Makaako se kaikki päivät vaan kotona sohvalla

Tom of Finland -herkkuja pussit pullollaan

Viime viikolla kuvittelin reteästi lomailevani koko tämän viikon.

 Väritin lomahaaveitani maalaamalla suunnitelmiini kuvia uima-altaista ja sateenvarjolla koristelluista drinkeistä. Tiedättehän ne ihanat lomahaaveet, jossa maataan rentoina uima-altailla allaspoikaa bongaille samalla kun nautiskellaan viileää juomaa korkeasta lasista.

Ikävä rikkoa näitä ihania haavekuplia, aika toisella tavalla tosielämässä tämä viikko on kulunut. Ei allaspoikia eikä sateenvarjojuomia - paitsi villeimmissä unelmissani. Löhöilyn ja yleisen lorvimisen sijaan päädyin aikomani lomaviikon ratoksi täysillä yrittäjäelämän lumoihin. Hoitamaan asiakkailleni täysin näkymättömiä - liiketoiminnan sujuvuuden kannalta sitäkin tärkeämpiä - yrittäjän arkeen liittyviä askareita. Pankkivierailuja, sopimuspapereita, tarvikeostoksia, kontaktien luomista, mainoskampanjoita - kaikkea tällaista on tämä yrittäjän arki näkymättömien työtehtävien osalta pullollaan.

Näin jälkikäteen pohtien sisällöltään humoristisin kuvaus tästä viikosta on näyttötutkinnon viimeisenä päivänä random tuttavan viattomasti ilmoille heitetämä toteamus "Ai sä aijot vaan maata mitään tekemättä työttömänä sohvalla ensin viikon ja sitten pohtia että olisko jotakin töitä vaikka."  Siltä kai se kuulostaa, kun joku sanoo koulusta valmistuttuaan lomailevansa ensialkuun nyt muutaman päivän ja sitten vasta suuntaavansa ajatuksen tulevaa työuraa kohti.

In your dreams,

only in your dreams.

Rehellisesti viikon tuntemuksia pohtiessa on tunnusttettava, miten kahdeksalta maanantaina tunsin itseni hetkelliseksi lorvivaksi luuseriksi. Kukaan ei odottanut  minua mihinkään, yksikään kello maailmassa ei tikittänyt uhkaavalla äänellä kuin vaatien välitöntä työpanostani mitattavakseen. Aamu kahdeksalta ei kärppänä tarvinnut olla tekemässä minulle määrättyä työtehtävää. 

On valta - ja vastuu - itsenäisesti huolehtia siitä, että tarpeelliset hommat tulee tehtyä. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni olin täysin omillani - oman onneni herrana. 

Tulotasoa korreloiva työpanos on minun vastuullani.

Tekeminen ja tekemättä jättäminen yksin minun valintani.

Minä olen pomo - se jolla on valta ja vastuu kertoa miten tässä hommat hoidetaan.

Hämmentävä tunne.

Säännölliseen palkkatyöelämään tottuneena yrittäjän arkeen tottuminen vaati aikaa. Aikaa sopeutumiselle tuntuu eniten vaativan keskelle päivää sijoittuvat "tyhjät" hetket. Hetket, jolloin omassa elämässä ei tapahdu oikeastaan mitään tuottavaksi luokiteltavaa ja esimerkiki pankissa istuessaan tarkastelee ympärillään tapahtuvaa vilinää miettien "Miten sitä voin olla nyt tässä hoitamassa tälläistä juttua, kun jotenkin pitäisi olla tekemässä jotakin näkyvästi työltä näyttävää." Virkailijat ympärillä näyttävät ahkerilta ja minä vaan istun tässä - vaikkakin tekemässä yritykseni toiminnan kannalta todella tärkeää paperityötä, mutta kun tämä ei ulkoapäin katsoessa näytä muulta kuin lorvimiselta.

Enkä minä millään tavalla vieroksu lomailua tai sitä, että joku on jossakin kahdeksasta-neljään suunniteltua työarkea silmälläpitäen epätyypilliseen aikaan. Hahmoittelen oman pääni sisällä tuntemuksiani astuessani kokonaan uuden tyyppiseen elämänrytmiin.

Uusi arkirytmi on jännittävällä tavalla erilaista.

Vuoden päästä kirjoitan yrittäjän arkikuulumisia ihan toisenlaisissa fiiliksissä. Uudesta arkirytmistä muodostuu muutoksen tapahduttua todella nopeasti itsestäänselvyys ja oman elämäsi kohdalla se on pian sellainen ainoa totuus. Unohtaa mitä on ollut ja elää täysillä tässä hetkessä.

Meidän raati- minä ja ihana luokkatoverini kollegani Katja.
Olen sydämestänn kiitollinen, että koulu toi Katjan ja minun polkuni risteämään.
Meistä on ollut - ja tulee olemaan - paljon iloa ja apua toisillemme.

Pakko on kiitollisena vielä hehkuttaa, että bileitäkin on mahtunut tutkinnon suorittamisen jälkeiseen lähimenneisyyteen ihan kiitettävästi. Skumppa on virrannut, onnitteluja sadellut ihan joka puolelta. Valmistujaisjuhlat ja anopin syntymäpäivät, siinä yhdelle viikonlopulle juhlia kerrakeen.

Ihanat ystävät ovat muistaneet minua - vastavalmistunutta -  täysin odottamattomilla lahjoillaan. Olen saanut tilaustyönä tehdyn taulun, pussillisen Tom of Finland herkkuja, liput teatterinäytökseen, kauniita ruusuja sekä lukemattoman määrän rakkauden täyteisiä halauksia. Kuluneen viikon aikana olen itkenyt onnesta useaan otteeseen, juonut lähes kolmekymmentä kuppia kahvia ystävien seurassa ja saanut sanojen voimalla jakaa kiitollisuutta ihmisille ympärilläni.

Koulutaival huipentui luokkamme valmistujaisjuhliin viime viikon perjantaina. Shampanjan virratessa laseihin sanoimme hyvästit koko joukolle ihania koulutovereita toivottaen samojen kyyneleiden virratessa opiskelutovereita vastaavan määrän uusia ihania kollegoja osaksi elämäämme.

Illan aikana saimme opetella toistuvati sanomaan useasti käytetyn lauseen "Sitten valmiina parturi-kampaajana..." uudessa muodossa "Nyt valmiina parturi-kampaajana..." tulevaisuuden suunnitelmia toisillemme jakaessamme.

Huomenna minä lomailen ihan oikeasti!

Saan nauttia kylään tulevien ystävien seurasta lautapelien merkeissä. Pieni irtiotto uusista rutiineista ennen maanantaina alkavaa hiussalonkiarkea omine rutiineineen tulee tarpeeseen.

Rakkaudella,

Sallamari