Talouspuolella menee hyvin, kiitos kysymästä.
Samaan hengenvetoon on todettava, että tuo viimeviikko toi mukanaan sievoisen velkataakan - roppakaupalla vähäunia öitä ja siitä armoton määrä univelkaa. Laskin pikaisesti viime viikolla nukuttujen tuntien määrän jääneen reiousti alle 35 - mikä pikaisella lasktoimituksella tekee vajaat viisi tuntia yötä kohden. Ei siis ihme että tässä kohtaa vähän väsyttää.
Luokkatoverit kuittailevat hienovaraisesti, että alan olla silmin nähden väsynyt kun ei asiakkaiden kanssa juttu oikein tahdto luistaa vakiomallilla. Olen niitä ihmisiä, jotka asiakaspalvelutilanteessa keskustelevat luontevasti asiakkaan anssa mistä aiheesta tahansa - kissat, koirat, polttomoottorin, sademetsien vaikutus kahvin hintaa; kaikki kelpaa jutusteluaiheeksi. Sanainen arkkuni on puolitäysi, mitä edemmäksi viikko eneteen, sen ennemmän olen ollut puolihiljakseen ja hymyillyt.
Velka on ollut tietoinan hankinta, tai ehkä pikämminkien jotakin sellaista jonka osasin odottaa saapuvan tähän hetkeen. Aikaisen 04:40 aamuherätyksen yhdistettynä viime viikonlopunn showiltamien mukanaantuomaan luonnolliseen jännitykseen oli ennakolta laskettavissa kohtalaisen kuormittavaksi yhdistelmäsi. Itseni tuntien tiesein jo etukäteen elimistöni laskeutuvan "showtilasta" takaisin normaaliarkeen suhteellisen verkaiseen tahtiin.
Tällä viikolla olen aktiivisesti tehnyt töitä velanmaksunn eteen. Hyvin alkanut SoMe -paastoni jatkuu edelleen, puhelin ja tietokone sulkeutuu joka ilta tasan kello 21:00 avauten uudelleen vasta seuraavana aamuna seitsemän tienoilla. Olen aikaistanut nukkumaanmenoa tunnilla ja lyhentänyt aamutoimet hetkeksi minimiin - hyvien yöunien vuoksi.
Viimeyönä Helsinkikodissa nukuin viimein onnistuneesti vajaa 12 tuntia. Ensimmäistä kertaa milloinkaan sammuin Lindan sohvalle kesken jutusten. Tuosta noin vain, minä nukahdin - eipä muten ole koskaan ennen sattunut vastaavaa.
 |
| Lupa ihastella omia kättentöitään ihan olan takaa todeten, että näköjään sitä on opittu jo jotakin. |
Edessä on neljä työntäyteistä koulupäivää ja ensi viikon keskiviikkona suuntaan iloisena lomalle Unkariin. Uskomatonta, miten kaikki on miltei vahingossa järjestynyt matkaa varten valmiiksi. Lemmikeillä on hoitopaikat, kotivahti on buukattu. Koulutyö on sellaisessa jamassa, että voi hyvillä mielin lähteä lomalle tietäen, että vihdoinkin mulla on sellainen lomailuhetki jolloin kukaan ei vaivaa mua työasioilla. Ihan muutama vuosi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi olen lomaillut täysin huolettomalla mielellä ilman että jokin kotiin jäänyt asia stressaisi mieltä erityisesti.
Opiskelijaelämän ihanuutta en voi lakata hehkuttamasta. Huoletonta ja ihanaa, ei jatkuvalla syötöllä soivaa puhelinta tai alituista pelkoa siitä, mitä paskamyrsky minua odottaa aamulla toimistolla. Hassua ajatella, että reilut vuosi sitten arkeni oli alituista pelkäämistä - pelkoa siitä, että olen tehnyt jotakin totaalisen väärin tai että jokin asia pitää juuri nyt järjestää paremin, nopeammin ja tehokkaammin. Ei huolta tekemättömistä askareista (josnka tekemisestä kukaan ei ole infonnut minua) tai pelkoa siitä, että joku suuttuu minulle koska toimin (tai en toiminut) oletetulla tavalla.
Tämä kouluviikko on pitänyt sisällään erityisen paljon onnistumisia. Olen saanut otteen minulle vaikeatajuisista töitä - hyvinraidoitetuista hiuksista ja viileistä ultravaaleistä värisävyistä. Jotenkin piristi mieltä tehdä yksi viikonloppu jotakin aivan toisenlaista palkitsevaa projektia ja palata sitten tutumpien askareiden ääreen. Oman edistymisen on tällä viikolla pannut merkille aivan toisella tavalla.
Tai ehkä se on univajeesta kärsivän mielen herkkyystila. Kenties sitä onnistuu tavanomaista hienojakoisemmin ja jotenkin kritiikittömämmin katsein pohtimaan omaa osaamistaan univajeen sumentamalla mielellä.
Tiedä häntä,hyvältä tuntuu ainakin.
 |
| Yksi suosikkisävyistäni ikinä - Bubblegum Blue |
Tutustuin IRL ihanaan kampaajakolleegaan Kauan Pinnit Karkaavat -blogia kirjoittavaan Katariinaan viikonlopun ohjelman tiimellyksessä. Katariina luokkatovereineen vastasi Burleski -projektimme hius- ja meikkiosastosta. Kiitollisena luovutin tuon ison vastuualueen suurimmalta osin kahden taitavan opiskelijanaisen harteille. Tulevana viikonloppuna Katariina on luvannut auttaa minua oman tukkani kanssa - koska koulussa ei vaan ehdi. Oma tyvisävy on tarkoitus vaalentaa peittoon ja riippuen siitä miten vanhaa väriä saadaan purkautumaan, on tukkaan mietinnässä laittaa myös uutta kesäväriä. Sunnuntaina kuulette lisää, miten meidän kävi.
Lomallelähtötunnelmia ja lomavaatekaappikuulumisia luvassa vielä tälle kuulle. Aika kuluu vilkaasti kun on mielekästä tekemistä. Bloggailu on ihan tietoisesti jäänyt tässä hetkessä vähemmälle, on ollut ihanaa antaa aikaa ihmisille reaalimaailmassa olemalla läsnä kokonaisvalaitsesti.
Ei hätää, ei blogi loppumassa ole - suvantokaudella vaan.
Tässäkohtaa ei muuta kerrottavaa.
Mukavaa iltaa!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja