Linnanjuhlat Bingo

Minun itsenäisyyspäivän perinteisiini kuuluu olennaisena osana tasavallan presidentin itsenäisyyspäiväjuhlien seuraaminen. En muista äkkipäätään yhtään sellasita vuotta, etten olisi ainakin sivumennen vilkuillut juhlalähetystä jotakin kautta. Irlannin vuosina katselin lähetystä aina Ylen verkkosivuilta tietokoneruudun välityksellä hymyillen sivuston hitaudelle - niin moni muukin ulkosuomalainen kenties tahtoi nähdä vilauksia kotosuomen itsenäisyyspäivätunnelmista.

Tänä vuonna päätin ilahduttaa teitä blogini lukijoita tälläisellä Linnanjuhla Bingolla. Bingoruutuun on kasattu sikin sokin juhlien ilahduttavia klassikkojuttuja sekä takavuosien kohua herättäneitä puheenaiheita. Linnanjuhlia kritisoivien mukaan juhlat menevät joka vuosi aina sen saman kaavan mukaan - että minä niitä katsomaan, kun ennakolta jo tietää mitä odotettavissa on. Bingon avustuksella voikin tänä vuonna omin silmin havainnoida, miten oikeassa linnanjuhlakriittisien joukko mielipiteineen on. Maybe - or maybe not.

 Bingo sopii myös pieneksi ohjelmanumeroksi juhlaillasta porukassa nautiskeleville, vaikkapa siten että ensimmäisenä bingoruudun täyteen bonganeelle luvassa on jonkin pieni palkinto.  

Samalla tavalla kuin linnanjuhlat itsessään, jättää tämäkin bingoruutu sijaa mielipiteelle ja erilaisille tulkinnoilla - millainen on symppis tyyppi ja miten paljon pitää olla pilkkuja, jotta puvun kangas luetaan eläinkuosiksi. Ei ole olemassa yhtä oikeaa mielipidettä, jokaisen tulkinta on omalla tavallaan oikea.

Käyttäkää bingoruudun täytössä aivan vapaasti omaa harkintaanne. Eriävät mielipiteet ovat niin tärkeässä roolissa linnanjuhlien viihdyttävyysarvoa mitattaessa. Ilman eriäviä mielipiteitä juhlat olisivat ihan läpihuutojuttu. Mielipiteidemme eroavaisuuksien ansiosta näistäkin juhlista riittää puhetta vielä pitkään.

Erilaisuus on rikkaus.

Oikein hyvää Suomen 99. itsenäisyyspäivää teille kaikille!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. käykää kommentoimassa osuiko teidän kohdallenne tällä kertaa tuo maaginen kokoruudun Bingo. Minä laitan huomenna kuvan omasta bingoruudustani.

Empty Moon -manikyyri

Pientä vaihtelua Empty Moon -lakkaukseen - kultaa ja punaista.

En muista olenko blogissa aikaisemmin maininuut ihailevani yli kaiken hyvin hoidettuja käsiä kauniisti lakattuine kynsineen. Tunnustan katselevani ihmisten käsiä ja ihailen usein ääneen bongatessani jollakulla erityisen kauniit lakkaukset kynsissä.

Pohdin toistuvasti rakennekynsien laittoa itselleni. Jokainen suunnitteukerta päättyy aina siihen lopputulokseen, että juuri tällä hetkelle ei minulla kaiken kiireen keskellä ole riittävästi aikaa kauniiden kynsien ylläpitoon. Tai olisi, jos bongaisi jonkun joka voisi kolmen viikon välein piipahtaa kotonani hoitamassa tarvittavat kuukausifiksailut. 

Unelmieni kynnet ovat 30 -lukua henkivät mantelimalliset Empty Moon -lakkauksella koristellut ihanat kauniit punaiset ja kiiltävät. 30-luvun puolivälin tienoilla yleistyi Empty Moon -lakkaus, jossa kynnen keskusta maalattiin rohkealla sävyllä jättäen kynnen alaosan puolkuu "paljaaksi" sävyttäen se liidunvalkoisell- tai kermansävyllä. Lopputuslos on eräänlainen käänteinen ranskalainen manikyyri. Rohkeimmat yhdistivät tähän lakkaukseen vaalean ohuen French Tip -raidan kynsien kärkeen.

Ne ihanat geelirakennekynnet 

 Omilla töpökynsillä mennään toistaiseksi. Kotona tehty geelilakkaus toimii paremman puutteessa. Lakkauksen olen saanut uskollisesti pidettyä kynsissä jo muutaman kuukauden ajan. Noissa halppisgeelilakoissa eniten harmittaa ehkä se, että reilun viikon käytön jälkeen kummassakin kädessä yhden tai kahden kynnen osalta lakkaus alkaa repsottamaan - päädytään vaiheeseen, jossa miettii pitäisikö repsottavat kohdat paikata vai uusia koko lakkaus kummankin käden osalta.

Todellisia First World Problems -haasteita tälläiset lakkaukset - eikö totta?

Haluaisi pitkät ihanat kynnet muttei ehdi,
kompromissiratkaisuna geelilakkaus kotona
- haasteeksi siinä muodostuu pysyvyys.

Pihinä ihmisenä tietenkin kunnon geelilakkoihin ei vielä ole investoitu,
sillä geelilakkaus on tässä kohtaa kuitenkin vain se kompromissiratkaisu.

Voisipa saadakin kaiken silmiä räpäyttämällä.

Kaikki mulle heti nyt.

Geelilakatut omat töpökynnet

Rakkaudella,

Sallamari

Wanted : Kehopositiivinen Värityskirja

Tällä hetkellä yksi inspiroivimmista villityksistä ovat nuo ihastuttavat aikuisille suunattu värity- ja puuhakirjat. Tunnustan hurahtaneeni itsekin värityksen maailmaan, Doodle Book -piirustuskirja on löytynyt kirjahyllystynä jo luovuusbuumin alkua edeltäneeltä aikakaudelta asti.

Inspiroivia uusia Aikuisten Puuhakirjoja (kuulostaapas muuten jotekin kaksimieliseltä tuo aikuisten puuhakirjat - pardon mua,  en parempaakaan sanaa niille keksi) haeskellessani olen toistuvasti huomannut havahtuvani ajatuksiin siitä, miten yksipuolista kirjatarjonta on.

Parempi ehkä pohjustaa ajatuksiaan hieman. Minä ensisijaisesti tykkään värittää ja puuhastella Fashion -teemaisten kirjojen parissa. Minusta on ihanaa piirtää ja värittää hiuksia, hattuja, kenkiä ja ihania hulmuhelmaisia mekkoja - Design Your Dream Wardrobe, My own Fashion Book, Let your imaginaion Fly with lovely Costumes.

Ihania mutta...
Yksikään kirjojen naiskuvista ei ole minun näköiseni!


Löytyy pitkää ja hoikkaa,
vielä pidempää tyttöä superkapeilla kehon linjoilla.

kilometrin mittaiset jalat,
rannetta ohuemmat nilkat,
olematon lantio,
ylekehossa ei paikkaa rinnoille.

Visio sinnä sitten minun kehoani imarteleva unelmieni uimapuku.

Uskon, että kirjan naiskuva on epäilemättä linjassa kirjan tekijän ihanteellisen naiskuvan kanssa.. Mutta entä kohdeyleisö - onko ikinuori äärimilleen venytetty ja kavennettu naiskuva markkinoiden ainoa oikea totuus?

erikoisuus on valttia mallimarkkinoilla

plus kokoisia malleja

iäkkäämpi malleja

transsukupuolisia malleja

down syndroomaa sairastavia mallia,

pyörötuolin kanssa liikkuvia malleja

malleja kaikissa mahdollisisssa ihonväreissä

Miksi väritys- ja puuhakirjat junnaavat kehonkuvissa vielä 2000 -luvun alkuvuosien Heroin Chick malleissa?  Onko kuvittajat oikeasti noin mielikuvituksetonta porukkaa? Eikö niillå ole Pinterestiä mistä ammettaa tuoreita tuulahduksia?

Salakavalasti meille syötetään Mind Fullness harmoniaan vedoten vpositiivisuuden sijaan yhtä kapea-alaista ainoaa oikeaa naiskuvaa. Naiskuvasta yksioikeisuudessaan on harmonisuus ja positiivisuus kaukana,  monimuotoisuudesta ja mind fullnessistapuhumattakaan.

Kapeilla linjoilla mennään,

 kirjaimellisesti.

Oma lukunsa erikseen on lapsille suunnattu Fashion -teemainen puuhatarjonta. Top Model lehdet vielä menettelee - kiikun ja kaakun hyvän maun rajoilla kyllä ollaan. Top Model henkiset paperinuket ovat tunniistettavasti mielikuvituksen omaisia, eivät todellista ihmistä kuvaavia. Niiden kanssa on kiva puuhastella ja ainakin minä koen, että lapsi ymmärtää selkeästi eron Top Model nukkejen ja tosielämän ihmisten välillä - paperille piiretty mallinukke on hassun muotinen, oikean elämän ihminen toisenlainen.

Mutta sitten päästään näihin lapsille suunnattuihin This is Me -ajatuksella kasattuihin kirjoihin. Surullinen totuus paljastuu noiden kirjojen sivulta- Tarjolla on yksi absoluuttiseksi määritelty tyttökuva - tikku jalkoja ja tönkkö suoria vartaloita.

Entä kun pienen tytötn vartalo hieman pullistuu keskeltä murrosikää lähestyttäessä? Hetkessä ymmärtää, että eihän minun vartalo näytäkään juuri samalta kuin tuo vartalo tuossa kuvassa johon minun käsketään piirtää muotisuosikkini. Että minun paitani lepattaakin helmasta aivan eri tavalla, kuin tämän tikkutytön ylle piirretty paita.

Lapselle puuhakirja on samalla tavalla oppikirja kuin esimerkiksi koulun aapiskirja - kirjaan painettu asia muodostuu helposti totuuden sanaksi. Että näin asian pitää mennä ja tuollainen kuin tuossa kuvassa on, niin sellainen tulisi jokaisen olla.

Mitäs kun en minä olekaan juuri tuollainen?

Miettikää millaista hallaa tehdään pienen ihmisen itsetunnolle yksipuolisella kehonkuvamateriaalilla. Jos et ole kuin tuossa kuvassa, olet erilainen. Kuvaan on piirretty hoikka iloinen tyttö - mikäs se sinä sitten olet kun et keholtasi ole juuri tuollainen?

Olen vakuuttunut, että me aikuisenakin toimimme jokseenkin samlla kaavalla kuin lapsena - kirjaan painetusta materiaalista tulee meillekin kovin helposti vedenpitävää totuutta.

Isojen tyttöjen puuhakirjojen parissa, me aikuisena vahvistamme pienenä tyttönä mieleen iskostettua kuvaa - tikkujalkainen pitkä hoikka tyttö on se iloinen ja onnellinen. Hänelle unelmapuvusto sopii kuin valettu. 

Entä kun minä en vartaloltani olekaan tuollainen?

Minä tyydyn pullerona vain haaveilemaan,

kun pitkäjalkainen gasellimalli tempaisee ylleen unelmapuvuston jonka juuri piirsin.

According to book,

musta ei taaskaan oo mihinään.

Mutta haaveilla aina voi,

ei niin kyllä käy tosielämässä.

Kivat vaatteet ei oo mun vartalolle.

Kirjasta kato luin, totta on.

  

Minä etsin kehopositiivisia väritys- ja doodle -kirjoja.

Vinkkaa kommenttina, jos olet jossakin törmännyt erilaisia kehoja sivuillaan esittelevään väritys- tai suunnitelukirjaan - aikusille tai lapsille, kaikki kelpaa.

On mahdoton uskoa, ettei kukaan vielä ole sellaista tehnyt.

Mikäli tälläinen teos vielä uupuu ja sinä ole mahdottoman ihana kuvittaja,

tartu ihmeessä ideaan. Kuvita sellainen värityskirja jonka sivuilta löytyy pientä ja suurta, hoikkaa ja pyöreää, vartaloiden ryhdikkäitä teräviä linjoja sekä suloisia pehmeitä kaaria.

läskiä

jenkkakahvoja

törröttäviä solisluita

toisiinsa osuvia reisiä

reisivakoja

isoja rintoja

rinnattomuutta

pyörätuoli

puuttuva jalkaa

silmälappu

kävelykeppi

ylipainoa

pienikokoisuuutta

parrakkaita naisia

mekkoon pukeutuneita setiä

hijab

kukkahattu

permanentti

ryppyjå

arpia

Lupaan ostaa kirjasi ja markkinoida sitä SoMessa, 

enkä ole laisinkaan katkera että nappasin ideastani kopin.

Tekisin mieluusti Body Love -värityskirjan itse, 

mutta on aika niin perhanan kortilla

Kehopositiivisuutta viestittävää BodyLove -värityskirjaa kaivataan

Because we are worth to be seen.

Rakkaudella,

Sallamari

Dirty Girl - puhtaaksi myrkyistä kotikonstein

Tämä viikko rykäistään käyntiin helpolla ja nopella DIY -vinkillä

 - Miten tehdä helppo ja vaivaton Detox ihonkuorinta kotoa löytyistä aineista.

Minä altistun lähes päivittäin haitallisille kemikaaleille. Huolimatta siitä,että hiusten värjäyksessä sekä muissa kemikaaleja sisältävissä toimissa pyrin pitämään kumihanskat visusti käsissäni saan osakseni keskivertotallaajaa enemmän ihokontaktia haitallisten kemiaalien kanssa. Käsistä kemikaalijäämät siirtyvät huomaamatta muualle ihon pinnalle ja siitä eteenpäin aina kehon sisälle saakka.

Niskan hipaisu kämmenellä tai kevyt pyyhkäisy sorrmella silmäkulmaan - seuraavassa hetkessä käsiin eksynyt haitallinen ainejäämä kulkeutuu jotakin kautta kehon sisälle ja runsas kemikaalialtistuminen pääsee näin tappahtumaan aivan huomaamatta.

Onneksi on ihmisiä, jotka väliittävät minun terveydestäni jopa minua itseäni enemän. Sain taannoin ystävällisen opastuksen miten minimoida ihon pintaan jäävien kemikaalijäämien haitoille altistavaa vaikutusta helppotekoisen kuorinta-aineen avulla. 

Resepti on yksinkertainen, massa koostuu kolmesta joka keittiöstä löytyvästä raaka-ainesta.  Tarvitaan oliiviöljyä, merisuolaa ja sokeria. Seoksen taika on siinä, että sokeri kuorii pinnalliset kemikaalijäämät iholta, suola puhdistaa ihohuokoset niihin keräytyneistä kemikaaleista  ja oliiviöljy palauttaa lopuksi iholle sen luonnollisen kosteuden.

Itse käytän kuorintaa kerran-pari viikossa normaalin suihkussakäynnin yhtyedessä. Valmistan pienen  määrän seosta kulhoon ja suihkun yhteydessä hieron mömmöä kevyesti pyörivin liikkein ihoille. Seosta kasvoille levittäessä pyrin välttämään harkintä silmänympärysaluetta. Keskityn kuorinnassa käsiin ja pään alueeseen,  silä juuri käsien sekä niska/kaula/kasvot -alueen kulkeutuu eniten kemikaalijäämiä kehon sisälle.

Ylimääräinen plussa suolakuorrinnan lisäämisestä arkirutiineihini on ihon pehmeneminen. Ruokavalion ja kuorintaaineen oliiviöljyn yhteisvaikutuksesta kuivat iholaikut ovat historiaa.


Tekeeko joku teistä lukijoista kotona itse omaa kosmetiikkaa
- kuorinta-aineita, kasvonaamioita tai vastaavaa?
Otan hyvin DIY -reseptejä kotitekoisen kosemtiikan osalta innolla vastaan.


Tälläisiä tunnelmia tänään.
Paljon odotettuja Project 333 -kuulumisia luvassa myöhemminn tällä viikolla.

Oikein mukavaa maanantaita!

Rakkaudella,
Sallamari

DIY geelilakkaus

Tänään tahdon jakaa kanssanne uusimman kauneushurahdukseni - DIY geelilakkauksen. UV valon avulla kovettuvat kynsilakat, jotka kestävät kauniina yhdellä lakkauksella jopa kaksi vikkoa!

Ensimmäinen kosketukseni geelilakkoihin tapahtui nelisen vuotta sitten, kun Unkarin lomalla vaihdoin hetkeksi geelivahvistetut kynteni kevyempiin geelilakkaversioihin. Jo silloin tykästyin geelilakkavaihtoehtoon geeliirakennekynsien sijaisena, muta jotenkin kokeilu siten jäi tuohon yhteen kertaan.

 Geelikynsistä luovuttuani olen sisukkaasti sinnitellyt kohta jo kolme vuotta ihan omilla -  ja usein miten lakkaamattomilla - kynsilläni. Pakko sanoa, että olo omilla lakkaamattomilla kynsillä (hoitaien kynsinauhojen kera) on aika monasti melko ränsistynyt. Tunnustan useinn istuneeni juhlissa suunnilleen käsieni päällä, ainakin kättelyä kaikin keinoin vältellen, sillä olo on hieman "sori kun mun kädet näyttää tältä" -ajatuksissa.

Uuden koulunn myötä, olen huomannut että kampaajan työssä kädet joutuvat kerta toisensa jälkeen ihmisten katseiden eteen. Näytät asiakkaalle miten kammata tukka tai miltä asiakkaan vastaleikattu tukka peilissä näyttää - näkyvässä sivuroolissa on tadaa, Minun Käteni.

Aloitin "Kädet Kuntoon" -kampanjani huolillisella kynsinauhojen hoidolla ja pirteällä kynsilakkauksella. Jaksoin sitä kolme viikkoa - kynsi lakkaa saa uusia vähintää kahdesti viikossa, niin paljon kädet ottavat rasitetta jatkuvasta vedellä lutraamisesta. Puoliharmissani mietin, mikä neuvoksi - haluan kauniit kynnet, mutta minulla ei ole yksinkertaisesti riittävästi aikaa investoitavaksi säänölliseen kynsihoidossa vierailemiseen.

Löysin kotona tehtävät UV-geeli manikyyrit. Salonkitasoinen geelilakkaus, jonka pystyy itse kätevästi laittamaan ja poistamaan kotioloissa.

This is for me.

Aloitin geelilakkausharrastuksen tilaamalla DIY Gel Polis aloituspakkauksen. Pakkaukseen kuuluu kaikki geelilakkauksessa tarvittavat aineet ja välineet - aluslakka, päälilakka, 4 värilakkaa, UV -lamppu, kynsiviila, kynsinauhojen hoitovälineistö sekä Soak Off UV-lakalle tarkoitettu poistoaine.

Geelilakkaus oli helppo toteuttaa - aluslakkaa ja lampun alle, värilakkaa ja lampun alle, päälilakkaa ja lampun alle, tada sitten valmista on. Aikaa kummankin käden lakkaukseen kului noin puolisen tuntia. Lakkojen poisto on vähän pidempi operaatio. Lakka pitää ensin pehmittää ja sitten varovasti liu'uttaa pehmennyt lakka irti. Lakkaa pehmentävä kynnen poistoaineessa liotus vie kaikkineen noin kymmenisen minuuttia.

Tilasin aloituspakkauksen - yllätys yllätys - Ebays kanutta. Merkki on minulle entuudestaan täysin tuntematon, googlaamalla löytyi jokunen hassu rivi. Aloituspakkauksen lakka on kynnellä kaunis, mutta käytössä todella joustavan olomuotonsa ansiosta minun käytössäni viikossa rapistuva. Varpaiden kynsiin tämä aloituspakkauksen lakka on juuri joustavutensa ansiosta aivan ihana. Varpaissa lakkaus säilynyt todella hyvän näköisenä nyt jo kolme viikkoa.

Ainakaan minun elämäntavoilla sormissa suosin vastedes toista lakkaa.

Geelilakkauksiin hurahtaneena olen tilannut itselleni nyt pari erilaista lakkasettiä, muutaman erikoislakan ja erilaisia koristeluvälineitä kynsille.

Jatkossa siis luvassa aika ajoin myös inspiroivia kynsikuvia.

Onko teidän lukijoiden joukossa innokkaita geelilakkauksen harrastajia?

Kotona vai salongissa - kumpi on sinun manikyyri mieltymyksesi?

Huomenna on perjantai ja Oulu kutsuu.

Stay tuned - mitähän jännää Oulussa on luvassa.


Rakkaudella,

Sallamari

Hack the Planet + pieni blogiarvonta

120mm on kiitettävä korkeus korolle - ilman kärkiplatformia.

Idea tähän postaukseen lähti, kun taas kerran tuli kahvipöytäkeskustelussa puheeksi  korkeat korkokengät ja se miten sellaisissa korkeissa kengissä pystyy kävelemään. Siltä pohjalta ajattelin jakaa myös täällä blogin puolella superhienon minulle kerrotun niksipirkkakikan korkokenkien kesytykseen.

Legendan mukaan Drag -artistit ovat tämän kikan vuosikymmeniä sitten kehitelleet. Sama legenda kertoo, että tämä näppärä DIY -kikka on levinnyt ympäriinsä Cat Walk -lavoilta tanssisalien hämärään. Niksi on yksikertainen, eikä siihen tarvit eriskummallisia vausteita saatika sen omaksumiseen korkeampaa yliopistotason tutkintoa.

Tarvitaan paljaat varpaat, sakset ja teippiä.

Ideaalioloissa tuo teippi on sellaista terveydenhuollosa käytettävää haavateippitä, tukiteippiä tai vastaavaa - sitä sellaista millä joukkueurheilijat teippaavat sormiaan toisiinsa ennen kentälle menoa. Tosielämässä tilanne on vieläkn helpompi, mikä tahansa teippi käy - kunhan se on sen verran vahvaliimaista, että sen kykenee liimaamaan kiinni itseensä.

Tässä demokuvassa on teippinä valkoinnen pakkausteippi.
Hyvin toimi, jaksoi tehdä toista tuntia kotitöitä korkokengissä.

And this is how we do it:

Ota noin  5-7 senti mittainen pala teippiä (teippipalan pituus on suoraan nverrannollinen varpaise kokoon). Kiedo teippi napakasti - muttei liian kiristävästi - etu- ja keskivarpaan ympärille, niin että varpaat asettuvat tukevasti toisiaan vasten. Toista sama toisenn jalan varpaille.

Sitten korkkasit jalkaan ja menoksi.

Tarpeen vaatiessa pue sukat tai sukkahousut ennen kenkien jalkaanlaittoa.

Poista teipit kotiinpalattuasi ennen nukkumaanmenoa.

Huhupuheiden mukaan tämän korkokenähakkeroinnin perustana toimii ihmisen fysiologia. Etu- ja keskivarpaan välissä kulkee nimittäin hermo, joka toisilla meistä joutuu "pinteeseen" kun jalka asetetaan korkokenkään soveltuvaan asentoon. Tämä "pinteessä ollaan" -tila ilmenee jalkaterissä kuumotuksena, pakotuksena tai jopa suoranaisena kipuna toisinaan hyvinkin lyhytaikaisen konkokengillä seisomisen päälle. 

Yhteen teipatut varpaat hellittävät hermopinnettä ja näin ollen korkokengissä olosta tulee miellyttävämpää. Toki teipattunakin ajann kanssa jalka väsyy korkkarissa, varsinkin jos käyttäjä ei ole kovin tottunut korkeiden kenkien käyttäjä - niin, korkokenkäilyhän on taito johon itseään voi treenata paremaksi ihan niinkuin mitä tahansa urheilua harrastaessa.

Minä ilolla tunnustan teippailevani varpaita tämän tästä  - onnituu tuo överikorkkarien käyttö ihan ilman itkua teippailun keinoin. Enkä teipin suhteen ole kovin ronkeli, jos kaapissa on ihoteippaukseen tarkoitettua teippiä käytän sitä, toki jesariteipn voimillakin on juhlia läpi vedetty. Tunnustettavaa on myös, että sen verran mukavuudenhaluinen nykyisellään olen, ettei korkokenkiä (teipatuin varpain) näe minulla jokapäiväisessä käytössä. Matalissa kengissä tarvitsee vähemmin miettiä miten ja minne sitä askeltaa.

Oletko törmännyt teippausniksiin aikaisemmin?

Oleko kenties kokeillut teippausta tai käytät sitä aktiivisesti 

- millaisia ovat sinun käyttökokemuksesi.

Lopuksi arvontainfoa.

Tuli joulu ja kaksin kappalein kuvssa näkyviä Tom Of Finland -seinäkalenterita. Yhden sain itse lahjaksi ja toisen olin jo aikaisemmin ostanut vähän niinkuin joulun varjolla meille yhteiseksi perhelahjaksi. Nyt tuo itse ostamani kalenteri jäi käyttämättömäksi ja sitämyöten se päätyy nyt palkinnoksi bblogiarvontaan.

Simppeli juttu - jätä kommentti ja jokin tieto millä voiton sattuessa sinuun saa yhteyden.

That is all ja olet mukana arvonnassa.

Arvonta on meineillään ainakin niin kauan, että useampi kuin yksi osallistuja saadaa huokutelluksi mukaan. Arvonnan voittajalle ilmoitetaan ja palkinto saapuu postin mukana.

Lopuksi MeLove ajatuksia David Bowie sanoin

Rebel Rebel, you've torn your dress.

Rebel Rebel, your face is a mess.

Rebel Rebel, how could they know?

Hot tramp, I love you so!

Rakkaudella,

Sallamari

"See you on the other side."

RIP David Bowie

Ihan itse tehty

PikkuS toivoi joululahjaksi oikeaa ompelukonetta ja sellainen hankittiin vaarin rahoittamana. Kone jätettiin joulun jälkeen pakettiin odottelemaan oikeaa hetkeä, että yhdessä ehdimme PikkuÄssän kanssa perehtyä koneompelun saloihin kaikessa rauhassa.

Oikea hetki koitti viimein. Tänään oli aika kaivaa ompelukone esille ja tehdä tuttavuutta koneen, kankaiden ja erilaisten ompeleiden maailmaan. Ensin harjoiteltiin puolaamaan lankaa ja langoiteltiin konetta yhdessä. Siitä siirrytiin sitten suoraan ompeluun - suoraa tikkiä, sik-sak tikkiä ja niitä paria hieno-ommelta surattiin kangastilkkuja eestaas. 

"Äiti, nyt mä tajua vähän tätä. Voidaanko nyt tehdä mulle hame?

Tai että mä teen ja sä vähän autat."

Hame siitä sitten syntyi.

PikkuS suunnitteli, ompeli ja koristelu opastukseni ohjaamna hameen resorin kiinnitystä lukuun ottamatta alusta loppuun ihan itse. Minä autoin resorin kiinnittämisessä, sekun on aika haastavaa (meinasi tuottaa haasteita äidillekin). Mekon koristeeksi liitettiin rusetti ja viimeisenä silauksena timantti rusetin kiinnityskohdan päälle.

PikkuS nimesi hameen tyylin termillä Green Goth 

- mustaa, goottimaisuutta ja vähän vihreää.

PikkuS on ihastellen lueskellut vanhoja GothingLolita Bible lehtiä ja ihastellut lehdessä esiteltyjä vaatteita. Suuren vaikutuksen pieneen tyttöön on tehnyt lehden mukana tulevat lolivaatekaavat. Useammin kuin kerran pieni tyttö on ääneen todennut haaveilevasti

"Voikun mä olisin jo niin iso, että mä osasin ommella tälläisiä."

Askel askeleeta tuo toive täyttyy.

Ensimmäinen harppaus on otettu.

Äiti on isosti ylpeä!

Tuo hame on tavattoman upea.

.

In English

"Mom I want to learn how to sew."

My daughter wished a real sewing machine for her Christmas Present - and with a little help form her Grandpa we bought a new sewing machine. Sewing machine was not taken to action immediately after Chrsitmas - LittleS wanted to wait a bit for the right moment to start learn sewing.

"Mom, I let you know when I am ready and old enough."

Today we finally started learning.

First we needed to learn how the machine actually works - where and how to put up the thread, what sort of stitches is available and how this machine should be operated. After half and hour of basic training Little S told me

"Mom, I kinda got how this machine works.

Can I now make a skirt?

I make it and you help me if something gets too hard."  

And a very beautiful skirt she made.

I helped just a bit, to assemble the elastic waistband. Everything else LittleS made herself - from design work, to cutting and sewing the whole thing together. I guided her through every step and answered all the questions. But actual work my little girl made all by herself.

I could not be more proud of her.

She has been dreaming about making clothes from the day she first read my old Gothic Lolita Bible and saw all those beautiful clothes on that magazine - now the first step is taken.

LittleS describes her style as Green Goth 

- black, green and Gothic inspiration.

Green Goth skirt is absolutely beautiful.

What a little talent I have.

*****

Rakkaudella,

Sallamari

Headgears eli tukkaturbaanit

Arkinen perusturbaani valmistuu kahdesta mustasta huivista

Tässäpä se nyt on ystävien ja tuttavien paljon toivoma postaus - voisitsä kirjoittaa niistä sun huiveista ja turbaaneista ja kuinka sä niitä teet, ehkä sä voisit jopa tehdä tutoriaalin siitä miten sä noita juttuja kieputtelen pään ympärille. Jaan ilolla rakkauttani tukkaturbaaneihin nyt täällä blogin puolella. Kuvissa niitä on jonkin verran näkynytkin, tekstien osalta kerron niistä nyt kunnolla ensimmäistä kertaa. Videotutoriaaliakin luvassa myöhemmin - alustavasti nyt ainakin.

Minä rakastan pienempiä ja isompia erilaisia huiveista kiedottuja päähineitä - tämä rakkaus juontaa juurensa jonnekin kauas vuosien, muistan jo teininä yrittäneeni (huonoilla tuloksilla) jäljitellä kuvissa näkemiäni turbaanikampauksia.

Turbaanit ja tukkaan kiedotut huivit ovat mitä näyttävin lisä pukeutumiseen - Missoni is doing it, Chanel has done it. Aikakaudet toistavat itseään - tubaanit palaavat muotiviikkojen näytöslavoille aina uudelleen ja uudelleen. Muotikuvastot Intiassa ja Afrikassa pursuilevat taidokkaasti tehtyjä huiviluomuksia.

Puhumattakaan kaikesta siitä taidokkuudesta, joka luovan huivipäähineen kietomisen suhteen löytyy kulttuureista, joissa naisilla ei ole vaihtoehtoa jokapäiväisen huivinpukemisen suhteen - pakollisen huivituksen ei tarvitse olla missään nimessä tylsää.  If you must, then do it creatively with love. Express yourself -näin tarinoi Youtube kanavallaan eräskin huiviexpertti.

perusturbaanin variaatiot

Minä luon turbaanipäähineeni tämän yhden ja saman perusreseptin mukaan - yhteen turbaanipäähineeseen tarvitaan aina kaksi huivia. Toinen huivi tulee näkymättömiin - se kiedotaan puolivälistä huiva rapakasti pään ympärille samaan tyyliin kuin kietoisit päähäsi pyyhteen tukkaa kuivatessa. Käytän pitkän mallista huivia ja kieputan pään yli jäävästä huivin helmaosasta pitkän pötkylän, jonka kiedon ikään kuin rinkelin muotoon päälaelle pään etuosan alueelle. Voihan tuon donitsin kieputella huivista niskankin puolelle, vähän niinkuin kietoisi tukan nutturalle.

tältä näyttää se piiloon jäävä huivi aseteltuna

Tuo alimmainen huivi toimii kaltaisellani lyhuttukaisella ikään kuin "puuttuvan tukan" korvikkeena antaen juuri sopivasti muhkeutta ja ilmavuutta lopulliselle turbaanille.

Sitten on päällimäisen huivin vuoro. Sitä voikin sitten kieputella vaikka millä tavalla ja koristella lopputuloksen laatikoista löytyneillä koriste-esineillä - mielialan ja tilaisuuden mukaan.

turbaanivariaatiot kirjavista huiveista

Parhaimmat turbaanit syntyvät pitkän mallisista huiveista, vaikka mikä tahansa kankaanpala kelpaa pääsääntöisesti turbaanimateriaaliksi. Nuo kiiltävät juhlaturbaanini koostuvat erikokoisista kimallehileellä koristellun tyllin palasista. Tylliä sai muutamia vuosia sitten Eurokankaan kilotavaralaareista (tuo on siis sitä samaa tylliä, jota Lady Gaga shoppaili mukaansa viimeisellä suomenvireilullaan) - kovasta etsinnästä huolimatta en ole uusia paloja onnistunut löytämään tässä viimeaikoina. On kuulemma kausittain saatavaa tavaraa - jos satutte huomaamaan tuollaista tylliä Eurokankaassa vieraillessanne niin vihjatkaa ihmeessä siitä minulle.

Tämä juhlaturbaani on kasattu mustasta huivista, metrin palasta mustaa glitteritylliä
sekä yhdestä parittomasta vanhasta korvakorusta

Tänään on hyvä julistaa, että tukkaturbaanit ovat tulleet jäädäkseen - ovat yksi tyylii tunnistettavimpia kulmakiviä.
 MyStyleStatement - MySignatureStyle

Ehkä sitä vuosikymmnene päästä katsoo omia kuviaan ja miettii hyvällä tavalla nolostuen, että mitä kummaa sitä onkaan mahtanut noina vuosina ajatellakkaan kun on tuollatavalla pukenut itseään - mutta jos niiksen sitten se kuuluu tärkeänä osana ihmisen kehitykseen.

On elettävä tässä hetkessä - ihmeteltävä noita tuossa hetkessä elämisen ihanuuksia sitten vuosia myöhemmin. Vähän niinkuin isi ja äiti niiden seitsemänkymmentäluvun valokuvissa, joka toisessa kuvassa pönötetään tyylikkyyttä uhkuen neulepoolopaidoissa. Neulepooloissa - for real - näin sitä ajatellaan noista tyylin kulmakivistä nyt reilut neljä vuosikymmentä myöhemmin.

VinkVink kaikille joululahjaa miettiville - pehmeä paketit olisi tosi kiva ylläri.
Mikä tahansa kankaanpala kelpaa, mutta 200x40 kokeinen kivakuosinen kangas olisi tosi iloinen ylläri. Eikä tarvitse olla kenenkään nimen alle brändätty.
Intialaistyylinen pariton roikkukorvis olisi kierrätys lahjoista ykkösin.
- lahjatoivelista päättyy tähän-

Tälläisiä tukkaturbaanikuvioita.

Tutoriaalivideo huivien kieputtelusta on vakavassa harkinnassa - toteutettaneen kun tuo tuikitarpeellinen kuvausapu osuu jonakin päivänä sopivastai hollille. Järkkärikamerassani ei ole videotoimintoa ja kännykkäkameravideon laatu on luvattoman huonoa.
Hyvää ei odota koskaan liian pitkään.

Odotellessa suosittelen Youtuben tarjontaan tutustumista - turban tutorials hakusanalla löytyy.
Pinterest on pullollaan inspiraatiokuvia, eikä pidä tässäkään kohtaan ohittaa sitä totuutt siitä että asian oppii oikeasti parhaiten tekemällä - kokeilun, erehdyksen ja uudelleen onnistuneesti kokeilun kautta.

Odotan innolla kuulevani teidän mietteitä ja ajatuksia näistä tukkaturbaaneista!
Well, whatcha think? 
Onko siellä ruudun toisella puolella joku tukkaturbaaneista aivan hullaantunut?
Vaihdetaanko vinkkejä? Jaetaanko inspiksiä?

Mukavaa maanantaita!

Rakkaudella,
Sallamari

ps. rakkaita terveisiä hyvälle ystävälleni Kirsille,
tämä postaus on omistettu sinulle.

Sokerikallo Kahlo

Halloween on niitä harvoja päiviä, kun oikesti vähän kaipaan sitä meidän elämää Irlannissa. Kun kerran on päässyt osalliseksi oikeista halloween huveista, sitä mielellään ottaisi pienen palan Irlannin vuosista takaisin joka vuosi.

Enkä puhu tässä kohtaa mistään hillittömistä halloweenn kekkereistä, vaan ihan tavalisesta arkisesta halloween illasta kotinurkissa. Kun koko naapurusto koristelee kotinsa kurptsoilla sekä kalloilla ja heittäytyyyhdesn illan ajaksi estottomasti johonkin täysin hulvattomaan naamiaisasuun.

Sitten kierretään iloisilla mielillä ovelta toiselle kysymässä Trick or Treat ja toivottamassa naapureille Happy Halloween! Ilta huipentuu yhdessäoloon, siihen että kokoonnutaan jonkun kotiin illasistujaisten merkeissä - illan kruunaa aivan hillitön Sugar-High-Overdoze lapsilla ja aikuisilla.

Olen todella kiitollinen, että onnekaiden sattumusten kautta sain eilen palan paljon kaipaamaani "oikeaan" halloweenia elämääni. Kulunut viikko on ollut raskat ja daamantäyteinen - kärjistyen niin pahaksi siihen, että oman jaksamiseni vuoksi tein viikon kaksi viimeistä työpäivää kotoa käsin.

Eilen aamulla oli sellainen olo, että olen juuri nyt todella kipeästi naurun täyttämän illan tarpeessa.

Siitä se ajatus siteen lähti ja Facebookin voimin pienestä "Voi jospa saisin tähän väliin vähän jotakin hauskaa ja vähän naurua." -toiveesta poiki todella iloinen ilta.  Sellainen kaipaamani kotikutoinen lämminenkinen halloweenilta - sellainen jota todella olen ikävoinyt. 

Ystäviä, pientä purtavaa ja lämminhenkistä vaivatonta yhdessäoloa.

Niin ja mikä parasta - Halloween Asuja!

Olen ainkain jo viisi vuotta ihaillut taidokkaasti tehtyjä Sugar Skull naamioita netissä. Olen haaveillut sopivasta tilaisuudesta kokeilla itse, millainen Sugar Skull tulkinta minun käsissäni syntyisi. Olen kerännyt tusinoittain Sugar Skull teemaisia mood boardeja ja inspiraatiokuvakollaaseja. Olen kertakaikkisesti sokerikallonaamioiden lumoissa.

Siitä se ajatus sitten lähti; 

juuri nyt saattaisi olla sopiva tilaisuus kokeilulle.

Totuushan on se, etten ollut varautunut minkään sortin halloween kemuihin joten asusta tuli sitten hieno Last-Minute-Ex-tempore -haaste.  Sugar Skull oli synnytettävvä tällä kertaa ilman vartavasten hankittuja välineitä.

Joten ei kun raidaamaan kaappien sisältöä ja katsomaan josko sieltä jotakin tarvikkeita löytyisi.

Onnekseni kaapista löytyi pari kasvomaalaussettiä, jostakin vuosien takaa - ikivanhoja, ehkä jo pilaantuneita ja totaalisen käytettyjä mutta edelleen ilmeisen toimintakuntoisilta vaikuttavia.

Oli käyttämätön nappi valkoista väriä, putsattavissa olevat napit sinistä ja turkosia, mustan värin jämät ja perätä kaksi kokonaista nappia punaista.

Meikkiboxien kätköstä löytyi lisää mustaa väriä, kultaista glitteriä, kerran käytettyjä ihokristalleja ja hämmentäviä turkooseja kukkakuvioisia koristeita.

DIY halloween -look Kokkisota konseptilla.

Muistattehan Kokkisodan, sen teeveeohjelman jossa vieraat toivat mukanaan sattumanvaraan valittuja ruoka-aineita joista sitten yhdessä ammattikokin avustuksella loihdittiin parasta mahdollista herkkuruokaa. 

Otin haasteen vastaan.

Hihat ylös ja hommiin - luomaan parasta mitä tarjolla olevilla tarvikkeilla voi tehdä.

Koska pidän haasteista, ajattelin viedä tämän Last Minute Halloween Outfit -projektin vielä askeleen pidemmälle - miten loihtia toimiva halloween asu Project333 vaatekaapin antimista.

Miten uskomattoman moneen tilaisuuten tuo musta luottomekkoni taipuukaan 
 seuraksi valittujen asusteiden avustuksella.

Pääpaino asussani lepää Sugar Skull kasvonaamionmeikin ja pääkoristeen varassa. Pääkoriste on niinkin yksinkertainen tuotos, kuin  turbaaniksi kääritty pinkkiturkoosi arkihuivi ja lapsen lelulaatikosta löydetty muovikukkalei. Pari hassua pinniä pitämässä pääkoristeen osia toisissaan.

Hintaa tälle halloweenlookille tuli nolla euroa.

Aikaa asun loihtimiseen meni vajaat pari tuntia,
ajasta suurimman osan kulutin koluten kaappeja käyttökelpoisia tavikkeitä etsimässä.

Olen todella onnellinen ja tyytyväinen tästä Sokerikallo Kahlo -asustani.

Onnellinen ja kiitollinen siitä, että sain viettää eilen aivan ihanan halloweenillan.

Kiitos kutsusta ja hyvästä seurasta.

Tuli todella tarpeeseen.

Im feeling very refreshed.

Mitekäs teidän halloween siellä ruuun toisella puolella?

Hyvää pyhäinpäivää!

Rakkaudella,

Sallamari

Tukholman tuliaiset

 

Lupaavasta otsikosta huolimatta, tässä blogipostauksessa ei ole yhtään kuvaa Tukholmareissun ostossaaliista. Sorry - not sorry.  

Luvassa on DIY inspiraatiokertomus.

Aloitetaan juttu kuitenkin Tukholmasta.

I went to Stockholm and bought almost nothing.

Tukholmasta esinetuliaisina toin itselleni kaksi paria korvatulppia - Desing Torgetin valikoimista. Muotoiltuja, keveitä ja ihanasti ääntäeristäviä korvatulppia - huimaan viiden euron parihintaan. Tulipa kuitenkin hankittua jotakin hyödyllistä ja samalla tuettua ruotsalaista muotoilua.

 Niin ja ostettiin me kaksi postikorttia Moderna Museetista 

- yksi lähetettiin, toisen PikkuS halusi omiin kokoelmiinsa.

Tukholma oli kaikkinensa inspiroiva paikka -  vaikka materiaalisia hyödykkeitä tuli hankittua hyvin niukasti, löytyi reissusta sitäkin enemmän inspiraatiota.

PikkuS ihasteli pienessä Tukholmalaisessa putiikissa ihanan iloisenvärisiä polymeerimuovista valmistettuja tikkukaramellikoruja. Aikansa koruja pyöriteltyään ja niitä tarkasti tutkittuaan PikkuS tokaisi minulle,

 "Äiti, voitaisko me tehdä tälläisiä kotona. Mä keksin miten näitä vois tehdä. Että ostais tollasta niinku muotoiltavaa kovettuvaa muovijuttua eri värejä ja sitten oikeista tikkareista sais tikut, niin näitä vois tehdä itse,"

"Äiti, mä luulen että mä osaisin jos sä vähän auttaisit ensin malliksi."

Such a bright idea my darling!

Sen sijaa, että mankuisit vaan että osta mulle, osta mulle...äiti osta mulle mä tahdon tän ja mun on pakko saada tää!

- sinä isnpiroiduit,

enempää en ylpeä voisi olla sinusta kulta.

Sitten ei muuta kun tukemaan inspiraatiota lopputuotteeksi.

Piipahdin töiden päälle paikallisessa askartelukaupassa hakemassa pari pakettia Fimoa. Edellisestä Fimon muovailukerrasta onkin vierähtänyt aikaa...hmmm...sellaiset parikymmentä vuotta, joten hiukan tuossa ajan kuluessa on tuote ja käyttöohjeet kehittyneet. Harmikseni täysin valkoinen massa oli tällä erä loppu, joten valintani oli kaksi hempeän pastellisävyistä, pienen tytön värisilmää miellyttävää, massapakettia. Massa oli ainoa mitä ostin, kaiken muun tarvittavan uskoin löytyvän kotoa salaperäisen kierrästystavara/askartelutilpehööri -laatikon pohjilta.

And right I was.

Minä värkkäilin malliksi tuon muumiopehmonuken kaulassa roikkuvan korun - kaikista noista laatikossa näkyvistä koruista krediitit kuuluu PikkuÄssälle. Hiukan äidin apua tarvittiin rusettien kanssa, samoin tikkujen kiinnityksessä kuumaliimalla leijonaäidin elkein riensin hätiin -" ettet vaan polta näppejäsi tai tuhri sitä liimaa jokapuolelle..." You know the game.

PikkuÄssän innostuminen inspiroi minuakin.

Kaivoin kierrätystavara/askastelutilpehööri -laatikkoa hyvien löytöjen toivossa ja löysinkin laatikon kätköistä muutaman käyttämättömän korupohjan. Inspiraatiopuuskan tuostoksia nähtävissä lähipäivinä - I promise.

Ah, tähän lopuksi voisin lisätä tikkarikoruista innostuville pienen ohjeistuksen.

Näin siis syntyy Tikkarikorut.

Tarvikkeet: 

Fimomassaa - muutamia värejä
tikkarin tikkuja tai puisia tikkuja
metallisia korukoukkuja, joissa toisessa päässä "loop" ja toinen pää suora tikku

metallirenkaita

koruketjua

kuumaliimapyssy ja kuumaliimaa

Tekoohje:

Ota 1-4 könttiä Fimomassaa 

- enemmän värejä on pienempiä könttejä, vähemmän värejä isompia könttejä.

Muotoile matomaisia pötköjä könteistä.

Jos haluat raidallisia ja monivärisiä tikkareita, kääri pötköt toistensa ympäri.

- hienoimmat raitakuviot saat kun käytät neljää väriä, joista valkoinen keskellä ja leivot ensin hyvin lyhyitä matoja. Asettele lyhyet madot niin, että värikkäät madot asettuvat valkoisen ympärille ja leivo tämä lyhyden matojen yhdistelmä yhdeksi pitkäksi madoksi. Kieputtelemalla saat kivoja raitoja.

Edessäsi pitäisi olla yksi pitkä matomainen kappale Fimomassaa.

Lähde kerimään kappaletta toisesta päästä "etananmalliseksi" kiepiksi.

- rauhallisuus on valttia ja huomaa että kynsillä saa massaan ikäviä lommoja

Kun etanakieppi on tehty, sitä voi muotoilla kevyesti painellen "tikkarimuotoon"

Tökkään tikkarikorun alalaitaan reikä tikkaritikulla

 (paistetaan reijällisenä ilman tikkua)

Tikkarikorun tulevaa tikkua "vastaan", korun yläreunaan, tökätään korukoukku "loop"

Mätkäytä koru leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista koruja useampi samalla kertaa

Kun koru on paistettu ja jäähtynyt, liimaa "karkkiosaan" tikku ja rusetti kuumaliimalla.

(hifistelijät lakkaavat korun ennen rusetin laittoa

minun mallissa niin ei ole tehty)

 

Lisää ketju ja valmista on!

Easy as eating cottoncandy.

Mietin koruja värkkäillessäni kaupassa näkemieni korujen hintapolitiikkaa - lähinnä näkökulmasta, mitä tekijälle jää käteen tehdystä työstä. Valmiit korut kaupassa maksoivat hiukan toistasataa kruunua, suomalaisittain käännettynä vajaat parikymmentä euroa.

Meidän korupajaprojektiin vierähti kivasti yksi maanantai-ilta -  täysin valmiiksi tuotoksiksi saatiin kolme korua, loput jäivät viimeistelyä vaille. Toki hieman eri tahdilla koruja valmistaa koruammattilainen kuin DIY inspiroitunut seitsemänvuotias. Mutta kuitenkin, eipä tuosta vajaasta parista kymmenestä eurosta per koru, tekijälle suurehkoa omaisuutta kerry kaikkien kulujen ja proviisioiden jälkeen - varsinkaan jos itse vastaa tuotannon kaikista vaiheista.

Kakkospohdintana koruja värkätessäni mietin, olisiko sittenkin pitänyt tukea korutaiteilijan yritteijäisyyttä ainakin yhden valmiin tikkarikorun verran?

Monitahoisia pohdintoja.

Anyway,

Be inspired!

Inspiroivaa tiistaita!

Rakkaudella,

Sallamari

S(h)ave the Jumper

S(h)ave the jumper - step by step kuvaohjeet

Kullanarvoinen NiksiPirkkaMartta -ohje kaikille meille vaatepihistelijöille -miten palauttaa nukkaantunut suosikki neule takaisin entiseen kukoistukseensa niin, että sillä pärjää ainakin vielä yhden P333 kauden.

Aloitetaanpa taas tunnustuksilla - minä en ole innokas neulefani.

Palelevuuteen taipuvaisena on kutitenkin pakko hyväksyä tosiasian,että neule on tälläisten koleiden kelien saapuessa se ehdottomasti kätevin vaate. Fair Deal - silti pysyn vakaasti siinä käsityksessä, että riippumatta siitä miten laadukasta materiaalia neule on - ne nukkaantuvat ja nuhraantuvat (plus tuntuvat päällä vähän kummallisilta) kevyelläkin käytöllä.

Nukkaantunut neule päällä tulee väkisin itselle nukkaantunut ja nuhruinen olo.

Tämä koiraneule on viime talven pakkaskelien ex-tempore alehankinta - ei se laadukkain, eikä hinnakkain kaikista tarjolla olevista neuleista. Neule muistutti minusta jotenkin ällösöpöä ameriikkalaismallista jouluneuletta (vaikka sen rintamuksessa ei komeilekaan pukki eikä poro), siksi päädyin tähän neuleeseen.

Se on viime talven jäljiltä nukkainen ja äärimmäisen nuhruisen oloinen. 

Tunnustan rohkeasti, että Marttajäsenyydestä huolimatta olen aika surkea vaatehuoltaja - ei tule nuo kotitaloustaidot noin vaan kaupanpäälle Marttajäsenyyteen, pitää kuulemma itse opetella. Däm - Miksei Martat voisi houkutella uusia jäseniä lehtimyyjien tavoin - liity nyt ja saat vaatehoultotaidot maksutta kaupanpäälle.

Onneksi on Facebook ja ihania ihmisiä.

Kyselin FB statuksessa tietääkö kukaan mistä saisi tänäpäivänä sellaisia 80-luvun lapsuudesta tuttuja nypynpostajia (no ihan ensiksi kysäisin että vieläkö selaisia missään on) kun pitäisi saada naulepuserosta käyttökelpoinen vielä ainakin yhdeksi talveksi - niistä ehdottomasti paras oli tämä partahöylävinkki jonka haluan jakaa nyt blogissa eteenpäin.

(sivuhuomautuksena kerrottakoot, että Clas Ohlson muuten myy yhä nypynpoistajia ja että sellaista kokeiltuani ja yhden hameen reijille sillä nirhittyäni totean että eipä ollut kamalan kätevä vekotin)

Tämä partahöylävinkki on kätevä ja puseroystävällinen.

Tarvitaan uusi kertakäyttöinen partahöylä ja tasainen alusta jonne levittää vaate.

Step 1 - levitä vaate tasaiselle pinnalle

Step 2 - laske höylä kevyesti vaatteen päälle

Step 3 - liikuta höylää kevyellä kädellä neulesuuntaan vaatteen pinnalla

Step 4 - putsaa irronnut nöyhtä

Step 5 - toista askelmat 3 ja 4 kunnen koko vaate on kevyesti höylätty kauttaaltaan

Kevyellåä kädellä ja rauhalliseen tahtiin homma sujuu hyvin.

Pusero on nukaton (ja vailla ylimääräisiä reikiä toisin kuin nypynpoistajan kanssa).

Luottopusero valmis uuten kauteen.

Easy as eating candy.

Onko kukaan teistä kokeillut tätä niksipirkkavinkkiä jo aikaisemmin?

Aurinkoista syyspäivää!

Minä lähden Tukholmaan.

Rakkaudella,

Sallamari

HotFix timantit ja uusia korsetteja

Viime viikolla saapui postin mukana kolme odotettua pakettia - kaksi uutta korsettia, HotFix-tool ja HotFix liimalla varustettuja kristallikiviä. Nämä uudet orsetit ovat malliltaan samanlaisia, kuin minulla jo entuudestaan oleva oranssi korsetti. Ihastuin ensimmäisellä käyttökerralla tuohon orannssiin, edullisen hintaiseen ja tuplaluilla varustettuun, korsettiin ja koska totesin korsetin hinta/laatusuhteeltaan hyväksi rohkenin tilata vielä kaksi samanmoista.

Ehdin tilata korsetit ennen Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjani alkua, vaikka minusta nämä korsetit ovat alusvaatteiksi luettava vaatekappale ja sellaisina minulle tämän vaatekampanjan ulkopuolelle jääviä. Hyviä korsetteja voi olla vain tarpeeksi - ei milloinkaan liiaksi.

Pieni tavaraahneus ehkä nostaa päätään korsettien kohdalla.

Toisen korseteista suunnittelen koristelevani kristalleilla.

Hankin ruskealle korsetille kaveriksi colan värisiä kristallikiviä.

Harmittelin ääneen Facebookin puolella sitä, miten huonosti onnistuin liimaamaan edelliset hankkimani korsettiin. Oikeastaan harmittelin koko projektia - korsetti oli hieno, kunnes sen vetäisi päälle - korsetin luut olivat muovia ja sitäkautta korsetti "eli" päällä paljon. Yhden kuvauskerran aikana kymmeniä ja taas kymmeniä pieniä kivi rapisi maahan. Mutta kuvissa korsetti kyllä näytti verrattaen hienolta. Pienesti epäonnistuneesta koekappaleesta innostuneena, uhosin FB tilapäivityksessä yrittäväni uuden liimapurkin kanssa uudelleen.

Mutta eipä tarvinutkaan ostaa litran purkkia liimaa. Ammattilaisen vinkin saattelemana hankin itselleni Ebaystä kuumenevan kristallikolvin, sellaisen HotFix tool -vekottimen.

HotFix toolin avulla esiliimatut kristallit saa helposti kiinnitettyä yksitellen kankaaseen ja mikä parasta, HotFix toolin avulla kristallit saa kiinni myös todella ohuisiin materiaaleihin, sellaisiin joista tavallinen liima suhahtaa läpi kertaheitolla.

HotFix kivien kiinnittäminen vie hiukan aikaa, koska jokaista kiveä pitää ajan kanssa painaa kangavta vasten kolvin avulla - mutta lopputulos on kyllä sen arvoinen.

Liimasin kokeeksi muutaman kiven PikkuÄssän farkkujen taskun reunaan. Ajattelin kokeilla miten tuollainen kuumaliimattu kivi kestää vähän rankempaa menoa  Hyvin näyttävät kestävän - 3 päivän käytön jälkeen ovat yhä jokainen kiinni farkuissa.

Ensimmäinen HotFix liimailu on takana päin - yksi korsetin paneeleista on kivetetty.

Vielä on muutama tuhat kiveä irrallaan, mutta jo nyt sisimmässäni on vankka visio siitä, että lopputuloksesta tulee häkellyttävän hieno.

Kuvia tulossa, kunhan kivet ovat lopulta kiinnitettyinä.

Hintaa kaikille näille ihanuuksille kertyi yhteensä ehkä seitsemisen kymppiä.
Kaikki tavara on tilattu Ebaystä - ei ongelmia myyjien, tullin eikä toimituksien kanssa.
Korsetit ovat kumpainenkin yhdeltä samalta myyjältä, HotFix tool toiselta ja timantit kolmannelta. Edullisin P&P hinta on valintakriteerini tilausta tehdessäni, joten siitä syystä tilauksillani tuppaa aina olemaan monta eri myyjää ja tavarantoimittajaa Tuotteet ovat pääasiassa HongKongista ja Kiinasta, tähän asti olen aina saanut hyvä palvelua ja tilaamani tuotteet inhimillisellä toimitusajalla.

Mukavaa uuden viikon alkua!

Rakkaudella,

Sallamari

Memento Mori Bell Jar

Siellä se nyt on, DuckSkull, omalla paikallaa kirjahyllyn päällä.

Lekottelee pinkin villan lämpimässä syleisyssä.

Ihan ite tein.

Rakkaudella,

Sallamari

Rakkaudella,

Sallamari

Once again world is talking

Viesti aamulenkin varrella - vähän kuin lupaus tulevasta kivasta projektista

The Project - kirpputorilöytöjä ja glitteriliimaa.
Näistä valmistuu Lokakuisen Burlesque-viikonlopun asusteet.

Rakkaudella,

Sallamari

Ite tein, omin käsin - Tasselityöpaja

Viisi ihanaista naista ja paljon askartelutarvikkeita.

Huopaa ja pahvia.

Liimaa, lankaa, paljetteja.

Paljon naurua ja puhetta Burleskista - aivan mahtava iltapäivä.

Hyvää seuraa ja mielekästä tekemistä.

Saatiin aikaiseksi hieno kokoelma erilaisia tasseleita 

- sellaisia villisti pyöritettäviä ja vähän staattisempia Pasties -versioita.

Lähdin matkaan ilman kummempaa inspiraatiota ja palasin kotiin kahden Pastie parin kanssa.

Iloiset askartelijat 

Tarvikepöytä

Ann Summersin tuotantoa oleva mallikappale

Pahviset kaavakappaleet

Tästä lähdettiin liikkelle

Perusta on valmis - huovasta muovatut tasselipohjat

215 paljettia myöhemmin huopakappaleeni näyttävätkin tältä

Mikaelan ensimmäiset  omatekemät Tasselit. Nämä on aivan mahtavat
- kuva lainattu Mikaelan FB sivulta

Kaimani Sallan ihanat pinkin Tasselit
- kuva lainattu kaiman FB sivulta

Kiitoksia kivasta työpajasta mukana olleille!

Ollaan me aikasta lahjakkaita.

Eilinen paha tuuli on historiaa,

Tänään on hyvä päivä.

Ei ahmintaa, ei ahdistusta.

Ihania ihmisiä ja mukavaa tekemistä.

Miten hiljaa mielessäni, että pitäisiköhän laatia sellainen pienimuotoinen Tasseli tutorial tänne blogiin.
Mitä luulette, ilahduttaisikohan sellainen jotakuta?

Rakkaudella,

Sallamari