Niin koitti se päivä jolloin saan sanoa olevani ammatiltani parturi-kampaaja

Näyttötutkintoviikko on onnituneesti osaltani ohi. 

Tehtävät on suoritettu, tulokset vastaanotettu.

Rankka rutistus se oli, sitä ei käy kieltäminen. Kolme päivää, kuusi mallia ja kaksikymmentä erillistä arvostelun kohteeksi asetettua työtehtävää. Päivät venyivät aamu kahdeksasta puoli neljään, parina päivänä tein töitä koko annetun työajan syömättä ja juomatta. 

Meitä näytön antajia paikalla oli 25 ja näytön arvioitsijoita kolme. Ajoittain me suorittajaosapuolen sankarit jonoteltiin kiltisti pienten ankkojen lailla arvioitsijoiden perässä omaa vuoroamme odotellen. Tiukimpina hetkinä tunnelmaa piristi keskinäinen vitsailu siitä, miten hassunkurisilta me taatusti näytämme ulkopuolisen silmin katosuttuna tallustellessamme joukkiona ympäri työtilaa arvioitsijan vanavedessä. 

Työn aloittaminen oli helppoa, paikalle tarvittiin vain yksi  arvioitsijoista antamaan aloituslupa. Työvaiheen hyväksytysti päättäminen puolestaan vaati paikalle aina kaikki kolme arvioitsijaa ja jokaisen piti itse kantaa huolta siitä, että jokainen arvioitsija on nähnyt työvaiheen ennen seuraavaan siirtymistä.

Tässä vaiheessa tarinaa odotat jo malttamattomana saadaksesi kuulla kaikista mokistani. Toiveesi on kuultu - here we go.

Minähän aloitin mokailusarjan heti ensimmäisen mallin kohdalla. Kuka osaa arvata mitä kävi? Tuskinpa kukaan, sillä tämä moka on niin absurdia luokkaa, ettei sellaista oleta käyvän omalle kohdalle ikinä.

Kyseessä on vaatteen tahrautuminen tuoliin jääneestä väristä! Siitä, että asiakas istuu tuolissa useamman tunnin ja viimein kappaa poistaessa tajuat, että tuolista on siirtynyt kuivunutta väriä tahraksi asiakkaan selkään kapan alle. Kauaksi kaikista niistä kohdista, jonne millään tavalla itse olet voinut väriä tuhria sitä asiakkaan päähän levittäessäsi. Ja värin on vielä täysin jotakin muuta, kuin sinun juuri tälle asiakkaalle käyttämäsi väri.

Siinäpä sitä sitten selittää näytön arvioitsijoille, että asiakkaalla on nyt paita tahrainen koska minä en tarkistanut että asiakastuoli on siisti ja puhdas ennen kuin istutin asiakkaan siihen.

Yksi elämäni tähtihetkiä voin vakuuttaa. En muista milloin olisin viimeksi tuntenut itseni niin tyhmäksi, kuin siinä hetkessä jolloin seisoin asiakkaan takana tarhaa ihailemassa.

Tässä mokalla on hyvä loppu joka opettaa väritahrojen kanssa toimintaa. Heti tahran huomattuani, suihkutin siihen aimo kerroksen hiuslakkaa ja neuvoin asiakasta pesemään puseron heti kotiin päästyään. Tahra irtosi ja suurilta korvauksilta vältyttiin!

Nappaa yltä siis ilmainen vinkki tahraonnettomuksien kanssa toimintaan.

Onneksi tämä näyttömalli oli rakas ystäväni. Koko tahraepisodista selvittiin narulla ja lupauksella korvata ylimääräinen paidan pesuun kulunut pesuaineen hinta lattekupilla kahvilassa.

Moka numero kaksi - pyydä itse malliasi saapumaan paikalle tuntia liian myöhään. Tämäkin moka sijoittuu hienosti ensimmäiseen näyttötutkintopäivään. Positiivisena puolena tästä mokasta kehkeytyi minulle aikaa lounastaa kunnolla - pysyi nälkämörkö poissa paniikkia lisäämästä. Nurja puoli tässä mokassa  on se, että jouduin työskentelemään kaksin verroin saadakseni kaikki tavoitellut työtehtävät mallin päähän tehdyksi ennen määräajan umpeutumista. Vaikkakin uohdin kiireessä näyttää suoristuspermanentin arvioitsijoille ennen kuivaamista - moka numero kolme. Olivat onneksi ymmärtäväisiä ja työni kelpuutettiin arvioitavaksi uudelleen kasteltuna. Kaikesta tästä seurasi tilanne, jossa asiakkaan parran muotoiluajolle jäin aikaa 20 minuuttia - but I did it!

Annan täyden kympin itselleni sisukkuudesta,

 minä onnistuin töiden kanssa ja valmistuin juuri ennen määräaikaa!

Enkä edes itkenyt.

Tiistain ja keskiviikon näyttöjen osalta tarkistin maanantai-iltana vielä useampaan kertaa omat aikatauluni ja malleille ilmoittamani aikataulut. Onneksi aikataulumoka koski ainoastaan tätä yhtä malleistani ja muiden kanssa olin onnistunut sopimaan oikeat  paikalle saapumisajat.

Mutta eipä se tiistaipäiväkään mennyt Strömsö tunnelmissa. 

Partaveitseni hukkui - tai oikeammin veitsi oli avuliaasti siirretty sellaiseen olin paikkaan, josta minulla ei ollut aavistustakaan. Joten päivän toinen tärkeimmistä näytöistäni - parranajo - päätyi suoritetuksi käyttäen välineenä puolison minulle joululahjaksi ostamaan. Ainoa miinus oli, etten ollut ajanut partaa veitsellä vielä kertaakaan, joten mitään tuntuma tuohon veitseen tai sen käyttäytymiseen parranajossa minulla ei ollut. Kaksi pientä vekkiä asiakkaan leualla on minusta todella hyvä suoritus täysin uudella veitsellä. Veitsi on vakiotyökaluani paljon sulavampi ja huisin terävä, joten ilo sillä oli ajaa partaa heti, kun sen hallinnasta pääsi hiukkasen jyvälle.

Siinäpä nuo mokani sitten olivatkin,

Näin jälkikäteen katsottuna mokailut naurattavat. Ovat kai oikeastaan jotenkin jopa luonnollinen osa tälläista jännittävää näyttötilannetta.

Olen ylpeä itsestäni, sillä selvisin läpi näytöistä vailla rauhoittavien lääkkeiden apua ja ilman paniikkikohtauksia. Tässä kohtaa on niin vapauttavaa kertoa, että kaikki jännitykseen liittyvät pakokeinona hyödyntämäni syömishäiriöoireilut loistivat....POISSAOLOLLAAN. Kaikki mieleni oikut ja oireilut olivat tiukan paikan saavuttua näyttöviikolla täydellisesti poissa.

Pään sisällä oli hiljaista.

Tiesin osaavani ja luotin itseeni.

Ensimmäistä kertaa elämässäni saavuin näyttöihin luottavaisena ja itseeni uskoen. Normaali asiaankuulva kisajännitys oli läsnä - niin kuin pitääkin - paniikinomainen itsetuhoinen oman taidon näyttämisestä ja arvostelun alle joutumisesta aiheutuva ahdistus taasen taakse jäänyttä elämää.

Näin ihmeellistä on mielensairaudesta toipuvan elämä. Oikeastaa aika on opetella käyttämään elämästäni kertoessa sanoja mielensairaudesta toipuneen elämää, sillä sitähän minä nykyisellään olen ja sellaista elämää minä elän.

On tämän postauksen viimeisen paljastuksen aika.

Uteliaisuus kutkuttaa, käsi ylös joka tahtoo kuulla arviot töistäni?

Yritystoiminta sai arvosanakseen kiitettävä, 

loput tutkinnon osat läpäisin arvosanalla hyvä.

Olenko tyytyväinen?

No olen. Hell yeah!

Olen elänyt suuren unelmani todeksi - minä valmistuin parturi-kampaajaksi!

Saamani arvosanat ovat todenmukainen kuvaus taidoistani.

Minä olen ihan hyvä. 

Huomenna on edessä valmistujaisjuhlat. Viimeinen päivä ihanien luokkatoverieni seurassa. Tai oikeastaan eihän me mitään luokkatovereita sillä tavalla enää olla, mehän olemme nyt toistemme kollegoja. Kohotamme kuitenkin yhdessä opiskelutovereina maljan kampaamokoulu Unika Hairstyle:n vuosiluokkalle 2015-2017.

Kiitos kuluneesta puolestatoistavuodesta ihanat luokkatoverini!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. Haluaisitteko kuulla lisää koulusta ja siitä, millaista on opiskella yksityisessä ammattikoulussa? Olisiko sellaisesa aiheessa potentiaalia mielenkiintoiselle blogitekstille?

Unelmatukan lumoissa

Vietin lauantaiaamun ihanissa tunnelmissa Hiusextra Heinilän tiloissa Helsingissä kartuttaen asiakkaan unelmatukan luomisessa tarvittavaa osaamistani. Hiusextra Heinilä on asiantunteva kotimainen perheyritys, joka yli 30 vuoden ajan on toiminut menestyksekkäästi peruukkien ja hiustenpidennysten parissa. Minun elämääni tietoisuus Hiusextra Heinilän toimista saapui Hairtalk extensions -tuoteperheeseen liittyvän koulutuksen merkeissä.

Hairtalk Extension tuoteperhe tarjoaa lähes rajattoman mahdollisuudet unelmahiuksien luomiseen yhdessä asiakkaan kanssa. Hairtalkin ultraohuet kiinnitysosiot antavat mahdollisuuden kevyeen, lähes huomaamattomaan, luonnolliseen hiustuuhennukseen. Kiinnitysosioiden laaja valikoima tarjoaa työkalut, joilla loihtia hiuksiin lisää pituutta ja runsautta asiakkaan niin toivoessa.

Saimme kurssilla runsaasti opastusta Hairtalk tuotteiden ominaisuuksista ja siitä, miten hiusosiot kiinnitetään asiakkaan omaan tukkaan oikeaoppisesti, jolloin kiinnitys on joustava ja osio sulautuu omaan hiukseen saumattomasti. Hairtalkin kanssa työskentelyssä yksi ihana piirre on työskentelyn vaivattomuus. Hiusosioiden kiinnittäminen tapahtuu helposti piikkipäistä harjaa apuna käyttäen eikä mitään erillisiä erikoistyökaluja tarvita.

Olen lumoutunut Hairtalkin luonnollisuuteen. Haluan  kiihkeästi omaan tukkaani lisäpituutta ja runsaasti tuuheutta. En ole milloinkaan aikaisemmin kohdannut näin luonnollisen lopputuloksen aikaansaavaa tapaa lisätä hiuksiin pituutta ja volyymiä. Pienikokoiset ohuet hiusosiot ja huippuluokan Remy -hiuslaatu mahdollistavat lisähiuksen huomaamattoman kiinnityksen myös minun tukkani kaltaisten ultraohuiden hiusten "reuna-alueilla". Kurssilla tehty demotyö todisti väitteet huomaamattomuudesta todeksi - kiinnityskohtaa ei tunne ollenkaan hiuksia silittäessä. Koemallimme kertoi myös, että lisäkkeet eivät tunne miltään tukassa. 

Suurin haaste minun tukkani kanssa on tämä väri. Hiusosioita on saatavana noin viidessäkymmenessä eri sävyvaihtoehdossa - hehkuvista vaaleista liukuvärjättyyn ruskea-turkoosi yhdistelmään - tehostevärejä laskuista unohtamatta, juuri minulle sopiva sävy on silti itse värjättävä. Irtohiuksen värjäämisessä haasteena on suoravärien hoitavuus - hapetevärillä värjääminen onnistuu kyllä vaivattomasti -  minun tukkani nyt vain pitää enemmän juurikin hoitavista suoraväreistä. Pitäisi siis löytää sopiva turkoosi sävy ei-hoitavaa suoraväriä - tai sopiva yhdistelmä jonkun sarjan hapeteväri mixereistä - jotta irtohius saadaan täsmäämään nykyiseen väriini. 

Minua kiehtoo kyllä haaste näyttää asiakkaille, miten pienellä lisätyöllä hiusosiot on todella mahdollista saada täsmäämään juuri siihen unelmasävyyn unelmasta mitenkään tinkimättä. Minun ohut lurutukkani tukkani on kerrassaan täydellinen demotukka, jonka avulla näyttää käytännössä hiusosioiden huomaamattomuutta ja sitä miten olemattomasta tukasta voi saada täyteläisen ja ihanan.

Ensimmäistä kertaa voi aistia tuuhennoksien mukanaantuoman koukuttavuuden. Miten ihanaa on, että jokainen päivä voi olla hyvätukkapäivä. Ettei tarvitsisi enää yrittää vältellä hiuskeskusteluja omaa ohutta hiirenhätää peitellen.

Ei sillä, ettenkö rakastaisi ja rokkaisi omaa tukkaani juuri tälläisenä. Kyllä tällaisenakin minä pärjään - mutta minusta ei ole väärin unelmoida toisenlaisesta tukasta. Minä unelmoin runsaammasta hiukan pidemmästä tukasta, jonka saisi taipumaan nykyistä vaivattomammin ihanien kiharoiden avulla kivoihin vintage kampauksiin. Tämä unelma on täysin saavutettavissa budjetin osalta minulle, ilman että joutuisin tekemään luopumisia tai tinkimään perusarjesta. Minä koen, että tukkaunelmani toteuttamiselle olisi hyvät lähtökohdat.

Joten miksipä ei.

Haluan samalla rikkoa hiustenpidennyksiin liittyviä stereotyyppisiä mielikuvia ja tabuja. Että hiustenpidennys tarkoittaa aina yksinomaan gaalatilaisuuksissa ja suosituissa Insta fiideissä nähtäviä ylimaalisen pitkiä ja tuuheita liehukutreja. Että hiustenpidennykset voivat olla vain glamouria - vähän turhamaista ja vähän liioiteltua luksusta - vaikka todellisuudessa mahdollisuudet ovat paljon moninaisemmat. Muutaman huolella sijoitellun lisäosion avulla voidaan saattaa esimerkiksi stressin tai hormonimuutosten ohentama tukka vaivattomasti takaisin entiseen loistoonsa ja näin ollen auttaa ihminen pahimpien hiuspäivien yli ilman eroa aikaisempaan. Puhumattakaan maltillisista kokopään pidennyksistä, joiden avulla hiusten kasvatusprosessista voidaan tehdä huomattavasti kivuttomampi matka. 

Hairtalk Extensions tuoteperhe pitää teippikiinnitettävien hiusosioiden lisäksi sisällään myös tilapäiseen käyttöön suunnitellut siimakiinnitteiset halo-tuuhennokset sekä päälaella tapahtuvan hiusten ohenemisen ratkaisuksi kehitetyn "topper" lisäkkeen. Topper lisäke asetellaan päälaelle hiusten peitoksi hellävaraisesti klipsikiinnityksen avulla jolloin osioon kuuluvat otsatukka sekä sivuille ja takaraivolle laskeutuvat hiusosiot laskeutuvat paikalleen. Omaan tukkaan sulautuessaan topper kätkee päälaelta oman tukan läpi paistavan ihon alleen. Tällainen topper -osio on minun hiustenlähtötilassani aivan ihanteellinen, sillä se peittää alleen kaikki ne näkyvimmät ohentuneet kohdat ja bonuksena saisi vaihtelua etutukkaan. Minulle kovain rakas Betty Page bangs -otsatukka on hiukan lähempänä toteutumista. Ei ehkä jokapäiväisessä käytössä, mutta kenties topper osiolla toteutettuna sopivaa juhlaa varten laitettuna.

Olen intoa täynnä kurssin jäljiltä ja palan halusta päästä toteuttamaan asiakkaiden tukkaunelmia. Hairtalk Extension tuoteperheeseen tutustuminen on tehnyt minusta irto-osioilla tehtävien hiuskorjausten puolestapuhujan. Kurssin käytyäni minulla on nyt käytettävissäni Hairtalk Extension tuoteperhe unelmatukkien toteuttamisen työvälineenä.

Olen enemmän kuin innoissani tästä kaikesta!

Pieni review lienee paikallaan tässä kohden.
Hairtal Extension hiusosoiden plussat ja miinukset

+ superohut joustava kiinnityspinta
+ monipuolinen valikoma erilaisia hiusosioita,
joista valita pään eri alueille hiuksiin sulautuvuuden takaamiseksi parhaiten sopiva
+ helppokäyttöisyys
+ käyttömukavuus kantajan päässä
+ Fairtrade sertifioitua hiuskarvaa, jonka alkuperä on selvitettävissä
+ käyttöikä, yksi hiusosio voidaan käyttää uudelleen useaan kertaan
+ nopea kiinnitettävyys
+ hoitotuotesarja

- valmis värivalikoima suppeahko vaihtoehtoisia hiusvärejä rakastavalle
- täysin ultrablondia värivaihtoehtoa ei ole tarjolla
- koukuttavuus


Oikein inspiroivaa maanantaipäivää kaikille teille lukijoille!

Minä suuntaan tänään kulkuni Puistonkulman Parturi-Kampaamoon, jossa edessä odottaa tällä erää parin viikon työharjoitteluun. Kahden kuukauden kuluttua minä sitten palvelenkin siellä ihania asiakkaita kokopäivätoimisesti.


Rakkaudella,
Sallamari

Oppimisen syvin olemus

Tell me and I forget. 

Teach me and I remember. 

Involve me and I learn. 

Benjamin Franklin

Tällä viikolla ollaan koulussa palattu hetkeksi käytännön työn touhusta oppimisen perusasioiden äärelle - takaisin teoriaopiskelun pariin. Viikkon aikana on sukellettu syvämmälle hiusten perusleikkausten ja muoto-opillisten linjojen maailmaan, saadan syventävää tietoa miten monin eri tavoin hiusten perusleikkauksia hyödyntäen on asiakkaan hiusmassaa mahdollista varioida asiakkaan tyyliin sopivaksi leikkauskokonaisuudeksi.

Aivan uutena asian olen kuluneella viikolla saanut ottaa perinpohjaisen ammattimaisen ensikosketuksen hiuspidennysten maailmaan. Syvennyimme yhden päivän ajaksi pohtimaan teippi- ja sinettitekniikalla tehtävien hiuspidennysten erityisominaisuuksia, sitä kenelle ja millaisessa hiustilanteessa mikäkin pidennystekniikka on paras ja luonnolisimman lopputuloksen aikaansaava vaihtoehto. Saimme arvokasta käytännön esimerkeillä selvennettyä tietoa siitä, millaiselta näyttää ensiluokkaisesti leikattu pidennystukka ja millaiseen tukkaan pidennys kenties kannattaisi kokonaan jättää tekemättä. Kurssipäivä selvensi minulle paljon eri pidennystekniikoiden toiminnallisia eroja.

Leikkauskurssilla harjoiteltiin opittuja tekniikoita mallipäiden avulla. Käytännön harjoittelu ohjaavan katseen alla osoittautui erittäin tervetulleeksi, lähes jokaisen meistä leikkausasentoa viilatiin ergonomialtaan vielä kestävämpään suuntaan. Minun hartijalinja nousee, pää kääntyy ajoittain luonnottomaan asentoon - leikauksesta tulee köpelön näköistä. Leikkaamisen kuuluu tuntua ja näyttää kevyeltä, oikeiden otteiden sekä ergonomisen saksien käsittelyn myötä tälläiseen optimitilaan päästäänkin.

Pidennyskurssilla harjoitteluosuus suositettiin elävää mallia apuna käyttäen. Saimme kutsua kurssille koko joukon malleja, joiden toiveiden mukaan toteutimme toivotun laisen pidennystyön mallin hiuksiin parhaiten soveltuvalla tekniikalla. Meidän onneksemme saime kurssille hiuksiltaan ja pidennystoiveilta hyvin erilaisia malleja. Pääsimme omin silmin tutustumaan sekä koko pään käsittäviin pidennystöihin, että muutamia hiusosioita. Nyt on siis hallussa ymmärrys erilaisia pidennys ja tuuhennustyöitä kohtaan.

Noita leikkuutöitä pääseen harjoittelemaan tuolla asiakaspalvelun puolella kiitettävästi, pidennysten kanssa harjoitustilanteita tulee eteen koulun puolesta armottoman vähän. Onneksi on hyvät ystävät, joille voi vaivihkaa ehdottaa hiuspidennysten treenausta tyyliin "Jos ostat karvat, mä kiinnitän ne sulle ihan sillä, että saan harjoitella."

Kurssien lisäksi tällä viikolla on ehtinyt kertyä myös hyvä määrä asiakaspalvelukokemusta. Lyhyttä miesten leikkuuta, kerrostettua pitkää tukkaa, Olaplex hoito, lasten hiuksia ja jopa yksi päiväkampaus on mahtunut viikon oikeiden töiden joukkoon. Oikeiden töiden lomassa olen inspiraation vallassa harjoitellut kiharapohjaisen nutturakampauksia mallipäiden avulla. 

Kuvassa näkyvä nutturakampaus ajoi minut hetkellisesti epätoivon valtaan ja näytti minusta ensi silmäyksellä aivan liian suttuiselta karvareuhkalta. Onneksi kesken tuskastelun tuli parempaa tekemistä oikean asiakkaan muodossa ja pääsin mallipään luota hetkeksi pois. Toisinaan etäisyyden ottaminen on hyväksi, mallipään kampaus näytti itse asiassa tänä aamuna ihan mukiinmenevältä, kun sitä katseli tuorein silmin. Kirjasin itselleni koko joukon parannusideoita ja huomasin jälleen oppineeni kampauksien muotokielestä koko joukon uusia asoita. 

Seuraavan kerran tämän sorttista kampausta harjoitellessani tiedän miten tehdä kampauksesta pykälän verran paremman. 

En varmaankaan osaa hehkuttaa kylliksi tätä onnellisuuden tilaa mitä uusien asioiden oppiminen saa minussa aikaan. Jokainen päivä huomaan olevani niin sanomattoman onnellinen saamastani mahdollisuudesta työskennellä järisyttävän mielenkiintoisten asioiden parissa. Virtuaalimaailma ja bloggaaminen - niin ihana harrastus kuin bloggaaminen onkin -  jää armotta hyvinkin toissijaiseksi hommaksi. Instagram on varmaankin se elämäni parhaiten ajantasainen mediaväylä. Inspiroivimmat OOTD kuvani löydät juuri tässä hetkessä Instagramista @mangosforflamingos.

Siinä tältä erää kuulumiset opintojen etenemisen osalta.

Oikein mukavaa lauantaipäivää!

Minä suuntaan N-Y-T eli NYT Helsinkiin moikkaamaan ihanaa Laraa.

Rakkaudella,

Sallamari

Red as my Soul

Back to the roots - My hair is as Red as my Soul

Viisas on joskus sanaillut, että jos vierailee tarpeeksi pitkällä kummassakin ääripäässä huomaa ennen pitkään päätyvänsä takaisin alkuperäiseen lähtöpisteeseensä.

Melkolailla oikeassa on sanomisineen tuo viisas

Hiusväriseikkailussani on tullut hetki, että huomaan olevani takaisin alkupisteessa 

- tukkani hehkuu taas leikuvan punaisessa värissä.

On kuin olisi palannut kotiin pitkän retken päätteeksi.

Väri on täydellinen!
Huomaan että pientä trimmileikkusta tukka kaipaa korvallisilta,
onneksi meillä on huomenna koulussa  leikkauskurssipäivä.
Kenties kurrsilta löytyy jotakin uutta inspistä tähän kasvatusvaiheiseen tukkaani.

Leiskuvan punainen väri on toteutettu edellisen korallivärin haalistuneeseen pohjaan. Käytin hiuksiini KCProfessional Color Mask suoraväriä Pepper sävytettynä muutamalla tipalla saman valmistajan Color Mask Paint -sarjan sävyjä Purple Rain ja Pinkadelic. Poikkeuksellisesti värjäsin hiuksetihan itse vessan peiliä ja rakasta lastani apuvälineinä käyttäen. Olipa sitten kyseessä itse itselleni tekemäni ensivärjäys tai ylläpitosävytys, värjään hiukset  myös suoraväriä ja hoitosävytteitä käyttäessänikin aina pensselin avulla tasaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Olaplexiä en tässä värjäyksessä sekoittanut itse väriseokseen vain tein Olaplex 3 kanssa tehohoidon värimassan poispesun päälle. Haalistumisen hidastamiseksi ensipesin hiuksen värjäyksen yhteydessä kylmällä vedellä, on todettava että tuo kylmällä vedellä tapahtuva pesuvaihe on huomattavasti mukavampi toimempide kampaamon altaassa kuin omassa kylpyhuoneessa suihkun kanssa toteutettuna. Kylmää kyytiä totisesti.

Im out and Im loud,
happy with my flaming red locks.

Punainen on minulle jo tämän vuoden kolmas hiusväri. Koulun alusta laskettuna olen ehtynyt kokeilemaan ihan vaikuttavan määrän eri värisävyjä tukassani - sinistä, sinimustaa, turkoosia, omaa väriä, vaaleampaa sinisävyä, pastellista vaaleanpunaista, räväkämpää pinkkiä, hempeää korallia, keltaisempaa korallisävyä ja nyt viimeisimpänä tämä punainen. 

Mietin äänneen yhtenä päivänä, että onpas tukanväri muttunut vähän koulun aikana, tarkempi lasku osoitti havaintoni aivan vääräksi. Saattapaa hyvinkin olla, että kuulun luokkatovereideni joukossa  eniten hiusväriään vaihtaneiden yksilöiden porukkaan - ehken se ykkönen, mutta hyvässä tahdissa kyllä minäkin.

Vakaa aikomukseni on nyt pysähtyä seikkailussani hetkeksi tähän punaiseen väriin. Piirsin aarrekarttaan itselleni tavoitteeksi pitkän punaisen tukan. Verataistukea ja tsemppiä tukankasvatusprojektissa tarvitaan lähikuukausina melkoisesti.

Löytyykö ruudun siltä puolelta ketään kohtalotoveria tukankasvatusprojektin kanssa?

Onko joku tukkavärikokeiluuistani noussut sinun erityiseksi suosikiksesi?


Mukavaa sunnuntaita!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. koko liuta erilaisila tukkajuttujani löydät tästä linkistä.

Pelasta minut Olaplex

Olen odottanut oikeaa hetkeä tämän postauksen tekemiseen. 

Opiskelujen alusta asti sieltä ja tuolta suunnasta minulta on kyselty mielipidettä ja käyttökokekemuksia Olaplexistä. Siitä uutuustuotteesta joka on ollut tukkatietoisten huulilla jo viime kevääst -  joten tässä kohtaa kerron rehellisesti tulevani jälkijunassa. But hey better later than never.

Ennen koulua en tiennyt Olaplexistä oikeasti  mitään.  Tai olin toki kuullut jotakin juttua ja lukenut blogitekstejä, siitä miten tämän uuden markkinoille tuleen "apuaineen" kera on mahdollista ylläpitää vaalennettua pitkää tukkaa hyväkuntoisena ja kiiltävänä jatkuvasta rankasta vaalennuskäsittelytarpeesta huolimatta. Niin no,  lyhyen sinisen tukan omistajana tuo blodien pitkätukkien hypetys ei juurikaan hetkauttanut minua.

How ignorant of me.

Koulun alettua Olaplex tietoutta ja kokemuksia Olaplexistä onkin sitten tippunut aika tiuhaa tahtia. Tänään kirsikkana kaiken jo nautitun kerman päälle, pääsin osallistumaan KC Professionalin Olaplex koulutukseen.

Aivan aluksi lienee kerrottava muutamalla lauseella minusta itsestäni kuluttajana.

Minä olen kuluttajatyypiltäni valikoiva kuluttaja - sellainen "Tieto on avain ostopäätökseeni" -tyyppi. Minulle on haastavaa myydä mitään kertomalla että jokin asia on hyvä ja toimii varmastai, ilman että minä ymmärrän mikä asiassa on hyvää ja miten asia oikeasti toimii. Kun joku kertoo, että se jokin uusi juttu on hyvä ja kiva haluan tietää hyvinkin tarkasti millaista hyötyä tuotetta käyttämällä on saavutettavissa. Keräämäni toiminnallisen tiedon avulla punnitsen sitten onko minulla okin sellainen tarve, jonka tuo tuotteenn mukanaan tuoma etu tai hyöty voisi täyttää.

Joten minä en voi kertoa teille Olaplexistä sanomalla että se on kiva juttu ja tekee tukalle hyvää. Rakkaus on maailmassa sellainen kiva juttu - eikö olekin? Ja tukalle hyvää tekee vaikkapa tukan silittely - se tuntuu hyvälle ja saa silityksen saajan tuntemaan olonsa mukavaksi, right?

Maksaisitko rakkaudesta tai tukansilityksestä minulle muutamia kymppejä?

Ihan vaan pelkästi siitä, että juttu on kiva tai tekee sinulle hyvän mielen hetkeksi?

Mikäli maksat, en tuomitse vaan otan tarjotun rahan ilolla vastaan ja silittelen kauniisti.

Minä lähestyn Olaplexiä toiminnallisesta (ja hivenen ehkä kuivakasta) mitä hyötyä tästä on -näkökulmasta.

Olaplex on nestemäinen tuote, joka hoitaa ja korjaa hiuksen kuitukerroksen rakennetta. Olaplex perustuu keksintöön, joka estää hiuksen rikkisiltoja katkeamasta käsittelyn aikana ja korjaa jo katkenneita rikkisiltoja.

Kuulostaa pikalukemisella aika blaablaablaalta - eikö?

Lähdetäänpä avaamaan asiaa vähän.
Helpointa kai aloittaa siitä, että jokainen hius päässäsi muodostuu atomeistä ja atomeiden välisistä sidoksista - tuttua jutta ihan jo peruskoulun kemian tunnilta. Jos atomit eivät olisi millään tavalla sidoksissa toisiinsa, olisi kaikki maailmassa vain harmaata massaa - näin kuvaili minulle joskus opettaja atomien välisien sidosten tärkeyttä. Miksi massa on väriltään juuri harmaata, sitä en tiedä?

Hiuksissa on kolmen sorttisia tärkeitä sidoksia, joiden avulla hius pysyy meille tutussa hiusmaisessa olomuodossa - suolasidoksia, vetysidoksia ja rikkisidoksia. Suolasidos on sidoksista heikoin, rikkisidos se vahvin. Se millaisessa asennossa nuo atomit toisiinsa liittävät sidokset ovat, määrää sen millainen hius on olomuodoltaan - kihara, suora, liehuva, taipuisa, karhea, kurttuinen...

Hiusten muotoilu - suoraa, kiharaa tai jotakin siltä väliltä -  tapahtuu edellä mainittuja sidoksien rikkoutumisen ja uudelleen kiinnittymsen kautta. Suola- ja vetysidokset saadaan katkeamaan ja uudelleen kiinnittymään toivottuun asentoon helpohkosti esimerkiksi veden tai lämmön avustuksella - tilapäiset kiharat suoraan tukkaan hiusten kastelun tai kihartamisen avulla. Pysyvämpää hiuksen olomuodonmuutosta mietittäessä tarvitaan väkevämpiä aineita - permanettiesimerkiksi -  katkaisemaan ja uudelleen liittämään vahvimmat rikkisidokset.

Hius on onnellinen ja hyvinvoiva, kun hiuksen rakennusaineet - ne atomit - ovat tukevasti sidoksissa toisiinsa mahdollisimman tarkasti samanmoisesti, kuin aivan uutena kasvavassa hiuksessa ne ovat. Mitä enemmän irtonaisia ja katkeilleita atomisidoksia on, sitä huonompikuntoinen on huis.

Lyhyesti ja hyvin yleistäen tiivistetysti asiaa kuvattaen.

Atomien välisten sidosten pahin "vihollinen" on happi. Kerrassaan katala tyyppi, joka yksin jäädessään toimii vähän niinkuin Viettelyten Saaren se pariton tyttö tai poika - tekee kaikkensa päästäkseen tunnkeutumaan vahvan suhteen väliin erottaen vakioparin toisistaan. Kaiken lisäksi toisille atomeille yksinään hortoileva happi on houkuttelevampi kumppani kuin tonen samanlainen atomi - vahvat sidokset rikkoutuvat ja hius kärsii.

