kenellekään ja parasta on puhaltaa peli ajoissa poikki oman hyvivoinnin takaamiseksi.

Yksi yrittäjäelämän hienoja puolia on mahdollisuus vaikuttaa itse työpäivien määrään ja kestoon ja sitä kautta onnistuneesti - esimerkiksi minun kohdallani nukkumisongelmien ilmestyessä - puuttua arkea mahdollisesti haittaaviin pieniin juttuihin ajoissa ennenkuin ne äityvät todella pahoiksi. Palkatonta "lomaa" tuollainen ylimääräinen vapaa minulle nykyään on, yrittäjäelämän varjopuolia, vaikkakin eduksi minä sen koen. Huonounisuuteni ei aiheuta enää kustannuksia toisille, niinkuin se teki palkkatyöläisenä kun oli välillä vaan pakko jäädä kotiin sairaslomapäivälle nukkumaan.

Univelat kuitattu,
Blogiloma vietetty.

Valtakunnassa kaikki hyvin.

Mitä sinulle kuuluu tänään?


Rakkaudella,
Sallamari

Kissakuvia ja laumautumiskuulumisia

Kissalassa kaikki hyvin.

 Laumautuminen on loistavalla mallilla. Kuukauden yhteiselon jälkeen kaikki kolme kissaamme viihtyvät sulassa sovussa samassa kiipeilypuussa. Mau tarkkailee uteliaana pienen etäisyyden päästä rexien liikkeitä. Murina ja sähinä on vaiennut, lauman jäsenet kohtaavat toisensa uteliaana ensi päivien jännitteiden täyteisen kohtaamisten sijaan.

Ruokailut sujuvat nekin mallikkaasti rauhallisissa tunnelmissa. Rexit ruokailevat kodinhoitohuoneessa yhden kupin ääressä, Miss Mau ylhäisessä yksinäisyydessä keittiön puolella. Kun pahin nälkä on tyydytetty kissat kiertelevät sulassa sovussa kupilta toiselle. Vettä juodaan vaivatta mistä kupista milloinkin. Meillä ollessaan rexit ovat oppineet kuivaruoan lisäksi syömään märkäruokaa ja antaumuksella kuivanappuloiden höysteenä märkäaterioita Miss Maun rinnalla.

Ainoa rexeiltä Miss Maun toimesta "bannattu" alue on meidän sänky. Sänkyyntulokielto on voimassa enimmäkseen yöaikaan jolloin Mau pitää sängyn tiukasti omana alueena ja ajaa muut sänkyyn pyrkijät tylysti pois.  Tämä tilanne ilmeisesti on peräisin ensimmäisten yhteisten päivien ajalta, jolloin  sängyssä tapahtui pieni kriisi tilanne - rexit yhdessä yllättivät nukkuvan Maun

Tästä ainoasta oikeasta kriisitilanteesta selvittiin onneksi vailla naarmuja, vaikkakin hurjan sähinän saattelemana. Viesti meni perille ja sänky on siitä lähtien öisin pyhitetty Miss Maun omaksi alueeksi. Rexit yrittävät Maun alueelle soluttautumista tasaiseen tahtiin - kirkkaassa päivänvalossa - mutta poistuvat ketterästi, kun Mau nousee päiväuniltaan makuuasennosta venyttelemään.

Leikki sujuu koko laumalta yhdessä ja erikseen. Leikkiin osallistuu ne, joita leikkiminen juuri tässä hetkessä huvittaa. Päivisin kissat kuljeskelevat ja loikoilevat lunkisti ympäri taloa. Sylihetkiä jokainen varastaa meiltä ihmisiltä oman fiiliksen mukaan, eikä yhden kissan hengailu ihmisten liepeillä estä muita kissoja liittymästä seuraan.

Laumautuminen onnistunut.
Rexit ovat tulleet jäädäkseen.

Rakkaudella,
Sallamari

Finaaliviikon fiiliksiä

Mekko : Muotiputiikki Helmi
Kuva: Lifu / Linda Lipponen

Ihanat Miss Kurvikas 2017 finalistikuvat ovat julki ja yleisön suosikki -äänestys parasta aikaa käynnissä. Omaa suosikkiaan voi käydä äänestämässä tapahtuman FB sivulla ja äänestys tapahtuu tuttuun tapaan tykkäämällä kilpailukansion kuvasta.

Lopulliset tulokset paljastetaan missikruunajaisissa tämän viikon lauantaina 50's Happy Days tapahtumassa Someron Rantatuvalla.

Finalistikuusikko
Kuva: Lifu / Linda Lippnen
Mekot : Muotiputiikki Helmi

Eikä tässä vielä kaikki.
Missifinaalin lisäksi tällä viikolla tapahtuu paljon muuta jännittävää. Heti viikon aloituksena lähdetään jännittävissä merkeissä liikkeelle - Osaatko arvata mitä on luvassa?

Minä aloitan tänään työt uudessa työpaikassa!

Todellisen minäni ääntä seuraten, päätin rohkeasti siityä ihanista rauhallisista maalaistunnelmista muutamaa astetta vilkkaampaan menoon kauppakeskuksen sykkeeseen. Minut tavoittaa tukkajuttujen merkeissä Raision Myllyn New Hairstore -liikkeessä tästä päivästä eteenpäin.

Olen tavattoman innoissani kaikista uusista jännittävistä käänteistä, joita elämä on tuonut eteeni. Tämä viikko lupaa hurjasti uusia ihmiskontakteja - uusia työtovereita ja ihanien kanssakisaajien uudelleen tapaamista. En muista milloin olisin tässä mittakaavassa oikeasti innostunut runsaasta uusien ihmisten virrasta elämääni - juuri nyt kaikki tuntuu niin kovin luontevalta.

Avoimin sydämin toivotan kaiken uuden tervetulleeksi osaksi elämääni.


Kiitollisin mielin on hyvä lähteä uuteen viikkoon!

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle.
Nähdäänkö lauantaina Somerolla?
Me finalistit tovotamme kaikki kannustajat lämpimästi tervetulleiksi paikanpäälle meitä tsemppaamaan!


Rakkaudella,
Sallamari

Makaako se kaikki päivät vaan kotona sohvalla

Tom of Finland -herkkuja pussit pullollaan

Viime viikolla kuvittelin reteästi lomailevani koko tämän viikon.

 Väritin lomahaaveitani maalaamalla suunnitelmiini kuvia uima-altaista ja sateenvarjolla koristelluista drinkeistä. Tiedättehän ne ihanat lomahaaveet, jossa maataan rentoina uima-altailla allaspoikaa bongaille samalla kun nautiskellaan viileää juomaa korkeasta lasista.

Ikävä rikkoa näitä ihania haavekuplia, aika toisella tavalla tosielämässä tämä viikko on kulunut. Ei allaspoikia eikä sateenvarjojuomia - paitsi villeimmissä unelmissani. Löhöilyn ja yleisen lorvimisen sijaan päädyin aikomani lomaviikon ratoksi täysillä yrittäjäelämän lumoihin. Hoitamaan asiakkailleni täysin näkymättömiä - liiketoiminnan sujuvuuden kannalta sitäkin tärkeämpiä - yrittäjän arkeen liittyviä askareita. Pankkivierailuja, sopimuspapereita, tarvikeostoksia, kontaktien luomista, mainoskampanjoita - kaikkea tällaista on tämä yrittäjän arki näkymättömien työtehtävien osalta pullollaan.

Näin jälkikäteen pohtien sisällöltään humoristisin kuvaus tästä viikosta on näyttötutkinnon viimeisenä päivänä random tuttavan viattomasti ilmoille heitetämä toteamus "Ai sä aijot vaan maata mitään tekemättä työttömänä sohvalla ensin viikon ja sitten pohtia että olisko jotakin töitä vaikka."  Siltä kai se kuulostaa, kun joku sanoo koulusta valmistuttuaan lomailevansa ensialkuun nyt muutaman päivän ja sitten vasta suuntaavansa ajatuksen tulevaa työuraa kohti.

In your dreams,

only in your dreams.

Rehellisesti viikon tuntemuksia pohtiessa on tunnusttettava, miten kahdeksalta maanantaina tunsin itseni hetkelliseksi lorvivaksi luuseriksi. Kukaan ei odottanut  minua mihinkään, yksikään kello maailmassa ei tikittänyt uhkaavalla äänellä kuin vaatien välitöntä työpanostani mitattavakseen. Aamu kahdeksalta ei kärppänä tarvinnut olla tekemässä minulle määrättyä työtehtävää. 

On valta - ja vastuu - itsenäisesti huolehtia siitä, että tarpeelliset hommat tulee tehtyä. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni olin täysin omillani - oman onneni herrana. 

Tulotasoa korreloiva työpanos on minun vastuullani.

Tekeminen ja tekemättä jättäminen yksin minun valintani.

Minä olen pomo - se jolla on valta ja vastuu kertoa miten tässä hommat hoidetaan.

Hämmentävä tunne.

Säännölliseen palkkatyöelämään tottuneena yrittäjän arkeen tottuminen vaati aikaa. Aikaa sopeutumiselle tuntuu eniten vaativan keskelle päivää sijoittuvat "tyhjät" hetket. Hetket, jolloin omassa elämässä ei tapahdu oikeastaan mitään tuottavaksi luokiteltavaa ja esimerkiki pankissa istuessaan tarkastelee ympärillään tapahtuvaa vilinää miettien "Miten sitä voin olla nyt tässä hoitamassa tälläistä juttua, kun jotenkin pitäisi olla tekemässä jotakin näkyvästi työltä näyttävää." Virkailijat ympärillä näyttävät ahkerilta ja minä vaan istun tässä - vaikkakin tekemässä yritykseni toiminnan kannalta todella tärkeää paperityötä, mutta kun tämä ei ulkoapäin katsoessa näytä muulta kuin lorvimiselta.

Enkä minä millään tavalla vieroksu lomailua tai sitä, että joku on jossakin kahdeksasta-neljään suunniteltua työarkea silmälläpitäen epätyypilliseen aikaan. Hahmoittelen oman pääni sisällä tuntemuksiani astuessani kokonaan uuden tyyppiseen elämänrytmiin.

Uusi arkirytmi on jännittävällä tavalla erilaista.

Vuoden päästä kirjoitan yrittäjän arkikuulumisia ihan toisenlaisissa fiiliksissä. Uudesta arkirytmistä muodostuu muutoksen tapahduttua todella nopeasti itsestäänselvyys ja oman elämäsi kohdalla se on pian sellainen ainoa totuus. Unohtaa mitä on ollut ja elää täysillä tässä hetkessä.

Meidän raati- minä ja ihana luokkatoverini kollegani Katja.
Olen sydämestänn kiitollinen, että koulu toi Katjan ja minun polkuni risteämään.
Meistä on ollut - ja tulee olemaan - paljon iloa ja apua toisillemme.

Pakko on kiitollisena vielä hehkuttaa, että bileitäkin on mahtunut tutkinnon suorittamisen jälkeiseen lähimenneisyyteen ihan kiitettävästi. Skumppa on virrannut, onnitteluja sadellut ihan joka puolelta. Valmistujaisjuhlat ja anopin syntymäpäivät, siinä yhdelle viikonlopulle juhlia kerrakeen.

Ihanat ystävät ovat muistaneet minua - vastavalmistunutta -  täysin odottamattomilla lahjoillaan. Olen saanut tilaustyönä tehdyn taulun, pussillisen Tom of Finland herkkuja, liput teatterinäytökseen, kauniita ruusuja sekä lukemattoman määrän rakkauden täyteisiä halauksia. Kuluneen viikon aikana olen itkenyt onnesta useaan otteeseen, juonut lähes kolmekymmentä kuppia kahvia ystävien seurassa ja saanut sanojen voimalla jakaa kiitollisuutta ihmisille ympärilläni.

Koulutaival huipentui luokkamme valmistujaisjuhliin viime viikon perjantaina. Shampanjan virratessa laseihin sanoimme hyvästit koko joukolle ihania koulutovereita toivottaen samojen kyyneleiden virratessa opiskelutovereita vastaavan määrän uusia ihania kollegoja osaksi elämäämme.

Illan aikana saimme opetella toistuvati sanomaan useasti käytetyn lauseen "Sitten valmiina parturi-kampaajana..." uudessa muodossa "Nyt valmiina parturi-kampaajana..." tulevaisuuden suunnitelmia toisillemme jakaessamme.

Huomenna minä lomailen ihan oikeasti!

Saan nauttia kylään tulevien ystävien seurasta lautapelien merkeissä. Pieni irtiotto uusista rutiineista ennen maanantaina alkavaa hiussalonkiarkea omine rutiineineen tulee tarpeeseen.

Rakkaudella,

Sallamari

Voimaretki Tampereelle

Ihanat naiset houkuttelivat minut Tampereelle.

Täällä ompelijattaren työhuoneen suojissa kahden valvovan silmäparin alla minä raapustelen kasaan näyttötutkintoa varten tarvittavat kirjalliset suunnitelmat.

Poistuminen kotoa ja oman sohvan turvallisesta helmasta on toimiva ratkaisu. Olen valvovien katseiden alla saanut tänään kasattua kolme neljäsosaa tarvittavista työsuunnitelmista. Kotisohvalla olisin aikaa tappaakseni katsellut tässä ajassa kuusi osaa jotakin täysin yhdentekevää Netflix-sarjaa.

Kotisohvalla työtehtävään kinni käymisen välttely on mitä tehokkainta - "Seuraavan jakson jälkeen minä kyllä aloitan." Tekevä seura motivoi itseäkin ryhtymään täydellä riemulla tekemään työn alla olevaa tehtävää. Itselle suunnattu ääneen jutteluni sulaa sujuvasti ympäriltä kuuluvaan ompelukoneiden tasaiseen surinaan.

Kaikki työhuoneella saavat valmista aikaan.

Kiperän työntehtävän jumiutuessa - tai kun vain haluttaisi siirtää tehtävää seuraavaan ajankohtaan vaikka tietää dead linen odottavan aivan kulman takana - maisemanvaihto on varteen otettava vaihtoehto. Bonuksena suosittelen ympäröimään itsensä hyvän seuran vaikutuspiiriin.

Homma tuli otettua haltuun ihan huomaamatta.

Näyttötutkintotehtävät ovat osaltani taas yhden askeleen paremmalla tolalla. 

Kolme viikkoa koulua ja sitten käsillä on näyttöviikko. Hieman vatsanpohjassa pyörii jännitys siitä huolimatta että mieli tietää miten asioiden edistymisen suhteen vahvoilla kantimilla tässä ollaan. Oikeaa huolta ei näyttötöiden suhteen ole. Mallit on valittu, työtehtävät järjestetty ja työjärjestys aikatauluineen suunniteltuna.

Paljon kiitoksia ystäväni Lotta, kun kysyit minua mukaan road tripille tänään. Paljon kiitoksia ihana Rhia The Evil Dressmaker lämpimästä vastaanotosta ateljesi suojiin, jossa hyvän seuran vaikutuksen alaisena rauhassa pohtia suunnitelmiani.

Oikein mukavaa lauantaipäivää kaikille teille blogini lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. jos etsin unelmiesi asulle toteuttajaa Tampereen seudulla, kannatta katsastaa Atelje-Ompelimo Evil Dressmakerin palvelutarjonta. Ihana nainen, ja tekee mielettömän hienoja asuja.

Tälläinen pieni suositus tässä kohtaan ihan pikaisesti työhuoneen ympäristöä tutkittuani.

Teksti ei sisällä kaupallista yhteistyötä.

Hyviä tyyppejä, toveruutta ja aimo annnoksen kiittollisuutta se kyllä sisältää.

Kauniita pakkaspäiviä

Olen kiitollinen loppiaisvapaista. Ehdin nauttia aurinkoisista pakkaspäivistä perheen kera ulkoillen. Piipahdimme kotikaupungin äärilaidalla ihastelemassa jäätyneen meren viileää kauneutta.

Elämässäni on käsillä viimeiset viikot koulua ennen valmistumista. Viimeinen virallinen työsalivuoro tuli tehtyä tämän viikon torstaina. Koulun osalta jäljellä on yrittäjyyskurssi, parin viikon työharjoittelu, näyttötutkintoon tarvittavien taitojen kertaaminen sekä mallien valmistelu ja kahdeksan viikon päässä siitävä näyttötutkintoviikko.

Vähiin käy ennenkuin loppuu!

Hiljalleen on aika toteutella itseään elämään, jossa jokainen arkipäivä ei vaadi reissaamista kahden kaupungin välillä. Pehmeä lasku uuteen arkirytmiin alkaa viikon mittaisella lomalla ja jatkuu siitä sitten parin viikon työharjoittelun merkeissä. Kolme kokonaista viikkoa poissa Helsingistä! Apua, miten mun käy totunkohan mä miten nopeasti siihen että olenkin kohta kaikki päivät lähellä kotia?

Ehdittekö te nauttia aurinkoisista pakkaspäivistä?

Rakkaudella,

Sallamari

Veitsen terällä

Joulu onnistui livahtamaan käsistäni aivan varkain. Surun ja huolen värittäessä meidän jouluaikaa, olen unohtanut kokonaan kertoa joulunajan onnellisista hetkistä.

Yksi onnellisia yllätyksiä oli jouluaattona lahjanjaon yhteydessä minun eteeni kannetut paketit. Rakas puolisoni yllätti minut täydellisesti hankkimalla kaksin kappalein tuleviin työpäiviin paljon iloa tuovaa lahjaa. Ensimmäisestä paketista paljastui Palmikot -niminen letitysopas. Olen otettu ja onnellinen siitä, että alituinen letitysten parissa tuskailuni on kaikunut kuuleviin korviin ja inspiraatiota lettikampauksiin löytyy nykyisin omasta kirjahyllystä yhden oppaan verran.

Toinen aattona käteen samaani paketti on pieni ja kokoonsa suhteutettuna kovin painava. Paketin sisältö yllätti minut täysin, vielä kääreitä avatessani odotin paketista paljastuvan  jotakin syötävää kauniissa rasiassa.

Kääreiden seasta löytyi odotuksieni mukaisesti rasia - vaikkakin musta ja vähän odotettua vaatimattomamman oloinen - rasian sisältö olikin sitten se varsinainen yllätys. Rasian sisällä punaisella samettipehmusteella makasi kaunis teräksinen Parker vaihtoteräpartaveitsi.

Kauan toivomani uusi partaveitsi on vihdoin minulla.

Veitsi on ostajan toimesta aivan nappi valinta; tarpeeksi pieni, täydellisesti minun käteeni sopivan kokoinen yksilö . Veitsestä saa hyvän otteen ja lyhyen teräpinnan ansiosta, ei tarvitse pelätä rikkovansa omia sormiaan veistä käyttäessään. Vaihtoterien ansiosta veitsen hygieeniasta on helppo huolehtia ja sitä myöden tämä työkalo jokapäiväiseen työkäyttöön erityisen sopiva.

Toistaiseksi olen vasta kuivaharjoitellun veitsen kanssa. Totutellut painopisteisiin ja siihen miltä veitsi kädessä tuntuu eri asennoissa. Lähiviikkojen aikana tavoitteenani on päästä veitsen kera vihdoin tositoimiin partoja siistimään.

Eilen sataneen lumen keskellä tallustellessaan pääsen vihdoin kiinni jouluaikaan ja siihen tosiasiaan, että kevättä kohden tässä ollaan kulkemassa. Jotenkin tämä päivä tuntui juuri oikealta hetkeltä jakaa kiitollisuutta näistä joululahjoista ja kertoa teille blogini lukijoille lahjasaamisistani.

Tässä kohden elämääni on sellainen parempi myöhään kun ei milloinkaan -fiilis. Olen onnellinen, että pystyn nyt jo ilman kyyneliä ajattelemaan joulua. Ensimmäinen viikko koiratonta elämää on takana, koti tuntuu hiukan tyhjältä mutta pääasiassa fiilikset ovat kotona oleskellessa ihan hyvät. Pientä alakuloisuutta minussa on havaittavissa, mutta epäilen alakulofiilisten olevan yhdistelmä väsymystä ja kaiken elämässäni juuri nyt tapahtuneen ja aivan kohta tapahtumassa olevan kokonaisvaltaista käsittelemättömyyttä.

Olen armahtanut itseni ja buukannut lomaviikon. Tämän vuoden kolman viikko on minun elämässänni kovin kaivattu ja tervetullut lomaviikko. Otan reilusti aikaa itselleni ja muutaman päivän ajan aijon pohtia elämää ja tunnustella omia fiiliksiäni. Ajatusten ja tuntemusten kokonaisvaltaista järjestelyä. Järjestelylle olisi ollut tarve jo jonkin aikaa, mutta tunnollinen suorittaja kun olen - tai se suorittaja löytyy yhä minusta - olen tehnyt kaksin käsin kouluhommia ja asiakkaita koululla välttääksini tulevan ajattelua.

