Sunday Blues

Paluu sisäisen minäni omimpaan olotilaan

Ympärilläni velloo unisen oloinen hiljaisuus. Avoinna olevasta ikkunasta hiipii nenään lämpimän pehmeä keväinen tuoksu - sateenjälkeisen maailman tuoksu.

Uninen sunnuntai-iltapäivä, 

hetki jolloin missään ei oikeastaan tapahdu mitään.

Hetki, jolloin pitäisi vain olla.

Makaan sängyllä ja kuuntelen omaa hengitystäni.

Mieli juoksee lapsuuteen, kesäloman unisiin sunnuntai-iltapäiviin mummolassa. Sateisiin sunnuntaipäiviin, kun koko talo nukkui lounaan päälle sateen rummutellessa rauhassa katoon. Todellinen minäni koittaa vakuuttaa, että juuri nyt minun olisi hyvä levätä ja rauhoittua.

Ikävä kyllä tietoinen mieli ei vielä osaa päästää irti muka-kiireestä ja hypätä pelottomasti syvälle unisen sunnuntaipäivän pehmeyteen. Tietoinen mielen osa - se vakaa suorittaja - vakuuttaa, että pitäisi kyllä tälläkin hetkellä silkan oleskelun sijaan tehdä mieluummin jotakin hyödyttävää. Aktiiviset aivoni osast koittaa muotoilla tämän pysähtyneen hetken rentoutumisen sijaan hätätilanteeksi. Vakuuttaa, että ei ole oikein makoilla sängyn päällä päiväunien merkeissä juuri nyt - juuri nyt pitäisi toimia. Jos ei toimi - jotekin on vialla.

Mitään tähdellistä toimintaa ei ympäristöni edes ole juuri nyt vailla. Pyykkikone ja kuivausrumpu on asianmukaisesti täytettynä ja käynnissä, samoin on .astianpesukoneen laita. Siivouksen alkamisajankohta on sovittu tapahtuvaksi heti formulakisojen ja kauppareissun jälkeen.

Mieli laulaa silti

NYT pitäisi, pitäisi, pitäisi

Pitäisi mitä?

Tässä kohtaa ymmärrän, minun pitää - ei pitäisi - harjoitella miten itselle voi kevyesti antaa luvan kertoen,että tässä lähiaikoina on tullut tehtyä ihan riittämiin kaikenlaista. Painokkaasti kehoittaa itseä luottamaan siihen, että kehon todellinen tarve on levon ja palautumisen hetki.

Kaikki minussa tietää, että keskiviikkona koittaa tarpeellinen loma. Keskiviikkona saa levähtää - siihen asti on painettava tauotta - vakuuttaa jokin mieleni osa.

Sunnuntai-iltapäivän hiljaisen pehmeyden keskellä mieli on koivn levoton - miltei ahdistunut. Pohtii onko viikonloppuna oltu tarpeeksi ahkeria. On annettu aikaa itselle - onnistuneesti pyydetty ihanaa kampaajakolleegaa Katariinaa avuksi oman tukan laitossa. Oman tukan lisäksion huollettu naapurissakin tukkaa kesäkuntoon. On kuunneltu lapsukaisen innokasta matkakuumeilua ja autettu sohvalta käsin pientä pakkaamisessa -ota,ota,ota,et tarvi sitä, joo, mukkaan...

Pitäii pakata ja siivota ja pohtia matkavaatteita ja varmistaa että on sitä sekä tätä ja miettiä huomista kouluruokaa ja miettiä että lemmikeillä on kaikkea hoitopaikkoja ajatellen. Pohtia että koti jää kotivahdille hyvään kuntoon.

Pohtia, miettiä, tehdä ja suorittaa.

Before and aftter.
Viime viikot ovat tuoneet elämääni paljon ihania uusia ystäviä kotiseudulla. Kiireenhallinta helpottuu, kun tietää
että joitakin suoritettavia juttuja voi jättää kotipäiville. Edessä hyviä tukkapäiviä uskon niin.

Pohdinnan ja suorittamisen sijaan päätin hypätä pehmeän leppoisiin sunnuntaifiiliksiin. Otin tietoisen riskin - eihän sitä tiedä mitä käy kun lakkaa suorittamasta.

Ainakin jotakin hyvää tästä riskinotosta poiki välittömästi. Toinen käärmeistä loi nahkansa ja minä terraarion elämää hiljaisudessa tuijotellessa sain olla mukana todistamassa tuota mahtavaa tapahtumaan. Uusi nahka, parepi mieli - sekä käärmeellä että minulla.

Mukavaa sunnunntaita kaikille teille lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari