Unelmatukan lumoissa

Vietin lauantaiaamun ihanissa tunnelmissa Hiusextra Heinilän tiloissa Helsingissä kartuttaen asiakkaan unelmatukan luomisessa tarvittavaa osaamistani. Hiusextra Heinilä on asiantunteva kotimainen perheyritys, joka yli 30 vuoden ajan on toiminut menestyksekkäästi peruukkien ja hiustenpidennysten parissa. Minun elämääni tietoisuus Hiusextra Heinilän toimista saapui Hairtalk extensions -tuoteperheeseen liittyvän koulutuksen merkeissä.

Hairtalk Extension tuoteperhe tarjoaa lähes rajattoman mahdollisuudet unelmahiuksien luomiseen yhdessä asiakkaan kanssa. Hairtalkin ultraohuet kiinnitysosiot antavat mahdollisuuden kevyeen, lähes huomaamattomaan, luonnolliseen hiustuuhennukseen. Kiinnitysosioiden laaja valikoima tarjoaa työkalut, joilla loihtia hiuksiin lisää pituutta ja runsautta asiakkaan niin toivoessa.

Saimme kurssilla runsaasti opastusta Hairtalk tuotteiden ominaisuuksista ja siitä, miten hiusosiot kiinnitetään asiakkaan omaan tukkaan oikeaoppisesti, jolloin kiinnitys on joustava ja osio sulautuu omaan hiukseen saumattomasti. Hairtalkin kanssa työskentelyssä yksi ihana piirre on työskentelyn vaivattomuus. Hiusosioiden kiinnittäminen tapahtuu helposti piikkipäistä harjaa apuna käyttäen eikä mitään erillisiä erikoistyökaluja tarvita.

Olen lumoutunut Hairtalkin luonnollisuuteen. Haluan  kiihkeästi omaan tukkaani lisäpituutta ja runsaasti tuuheutta. En ole milloinkaan aikaisemmin kohdannut näin luonnollisen lopputuloksen aikaansaavaa tapaa lisätä hiuksiin pituutta ja volyymiä. Pienikokoiset ohuet hiusosiot ja huippuluokan Remy -hiuslaatu mahdollistavat lisähiuksen huomaamattoman kiinnityksen myös minun tukkani kaltaisten ultraohuiden hiusten "reuna-alueilla". Kurssilla tehty demotyö todisti väitteet huomaamattomuudesta todeksi - kiinnityskohtaa ei tunne ollenkaan hiuksia silittäessä. Koemallimme kertoi myös, että lisäkkeet eivät tunne miltään tukassa. 

Suurin haaste minun tukkani kanssa on tämä väri. Hiusosioita on saatavana noin viidessäkymmenessä eri sävyvaihtoehdossa - hehkuvista vaaleista liukuvärjättyyn ruskea-turkoosi yhdistelmään - tehostevärejä laskuista unohtamatta, juuri minulle sopiva sävy on silti itse värjättävä. Irtohiuksen värjäämisessä haasteena on suoravärien hoitavuus - hapetevärillä värjääminen onnistuu kyllä vaivattomasti -  minun tukkani nyt vain pitää enemmän juurikin hoitavista suoraväreistä. Pitäisi siis löytää sopiva turkoosi sävy ei-hoitavaa suoraväriä - tai sopiva yhdistelmä jonkun sarjan hapeteväri mixereistä - jotta irtohius saadaan täsmäämään nykyiseen väriini. 

Minua kiehtoo kyllä haaste näyttää asiakkaille, miten pienellä lisätyöllä hiusosiot on todella mahdollista saada täsmäämään juuri siihen unelmasävyyn unelmasta mitenkään tinkimättä. Minun ohut lurutukkani tukkani on kerrassaan täydellinen demotukka, jonka avulla näyttää käytännössä hiusosioiden huomaamattomuutta ja sitä miten olemattomasta tukasta voi saada täyteläisen ja ihanan.

Ensimmäistä kertaa voi aistia tuuhennoksien mukanaantuoman koukuttavuuden. Miten ihanaa on, että jokainen päivä voi olla hyvätukkapäivä. Ettei tarvitsisi enää yrittää vältellä hiuskeskusteluja omaa ohutta hiirenhätää peitellen.

Ei sillä, ettenkö rakastaisi ja rokkaisi omaa tukkaani juuri tälläisenä. Kyllä tällaisenakin minä pärjään - mutta minusta ei ole väärin unelmoida toisenlaisesta tukasta. Minä unelmoin runsaammasta hiukan pidemmästä tukasta, jonka saisi taipumaan nykyistä vaivattomammin ihanien kiharoiden avulla kivoihin vintage kampauksiin. Tämä unelma on täysin saavutettavissa budjetin osalta minulle, ilman että joutuisin tekemään luopumisia tai tinkimään perusarjesta. Minä koen, että tukkaunelmani toteuttamiselle olisi hyvät lähtökohdat.