Pitkässä juoksussa ei ollenkaan toimiva toimintatapa ja siitä syystä katkaisenkin "pakenemisen" -kierteen mahdollisimman pian.

Tälläisissä tunnelmissa on laskeuduttu vuoteen 2017.

Rakkaudella,

Sallamari

Aatonaatto - se joka ei mennyt aivan kuin Strömsössä

Kuvaan tiivistyy vilpitön helpotus, koira touhuaa ja jaksaa taas tutkiskella ympäristöään

Heräsin aamulla outoon fiilikseen - havaintoon siitä että sänky on tyhjä, vaikka meidän aamurutiiniemme mukaan tänään on sellainen päivä koiran pitäisi olla jo hereillä ja kavunnut yöunipaikaltaan sänkyyn köllöttelemään kanssani. JunttiPee on lähtenyt töihin tunteja sitten, koira siis päässyt aamupissalle ja pitäisi olla tuossa jalkopäässä fiilistelemässä laiskaa aamua kanssani.

Ei näkynyt koiraa missään.

Minin huhuilemaan koiraa nukkumapaikalle - koira oudon hiljainen ja väsyneen oloinen.  Viestittelin JunttiPeelle, tuloksena vastaus että joo ulkona ei oltu kuulemma vielä käyty koska koiraa ei ollut huvittanut.

Minäpä hihnan kanssa huhilemaan koiraa ulos.

Koira hengitti oudon kiivaasti ja oli ulkonakin todella hitaalla käyvän oloinen.

Apua, mä olen yksin kotona ilman autoa!

Hätäviestejä Facebookkiin, voisiko joku ystävistäni autonsa kanssa auttaa meitä nyt -pyynnön kera. Soitto eläinlääkäriin - koska sopii tulla sinne näytille?

Kyyti järjestyi, eläinlääkäristä saatiin aika.

Siihen mennessä olin itkenyt jo silmät päästäni.

Näytti siltä, että loppu on nyt tässä.

Eläinlääkäriin päästyäni olin jo kohtuullisen toimintakuntoinen. Juteltiin Hartikaisesta, kerroin koiran yleiskuulumisia. Lääkäri epäili sydämen vajaatoimintaa, tahtoi vielä varmistaa röntgenin avulla tilanteen. Rauhoittavaa jutustelua ja paljon odottelua - eläinlääkärille haastavampaa oli meidän tapauksessa varmasti kohdata vauhkoontunut omistaja kuin kipeä potilas.

Diagnoosina sydämen vajaatoiminta ja rohisevan hengityksen lähde on neste keuhkoissa. Nesteenpostolääkistys päälle ja tuliaisiksi kotiin tarvittavat kotihoitopillerit elämää helpottamaan.

Kohta kuulemma helpottaa olo kummallakin.

Potilas jäi hetkeksi rauhoittumaan eläinlääkäriin, jotta saadaan varmistettua nesteiden poistuminen keuhkoista ja sitä kautta hengitys helpottuu. Ihana kuskimme lupasi käydä noutamassa koiran eläinlääkäristä ennen sulkemisaikaa - on kuulemma muutenkin ihan siinä lähinurkilla, jotta ei ole iso koukkaus tuollainen noutovisiitti.

Draamantäyteisen aamupäivän jälkeen voidaankin palata takaisin aatonaaton suunniteltuun ohjelmaan - luvassa rauhallista chillausta kotinurkissa.

JunttiPee lohdutteli minua jälkeenpäin, että tämän episodin perimmäinen tarkoitus on kai vahvistaa minua uskomaan itseeni siinäkin suhteessa, että nykyään olen kyllin vahva selviämään tämän kaltaisista tapahtumista läpi hengissä ilman rauhoittavien apua.

Eläinlääkäri on hammaslääkärin jälkeen ollut minulle toisiksi pelottavin paikka maailmassa. Se avuttomuuden tunne ja hätä, mikä minuun iskee eläinlääkäriä ajatellessani. Vaikka tärkeintähän eläinlääkärikäynnissä omistajan roolissa olevalla on viedä kipeä tai tarkastusta vailla oleva eläin paikalle, henkilökunta paikan päällä sitten hoitaa kyllä ammattitaitoisesti homman siitä eteenpäin. Eläinlääkärissä on lupa tuntea ja ilmaista tunnetilojaan vapaasti, ilman että joku suuttuu tai arvostelee. On lupa itkeä ja olla huolissaan. Henkilökunta kyllä hoitaa omistajan lohduttelunkin raudanlujan ammattitaitonsa voimin.

Pakko myöntää, että eläinlääkärikäynti tänään oli kaikin puolin positiivinen ja vahvistava kokemus. Osoitus siitä, että minä olen oikeasti paljon vahvempi kuin uskonkaan.

Eikä joulufiiliskään päässyt karkaamaan.

Hyvissä tunnelmissa täällä ollaan.

Tarinalla on onnellinen loppu tänään.

Tämän joulun ilahduttavat odottamattomat lahjat on kääritty pieniin tekoihin, niinkuin pyyteetön tarjottu apu hetkessä kun sellaista tarvitaan. Olen kovasti kiitollinen kaikesta avusta ja FB viestein välitetyistä tsemppiterveisistä Hartikaiselle.

Rauhallista aatonaattoa itse kullekin teistä ihanat lukijani!

Rakkaudella,

Sallamari

Jaxuhali ja vertaistukea

Yksisarvinen päivässä pitää positiiviset vibat pinnalla

Marraskuu on lähes kirjaimellisesti syönyt minut elävältä pimeydellään. 

Herään aamulla pimeyteen. Panen puolihuolimattomasti merkille, miten tavattoman pimeää ympärillä on istuessa bussissa matkalla kouluun. Havahdun koululla ikkunasta kajastavaan hämärään, kun saattelen asiakasta kassalle maksutapahtumaa varten pitkän värjäysprojektin päätteksi. 

Aistin ympärilläni sysipimeyden, kun illalla vihdon pääsen kotiin.

Käsillä on koulutaipaleen rankimmat päivät - pimeää, märkää ja harmaata. Päivät kaikenlisäksi vilahtavat ohi vauhdilla sellaisella vauhdilla, etten ehdi tarttumaan niihin. Uuden oppiminen, opittujen taitojen hiominen sekä ymmärrys "miksi teen, sitä mitä teen" muodotavat arkipäivän  rutiinit. Kiivaimillaan kohtaan uuden ihmisen tunnin välein, haastavimmillaan taiteilen eri värien sekamelskassa kuusi pitkää tuntia pysähtymättä.

Analysoin, hahmotan, kokeilen ja havainnoin jo onnistuen tai niin että päästään projektissa uuteen alkupisteeseen. Toisinaan ihmettelen ja sen perään jatkan, korjaan ja viimein oivallan. Kirkaalla hetkellä ymmärrän homman ytimen ja keksin itsenäisesti miten onnistua tälläisissä työtehtävissä jatkossakin.