Mekaaninen rasitus, lämpökäsittelyt, kemialliset käsittelyt tai vaikkapa vain ilman saasteet tuovat hiukseen erilaisten kemiallisten reaktioiden kautta happea joka pyrkii halukkaasti etsimään itselleen seuralaista jo olevista vakituisista sidoksista huolimatta. Sanomattakin selvää, että tuhoa tapahtuu.

Mitä enemmän tuhoa hiuksessa on tapahtunut,
sen huonommassa kunnossa me koemme hiuksen olevan.

Mitä tekee Olaplex - toimii yksinkertaistettuna houkutuslintuna ja vetää sidoksia rikkovaa happea puoleensa kaikkia muita paikallaolijoita tehokkaammin. Vähän niinkuin Viettelysten Saarelle tuotu Victoria's Secret Enkeli tai Magic Mike näyttelijä - on vaan niin paljon hotimpi kuin kaikki jo paikalla olijat, että se pariton tyyppi lähtee tämän uuden viettelyksen matkaan.

Kun paria etsivä happi saadaan poistettua kuvioista parempaan seuraan on rikotun sidoksen atomiparilla  mahdollisuus kiinnittyä helposti ilman häiriöitä takaisin omille paikoilleen. Rikki löytää rikin, vety toisen vedyn. Sidos toisen samankaltaisen kanssa on vahva ja pysyvä, kun happi ei ole mestoilla houkuttavuudellaan heiluttamassa suhteen pysyvyyttä. Hius pääsee näin mahdollissimman lähelle luonnollisinta atomitasapainoa. 

Oleplexin apuun voi turvautua aina hiuksen kemiallisen käsittelyn -  värin, permanentin ja vaalennuksen - yhteydessä. Olaplex toimii yksinkertaistettuna houkutuslintu periaatteella kaikissa näissä käsittelyissä tavoitteenaan ehkäistä hapen häiriköintiä ja edesauttaa atomien välisten sidosten kiinnittymistä ei toivotulla tavalla.  Olaplex toimii myös itsenäisenä hoitopalveluna, jolloin sen toiminta perustuu sidosten katkeilun ehkäisemisen sijaan jo katkenneiden sidosten korjaamiseen.

Minun edellä esitettämäni sanallinen havainnollistus on todella pintapuolinen ja pääpiirteinen - todellisuudessa kyseessä on monimutkaisia ja hienoja kemiallisia reaktioita suuntaan ja toiseen ja tunnustan rehellisesti, että niiden hienostunneesee avaamisee ei minun tietotaitoni riitä. Minulle riittää asiakaspalvelutyössä, että ymmärrän tuotteen karkean toimintaperiaatten. 

Tuoteen kehittelyssä mukana ollut Nobelprofessori miettikööt ne tarkat kemialliset reaktiot ja niiden kaavat - minä keskityn annostelemaan asiakkaan tarpeeseen Olaplexiä sopivasti annetun ohjeen mukaan.

Sitten ne kiperät kysymykset?

Onko Olaplex oikeasti kaiken hypetyksen arvoinen - On.

Juuri viime viikolla tein lähes mustasta tukasta punaisen kahden vaalennuskäsittelyn ja yhden hapetevärivärjäyksen kautta käyttäen Olaplexiä vaalennuskäsittelyissä. Tukka kesti rasituksen ja näytti elinvoimaiselta ja kauniilta loppukuivatuksen jälkeen. Olaplex vähentää olennaisesti hiukseen kemiallisessa käsittelyssä kohdistuvaa rasituksen määrää.

Toimiiko se aina ja kaikille - Ei.

Perusfaktahan  on se, että jo kuollutta ei mikään herätä uudelleen henkiin. Jos tukka on niin huonossa kunnossa, että se on käytännössä sulanut pilalle, ei sitä Olaplexkään pelasta. Venyvä puhkivaalennettu purkkatukka ei Olaplexinkään voimin muuksi muutu. Eikä kestä lisää hurjia käsittelyjä. On olemassa piste, joka saavutettua on aiva sama mitä teet paskana oleva pysyy paskana.

Vastaleikattu oma luonnollisenvärinen sentin mittainen siilitukka on toinen äärilaita - tarviiko sellainen apua Olaplexiltä. Ilmansaastevaurioiden määrä pieni, käsittelyvaurioiden määrä nolla. Olaplexillä ei juurikaan ole mitään missä se voisi tuollaista tukkaa auttaa.

Muttakun se maksaa - No niin tekee.

Koska USA ja  patentti. Kaksi hallussa - toiintaperiaate ja vaikuttava aine noin pikaisesti muistista kaivettuna - usempi patenttihakemus käsittelyssä parasta aikaa. No mitä se patentti muka vaikutta. Ne se antaa yksinoikeuden tähän innovaatioon - ei voi tehdä rinnakkaistuotteita tai kopioida samaa tekniikkaa, toimintatapaa tai ainesosaa (tai no voi, mutta rapsahtaa tekijänoikeussakko). Koska on olemassa vain yksi tuote, ei ole kilpailua - koska tuote on havaittu toimivaksi, on siitä varaa pyytää itselleen jotakin elantoa. Olaplex maksaa myös kampaajalle, joten ulosmyyntihintaa on oltava, jotta jotakin elantoa työstä jäisi itselleen.

Sitäpaitsi ei se nyt miljoonia maksa, muutamia kymppejä ainoastaan.

Ja vaikka maksaisikin miljoonia,
You are worth it!

Jätä viisi lattea juomatta seuraavan kuun aikana ja budjetti on tasattu
- priorisointi kysymys. Varaa tehdä hiuksille hyvää on, kun niin vaan asiat priorisoi.

Mitäs sait kun kirjoitit tämän tekstin - Ehkä pari uutta asiaksta tulevaisuudessa.

Sinun hyvä tukka ei ole minulta pois.

Minun valttikortit työntekijänä ovat sammumaton tiedonjano ja tietoon perustuvat valinnat. Kun teidän asiasta kauniita kiiltokuvamainoslauseita enemmän, uskallan sanoa toiselle että kokeile itse ja huomaa muutos.

Riippumaton mielipide Olaplexistä - Kokeilun arvoinen.
Toimii minun tukassani minun tarpeeseeni. Vaalennettu tukkani on elinvoimaisen oloinen, ei näytä mojovan vaalennuskäsittely läpikäyneeltä vaan kauniin pastellisävyiseltä My Little Pony -väriunelmalta.