Joten miksipä ei.

Haluan samalla rikkoa hiustenpidennyksiin liittyviä stereotyyppisiä mielikuvia ja tabuja. Että hiustenpidennys tarkoittaa aina yksinomaan gaalatilaisuuksissa ja suosituissa Insta fiideissä nähtäviä ylimaalisen pitkiä ja tuuheita liehukutreja. Että hiustenpidennykset voivat olla vain glamouria - vähän turhamaista ja vähän liioiteltua luksusta - vaikka todellisuudessa mahdollisuudet ovat paljon moninaisemmat. Muutaman huolella sijoitellun lisäosion avulla voidaan saattaa esimerkiksi stressin tai hormonimuutosten ohentama tukka vaivattomasti takaisin entiseen loistoonsa ja näin ollen auttaa ihminen pahimpien hiuspäivien yli ilman eroa aikaisempaan. Puhumattakaan maltillisista kokopään pidennyksistä, joiden avulla hiusten kasvatusprosessista voidaan tehdä huomattavasti kivuttomampi matka. 

Hairtalk Extensions tuoteperhe pitää teippikiinnitettävien hiusosioiden lisäksi sisällään myös tilapäiseen käyttöön suunnitellut siimakiinnitteiset halo-tuuhennokset sekä päälaella tapahtuvan hiusten ohenemisen ratkaisuksi kehitetyn "topper" lisäkkeen. Topper lisäke asetellaan päälaelle hiusten peitoksi hellävaraisesti klipsikiinnityksen avulla jolloin osioon kuuluvat otsatukka sekä sivuille ja takaraivolle laskeutuvat hiusosiot laskeutuvat paikalleen. Omaan tukkaan sulautuessaan topper kätkee päälaelta oman tukan läpi paistavan ihon alleen. Tällainen topper -osio on minun hiustenlähtötilassani aivan ihanteellinen, sillä se peittää alleen kaikki ne näkyvimmät ohentuneet kohdat ja bonuksena saisi vaihtelua etutukkaan. Minulle kovain rakas Betty Page bangs -otsatukka on hiukan lähempänä toteutumista. Ei ehkä jokapäiväisessä käytössä, mutta kenties topper osiolla toteutettuna sopivaa juhlaa varten laitettuna.

Olen intoa täynnä kurssin jäljiltä ja palan halusta päästä toteuttamaan asiakkaiden tukkaunelmia. Hairtalk Extension tuoteperheeseen tutustuminen on tehnyt minusta irto-osioilla tehtävien hiuskorjausten puolestapuhujan. Kurssin käytyäni minulla on nyt käytettävissäni Hairtalk Extension tuoteperhe unelmatukkien toteuttamisen työvälineenä.

Olen enemmän kuin innoissani tästä kaikesta!

Pieni review lienee paikallaan tässä kohden.
Hairtal Extension hiusosoiden plussat ja miinukset

+ superohut joustava kiinnityspinta
+ monipuolinen valikoma erilaisia hiusosioita,
joista valita pään eri alueille hiuksiin sulautuvuuden takaamiseksi parhaiten sopiva
+ helppokäyttöisyys
+ käyttömukavuus kantajan päässä
+ Fairtrade sertifioitua hiuskarvaa, jonka alkuperä on selvitettävissä
+ käyttöikä, yksi hiusosio voidaan käyttää uudelleen useaan kertaan
+ nopea kiinnitettävyys
+ hoitotuotesarja

- valmis värivalikoima suppeahko vaihtoehtoisia hiusvärejä rakastavalle
- täysin ultrablondia värivaihtoehtoa ei ole tarjolla
- koukuttavuus


Oikein inspiroivaa maanantaipäivää kaikille teille lukijoille!

Minä suuntaan tänään kulkuni Puistonkulman Parturi-Kampaamoon, jossa edessä odottaa tällä erää parin viikon työharjoitteluun. Kahden kuukauden kuluttua minä sitten palvelenkin siellä ihania asiakkaita kokopäivätoimisesti.


Rakkaudella,
Sallamari

Toisenlainen kampaus

Blogin sähköpostiin tippuu aika-ajoin - sopivan harvakseltaan - ehdotuksia ja vinkkejä mukavia postaustoiveita koskien. Yksi ihanalta lukijalta tullut sähköposti sisälsi sivulauseessa pienen pyynnön "Kun sä kerran opiskelet kampaajaksi, niin voisitko sä joskus antaa kivoja DIY hiusvinkkejä blogissa vaikka sillai että teet omaan tukkaan jotakin erilaisia lettikampauksia ja muita sykerönutturajuttuja."

Todella hyvä pyyntö, kun aika moni löytää hyviä vinkkejä oman tukan laittoon juurikin Internetin valtavasta tarjonnasta. Tarjolla on koko joukko taitavia hiustaikuribloggaajia sekä uskomattoman hienoja YouTube tutoriaaleja.

Minä en ikävä kyllä ole yksi heistä.

Ei sillä, ettenkö teknisesti osaisi toteuttaa varsin mukiinmeneviä kampauksia, vaan siksi että oma tukkani ei ole riittävän tuuhea kauniiden sykerö-letti-nuttura-messyhair -kampausten työmateriaaliksi.

Lukijapostin innoittamana päätin koettaa muutamaa arkityylistäni kovinkin eroavaa kampausta omaan tukkaani. Ainoastaan yksi kampauksista päätyy näkyville tänne blogin puolelle. Kaikki loput kokeilut olivat ikävä kyllä niin surullista katsottavaa minun tukassani, että ne jäävät yksinomaan yksityisarkistoni suojiin.

Kampausten harjoittelutarinassa on myös paljon positiivisia kuvakulmia. Tuli testattua ja harjoiteltua jos jonkin sortin letitys- ja punontatekniikkaa omaan tukkaan. Mietin myös siinä väkerrellessäni, onko tämä nykyinen kampaustyylini oikeasti se ainoa oikealta tuntuva vai voisiko jossakin aivan uudessa jutussa olla potentiaalia arkikampaukseksikin.

Yai ja Nei

Tässä kohtaan haluan ampua alas kaikki sellaiset väitteet, ettäkö ultralyhyeen Pixie Cut -henkiseen tukkaan ei muka saisi tehtyä mitään kampauksia. Pixie -tukka taipuu letti- tai up do -kampauksiin ihan siinä missä mikä tahansa muukin tukkapituus. Ainoa ikävä tosiasia ultralyhyen tukan kampauksia miettiessä on se seikka, että näyttääkseen kauniilta ultralyhyessä tukassa kampaus vaatii runsaasti materiaalia mistä loihtia kampaus. Hentotukkaisella ultralyhyt kampaus toimii ehkä parhaiten avonaisissa kampauksissa suorana tai kiharrettuna.

Hakusanat pixie cut braids ja pixie cut updo - lisää halutessasi vielä sana tutorial - Googleen näppäiltynä johdattavat halukkaat lyhyiden hiusten kampaustutoriaalien äärelle.

Kuvassa esittelemäni kampaus tunnetaan nimellä Double Braids tai Boxer Braids. Käytännössä kampauksessa on keskipään jakaus ja sitä reunustavat ohimolta alas niskaan kulkevat letit. Letit voi punoa osioita matkalla lisäten joko perinteisesti ranskalaiseen malliin tai vaihtoehtoisesti nurinperin hollantilaiseksi letiksi. Lyhyet tai irtoilevat suortuvat kieputellaan lettien lomaan kampaukseen mukaan piikkikampaa apuna käyttäen.

Minun tukkani leikkaus on epäsymmetrinen. Pään vasemmalla puolella hiukset ovat lähes tuplapituiset oikean puolen hiuksiin nähden.  Hiusten kehälinja on myös tasamittainen, eli hiukset ovat yhtä pitkän päälaella ja niskassa. Leikkaus toimii hienosti rullakampauksissa, mutta  lettikampauksiin se ei ole omiaan. Pieniä hajahiuksia napakan letin ulkopuolelle jää koko lailla iso joukko. Lakan ja piikkikamman avulla koetin kesytellä tuota letin ulkopuolelle jäävää joukkoa parhaani mukaan.

Enkä edes tohdi sanoa mitään tuosta väristä. Tyvikasvua on kuuden viikon edestä, kontrasti oman tyven ja tuon värjätyn osan välillä on aika huima. Tyvikasvu on juuri tässä hetkessä oikeastaan cool juttu - koulun salongissa me tekemällä teemme paljon tumma tyvi+vaaleampi latvaosa yhdistelmiä. Minä en osaa kantaa tyvikasvua kauniisti, sillä en tunne oloani kotoisaksi sekavärisessä tukassa. Lyhyessä tukassa tyvikasvu tuntuu paistavan heti ja minun silmääni tumma tyvi vain korostaa hiusten vähyyttä. Minusta tyvikasvu on todella cool aika monessakin tukassa. Olisi ihanaa jos itse osaisin olla supercool tyvikasvun kanssa.

Nappasin postauksen loppukommentikseni Pinterestin tarjonnasta muutaman aivan tyrmäävän inspiroivan tukkakuvan. Löytyy hienoja inspiraatioita niin tyvikasvun rokkaamiseen kuin ultralyhyen tukan kampauksiin.

Lyhyestä virsi kaunis. Tässä kaikki tältä erää aiheesta Vinkkejä ja Inspiraatioita Ultralyhyen Tukan Lettikampauksiin. Ehkä puolen vuoden kuluttua toistan aiheen aivan erilaisissa fiiliksissä.

Juuri tänään ja tällä tukalla jätän iloisena lettikampaukset ja niiden tutoriaalit toisten heiniksi. Joku jossakin rokkaa tyvikasvun ja lettikampaukset paljon minua paremmin ja se tekee minut valtavan iloiseksi. 

Minä riitän itselleni tälläisena.
Minun arkikampaukseni on toimiva ja sopii tämän hetken tukkamalliini.

Kiito ja anteeksi Pinteresti - nappasin omin lupineni nämä inspiraatiokuvat vailla krediittejä.
#badbadbad #nauhgtyofme

Oikein mukavaa viikonloppua!

Minua odottaa Road Trip seikkailu, josta kuulette lisää ehkä jo ensiviikolla.

Sneak Peak tunnelmia Road Trip kuulumisiin on tarjolla Instagramissa.

Rakkaudella,
Sallamari

Ojasta aallokkoon

Väittävät, että sitkeys lopulta palkitaan.

Muutama vuosi on vierhätänyt harjoitellessa, useampi sata yrityskertaa takana - nyt vihdoin uskallan sanoa osaavani jo alkeet.  Ymmärrän aallon harjat, tunnen kiharoiden huiput ja pohjat.

Rakkauteni lainekampauksia kohtaan on tulenpalavaa. Leikkasin aarrekarttaan kuvia - kampalaineita, kiharalaineita, Marcel aaltoja, papilijottirullien avulla toteutettua lainekuviota....

Lopulta minä ne laineet kesytin.

Eivät ne vielä aivan täydelliset ole, mutta hyvä alku jollekin  vielä paremmalle.

Ensimmäiset onnistuneet Marcel Wave -laineet minun omassa tukassani.

Olen ylpeä saavutuksestani.

Tästähän pääsee vain eteenpäin.

Edessä vallattomia laineita.

kesytöntä aallokkoa,

hyvä tukka -päiviä.

Sen sijaan, että ihailen ihania inspiroivia retrotukkaisia tyttöjä,

saan nykyisellään olla yksi heistä.

Kyllä, sitkeys palkitaan.

Työ tekijää opettaa, näissä sorminäppäryysjutuissa.

Mitä enemmän kokeilee, sitä näppärämmäksi siinä tulee.

Mukavaa uutta alkanutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Tyvikasvu Touch Up

Ajan kulumisen huomaa parhaiten hiuksien tyvikasvua tuijotellessa. Tässä kohtaa on varmaankin sopiva hetki myöntää, että olen tolkuttoman huono huolehtimaan tyvikasvun uudelleenvärjäyksestä. Ihailen tavattomasti "neljän viikon ihmisiä", heitä jotka varaavat kampaamokäynnin päätteeksi ajan seuraavaan tyvivärjäykseen - he näyttävät mielestäni hiusten osalta upealta aina.

Ei siis ole myytti, että jollakulla on hyvä tukkapäivä aina.

Minun hiusvärivalintani osalta haastavaa on oman hiuksen ja valitun hiusvärin kontrastiero. Oma luonnollinen hiusvärini on hyvin tumma ja pienen pieni tyvikasvu loistaa - varsinkin ohimoalueella -  majakan lailla vaalean värin rinnalla.

Ihana kamala tyvikasvu on tuttu juttu varmaan jokaiselle hiuksiaan värjäävälle.

Vaaleaa, tummaa ja punaista väriä silmällä pitäen onkin kehitetty lukemattomia tyvikasvun peittotuotteita. Tarjolla on suihkutettavaa tyvipuuteria, luomivärin kaltaista kakkuväriä, hiusmascaraa sekä jonkin sortin kevyttä puolipysyvää hapeteväriä. Punaisen tukan kaudella käytin itsekin Biozellin punaista tyvipuuteria kasvurajan häivytykseen pään keskiosalla. Punaisen tukan aika oli myös otsatukan aikaa, joten tyvikasvu oli eniten näkyvillä juurikin tuolla pään keskiosalla.

 Tyvikasvun peittohommissa onkin sopivan värisävyn löytäminen pastellisävyisen tukan kanssa eläessä astetta haastavampaa. Bongasin muuten taannoisella Citymarketvierailulla suihkutettavaa kuivashampoota ainakin kolmessa pastellisävyssä . Ikävä kyllä joukossa ei ollut sinistä sävyä - pinkkiä, violettia ja otakin harmahtavaa hyllystä löytyi.

Olen muutamaan otteeseen katsellut netissä hiusliituja pohtien sopisivatko ne ehkä hätävaraksi tyvikasvun peittoon. Vähän kuin viimeisksi oljenkorreksi niille päiville kun tyvikasvu yllättää kaikki sietokyvyn rajat, eikä tyveä hyvästä yrityksestä huolimatta juuri ehdi käydä värjäyttämässä tyvikasvua peittoon. Käydessäni hiusväriostoksilla Cybershopissa bongasin kassatiskiltä tarjouksessa tuollaisia pieniä kapeita hiusliituja, vieläpä aika tarkalleen oikean sinisen sävyssä.

Uteliaisuus vei voiton ja päätin kokeilla.

All done - väri on leviteltynä tiukasti kiinni tyveen.
Heräsi kysymys, että tältäkö tää pitäis nyt näyttää?

Ostin puhtaasti kokeilumielessä yhden liidun. Myyjä opasti käyttämään liitua joko kosteaan tukkaan tai niin että kostuttaa liidun pintaa ja lisää sitten liitua hankaamalla haluttuun kohtaan tukassa. Noita hiusliitujahan on oikeaoppisesti tarkoitus käyttää efektivärinä lähinnä hiuksen latvassa, joten minun tyviväri-ideani saattaisi kenties vaatia pientä hienosäätöä värin levittelyn suhteen.

Päätin kokeilla kostutettua liitua kuivaan tukkaan -tekniikkaa. Hyvin kevyt kostutus saa liidusta irtoamaan väriä todella hyvin. Väri tuntui jämähtävän tukkaan - tai hiusten etuosassa jopa nahkaan - varsin napakasti. Kosteana liitu on sävyltään huomattavasti kuivaa olomuotoa tummempaa ja hiuksiin kosteaa liitua levittäessä lopputulos jää hivenen tummaksi.

Kyllähän tuota liitua aivan äärimmäisen hädän tilanteessa voi käyttää tyvikasvua peittämään. Jokapäiväiseen käytöön en kyllä aijo liitua valjastaa. Liidun väri on erittäin pigmenttirikasta ja liidun koostumus on kuivuessaan ikävästi rapisevaa sorttia. Liidusta irtoava väri on myös hivenen tummaa minun ultravaalealle pastellitukalleni.

Tried and tested - 2/5

Onko joku teistä siellä ruudun toisella puolella soveltanut hiusliituja tyvikasvun fiksailussa? Vain olisiko sinulla vinkata jokin parempi patenttituote alati venyvien tyvivärjäysvälieni varalle.

Vinkkejä vastaanotetaan.

Elokuu hipii hitaasti ja vapaasti loppua kohti.

Huh, kohta ollaankin jo kokonaan syystunnelmissa.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Oman tyylin evoluutio - part I

Elokuu on ohittanut puolivälin, minä yllätän itseni huomaamalla että Project 333 kesäkokoelma 2016 ei  koskaan nähnyt päivänvaloa. En onnistunut löytämään kesäkuun alussa oikealta tuntuvia vaatteita kesäkokoelmaan ja sen seuauksena päädyin pohtimaan toistuvasti miten kasata sellainen koulussa-kotona-maailmalla toimiva yhteinäinen minun näköiseni vaatekaappi.

Eniten olen pohtinut vastausta kysymykseen,

Mitkä ovat ne minun näköiseni jutut juuri tässä kohtaa elämääni?

Hahmotellut inspiraatiokuvien avulla Minun Tyylini Aarrekattoja. Selvittänyt itselleni minun silmääni miellyttäviä tyylin kulmakiviä - asioita jotka näyttävät ja tuntuvat omanlaiselta

 Mikä minua innostaa, mitkä jutut inspioivat? Millaisten juttujen parissa esteettinen silmäni lepää tai mikä on kaunista ainoastaan jollakulla toisella.

Kaiken tyylipohdinnan tiimellyksessä ajattelin nyt viimein toteuttaa yhden paljon minulta pyydetyn aiheen ja esitellä teille valokuva-arkistojen kätköjä teemalla Minun Tyylini Kehityskaari. 

Ensimmäisessa osassa on luvassa tukka-meikkikatsaus, kakkososassa keskitytään sitten enemmän vaatekaappini sisällön kehitykseen.

Tyylini yksityiskohtia pohtiessa on kai helpointa aloittaa hiuksista.

Tunnustan avoimesti, että  hiukset omat minulle suuri kompastuskivi. Viimeksi eilen huokailin ihanien hulmuavien hiusten perään - olisi ihanaa väkertää niihin kaiken sortin vintagekiharoita ja tötterökampauksia.

Minun kohdallani hulmuavat vintagekiharat jäävät haaveeksi.

On rokattava parhaansa mukaan haivenilla mitä on annettu.

Tukka on vuosien mittaan elänyt varsin monivivahteikkaasti -  lyhentynyt, harventynyt, kasvanut , harventunut ja jälleen lyhentynyt. Olen muutamaan otteeseen aikaisemminkin kirjoitellut siitä, että olen kahdesti kokenut sulkasadon, tiputtanut valtaosan hiuksistani. Syy ajoittaiseen runsaaseen hiustenlähtöön ei vielä tänäänkään ole täysin selvillä - pälvikaljusta kyse ei ole, sen verran tiedän - vuosien mittaan olen oppinut elämään harvenneiden haituvieni kanssa.

Juuri nyt on meneillään pienimuotoinen sulkasato.
Saas nähdä miten monta karvaa jää jäljelle tällä kertaa.

Rakastan punaista väriä hiuksissa - mitä punaisempi on tukka, sen vähemmän kukaan kiinnittää huomiota hiuksiston ohkaisuuteen. Kuvia selaillessa huomaa, miten kautta vuosien punainen väri on se väri johon palaan aina uudelleen ja uudelleen. Ikävä kyllä ihoni sävy ei vain sovi kunnolla yhteen punaisen tukan kanssa. Punainen väri kasvojen lähellä saa ihoni näyttämään kalmankeltaiselta. 

Sininen väri eri sävyissää imartelee kauniimmin luonnostaan kalpeaa ihoani ja toimii punaisen tavoin todella hyvin harvenneiden hiuksien camourflage -värinä. Ensimäisen kerran kokeilin sinistä sävyä hiuksissani vuonna 2009. Siitä eteenpäin sininen väri on vieraillut hiuksissani vähintään kerran vuodessa. Tällä kertaa se on tullut jäädäkseen hiukan pidemmäksi aikaa - kaapissani komeilee kymmenen pullon varasto nykyistä BubbleGum Blue -sävyä.

Eikä hiustyylistä puhuessa sovi unohtaa etutukkaa - suora kasvoille laskeutuva etutukka on hiustyyleissäni punaisen turvavärin lisäksi se toinen asia johon tunnun palaavan toistuvasti. Lucky me - etutukka sopii minulle onneksi punaista väriä huomattavasti paremmin.

Huonojen hiusten innoittamana huiveista on tullut tärkeä osa minun omaa tyyliäni. Ensimmäisen kerran huivit ovat ilmestyneet kuvien perusteella osaksi vaatekaappiani joskus vuoden 2009 tienoilla.

 Mistä löysin innoituksen huiveille? - kysymys jota joudun hetken miettimään. Alun alkaen tarvitsin jonkin jutun, millä harhauttaa ihmisten katsee pois huonosta tukastani. Etsin sopivaa ratkaisua kataloogeista ja kirjastosta - vintagejuttuja rakastavana päädyin selamaan vyösikymmeniä vanhoja naistenlehtia inspiraation toivossa. Pin-up kuvista ja vanhoista naistenlehdistä löytyi omalta tuntuva ratkaisu huonojen tukkapäivien pelastukseksi - huivit.

 Minun tukkaturbaanini ottaa inspiraationsa 50 -luvun kotirouvan pyykkäyslookista, johon oman twistinsä tuo käyttämäni kuviolliset huivit.

Huivit ovat yksi asuste, joita rakastan kovasti.

Kauniit ihanat värikkäät huivit piristävät ankeintakin päivää.

Meikin osalta tyylini on satunnaisia kokeiluja lukuun ottamatta pysynyt aika pitkälle muuttumattomana. Vaalea pohjaväri, cat eye -rajaus luomilla, heleä poskipuna ja pisteenä Iin päällä kirkkaan sävyiset huulet on yksinkertaisuudessaan luottomeikkini resepti. Jokin retrohenkisessä meikissä on viehättänyt läpi aikuisiän.

Vaikka olehan minä kyllä kokeillut, enemmän gootimpaa ja sille vastapainoksi todella minimalistisen luonnollista meikkilookkia. Täsmäkopioinut minun mielestäni järisyttävän kauniiden ihmisten - Kat von D, Dita von Teese, Gwen Stefani - tyylejä näissä copycat -kokeiluissa kuitenkaan paremmin onnistumatta.

 Klassinen punainen huulipuna on ehdoton suosikkini, joskin vuosien saatossa olen kokeillut kauden trendivärejä nudeista tummahkoon liilaan.

Meikkileikkien osalta nude huulipuna on ehkä vähiten itseni näköinen kokeilu. Ihanan näköinen väi muiden huulilla, mutta omilla kasvoilla kaikin tavoin vieras. Hiukan samoja fiiliksiä herää countour -trendin kanssa. Ihan kiva idea ja kokeiltu on useamman sata kertaa, mutta ei nyt kuitenkaan se minun juttu. Nudehuulet ja poskivarjostukset löysivät tiensä yllä näkyvään kuvakollaasiinkin. Hassuinta on huomata kaikkein vanhimmissa kuvissa (ne joissa olen punaisella pitkällä tukalla) kerrassaan jäätävän rajut muotoilut kasvoilla - löytyy varjoja poskilta ja valoa poskipäiltä. Ajatelkaapa, tuo kuva on otettu reilu kymmenen vuotta sitten,. Voinee melkeinpä todeta että meikkitrendeissä minä olen ollut joskus muinoin reilusti aikaani edellä.

 Kulmakarvatvaikuttavat elävät aivan omaa elämäänsä vaihdellen olomuotoaan ultrakapeista enemmän täyteläisiin versioihin. Kuvia katsellessa mietin hiljaa mielessäni ajoittain lähes viivamaiseksi kutistuneita kulmiani - että mitenkähän minä nyt tuolla tavalla olen nuo piirtänyt?  Sävymaailmassakin näemmä seilataan kulmakarvatyylin osalta laidasta toiseen - kulmat sovitettuna hiusten sävyyn -  kaikenlaista on tullut siis kokeiltua. Kaarevuus on kulmissa kyllä kautta vuosien pysynyt yhtenevänä, kulmakarvoihin reilu kuusi vuotta sitten laitetulla kestopigmentoinnilla lienee osuutta tuohon asiaan.

Silmälasien osalta viimeiset viisi-kuusivuotta olen pysynyt uskollisena retrohenkisille kakkuloille. Ensimmäiset Cat Eye -lasit hankin joskus vuoden 2010 tienoilla nettikauppa Favopticin kautta. Minun mielestäni kaikista mieluisimmat lasit ovat muodoltaan ulkoreunoilta kevyesti ylöspäinsuuntautuvat jykevät muovikehykset. En osaisi enää edes kuvitella itseäni hengettömien ohutraamisten silmälasien käyttäjäksi.

Juuri nyt on lasien osalta menossa tämä Versace Love -kausi. Ovathan nuo kokoelmaani eksyneet lasit aivan kuin tehty juuri minulle.

Tässä kohtaa pitänee tunnustaa, että minä rakastaisin niin paljon omistaa mantelinmuotoiset pitkät punaiseksi lakatut kynnet. Elämäni ensimmäiset rakennekynnet tein itse itselleni ylioppilasjuhliini. Ostin kaupasta tippejä, liimaa, jauheita ja jotakin akryylilitkua sisältävän paketin ja loihdin sen avulla itselleni pitkät violetit juhlakynnen. Kynsien muoto oli yhdeksänkymmentäluvulle tyypillisesti laatikkomainen ja kaarevuuskin niissä kynsissä oli aivan omaa luokkaansa.

Näistä vuosista on kehittynyt niin rakennekynsienlaittotekniikat kuin minä tekijänä. Enää en lähde väkertämään itse itselleni mitään geelilakkausta kummempaa vaan kynsikuumeen iskiessä pahimmilleen istahdan mieluusti ammattitekijän käsittelyyn.

Kuten kuvista näkyy, toisinaan on kokeiltu klassisen punaisen lakkauksen rinnalla jotakin värikkäämpääkin. Tuo punainen lakka valkoisella puolikuukoristelulla -yhdistelmä on minulle se tietty - the One - kynsilakkaus, joka miellyttää tänäpäivänä kaikkein eniten.

Jäljellä on tällä erää enää korut. Kuten asu kuvista aktiivisimmat blogin lukijat ovakin ehkä jo bonganneet, minä olen korujen suhteen minimalisti. Venytyskorut korvissani vaihtuvat satunnaisesti jokapäiväisistä koruista johonkin koristeellisempaan, vaikkakaan ei ole mitenkään ennenkuulumatonta että vietän vuodenkin yksillä ja samoilla korvakoruilla niitä kertaakaan poistamatta. Kaulaani koristavat usein miten yksinkertaiset helmet - nykyisellään käytän helmiä paljon aikaisempaa useammin. 

Sormuksia käytän äärimmäisen harvoin. Mikäli valitsen asun seruaksi jotakin käteen sovitettavaa, kallistun sormuksien sijaan enemmin hansikkaiden puoleen. Sormukset ovat minusta kauniita - jonkun toisen sormissa. Rouvatittelistä huolimatta vihkisormuskaan ei viihdy kädessäni. En myöskään syty rannekoruista. Eivät vain yksinkertaisesti ole minua pukevia juttu.

Style is a reflection of your attitude and your personality.


Ensimmäinen osa evoluutiotarinaa oli tässä.
Palaamme aiheeseen vaate- ja asustetarinoiden kanssa vähän myöhemmin.

Mukavaa keskiviikkoa!


Rakkaudella,
Sallamari

Vintage lainekiharat

Sain syntymäpäivieni alla odottamattoman lahjan; 12 suloista Marcel Wave -klipsiä. Klipsit ovat aitoa retroa suoraan 70-luvulta. Tämä odottamaton lahja on oikea unelmien täyttymys, minä kun olen aina haaveillut taidosta loihtia hiuksiin ryhdikäs retrohenkinen lainekampaus.

Lainekampauksen luominen, jos mikä on tekniikkalaji. Eikä pidä väheksyä sitä tosiseikkaa, että laadukkaat oikeanlaiset työvälineet helpottavat lainetukan luontia kummasti. 

Rehellisyyden nimissä on kerrottava, että minä hiukan huijaan oman tukan laineiden kanssa. Todellisten märkään tukkaan yksinomaan näiden klipsien avulla tehtävien kampalaineiden sijaan minun kampaukseni pohjana on pinnikiharat sekä suoristusraudalla taiteillut tavis-kiharat. Tukan pidemmän puolen etuosassa pinnikiharat taiteilen laineiksi auki kampauksen ja klipsien avulla, kun taas hiusten takaosa ja lyhyempi sivu saavat osakseen muotoiluraudalla loihdittua kiharaa.

Pinnikiharat ovat nekin opettelun takana oleva taito. On mietittävä mihin suuntaa kiharaa kuljettaa, jotta valmis lainekampaus kulkee lopuksi toivottuun suuntaan. Ensimmäisillä harjoituskerroilla on näemmä vain yritettävä, erehdyttävä ja yritettävä sitkeästi taas uudelleen.

Onneksi on YouTube, Pinterest ja Vintage Hair Styles -opukset.

Kuten sanottua, lainekampaukset ovat tekniikkalaji, jossa tulos on suoraan verrannollinen harjoittelun määrään. Rehellisyyden nimissä tunnustan olevani täysin aloittelija lainekampauksien saralla. 

Omaan tukkaani olen harjoitellut laineita alle parikymmentä kertaa. Ketään ei yllättäne tieto että näiden uusien klipsien myötä olen harjoitellut paljon aikaisempaa innokkaammin. Laineet ovat niin ihanaa katseltavaa, mutta se niiden tekeminen. Ei onnistu, niin ei onnitu - motivoidu siitä sitten. Niin ja tietnekin kivempaa olisi, kun olisikin sellainen kiva tukka tukka mihin loihtia laineita.

Rehelliset kampalaineet omaan tukkaan eivät onnistu kehuttavasti, tulos on aika tavalla sotkuisen näköistä. Kenties oikeiden aineiden valinnassa vielä kokeiltavaa ja sorminäppäryys kaipaa rutkasti lisäharjoitusta. Pinnikiharan avulla luotujen laineiden osalta olen päässyt jo tyydyttävälle tasolle. Eiväthän ne laineet vielä ole aivan sileät ja ihan niin korkeaharjaiset kuin toivoa sopii, mutta harjoittelun myötä uskon pääseväni tällä tekniikalla kerrassaan hienoihin laineisiin käsiksi.

Omaa tukkaa mieluummin taiteilen laineita muille. Minusta lainekampauksien teko on rentouttavaa puuhaa. Tosielämän kampaamotyössä lainekampauksiin pääsee käsiksi melko harvoin. Onnea on ystävät, joiden tukalla pääsee harjoittelemaan laineiden taiteilussa tarvittavaa sorminäppäryyttä.

Elättelen mieleni perukoilla toivetta, että seuraavan vuoden kuluessa jonkinlaisesta lainekampauksesta tulee osa jokapäiväistä tyyliäni. Tällä hetkellä tukka on vielä himpun verran lyhyt kovin hienoihin lainekampauksiin, mutta huiviin tai hattuun yhdistettynä lainekampauksesta saa mukiinmenevän näinkin lyhyellä tukalla.

Jäämme siis jännityksellä odottamaan minkälaisia laineita tuleva vuosi tuo tullessaan. On jännittävää nähdä, miten hiustenlaittotaitoni kehittyy tästä pisteestä eteenpäin säännöllisen harjoittelun myötä.

Kuten kuvista huomaatte, lyhyeenkin tukkaan on mahdollista loihtia kivan näköinen retrolook. Netti on pullollaan hyviä tutoriaaleja mikäli mietit mistä aloittaa harjoittelu. Esimerkiksi hakusanalla pin curl waves tutorial löytyy mielettömästi hyviä vinkkejä lainekampauksiin eri mittaisiin hiuksiin.

Kenties minäkin liityn videotutoriaalini kanssa näiden ohjeiden joukkoon jonakin päivänä. Kunhan aika koittaa - sanonpa tällä hetkellä tutorial -pyyntöön niin.

Mukavaa elokuun alkua!

Rakkaudella,

Sallamari