Rexit tuli taloon

Arkirealismia osa 187 - kaksi uutta kissaa kotiutuu
Mau Prinsessan ensimmäinen reaktio uusii ystäviin oli suunnilleen
"Koska nää lähtee kotiinsa?"

Perheemme kasvoi viime viikon lauantaina kahden uuden jäsenen verran. Päätimme yhdessä avata kotimme ovat Cornish Rex kaksikolle Mikille ja Maddylle. Suloiset kissat etsivät yhdessä uutta kotia omistajaperheen elämässä tapahtuneiden muutosten seurauksena.

Herra Hartikaisen kuolema jätti meidän perheeseen lemmikin mentävän aukon. Hartikaisen poismenon jälkeen olen tiennyt sisimmässäni, että uuden koiran hankinta ei ole unelmani. Olemme yhdessä keskustelleet, että perheessämme olisi tilaa yhdelle tai kahdelle uudelle kissalle, siitä huolimatta mitenkään aktiivisesti uutta perheenjäsentä meille ei juuri tässä hetkessä ole etsitty.

Ajatuksen tasolla jätin ovet auki toivottaen uuden lemmikin tervetulleeksi elämäämme. 

Sattuman kautta saimme tiedon uutta kotia etsivästä kissakaksikosta. Omistajaperheen kanssa käytyjen pitkien keskustelujen päälle tuumattiin yhdessä, että kaksikko voisi olla luonteva lisä perheeseemme niin, että perheen olemassa oleva kissajäsen Miss Mau sopeutuisi myös revirilleen saapuviin uusiin tulokkaisiin.

Eläinten hyvinvointi etusijalla lähdettiin kokeilemaan laumanmuodostusta.

Pullataikinalta näyttävä suloinen Miki.

Pieni ja pippurinen kehruukone Madde

Ensimmäinen ilta meni tuijottelukilpailun ja sihinäviestinnän merkeissä. Meidän Mau Prinsessa toivotti vieraat tervetulleeksi osaksi elämäänsä kuuluvasti sihisten samalla turkkia reteästi pörhistellen. Näin kissat kuulemma toimivat vieraiden saapuessa heidän reviirilleen. Nämä vieraat onneksi ovat rohkeita - ja samalla äärimmäisen vieraskoreita - aloittaen tutustumisen uuteen kotiinsa talon rauna-alueita kartoittaen. Miss Mau ja vieraat tutustuivat toistensa tuoksuihin turvallisen välimatkan päässä.

Askel onnistumiseen lauman luomiseen otettiin ensimmäisenä kohtaamispäivänä, kun illan hiljetessä kissat löysivät oman tilan jossa rentoutua - jokainen söi, leikki ja teki tarpeensa, vaikkakin kukin omalla tahollaan.

Sihinää ja kevyttä murinaa on ilmassa ollut tyttöjen kohdatessa. Kahden aikuisen naaraskissan sovittaminen uudeksi laumaksi on tietäen haasteellista. Maddyn taipumus arkuuteen sekä Maun reviiritietoisuus ovat luontaisia katalyyttejä epävarmuutta viestivälle käytökselle - kumpikin jännittää vähän toista. Tähän aamuun mennessä tilanne on kehittynyt niin paljon, että kissat ohittavat toisensa jo alle metrin etäisyydellä hienosti.

Supersosiaalinen Miki on puolivahingossa valahtanut sellaiseen valtakunnansovittelijan rooliin tässä laumanmuodostustilanteessa. Miki ei jännitä, aratele eikä koe ketään uhkaavaksi - omistaa myöskin jokseenkin alhaisen itsesuojeluvaiston - Miki marssii simppelisti keskelle tilannetta, jossa tytöt kyräilevät toisivaan ja lempeällä kurinallaan laukaisee jännitteet. Mau ja Miki ovatkin eilisen aikana hienoskelleet pariin otteeseen neniään toisillee kurnutellen.