Kotitehtävänippu on tehty ja palautettu. Koulu on kahden viikon harjoittelujaksoa ja näyttöjä vaille valmis kaikkien niiden velvoitteiden osalta, jotka meille suorituslistan muodossa koulun alussa annettiin. Ihmettelen itsekin välillä, missä välissä minä loihdin todeksi kaikki annetut kirjalliset kotitehtävät. Päivittäisistä kolmen tunnin bussimatkoista on tullut otettua näemmä kaikki hyöty irti.

Ainoa asia mitä syvästi kaipaan juuri tässä hetkessä on uni.

Kuusi tuntia yössä ei oikeasti riitä.

3 more months to go.

Varoituksen sananen tähän väliin,

jokainen unelma vaatii toteutuakseen jonkin vastineen.

There is no free meal.

Jokaisella haaveella - kaikkein aidoimmalla ja rehellisimmälläkin - on kääntöpuolensa. Saadakseen elämäänsä toivomaansa uutta on samanaikaisesti luovuttava jostakin.

Joka hetki tällä polulla - ne vaikeatkin hetken, jolloin haluaisi käpertyä nurkkaan ja vain itkeä - ovat niin rakkaita ja arvokkaita. En  kyllä vaihtaisi tätä päivää toiseen, huolimatta siitä että kevyttä pumpulipilvillä leijailua ei polku unelmaelämää kohti ole joka askeleella.

Jokainen päivä vie eteenpäin.

Superihanat luokkatoverit ovat parahautta. Hesburgerin pöydässä koulupäivän pääätyttyä kokoontui äsken lämminhenkinen vertaistukiryhmä.

Sai sanoa ääneen, että mä niin haluaisin itkeä.

Musta tuntuu, että raitafoliot piinaavat mua ensi yönä painajaisissa.

En käsitä, miksi hius ei voi mennä suosiolla sinne minne minä haluan.

Hajottaa....

Turhauttaa...

Hämmentää....

Ja seuraavassa hetkessä kehuu toisen tekemään ja sanoo kannustuksena, että kato nyt miten hienosti ja hyvin sä tein sitä ja tuota - saaden aivan samanlaista kannustusta vastakaikuna takaisin.

Tietoisuus siitä, että joku toinenkin tuntee juuri näitä samoja tuntemuksia lämmittää mieltä. Luo vahvuutta sille, että huomenna on ihan uusi päivä ja uudet ihanat asiakkaat. Uudet mahdollisuudet oivaltaa ja oppia - kääntöpuolenaan uudet haastavat tilanteet yllättävine sivujuonenkäänteineen.

Samassa veneessä ollaan kaikki.

Melkein valmiita, vaikka samalla vielä onnellisen paljon keskeneräisiä.

Jaksuhalien voimalla mennään eteenpäin.

Tervetuloa joulukuun,

oi miten saavutkaan juuri sopivaan kohtaan!

Rakkaudella,

Sallamari - marraskuun uuvuttama opiskelija

Juuri tänään

....söin päivälliseksi Pulled Pork lihaa ruisleivänvälissä - hampurilaista imitoiden, vaikka meneillään on lihaton lokakuu. Tänä vuonna minun osanottoni Lihaton Lokakuu -kampanjaan on lupaus kokeilla kaikkia markkinoilla olevia kasviproteiinivalmisteita. Härkis oli hyvän makuista, Mifu ja Nyhtökaura ostoslistalla.

...bongasin supermarketista Dumlen kausimaun, Gingerbread Toffeen. Ilokseni paljastui, että tuote on vehnätön joten löytyypä edes jotakin piparinmakuista minullekin talvikautta ilahduttamaan.

....nautin koko sieluni voimin työharjoittelusta pyöritellessäni iltapäivän hiljaisuudessa asiakkaan hiuksia permanenttirullien ympärille. Työharjoittelupaikkani Puistonkulman Parturi-Kampaamo Littoisissa on kerrassaan ihana paikka. Bonuksena ystävällinen ihana omistaja, joka on alati halukas auttamaan minua kehittymään työssäni askel kerrallaan paremmaksi.

...pohdin itsekseni joululahjatoiveitani,

....tilasin uuden mekon Ebaystä. 

...olen hämmentynyt usein käyttämäni sähköisen asiointipalvelun muuttunutta olomuotoa. Palvelun kehittäminenn on hieno tavoite, mutta selkeitä eteenpäinvieviä ohjeita ei sähköisessä asioinnista ole koskaan liikaa. Tänään ohjeita oli niin vähän, että eksyin ehkä kokonaan. Ajattelin huomenna olla yhteydessä palveluntuottajaan tukichatin välityksellä ja varmistaa että asioin oikeaoppisesti.

....himoitsin itselleni harrasteprojektia, Kudon Itselleni Maakuntalapaset. Sain Facebookissa viestinä linkin ET -lehden sivulle, jossa esitellään maakuntalapaset ohjeineen. Jokin maakuntalapasissa vetoaa minuun. Tarkemmin pohdittuani asiaa, mietin voisinko lahjoa jonkun innokaan kohtuullista korvausta vastaan kutomaan himoitsemani maakuntalapaset minulle.

....minut saa nauramaan Vesterinen yhtyeineen -bändin kappale Faija Käyttää Napapaitaa. Minulla on lapsuusalbumissa kuvia isästä ja minusta 70 -luvulta ja arvatkaa mitä - mun faija käyttää napapaitaa niissä kuvissa. Kuvassa on kesä ja helteinen heinäkuun päivä mummolassa, napapaidan käyttö on ihan oikeutettua. Ihana kamala 70 -luku.

Yksi elämäni monista Aivan Tavallinen Maanantai -päivistä, sellainen joka pitää sisällään yhtä aikaisesti aika paljon kaikenlaista ja oikeastaan ei mitään eriokoista.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille teille lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari

OOTD - Ensimmäistä päivää uudessa paikassa

"Meinaatko oikeesti lähteä noilla kengillä sinne töihin tänään?

Et niinku sitten yhtään illalla valita, että on jalat kipeet ja lonkkiin sattuu."

Hupaisa aamuinen keskustelumme Juntti Punaniskan kanssa, kun kerroin piipahtavani takapihalla nappaamassa pari kuvaa tästä asusta, kun kerrankin saa olla valoisaan aikaan aamulla kotona. Heti kättelyssä paljastan ihan avoimesti, että kengät ovat jalassa vain kuvaa varten - töitä tekemään sipsuttelin ihan kiltisti Crocsit jalassa. 

"Lavastaa asukuviaan mokoma!"

Mutta inhimillisyyden nimissä, katsokaas miten somasti on harallaan villatakin nappirivi kun puolihuolimattomasti olen villatakin ylleni asetellut. Että ei mikään napakymppiotos tämä lavastettu asukuva sit kuitenkaan.

Kuvan otsikon mukaisesti tänään oli ensimmäinen päivä ihan uudessa kampaamossa työharjoittelun nimissä. Ensivaikutelma on aina tärkeä, joten sitä silmällä pitäen tukkakin sai eilen uuden tuoreen värin. Tänä aamuna investoi kokonaiset kymmenen extra minuuttia tukan laittoon ja lopputulokseen olen kerrassaan tyytyväinen. Hiukseni näyttävät ja tuntuvat vaihteeksi ihan inhimillisen kuntoisilta. Ei uskoisi, että eilen vaalennettiin tyviosaa edellisiä kertoja rankemmalla kädellä.