Lopullinen fiilikseen perustuva mielipide on jokaisella lupa muodostaa itse.

Tänään olen kiitollinen kaikesta uudesta tiedosta.

Uuden tiedon kera on kiva jatkaa opintietä eteenpäin.

Rakkaudella,

Sallamari 

ps. enemmän kemiaa opiskelleet ystäväni, kiitos kun korjaatte mahdolliset ajatus- tai asiavirheet joita tektissä huomaatte. Niitä saattaa ilmetä - hey, Im only a human not a salesman.

Viiksikarvoista eroon langalla

Ainoa tarvike mitä onnistunut lankaus vaatii on pätkä tavallista ompelulaatikosta löytyvää vahvaä ompelulankaä.

Taas on vierähtänyt useampi uuden opin täyteinen viikko koulua. Hiustenleikkuun ihanuuden lisäksi olen löytänyt sisältäni suuren rakkauden partaveitsellä tehtäviä parranajoja kohtaan. Tällä hetkellä saldon on alun toistakymentä parranajoa tai muotoilua ja koko joukko pieniä kikkojan miten komeista partamiehistä saa luotua vieläkin komeampia.

Miesten partoihin hullaantumisen ohella olen kuluneella viikolla saanut Intialaisen luokkatoverini avustamana opiskella lankauksen saloja. Lankaus on ikivanha itämailta peräisin oleva ihokarvojenpoisto keino, jossa lankaa apuna käyttäen poistetaan häiritseviä hentoja ihokarvoja erityisesti kasvojen alueelta.

Intialaiset kerrassaan hallitsevat nämä lankailuhommat. Sellaista äidiltä tyttärelle periytyvää kansanperinnetietouttahan tuo homma kuulemma on - näin minun ainakin annettiin ymmärtää. Täytyy sanoa, että kovin näppärästi tuo viiksikarvojeni poisto luokkatoverini käsien toimesta hoitui. Eikä se oikeastaan tehnyt edes kipeää -  nipisteli vain vähän - vaikka viiksikarvojeni poisto demonstraatiotarkoituksessa nyt tehtii sellaisella tekniikalla, joka paremmin sopii itse itselleen suoritettavaan karvanpoistoon.

Osaavien sormien toimesta jomma näyttää juuri näin vikkelältä.

Miten lankaus sitten eroaa ihan tavallisesta

 pinseteillä suoritetusta ihokarvojen nyppimisestä?

Eipä oikeataan muuten, kuin että lankaus on hellempi tapa poistaa karvoja. Lankaamalla karva "nousee" karvatupesta pinsettinyppäystä pehmeämmin ja luonnollisemin - iho ärtyy lankaustoimenpiteestä normaali pinsettinypintää vähemmän. Erona on myös se, että lankaus poistaa yhdellä "pyöräytysliikkeellä" aina suoran rivin karvoja yksi kerrallaan tapahtuvan karvan nyppäisyn sijaan. Lankaamalla on siis mahdollista saada helposti erittäin tarkkoja suoria linjoja aikaa esierkiksi kulmakarvoihin. Onhan lankaaminen toki myös perinteistä pinsettinypintää nopeampaa.

Viiksien kohdalla karvat yleensä vahataan pinsettinypinnän sijaan. Vahaukseen nähden lankaaminen on hellempi karvanpoistokeino siksi, että vaha tuppaa karvan lisäksi nyppäämään aina mukaansa ohuen kerroksen ulommaista pintaihoa. Lankaamalla karvanpoisto onnistuu siten, että ihokerrokset saavat jäädä rauhaan ja "lankalassoon" tarttuu ainoastaa toivottu poistettava materiaali - ihokarva.

Viiksikarvoja nolla tämän lankauskäsittelyn jälkeen.

Lankaus on sellainen taito, jonka olen aina halunnut oppia. Siinä on jotakin äärimmäisen kiehtovaa. Joten ei muuta  kuin ahkeraa käytännön harjoittelua tästä eteenpäiän - se on tämän taidon oppimisessa avainasemassa - nuo tekniset yksityiskohdat luokkatoverini Bibi minulle opetti pyynnöstäni viime viikolla.

Olen saanut lankaustekniikkaan todella hyvää opastusta ja ohjeistuksen harjoitella kahta eri tekniikkaa hentoon reisikarvoitukseeni kotioloissa. Toinen opiskelun alla oleva tekniikka sopii omien ihokarvojen poistoon, toisen tekniikan avulla ihokarvat saa poistettua toiselta helposti ja näppärästi.

Tästä eteenpäin sitä nyt sitten harjoitellaan lankauksen saloja käytännössä. Aluksi omilla reisikarvoilla, sitten omalla kasvokarvoituksella. Muutaman viikon ahkeran harjoittelun jälkeen ajattelin sitten käydä tositoimiin ja kokeilla itsen suorittaa lankausta toiselle ihmiselle.

Onnekseni minulla on mahdollisuus vieläpä pyytää kauniisti kertausta opittuun tekniikkaan mikä tahansa päivä. Olen todella kiitollinen siitä, että joku ihminen maailmassa on niin ystävällinen että mielellään jakaa osaamaansa taitoa eteenpäin.

You practice every day,

you will learn threading  in no-time.

- näin evästi taitojaan kanssani jakanut luokkatoverini minua.

Onko joku teistä kokeillut joskus lankausta kasvokarvojen poistoon?

Jos kokemusta löytyy, mitäs tykkäsit?

Mukavaa sunnutaita!

Rakkaudella,

Sallamari

Onnellista opiskelijaelämää

Sakset laulaa ja fööni hurisee - vuoroin leikataan ja föönataan.

"Asiakas päättikin nyt, että haluaa ihan tasaisen ehjärakenteisen tukkamallin." - eikun sakset käteen ja totauttamaan asiakkaan visiota. "Ihan kivahan tämä on ja kauniin tasainen, Asiakas nyt vaan on kuitenkin tullut siihen tulokseen, tämä tukkamalli saisi sittenkin pidetä etuosaa kohti" - selvä homma, sakset laulamaan ja leikkuuhommiiin.

Toistamisessa piilee oppimisen taika.

Ehkä tuhannennen leikkuun jälkee voi jo sanoa hanskaavansa jotakin.

Ensimmäisiä leikkausharjoituksia viime viikolta

...ja näissä mitoissa mennään tällä viikolla.


Viime viikolla oli vielä niin hakusessa miten päin sakset istuu sormille tai miten kamataan yksi suora osio tukasta. Tänään sakset jo löytävät paikkansa kädessä ihan huomaamatta ja kampa liikkuu kädestä toiseen ilman kummempia ajatuksia. Päänvaivaa tuottaa miten leikata suoraa viistoa linjaa ensin yhteen ja heti perään toiseen suuntaa. Tuntuu hetkittäin, että mun aivot ei kekkaa tätä ikinä - ensi viikolla jossakin kymmenennen leikkauskerran kohdalla sitä herää sitten huomaamaan, että oikean suuntaiset leikkuulinjat vaan ilmestyvät. Tuonne tai tänne, ylös tai alas, eteen tai taaksi - tuttua puhetta, eikä samanmoista hepreaa kuin vielä tänään oli.

Naurin opiskelusta ja uusien taitojen oppimisesta aivan täysillä. Taitojen lisäksi on opittu myös ämpärikaupalla teoriaa. Sopivassa suhteessa motoriikka haasteita ja aivopähkinöitä.

Syitä ja seurauksia.
Tee väärin, havainnoi ja korjaa. Ensi kerralla osuu lähemmäs jo heti ensi yrittämällä.

Koulussa parasta on mahdollisuudet erehtyimiselle - kukaan ei hauku, eikä soimaa. Ohjaa ja oppastaa kylläkin. Erehdy ja opi - ymmärrä missä mentiin metsään ja tiedä keinot oikeaan lopputulokseen tästä erehtymisestäsi eteenpäin. AINA.


Se tunne, kun herää joka aamu iloisena odottaen uutta koulupäivää.
Haluan pitää tästä tunteesta kiinni ikuisesti - tälläisiä päiviä lisää elämääni.

Kiitos.


Luvassa lisää koulukuulumisia ja kuvia - stay tuned.
pa. jos opiskelussani sinua kiinnostaa jokin juttu aivan erityisesti vinkkaa siitä tai kysy asiasta kommentilla niin paneudun asiaan enemmän tulevissa koulupostauksissa.


Rakkaudella,
Sallamari

Ensimmäinen koulupäivä

Harjoja, kampoja ja kaikkea muuta tarpeellista.

 Juuri nyt  Helsinkikoti on hiljainen - Linda nukkuu sängyssään minä köllöttelen sohvalla. Toinen on väsynyt raskaudesta, toinen ensimmäisestä koulupäivästää.

Ensimmäinen sanamielleyhtymä ajatellessani tätä ensimmäistä koulupäivääni on - väsymys. Väsymys kieli, että viimeiset kuukaudet on tullut elettyä aikataulutonta elämää. Paluuta aikataulutettuun elämään onkin odotettu.

Tänää siis kääntyi uusi lehti elämässäni. Edessä siintää 18 kuukautta tiukkaohjelmaista opiskelijaelämää, jonka tavoitteena häämöttää hiusalan perustutkinto keväällä 2017.

Opiskelupaikkani on Helsingissä toimiva yksityinen kampaamokoulu Unika Hairstyle. Unika on ainutlaatuinen kampaamokoulu Suomessa - oppilaitos on yksityinen, mutta siitä huolimatta opiskelu on tarvikemaksuja lukuunottamatta täysin ilmaista.

Koulutus on käytännönläheistä, opetus painottuu ohjatussa ympäsitössä tapahtuvaan todelliisten asiakastilanteiden henkilökohtaiseen kokemiseen. Koulua meillä on kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa, aamu kahdeksan ja ilta kahden välisessä aikahaarukassa.

Koulun kuluessa suoritetaan koko liuta edistymistä mittaavia tasokokeita - päästäkseen opinnoissa seuraavaan vaiheeseen on kulloinenkin tasokoe tietekin suoritettava hyväksytysti.

Tiukka on tahti - kotona ehtii hyvällä onnella käydä nukkumassa.

On hetkiä, jolloin yksi pää ei riitä - kaikki kolme päätäni.

Jaa, että mitäkö opiskelu Unikassa sitten kaikenkaikkiaan kustantaa

ja millä tälläisiä opintoja sitten voi rahoittaa?

Opiskelu itsesään on ilmaista, opintomateriaali- ja työvälinekustannuksina perii oppilaitos meiltä opiskelijoilta 1240 Euroa. Hintaan kuuluvan opiskeluvälinepaketin kaikki opiskeluvälineet jäävät opiskelijan omaan käyttöön valmistumisen jälkeen. Onhan se hyvä olla välineet, joilla harjoittaa sitä  ammattia hyväkksytystä tutkintosuorituksesta kertovan documentin käteen saatuaan.

Opintojen rahoitus on omalla kohdallani vielä hiukan avoin kysymys. Peruslähtöisesti opinnot Unikassa on mahdollista rahoittaa muiden toisenasteen opintojen lailla opintotuen ja -lainan avulla. Aika moni meistä opintonsa rahoiitaa juuri näin.

Itselläni on tähtäimessä toinen reitti - Omaehtoisen Opiskelun tuki. Omaehtoisen opiskelun tuki on TE toimiston myöntämä rahoitus - työttömyyspäiväraha ateriakorvauskorotusella - työttömän henkilön työttömyysaikana tapahtuvaan työllistymistä edistäviä opintoja varten. Tuen myötäminen harkitaan tapauskohtaisesti, jote yksiselitteisesti ei kukaan osaa sanoa milloin tukea myönnetään ja milloin ei. Oma hakemukseni odottaa tällä hetkellä edelleen käsittelyä TE -toimiston jonossa - elokuu/syyskuu taite on kuulemma sen verran ruuhkaista aikaa, että päätöksen saaminen venyy.

Kun oma tilanne tästä selkiää ja lopullinen päätös tulee, kirjoitan aiheesta omiin kokemuksiin perustue vinkkejä sisältävän oman postauksen.

*****

Meni rahoituksen osalta niin tai näin minä olen innokkaana päässyt opintojen alkuun.

Odotan kovasti tulevia koulupäiviä ja sitä, että päästään vihdoin käsiksi itse asiaan - ensimmäinen koulupäivä kului enemmän ja vähemmän talon tavoille opettelussa ja oman työkalupakin kuntoon saattamisen merkeissä. Huomisesta alken päästään käsiksi tositoimiin.

Täysin irrallinen oikeastaan mihinkään liittymätön sivuhuomio tähän väliin  - omistan juuri nyt enemmän hiusharjoja ja -kampoja kuin milloinkaan aikaisemminn tässä elämässä. Omistan myös elämäni ensimmäisen oikean kunnollisen hiustekuivaajan - tähän saakka on menty kympin Citymarketfööneillä.

Tukkajuttuja lisää luvassa, samoin opiskelijaelämän kuulumisia.

Stay tuned!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. kysymykset koulua ja aikuisiällä opiskelua koskien ovat tervetulleita.