
Olen useammassa blogissa törmännyt kantaaottaviin kirjoituksiin koskien blogiin kirjoitettuja ilkeämielisiä lukijakommentteja. Ilkeät kommentit ovat asia, joka ei varmaankaan koskaan lakkaa ihmetyttämästä minua. Tahtoisin tietää millaisia ajatuksia liikkuu noiden ilkeiden kommenttien jättäjillä - miten paljon kipua heidän elämäänsä onkaan kätkettynä. Mitä positiivista nostetta voi saada elämäänsä painamalla jotakuta kanssaihmistä alaspäin ilkeämielisiksi tarkoitetuilla sanoilla.
Minun blogini on aina ollut hyvin vapaa negatiivisista tai ilkeämielisistä kommenteista. Koko bloggariurani aikana olen törmännyt alle kymmeneen aidosti ilkeämieliseksi tarkoitettuun kommenttiin itseäni tai tätä blogia koskien.
Yksi viimeisimmistä ilkeilyksi tarkoitetuista kommenteista tippui jokunen aika sitten anonyyminä palautteena sähköpostilaatikkoon. Kommentti ei onneksi osunut satuttavalla tavalla, vaan hetken lukemisen päätteeksi se kääntyi minun silmissäni hupaisaksi haasteeksi.
Kommentti kuului jotakuinkin näin "Sun naamakuvat näyttää tosi usein siltä että sä meikkaat silmät kiinni pimeässä. Jos meinaan ruveta beautybloggariksi kannattaa ihan ensiksi opetella laittamaan oma naama niin ettei näytä siltä että elää jatkuvasti ilman valoja sokeana. mut joo jokainen tavallaan..."
Ensi lukemalta nauratti - ei tiedä tuo anonyymi kommentoija miten oikeassa itse asiassa on kun mähän meikkaan aika usein oikeasti sokeana.
Pitänee valottaa vähän taustoja.
Arkiaamuisin meikkaan niin että riisun lasit pois ja levitän sopivaa väriä tiettyyn kohtaan kasvoja. Tiedättekö mitä, minä olen kansainvälisten standardien mukaan ilman silmälaseja oleillessani lain edessä sokea - legally blind - sokeutta määriteltäessä lausekkeella "central visual acuity of 20/200 or less in the better eye". Mikäli joskus elämässäni satun ajamaan autolla kolarin Ameriikan mantereella niin, että minut tavataan ratin takaa ilman silmälaseja, saatan selvitä kolarista ilman sanktioita - sillä hei, enhän minä voinut tietää mitä edessä on koska minä olen sokea. (Unohdetaan nyt kokonaan tästä mielikuvitustilanteesta pieni kieroutunut seikka, että kuka ihme ajaa vapaaehtoisesti autoa sokeana...)
Sain silmälasit kolmannella luokalla. Vuosien myötä näköni on heikentynyt niin paljon, etten pärjää arkielämässä lainkaan ilman laseja. Yöt menevät lasitta, osaan suunnistaa yön hämärissä vessaan laittamatta laseja päähäni. Päivänvalossa laseitta oleminen on lähes mahdotonta - kaadun ensimmäiseen esteeseen tai kompastun mihin tahansa tielleni tulevaan epätasaisuuteen. Kolmiulotteisuutta minun on täysin mahdotonta hahmottaa ilman laseja.
Takaisin asiaan : Minä meikkaan kuin sokea pimeässä, koska olen useimpina arkiaamuina osan aikaa meikatessani enemmän-vähemmän sokea. Rehellisesti kerrottuna olen itse enemmänkin vaikuttunut siitä, miten hyvin osaan sijoittaa rajausvärin tarkoituksenmukaiselle paikalleen suhteutettuna siihen miten epätarkasti näen silmäni viivoja niihin piirrellessäni. Väri menee enimmäkseen juuri sinne minne pitääkin - ani harvoin esimerkiksi törkkään itseäni silmään ripsiväriä laittaessa, vaikken pysty hahmottamaan ripsiväriapplikaattorin ja silmän välistä etäisyyttä.
Vuodet ovat opettaneet tietämään missä mennään.
Meikkibloggareilla on ihan tässä viime aikoina ollut aika monella hauskoja postauksia teemalla "Arkimeikki silmät suljettuina" tai "Arkimeikki pimeässä". Kaltaistani WannaBe Beautybloggaaja kutkuttaa tietysti lähteä näihin haasteisiin mukaan, joten minä meikkasin itseni tämän päivän postausta varten KOKONAAN ilman silmälaseja. Kaltaiselleni WannaBe Beutybloggarille juuri sopiva WannaBe toteutus tuosta oikeille meikkibloggareille suunnatusta haasteesta - eikös vaan?
Meikkibloggareilla on ihan tässä viime aikoina ollut aika monella hauskoja postauksia teemalla "Arkimeikki silmät suljettuina" tai "Arkimeikki pimeässä". Kaltaistani WannaBe Beautybloggaaja kutkuttaa tietysti lähteä näihin haasteisiin mukaan, joten minä meikkasin itseni tämän päivän postausta varten KOKONAAN ilman silmälaseja. Kaltaiselleni WannaBe Beutybloggarille juuri sopiva WannaBe toteutus tuosta oikeille meikkibloggareille suunnatusta haasteesta - eikös vaan?
Tämän postauksen myötä haluan osoittaa suuret kiitokset blogini ihanille lukijoille hyvästä käytöksestä. Olette innostaneet ja inspiroineet kommenteillanne minua, tehden sitä kautta bloggaamisesta todella mielekästä puuhaa.
kiitos
Mukavaa sunnuntaita!
Rakkaudella,
Sallamari