Yksi tiukempi kohtaaminen täällä on käynyt - kaksi muut koitti illalla hiipiä makuuhuoneeseen jakamaan samaa minun asuttamaani sänkyä Miss Maun kanssa. Mau yllättyi ja hermostui - väärä aika, paikka ja liikaa väkeä - arvata saattaa, että sähinäksi ja pörhistelyksi meni. Pelkällä sähinällä onneksi selvittiin, kukaan ei hyökännyt kynsin ja hampain.

Ennen kissojen tuloa selvittelin neuvoja laumanmuodostuksen helpottamiseksi. Ruoka ja leikki ovat neuvojen mukaisesti osoittautuneet kelpo keinoksi yhteisen sävelen etsinnässä. Lauman muodostus asiantuntijalausuntojen perusteella voi viedä muutamasta viikosta kuuteen kuukautta.

Meillä menossa on neljäs yhteinen päivä ja valtakunnassa kaikki vaikuttaa perin rauhalliselta. Minulla on hyvät fiilikset laumautumisen onnistumisen suhteen.

Uusien ystävien hajumerkkejä ja suoria nenäkontakteja

Luvatut kissakuvat kuulumisien kera ovat tällä kertaa tässä.
Vinkatkaa kommenttiboxiin jos jatkossakin haluatte silloin tällöin kuulla eläintarhamme kuulumisia.


Mukavaa keskiviikkoiltaa!


Rakkaudella,
Sallamari

Hyvää matkaa Herra Hartikainen

Toisinaan vain käy niin, että pienen koiran sydämeen kertyy sellainen rakkautta, että sen johdosta sydän laajenee tallettaakseen kaiken tuonrakkauden eikä mahdu enää pienen koiran maalliseen kehoon.

Pienen koiran on tullut aika jatkaa matkaa uusiin seikkailuihin toisaalla.

Hyvää matkaa rakas Hartikainen!

Kiitos kaikesta rakkaudestasi!

Rakkaudella,

Sallamari

Kun oloni paranee, lupaan palata Hartikaisen hienoihin hetkiin aivan mahtavien tarinoiden kera. Eeppisiä tarnoita Herra Rakkauspakkauksen elämän varrelta lyöytyy paljon.

Aatonaatto - se joka ei mennyt aivan kuin Strömsössä

Kuvaan tiivistyy vilpitön helpotus, koira touhuaa ja jaksaa taas tutkiskella ympäristöään

Heräsin aamulla outoon fiilikseen - havaintoon siitä että sänky on tyhjä, vaikka meidän aamurutiiniemme mukaan tänään on sellainen päivä koiran pitäisi olla jo hereillä ja kavunnut yöunipaikaltaan sänkyyn köllöttelemään kanssani. JunttiPee on lähtenyt töihin tunteja sitten, koira siis päässyt aamupissalle ja pitäisi olla tuossa jalkopäässä fiilistelemässä laiskaa aamua kanssani.

Ei näkynyt koiraa missään.

Minin huhuilemaan koiraa nukkumapaikalle - koira oudon hiljainen ja väsyneen oloinen.  Viestittelin JunttiPeelle, tuloksena vastaus että joo ulkona ei oltu kuulemma vielä käyty koska koiraa ei ollut huvittanut.

Minäpä hihnan kanssa huhilemaan koiraa ulos.

Koira hengitti oudon kiivaasti ja oli ulkonakin todella hitaalla käyvän oloinen.

Apua, mä olen yksin kotona ilman autoa!

Hätäviestejä Facebookkiin, voisiko joku ystävistäni autonsa kanssa auttaa meitä nyt -pyynnön kera. Soitto eläinlääkäriin - koska sopii tulla sinne näytille?

Kyyti järjestyi, eläinlääkäristä saatiin aika.

Siihen mennessä olin itkenyt jo silmät päästäni.

Näytti siltä, että loppu on nyt tässä.

Eläinlääkäriin päästyäni olin jo kohtuullisen toimintakuntoinen. Juteltiin Hartikaisesta, kerroin koiran yleiskuulumisia. Lääkäri epäili sydämen vajaatoimintaa, tahtoi vielä varmistaa röntgenin avulla tilanteen. Rauhoittavaa jutustelua ja paljon odottelua - eläinlääkärille haastavampaa oli meidän tapauksessa varmasti kohdata vauhkoontunut omistaja kuin kipeä potilas.

Diagnoosina sydämen vajaatoiminta ja rohisevan hengityksen lähde on neste keuhkoissa. Nesteenpostolääkistys päälle ja tuliaisiksi kotiin tarvittavat kotihoitopillerit elämää helpottamaan.

Kohta kuulemma helpottaa olo kummallakin.

Potilas jäi hetkeksi rauhoittumaan eläinlääkäriin, jotta saadaan varmistettua nesteiden poistuminen keuhkoista ja sitä kautta hengitys helpottuu. Ihana kuskimme lupasi käydä noutamassa koiran eläinlääkäristä ennen sulkemisaikaa - on kuulemma muutenkin ihan siinä lähinurkilla, jotta ei ole iso koukkaus tuollainen noutovisiitti.

Draamantäyteisen aamupäivän jälkeen voidaankin palata takaisin aatonaaton suunniteltuun ohjelmaan - luvassa rauhallista chillausta kotinurkissa.

JunttiPee lohdutteli minua jälkeenpäin, että tämän episodin perimmäinen tarkoitus on kai vahvistaa minua uskomaan itseeni siinäkin suhteessa, että nykyään olen kyllin vahva selviämään tämän kaltaisista tapahtumista läpi hengissä ilman rauhoittavien apua.

Eläinlääkäri on hammaslääkärin jälkeen ollut minulle toisiksi pelottavin paikka maailmassa. Se avuttomuuden tunne ja hätä, mikä minuun iskee eläinlääkäriä ajatellessani. Vaikka tärkeintähän eläinlääkärikäynnissä omistajan roolissa olevalla on viedä kipeä tai tarkastusta vailla oleva eläin paikalle, henkilökunta paikan päällä sitten hoitaa kyllä ammattitaitoisesti homman siitä eteenpäin. Eläinlääkärissä on lupa tuntea ja ilmaista tunnetilojaan vapaasti, ilman että joku suuttuu tai arvostelee. On lupa itkeä ja olla huolissaan. Henkilökunta kyllä hoitaa omistajan lohduttelunkin raudanlujan ammattitaitonsa voimin.

Pakko myöntää, että eläinlääkärikäynti tänään oli kaikin puolin positiivinen ja vahvistava kokemus. Osoitus siitä, että minä olen oikeasti paljon vahvempi kuin uskonkaan.

Eikä joulufiiliskään päässyt karkaamaan.

Hyvissä tunnelmissa täällä ollaan.

Tarinalla on onnellinen loppu tänään.

Tämän joulun ilahduttavat odottamattomat lahjat on kääritty pieniin tekoihin, niinkuin pyyteetön tarjottu apu hetkessä kun sellaista tarvitaan. Olen kovasti kiitollinen kaikesta avusta ja FB viestein välitetyistä tsemppiterveisistä Hartikaiselle.

Rauhallista aatonaattoa itse kullekin teistä ihanat lukijani!

Rakkaudella,

Sallamari

What's up pussycat

Meillä on toipilas.

Perheemme kissajäsen Prinsessa Mau Victoria von Minipurr toipuu perjantaisesta sterilisaatioleikkauksestaan. Pienen kissan tarve ihmisten hellyydelle on toipumisaikana on kerrassaan suunnaton - lohdullisin paikka lepäilylle juuri nyt on ihmisen syli.

Nartun sterilointi on ilmeisesti mittava operaatio ja toipuminen vie heiton verran pidempään kuin uroksilla. Olen tottunut urosten starilointileikkauksiin - naps vaan ja taas mennään. Miss Mau on ensimmäinen narttueläin joka meillä on ikinä steriloitu ja ero toipumisessa on uroksiin verrattuna huima. Pieni kissa on silmin nähden reppana, haluaa istua sylissä ja sanoo surkealla äänellä toistuvasti "mau" kun hetkeksi ihmiset poistuvat välittömästä läheisyydestä.

Miss Maun leikkaus oli hieman tavanomaista laajempi. Munasarjojen lisäksi kissalta poistettiin myös kohtu, jossa lääkärin havaintojen mukaan oli jonkin asteisia muutoksia ja varmuustoimenpiteenä kohtu päätettiin poistaa. Mitään jatkotoimenpiteitä kohdun mahdollisista muutoksista ei ainakaan tässä kohtaan aiheudu. Ehkä siellä oli jotakin, ehkä ei - poissa se nyt on joka tapauksessa ja kissa saa jatkaa elämäänsä onnellisena kohduttomana tyttönä.

Uutta on myös haavan hoito. Olen tottunut kauluri päässä leikkauksen jälkee viikon verran toikkaroiviin eläimiin. Miss Maulla kaulurin tilalla on  joustava haavapuku, joka eläinnlääkärin suosituksen mukaan suojaa haavaa nuolemiselta tehokkaammin ja eläinystävällisemmin kuin kauluri. Haavapuku on konepestävää materiaalia ja se sujautetaan eläimen ylle sukkahousun tapaan. Käytön jälkeen meitä neuvottiin pesemään ja tallettamaan puku varastoon esimerkiksi tapaturmatilanteen varalle.

Onko jollakulla teistä lukijoista kokemusta lemmikin haavanhoidosta tälläisen haavapuvun kanssa? Kuulen mielelläni toipumiskertomuksia ja otan vinkkejä vastaan.

Tälläisiä kuulumisia tällä erää.

Rakkaudella,

Sallamari

Sukupuolijakauman uudelleenjärjestely

Varoitus - sisältää kuvia lemmikeistä, 

kuvissa vilahtaan matelijoita.

Heti kättelyssä on luvassa yllätyksen täyteisiä uutisia.

Vajaa kuukausi sitten kerroin meille muuttaneista käärmeistä - kaksi kodinvaihtotarpeessa ollutta poikakäärmettä muutti meille asumaan ja tasapainottamaan perheensisäistä sukupuolijakaumaa.

Vaan arvatkaapa mitä.

Meidän talouden sukupuolijakauma keikahti tänään isolla heilauksella meitä tyttöjä suosivaksi - nuo kaksi käärmepoikaa osoittautuivatkin asijantuntijan tarkastelun alla tyttökäärmeiksi. Sokerina pohjalla toinen käärmeistä osoittautui vielä munia kantavaksi.

Asiat kääntyivät aivan toisille raitelle kertarysäyksellä. 

Prinssi Harry sai tämän sukupuolenkorjauksen yhteydessä uudeksi nimekseen Holy Ghost. Munatäydellä vatsallaan yllättänyt, aiemmin Prinssi Williamiksi nimetty, käärmeneito sai itseoikeutetusti uudeksi kutsumanimekseen Virgin Mary.

Virgin Mary on hetkeksi ominut nyt koko terraarion itselleen. Terraarioon on rakennettu turvetäytteinen muninta-astia ja elättelemme nyt kovasti toiveita, että Mary itsenäisesti jaksaisi pullauttaa munat ulos eikä lääkärin apuun tarvitse turvautua. Holy Ghost viettää nyt yhden yön tilapäisterraarioksi muutetussa muovilaatikossa odottelemassa, että saamme varaterraarion sisustettua.

Askartelua kerrakseen.

Vaikka meille oli selvää jo eläimien hankintapäätöstä tehtäessä,  se pienimuotoinen tosiseikka että joitakin pieniä yllätyksiä saattaa kodinvaihtajaeläinten kanssa matkalla ilmetä, lyö tämä yllätys kyllä laudalta kaikki ennakko-odotukset. Sukupuolen muuttuminen ei matelijoiden kohdalla ole järisyttävä yllätys - matelijoiden sukupuolen määritys kun ei ole niin yksiselitteinen seikka - mutta kahden yksilön sukupuolen muuttuminen oletetusta päinvastaiseksi ja yllätysraskaus - sitä minäkään en osannut odottaa.

Harmittaa käärmeiden puolesta ihmisten välinpitämättömyys. On eri asia olla autuaan tietämätön jostakin asiasta, kuin ylenkatsoa jotakin asiaa - ei sillä, että mekään olisimme itse omin avuin selvittäneet eläinten tämänhetkistä terveydentilaa tai sukupuolta. Kun oma tietämys tai osaaminen ei riitä, on hyvä turvautua asiantuntijan apuun.

Juuri tässä hetkessä ei voi muuta kuin olla toiveikas, että Virgin Mary pyöräyttää munat ulos omin voimin. Meidän puolelta kaikki apu on juuri tähän hetkeen anettu - pesä rakennettu ja elinolot rauhoitettu munintaan paremmin sopivammiksi.

Tämänkin seikkailun jälkeen minä puhun kodinvaihtajaeläimistä sekä rescue-lemmikeistä hyvään sävyyn. Kokemuksen opettamana neuvon lemmikkiadoptiota hankkivaa selvittämään mahdollisimman paljon lemmikin taustoista ja nykyisistä elinolosuhteista. Mikäli mahdollista lemmikkien historiasta on hyvä saada jotakin kirjallista dokumentointia - rekisteröintitodistus, eläinlääkärikortti tai jotakin vastaavaa dokumentointia.

Ettei käy ikäviä yllätyksiä.

Tohtori Housen totuuksia lainaten;
Everybody Lies. People lie - that is what they do.

Tahattomasti ja tietämättää tai tahallisesti ja täysin tietäen. Motiivi ja syyt on sitten asia erikseen,
enkä halua niiden pohtimisen tielle lähteä tässä yhteydessä.

Mahtaakohan meillä olla joulun aikaan täällä ihan oma eläintarha.
Eläinmäärä lisääntyy lupaavaa tahtia - tai mahdollisuus lemmikkien pääluvun kasvuun noin kappalemäärissä laskin ainakin on.

Pysykää kuulolla,
lisää lemmikkikuulumisia loppuviikosta.

Käärmeneitokaisen yllätysraskauden osalta seuraamme tilannetta.
Raportoin kun raportoitavaa ilmenee.


Mukavaa maanantaita!


Rakkaudella,
Sallamari

Harry ja William - kodin asukasmäärä kasvaa

Vaaleampi ja punaiseen taittava sai nimekseen Prinssi Harry

Oletteko koskaan kuulleet sananlaskua, joka puhuu siitä miten ajan kuluessa aviopari alkaa muistuttamaan enenevissä määrin toisiaan. Meidän kohdalla tuo sananlasku pitää aivan paikkaansa.

Tai oikeastaan me ollaan vaihdettu piirteitä ja ruvettu täydentämään toisiamma ajan myötä.

Minä oli suhteen alkuvaiheessa se, jonka sydämessä paloi absoluuttinen halu pelastaa jokainen surulliselta näyttävä kodittomuuden uhan alle joutunut eläin. Minä olin turvasatama, jonka kodin suojaa oli tervetullut milloin koditon rotta, milloin lopetusuhan alle joutunut kani. Yksi meni, toinen tuli ja kaikille löytyi lopulta oikea rakastava koti. Nykyään kotimme ovet pulassa oleville eläimille avaa JunttiP. Minä olen  se, joka sanoo viimeisen "kyllä" lausahduksen harkinan jälkeen.

Niin ovat roolit vaihtuneet.

Kiihkein koko maailman pelastamisen -palo sydämessäni on rauhoittunut  Minusta on tullut  harkitseva, sen sijaan että toimisin sekunnin harkinta-ajalla sydämen suuren palon voimalla. Nykyään mietin, että se eläin joka meille asutetaan tulisi pysyä meillä mielellään pitkään - hetkellisen turvasatamana toimimisen päivät ovat ohi.

Pitkällisen harkinnan tuloksena kotimme asukasluku nousi tänään, kun meille muutti kaksi kodinvaihtotarpeessa kärvistellyttä viljakäärmepoikaa. Edellisten omistajien elämäntilanne oli ajatunut sellaiseen pisteeseen, että näille herroille oli pikaisella aikataululla löydettävä uusi kotiosoite. Tähdet olivat selkeästi nyt oikeissa asemissaan, sillä meiltä löytyi herroille uusi koti.

Olemme puhuneet ja haaveilleet käärmeiden hankkimisesta sieltä ihan avioliiton alkupäivistä lähtien. Silloin minä lausuin eläinkaupan vauvakäärmeitä katsellessamme sellaiset maagiset sanat kuin "Joku päivä kun meillä on tasainen elämä ja oma koti voidaan sitten ottaa meille asumaan sellainen käärme joka on kotia vailla. Annetaan hyvä loppuelämä vanhalle, eikä edes mietitä uuden hankintaa."

Ajatus jäi hautumaan moneksi vuodeksi - odottamaan oikeaa hetkeä manifestoituakseen.

Rottatyttöjä hakiessaan JunttiP oli rupatellut käärmeistä. Rottien hankinnan yhteydessä meille tuli yksi ylimääräinen terraario (ensiasunnoksi tytöille, joskin päädyimme terraarion sijaan tiivistämään häkin pinnoitusta) ja haaveet käärmeestä lausuttiin yhä vahvemmin ilmoille.

Yhtenä iltapäivänä Kodinvaihtajissa oli tämä kaksikko vailla kotia. Seurasi tehokas keskustelu ja adoptiohaastattelun täyttö - niiden pohjalta tiesimme, että meillä ollaan valmiita uusiin perheenjäseniin. Niin siinä sitten kävi, että meidät valittiin ja pojat muuttivat tänään meille.

Nyt sopeudutaan yhteiselämään puolin ja toisin. Ensiksi on hiukan selviteltävä millaisista lähtökohdista meidän yhteinen taival alkaa - visuaalista tarkkailua, numeraalista mittailua ja elinympäistön uudelleen järjestelyä, sellaisista toimenpiteistä on yhteisen elomme seuraavat päivät tehty. Tutustutaan puolin ja toisin, testailaan käsittelelytottumusta ja syömätapoja.

Tänään ollaa otettu se isoin harppaus,

pojat on toivotettu tervetulleiksi uuteen kotiin.

Rauhallisempi tummaväritteinnen kaveri nimettiin Prinssi Williamiksi

Käärmeitä, rottia, kissäkuvia ja koiraelämää 

- tässähän alkaa olla ainekset kasassa eläinblogia varten.

Pysyttelen kuitenkin tästäkin eteenpäin hyväksi havaitulla linjalla.

Lemmikkikuulumisia toki luvassa lisää.

Rakkaudella,

Sallamari

Kesytyshommia

Takana on nyt reilu viikko yhteiselämää rottatyttöjen kanssa. Arkaparka-vauvarottasista on kasvanut reilussa viikossa rohkeita nuoria neitejä. Häkin ovea avatessa sipsutellaan nyt jo nuuskutellen tervehtimään ovelle saapunutta. Syliin tuleminen tapahtuu ulkoiluhetken koittaessa jo nyt usein rottien omasta toimesta - laitan käden häkin sisälle ja rohkein Zelda saapuu haistelemaan sinua ja pian jo kiipeää kättä pitkin olkapäälle. Olkapäällä hengailu tuntuu olevan neitien suurta huvia, sulassa sovussa kaikki tytöt asettuvat saman ihmisen olkapäälle seikkailemaan.

Zelda osoittaa johtajan elkeitä rohkeudellaan - aina ensimmäisenä kokeilemassa kaikkea uutta. Näiden ensimmäisten päivien perusteellla vaikutaa siltä, ett. Zeldasta saattaisi löytyä potentiaalia rotta-agility harrastukseen.