Opintojen edetessä, on hienoa huomata miten hyviä ratkaisuja me opiskelijat osataan tehdä nykyään ihan itsenäisesti ilman kokeneempien apua. Olemme nykyisellä taitotasollamme kykeneviä itsenäisesti arvioimaan miten vahvoilla aineilla ja millaisilla vaikutusajoilla on vielä täysin turvallista tehdä töitä, niin ettei tee tukalle turhan päiten tuhoa. 

Työharjoittelussa havainnoin iloisena miten paljon minussa on tässä vuoden mittaan tapahtunut positiivista kehitystä ja miten paljon olen kerryttänyt osaamistani kampaajatyöskentelyssä. Kuinka itsenäisesti ja luontevasti sitä tänään osaakaan tehdä työtä alalla, jossa vuosi sitten oli niin noviisi että mietti kuumeisesti mihinkä suuntaan hiustenkuivaajalla tulisi osoittaa, jotta saisi mallinukelta hiukset edes jotenkuten kuivaksi.

Tänään tuli vahvana sellainen olo, että mä olen aika hyvä tässä hommassa. Olen todellakin löytänyt elämässä Mun Jutun ja kiitollisena saan huomata miten homma todella ottaa tuulta alleen.

Parasta työharjoitteluviikoissa on myöhäiset aamut kotona. Perus kouluaamuna kello soi 4:40 ja siihen rinnastettuna tämän aamuinen 6:45 aamuherätys on silkkaa luksusta. Ensimmäistä kertaa ties miten moneen vuoteen, istuimme koko perhe saman pöydän ääressä nauttimassa aamupalaa. Käytän häpeämättä hyödykseni näitä myöhäisiä aamuja vuoden mittaan kertyneen univelan kuittaamiseen,

Olen viettänyt aikaa tiiviisti tosielämän parissa. Niin tiiviisti, että blogissa uusien tekstien ilmestymistahti on harventunut aika tuntuvasti aikasemmasta. Kiitos kaikille teille lukijoille, jotka yhä kuljette matkassani mukana. Niinäkin päivinä, kun sanottavaa on vähän, pyrin innostamaan maailmaa edes yhden asukuvan voimalla.

Enemmän innostavia kuvia löydätte Instagramin puolelta MangosForFlamingos - käyttäjänimen alta. Instagram on nopeampi ja enemmän ajan hengessä mukana, kuin tälläinen jäsennelty blogiteksti.

Lokakuun To Do -listalla blogin osalta on Tyylini Evoluutio osa II ja Anette Ahokas Designin kanssa tehdyn yhteistyön toinen osa. Ehkä jotakin kampausinspiraatioita tai hiustutoriaaleja uskallan myös luvata.

Tässä kaikki tälle päivälle!

Mukavaa lokakuuta kaikille teille lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari

Seuraava askel

Viisi kuukautta ja minun elämä on taas minun.

Unelmoin tänään aamuseitsemään nukkumisesta, säännöllisestä kuntosalilla käynnistä, uudesta harrastuksesta - tahdon tanssia salsaa - sekä läsnäolosta lapsen elämässä. Yksi tärkeä unelma muiden joukossa, on koulun seuraavat askeleet tämän koulun jälkeen. Miten hienolta jo nyt tuntuu, että viiden kuukauden kuluttua minun elämässäni on läsnä minulle sopiva työrytmi.

Unelmoin siitä, että kaikkea on kylliksi - aikaa ja rahaa.

Unelmista tulee aarrekartta.

Aarrekartta valaisee kulkuani polulla minun näköiseeni elämään.

Nyt on loistava hetki myös jakaa täällä blogin puolellakin kiitollisuutta elämälle.

Polku unelma-ammattiin on johdattanut minut taas kerran uuteen risteykseen ja siitä eteenpäin uudelle hyvälle polulle. Oikeat palaset ovat loksahtaneet kohdilleen ja ensi viikolla käsillä on opettava työharjoittelujakso - ikään kuin perustusten luonti urani seuraavaa askeleita silmällä pitäen.

Sokerina kaikkien ihanien kuulumisten kanssa voin täälläkin jo kertoa, että näillä suunnitelmilla jatkan koulun päätyttyä työskentelyä samaisessa työharjoittelupaikassa Uutena Hyvänä Työkaverina.

Paikka on ensituntumalta paljoltikin juuri sellainen, jonka mieleeni olen aarrekartaksi piirtänyt seuraava tuleva työpaikkani ajatuksena. Minähän olen siis hiukan narrannut sekä teitä, että itseäni uskottelemalla eläväni ilman opastavaa aarrekarttaa - tuossahan se on koko ajan ollut, ihan kielen päällä, joskin vaihteeksi sanallisena inspiroivien unelmakuvien sijaan. Mutta hei, tämäkin malli toimii. Olen elänyt joka päivä aarrekarttaan piirtämääni - tai no kirjoittamaani ehkä paremminkin tällä kertaa - unelmaa kohti.

ask - believe - receive

Kel onni on, se kiitollisuuttaan suo laulaa.

Seuraava aarrekarttani on nimeltään

I Have Enough and for that I am very Grateful

Sen opastamana aloita urani yrittäjänä.

Tällaisissa tunnelmissa suunnataan viikonlopun viettoon.

Mukavaa viikonloppua!

Rakkaudella,

Sallamari

Ratkaiseva askel unelmaelämään - ensimmäinen vuosipäivä

2015 vs 2016

"Tänään voitte aamupäivän ajatella minua rakkaudella pienen hetken. Kaikki rakkaus otetaan kiitollisena vastaan, hiukan tarvii ylimääräistä tsemppiä vakuuttaakseni muutaman ihmisen näkemään laillani että juuri minun kuuluu opiskella tulevana syksynä heidän oppilaitoksessaan. ‪#‎ihaninasenjännittää‬" 

Facebook tilapäivitys tasan vuoden takaa.

Hipelöin ajatuksissani sitä samaista sinivalkoraidallista mekkoa, joka ylläni oli tasan vuosi sitten. Mekkoa ylle sovitellessa muistan hämärästi, että tänään listallani oli ainakin parikin värjäystä joten valkoraitainen mekko ei ole fiksu ratkaisu. Raitamekko vaihtuu mustaan turvamekkoon - siihen samaiseen paljon käytettyyn suosikkivaatteeseen, joka ensimmäisenä koulupäivänä oli ylläni ikään kuin turvakuplaa luomassa. 

Huivien joukosta päähän solahtaa oranssin kukkahuivin. Sen samaisen huivin jonka valitsin ylleni vuosi sitten. Suuntaan aamu seitsemältä Helsinkiä kohden - aivan samalla tavalla suuntasin aamu seitsemältä Helsinkiä kohden vuosi sitten.

Aivan kuten vuosi sitten, olen tänäänkin menossa samaan osoitteeseen vieläpä identtisesti samalla tavalla liian aikaisin. On aikaa napata aamukahvi yhdestä Kampin kahviloista. Huomaamattani nappaan kahvin samaisesta kahvilasta kuin vuosi sitten.

Onneksi on Facebook pitämässä minut ajan tasalla tärkeistä vuosipäivistä. 

Haluaisitko katsoa muistojasi?, näin tiedustelee Facebook kansilehdellään. No mikäettei. Kivahan sitä on muistella näin perästäpäin, mitä tällä päivämäärällä on tapahtunut vuosien saatossa.

Instagram kuva herättää kiitollisuuden täyteisiä muistoja. 

Tasan vuosi sitten minä jännitin pääsykokeissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni halusin kiihkeästi jotakin - uutta suuntaa elämälleni - tietäen, että näissä valintakokeissa pitää nyt vakuuttaa oikeat ihmiset huomaamaan minussa sillä hetkellä vielä piilevänä ollut potentiaali kampaamoalalle.

veni, vidi, vici - tulin, tein kokeen ja vakuutin

Tärkein askel unelmaelämääni kohti on suoritettuna - niin minä silloin naivisti ajattelin.

Yhden sijasta niitä tärkeitä askelia on kyllä oikeasti sata, tai ehkä jopa  tuhat. Pääsykoe oli lopulta se helppo homma, kampaamoalan arjessa selviäminen ilmeisesti se haastavin. Tällaisia havaintoja unelmaelämästä on kulunut vuosi tuonut mukanaan. Jännitys on vuoden myötä vaihtunut rutiineihin. Sakset klipsuvat, hiuskiekuat putoavat. Tasaista ja tappavan tylsää - minun mielestäni kyllä antoisinta  rutiininomaisuutta ikinä.

Kaikessa haasteellisuudessaankin tämä on yhä edelleen unelmaelämääni.

Uskallan rehellisesti sanoa ääneen, että minä olen hyvä tässä hommassa.

Minun käsissäni syntyy nykyään todella hienoja hiuksia.

Elämälle vilpittömin kiitokseni. Kiitos, että olet antanut minu kulkea isoin harppauksin unelmaani kohti. Ensi vuonna kuvaan pahvimukin toisen kaupungin katukuvassa - sellaisena piirrän jatkoa uelmaani  seuraavaan aarrekarttaan.

Tästä on  hyvä jatkaa eteenpäin.

Oikein mukavaa perjantaita!

Rakkaudella,

Sallamari

Nuo kaikki kauniit vaaleat

Tummaa ja vaaleaa

On vierähtänyt hetki siitä, kun viimeksi olen täällä blogin puolella kertonut koulukuulumisista.

Ihan näinä päivinä on tulee täyteen tasan vuosi siitä, kun ensimmäisen kerran avasin koulun ulko-oven pääsyokeiden merkeissä. Nyt ollaan siinä vaiheessa, etten mielen perukoilla kummittelee ensi keväät tulevat näyttökokeet ja kaikki lukuiast opinut tekniikat ja niksit, joiden joukosta valitsen tarvittavat tekniikat parhaan lopputuloksen luomiseksi itse näyttötilaisuuksissa.

Vuosi sitten kauneuskäsityskuplani oli pieni ja tiivis - turvallinnen ja itselle hyväksi havaittu. Kauneuskäsityskuplani ulkopuolelle jäävä maailma oli sekin kieltämättä vähän mielenkiintoinen - on sitä yhä edelleen - samanaikaisesti huikealla tavalla pelottava. Turvallisinta oli pysyä tiukasti omassa kuplassaan. Ihmismielelle on luontevaa vierastaa asioita joita ei täysin ymmärrä. Selainen juttu joka ei täysin avaudy sinulle on ihan kiva juttu - kun se on osa jonkun toisen maailmaa riittävän välimatkan päässä sinusta.

Voi miten ahtaat ajattelumallit ja tumpelo värisilmä oli sillä Sallamari, joka vuosi sitten ensimmäistä kertaa avasi kampaamokoulun oven - näin pohtii Sallamari tänään. Vaikka kaikki minussa näyttää lähes identtiseltä vuoden takaiseen katsottuna, paljon ihmisenä kasvua on päässyt tapahtumaan. 

Uusia inspiraatioita.

Uusia iloisia oivalluksia.

Vuosi sitten kauneuskäsityskuuplaani - siihen pieneen ja turvalliseen - mahtui käsityskykyni ulottuville noin tusinan verran tukkavärisävyjä.

Vaalea tukka tarkoitti vuoden takaiselle minulle ompmioloissa sitä sävytasoa mikä aikaansaadaan levittelemällä noin tunniksi tasaisesti hiuksistoon vahvinta saatavilla olevaa vetuperoksidia vaalennusjauheseen miksattuna. 

Ainoa oikea blondisävy oli se perus vetyperoksidiblondi

toisianan enemmin, toisinaan vähän vähemmin onnistuneena suorituksena.

Hamppuuinen katkeileva valkoinen tukka kertoi värisävyn onnistumisesta,

kissanpissankeltaiset sävyt kielivät tukan omistajan vaalennustaidottomuudesta

Musta oli mustaa, synkintä mitä saatavailla on.

Ruskea tavallista perusruskeaa - sellainen seinäruusun varma valinta.

Ruskea tukka, kuka niitä erottaa toisistaan?

Pitkä ja ruskea tukka kielii kantajan vaatimattomuudesta tai perinteiden kunnioittamista vaalivasta elämäntavasta. Lyhyt ruskea tukka kireen edessä luovuttamisesta tai ikäkriisistä. Lyhyt on ikäännkuin nuorennuslekkaus - kymmenen vuotta ja kaksi lasta elämästä pois. Ennenkaikkea ruskea tukka kertoi vuodentakaiselle minulle, että tässä nyt ollaan tälläinen luonnollinen ja hillitty, niin kun on aina oltu.

Tai ssitten kotiäiti tai kiireinen - kuka mitään tukkaa ehtii värjäämään, ja jos ehtiikin on parasta värjätä sellaisella sävyllä että juurikasvu sulautuu tuoreeseeen väriin täydellisesti. Sillä kohta ei ehdi taas kuitenkaan ja voi vaan antaa tukan kasvaa.

Sitten koko joukko punaisia tukkasävyjä - oikea 50 shades of Reds kokoelma.

Kaikistä hiusväreistä niitä minun suosikkivärejäni.

luonnollista kuparipunaa

mahonkista Itäblokki punaista

räiskyvää pin-up punaista

hehkuvaa kultaa

hempeää hattaranpinkkiä

kulahtanutta keltaoranssia väriä,

joka kielii siitä että kantajallaan on joskus ollut hyvä tukka

tummaa goottipuunaista

retropunaista

neonpunaista

brittimiesten punaista

australialaisten punatukkasävy

ai niin, se kummallinen strawberryblonde -sävy

Ihanina vastustamattomia punatukkaisia naisia.

Niitä on kauneuskuplani pullollaan.

