Voimaretki Tampereelle

Ihanat naiset houkuttelivat minut Tampereelle.

Täällä ompelijattaren työhuoneen suojissa kahden valvovan silmäparin alla minä raapustelen kasaan näyttötutkintoa varten tarvittavat kirjalliset suunnitelmat.

Poistuminen kotoa ja oman sohvan turvallisesta helmasta on toimiva ratkaisu. Olen valvovien katseiden alla saanut tänään kasattua kolme neljäsosaa tarvittavista työsuunnitelmista. Kotisohvalla olisin aikaa tappaakseni katsellut tässä ajassa kuusi osaa jotakin täysin yhdentekevää Netflix-sarjaa.

Kotisohvalla työtehtävään kinni käymisen välttely on mitä tehokkainta - "Seuraavan jakson jälkeen minä kyllä aloitan." Tekevä seura motivoi itseäkin ryhtymään täydellä riemulla tekemään työn alla olevaa tehtävää. Itselle suunnattu ääneen jutteluni sulaa sujuvasti ympäriltä kuuluvaan ompelukoneiden tasaiseen surinaan.

Kaikki työhuoneella saavat valmista aikaan.

Kiperän työntehtävän jumiutuessa - tai kun vain haluttaisi siirtää tehtävää seuraavaan ajankohtaan vaikka tietää dead linen odottavan aivan kulman takana - maisemanvaihto on varteen otettava vaihtoehto. Bonuksena suosittelen ympäröimään itsensä hyvän seuran vaikutuspiiriin.

Homma tuli otettua haltuun ihan huomaamatta.

Näyttötutkintotehtävät ovat osaltani taas yhden askeleen paremmalla tolalla. 

Kolme viikkoa koulua ja sitten käsillä on näyttöviikko. Hieman vatsanpohjassa pyörii jännitys siitä huolimatta että mieli tietää miten asioiden edistymisen suhteen vahvoilla kantimilla tässä ollaan. Oikeaa huolta ei näyttötöiden suhteen ole. Mallit on valittu, työtehtävät järjestetty ja työjärjestys aikatauluineen suunniteltuna.

Paljon kiitoksia ystäväni Lotta, kun kysyit minua mukaan road tripille tänään. Paljon kiitoksia ihana Rhia The Evil Dressmaker lämpimästä vastaanotosta ateljesi suojiin, jossa hyvän seuran vaikutuksen alaisena rauhassa pohtia suunnitelmiani.

Oikein mukavaa lauantaipäivää kaikille teille blogini lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. jos etsin unelmiesi asulle toteuttajaa Tampereen seudulla, kannatta katsastaa Atelje-Ompelimo Evil Dressmakerin palvelutarjonta. Ihana nainen, ja tekee mielettömän hienoja asuja.

Tälläinen pieni suositus tässä kohtaan ihan pikaisesti työhuoneen ympäristöä tutkittuani.

Teksti ei sisällä kaupallista yhteistyötä.

Hyviä tyyppejä, toveruutta ja aimo annnoksen kiittollisuutta se kyllä sisältää.

Toisenlainen kampaus

Blogin sähköpostiin tippuu aika-ajoin - sopivan harvakseltaan - ehdotuksia ja vinkkejä mukavia postaustoiveita koskien. Yksi ihanalta lukijalta tullut sähköposti sisälsi sivulauseessa pienen pyynnön "Kun sä kerran opiskelet kampaajaksi, niin voisitko sä joskus antaa kivoja DIY hiusvinkkejä blogissa vaikka sillai että teet omaan tukkaan jotakin erilaisia lettikampauksia ja muita sykerönutturajuttuja."

Todella hyvä pyyntö, kun aika moni löytää hyviä vinkkejä oman tukan laittoon juurikin Internetin valtavasta tarjonnasta. Tarjolla on koko joukko taitavia hiustaikuribloggaajia sekä uskomattoman hienoja YouTube tutoriaaleja.

Minä en ikävä kyllä ole yksi heistä.

Ei sillä, ettenkö teknisesti osaisi toteuttaa varsin mukiinmeneviä kampauksia, vaan siksi että oma tukkani ei ole riittävän tuuhea kauniiden sykerö-letti-nuttura-messyhair -kampausten työmateriaaliksi.

Lukijapostin innoittamana päätin koettaa muutamaa arkityylistäni kovinkin eroavaa kampausta omaan tukkaani. Ainoastaan yksi kampauksista päätyy näkyville tänne blogin puolelle. Kaikki loput kokeilut olivat ikävä kyllä niin surullista katsottavaa minun tukassani, että ne jäävät yksinomaan yksityisarkistoni suojiin.

Kampausten harjoittelutarinassa on myös paljon positiivisia kuvakulmia. Tuli testattua ja harjoiteltua jos jonkin sortin letitys- ja punontatekniikkaa omaan tukkaan. Mietin myös siinä väkerrellessäni, onko tämä nykyinen kampaustyylini oikeasti se ainoa oikealta tuntuva vai voisiko jossakin aivan uudessa jutussa olla potentiaalia arkikampaukseksikin.

Yai ja Nei

Tässä kohtaan haluan ampua alas kaikki sellaiset väitteet, ettäkö ultralyhyeen Pixie Cut -henkiseen tukkaan ei muka saisi tehtyä mitään kampauksia. Pixie -tukka taipuu letti- tai up do -kampauksiin ihan siinä missä mikä tahansa muukin tukkapituus. Ainoa ikävä tosiasia ultralyhyen tukan kampauksia miettiessä on se seikka, että näyttääkseen kauniilta ultralyhyessä tukassa kampaus vaatii runsaasti materiaalia mistä loihtia kampaus. Hentotukkaisella ultralyhyt kampaus toimii ehkä parhaiten avonaisissa kampauksissa suorana tai kiharrettuna.

Hakusanat pixie cut braids ja pixie cut updo - lisää halutessasi vielä sana tutorial - Googleen näppäiltynä johdattavat halukkaat lyhyiden hiusten kampaustutoriaalien äärelle.

Kuvassa esittelemäni kampaus tunnetaan nimellä Double Braids tai Boxer Braids. Käytännössä kampauksessa on keskipään jakaus ja sitä reunustavat ohimolta alas niskaan kulkevat letit. Letit voi punoa osioita matkalla lisäten joko perinteisesti ranskalaiseen malliin tai vaihtoehtoisesti nurinperin hollantilaiseksi letiksi. Lyhyet tai irtoilevat suortuvat kieputellaan lettien lomaan kampaukseen mukaan piikkikampaa apuna käyttäen.

Minun tukkani leikkaus on epäsymmetrinen. Pään vasemmalla puolella hiukset ovat lähes tuplapituiset oikean puolen hiuksiin nähden.  Hiusten kehälinja on myös tasamittainen, eli hiukset ovat yhtä pitkän päälaella ja niskassa. Leikkaus toimii hienosti rullakampauksissa, mutta  lettikampauksiin se ei ole omiaan. Pieniä hajahiuksia napakan letin ulkopuolelle jää koko lailla iso joukko. Lakan ja piikkikamman avulla koetin kesytellä tuota letin ulkopuolelle jäävää joukkoa parhaani mukaan.

Enkä edes tohdi sanoa mitään tuosta väristä. Tyvikasvua on kuuden viikon edestä, kontrasti oman tyven ja tuon värjätyn osan välillä on aika huima. Tyvikasvu on juuri tässä hetkessä oikeastaan cool juttu - koulun salongissa me tekemällä teemme paljon tumma tyvi+vaaleampi latvaosa yhdistelmiä. Minä en osaa kantaa tyvikasvua kauniisti, sillä en tunne oloani kotoisaksi sekavärisessä tukassa. Lyhyessä tukassa tyvikasvu tuntuu paistavan heti ja minun silmääni tumma tyvi vain korostaa hiusten vähyyttä. Minusta tyvikasvu on todella cool aika monessakin tukassa. Olisi ihanaa jos itse osaisin olla supercool tyvikasvun kanssa.

Nappasin postauksen loppukommentikseni Pinterestin tarjonnasta muutaman aivan tyrmäävän inspiroivan tukkakuvan. Löytyy hienoja inspiraatioita niin tyvikasvun rokkaamiseen kuin ultralyhyen tukan kampauksiin.

Lyhyestä virsi kaunis. Tässä kaikki tältä erää aiheesta Vinkkejä ja Inspiraatioita Ultralyhyen Tukan Lettikampauksiin. Ehkä puolen vuoden kuluttua toistan aiheen aivan erilaisissa fiiliksissä.

Juuri tänään ja tällä tukalla jätän iloisena lettikampaukset ja niiden tutoriaalit toisten heiniksi. Joku jossakin rokkaa tyvikasvun ja lettikampaukset paljon minua paremmin ja se tekee minut valtavan iloiseksi. 

Minä riitän itselleni tälläisena.
Minun arkikampaukseni on toimiva ja sopii tämän hetken tukkamalliini.

Kiito ja anteeksi Pinteresti - nappasin omin lupineni nämä inspiraatiokuvat vailla krediittejä.
#badbadbad #nauhgtyofme

Oikein mukavaa viikonloppua!

Minua odottaa Road Trip seikkailu, josta kuulette lisää ehkä jo ensiviikolla.

Sneak Peak tunnelmia Road Trip kuulumisiin on tarjolla Instagramissa.

Rakkaudella,
Sallamari

Ojasta aallokkoon

Väittävät, että sitkeys lopulta palkitaan.

Muutama vuosi on vierhätänyt harjoitellessa, useampi sata yrityskertaa takana - nyt vihdoin uskallan sanoa osaavani jo alkeet.  Ymmärrän aallon harjat, tunnen kiharoiden huiput ja pohjat.

Rakkauteni lainekampauksia kohtaan on tulenpalavaa. Leikkasin aarrekarttaan kuvia - kampalaineita, kiharalaineita, Marcel aaltoja, papilijottirullien avulla toteutettua lainekuviota....

Lopulta minä ne laineet kesytin.

Eivät ne vielä aivan täydelliset ole, mutta hyvä alku jollekin  vielä paremmalle.

Ensimmäiset onnistuneet Marcel Wave -laineet minun omassa tukassani.

Olen ylpeä saavutuksestani.

Tästähän pääsee vain eteenpäin.

Edessä vallattomia laineita.

kesytöntä aallokkoa,

hyvä tukka -päiviä.

Sen sijaan, että ihailen ihania inspiroivia retrotukkaisia tyttöjä,

saan nykyisellään olla yksi heistä.

Kyllä, sitkeys palkitaan.

Työ tekijää opettaa, näissä sorminäppäryysjutuissa.

Mitä enemmän kokeilee, sitä näppärämmäksi siinä tulee.

Mukavaa uutta alkanutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Tyvikasvu Touch Up

Ajan kulumisen huomaa parhaiten hiuksien tyvikasvua tuijotellessa. Tässä kohtaa on varmaankin sopiva hetki myöntää, että olen tolkuttoman huono huolehtimaan tyvikasvun uudelleenvärjäyksestä. Ihailen tavattomasti "neljän viikon ihmisiä", heitä jotka varaavat kampaamokäynnin päätteeksi ajan seuraavaan tyvivärjäykseen - he näyttävät mielestäni hiusten osalta upealta aina.

Ei siis ole myytti, että jollakulla on hyvä tukkapäivä aina.

Minun hiusvärivalintani osalta haastavaa on oman hiuksen ja valitun hiusvärin kontrastiero. Oma luonnollinen hiusvärini on hyvin tumma ja pienen pieni tyvikasvu loistaa - varsinkin ohimoalueella -  majakan lailla vaalean värin rinnalla.

Ihana kamala tyvikasvu on tuttu juttu varmaan jokaiselle hiuksiaan värjäävälle.

Vaaleaa, tummaa ja punaista väriä silmällä pitäen onkin kehitetty lukemattomia tyvikasvun peittotuotteita. Tarjolla on suihkutettavaa tyvipuuteria, luomivärin kaltaista kakkuväriä, hiusmascaraa sekä jonkin sortin kevyttä puolipysyvää hapeteväriä. Punaisen tukan kaudella käytin itsekin Biozellin punaista tyvipuuteria kasvurajan häivytykseen pään keskiosalla. Punaisen tukan aika oli myös otsatukan aikaa, joten tyvikasvu oli eniten näkyvillä juurikin tuolla pään keskiosalla.

 Tyvikasvun peittohommissa onkin sopivan värisävyn löytäminen pastellisävyisen tukan kanssa eläessä astetta haastavampaa. Bongasin muuten taannoisella Citymarketvierailulla suihkutettavaa kuivashampoota ainakin kolmessa pastellisävyssä . Ikävä kyllä joukossa ei ollut sinistä sävyä - pinkkiä, violettia ja otakin harmahtavaa hyllystä löytyi.

Olen muutamaan otteeseen katsellut netissä hiusliituja pohtien sopisivatko ne ehkä hätävaraksi tyvikasvun peittoon. Vähän kuin viimeisksi oljenkorreksi niille päiville kun tyvikasvu yllättää kaikki sietokyvyn rajat, eikä tyveä hyvästä yrityksestä huolimatta juuri ehdi käydä värjäyttämässä tyvikasvua peittoon. Käydessäni hiusväriostoksilla Cybershopissa bongasin kassatiskiltä tarjouksessa tuollaisia pieniä kapeita hiusliituja, vieläpä aika tarkalleen oikean sinisen sävyssä.

Uteliaisuus vei voiton ja päätin kokeilla.

All done - väri on leviteltynä tiukasti kiinni tyveen.
Heräsi kysymys, että tältäkö tää pitäis nyt näyttää?

Ostin puhtaasti kokeilumielessä yhden liidun. Myyjä opasti käyttämään liitua joko kosteaan tukkaan tai niin että kostuttaa liidun pintaa ja lisää sitten liitua hankaamalla haluttuun kohtaan tukassa. Noita hiusliitujahan on oikeaoppisesti tarkoitus käyttää efektivärinä lähinnä hiuksen latvassa, joten minun tyviväri-ideani saattaisi kenties vaatia pientä hienosäätöä värin levittelyn suhteen.

Päätin kokeilla kostutettua liitua kuivaan tukkaan -tekniikkaa. Hyvin kevyt kostutus saa liidusta irtoamaan väriä todella hyvin. Väri tuntui jämähtävän tukkaan - tai hiusten etuosassa jopa nahkaan - varsin napakasti. Kosteana liitu on sävyltään huomattavasti kuivaa olomuotoa tummempaa ja hiuksiin kosteaa liitua levittäessä lopputulos jää hivenen tummaksi.

Kyllähän tuota liitua aivan äärimmäisen hädän tilanteessa voi käyttää tyvikasvua peittämään. Jokapäiväiseen käytöön en kyllä aijo liitua valjastaa. Liidun väri on erittäin pigmenttirikasta ja liidun koostumus on kuivuessaan ikävästi rapisevaa sorttia. Liidusta irtoava väri on myös hivenen tummaa minun ultravaalealle pastellitukalleni.

Tried and tested - 2/5

Onko joku teistä siellä ruudun toisella puolella soveltanut hiusliituja tyvikasvun fiksailussa? Vain olisiko sinulla vinkata jokin parempi patenttituote alati venyvien tyvivärjäysvälieni varalle.

Vinkkejä vastaanotetaan.

Elokuu hipii hitaasti ja vapaasti loppua kohti.

Huh, kohta ollaankin jo kokonaan syystunnelmissa.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Vintage lainekiharat

Sain syntymäpäivieni alla odottamattoman lahjan; 12 suloista Marcel Wave -klipsiä. Klipsit ovat aitoa retroa suoraan 70-luvulta. Tämä odottamaton lahja on oikea unelmien täyttymys, minä kun olen aina haaveillut taidosta loihtia hiuksiin ryhdikäs retrohenkinen lainekampaus.

Lainekampauksen luominen, jos mikä on tekniikkalaji. Eikä pidä väheksyä sitä tosiseikkaa, että laadukkaat oikeanlaiset työvälineet helpottavat lainetukan luontia kummasti. 

Rehellisyyden nimissä on kerrottava, että minä hiukan huijaan oman tukan laineiden kanssa. Todellisten märkään tukkaan yksinomaan näiden klipsien avulla tehtävien kampalaineiden sijaan minun kampaukseni pohjana on pinnikiharat sekä suoristusraudalla taiteillut tavis-kiharat. Tukan pidemmän puolen etuosassa pinnikiharat taiteilen laineiksi auki kampauksen ja klipsien avulla, kun taas hiusten takaosa ja lyhyempi sivu saavat osakseen muotoiluraudalla loihdittua kiharaa.

Pinnikiharat ovat nekin opettelun takana oleva taito. On mietittävä mihin suuntaa kiharaa kuljettaa, jotta valmis lainekampaus kulkee lopuksi toivottuun suuntaan. Ensimmäisillä harjoituskerroilla on näemmä vain yritettävä, erehdyttävä ja yritettävä sitkeästi taas uudelleen.

