Olen useammassa blogissa törmännyt kantaaottaviin kirjoituksiin koskien blogiin kirjoitettuja ilkeämielisiä lukijakommentteja. Ilkeät kommentit ovat asia, joka ei varmaankaan koskaan lakkaa ihmetyttämästä minua. Tahtoisin tietää millaisia ajatuksia liikkuu noiden ilkeiden kommenttien jättäjillä - miten paljon kipua heidän elämäänsä onkaan kätkettynä. Mitä positiivista nostetta voi saada elämäänsä painamalla jotakuta kanssaihmistä alaspäin ilkeämielisiksi tarkoitetuilla sanoilla.
Minun blogini on aina ollut hyvin vapaa negatiivisista tai ilkeämielisistä kommenteista. Koko bloggariurani aikana olen törmännyt alle kymmeneen aidosti ilkeämieliseksi tarkoitettuun kommenttiin itseäni tai tätä blogia koskien.
Yksi viimeisimmistä ilkeilyksi tarkoitetuista kommenteista tippui jokunen aika sitten anonyyminä palautteena sähköpostilaatikkoon. Kommentti ei onneksi osunut satuttavalla tavalla, vaan hetken lukemisen päätteeksi se kääntyi minun silmissäni hupaisaksi haasteeksi.
Kommentti kuului jotakuinkin näin "Sun naamakuvat näyttää tosi usein siltä että sä meikkaat silmät kiinni pimeässä. Jos meinaan ruveta beautybloggariksi kannattaa ihan ensiksi opetella laittamaan oma naama niin ettei näytä siltä että elää jatkuvasti ilman valoja sokeana. mut joo jokainen tavallaan..."
Ensi lukemalta nauratti - ei tiedä tuo anonyymi kommentoija miten oikeassa itse asiassa on kun mähän meikkaan aika usein oikeasti sokeana.
Pitänee valottaa vähän taustoja.
Arkiaamuisin meikkaan niin että riisun lasit pois ja levitän sopivaa väriä tiettyyn kohtaan kasvoja. Tiedättekö mitä, minä olen kansainvälisten standardien mukaan ilman silmälaseja oleillessani lain edessä sokea - legally blind - sokeutta määriteltäessä lausekkeella "central visual acuity of 20/200 or less in the better eye". Mikäli joskus elämässäni satun ajamaan autolla kolarin Ameriikan mantereella niin, että minut tavataan ratin takaa ilman silmälaseja, saatan selvitä kolarista ilman sanktioita - sillä hei, enhän minä voinut tietää mitä edessä on koska minä olen sokea. (Unohdetaan nyt kokonaan tästä mielikuvitustilanteesta pieni kieroutunut seikka, että kuka ihme ajaa vapaaehtoisesti autoa sokeana...)
Sain silmälasit kolmannella luokalla. Vuosien myötä näköni on heikentynyt niin paljon, etten pärjää arkielämässä lainkaan ilman laseja. Yöt menevät lasitta, osaan suunnistaa yön hämärissä vessaan laittamatta laseja päähäni. Päivänvalossa laseitta oleminen on lähes mahdotonta - kaadun ensimmäiseen esteeseen tai kompastun mihin tahansa tielleni tulevaan epätasaisuuteen. Kolmiulotteisuutta minun on täysin mahdotonta hahmottaa ilman laseja.
Takaisin asiaan : Minä meikkaan kuin sokea pimeässä, koska olen useimpina arkiaamuina osan aikaa meikatessani enemmän-vähemmän sokea. Rehellisesti kerrottuna olen itse enemmänkin vaikuttunut siitä, miten hyvin osaan sijoittaa rajausvärin tarkoituksenmukaiselle paikalleen suhteutettuna siihen miten epätarkasti näen silmäni viivoja niihin piirrellessäni. Väri menee enimmäkseen juuri sinne minne pitääkin - ani harvoin esimerkiksi törkkään itseäni silmään ripsiväriä laittaessa, vaikken pysty hahmottamaan ripsiväriapplikaattorin ja silmän välistä etäisyyttä.
Vuodet ovat opettaneet tietämään missä mennään.
Meikkibloggareilla on ihan tässä viime aikoina ollut aika monella hauskoja postauksia teemalla "Arkimeikki silmät suljettuina" tai "Arkimeikki pimeässä". Kaltaistani WannaBe Beautybloggaaja kutkuttaa tietysti lähteä näihin haasteisiin mukaan, joten minä meikkasin itseni tämän päivän postausta varten KOKONAAN ilman silmälaseja. Kaltaiselleni WannaBe Beutybloggarille juuri sopiva WannaBe toteutus tuosta oikeille meikkibloggareille suunnatusta haasteesta - eikös vaan?
Meikkibloggareilla on ihan tässä viime aikoina ollut aika monella hauskoja postauksia teemalla "Arkimeikki silmät suljettuina" tai "Arkimeikki pimeässä". Kaltaistani WannaBe Beautybloggaaja kutkuttaa tietysti lähteä näihin haasteisiin mukaan, joten minä meikkasin itseni tämän päivän postausta varten KOKONAAN ilman silmälaseja. Kaltaiselleni WannaBe Beutybloggarille juuri sopiva WannaBe toteutus tuosta oikeille meikkibloggareille suunnatusta haasteesta - eikös vaan?
Tämän postauksen myötä haluan osoittaa suuret kiitokset blogini ihanille lukijoille hyvästä käytöksestä. Olette innostaneet ja inspiroineet kommenteillanne minua, tehden sitä kautta bloggaamisesta todella mielekästä puuhaa.
kiitos
Mukavaa sunnuntaita!
Rakkaudella,
Sallamari
En kyllä huomaa mitään erityistä.x) Olet mielestäni aina osannut meikata. Se nyt ei ehkä ihan kauheasti helpota sanoa, että itse en yleensä meikkaa.:p Allergioiden ja astman pahenemisen vuoksi jouduin hävittämään kaikki aiemmat meikkini, nykyään omistan vain 2 huulipunaa ja mineraalipuuterin, jossa on allergiamerkintä. Toisaalta se riitää ihan hyvin niihin harvoihin päiviin, kun paklaan naamaani.:)
VastaaPoistaMutta olen kyllä itsekin ihmetellyt, mikä motivoi ihmisiä ilkeilyyn? Ja ylipäänsä sellaiseen sairaalloiseen kyyläämiseen, mitä jossain blogikommenteissa esiintyy. Ainakin ajankäytön kannalta voisin ajatella, että heillä tuskin on itsellään kummoistakaan elämää, ja asuvat ehkä jossain sellaisessa paikassa, missä ihmisiä näkee vain vähän. Jonkunlainen katkeruus, suunnaton pettymys tuohon tilanteeseen täytyy siltikin vielä yhdistyä. Näin kuvittelisin.
Itselläni on liikaa puuhaa ja niin paljon ystäviä/tuttavia, että olisin sanottavammin kiinnostunut edes naapureiden asioista. Puoliammattillisista syistä haluan myös tarkkaan miettiä, mitä päästän suustani netissä. Eikä minulla toisaalta ole minkäänlaista motiivia ilkeilyyn, koska olen tyytyväinen elämääni ja olemukseeni.:) Joskus on kyllä tullut sanottua pahasti, ja myönnän kykeneväni ylimielisyyteen. Varsinkin ilkeilyyn on vaikeaa vastata asiallisesti. Sinä kyllä onnistut siinä hyvin jälleen kerran.:) Mietin sitä aiempaakin kommenttia, mihin vastasit kertomalla lukihäiriöstäsi.
MNetti tuntuu olevqn pullollaan ihmisiä, joiden mielestä sähköisien viestimien välityksellä voi suoltaa ulos kaiken mitä sylki suuhun tuo. Täysin miettimättä siitä kuka voi lukea tekstiä.
PoistaEnemmän kissavideoita, vähemmän vihapuhetta.
2 huulipunaa on hyvä investointi. Oikealla huulipunavalinnalla saa loihdittua itsestään tarpeen tullessa kertakaikkiaan säteilevän :)
Haha. Tiedän todellakin mistä puhut. Itselläni on nenä kahden sentin päässä peilistä kun meikkaan, jos haluan nähdä jotain. Piilareita käyttäessä älyää kuinka helppoa meikkaaminen oikeasti olisikaan jos näkisi jotain.
VastaaPoistaSen kun tietäisi, mikä ajaa ihmiset olemaan niin kamalia toisilleen niin asia olisi jo puoliksi ratkaistu. Liikaa aikaa? Tyytymättömyys omaan elämään? Halu jakaa pahaa oloaan? Kateus? Anonyymiyden tuoma vapaus olla kusipää? Ken tietää. Itse en ole ilkeitä kommentteja vielä blogiini saanut, mutta eipä blogissani muutenkaan paljoa liikennettä ole.
Mä olen joskun miettinyt, että olisiko arkipäivät ihan liian helppoa juttua jos näkisi koko ajan terävästi eteensä :)
PoistaIhan uteliaisuudesta, oletko harkinnut laserleikkausta silmille? Mietin vain, että miten hankalaa on elää puolisokeana, vai huononeeko näkösi yhä, ettei leikkausta kannata tehdä? Yhdellä tutulla tulee jatkuvasti kamalia kustannuksia silmälaseista näön huonotessa ja näkö on jo niin huono, ettei näe edes metrin päässä seisovaa ihmistä kasvoilta. Aiheuttaa uimahallissa koomisuutta, kun pitäisi navigoida minun luokseni, mutta kaveri ei erota kuin hämäriä hahmoja. Hän haluaisi laserleikkaukseen, mutta ei onnistu, kun näkö jatkaa huononemistaan :/
VastaaPoistaItse ratkaisen uimahalliongelman piilareilla tai vanhoja laseja käyttämällä.
PoistaLaserleikkaukseen vaikuttaa silmässä oleva linssi, paljonko voidaan leikata tai voidaanko ollenkaan. Eli et pakolla pääse laseista kokonaan eroon vaikka leikattaisiinkin eli kustannukset ovat ihan törkeät jos joudut vielä hankkimaan leikkauksen jälkeen uudet lasitkin.
Mä olen pohtinut laserleikkausta silmiin useampaan kertaan. Kerran jopa käynyt konsultoinnissa asian suhteen.
PoistaMä odottelen ikänäköä ja katson mitä se tekee. Ihmisen elämässä pitäisi tulla taitekohta, jolloin ikänäkö alkaa kompensoimaan huonoa kaukonäköä ja arvot saattavat jopa parantua.
Sitä odotellessa.
Minä en pidä ajatuksesta, että joku sorkkii silmääni. Sorkkipa sormella tai laserilla. Siinä tiivistettynä suurin syy, miksei silmmiäni ole vielä operoitu.
Irrational Fear of not-really-existing things