Viimeiimpänä - muttei missään nimessä -vähäisimpänä  - värisilmäni osasi tietenkin bongata shokkivärit ja muut räväkät sävyt. Ne joita kantavat vain harvat ja valitut.

me jotka emme osanneet aikusitua ikämme edellyttämällä tavalla,

nuoret ja rohkeat yksilöt,

punkkarilapset

kaiksita hoteimmat Suiside -tytöt

vanhentuneet kapinalliset; violetti tukkaiset permanenttiumot

Siinäpä tiivistetysti vuoden takaisen minäni hiusvärimaailma.

Balayage täysin tuntematon.

Hiusten raidoittaminen yök en ymmärrä.

Monisävyväriset vaaleat värit täysin käsiittäättömiä.

Ombre huono juurikasvun peittely-yritys.

Vuoden takainen minäni oli vähän urpo.

Käsityskyvyltään sillätavalla aika rajoittunut.

Kaunis tasainen sävy tyvestä latvaan

Onneksi ottivat minut kouluun, antoivat mahdollisuuden oppia ja kasvaa ymmärrykseen.

Minusta on vuoden mittaan kehittynyt varsin hyvä hiusvärien parissa. Hienosti kehityskaaressa mukana pysynyt värisilmäni osaa nykyisellään erottaa ilman suurempaa viitseliäiisyyttä parisenkymmentä erisävyistä vaaleaa hiusväriä. Osaan lonkalta luetella kymmenen hyvää hiusvärireseptiä kauniin viileän tai lämpimän vaalean värimaailman luomiseen - lähtökohdat huomioonottaen tietenkin.

Samainen värisilmäni on kuluneen vuoden aikan oppint suhteellisen kivuttomasti bongaamaan rukeaideatukkaisten joukosta tupakka-, mahonki- tai punasävymaailmaan sävytetyt yksilöt. Huolellisen vilkaisun perusteella osaan sanoa, onko edessäni bussissa istuvann kaunistukkaisen tytön tukka sävymaalmaltaa lämmin vai viileään taittuva.

Kadulla kävellessään huomaa silmien tarttuvan ihmisten hiuksiin. Mieli leikkii itsekseen "Millä sävyillä saisin tuollaisen tukan" -leikkiä. 

Jos värjäisin hänen hiustensa tyvikasvun, mitä värejä sekoittaisin?

Onnistuisiko yhdellä värikerroksella vai pitäisikö sävyttää vielä päälle?

Entä jos minulla olisi kaikki valta vaikuttaa tuohon tukkaan,

pitäytyisinko jo olemassa olevassas sävymaailmassa vai ehdottaisinko rohkeasti muutosta?

Viileisiin vivahteisin ttaitettu monisävyraidoitus

Tuntuu ihanalta hehkua onneaan siitä, miten isosti minä pidän hiusten värjäystöistä. Etekin innostaa tuo vaaleilla sävyillä värjääminen, siitä on tullut raidoitusen ohella yksi lempi juttujani koulussa tällä hetkellä. Rakastan haasteita - sitä miten asiakas istahtaa tuoliini kulahtaneen sävyn ja roiman tyvikasvun kanssa puhjeten värjäysprosessin lopputuloksen myötä aivan uudelleen kukkaan.

On uskomatonn tunne huomata ymmärtävänsä mitä sävyä kulloinkin laitetaan halutunlaisen lopputuloksen saamiseksi. Se maaginen tunne kun käsittää värikansioiden sävymallitukkatupsujen puhuvvan itselle - tuota, tuota ja tätä, näiillä minä luon visioidun sävyn.

Minulle tullaan usein sanomaan, että minä varmaannkin ole se tyyppi luokassa joka erityisesti tykkää tehdä tämän hetken kuuminpien trendien mukaisia pastellisävyjä tai monivärishokkitukkia. Älkää antako minun henkilökohtaisen kauneuskuplani johtaa teitä harhaan, minä rakastan kaikkein eniten tehdä ihmisistä kauniita juuri käsissäni olevan ihmisen omaan kauneuskuplaan sopivalla tavalla. Rakastan asiakas-työntekijä yhteyden löytymistä. Toisen ihmisen välitöntä ymmärtämistä, sillä hetkellä un rohkeasti raoittaa tuon ihmisenn kauneuskuplan ovea ja vilkaisee sisään.

Rakastan lauseita

 "Olenpa mä nyt kaunis."

"Mun tukka on aivan ihana."

"Mun väri on just hyvä."

"Kiitos, kun kuuntnelit minuua."

Ihminen on omasta mielestään ihana.
Olen saanut luotua jotakin kaunista,
minun kauneuskäsityskuplani ulkopuolella sijaitsevaa kauneutta.

Täysin irrallaan siitä seikasta, miten toinen ihminen suhteutuu - tai mahtuuko tuo toinen ihminen edes - minun pieneen kauneuskäsityskuplaani. Minä olen taas saanut rohkeasti kurkistaa sisälle toisen ihmisen kauneuskäsityskuplaan.

Olen kiitollinen rohkeudesta.

Rohkeaus katsoa omien ihanteiden ulkopuolelle jahalu katsoa kauneutta maailmassa jonkun toisen ihmisen silmien kautta - siinä avaimet oppimiseen.

Minä en ole tärkeä siinä hetkessä kauneutta pohdittaessa - asiakas tuntemuksineen on  kaiken keskipisteessä. Minä olen onnekas saadessani haastaa itseni luomaan asiakkaasta hänen kauneuskuplaansa mahtuvan samalla itse uusia tarpeellisia taitoja oppien. 

Vaaleiden raitojen avulla luotu auringossa säihkyvä  kesätukka

Onnea on se, että olen saanut löytää elämääni ihmisiä jotka osaavat toteuttaa minun kauneuskäsityskuplaani täydellisesti istuvan unelmieni hiusvärin minun päähäni.

Siinä missä viileä vaalea kauniistiliukuva monisävyväri on toiselle täydellinen unelmatukka on Bubblegum Blue väri minun maailmassa se kaikista kaunein sävy. Juuri se sävy, jota minä haluan kantaa tukassani.

En edelleenkään väitä ymmärtäväni raidoituksen kauneutta tai balayagen hypesuosiota - omaa päätäni tai minun mielestäni maailman kauneimpia hiuksia pohtiessani. Osaan nykyisellään onneksi nähdä laaja-alaisesti kauneutta hyvin toteutetuissa värjäystöissä muiden ihmisten hiuksissa. Ihania hehkuvia hiekkasävyjä, hillittyä beigevivahdetta tai auringon vaaleutta kauniisti raidoitetuissa hiuksissa.

Voin rehellisesti sanoa, että koulu on tehnyt minun paljon hyvää. 

Suhtautumiseni kauneuskuplani ulkopuoliseen maailmaan on tänä päivänä paljon avoimempi ja rohkeampi kuin ennen. Samalla tietoisuus minun omasta tyylistäni on vahvistunut.

Tämä sopii minulle, 

tuo toinen juttu on kaunis toisella.

Tälläistä kuuluu opiskelijaelämään tässä hetkessä.

Laitoin tämän postauksen kuvitukseksi muutaman inspiraatiokuvan mielestäni todella onnistuneista vaaleista värjäystöistäni. Näiden myötä on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin.

Kohti uusia oppeja!

Mukavaa alkanutta heinäkuuta!

Rakkaudella,

Sallamari