Onneksi on YouTube, Pinterest ja Vintage Hair Styles -opukset.

Kuten sanottua, lainekampaukset ovat tekniikkalaji, jossa tulos on suoraan verrannollinen harjoittelun määrään. Rehellisyyden nimissä tunnustan olevani täysin aloittelija lainekampauksien saralla. 

Omaan tukkaani olen harjoitellut laineita alle parikymmentä kertaa. Ketään ei yllättäne tieto että näiden uusien klipsien myötä olen harjoitellut paljon aikaisempaa innokkaammin. Laineet ovat niin ihanaa katseltavaa, mutta se niiden tekeminen. Ei onnistu, niin ei onnitu - motivoidu siitä sitten. Niin ja tietnekin kivempaa olisi, kun olisikin sellainen kiva tukka tukka mihin loihtia laineita.

Rehelliset kampalaineet omaan tukkaan eivät onnistu kehuttavasti, tulos on aika tavalla sotkuisen näköistä. Kenties oikeiden aineiden valinnassa vielä kokeiltavaa ja sorminäppäryys kaipaa rutkasti lisäharjoitusta. Pinnikiharan avulla luotujen laineiden osalta olen päässyt jo tyydyttävälle tasolle. Eiväthän ne laineet vielä ole aivan sileät ja ihan niin korkeaharjaiset kuin toivoa sopii, mutta harjoittelun myötä uskon pääseväni tällä tekniikalla kerrassaan hienoihin laineisiin käsiksi.

Omaa tukkaa mieluummin taiteilen laineita muille. Minusta lainekampauksien teko on rentouttavaa puuhaa. Tosielämän kampaamotyössä lainekampauksiin pääsee käsiksi melko harvoin. Onnea on ystävät, joiden tukalla pääsee harjoittelemaan laineiden taiteilussa tarvittavaa sorminäppäryyttä.

Elättelen mieleni perukoilla toivetta, että seuraavan vuoden kuluessa jonkinlaisesta lainekampauksesta tulee osa jokapäiväistä tyyliäni. Tällä hetkellä tukka on vielä himpun verran lyhyt kovin hienoihin lainekampauksiin, mutta huiviin tai hattuun yhdistettynä lainekampauksesta saa mukiinmenevän näinkin lyhyellä tukalla.

Jäämme siis jännityksellä odottamaan minkälaisia laineita tuleva vuosi tuo tullessaan. On jännittävää nähdä, miten hiustenlaittotaitoni kehittyy tästä pisteestä eteenpäin säännöllisen harjoittelun myötä.

Kuten kuvista huomaatte, lyhyeenkin tukkaan on mahdollista loihtia kivan näköinen retrolook. Netti on pullollaan hyviä tutoriaaleja mikäli mietit mistä aloittaa harjoittelu. Esimerkiksi hakusanalla pin curl waves tutorial löytyy mielettömästi hyviä vinkkejä lainekampauksiin eri mittaisiin hiuksiin.

Kenties minäkin liityn videotutoriaalini kanssa näiden ohjeiden joukkoon jonakin päivänä. Kunhan aika koittaa - sanonpa tällä hetkellä tutorial -pyyntöön niin.

Mukavaa elokuun alkua!

Rakkaudella,

Sallamari

Nuo kaikki kauniit vaaleat

Tummaa ja vaaleaa

On vierähtänyt hetki siitä, kun viimeksi olen täällä blogin puolella kertonut koulukuulumisista.

Ihan näinä päivinä on tulee täyteen tasan vuosi siitä, kun ensimmäisen kerran avasin koulun ulko-oven pääsyokeiden merkeissä. Nyt ollaan siinä vaiheessa, etten mielen perukoilla kummittelee ensi keväät tulevat näyttökokeet ja kaikki lukuiast opinut tekniikat ja niksit, joiden joukosta valitsen tarvittavat tekniikat parhaan lopputuloksen luomiseksi itse näyttötilaisuuksissa.

Vuosi sitten kauneuskäsityskuplani oli pieni ja tiivis - turvallinnen ja itselle hyväksi havaittu. Kauneuskäsityskuplani ulkopuolelle jäävä maailma oli sekin kieltämättä vähän mielenkiintoinen - on sitä yhä edelleen - samanaikaisesti huikealla tavalla pelottava. Turvallisinta oli pysyä tiukasti omassa kuplassaan. Ihmismielelle on luontevaa vierastaa asioita joita ei täysin ymmärrä. Selainen juttu joka ei täysin avaudy sinulle on ihan kiva juttu - kun se on osa jonkun toisen maailmaa riittävän välimatkan päässä sinusta.

Voi miten ahtaat ajattelumallit ja tumpelo värisilmä oli sillä Sallamari, joka vuosi sitten ensimmäistä kertaa avasi kampaamokoulun oven - näin pohtii Sallamari tänään. Vaikka kaikki minussa näyttää lähes identtiseltä vuoden takaiseen katsottuna, paljon ihmisenä kasvua on päässyt tapahtumaan. 

Uusia inspiraatioita.

Uusia iloisia oivalluksia.

Vuosi sitten kauneuskäsityskuuplaani - siihen pieneen ja turvalliseen - mahtui käsityskykyni ulottuville noin tusinan verran tukkavärisävyjä.

Vaalea tukka tarkoitti vuoden takaiselle minulle ompmioloissa sitä sävytasoa mikä aikaansaadaan levittelemällä noin tunniksi tasaisesti hiuksistoon vahvinta saatavilla olevaa vetuperoksidia vaalennusjauheseen miksattuna. 

Ainoa oikea blondisävy oli se perus vetyperoksidiblondi

toisianan enemmin, toisinaan vähän vähemmin onnistuneena suorituksena.

Hamppuuinen katkeileva valkoinen tukka kertoi värisävyn onnistumisesta,

kissanpissankeltaiset sävyt kielivät tukan omistajan vaalennustaidottomuudesta

Musta oli mustaa, synkintä mitä saatavailla on.

Ruskea tavallista perusruskeaa - sellainen seinäruusun varma valinta.

Ruskea tukka, kuka niitä erottaa toisistaan?

Pitkä ja ruskea tukka kielii kantajan vaatimattomuudesta tai perinteiden kunnioittamista vaalivasta elämäntavasta. Lyhyt ruskea tukka kireen edessä luovuttamisesta tai ikäkriisistä. Lyhyt on ikäännkuin nuorennuslekkaus - kymmenen vuotta ja kaksi lasta elämästä pois. Ennenkaikkea ruskea tukka kertoi vuodentakaiselle minulle, että tässä nyt ollaan tälläinen luonnollinen ja hillitty, niin kun on aina oltu.

Tai ssitten kotiäiti tai kiireinen - kuka mitään tukkaa ehtii värjäämään, ja jos ehtiikin on parasta värjätä sellaisella sävyllä että juurikasvu sulautuu tuoreeseeen väriin täydellisesti. Sillä kohta ei ehdi taas kuitenkaan ja voi vaan antaa tukan kasvaa.

Sitten koko joukko punaisia tukkasävyjä - oikea 50 shades of Reds kokoelma.

Kaikistä hiusväreistä niitä minun suosikkivärejäni.

luonnollista kuparipunaa

mahonkista Itäblokki punaista

räiskyvää pin-up punaista

hehkuvaa kultaa

hempeää hattaranpinkkiä

kulahtanutta keltaoranssia väriä,

joka kielii siitä että kantajallaan on joskus ollut hyvä tukka

tummaa goottipuunaista

retropunaista

neonpunaista

brittimiesten punaista

australialaisten punatukkasävy

ai niin, se kummallinen strawberryblonde -sävy

Ihanina vastustamattomia punatukkaisia naisia.

Niitä on kauneuskuplani pullollaan.

Viimeiimpänä - muttei missään nimessä -vähäisimpänä  - värisilmäni osasi tietenkin bongata shokkivärit ja muut räväkät sävyt. Ne joita kantavat vain harvat ja valitut.

me jotka emme osanneet aikusitua ikämme edellyttämällä tavalla,

nuoret ja rohkeat yksilöt,

punkkarilapset

kaiksita hoteimmat Suiside -tytöt

vanhentuneet kapinalliset; violetti tukkaiset permanenttiumot

Siinäpä tiivistetysti vuoden takaisen minäni hiusvärimaailma.

Balayage täysin tuntematon.

Hiusten raidoittaminen yök en ymmärrä.

Monisävyväriset vaaleat värit täysin käsiittäättömiä.

Ombre huono juurikasvun peittely-yritys.

Vuoden takainen minäni oli vähän urpo.

Käsityskyvyltään sillätavalla aika rajoittunut.

Kaunis tasainen sävy tyvestä latvaan

Onneksi ottivat minut kouluun, antoivat mahdollisuuden oppia ja kasvaa ymmärrykseen.

Minusta on vuoden mittaan kehittynyt varsin hyvä hiusvärien parissa. Hienosti kehityskaaressa mukana pysynyt värisilmäni osaa nykyisellään erottaa ilman suurempaa viitseliäiisyyttä parisenkymmentä erisävyistä vaaleaa hiusväriä. Osaan lonkalta luetella kymmenen hyvää hiusvärireseptiä kauniin viileän tai lämpimän vaalean värimaailman luomiseen - lähtökohdat huomioonottaen tietenkin.

Samainen värisilmäni on kuluneen vuoden aikan oppint suhteellisen kivuttomasti bongaamaan rukeaideatukkaisten joukosta tupakka-, mahonki- tai punasävymaailmaan sävytetyt yksilöt. Huolellisen vilkaisun perusteella osaan sanoa, onko edessäni bussissa istuvann kaunistukkaisen tytön tukka sävymaalmaltaa lämmin vai viileään taittuva.

Kadulla kävellessään huomaa silmien tarttuvan ihmisten hiuksiin. Mieli leikkii itsekseen "Millä sävyillä saisin tuollaisen tukan" -leikkiä. 

Jos värjäisin hänen hiustensa tyvikasvun, mitä värejä sekoittaisin?

Onnistuisiko yhdellä värikerroksella vai pitäisikö sävyttää vielä päälle?

Entä jos minulla olisi kaikki valta vaikuttaa tuohon tukkaan,

pitäytyisinko jo olemassa olevassas sävymaailmassa vai ehdottaisinko rohkeasti muutosta?

Viileisiin vivahteisin ttaitettu monisävyraidoitus

Tuntuu ihanalta hehkua onneaan siitä, miten isosti minä pidän hiusten värjäystöistä. Etekin innostaa tuo vaaleilla sävyillä värjääminen, siitä on tullut raidoitusen ohella yksi lempi juttujani koulussa tällä hetkellä. Rakastan haasteita - sitä miten asiakas istahtaa tuoliini kulahtaneen sävyn ja roiman tyvikasvun kanssa puhjeten värjäysprosessin lopputuloksen myötä aivan uudelleen kukkaan.

On uskomatonn tunne huomata ymmärtävänsä mitä sävyä kulloinkin laitetaan halutunlaisen lopputuloksen saamiseksi. Se maaginen tunne kun käsittää värikansioiden sävymallitukkatupsujen puhuvvan itselle - tuota, tuota ja tätä, näiillä minä luon visioidun sävyn.

Minulle tullaan usein sanomaan, että minä varmaannkin ole se tyyppi luokassa joka erityisesti tykkää tehdä tämän hetken kuuminpien trendien mukaisia pastellisävyjä tai monivärishokkitukkia. Älkää antako minun henkilökohtaisen kauneuskuplani johtaa teitä harhaan, minä rakastan kaikkein eniten tehdä ihmisistä kauniita juuri käsissäni olevan ihmisen omaan kauneuskuplaan sopivalla tavalla. Rakastan asiakas-työntekijä yhteyden löytymistä. Toisen ihmisen välitöntä ymmärtämistä, sillä hetkellä un rohkeasti raoittaa tuon ihmisenn kauneuskuplan ovea ja vilkaisee sisään.

Rakastan lauseita

 "Olenpa mä nyt kaunis."

"Mun tukka on aivan ihana."

"Mun väri on just hyvä."

"Kiitos, kun kuuntnelit minuua."

Ihminen on omasta mielestään ihana.
Olen saanut luotua jotakin kaunista,
minun kauneuskäsityskuplani ulkopuolella sijaitsevaa kauneutta.

Täysin irrallaan siitä seikasta, miten toinen ihminen suhteutuu - tai mahtuuko tuo toinen ihminen edes - minun pieneen kauneuskäsityskuplaani. Minä olen taas saanut rohkeasti kurkistaa sisälle toisen ihmisen kauneuskäsityskuplaan.

Olen kiitollinen rohkeudesta.

Rohkeaus katsoa omien ihanteiden ulkopuolelle jahalu katsoa kauneutta maailmassa jonkun toisen ihmisen silmien kautta - siinä avaimet oppimiseen.

Minä en ole tärkeä siinä hetkessä kauneutta pohdittaessa - asiakas tuntemuksineen on  kaiken keskipisteessä. Minä olen onnekas saadessani haastaa itseni luomaan asiakkaasta hänen kauneuskuplaansa mahtuvan samalla itse uusia tarpeellisia taitoja oppien. 

Vaaleiden raitojen avulla luotu auringossa säihkyvä  kesätukka

Onnea on se, että olen saanut löytää elämääni ihmisiä jotka osaavat toteuttaa minun kauneuskäsityskuplaani täydellisesti istuvan unelmieni hiusvärin minun päähäni.

Siinä missä viileä vaalea kauniistiliukuva monisävyväri on toiselle täydellinen unelmatukka on Bubblegum Blue väri minun maailmassa se kaikista kaunein sävy. Juuri se sävy, jota minä haluan kantaa tukassani.

En edelleenkään väitä ymmärtäväni raidoituksen kauneutta tai balayagen hypesuosiota - omaa päätäni tai minun mielestäni maailman kauneimpia hiuksia pohtiessani. Osaan nykyisellään onneksi nähdä laaja-alaisesti kauneutta hyvin toteutetuissa värjäystöissä muiden ihmisten hiuksissa. Ihania hehkuvia hiekkasävyjä, hillittyä beigevivahdetta tai auringon vaaleutta kauniisti raidoitetuissa hiuksissa.

Voin rehellisesti sanoa, että koulu on tehnyt minun paljon hyvää. 

Suhtautumiseni kauneuskuplani ulkopuoliseen maailmaan on tänä päivänä paljon avoimempi ja rohkeampi kuin ennen. Samalla tietoisuus minun omasta tyylistäni on vahvistunut.

Tämä sopii minulle, 

tuo toinen juttu on kaunis toisella.

Tälläistä kuuluu opiskelijaelämään tässä hetkessä.

Laitoin tämän postauksen kuvitukseksi muutaman inspiraatiokuvan mielestäni todella onnistuneista vaaleista värjäystöistäni. Näiden myötä on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin.

Kohti uusia oppeja!

Mukavaa alkanutta heinäkuuta!

Rakkaudella,

Sallamari

Sunday Blues

Paluu sisäisen minäni omimpaan olotilaan

Ympärilläni velloo unisen oloinen hiljaisuus. Avoinna olevasta ikkunasta hiipii nenään lämpimän pehmeä keväinen tuoksu - sateenjälkeisen maailman tuoksu.

Uninen sunnuntai-iltapäivä, 

hetki jolloin missään ei oikeastaan tapahdu mitään.

Hetki, jolloin pitäisi vain olla.

Makaan sängyllä ja kuuntelen omaa hengitystäni.

Mieli juoksee lapsuuteen, kesäloman unisiin sunnuntai-iltapäiviin mummolassa. Sateisiin sunnuntaipäiviin, kun koko talo nukkui lounaan päälle sateen rummutellessa rauhassa katoon. Todellinen minäni koittaa vakuuttaa, että juuri nyt minun olisi hyvä levätä ja rauhoittua.

Ikävä kyllä tietoinen mieli ei vielä osaa päästää irti muka-kiireestä ja hypätä pelottomasti syvälle unisen sunnuntaipäivän pehmeyteen. Tietoinen mielen osa - se vakaa suorittaja - vakuuttaa, että pitäisi kyllä tälläkin hetkellä silkan oleskelun sijaan tehdä mieluummin jotakin hyödyttävää. Aktiiviset aivoni osast koittaa muotoilla tämän pysähtyneen hetken rentoutumisen sijaan hätätilanteeksi. Vakuuttaa, että ei ole oikein makoilla sängyn päällä päiväunien merkeissä juuri nyt - juuri nyt pitäisi toimia. Jos ei toimi - jotekin on vialla.

Mitään tähdellistä toimintaa ei ympäristöni edes ole juuri nyt vailla. Pyykkikone ja kuivausrumpu on asianmukaisesti täytettynä ja käynnissä, samoin on .astianpesukoneen laita. Siivouksen alkamisajankohta on sovittu tapahtuvaksi heti formulakisojen ja kauppareissun jälkeen.

Mieli laulaa silti

NYT pitäisi, pitäisi, pitäisi

Pitäisi mitä?

Tässä kohtaa ymmärrän, minun pitää - ei pitäisi - harjoitella miten itselle voi kevyesti antaa luvan kertoen,että tässä lähiaikoina on tullut tehtyä ihan riittämiin kaikenlaista. Painokkaasti kehoittaa itseä luottamaan siihen, että kehon todellinen tarve on levon ja palautumisen hetki.

Kaikki minussa tietää, että keskiviikkona koittaa tarpeellinen loma. Keskiviikkona saa levähtää - siihen asti on painettava tauotta - vakuuttaa jokin mieleni osa.

Sunnuntai-iltapäivän hiljaisen pehmeyden keskellä mieli on koivn levoton - miltei ahdistunut. Pohtii onko viikonloppuna oltu tarpeeksi ahkeria. On annettu aikaa itselle - onnistuneesti pyydetty ihanaa kampaajakolleegaa Katariinaa avuksi oman tukan laitossa. Oman tukan lisäksion huollettu naapurissakin tukkaa kesäkuntoon. On kuunneltu lapsukaisen innokasta matkakuumeilua ja autettu sohvalta käsin pientä pakkaamisessa -ota,ota,ota,et tarvi sitä, joo, mukkaan...

Pitäii pakata ja siivota ja pohtia matkavaatteita ja varmistaa että on sitä sekä tätä ja miettiä huomista kouluruokaa ja miettiä että lemmikeillä on kaikkea hoitopaikkoja ajatellen. Pohtia että koti jää kotivahdille hyvään kuntoon.

Pohtia, miettiä, tehdä ja suorittaa.

Before and aftter.
Viime viikot ovat tuoneet elämääni paljon ihania uusia ystäviä kotiseudulla. Kiireenhallinta helpottuu, kun tietää
että joitakin suoritettavia juttuja voi jättää kotipäiville. Edessä hyviä tukkapäiviä uskon niin.

Pohdinnan ja suorittamisen sijaan päätin hypätä pehmeän leppoisiin sunnuntaifiiliksiin. Otin tietoisen riskin - eihän sitä tiedä mitä käy kun lakkaa suorittamasta.

Ainakin jotakin hyvää tästä riskinotosta poiki välittömästi. Toinen käärmeistä loi nahkansa ja minä terraarion elämää hiljaisudessa tuijotellessa sain olla mukana todistamassa tuota mahtavaa tapahtumaan. Uusi nahka, parepi mieli - sekä käärmeellä että minulla.

Mukavaa sunnunntaita kaikille teille lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari

Oho, on tullut otettua velkaa

Talouspuolella menee hyvin, kiitos kysymästä. 

Samaan hengenvetoon on todettava, että tuo viimeviikko toi mukanaan sievoisen velkataakan - roppakaupalla vähäunia öitä ja siitä armoton määrä univelkaa. Laskin pikaisesti viime viikolla nukuttujen tuntien määrän jääneen reiousti alle 35 - mikä pikaisella lasktoimituksella tekee vajaat viisi  tuntia yötä kohden. Ei siis ihme että tässä kohtaa vähän väsyttää.

Luokkatoverit kuittailevat hienovaraisesti, että alan olla silmin nähden väsynyt kun ei asiakkaiden kanssa juttu oikein tahdto luistaa vakiomallilla. Olen niitä ihmisiä, jotka asiakaspalvelutilanteessa keskustelevat luontevasti asiakkaan anssa mistä aiheesta tahansa - kissat, koirat, polttomoottorin, sademetsien vaikutus kahvin hintaa; kaikki kelpaa jutusteluaiheeksi. Sanainen arkkuni on puolitäysi, mitä edemmäksi viikko eneteen, sen ennemmän olen ollut puolihiljakseen ja hymyillyt.

Velka on ollut tietoinan hankinta, tai ehkä pikämminkien jotakin sellaista jonka osasin odottaa saapuvan tähän hetkeen. Aikaisen 04:40 aamuherätyksen yhdistettynä viime viikonlopunn showiltamien mukanaantuomaan luonnolliseen jännitykseen oli ennakolta laskettavissa kohtalaisen kuormittavaksi yhdistelmäsi. Itseni tuntien tiesein jo etukäteen elimistöni laskeutuvan "showtilasta" takaisin normaaliarkeen suhteellisen verkaiseen tahtiin. 

Tällä viikolla olen aktiivisesti tehnyt töitä velanmaksunn eteen. Hyvin alkanut SoMe -paastoni jatkuu edelleen, puhelin ja tietokone sulkeutuu joka ilta tasan kello 21:00 avauten uudelleen vasta seuraavana aamuna seitsemän tienoilla. Olen aikaistanut nukkumaanmenoa tunnilla ja lyhentänyt aamutoimet hetkeksi minimiin - hyvien yöunien vuoksi.

Viimeyönä Helsinkikodissa nukuin viimein onnistuneesti vajaa 12 tuntia. Ensimmäistä kertaa milloinkaan sammuin Lindan sohvalle kesken jutusten. Tuosta noin vain, minä nukahdin - eipä muten ole koskaan ennen sattunut vastaavaa.

Lupa ihastella omia kättentöitään ihan olan takaa todeten, että näköjään sitä on opittu jo  jotakin.

Edessä on neljä työntäyteistä koulupäivää ja ensi viikon keskiviikkona suuntaan iloisena lomalle Unkariin. Uskomatonta, miten kaikki on miltei vahingossa järjestynyt matkaa varten valmiiksi. Lemmikeillä on hoitopaikat, kotivahti on buukattu. Koulutyö on sellaisessa jamassa, että voi hyvillä mielin lähteä lomalle tietäen, että vihdoinkin mulla on sellainen lomailuhetki jolloin kukaan ei vaivaa mua työasioilla. Ihan muutama vuosi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi olen lomaillut täysin huolettomalla mielellä ilman että jokin kotiin jäänyt asia stressaisi mieltä erityisesti.

Opiskelijaelämän ihanuutta en voi lakata hehkuttamasta. Huoletonta ja ihanaa, ei jatkuvalla syötöllä soivaa puhelinta tai alituista pelkoa siitä, mitä paskamyrsky minua odottaa aamulla toimistolla. Hassua ajatella, että reilut vuosi sitten arkeni oli alituista pelkäämistä - pelkoa siitä, että olen tehnyt jotakin totaalisen väärin tai että jokin asia pitää juuri nyt järjestää paremin, nopeammin ja tehokkaammin. Ei huolta tekemättömistä askareista (josnka tekemisestä kukaan ei ole infonnut minua) tai pelkoa siitä, että joku suuttuu minulle koska toimin (tai en toiminut) oletetulla tavalla.

Tämä kouluviikko on pitänyt sisällään erityisen paljon onnistumisia. Olen saanut otteen minulle vaikeatajuisista töitä - hyvinraidoitetuista hiuksista ja viileistä ultravaaleistä värisävyistä. Jotenkin piristi mieltä tehdä yksi viikonloppu jotakin aivan toisenlaista palkitsevaa projektia ja palata sitten tutumpien askareiden ääreen. Oman edistymisen on tällä viikolla pannut merkille aivan toisella tavalla.

Tai ehkä se on univajeesta kärsivän mielen herkkyystila. Kenties sitä onnistuu tavanomaista hienojakoisemmin ja jotenkin kritiikittömämmin katsein pohtimaan omaa osaamistaan univajeen sumentamalla mielellä.

Tiedä häntä,hyvältä tuntuu ainakin.

Yksi suosikkisävyistäni ikinä - Bubblegum Blue

Tutustuin IRL ihanaan kampaajakolleegaan Kauan Pinnit Karkaavat -blogia kirjoittavaan Katariinaan viikonlopun ohjelman tiimellyksessä. Katariina luokkatovereineen vastasi Burleski -projektimme hius- ja meikkiosastosta. Kiitollisena luovutin tuon ison vastuualueen suurimmalta osin kahden taitavan opiskelijanaisen harteille. Tulevana viikonloppuna Katariina on luvannut auttaa minua oman tukkani kanssa - koska koulussa ei vaan ehdi. Oma tyvisävy on tarkoitus vaalentaa peittoon ja  riippuen siitä miten vanhaa väriä saadaan purkautumaan, on tukkaan mietinnässä laittaa myös uutta kesäväriä. Sunnuntaina kuulette lisää, miten meidän kävi.

Lomallelähtötunnelmia ja lomavaatekaappikuulumisia luvassa vielä tälle kuulle. Aika kuluu vilkaasti kun on mielekästä tekemistä. Bloggailu on ihan tietoisesti jäänyt tässä hetkessä vähemmälle, on ollut ihanaa antaa aikaa ihmisille reaalimaailmassa olemalla läsnä kokonaisvalaitsesti.

Ei hätää, ei blogi loppumassa ole - suvantokaudella vaan.

Tässäkohtaa ei muuta kerrottavaa.

Mukavaa iltaa!

Rakkaudella,

Sallamari

Oppimisen syvin olemus

Tell me and I forget. 

Teach me and I remember. 

Involve me and I learn. 

Benjamin Franklin

Tällä viikolla ollaan koulussa palattu hetkeksi käytännön työn touhusta oppimisen perusasioiden äärelle - takaisin teoriaopiskelun pariin. Viikkon aikana on sukellettu syvämmälle hiusten perusleikkausten ja muoto-opillisten linjojen maailmaan, saadan syventävää tietoa miten monin eri tavoin hiusten perusleikkauksia hyödyntäen on asiakkaan hiusmassaa mahdollista varioida asiakkaan tyyliin sopivaksi leikkauskokonaisuudeksi.

Aivan uutena asian olen kuluneella viikolla saanut ottaa perinpohjaisen ammattimaisen ensikosketuksen hiuspidennysten maailmaan. Syvennyimme yhden päivän ajaksi pohtimaan teippi- ja sinettitekniikalla tehtävien hiuspidennysten erityisominaisuuksia, sitä kenelle ja millaisessa hiustilanteessa mikäkin pidennystekniikka on paras ja luonnolisimman lopputuloksen aikaansaava vaihtoehto. Saimme arvokasta käytännön esimerkeillä selvennettyä tietoa siitä, millaiselta näyttää ensiluokkaisesti leikattu pidennystukka ja millaiseen tukkaan pidennys kenties kannattaisi kokonaan jättää tekemättä. Kurssipäivä selvensi minulle paljon eri pidennystekniikoiden toiminnallisia eroja.

Leikkauskurssilla harjoiteltiin opittuja tekniikoita mallipäiden avulla. Käytännön harjoittelu ohjaavan katseen alla osoittautui erittäin tervetulleeksi, lähes jokaisen meistä leikkausasentoa viilatiin ergonomialtaan vielä kestävämpään suuntaan. Minun hartijalinja nousee, pää kääntyy ajoittain luonnottomaan asentoon - leikauksesta tulee köpelön näköistä. Leikkaamisen kuuluu tuntua ja näyttää kevyeltä, oikeiden otteiden sekä ergonomisen saksien käsittelyn myötä tälläiseen optimitilaan päästäänkin.

Pidennyskurssilla harjoitteluosuus suositettiin elävää mallia apuna käyttäen. Saimme kutsua kurssille koko joukon malleja, joiden toiveiden mukaan toteutimme toivotun laisen pidennystyön mallin hiuksiin parhaiten soveltuvalla tekniikalla. Meidän onneksemme saime kurssille hiuksiltaan ja pidennystoiveilta hyvin erilaisia malleja. Pääsimme omin silmin tutustumaan sekä koko pään käsittäviin pidennystöihin, että muutamia hiusosioita. Nyt on siis hallussa ymmärrys erilaisia pidennys ja tuuhennustyöitä kohtaan.

Noita leikkuutöitä pääseen harjoittelemaan tuolla asiakaspalvelun puolella kiitettävästi, pidennysten kanssa harjoitustilanteita tulee eteen koulun puolesta armottoman vähän. Onneksi on hyvät ystävät, joille voi vaivihkaa ehdottaa hiuspidennysten treenausta tyyliin "Jos ostat karvat, mä kiinnitän ne sulle ihan sillä, että saan harjoitella."

Kurssien lisäksi tällä viikolla on ehtinyt kertyä myös hyvä määrä asiakaspalvelukokemusta. Lyhyttä miesten leikkuuta, kerrostettua pitkää tukkaa, Olaplex hoito, lasten hiuksia ja jopa yksi päiväkampaus on mahtunut viikon oikeiden töiden joukkoon. Oikeiden töiden lomassa olen inspiraation vallassa harjoitellut kiharapohjaisen nutturakampauksia mallipäiden avulla. 

Kuvassa näkyvä nutturakampaus ajoi minut hetkellisesti epätoivon valtaan ja näytti minusta ensi silmäyksellä aivan liian suttuiselta karvareuhkalta. Onneksi kesken tuskastelun tuli parempaa tekemistä oikean asiakkaan muodossa ja pääsin mallipään luota hetkeksi pois. Toisinaan etäisyyden ottaminen on hyväksi, mallipään kampaus näytti itse asiassa tänä aamuna ihan mukiinmenevältä, kun sitä katseli tuorein silmin. Kirjasin itselleni koko joukon parannusideoita ja huomasin jälleen oppineeni kampauksien muotokielestä koko joukon uusia asoita. 

Seuraavan kerran tämän sorttista kampausta harjoitellessani tiedän miten tehdä kampauksesta pykälän verran paremman. 

En varmaankaan osaa hehkuttaa kylliksi tätä onnellisuuden tilaa mitä uusien asioiden oppiminen saa minussa aikaan. Jokainen päivä huomaan olevani niin sanomattoman onnellinen saamastani mahdollisuudesta työskennellä järisyttävän mielenkiintoisten asioiden parissa. Virtuaalimaailma ja bloggaaminen - niin ihana harrastus kuin bloggaaminen onkin -  jää armotta hyvinkin toissijaiseksi hommaksi. Instagram on varmaankin se elämäni parhaiten ajantasainen mediaväylä. Inspiroivimmat OOTD kuvani löydät juuri tässä hetkessä Instagramista @mangosforflamingos.

Siinä tältä erää kuulumiset opintojen etenemisen osalta.

Oikein mukavaa lauantaipäivää!

Minä suuntaan N-Y-T eli NYT Helsinkiin moikkaamaan ihanaa Laraa.

Rakkaudella,

Sallamari

Red as my Soul

Back to the roots - My hair is as Red as my Soul

Viisas on joskus sanaillut, että jos vierailee tarpeeksi pitkällä kummassakin ääripäässä huomaa ennen pitkään päätyvänsä takaisin alkuperäiseen lähtöpisteeseensä.

Melkolailla oikeassa on sanomisineen tuo viisas

Hiusväriseikkailussani on tullut hetki, että huomaan olevani takaisin alkupisteessa 

- tukkani hehkuu taas leikuvan punaisessa värissä.

On kuin olisi palannut kotiin pitkän retken päätteeksi.

Väri on täydellinen!
Huomaan että pientä trimmileikkusta tukka kaipaa korvallisilta,
onneksi meillä on huomenna koulussa  leikkauskurssipäivä.
Kenties kurrsilta löytyy jotakin uutta inspistä tähän kasvatusvaiheiseen tukkaani.

Leiskuvan punainen väri on toteutettu edellisen korallivärin haalistuneeseen pohjaan. Käytin hiuksiini KCProfessional Color Mask suoraväriä Pepper sävytettynä muutamalla tipalla saman valmistajan Color Mask Paint -sarjan sävyjä Purple Rain ja Pinkadelic. Poikkeuksellisesti värjäsin hiuksetihan itse vessan peiliä ja rakasta lastani apuvälineinä käyttäen. Olipa sitten kyseessä itse itselleni tekemäni ensivärjäys tai ylläpitosävytys, värjään hiukset  myös suoraväriä ja hoitosävytteitä käyttäessänikin aina pensselin avulla tasaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Olaplexiä en tässä värjäyksessä sekoittanut itse väriseokseen vain tein Olaplex 3 kanssa tehohoidon värimassan poispesun päälle. Haalistumisen hidastamiseksi ensipesin hiuksen värjäyksen yhteydessä kylmällä vedellä, on todettava että tuo kylmällä vedellä tapahtuva pesuvaihe on huomattavasti mukavampi toimempide kampaamon altaassa kuin omassa kylpyhuoneessa suihkun kanssa toteutettuna. Kylmää kyytiä totisesti.

Im out and Im loud,
happy with my flaming red locks.

Punainen on minulle jo tämän vuoden kolmas hiusväri. Koulun alusta laskettuna olen ehtynyt kokeilemaan ihan vaikuttavan määrän eri värisävyjä tukassani - sinistä, sinimustaa, turkoosia, omaa väriä, vaaleampaa sinisävyä, pastellista vaaleanpunaista, räväkämpää pinkkiä, hempeää korallia, keltaisempaa korallisävyä ja nyt viimeisimpänä tämä punainen. 

Mietin äänneen yhtenä päivänä, että onpas tukanväri muttunut vähän koulun aikana, tarkempi lasku osoitti havaintoni aivan vääräksi. Saattapaa hyvinkin olla, että kuulun luokkatovereideni joukossa  eniten hiusväriään vaihtaneiden yksilöiden porukkaan - ehken se ykkönen, mutta hyvässä tahdissa kyllä minäkin.

Vakaa aikomukseni on nyt pysähtyä seikkailussani hetkeksi tähän punaiseen väriin. Piirsin aarrekarttaan itselleni tavoitteeksi pitkän punaisen tukan. Verataistukea ja tsemppiä tukankasvatusprojektissa tarvitaan lähikuukausina melkoisesti.

Löytyykö ruudun siltä puolelta ketään kohtalotoveria tukankasvatusprojektin kanssa?

Onko joku tukkavärikokeiluuistani noussut sinun erityiseksi suosikiksesi?


Mukavaa sunnuntaita!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. koko liuta erilaisila tukkajuttujani löydät tästä linkistä.

Pastellisävyisen tukan ylläpito

Myönnettäkööt, minä olen Olaplex koukussa.
Kotioloissa "boostaan" omaa pastelliväriä laveeratun suoravärinn avulla.
Fiiliksestä riippuen laveeraan väri joka Olaplexillä tai hoitoaineella.

Trendikkään pastellitukan kanssa eläessä olen huomannut useasti päätyväni keskelle keskustelua, joka tiivistettynä menee näin

- " Toi sun tukka on ihana värinen! 

Mäkin tahdon tollasen pastellitukan, muta ei se väri kestä mulla! "

Näistä keskusteluista insppiroituneena päätun nyt jakaa kanssane muutamia vinkkejä veikeän pastellisävyn ylläpitoon kotioloissa.

Minun reseptini shampoolle on miedosti pesevä ja vähän vaahtoava tuote.
Vaahto irroitaa tehokkaasti likaa - ja myös väriä - siksi vähemmän vaahtoava vaihtoehto
on minun valintani. Vähän rasvoittuvalla tukalla kelpo vaihtoehto.

On syytä aloittaa tunnustuksella. Tunnustan nyt julkisesti olevani laiska hiusten pesijä.

 Pesen tukkani keskimäärin pari kertaa viikossa - hyvänä viikkona kolmesti, huonompana ehkä vain kerran. Vielä yllättävämpi tunnustus ehkä on se, että shampoopesen hiukset kotioloissa vielä tätäkin harvemmin, ehkä pari- kolme kertaa kuussa. Pääasiassa hiustenpesurutiineihini kuuluu hiusten hyvä huuhtelu pelkällä vedellä, jonka perään levitän tukkaan hoitoainetta ja pesen aineen pois muutaman minuutin kuluttua. Ei kyllä ole mitenkään harvinaista, että poikkean saunan lauteillakin hoitoaine päässä - ei tukka suutu vaikka hoitoaineen sinne hetkeksi jättääkin.

Olaplexiin hurahdettuani pyrin hoitamaan hiuksen vähintään kerran kuussa Olaplex 3. aineella Aineen annan vaikuttaa hiuksessa aina käyttökerralla paristakymmenestä minuutista ylöspäin. Aika monasti tulee lauantain ratoksitehtyä kotitöitä Plexit päässä.

Pidän yllä hiusten pastellisävyä lisäämällä pienen tilkan väriä hiuksiin noin joka toisella pesukerralla. Värin sekoitan joko hoitoaineen tai Olaplex 3. joukkoon ja levitän seoksen tasaisesti koko päähän. Jos olen yhtään jaksavalla tuulella levitän seoksen huolellisesti pensselillä peilin edessä, vähän laiskempana päivänä laastin seosmassaa ihan käsin hiusiin aloittaen niskasta ja hiuksen sivuilta edeten siitä sitten päälakea kohden.

Sekoitan värit ja laimennusaineen - hoitsikka tai plexi - yhteen aina kupissa. Meillä kylppärissä on  tyhjä kuppi siististi pesutuotteiden vieressä odottamassa tulevaa tarvetta  Kun tarvikkeet on kylpyhuoneessa valmiina värin ylläpitotoimet sujuu oikeastaan melko huomaamatta ihan normaalin suihkussa- /saunnassakäynnin yhteydessä, eikä asian suhteen tarvitse enempiä stressailla.

Suoraan purkista-käteen-ja-siitä-päähän -levitystekniikka toimii hätätilassa sekin. Itse pyrin viimeiseen saakka välttämään tätä tekniikkaa sillä suoraan purkista päähän -tekniikalla lyhyeen tukkaan väri eksyy helposti enemmissä määrin pään keskiosaan ja sivu-/niskaosuus hiuksesta jää vähemmälle värille. Tästä lopputuloksena on helposti sellainen epätasainen ja vielä enemmän kulahtanut vaikutelma. Pitkissä hiuksissa sama tekniikka saa aikaan lopputuloksenn, jossa käteen puristettuna väri riitti hyvin latvoihin, mutta päälaella onkin sitten vähemmän väriä saanut kohta - kulahtanut vaikutelma on helposti lopputuloksena tällä tekniikalla myös pitkissä hiuksissa.

Tuubivärin laimennusta - ensin pääväri tasaiseksi,
siihen perään sitten pieni sävytys. tarpeen mukaan.

Ylläpitovärjäyksessä käytän paljon alkuperäistä väriseosta vaaleampaa väriä, koska tarkoitus on vain elvyttää jo olemassa olevaa väriä eikä suinkaan värjätä tukkaa uudelleen. Lämpimien, paljon keltaista , siisältävien, värisävyjen kanssa on hyvä myös muistaa että lämpimät keltaiset väripigentit peseytyvät pois hiuksesta kylmiä sinisävyisiä pigmenttejä nopeammin. 

Oma korallivärini on yhdistelmä vaaleanpunaista ja keltaista. Tuo vaaleanpunainen on aikaansaatu punaisia ja kylmiä sinisiä väripigmenttejä käyttäen, joten haalistuessaan tukkani muuttaa sävyä keltasävyisesta korallista kylmää pinkkiä sävyä kohti. Siksi ylläpitovärjäyksessä lisään tukkaan hieman enemmän keltista väriä, ikäänkuin anatamaan lisää lämmintä sävyä tukan yleisolemukseen.

Sinistä ja kirkaanpunaista väriä sisältäneistä tukkavuosista on niistäkin ehtinyt kertyä kokemusta yllpitovärjäyksistä. Sen kokemuksen perusteella voin sanoa, että hyvin hoitoaineella laimennettuna saa kirkailla suoraväreillä  paljon kauniimman lopputuloksen kuin suoraan pullosta päähän -menetelmällä.

Kysymys siitä, mikä väri kulahtaa nopeimmin jakaa mielipiteitä. Minun empiirisen tutkimukseni mukaan kirkkaan keltaisena hehkuva tukka on vaiken ylläpidettävä - heti moniväriponitukan jälkeen. Monivärinen ponitukka on kiistatta ylläpidon haastavuudessa ykkönen.

Monenkirjavista ponniväreistä vielä sen verran lisäystä, että niihen ideanahan ei ole se kestävyys. Ne ovat salamarakkauden lailla hetken huumaa, tarkoitettu täysillä nautittavaksi juuri nyt ja tässä hetkessä. Tänään ne ovat kauniit ja ihanat, huomenna ne ovat mitä ovat - miksi murehtia huomista vaan keskittyy nauttimaan täysillä tässä ja nyt.

Valmis pastellinen vaalea väriseos.

Omassa tukassani ei värin kauniina pysymisen kannalta ole suurin huoli tuo kuluminen, paljon isompi murhe on huumaavaa tahtia esiin pyrkivä tyvikasvu. Hyvän vitamiinikuurin seurauksena tukkani kasvaa tällä hetkellä uskomattomalla tahdilla. Juurikasvu erottuu selvästi seitsemän päivää värjäyksen jälkeen, kuten kuvasarjan alimmasta kuvasta on havaittavissa. Tilannetta ei yhtään edesauta se, että väriltään oma luonnollinen tyvikasvuni on pari-kolme astetta tummimmasta mahdollisesta sävystä vaaleampaa. Kateeksi käy maantienharmaiden suomineitojen kanssasiskojen luonnolliset värisävyt tsssä kohtaa.

Maanntienharmaana olisi helpomaa olla pastellivärinen.

Väriseos päähän ja eikun odottelemaan.
Juurikasvu on smelko jäätävä jo vikko värjäyksen jälkeen.

Koko blogipäivityksen poinnttina on kertoa, että kauniin tukan tavoittelu kysyy valmiutta sitoutua kauniisti tehdyn tukkavärin säännölliseen kotihoitoon. Olipa tukassa kiharapohja, kaunis sävy tai räväkkä leikkaus kotonatehtäviä toimenpiteitä tervitaan. Itsestään kauniina pysyvää tukkaa on harvemmalla. En pysty sanomaan, ettei sellasita ole kellään sillä tuttavapiirissäni on muutama tälläinen alati kauniina itsestään pysyvän ihmetukan omistaja. Toki joinen heistä on luonnonvärinen ja kauniilla luonnonkiharalla paksulla hiuslaadulla varustettu.


Envy envy envy.

Pastelli tukkaa himoitsevan on syytä kysyä - voinko sitoutua tähän tukkaan ja sen mahdollisesti vaatimiin ylläpitotoimiin?  Kerran kuukaudessa ammattilaisella teetetty värjäys ei välttämättä auta pitämään tukkaa täydessä iskussa koko värjäyskertojen väliin jäävää aikaa. Mitä teen sen väliajan - huollanko tukkaa vain annanko sen haalistua huolettomasti?

Huolellisella hoidolla pastellivärisen tukan kanssa pärjää iha kivasti. Huoleton boheemitukka syntyy haalistuneista sävyistä ja reilusti rehottavasta juurikasvusta. 

Kummassakin valinnassa on puolensa.


Löytyykö teiltä lukijoilta lisää hyviä vinkkejä pastellitukan ylläpitoon?
Kaikki vinkit ovat tervetulleita.


Mukavaa torstaipäivää!


Rakkaudella,,
Sallamari

Pehmeä koralli

Step one - sakset laulamaan

Lupaavasta otsikosta huolimatta se kovin lupailemani Project 333 kuulumisten päivitys joutuu vielä odottamaan inspiraatiota - kiitos kärsivällisyydestä sitä odottaville on tähän väliin hiukattava. Jotakin päivitystä sentään on tapahtunut, hiukseni ovat saaneet ihan uuden ilmeen.

Tukkaprojekti sai alkunsa viime viikon perjantaina, kun pitkän empimisen jälkeen rohkaistuin vihdoinkin leikkauttamaan täysin mallista ulos kasvaneet kutrini. On hassua ajatella että minä - se tyttö jonka tukka on muuttnut vuosikausia uuteen uskoon jokaisen kriisin kohdalla - olen keskellä tukkataivasta antanut tukkani tylsästi vaan kasvaa muodottomuuteensa

. Olen onnistuneesti löytänyt tasapainon itseni kanssa - käänntöpuolena itsensä löytämiselle muuten ilmenee jonkinlainen ujous muutosta kohtaan -   jatkuvaan muutoksen tarpeeseen ajavaa levottomuutta sisälläni ei enää yksnkertaisesti ole. Miten ironista, että onnistuminen kävi juuri tässä hetkessä, kun käsissäni on mahdollisuudet saattaa tukka mitä villeimpiin muotoihin. Ei tarvitse kuin kysyä, että auttaisiko joku ja luokkatovereideni joukosta löytyy oitis vapaaehtoinen auttamaan minua tukkavisioiden parissa. Opettajan valvovan silmän alla tietenkin.

Elämäni tilaisuus.

Mitä teen minä - pohdin viikkotolkulla, että raskisiko sitä nyt heittäytyä noin radikaaliin muutokseen, kun kerran tuossahan tuo nyt menettelee  tälläisenäkin.

Jep.

Step two to six - Make it work!

Lopulta rohkeus voitti ja tarpeellinen tukkapäivitys tuli tehtyä.

Aloitettiin visioimalla tukkaan uusi väri. Pehmeä korallinpunainen sävy, joka sain innoituksensa muutama viikko sitten Suomessa Guy Tanging luotsaamassa Olaplex -näytöksessä yhtenä tähtenä vierailleen värjäysguru Rebecca Taylorin hiuksiin loihtiista ihanista pastellivärisävyistä.

Kun varmuus oikeasta värisävystä löytyi, oli saksien vuoro.
Pitkistä epämääräisistä pään laella keikkuvista hiussiipakkeita oli vaan päästävä eroon.

Leikkausta ajatellen, tukka oli melkein valmis. Olen sitkeästi kesätukasta haaveillen kuukausitolkulla kasvattanut pään sivuosilla tukkaa. Koulun alkupäivinä sivuosat ajettiin kolmen millin pituuteen - jo olemassa olevaa hiusmallia vähän sivulta vaan siistiäksemme - Koska ihan hyvähän se tukka on niinkin.

Yeah right.

Joulun tienoolla sain vision kesätukasta - lyhyestä tiukoin graafisin linjoin leikatusta mallista Ajattelin mielessäni, että kasvattelen tukkaa rauhassa kevään. Viime viikon torstaina rohkenin kysyä opettajan mielipidettä, että jokohan tästä saisi sellaista lyhyempää mallia....

Onneksi rohkenin ja kysyin.
Mallinpäivituys tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Tukassa on pieni kynnys pääliosan ja sivujen välillä - sen verran pituutta uupui sivuhiuksista. Tasaisessa värisävyssä sitä ei huomaa ja seuraavalla leikkauskerralla tuo pieni jo korjaantuu ihan itsessään. On pakko kehua, miten äärimäise hienoa ja tarkkaa työtä luokkatoverini teki leikkauksen kanssa. Ei tarvinut itse keittiösaksien kanssa kotona peilin edessä korjata tukkaa - tuli kerralla kivasti leikattu tukka. I feel so lucky.

Värjäysprojekti aloitettiin vaalennuskäsittelyllä., jonka päämääränä oli saattaakoko hiuksisto mahdollisimmaan yhtenäiseen vaaleaan väriin. Hiusten lähtötila oli monivärinen - aivan juuressa oma todella tumma tyvikasvu, sen vieressä heleä fuchiaa ja latvassa aivan haalistunut pinkki sävy. Vaalennus tehtiin Olaplex nro 1. apuna käyttäen ja lopputulos oli vaalean kellertävä varsin yhtenäinen pohjasävy.

Varsinainen värjäys tehtiin sekin Olaplexin kanssa. Väreinä on käytetty KC Professionalsin Color Mask Paint suoravärejä Olaplex nro 2. laveeraten. Väriseoksessa päävärinä on hempeän pinkki Pinkadellion. Hempeä korallinen sävy on luotu käyttäen väriseoksessa pari tippaa raikkaan keltaista Lemon Zest sävyä sekä pisaran verran Hot Pink sävyä.

Laskelmiemme muukaan keltaiseen pohjaväriin yhdistettynä edellä esitetty värimix pitäisi saada  aikaan ihana pehmeän korallisen sävyn. Värikupssa sävy näytti aavistuksen verran vaalealta ja hivenen pinkkiin taittavalta, mutta ounastelimme hiuksen keltaisen pohjasävyn tasoittavan asiaan.

 Lopullinen sävy hiuksissa on juuri sellainen jota tavoittelimme.

Pehmeä huurteinen korallisävy.

Final Step - Nauti aikaansannoksesta.

Olen aivan rakastunut tukkaani.

Leikkausmalli toimii kasvoillani ja väri on fantastinen.

Tukan malli on rehellisyyden vanha tuttu, tälläinen tukka minulla on ollut noin miljoona kertaa aikaisemminkin. Ihana lyhyt mircomittaisella etutukalla varustettu malli, jonka haastava puoli on siinä että se vaatii huoltotoimenpiteitä noin kolmen viikon välein pysyäkseen ryhdikkään näköisenä.

Onneksi on reilu vuosi jäljellä tukkataivasta. Kiltisti vaihtareilla houkuttelemalla, saanen luokkatoverini auttamaan tämä lyhyen tukkamallin ylläpidossa.

You do mine and I do yours.

Toiveet on korkealla.

Kävin tänään ostamassa tukan ylläpitoon tarvittavat aineet 

- valkausjauhe, hapetin sekä Paint -suoravärit. 

Olaplexin saa onneksi ostettua koululta.

Bye bye Bad Hair Days!

Mitekäs ruudun sillä puolella,

Millaisia tukkainspiraatioita itsellenne te olette löytäneet tässä lähiaikoina?

Mikä on sinun suosikkisävysi hiuksissa juuri nyt?

Mukavaa laskiaistiistaita!

Rakkaudella,

Sallamari