Joulu onnistui livahtamaan käsistäni aivan varkain. Surun ja huolen värittäessä meidän jouluaikaa, olen unohtanut kokonaan kertoa joulunajan onnellisista hetkistä.
Yksi onnellisia yllätyksiä oli jouluaattona lahjanjaon yhteydessä minun eteeni kannetut paketit. Rakas puolisoni yllätti minut täydellisesti hankkimalla kaksin kappalein tuleviin työpäiviin paljon iloa tuovaa lahjaa. Ensimmäisestä paketista paljastui Palmikot -niminen letitysopas. Olen otettu ja onnellinen siitä, että alituinen letitysten parissa tuskailuni on kaikunut kuuleviin korviin ja inspiraatiota lettikampauksiin löytyy nykyisin omasta kirjahyllystä yhden oppaan verran.
Toinen aattona käteen samaani paketti on pieni ja kokoonsa suhteutettuna kovin painava. Paketin sisältö yllätti minut täysin, vielä kääreitä avatessani odotin paketista paljastuvan jotakin syötävää kauniissa rasiassa.
Kääreiden seasta löytyi odotuksieni mukaisesti rasia - vaikkakin musta ja vähän odotettua vaatimattomamman oloinen - rasian sisältö olikin sitten se varsinainen yllätys. Rasian sisällä punaisella samettipehmusteella makasi kaunis teräksinen Parker vaihtoteräpartaveitsi.
Kauan toivomani uusi partaveitsi on vihdoin minulla.
Veitsi on ostajan toimesta aivan nappi valinta; tarpeeksi pieni, täydellisesti minun käteeni sopivan kokoinen yksilö . Veitsestä saa hyvän otteen ja lyhyen teräpinnan ansiosta, ei tarvitse pelätä rikkovansa omia sormiaan veistä käyttäessään. Vaihtoterien ansiosta veitsen hygieeniasta on helppo huolehtia ja sitä myöden tämä työkalo jokapäiväiseen työkäyttöön erityisen sopiva.
Toistaiseksi olen vasta kuivaharjoitellun veitsen kanssa. Totutellut painopisteisiin ja siihen miltä veitsi kädessä tuntuu eri asennoissa. Lähiviikkojen aikana tavoitteenani on päästä veitsen kera vihdoin tositoimiin partoja siistimään.
Eilen sataneen lumen keskellä tallustellessaan pääsen vihdoin kiinni jouluaikaan ja siihen tosiasiaan, että kevättä kohden tässä ollaan kulkemassa. Jotenkin tämä päivä tuntui juuri oikealta hetkeltä jakaa kiitollisuutta näistä joululahjoista ja kertoa teille blogini lukijoille lahjasaamisistani.
Tässä kohden elämääni on sellainen parempi myöhään kun ei milloinkaan -fiilis. Olen onnellinen, että pystyn nyt jo ilman kyyneliä ajattelemaan joulua. Ensimmäinen viikko koiratonta elämää on takana, koti tuntuu hiukan tyhjältä mutta pääasiassa fiilikset ovat kotona oleskellessa ihan hyvät. Pientä alakuloisuutta minussa on havaittavissa, mutta epäilen alakulofiilisten olevan yhdistelmä väsymystä ja kaiken elämässäni juuri nyt tapahtuneen ja aivan kohta tapahtumassa olevan kokonaisvaltaista käsittelemättömyyttä.
Olen armahtanut itseni ja buukannut lomaviikon. Tämän vuoden kolman viikko on minun elämässänni kovin kaivattu ja tervetullut lomaviikko. Otan reilusti aikaa itselleni ja muutaman päivän ajan aijon pohtia elämää ja tunnustella omia fiiliksiäni. Ajatusten ja tuntemusten kokonaisvaltaista järjestelyä. Järjestelylle olisi ollut tarve jo jonkin aikaa, mutta tunnollinen suorittaja kun olen - tai se suorittaja löytyy yhä minusta - olen tehnyt kaksin käsin kouluhommia ja asiakkaita koululla välttääksini tulevan ajattelua.
Pitkässä juoksussa ei ollenkaan toimiva toimintatapa ja siitä syystä katkaisenkin "pakenemisen" -kierteen mahdollisimman pian.
Tälläisissä tunnelmissa on laskeuduttu vuoteen 2017.
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja