Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihonhoito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihonhoito. Näytä kaikki tekstit

22. marraskuuta 2015

Viiksikarvoista eroon langalla

Ainoa tarvike mitä onnistunut lankaus vaatii on pätkä tavallista ompelulaatikosta löytyvää vahvaä ompelulankaä.


Taas on vierähtänyt useampi uuden opin täyteinen viikko koulua. Hiustenleikkuun ihanuuden lisäksi olen löytänyt sisältäni suuren rakkauden partaveitsellä tehtäviä parranajoja kohtaan. Tällä hetkellä saldon on alun toistakymentä parranajoa tai muotoilua ja koko joukko pieniä kikkojan miten komeista partamiehistä saa luotua vieläkin komeampia.

Miesten partoihin hullaantumisen ohella olen kuluneella viikolla saanut Intialaisen luokkatoverini avustamana opiskella lankauksen saloja. Lankaus on ikivanha itämailta peräisin oleva ihokarvojenpoisto keino, jossa lankaa apuna käyttäen poistetaan häiritseviä hentoja ihokarvoja erityisesti kasvojen alueelta.

Intialaiset kerrassaan hallitsevat nämä lankailuhommat. Sellaista äidiltä tyttärelle periytyvää kansanperinnetietouttahan tuo homma kuulemma on - näin minun ainakin annettiin ymmärtää. Täytyy sanoa, että kovin näppärästi tuo viiksikarvojeni poisto luokkatoverini käsien toimesta hoitui. Eikä se oikeastaan tehnyt edes kipeää -  nipisteli vain vähän - vaikka viiksikarvojeni poisto demonstraatiotarkoituksessa nyt tehtii sellaisella tekniikalla, joka paremmin sopii itse itselleen suoritettavaan karvanpoistoon.


Osaavien sormien toimesta jomma näyttää juuri näin vikkelältä.


Miten lankaus sitten eroaa ihan tavallisesta
 pinseteillä suoritetusta ihokarvojen nyppimisestä?

Eipä oikeataan muuten, kuin että lankaus on hellempi tapa poistaa karvoja. Lankaamalla karva "nousee" karvatupesta pinsettinyppäystä pehmeämmin ja luonnollisemin - iho ärtyy lankaustoimenpiteestä normaali pinsettinypintää vähemmän. Erona on myös se, että lankaus poistaa yhdellä "pyöräytysliikkeellä" aina suoran rivin karvoja yksi kerrallaan tapahtuvan karvan nyppäisyn sijaan. Lankaamalla on siis mahdollista saada helposti erittäin tarkkoja suoria linjoja aikaa esierkiksi kulmakarvoihin. Onhan lankaaminen toki myös perinteistä pinsettinypintää nopeampaa.

Viiksien kohdalla karvat yleensä vahataan pinsettinypinnän sijaan. Vahaukseen nähden lankaaminen on hellempi karvanpoistokeino siksi, että vaha tuppaa karvan lisäksi nyppäämään aina mukaansa ohuen kerroksen ulommaista pintaihoa. Lankaamalla karvanpoisto onnistuu siten, että ihokerrokset saavat jäädä rauhaan ja "lankalassoon" tarttuu ainoastaa toivottu poistettava materiaali - ihokarva.


Viiksikarvoja nolla tämän lankauskäsittelyn jälkeen.

Lankaus on sellainen taito, jonka olen aina halunnut oppia. Siinä on jotakin äärimmäisen kiehtovaa. Joten ei muuta  kuin ahkeraa käytännön harjoittelua tästä eteenpäiän - se on tämän taidon oppimisessa avainasemassa - nuo tekniset yksityiskohdat luokkatoverini Bibi minulle opetti pyynnöstäni viime viikolla.

Olen saanut lankaustekniikkaan todella hyvää opastusta ja ohjeistuksen harjoitella kahta eri tekniikkaa hentoon reisikarvoitukseeni kotioloissa. Toinen opiskelun alla oleva tekniikka sopii omien ihokarvojen poistoon, toisen tekniikan avulla ihokarvat saa poistettua toiselta helposti ja näppärästi.

Tästä eteenpäin sitä nyt sitten harjoitellaan lankauksen saloja käytännössä. Aluksi omilla reisikarvoilla, sitten omalla kasvokarvoituksella. Muutaman viikon ahkeran harjoittelun jälkeen ajattelin sitten käydä tositoimiin ja kokeilla itsen suorittaa lankausta toiselle ihmiselle.

Onnekseni minulla on mahdollisuus vieläpä pyytää kauniisti kertausta opittuun tekniikkaan mikä tahansa päivä. Olen todella kiitollinen siitä, että joku ihminen maailmassa on niin ystävällinen että mielellään jakaa osaamaansa taitoa eteenpäin.

You practice every day,
you will learn threading  in no-time.
- näin evästi taitojaan kanssani jakanut luokkatoverini minua.


Onko joku teistä kokeillut joskus lankausta kasvokarvojen poistoon?
Jos kokemusta löytyy, mitäs tykkäsit?


Mukavaa sunnutaita!

Rakkaudella,
Sallamari


4. heinäkuuta 2015

Kuukauden kosmetiikkalöytö - heinäkuu



Ajatelkaa, vielä 90-luvun alkupuolella aurinkosuojatuotteissa yleisimmät suojakertoimet olivat 4 ja 6 - tosi herkkänahkaisille oli tarjolla 12 suojakertoimella varustettuja tuotteita. Yli 20 suojakeroimet olivat apteekkitavaraa ja ensisijaisesti ajatelulu ihosairauksista kärsivien ja  extreme-urheilijoiden tarpeita täyttämään. Aurinkosuojalla varustetut huulirasvat räiskyivät neon väreissä ja ne oli suunniteltu laskettelijoiden kasvojen suojaksi kevään aurinkoisille hanngille.

Minulle välttämätön kesätuote on korkealla juurikin tuo suojakertoimella varustettu huulirasva - ilman sitä aurinkoinen päivä ulkona päättyy takuuvamasti kyyneliin viimeistää seuraavana aamuna. Kärsin mutatoituneesta huuliherpesviruksesta, joka aktivoituu todella helposti pienestäkin auringonssa oleilusta. Viime kesää lukuunottamatta olen joka kesä nappaillut vähintään yhden viruslääkekuurin villiintynyttä virusta taltuttamaan. 

Olen löytänyt aurinkosuojalla varustetusta huulirasvasta superloistavan avun huulilleni. Haasteena on ollut löytää minimissään kolmenkymmenen suojakertoimella varustettua huulirasvaa. Kaksi vuotta sitten Rhodoksella (apteekkarin ohjeistuksella lääkekuurin ohella) kokeilin taltuttaa ehkäistä huulirakkuloita ensimmäistä kertaa aurikosuojalla vaustettua huulirasvaa. Viime vuonna löysin yhden tuotteen apteekin valikoimista ja sen  avulla onnistuin välttämään lääkerkuurit kokonaan.

Ensimmäistä kertaa löysin SPF30 varustetun huulirasvan Citymarketin hyllyltä ja hihkuin melkein riemusta. Tuotevalikoimaa ei ollut - yksi ainoa Lobellon tuote oli tarjolla - minulle tämä yksi tuote on aivan taivallinen markettilöytö. Eipä tarvinnut lähteä vartavasten etsimään riittävää aurinkosuojaa tenää vartavasten apteekista.

Kauas on tultu aurinkorasvoissakin noista 90-luvun alun suojakerroinsuosituksista. Minun  ihoni suosikkisuojakerroin kesän aurinkoisiin päiviin on 50+  ja varmistelen tuotteen selosteesta tarkaantiiraillen harkinnan alla oleva tuote suojaa sekä UVA ja UVB säteilyltä.

After Sun -tuotteena ehdoton ykkönen on Aloe Vera geeli - puolen sentin kerron vähänkään punottavien ihokohtien päälle ja seuraavana aamuna punotus on tiessään.

Olen tietoinen että synteettisen aurinkorasvat estävän ihon luonnollisen toiminnan D-vitamiinin tuotannossa. Juuri siitä syystä pyrin  oleskelemaan pieniä hetkiä auringossa puhtaanpaljaan ihon kanssa - lähinnä aikaisin aamusta ja myöhemmin illalla. Aurinkoiset kesäpäivät ovat niin ehdottoman tärkeitä D-vitamiini varastojen täydennystä varten, pyrin takamaan itselleni tulevan pimeän kauden varalle D-vitamiinitankkauksen pieninä annoksina maltillisesti. 



Millaisilla tuotteilla sinä suojaudut auringolta?
Löytyykö ruudun siltä puolelta ketään luonnonmukaisten aurinkosuojatuotteiden - sheavoin, kookosöljyn, aloe vera -tuotteiden - nimeen vannovia. Näiden tuottoiden osalta kuulisin mielelläni omakohtaisia kokemuksia. Jos tiedät linkin hyvään  luonnonmukaisesta aurinkosuojasta kertovaan blogitekstiin, vinkkaa siitä ihmeessä minulle.


Aurinkoista päivää!

Rakkaudella,
Sallamari