Hupparin taskuun ja paidan sisälle on käsittelyharjoitusissa myös kova tunku - jännittäviä piilopaikkoja, joissa lepäillä hetki ennenkuin sitä suunnataan tutkailemaan ympäristöä vähän lisää.

Rottatytöt ovat totaalisesti sulattaneet täällä sydämiä.

Ne vain ovat niin suloisia ja ihania otuksia.

Tälläisissä tunnelmissa uutta viikkoa kohti!

Rakkaudella,

Sallamari

Kolme prinsessaa

Perheemme lemmikkikatraaseen liittyi tällä viikolla kolme hurmaavaa kesyrottatyttöä.

Haluankin nyt esitellä perheemme uudet prinsessat; ylimmäisenä kasassa Princess Leia, etualalla pää vasemmalle päin Princess Zelda ja hänen takanaan Princess Peach. Nimien suhteen jatkettiin kissamme Mau Prinsessa Victorian viitoittamalla - hyväksi havaitulla - prinsessa teema -linjalla. 

Alunalkaen suunnitelmissamme oli hankkia rottakaksikkko. Kävikin niin, että kasvattajalla oli poikueesta jäljellä nämä kolme tyttörottaa, emmekä hennonneet valita niistä vain kahta jättäen yhtä yksinään odottelemaan viraaseen laumaan mahdollista pääsyä. Mukavampi niiden on olla tutussa turvallisessa sisarustiimissä.

Rottatytöt ovat siis sisaruksia keskenään. Tällä hetkellä ikää näillä tyttösillä on reilut viisi viikkoa ja kooltaan tytöt ovat keskiverto hiiren kokoisia - pieniä tyttöjä siis vielä.

Ensimmäiset päivät täällä uudessa kodissa on vietetty tämä talon ääniin ja uusiin tuoksuihin totutellessa. Eilen ja tänään olen viettänyt muutamia tunteja peruskesytyksen merkeissä ja hienosti tytöt ovat uusien ihmisten käsiteltävänä oloon tottuneet. Antavat silittää, ottaa kiinni ja viihtyvät uteliaina sylissä.

Alkuviikosta julkaisemassani Sneak-A-Peak postauksen kuvissa vilahtanut pahvilaatikko sisälsi Zooplussalta tyttöjen asumuksessi tilaamamme häkin. Tytöt asustavat meillä Minun Makuuhuoneesta paikkansa löytäneessä ihanan tilavassa - vajaat puolitoistametriä korkeassa - kolmeen kerrokseen jaetussa kimppakämpässää. Tuo kimppakämppä vaikutta ilmeisen mieleiseltä myös asukkaidensa mielestä tai ainakaan erityisen painavaa moitetta asuinoloista ei vielä ole häkin sisältä kuunut.

Luvassa lisää suloisia rottakuvia ja lemmikkikuulumisia, 

kun tytöt tuosta vielä vähän enemmän kotiutuvat meille

.Tälläisiä superiloisia perhekuulumisia tällä kertaa.

Rakkaudella,

Sallamari

Ei ole koiraa karvoihin katsominen

Herra Hartikainen luonnomukaisessa hippitukissaan

Inspiraatiokuvia Internetistä - että mitenkäs herran turkki leikattaisiin

do-it-in-your-kitchen - clip-clip ja turhat karvat tipahtelee keittiön pöydälle

Herra Hartikainen on tottumattomana trimmaamoasiakkaana aika-ajoin liian innokas,
pyöriin kuin pieni väkkärä ja koittaa pusutella kiitollisena trimmaajaa

Apukäsiä rauhoitteleuun vaadittiin  - hyvissä käsissä ollessaan uskaltaa antaa leikkurin hurrata silmien lähellä

Kiitos kauniista trimmauskesta ja hellästä huolenpidosta, totee Hartikainen
ja käpertyy Sirpan kainaloon loppuillaksi

Before and After - kotonani asuu nyt kiinanharjakoiralta näyttävä kiinanharjakoira

Urakka on ohi ja turkki viimein kuosissaan.
Herra Hartikainen ja trimmaaja-Sirpa sovittelevat asentoa yhteiskuvaan.

Ystävän Sirpa perheen kera piipahti meillä kylässä viikonloppuna. Sirpa on yksi elämäni ihanista inspiroivista helmi-ihmisistä -  jonka kanssa olen saanut ystäystyä aikuisiällä.  Ihana ja ihmeellinen, ja niin rohkea ninen, joka  insproi minua olemaan rohkea omassa elämässni - uskaltamaan ennakkoluulottomasti ja peäänantamattomasti kokeilemaan unelmiaa kohti kulkevia polkuaja, siitä huolimatta että tämä tai tuo polku saattaa hetkellisesti ulkoa katsoessa tuntua tavattoman takkuiselta taipaleelta

. Tällä hetkellä Sirpa kulkee rohkeasti omaa unelmaansa kohden ja opiskelee (päivä päivältä paremmaksi) koiratrimmaajaksi. Herra Hartinen ja minä olemme kovin otettuja, että saimme nauttia Sirpan hellästä turkinhuollosta oman kodin keittiössä - eihän se nyt kätevin työskentelypaikka ole, mutta onnistuu se uuden lookin luominen keittiössäkin.

Sirpa trimmailee turkkeja Helsingissä, Pukinmäen aseman lähellä sijaitsevassa Trimmaamo Ainikussa .
Kannattaa piipahtaa Ainikun kotisivulla, jos teidän osoitteessanne Musti tai Muri kaipaa turkkiin keveämpää kesälookkia. Ainiku tajoaa trimmajaopiskelijoiden leikkuista hyvän alennuksen, jota kannattaa hyödyntää.

Minä itse syyllisyn pitämään Herra Hartikaista hyvin huonosti trimmaatun turkin kanssa. Kuten kuvasta yllä näette, hyvin hoidetun karvan ja luonnonmukaisen hippilookin ero on kuin yöllä ja päivällä. Herra Hartikainen vaikuttaa nuorentuneen viisi vuotta hyvän trimmin vaikutuksesta - ehkä takkuinen pitkä turkki masensi Hoon mieltä. Bad-bad owner. Tästä eteenpäin lupaa Herra Hartikaiselle säännöllistä huoltoa turkkiin.

Anteeksi ,että olen vähän laiminlyönyt sinun hyvää oloasi.

Nyt kelpaa tassutella.

Suurkiitokset Sirpalle hyvästä työstä.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. tämäkään teksti ei ole maksettu mainos,

tämä on ystäväkehu - ystäväni on taitava ja osaava hommassaan, 

minä puolestani olen iloinen ja onnellinen ystävän palveluksesta minulle

Haluan jakaa tietoa työssään osaavan ammattilaisen olemassaolosta blogin lukijakunnalle.

Trimmaamo Ainiku  ja Sirpa - suosittelen lämpimästi lemmikillesi.

Pienen kissan suuri ikävä

Mau on rötkötellyt koko päivän sylissäni kuin liimattuna - asento vaihtuu, kissa pysyy. Aamusta se alkoi, heräsin vatsan päälle nukkumaan käpertyvän kissan lempeään tassutteluun. Siirryin sohvalle lötköttelemään ja lukemaan kirjaa, minuutin päästä Mau hyrisi kyljen päällä. Nousin istumaan ja Mau käpertyi syliin torkkumaan. Hiljalleen alkoi tuo pienen kissan sylissä kiehnnääminen hyvittaa, Mau kun ei koskaan ollut sylikissojen aatelia. Enemmänkin sellainen vieressä tarkkaileva individualisti.

Pienellä kissalla näköjään on ollut kova ikävä.

Sylitellen mennään siis tänään.

Tälläisiä tunnelmia meillä tänään.

Rakkaudella,

Sallamari