 |
| Kuvaan tiivistyy vilpitön helpotus, koira touhuaa ja jaksaa taas tutkiskella ympäristöään |
Heräsin aamulla outoon fiilikseen - havaintoon siitä että sänky on tyhjä, vaikka meidän aamurutiiniemme mukaan tänään on sellainen päivä koiran pitäisi olla jo hereillä ja kavunnut yöunipaikaltaan sänkyyn köllöttelemään kanssani. JunttiPee on lähtenyt töihin tunteja sitten, koira siis päässyt aamupissalle ja pitäisi olla tuossa jalkopäässä fiilistelemässä laiskaa aamua kanssani.
Ei näkynyt koiraa missään.
Minin huhuilemaan koiraa nukkumapaikalle - koira oudon hiljainen ja väsyneen oloinen. Viestittelin JunttiPeelle, tuloksena vastaus että joo ulkona ei oltu kuulemma vielä käyty koska koiraa ei ollut huvittanut.
Minäpä hihnan kanssa huhilemaan koiraa ulos.
Koira hengitti oudon kiivaasti ja oli ulkonakin todella hitaalla käyvän oloinen.
Apua, mä olen yksin kotona ilman autoa!
Hätäviestejä Facebookkiin, voisiko joku ystävistäni autonsa kanssa auttaa meitä nyt -pyynnön kera. Soitto eläinlääkäriin - koska sopii tulla sinne näytille?
Kyyti järjestyi, eläinlääkäristä saatiin aika.
Siihen mennessä olin itkenyt jo silmät päästäni.
Näytti siltä, että loppu on nyt tässä.
Eläinlääkäriin päästyäni olin jo kohtuullisen toimintakuntoinen. Juteltiin Hartikaisesta, kerroin koiran yleiskuulumisia. Lääkäri epäili sydämen vajaatoimintaa, tahtoi vielä varmistaa röntgenin avulla tilanteen. Rauhoittavaa jutustelua ja paljon odottelua - eläinlääkärille haastavampaa oli meidän tapauksessa varmasti kohdata vauhkoontunut omistaja kuin kipeä potilas.
Diagnoosina sydämen vajaatoiminta ja rohisevan hengityksen lähde on neste keuhkoissa. Nesteenpostolääkistys päälle ja tuliaisiksi kotiin tarvittavat kotihoitopillerit elämää helpottamaan.
Kohta kuulemma helpottaa olo kummallakin.
Potilas jäi hetkeksi rauhoittumaan eläinlääkäriin, jotta saadaan varmistettua nesteiden poistuminen keuhkoista ja sitä kautta hengitys helpottuu. Ihana kuskimme lupasi käydä noutamassa koiran eläinlääkäristä ennen sulkemisaikaa - on kuulemma muutenkin ihan siinä lähinurkilla, jotta ei ole iso koukkaus tuollainen noutovisiitti.
Draamantäyteisen aamupäivän jälkeen voidaankin palata takaisin aatonaaton suunniteltuun ohjelmaan - luvassa rauhallista chillausta kotinurkissa.
JunttiPee lohdutteli minua jälkeenpäin, että tämän episodin perimmäinen tarkoitus on kai vahvistaa minua uskomaan itseeni siinäkin suhteessa, että nykyään olen kyllin vahva selviämään tämän kaltaisista tapahtumista läpi hengissä ilman rauhoittavien apua.
Eläinlääkäri on hammaslääkärin jälkeen ollut minulle toisiksi pelottavin paikka maailmassa. Se avuttomuuden tunne ja hätä, mikä minuun iskee eläinlääkäriä ajatellessani. Vaikka tärkeintähän eläinlääkärikäynnissä omistajan roolissa olevalla on viedä kipeä tai tarkastusta vailla oleva eläin paikalle, henkilökunta paikan päällä sitten hoitaa kyllä ammattitaitoisesti homman siitä eteenpäin. Eläinlääkärissä on lupa tuntea ja ilmaista tunnetilojaan vapaasti, ilman että joku suuttuu tai arvostelee. On lupa itkeä ja olla huolissaan. Henkilökunta kyllä hoitaa omistajan lohduttelunkin raudanlujan ammattitaitonsa voimin.
Pakko myöntää, että eläinlääkärikäynti tänään oli kaikin puolin positiivinen ja vahvistava kokemus. Osoitus siitä, että minä olen oikeasti paljon vahvempi kuin uskonkaan.
Eikä joulufiiliskään päässyt karkaamaan.
Hyvissä tunnelmissa täällä ollaan.
Tarinalla on onnellinen loppu tänään.
Tämän joulun ilahduttavat odottamattomat lahjat on kääritty pieniin tekoihin, niinkuin pyyteetön tarjottu apu hetkessä kun sellaista tarvitaan. Olen kovasti kiitollinen kaikesta avusta ja FB viestein välitetyistä tsemppiterveisistä Hartikaiselle.
Rauhallista aatonaattoa itse kullekin teistä ihanat lukijani!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja