Kulmakarvat ojennukseen

Synkkä väri levitettynä karvoille - tässä kohtaa näyttää hujalta, oikeat lakritsakulmat.
Ennen värin levitystä levitän kulma-alueelle öljyä ehkäisemään kestovärin ihoon tarttumista.

Joka toinen kauneusjulkaisu tuntuu toitottavan, että kulmakarvat ovat tämän hetken SE juttu - The hot IT . Trendien aallonharjalla ratsastaen ajattelin tällä kertaa jakaa muutamia mietteitä kulmakarvoista kanssanne. 

Minulla on kaksi erilaista settiä kulmakarvoja. Oikealla puolella päätä arpien katkoma hajanainen rivi ohuita hentoisia kulmakarvoja, vasemmalla kaunis täyteläinen kulmakarvarivi. Kulmakarvojani ei hyvällä tahdolla saa muistuttamaan toisiaan ilman erillistä täyteväriä, toisella puolella kun on tuplaten toisen puolen karvamäärästä. 

Oikean puolen kulmakarva on vaurioitunut kahdesti - kahdessa eri tapahtumassa - ennen kuin ehdin täyttää kaksi. Kulma on ommeltu kasaan komeiden tikkirivistöjen voimin, vamman tuhovoima jatkuu pintaa syvemmälle. Kulmaluun alueelta puuttuu lähes kokonaan tunto.

Teinivuosina nypin kulmakarvani lähes olemattomiksi viivoiksi (niinkin aika moni muukin 90 -luvun kasvatti), eikä vammautuneen puolen karvattomuus juurikaan haitannut silloin. Kuutisen vuotta sitten kulma-alueelle tatuointiin pysyvästi pohjaväri, joka edelleen on kevyesti näkyvissä ja tekee kulmistani yhtenäisemmän oloiset meikittöminä päivinä.

Uutta kulmakarvojeni elämässä on harmaantuminen. Kyllä luit aivan oikein h-a-r-m-a-a-n-t-u-m-i-n-e-n - minä harmaannun. Teknisesti oikeampi termi olisi kaiketi kertoa, että kulmakarvani ovat ikääntymisen myötävaikutuksesta alkaneet menettää pigmenttiään. Tilanne on yksiselitteisesti sellainen, että kauniiden tummien karvojen joukossa piileksii nykyään kokonainen lauma värittömiä karvoja kutsuen lisää kavereitaan mukaan näihin bileisiin.

Siistityt kulmat - yksittäisen karvan väri sulautuu ihan nätisti pohjaväriin,
eikä tulos mustiksi värjätyistä karvoista huolimatta näytä lainkaan lakritsapötkylöiltä.

Ratkaisuksi vaaleneviin kulmiini olen keksinyt kulmakarvojen kestovärjäyksen. 

Kestoväri kulmakarvoissa on minulle sellainen juttu, jota harrastin ahkerasti joskus 90 -luvun loppupuolella yhdessä kaareviksi permanentattujen värjättyjen ripsien kanssa. Kävin kampaamossa säännöllisesti värjäämässä ripset ja kulmat. 2000 -luvun saapuessa tapa unohtui - ehkä iski budjettikriisi ja piti investoida vähät rahansa tärkeämpään - enkä muistanut koko kestovärjäyksen olemassaoloa ennen kuin koulussa perehdyimme tarkemmin silmänalueen karvojen värjäykseen.

Kyllä, edelleen kampaamoissa tehdään ripsi- ja kulmavärjäyksiä, ovat muuten erittäin suosittuja - tämä tiedoksi teille kaikille muille, joiden elämässä ripsi/kulma -kestovärjäys on jäänyt muistona 90 -luvun arkistoihin.

Minä värjäilen kulmiani itse kotona sunnuntai-iltaisin. Kulmakarvavärjäykseni on sarjassa asioita joita teen itselleni tavalla, jota en liiketyöskentelyssä suosittele kenellekään. Minä nimittäin värjään kulmani mustalla värillä, - tiedostaen miten hurjan mustaa ja pigmenttirikasta käyttämäni sävy on. Miten musta ei oikeastaan ole luonnollisen kaunis kenenkään kasvoilla, vaan oikeampi valinta olisi sekoitus ruskeita sävyjä ja harmaata väriä.

Itse itselleen tehdessä tekee asiat aika lailla toisin kuin työelämässä. Ensinnäkin pidän synkkää mustaa väriä karvoilla muutaman hassun minuutin. Nyt harmaat karvat havaittuani toistan värjäyksen säännöllisesti viikoittain. Kevyesti väriä, säännöllinen touch up - synkkä haalistuva salaisuuteni on piiloon peitetty.

Värinä kotioloissa käytän Ion Color Brilliance -kulmakarvaväriä. Asiakastyöskentelyssä pidän enemmän RefectoCil sarjasta hyvän pigmenttisyden, sävyvaihtoehtojen sekä helpon levittyvyyden vuoksi. Valitettavasti itselläni tuo RefectoCil sarja aiheuttaa kovaa kirvelyä ripsiä värjätessä ja sen vuoksi olen kotikäyttöön kokeilumielessä hankkinut muita värisarjoja. Ion Color ei ärsytä silmiäni ollenkaan vaan voin pitää väriä kirvelyittä silmissä koko ripsien värjäykseen tarvittavan ajan.

Vinkkinä kerron tässä, että mikäli sinusta tuntuu ripsien kestovärjäyksen yhteydessä aivan sietämätöntä kirvelyä kysy seuraavaa värjäyskertaa suunnitellessasi rohkeasti olisi kampaajalla/kauneussalongissa tarjolla jotakin toista värisarjaa. Omista kokeiluistani viisastuneena voin vakuuttaa, että väreissä on eroja.

 Ripsien värjäys ei saisi tuntua oikeastaan miltään - kirvely ja polte eivät ainakaan kuulu asiaan. Tekijäosapuolen puolustuspuheenvuorona on sanottava, että ellei asiakas itse kerro toimenpiteen aikana mahdollisesti ilmenneestä poltteesta ja kutinasta, on äärimmäisen vaikeaa ehdottaa tuotteen vaihtoa toiseen. Minä pyrin värjäämään asiakkaan karvat mahdollisimman hyväpigmenttisillä laajan sävyvalikoiman tuotteilla, mutta ikävien oireiden ilmetessä vaihdan mieluusti tuotteen asiakkaalle paremmin sopivaan. Hyvä lopputulos on usein kompromissien summa.

Oho, eksyttiin hetkeksi asiasta vähän asian viereen. Tärkeitä ja hyviä vinkkejä kylläkin, joten jätän ne paikalleen tarinan tähän kohtaan.

Muutama sana vielä kulmakarvoistani. Karvaan lisätyn kestovärin lisäksi piirrän kulmakavalinjat yhteneviksi aina meikin teon yhteydessä. Olen vannoutunut kulmakynäihminen. Kokeiltu on sekä puuteriväriä että erilaisia geeliväriyhdistelmiä, palaan niistä toistuvasti takaisin turvalliseen pehmeään kulmakynään. Vuosien saatossa kulmakynät ovat parantuneet laatunsa puolesta aiva huimasti, nykyisin tarjolla olevia kyniä on ilo käyttää - pigenttiä riittää ja väri liukuu tuotteesta iholle kauniisti.

Kulmakarvojeni salaisuudet on nyt avattu.

Uusi viikko on rykäisty käyntiin. Tällä viikolla onkin luvassa taas kaikkea jännittävää. Perjantaina suuntaan kulkuni JunttiPee ja ystäväni Jaana seuralaisinani kohti Ruotsia. Ensi viikolla sitten luvassa Ruotsiterveisiä ja Look Book -asuinspiaatiokuvia reissusta.

Oikein mukavaa elokuun viimeistä viikkoa teille kaikille!

Rakkaudella,

Sallamari

Oman tyylin evoluutio - part I

Elokuu on ohittanut puolivälin, minä yllätän itseni huomaamalla että Project 333 kesäkokoelma 2016 ei  koskaan nähnyt päivänvaloa. En onnistunut löytämään kesäkuun alussa oikealta tuntuvia vaatteita kesäkokoelmaan ja sen seuauksena päädyin pohtimaan toistuvasti miten kasata sellainen koulussa-kotona-maailmalla toimiva yhteinäinen minun näköiseni vaatekaappi.

Eniten olen pohtinut vastausta kysymykseen,

Mitkä ovat ne minun näköiseni jutut juuri tässä kohtaa elämääni?

Hahmotellut inspiraatiokuvien avulla Minun Tyylini Aarrekattoja. Selvittänyt itselleni minun silmääni miellyttäviä tyylin kulmakiviä - asioita jotka näyttävät ja tuntuvat omanlaiselta

 Mikä minua innostaa, mitkä jutut inspioivat? Millaisten juttujen parissa esteettinen silmäni lepää tai mikä on kaunista ainoastaan jollakulla toisella.

Kaiken tyylipohdinnan tiimellyksessä ajattelin nyt viimein toteuttaa yhden paljon minulta pyydetyn aiheen ja esitellä teille valokuva-arkistojen kätköjä teemalla Minun Tyylini Kehityskaari. 

Ensimmäisessa osassa on luvassa tukka-meikkikatsaus, kakkososassa keskitytään sitten enemmän vaatekaappini sisällön kehitykseen.

Tyylini yksityiskohtia pohtiessa on kai helpointa aloittaa hiuksista.

Tunnustan avoimesti, että  hiukset omat minulle suuri kompastuskivi. Viimeksi eilen huokailin ihanien hulmuavien hiusten perään - olisi ihanaa väkertää niihin kaiken sortin vintagekiharoita ja tötterökampauksia.

Minun kohdallani hulmuavat vintagekiharat jäävät haaveeksi.

On rokattava parhaansa mukaan haivenilla mitä on annettu.

Tukka on vuosien mittaan elänyt varsin monivivahteikkaasti -  lyhentynyt, harventynyt, kasvanut , harventunut ja jälleen lyhentynyt. Olen muutamaan otteeseen aikaisemminkin kirjoitellut siitä, että olen kahdesti kokenut sulkasadon, tiputtanut valtaosan hiuksistani. Syy ajoittaiseen runsaaseen hiustenlähtöön ei vielä tänäänkään ole täysin selvillä - pälvikaljusta kyse ei ole, sen verran tiedän - vuosien mittaan olen oppinut elämään harvenneiden haituvieni kanssa.

Juuri nyt on meneillään pienimuotoinen sulkasato.
Saas nähdä miten monta karvaa jää jäljelle tällä kertaa.

Rakastan punaista väriä hiuksissa - mitä punaisempi on tukka, sen vähemmän kukaan kiinnittää huomiota hiuksiston ohkaisuuteen. Kuvia selaillessa huomaa, miten kautta vuosien punainen väri on se väri johon palaan aina uudelleen ja uudelleen. Ikävä kyllä ihoni sävy ei vain sovi kunnolla yhteen punaisen tukan kanssa. Punainen väri kasvojen lähellä saa ihoni näyttämään kalmankeltaiselta. 

Sininen väri eri sävyissää imartelee kauniimmin luonnostaan kalpeaa ihoani ja toimii punaisen tavoin todella hyvin harvenneiden hiuksien camourflage -värinä. Ensimäisen kerran kokeilin sinistä sävyä hiuksissani vuonna 2009. Siitä eteenpäin sininen väri on vieraillut hiuksissani vähintään kerran vuodessa. Tällä kertaa se on tullut jäädäkseen hiukan pidemmäksi aikaa - kaapissani komeilee kymmenen pullon varasto nykyistä BubbleGum Blue -sävyä.

Eikä hiustyylistä puhuessa sovi unohtaa etutukkaa - suora kasvoille laskeutuva etutukka on hiustyyleissäni punaisen turvavärin lisäksi se toinen asia johon tunnun palaavan toistuvasti. Lucky me - etutukka sopii minulle onneksi punaista väriä huomattavasti paremmin.

Huonojen hiusten innoittamana huiveista on tullut tärkeä osa minun omaa tyyliäni. Ensimmäisen kerran huivit ovat ilmestyneet kuvien perusteella osaksi vaatekaappiani joskus vuoden 2009 tienoilla.

 Mistä löysin innoituksen huiveille? - kysymys jota joudun hetken miettimään. Alun alkaen tarvitsin jonkin jutun, millä harhauttaa ihmisten katsee pois huonosta tukastani. Etsin sopivaa ratkaisua kataloogeista ja kirjastosta - vintagejuttuja rakastavana päädyin selamaan vyösikymmeniä vanhoja naistenlehtia inspiraation toivossa. Pin-up kuvista ja vanhoista naistenlehdistä löytyi omalta tuntuva ratkaisu huonojen tukkapäivien pelastukseksi - huivit.

 Minun tukkaturbaanini ottaa inspiraationsa 50 -luvun kotirouvan pyykkäyslookista, johon oman twistinsä tuo käyttämäni kuviolliset huivit.

Huivit ovat yksi asuste, joita rakastan kovasti.

Kauniit ihanat värikkäät huivit piristävät ankeintakin päivää.

Meikin osalta tyylini on satunnaisia kokeiluja lukuun ottamatta pysynyt aika pitkälle muuttumattomana. Vaalea pohjaväri, cat eye -rajaus luomilla, heleä poskipuna ja pisteenä Iin päällä kirkkaan sävyiset huulet on yksinkertaisuudessaan luottomeikkini resepti. Jokin retrohenkisessä meikissä on viehättänyt läpi aikuisiän.

Vaikka olehan minä kyllä kokeillut, enemmän gootimpaa ja sille vastapainoksi todella minimalistisen luonnollista meikkilookkia. Täsmäkopioinut minun mielestäni järisyttävän kauniiden ihmisten - Kat von D, Dita von Teese, Gwen Stefani - tyylejä näissä copycat -kokeiluissa kuitenkaan paremmin onnistumatta.

 Klassinen punainen huulipuna on ehdoton suosikkini, joskin vuosien saatossa olen kokeillut kauden trendivärejä nudeista tummahkoon liilaan.

Meikkileikkien osalta nude huulipuna on ehkä vähiten itseni näköinen kokeilu. Ihanan näköinen väi muiden huulilla, mutta omilla kasvoilla kaikin tavoin vieras. Hiukan samoja fiiliksiä herää countour -trendin kanssa. Ihan kiva idea ja kokeiltu on useamman sata kertaa, mutta ei nyt kuitenkaan se minun juttu. Nudehuulet ja poskivarjostukset löysivät tiensä yllä näkyvään kuvakollaasiinkin. Hassuinta on huomata kaikkein vanhimmissa kuvissa (ne joissa olen punaisella pitkällä tukalla) kerrassaan jäätävän rajut muotoilut kasvoilla - löytyy varjoja poskilta ja valoa poskipäiltä. Ajatelkaapa, tuo kuva on otettu reilu kymmenen vuotta sitten,. Voinee melkeinpä todeta että meikkitrendeissä minä olen ollut joskus muinoin reilusti aikaani edellä.

 Kulmakarvatvaikuttavat elävät aivan omaa elämäänsä vaihdellen olomuotoaan ultrakapeista enemmän täyteläisiin versioihin. Kuvia katsellessa mietin hiljaa mielessäni ajoittain lähes viivamaiseksi kutistuneita kulmiani - että mitenkähän minä nyt tuolla tavalla olen nuo piirtänyt?  Sävymaailmassakin näemmä seilataan kulmakarvatyylin osalta laidasta toiseen - kulmat sovitettuna hiusten sävyyn -  kaikenlaista on tullut siis kokeiltua. Kaarevuus on kulmissa kyllä kautta vuosien pysynyt yhtenevänä, kulmakarvoihin reilu kuusi vuotta sitten laitetulla kestopigmentoinnilla lienee osuutta tuohon asiaan.

Silmälasien osalta viimeiset viisi-kuusivuotta olen pysynyt uskollisena retrohenkisille kakkuloille. Ensimmäiset Cat Eye -lasit hankin joskus vuoden 2010 tienoilla nettikauppa Favopticin kautta. Minun mielestäni kaikista mieluisimmat lasit ovat muodoltaan ulkoreunoilta kevyesti ylöspäinsuuntautuvat jykevät muovikehykset. En osaisi enää edes kuvitella itseäni hengettömien ohutraamisten silmälasien käyttäjäksi.

Juuri nyt on lasien osalta menossa tämä Versace Love -kausi. Ovathan nuo kokoelmaani eksyneet lasit aivan kuin tehty juuri minulle.

Tässä kohtaa pitänee tunnustaa, että minä rakastaisin niin paljon omistaa mantelinmuotoiset pitkät punaiseksi lakatut kynnet. Elämäni ensimmäiset rakennekynnet tein itse itselleni ylioppilasjuhliini. Ostin kaupasta tippejä, liimaa, jauheita ja jotakin akryylilitkua sisältävän paketin ja loihdin sen avulla itselleni pitkät violetit juhlakynnen. Kynsien muoto oli yhdeksänkymmentäluvulle tyypillisesti laatikkomainen ja kaarevuuskin niissä kynsissä oli aivan omaa luokkaansa.

Näistä vuosista on kehittynyt niin rakennekynsienlaittotekniikat kuin minä tekijänä. Enää en lähde väkertämään itse itselleni mitään geelilakkausta kummempaa vaan kynsikuumeen iskiessä pahimmilleen istahdan mieluusti ammattitekijän käsittelyyn.

Kuten kuvista näkyy, toisinaan on kokeiltu klassisen punaisen lakkauksen rinnalla jotakin värikkäämpääkin. Tuo punainen lakka valkoisella puolikuukoristelulla -yhdistelmä on minulle se tietty - the One - kynsilakkaus, joka miellyttää tänäpäivänä kaikkein eniten.

Jäljellä on tällä erää enää korut. Kuten asu kuvista aktiivisimmat blogin lukijat ovakin ehkä jo bonganneet, minä olen korujen suhteen minimalisti. Venytyskorut korvissani vaihtuvat satunnaisesti jokapäiväisistä koruista johonkin koristeellisempaan, vaikkakaan ei ole mitenkään ennenkuulumatonta että vietän vuodenkin yksillä ja samoilla korvakoruilla niitä kertaakaan poistamatta. Kaulaani koristavat usein miten yksinkertaiset helmet - nykyisellään käytän helmiä paljon aikaisempaa useammin. 

Sormuksia käytän äärimmäisen harvoin. Mikäli valitsen asun seruaksi jotakin käteen sovitettavaa, kallistun sormuksien sijaan enemmin hansikkaiden puoleen. Sormukset ovat minusta kauniita - jonkun toisen sormissa. Rouvatittelistä huolimatta vihkisormuskaan ei viihdy kädessäni. En myöskään syty rannekoruista. Eivät vain yksinkertaisesti ole minua pukevia juttu.

Style is a reflection of your attitude and your personality.


Ensimmäinen osa evoluutiotarinaa oli tässä.
Palaamme aiheeseen vaate- ja asustetarinoiden kanssa vähän myöhemmin.

Mukavaa keskiviikkoa!


Rakkaudella,
Sallamari

Arkimeikin uudet tuulet suoraan 40 -luvulta

Ajattelin tehdä aivan aluksi pienen gallupin. Käsi ylös jokainen, joka rohkenee tunnustaa jo saaneensa pienen yliannostuksen  tuosta tämän hetken kuumimmasta meikkitrendistä; kasvojen varjostuksesta tai kaiken sortin Face Sculpting Kit -tuotteista?

Minä tunnustan, minusta Face Sculpting villitys ampuu jo hiukan yli. Bongasin matkalla Kampin bussiasemalta kahvilaan kuudet näkyvät poskivarjostukset. Oli nuoria aikuisia, vanhempia rouvahenkilöitä ja suloinen ala-asteikäinen tyttökaksikko - kaikilla samankaltaiset ruskeat raidat poskiluuta korostamassa sekä hehkuva raita kuin polkuna johdattamassa katsetta nenänvartta pitkin otsaluulle. Toisilla enemmän toisilla vähemmän huomiota herättävästi, mutta ohi kulkiessa selvästi bongattavissa jokaisella kuitenkin.

Meikkikirppispalstat pullistelevat ABH varjostuskittien (ja kulmatuotteiden) ostotarjouksia. Eikä väliä onko aitoa, kuhan asian kannessa vain lukee maagiset kirjaimet ABH. Minua väkisellään vähän hymyilyttää, eipä sillä Anastacia Beverly Hllls on hyvinkin runsaspigmenttistä laadukasta kosmetiikkaa, mutta tuo yletön hehkutus sekä tuo pakko saada tämä tuote -asenne. Tämän hetken halutuimmat kasvomallit kun pystyy näemmä luomaan vain ABH tuotteisiin turvautuen.

Minä yhdistän mielessäni ABH tuotteet ja näkyvät kasvovarjostukset supersuloisiin Drag Queen taiteilijoihin. Ensimmäistä kertaa kuulin ABH tuotteista juurikin naismuottiin itsensä muuntavan herrasmiehen kautta. Tuotteet olivat riittävän peittäviä ja kestäviä upeiden illuusioiden luomista silmällä pitäen. Niiden avulla oli helppoa solahtaa tuohon arkiminästä radikaalilla tavalla eroavan toisen minän rooliin.

Tuntuu, että enemmistö naisista haluaa jokapäiväisesti solahtaa nykyisten meikkitrendien valossa johonkin toiseen minään. Arkiminä on joku sellainen tyyppi, joka esiintyy aamu kuuden ja kahdeksan välissä oman kodin seinien sisällä. Naamio päälle ja menoksi.

Face Sculp -kultin klooniarmeijat marssivat kaduilla ja Instafiidissä.

Tuorein kosmetiikkalöytöni - Handmade natural look lashes.
Käsintehdyt kyllä, luonnollisen näköiset ehkä jossakin Bambilandiassa.
Silmiin laitettuna kyllä huomattavasti kauniimmat ja luonnollisemmat kuin tässä rasiassa.

Millähän oikeudella minä näitä mielleyhtymiä tässä taas pyörittelen - totuus kuitenkin on se, että minäkin rakastan runsaalla kädellä meikkaamista. Kasvot ovat mitä loistavin canvas vaikka millaisille luomuksille. Eivätkä ole minun kasvoni säästyneet ruskeilta poskiraidoilta tai nenänvartta pitkin valoa kuljettavalta korostusväripolulta - been there, done that.

Pohdintojeni ja havainnoinnin takana on taas kerran tyylikuplat.

Olen miettinyt omaa tyyliäni koskevia seikkoja useamman viikon ajan. Selannut mielenkiintoisia sivuja ja tuijotellut kymmeniä tutoriaaleja. Olen ottanut jopa osaa kerrassaan mielenkiintoisiin forum keskusteluihin ja niiden innoittamana pysähtynyt hetkeksi kunnolla katselemaan maailmaa minun ympärilläni.

Olen ottanut itselleni tilaa pohtia kaikkea tämän hetken kuumimpien meikkitrendien ja totaalisen meikkaamattomuuden väliltä. Kahlaillut läpi aikakausien pohtien ilmiöitä ja tekijöitä noiden ilmiöiden taustalla. Tunnustan tähän väliin, että näillä pohdinnoilla välttelen onnistuneesti opintojeni kirjallisten etätehtävien kimppuun käymistä. Minä vain vähän hairahduin sivupolulle, sillä muoti-ilmiöt - hiukset ja kosmetiikkatrendit - ovat vain kerrassaan niin kiehtovia juttuja. Huomaatteko miten sitkeästi vakuuttelen itselleni olevani oikeasti ihan oikealla asialla todellisuudessa sitä aidosti tärkeän tekemisen tekemistä vienosti vältellessäni.

Mutta olen minä jotakin löydöksiä ja oivalluksia tutkimusmatkani varrella tehnyt.

Tämän päivän kuumin meikki-idoli on kuulemma Kim Kardashian, 

minuapa inspiroi juuri tässä hetkessä Ava Garner.

Löysin itseni rakastumasta taas uudelleen yksinkertaisuuteen. Olen hullaantunut ajatukseen, että meikkipussini sisältää alle kymmenen tuotetta ja niiden avulla luon kymmenessä minuutissa itseni näköisen arkimeikin. Pelkistettyä yksinkertaisuutta, kuitenkin siten että kasvoissa on jotakin vangitsemassa katsetta.

Tämän hetken suurin inspiraationi meikkauksessa on 1940 -luku.

1940 -luvun meikki on käytännöllinen ja supernaisellinen. Pula-ajasta huolimatta onnistuttiin löytämään keinot vahvistaa naisellisuutta yksinkertaisen ehostuksen keinoin. 

 Ehostuksessa huomio keskittyy kulmakarvoihin ja huolella punattuihin huuliin. Kulmakarvat saavat olla luonnolliset ja tuuheat, kulmakarvan kaarta pyritään erityisesti korostamaan. Tämän on meikin ehkä haastavain osa kaltaisellani harvakulmaisella - miten luoda luonnolliset pehmeät, mutta samalla kuitenkin korostetun kaarevat, kulmat. Vaatii harjoitusta - tunnustan - sillä kulmakarvat ovat  minulla se heikoin lenkki. Se osa kasvoista, joille osaa tehdä vähiten yhtään mitään. 

Suosikkini on 40-luvun arkimeikissä tyypillinen "paljaus" silmämeikin osalta. Puuteroidut luomet, kevyt rajaus yläluomen sisäreunassa luomassa yhtenäisyyden tunteen ripsirajaan ja pehmeä kerros ripsiväriä - siinä yksinkertaisuudessaan kaikki silmämeikin osalta. Kevyellä ylärajauksella, kullanhohtoisella luomivärillä sekä irtoripsillä silmiin saa sopivasti potkua juhlatilanteita varten.

Korallinsävyistä poskipunaa poskipäiden korkeimpaan kohtaan - siinä kaikki väri, mitä poskipäiden, otsan ja leuan alueelle tuodaan kevyen meikkivoidekerroksen ja puuterin lisäksi.

Lopuksi se meikin suosikkiosa - raikkaat punaiset huulet. Huulet rajataan ylähuulen osalta hieman luonnollisen huulirajan yli Hunters Bow -kaaren aikaansaamiseksi. Rajauksen sisäpuoli täytetään tasaisesti hehkuvan punaisella värillä. Parhaan kiillon huuliin saa matta punan ja vaseliinin yhdistelmällä. Mikäli Hunters Bow -huulet ovat vieras käsite, hyviä esimerkkejä löydät Googlaamalla esimerkiksi "Joan Crawford Lips"

"Hunters Bow -lips shape, created to you by Max Factor."

Mielestäni meikin yksinkertaistaminen on tuonut esille parhaat puolet kasvoistani. Vähemmän on enemmän -sanonta pätee kyllä täydellisesti taas kerran. Olen selkeästi nyt oivaltanut, että vintage inspired -tyyli on eniten minun näköiseni juttu. 

Meikkitrenditutkimusten myötä olen päätynyt myös sellaiseen tulokseen, että huulien pienimuotoisellekaan kosmeettiselle täytölle ei ole juuri tässä hetkessä tarvetta. Totta on, että olen haaveillut huulitäytteistä jo kauan aikaa - kuitenkaan täydellisesti koskaan kykenemättä itselleni selventämään miksi. Mikä on se tarve, jota huultenmuotoilu lopulta palvelee?

Vaikka miten ihailen täyteläisiä huulia toisilla, onko se sittenkään osa minua. Vaikka kopioisin täydellisesti toisen ihmisen signature -meikin tai minkä tahansa muun toisen kasvoilla (tai yllä) täydelliseltä näyttävän ominaisuuden ei se minun päälläni koskaan toimi samalla tavalla. Ihailu sekä inspiroituminen ja niiden vaikutuksesta itse oivaltamani Minun Juttuni on lopulta kuitenkin se kaunein ja toimivin juuri minun ylläni.

Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa.

Mistä sinä amennat inspiraatiota elämääsi juuri tässä hetkessä?

Oikein mukavaa alkanutta elokuuta!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. teksti on tälläkin kertaa oikoluettu - lukijaystävällisyys on tärkeää.

Oman näköisenä lomallakin

Nakunaama

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat vahvasti omaksuneet its4elleen tietyn tyylin - tietynlaiset vaatteet, tietynlainen meikki ja peilikuva tuntuu niiden kanssa omanlaiselta.

Seuraavana tuleva tunnustus kuulostaa omaankin korvaan hassulta. Olen nimittäin myöskin yksi niitä ihmisiä, jotka lomalle pakkaavat mukaa tavallista vähemmän kosmetiikkatuotteita ja meikkejä - SILLÄ lomalla pärjää kyllä kevyemminkin.

Lomatavaroiden joukkoon pakkasin taas kerran arkimeikkien sijaan vain jotakin pientä meikkilaatikon kätköistä. Vähän BB voidetta (jonka toistuvasti totean minulle sopimattomaksi), jonkun satunnaisen hutiosto ripsivärin, puoliksi kuivaneen kajal kynän, puhkikuluneen poskipunan - kaikkea sellaista mikä oikeasti olisi pitänyt poistaa meikkiboxista jo aikoja sitten, mutta joka yhä lojuu siellä just in case -tilanteita varten.

Sittenon vielä se toinen lomapakkauseni "pihistelyn" paikka - ihonhoitotuotteet. Jokin hassu ääni päässäni vakuuttaa, että kyllä koko perhe yhden loman pärjää perusrasvan varassa. Sitäpaitsi onhan meillä lisäksi After Sun -voide ja puhdasta aloeveraa geeliänä aurinkonpolttamia varten.

Vähällä pärjää, kun vaan kovasti tahtoo pärjätä.

Just for Fun -hankinnat

Hienolta kuullostava suunnitelma, muttei toimunut tälläkään kertaa. 

Joudun avoimesti tunnustamaan, että on asioita joita en näemmä opi millään. Esimerkiksi sitä, että ollakseen itsensä näköinen myös lomalla, pitää käytössä olla sama kosmetiikka-arsenaali ja ihonhoitotuotteet kuin kotonakin.

Kahden päivän lomailun jälkeen koko päiväinen ulkona-ja-veden-ääressä -lomarutiini on tuottanut ei-niin-toivottuna tuloksena rutikuivan ihon. Aurinko ei ole ystäväni, kauniin rusketuksen sijaan ihoni muuttuu heloittavan punakaksi sekä pintakuivaksi. Iho on silmin nähden kuiva enkä edes tohi pohtia sitä miltä kasvojen alueen iho tuntuu. Kiristää ja kutittaa - olo tuntuu kirjaimellisesti kohtuullisen grillatulta.

Ensiapuun hain lähi-Tesconn valikoimista purkin tehokosteuttavaa yörasvaa - ei riittänyt perusvoide enää paikkaamaan saavutettua kuivuuden astetta kasvoillani. Tänään Budapestiin saavuttuamme löysin läheiseltä ostarilta Lush liikkeen ja ihanien myyjätyttöjen avustuksella halkeilevaksi kuivunut ihoni saa tänään osakseen hieman lisää kosteutusta.

Lähi-Tescosta löydetyillä Miss Sporty meikeillä sai vajavainen meikkipussini myös paljon kaivattua täytettä itseeni. BB-voide ei levittynyt ja kajalkynäkin katkesi viimeisen kerran. Totesin että parasta on hannkkin uudet perustarvikkeet nopean itseni näköisen meikin loihtimiseen.

Miss Sporty on vaatimattomasta ja hivenen naivistisen lapsekkaasta ulkonäöstään huolimatta edullisen kosmetiikan sarjassa kärkisijoja hätyyttelevä tuoteperhe.  Rimmel brändin "pikkusiskomerkin" tuotteet ovat omien sanojensa mukaan eläinkokeettomia ja vegaanisia. Eivät tietenkään mitään MAC -laatuisia tuotteita tai ihastuttavia Dior pakkauksia joita esittelee mielellään ympäristölle. Vaatimattomia ja edullisia, siitä huolimatta toimivia tasalaatuisia hyvällä pigmenttimäärällä varustettuja käyttöä kestäviä tuotteita - siksi valintani on meikkipussin täytteeksi Tescon valikoimista on juurikin Miss Sporty

Miss Sporty on minulle Irlannin ajoilta tuttu merkki, jota ostan ihan mieluusti sen edullisuuden vuoksi aina kun reissatessa sarjan tuotteita sattuu tarjolle. Suunnitelmissani on vielä ennen kotiipaluuta käydä täydentämässä Miss Sporty kokolmaani parin iloisensävyisen estemäisen rajausvärin myötä.

Emergenay MakeUp Kit

Auringon voimasta voin sen verran kehaista, että ihoni ei enää ole sävyltään aivan keittiökaappien valkoinen. Punotuksen alta paljastuu hieman keittiökaapinvalkoista raikkaamman täyteläisempi sävy.

Tuo rusketukseen taipumattomuuteni on perheen keskuudessa yltynyt vitsin asteelle - muut ruskettuvat kauniin pronssin sävyisiksi, minun ihoni saa auringon vaikutuksesta hennon pinkin värityksen. Juntti Pee kiertää iloisena Tescon kosmetiikkaosastoa huikkaillen puolihuolimattomasti " Ei löydy kun nelkytplussaa!", viitaten huikkailuillaan tietenkin aurikorasvan suojakertoimiin. Minä käyttäisin mieleuiten yli kuudenkymmenen suojakertoimia - jotta voi rauhassa retkeillä koko päivän ilman palamisen tai possunpunaiseksi värjäytyneen hipiän riskiä  -  mutta isoilla kertoimilla varustettuja tuottieita on vain äärimmäisen hankalaa löytää. No nelikymppisen voimin on pärjätty tämä reissu.

Pinkkiä  pukkaaa
Kuka uskoo kuvvaa katsoessa,
että olen viettänyt viikon veden äärellä auringossa sääret paljaina?

Rajauksen ihmeellinen voima
- pari viivaa silmiin ja heti näyttää peilikuvassa enemmän itseltään
(huomaa kauniin pinkki sävy olkapäissä)

Balatonin aurinkoisille rannoille on heitetty hellät hyvästit. Nyt on vuorossa muutama ihana päivä Budapest elämää ja sitten odotettu paluu kotiin. Tänään jo Facebookii ehdinkin kirjoittaa siitä, että lomakiintiä tuntuu tulleen täytee - osa minusta kaipaa kovasti jo takaisin arkielään tasaiseen rytmiin, kouluhommien ja asiakkaiden hiusten pariin.

Suomessa ilmeisesti kelit on viilenemään päin ja myrskytuulet puhaltavat - onneksi kaiketi vain hetkisen aikaa. Toivottavasti saan napatuksia tuliaisen muodossa auringon mukaani, sillä tälläiset 25 plussa-asteen lämpöiset auringon täyttämät päivät olisi ihan kiva juttu juhannuksen keliksi.

Turvallista myrskypäivää teille blogiani lukeville!

Rakkaudella,

Sallamari

note to self  - seuraavalla reissulla pihistetään matkalaukkujen painoa vaatteista ei mukaan otettavasta kosmetiikasta.

Kat von D Chrysalis -paletti

Projektini meikkikokoelman uusimisen parissa jatkuu lupaavasti. Pitkä odotus on ohi kun posti viimein toi perille puolitoista kuukautta sitten tilaamani toisen KvD Beauty -kokoelman luomiväripaletin. Tämä sävymaailmaltaan sinivoittoinen viileän tummanpuhuva paletti kantaa nimeä Chrysalis ja on julkaistu yhtä aikaa syksysävytteisen Monarch -paletin kanssa. Tämä luomiväripalettikaksikko on syntynyt Kat von Deen kertomuksen mukaan hänen syvästä rakkaudestaan perhosia kohtaan. Chrysalis -paletin yhteensoituvien värien avulla on mahdollista kokea perhosmainen uudelleensyntymisen ja uusiutuminen erilaisten meikkilookien kautta.

Chrysalis luomiväripaletit värisävyt sopivat Monarch paletin säyjä paremmin kaltaiselleni värianalyysien talvi persoonalle. Tämänkin paletin värinapit ovat taattua tavaraa, erittäin runsaspigmenttisiä ja koostumukseltaan hyvin levittyviä. Chrysalis paletin kansikuvan värimaailma saa minut lumottua aina uudelleen ja uudelleen.

Paletti pitää sisällään 12 luomivärinappia. Isot napit pitävät sisällään 2.7g väriä ja pienemmät napit 1.4g.

Paletin yläriviltä löytyy kolme korostusväriä lifelike (mattainen kermasävy), lunar lights (helmiäisharmaa), lucid (kimalteleva hempeä roosa).  Alemmalla rivillä kolmen napin sävyryhmiksi jaoitellut varjostus- ja sävyvärit;  hybrid moments (tumma mattavioletti), mezzanine (kimaltava violetti), transition (helmiäishohtoinen malva), glasswing (mattainen karamellisävy), melancholia (helmiäishopea), black milk (mattaharmaa), graphic nature (helmiäishohtoinen hiilisävy), entombed (helmiäissininen), tornay (matta navy).

Minun suorikkeja tään paletin sävyista ovat Lucid, Transition, Glasswing ja Entombed. Etenkin tuo mattainen karamellisävy Glasswing on aivan omiaan silmäluomen luonnollisen varjostuksen tekemiseen.

Chrisalin on täydellisen ihana luomiväripaletti - sävyrikas, monkäyttöinen ja riitto

isa.  Smokey Eye -lookin ystävälle tämä paletti on ihan ykkösvalinta. Muiden KvD Beauty tuotteiden tapaan Chrysalis paletti on omien sanojensa mukaan vegaaninen ja eläinkoevapaata kometiikkaa.

Ainoa miinuspuoli minkä keksin on se, että tämän väripaletin mukana ei tule mitään tutorial -lehtistä. KvD uudet Shadow -sarjan meikkipaletit ja ainakin Mi Vida Loca -paletti pitävät sisällään vinkkejä erilaisten silmämeikkien tekemistä varten. Sephoran You Tube kanavalla sekä hakusanalla Kat von D makeup tutorial löytyy hyviä ohjeita KvD meikkipalettien käyttöön.

Kuulin iloisia uutisia siitä, että Ruotsin Sephorasta on nyt saatavana KvD Beauty -sarjaa. Iso helpotuksen huokaus! Hieman haastavaa on ollut saada näitä KvD tuotteita tänne suomeen. Nettikaupoista näitä löytää ihan hyvin, mutta aika monasti nettikaupan kanssa joutuu erikseen neuvottelemaan, että tuotteen saa toimitettua suomeen.

Lisää Chrysalis -meikkikuvia luvassa myöhemin.

Rakkaudella,

Sallamari

Be my Valentine

meikkipohja : L'oreal Nude Magique Cushion sävy 01
kulmat, huulet ja posken sydän: NC by Lumene Candy Smile huulikiiltokynä Cotton Candy
ylärajaus silmissä: Maybelline Master Graphic
alaluomella: turkoosin sävyinen Maybelline Tattoo Color 24H 

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikilleteille  tätä blogipäivitystäni lukeville!

Minun ystävänpäiväni on kulunut aika haipakkaa mukavassa seurassa. 

Sain aloittaa tämän ystävänpäivän valloittavien leidien parissa burleskikurssin merkeissä. Ihana kurssipäivä oli jälleen täynnä naurua ja omassa kehossa elämisen riemua - olen niin sanomattoman onnellinen saadessani jakaa oivalluksiani kehotietoisuudesta ja oman itsensä jakamisesta näiden valloittavan ihanien naisten kanssa burleskin liikekieltä apuna käyttäen. Tälläinen BodyLove Burleski työpaja on minusta mikä ihanin sisältö juurikin ystävänpäivälle - sattui kerrassaan sopivasti, että juuri tänään meillä oli yksi kurssipäivistä.

Ystävänpäivään on kurssittelun lisäksi mahtunut nii yhdessä perheen kanssa ravintolassa syöty lounas kuin hiljainen me-time -hetki kotijoukkueen rakkailta saamani uuden lahjakirja parissa. Mitään sen kummempaa juhlintaa ei minun osaltani tänä vuonna ystävänpävään liity. Olen tänään kovin kiitollinen hiljaisista rauhallisista perheen kesken vietetyistä hetkistä ihan oma kodin seinien sisäpuolla.

Eniten ystävänpäivän teema näkyy tänä vuonna ehkä tämän päiväisessä meikissäni. Ammensin meikkiini väriinspiraatiota tuosta ihanasta pinkkiturkoosista huivista ja eilen Kustom Kulture Showsta bongaamieni ihanien käsinmaalattujen kylttien sävymaailmasta.

 Olen tässä hetkessä täysin hullaantunut tuohon pinkit glitterikulmakarvat ja turkoosi tehosterajaus alaluomilla -yhdistelmään. Olen vakuuttunut, että tätä lookkia pitää hiukan jatkotyöstää ja kokeilla toisenkin kerran.

Pävän asu noudattaa tuttua linjaa - mustaa, tylliä ja korkeita korkoa.

Tämä mekko on osoittanut varsin täydelliseksi ostokseksi ja kilpaileekin saman tyylisen täyspitkillä hihoilla varustetun mekon kanssa luottomekon tittelistä.

OOTD - mustaa ja pöyhkeää

Sunnuntai ja huomenna siintää edessä taas uusi viikko.

Ensi viikko on minulle jännitävä, sillä siirrymme koulussa virallisesti nyt oppilaskampaamon puolelle mikä aikataulullisesti tarkoittaa aamuvuoro/iltavuoro viikkojaksoituksen alkamista. Minä olen niin rutiineja rakastava ihminen, että 8-16 rytmistä kahteen vuoreen siirtyminen jännittää hiukan. Tai enemmän kai jännittää aluksi nuo iltavuoroviikot - millä bussilla pitää lähteä kouluun, mitä aikaa pitää nousta, miten rytmittää aamutoimet ja sitä rataa. Rutiinin rakastamisen paskin puoli on se, että totutuista rutiineista pois vaihtaminen kuluttaa valtavasti voimia. Uuteen tottuminen on minulle erityisherkkyyden kanssa eläessä vielä tavanomaista vaikeampaa. 

Kahden viikon jälkeen olen toivottavasti löytänyt vuoroviikkorutiinin, eikä vuoron vaihto jännitä enää valtavasti. My hopes are high.

Miten te olette siellä ruudun toisella puolella viettäneet ystävänpäivää?

Onko teillä jotakin vuosittain toistuvia ihastuttavia traditioita näin ystävänpäivänä?

Rakkaudella,

Sallamari

DIY geelilakkaus

Tänään tahdon jakaa kanssanne uusimman kauneushurahdukseni - DIY geelilakkauksen. UV valon avulla kovettuvat kynsilakat, jotka kestävät kauniina yhdellä lakkauksella jopa kaksi vikkoa!

Ensimmäinen kosketukseni geelilakkoihin tapahtui nelisen vuotta sitten, kun Unkarin lomalla vaihdoin hetkeksi geelivahvistetut kynteni kevyempiin geelilakkaversioihin. Jo silloin tykästyin geelilakkavaihtoehtoon geeliirakennekynsien sijaisena, muta jotenkin kokeilu siten jäi tuohon yhteen kertaan.

 Geelikynsistä luovuttuani olen sisukkaasti sinnitellyt kohta jo kolme vuotta ihan omilla -  ja usein miten lakkaamattomilla - kynsilläni. Pakko sanoa, että olo omilla lakkaamattomilla kynsillä (hoitaien kynsinauhojen kera) on aika monasti melko ränsistynyt. Tunnustan useinn istuneeni juhlissa suunnilleen käsieni päällä, ainakin kättelyä kaikin keinoin vältellen, sillä olo on hieman "sori kun mun kädet näyttää tältä" -ajatuksissa.

Uuden koulunn myötä, olen huomannut että kampaajan työssä kädet joutuvat kerta toisensa jälkeen ihmisten katseiden eteen. Näytät asiakkaalle miten kammata tukka tai miltä asiakkaan vastaleikattu tukka peilissä näyttää - näkyvässä sivuroolissa on tadaa, Minun Käteni.

Aloitin "Kädet Kuntoon" -kampanjani huolillisella kynsinauhojen hoidolla ja pirteällä kynsilakkauksella. Jaksoin sitä kolme viikkoa - kynsi lakkaa saa uusia vähintää kahdesti viikossa, niin paljon kädet ottavat rasitetta jatkuvasta vedellä lutraamisesta. Puoliharmissani mietin, mikä neuvoksi - haluan kauniit kynnet, mutta minulla ei ole yksinkertaisesti riittävästi aikaa investoitavaksi säänölliseen kynsihoidossa vierailemiseen.

Löysin kotona tehtävät UV-geeli manikyyrit. Salonkitasoinen geelilakkaus, jonka pystyy itse kätevästi laittamaan ja poistamaan kotioloissa.

This is for me.

Aloitin geelilakkausharrastuksen tilaamalla DIY Gel Polis aloituspakkauksen. Pakkaukseen kuuluu kaikki geelilakkauksessa tarvittavat aineet ja välineet - aluslakka, päälilakka, 4 värilakkaa, UV -lamppu, kynsiviila, kynsinauhojen hoitovälineistö sekä Soak Off UV-lakalle tarkoitettu poistoaine.

Geelilakkaus oli helppo toteuttaa - aluslakkaa ja lampun alle, värilakkaa ja lampun alle, päälilakkaa ja lampun alle, tada sitten valmista on. Aikaa kummankin käden lakkaukseen kului noin puolisen tuntia. Lakkojen poisto on vähän pidempi operaatio. Lakka pitää ensin pehmittää ja sitten varovasti liu'uttaa pehmennyt lakka irti. Lakkaa pehmentävä kynnen poistoaineessa liotus vie kaikkineen noin kymmenisen minuuttia.

Tilasin aloituspakkauksen - yllätys yllätys - Ebays kanutta. Merkki on minulle entuudestaan täysin tuntematon, googlaamalla löytyi jokunen hassu rivi. Aloituspakkauksen lakka on kynnellä kaunis, mutta käytössä todella joustavan olomuotonsa ansiosta minun käytössäni viikossa rapistuva. Varpaiden kynsiin tämä aloituspakkauksen lakka on juuri joustavutensa ansiosta aivan ihana. Varpaissa lakkaus säilynyt todella hyvän näköisenä nyt jo kolme viikkoa.

Ainakaan minun elämäntavoilla sormissa suosin vastedes toista lakkaa.

Geelilakkauksiin hurahtaneena olen tilannut itselleni nyt pari erilaista lakkasettiä, muutaman erikoislakan ja erilaisia koristeluvälineitä kynsille.

Jatkossa siis luvassa aika ajoin myös inspiroivia kynsikuvia.

Onko teidän lukijoiden joukossa innokkaita geelilakkauksen harrastajia?

Kotona vai salongissa - kumpi on sinun manikyyri mieltymyksesi?

Huomenna on perjantai ja Oulu kutsuu.

Stay tuned - mitähän jännää Oulussa on luvassa.


Rakkaudella,

Sallamari

Kuukauden kosmetiikkalöydöt - kesä

Kulunut kesä on ollut ostosten osalta hiljaista aikaa, siksi päädyin kokoamaan kaikki kesän aikana tehdyt kosmetiikkalöydöt yhteen ja samaan blogipostaukseen. Kun hengailee enimmäkseen kotona ja mustikkametsässä, sitä huomaa pärjäävänsä yllättävän vähällä kosmetiikan suhteen - auringonsuojakertoimella varustettua värillistä päivävoidetta, kulmat ojennukseen, kevyt rajaus silmiin ja menoksi.

Tämän hetken suosikkituotteeni - juuri oiken sävyinen kulmakarvaväri - on peräisin Ebaystä. Tuo tilaamani pinkkihylsyinen Waterproof powder eyebrow pencil -kulmakynä on merkiltään minulle aikaisemmin täysin tuntematonta SR-Cosmetics aasiakosmetiikkaa. Tuote on kiinalaista alkuperää - no mikäpä nykypäivänä ei olisi Kiinasta kotoisin -  ja pakkauksen kaikki kirjoitukset tuomerkkiä sekä kylkeen liimattua tuoteselostetarraa lukuunottamatta ovat kiinaksi. Tuoteselosteeseen kirjatut ainesosat olivat jees eikä mitään mainintaa epäilyttävistä ainesosista löytnyt - mkä on tuotteen todellisten ainesosien laita,  se on sitten ihan eri juttu. Minä haluan uskoa, että pakettiin painettu teksti vastaa todellista sisältöä.

Olen jo pidemmän aikaan ollut utelias aasiakosmeetiikan ja aasialaisten kauneusvimpaimien suhteen. Voitte uskoa ihastukseni määrän, kun törmäsin Ebayta selaillessani japanilaisiin Brow Class -kulmakarva sabluuniin. Ryhdikkäät kulmakarvat kädenkäänteessä - mikä ihastuttava ajatus - kun tuotteen pakkauskin on vielä noin hurmaava, ei voinut muuta kuin ryhtyä huutokaupoille.

Tuotteita saa myös Buy It Now -hintaan, mutta kun kerrankin oli aika seurailla Ebaytä ajattelin kokeilla onneani huutokaupoissa. Minä onnistuin - sain tuotteet noin puolet BIN -hintaa edullisemmin.

Kolmas Ebay löytöni on niin ikään aasiameikkejä. Tämä löytö on kokeiluluontoisesti hankittu Face Sculpting Kit - väripaletti kasvojen muotoilua varten varten. Olen kokeillut väripalettia vasta kevyesti  - kotona ja mustikkametsässä hengaillessa ei kasvot juurikaan korostusta kaipaa - ainakin pikaisen kokeilun perusteella tuote vaikuttaa erittäin hyvältä.

Loput kesän kosmetiikkalöytöni ovat tuliaisia taannoiselta Grace -risteilyltä.

Olen kesän kuluessa tuon värillisen kosteusvoiteen käytön myötä rakastunut keveään "maskittomaan" tunteeseen kasvoilla. Kesä ja loma on kohta ohi ja paluu arkeen odottaa - siispä kasvojen pohjameikiltä vaaditaan hiukan kosteusvoidetta parempaa peittävyyttä ja kestoa.

Olen lukenut muutamia hyviä arvosteluja tuosta The Body Shopin BB voiteesta ja kun se kätevästi laivalla osui silmiini ajattelin siltä istumalta sitten ostaa tuotteen testiin. Toistaiseksi olen BB-voidetta käyttänyt vain kerran, joten vielä en voi jakaa tarkempia käyttökokemuksia.

Persikantuoksuinen The Body Shopin käsirasva on entuudestaan tuttu ja hyväksi havaittu. Löysin tuotteen -50% taroushyllystä ja nappasin sen mukaani. Toivotavasti tuote ei ole poistuvien joukossa, sillä tuoksunsa sekä koostumuksensa puolesta tämä rasva on yksi suosikkejani käsirasvojen joukossa.

Samaisesta alehyllystä ovat peräisin nuo kolme ncLA -merkin kynsilakkaa. Glitterihohtoinen sininen sävy on nimeltään Dead-End Gergeous 040, persikkainen sävy puolestaan Don't Call me Peachy! 028 ja isokokoisilta hopeanhohtoisista kimalteista koostuva hilelakka Hollywood Hills Hot Number 016.  Lakat ovat laadultaa kovin kelvollisia - hyvin levittyviä ja hienosti kulutusta kestäviä. Lakasta jaa kynnelle hyvä jälki, kahdella lakkakerroksella lopputuloksesta saa kauniin ja tasaisen näköisen.

Olen aikaisemmin törmännyt ncLA -lakkamerkkiin muutamaan otteeseen - muistan esimerkiksi hämärästi lukeneeni vajaa vuoden takaista uutisointia Sini Sabotagen nimikkokynsilakkaan liittyneestä yhteistyöstä kyseisen kynsilakkamerkin kanssa - itse  ncLA merkin lakkoja en tätä aikaisemin ole kokeillut. Näiden kolmen lakan perusteella, saatan kyllä ostaa toistekin kun sopiva sävy tätä lakkaa eteen tulee.

Onko joku teistä ncLA lakkojen ystävä tai onko merkki enemmän tuttu jollekulle teistä?

Tälläisiä kosmetiikkalöytöjä on tarttunut haavini kesän aikana.


Ebay löydöistä on luvassa lisää postauksia lähitulevaisuudessa - peruukkitarinoita nimittäin. Ensin vain pitää ruotia peruukin vähän parempaan kuntoon ja katsoa, että saako edullisista löydöistä työstettyä käyttökelpoisia kappaleita.

Stay tuned for more!

Rakkaudella,
Sallamari

Kuukauden kosmetiikkalöytö - heinäkuu

Ajatelkaa, vielä 90-luvun alkupuolella aurinkosuojatuotteissa yleisimmät suojakertoimet olivat 4 ja 6 - tosi herkkänahkaisille oli tarjolla 12 suojakertoimella varustettuja tuotteita. Yli 20 suojakeroimet olivat apteekkitavaraa ja ensisijaisesti ajatelulu ihosairauksista kärsivien ja  extreme-urheilijoiden tarpeita täyttämään. Aurinkosuojalla varustetut huulirasvat räiskyivät neon väreissä ja ne oli suunniteltu laskettelijoiden kasvojen suojaksi kevään aurinkoisille hanngille.

Minulle välttämätön kesätuote on korkealla juurikin tuo suojakertoimella varustettu huulirasva - ilman sitä aurinkoinen päivä ulkona päättyy takuuvamasti kyyneliin viimeistää seuraavana aamuna. Kärsin mutatoituneesta huuliherpesviruksesta, joka aktivoituu todella helposti pienestäkin auringonssa oleilusta. Viime kesää lukuunottamatta olen joka kesä nappaillut vähintään yhden viruslääkekuurin villiintynyttä virusta taltuttamaan. 

Olen löytänyt aurinkosuojalla varustetusta huulirasvasta superloistavan avun huulilleni. Haasteena on ollut löytää minimissään kolmenkymmenen suojakertoimella varustettua huulirasvaa. Kaksi vuotta sitten Rhodoksella (apteekkarin ohjeistuksella lääkekuurin ohella) kokeilin taltuttaa ehkäistä huulirakkuloita ensimmäistä kertaa aurikosuojalla vaustettua huulirasvaa. Viime vuonna löysin yhden tuotteen apteekin valikoimista ja sen  avulla onnistuin välttämään lääkerkuurit kokonaan.

Ensimmäistä kertaa löysin SPF30 varustetun huulirasvan Citymarketin hyllyltä ja hihkuin melkein riemusta. Tuotevalikoimaa ei ollut - yksi ainoa Lobellon tuote oli tarjolla - minulle tämä yksi tuote on aivan taivallinen markettilöytö. Eipä tarvinnut lähteä vartavasten etsimään riittävää aurinkosuojaa tenää vartavasten apteekista.

Kauas on tultu aurinkorasvoissakin noista 90-luvun alun suojakerroinsuosituksista. Minun  ihoni suosikkisuojakerroin kesän aurinkoisiin päiviin on 50+  ja varmistelen tuotteen selosteesta tarkaantiiraillen harkinnan alla oleva tuote suojaa sekä UVA ja UVB säteilyltä.

After Sun -tuotteena ehdoton ykkönen on Aloe Vera geeli - puolen sentin kerron vähänkään punottavien ihokohtien päälle ja seuraavana aamuna punotus on tiessään.

Olen tietoinen että synteettisen aurinkorasvat estävän ihon luonnollisen toiminnan D-vitamiinin tuotannossa. Juuri siitä syystä pyrin  oleskelemaan pieniä hetkiä auringossa puhtaanpaljaan ihon kanssa - lähinnä aikaisin aamusta ja myöhemmin illalla. Aurinkoiset kesäpäivät ovat niin ehdottoman tärkeitä D-vitamiini varastojen täydennystä varten, pyrin takamaan itselleni tulevan pimeän kauden varalle D-vitamiinitankkauksen pieninä annoksina maltillisesti. 

Millaisilla tuotteilla sinä suojaudut auringolta?

Löytyykö ruudun siltä puolelta ketään luonnonmukaisten aurinkosuojatuotteiden - sheavoin, kookosöljyn, aloe vera -tuotteiden - nimeen vannovia. Näiden tuottoiden osalta kuulisin mielelläni omakohtaisia kokemuksia. Jos tiedät linkin hyvään  luonnonmukaisesta aurinkosuojasta kertovaan blogitekstiin, vinkkaa siitä ihmeessä minulle.

Aurinkoista päivää!

Rakkaudella,

Sallamari

Kevennetty kesämeikki

Kesäkauden arkiperusmeikki - aikaa meikin luomiseen kuluu kymmenisen minuuttia.

Siinä missä tämän kesän luottovaatteeni on jumppatrikoot, kesämeikissäni avainsana tälle kesäsesongille on Waterproof. Vaikuttaa siltä, että olen alituisessa liikkeessä - hikoilen jumppatunnilla, suhaan pyörällä kahvittelemaan, kyykin takapihalla terapiapuutarhan parissa tai seison päälläni uudessa jännittävässä paikassa. Suomen kesäsääkin on arvoituksellinen -  vuoroin sataa vaakasuoraan ja vuoroin helle puhkuu täydellä voimalla - joten haastetta on pitää itsensä jotakuinkin huolitellun oloisena käänteestä toiseen.

Kesämeikissäni avainasemassa on pohjustus - keveä kosteuttava värivoide, mielellään varustettuna vähintäänkin aurinkosuojakertoimella 20. Kevennän arkimeikin pohjustusta radikaalisti kesäisin ja säästän paksummat pakkeloinnit varjostus-/korostusvärin kanssa yksinomaan erityisiä tilanteita - The Very Special occations eli juhlat, bileet ja vastaavat häppeningit -varten.

Kesällä annan kasvojen ihon reilusti hengittää - talvikuiva ihoni on tästä kiitollinen. Puuterikerroksen  sijaan suosin kesämeikissä puuteripaperia tarvittaessa ylimääräisen kiillon tasoitteluun. Käytössäni on vielä muutama paperi sitä muinoin The Bodyshopissa tarjolla ollutta puuteripaperia - ovat kuulemma poistaneet tuotteen valikoimistaan.  Kesälomareissun ostoslistalla siis onkin uutta puuteripaperia tuota pikaa loppuunkuluneen pakkauksen tilalle.

Silmämeikissa suosin kaikkea vedenkestävää. L'Orealin 24HR luomiväri vaikuttaa toimivan hienosti rajausvärinä kovemmissakin olosuhteissa. Heinäkuun alussa suuntamme lomareissulle Unkariin ja tällä hetkellä suunnittelen vakavasti pientä ostoskierrosta Tax Free myymälän puolella - minua  houkuttaa kovasti testata paljon kehuttua Kanebon 38 degrees -ripsiväriä. Myönnetään sivistyksessäni on suuri reikä, sillä en vielä ole tutustunut omakohtaisesti tuohon Kanebon ripsiväriin tähän päivään mennessä. Asiatoivottavasti korjautunee pikapuolin.

Aurinkopuuterista sun muista "päivettyneen kesäihon korostajista" on liene turha haaveilla vielä tässä kohtaa kesää - ehkä sitten loppukesästä mietitään niitä. Täytyy kyllä iloita, että olen onnistuneesti saanut jo hiukan väriä kasvoille - talvikauden pohjustusvoide nimittäin näytti tavattoman vaalealta kasvoillani muutama viikko sitten bilemeikkiä tehdessä. Oli kaivetta laatikosta kesäsävyt esille.

Trade Mark -huulipunani - se kaunis kirkas paloautonpunainen sävy - on kesäkauden arkimeikkiin vaihtunut huulikiiltoihin ja sävytettyyn huulirasvaan. Yksi tarpeellinen tästmätuote minulle aurikoisilla keleillä on suurella aurinkosuojakertoimella varustettu huulirasva. Huuleni nimittäin palavat todella helposti - joka kesä poltan huulet puolivahingossa ainakin kertaalleen. Oi itkua ja hammastenkiristelyn määrään mikä seuraa auringon polttamista huulista - itkettää vähän pelkkä ajatuskin. Tänä kesänä vannon olevani viisaampi.

Näin se meikki kestää menossa ennen ja jälkeen kuva.
Ennen kuva otettu heti aamulla ja tuo jälkeen kuva juuri ennen suihkuun menoa illalla.
Välissä on käyty pyöräillen kahvilla,  Bodybalance -tunnilla
 sekä poljettu loppuviimeiksi salilta kotiin parikymmentä minuuttia tihkusateessa.
Vain kulmakarvat hiukan repsottaa ja posket punottavat - muuten on värit pysyneet paikoillaan.

Tässä kohden heitän hiukan palloa teille lukijolle.

Minua kiinnostaa nimittäin tietää miten te meikkaatte,

Miten teillä eroaa kesä- ja talvikauden ehostustapa toisistaan?

Vai eroaako ollenkaan?

Onko teistä joku kesällä mieluiten kokonaan ilman meikkiä?

Ai niin, jos tiedät mistä puuteripaperia voisi löytää vinkkaa ihmeessä.

Kiitos jo etukäteen.

Aurinkoisia kesäpäiviä tännepäin kiitos.

Rakkaudella,

Sallamari