Nuo kaikki kauniit vaaleat

Tummaa ja vaaleaa

On vierähtänyt hetki siitä, kun viimeksi olen täällä blogin puolella kertonut koulukuulumisista.

Ihan näinä päivinä on tulee täyteen tasan vuosi siitä, kun ensimmäisen kerran avasin koulun ulko-oven pääsyokeiden merkeissä. Nyt ollaan siinä vaiheessa, etten mielen perukoilla kummittelee ensi keväät tulevat näyttökokeet ja kaikki lukuiast opinut tekniikat ja niksit, joiden joukosta valitsen tarvittavat tekniikat parhaan lopputuloksen luomiseksi itse näyttötilaisuuksissa.

Vuosi sitten kauneuskäsityskuplani oli pieni ja tiivis - turvallinnen ja itselle hyväksi havaittu. Kauneuskäsityskuplani ulkopuolelle jäävä maailma oli sekin kieltämättä vähän mielenkiintoinen - on sitä yhä edelleen - samanaikaisesti huikealla tavalla pelottava. Turvallisinta oli pysyä tiukasti omassa kuplassaan. Ihmismielelle on luontevaa vierastaa asioita joita ei täysin ymmärrä. Selainen juttu joka ei täysin avaudy sinulle on ihan kiva juttu - kun se on osa jonkun toisen maailmaa riittävän välimatkan päässä sinusta.

Voi miten ahtaat ajattelumallit ja tumpelo värisilmä oli sillä Sallamari, joka vuosi sitten ensimmäistä kertaa avasi kampaamokoulun oven - näin pohtii Sallamari tänään. Vaikka kaikki minussa näyttää lähes identtiseltä vuoden takaiseen katsottuna, paljon ihmisenä kasvua on päässyt tapahtumaan. 

Uusia inspiraatioita.

Uusia iloisia oivalluksia.

Vuosi sitten kauneuskäsityskuuplaani - siihen pieneen ja turvalliseen - mahtui käsityskykyni ulottuville noin tusinan verran tukkavärisävyjä.

Vaalea tukka tarkoitti vuoden takaiselle minulle ompmioloissa sitä sävytasoa mikä aikaansaadaan levittelemällä noin tunniksi tasaisesti hiuksistoon vahvinta saatavilla olevaa vetuperoksidia vaalennusjauheseen miksattuna. 

Ainoa oikea blondisävy oli se perus vetyperoksidiblondi

toisianan enemmin, toisinaan vähän vähemmin onnistuneena suorituksena.

Hamppuuinen katkeileva valkoinen tukka kertoi värisävyn onnistumisesta,

kissanpissankeltaiset sävyt kielivät tukan omistajan vaalennustaidottomuudesta

Musta oli mustaa, synkintä mitä saatavailla on.

Ruskea tavallista perusruskeaa - sellainen seinäruusun varma valinta.

Ruskea tukka, kuka niitä erottaa toisistaan?

Pitkä ja ruskea tukka kielii kantajan vaatimattomuudesta tai perinteiden kunnioittamista vaalivasta elämäntavasta. Lyhyt ruskea tukka kireen edessä luovuttamisesta tai ikäkriisistä. Lyhyt on ikäännkuin nuorennuslekkaus - kymmenen vuotta ja kaksi lasta elämästä pois. Ennenkaikkea ruskea tukka kertoi vuodentakaiselle minulle, että tässä nyt ollaan tälläinen luonnollinen ja hillitty, niin kun on aina oltu.

Tai ssitten kotiäiti tai kiireinen - kuka mitään tukkaa ehtii värjäämään, ja jos ehtiikin on parasta värjätä sellaisella sävyllä että juurikasvu sulautuu tuoreeseeen väriin täydellisesti. Sillä kohta ei ehdi taas kuitenkaan ja voi vaan antaa tukan kasvaa.

Sitten koko joukko punaisia tukkasävyjä - oikea 50 shades of Reds kokoelma.

Kaikistä hiusväreistä niitä minun suosikkivärejäni.

luonnollista kuparipunaa

mahonkista Itäblokki punaista

räiskyvää pin-up punaista

hehkuvaa kultaa

hempeää hattaranpinkkiä

kulahtanutta keltaoranssia väriä,

joka kielii siitä että kantajallaan on joskus ollut hyvä tukka

tummaa goottipuunaista

retropunaista

neonpunaista

brittimiesten punaista

australialaisten punatukkasävy

ai niin, se kummallinen strawberryblonde -sävy

Ihanina vastustamattomia punatukkaisia naisia.

Niitä on kauneuskuplani pullollaan.

Viimeiimpänä - muttei missään nimessä -vähäisimpänä  - värisilmäni osasi tietenkin bongata shokkivärit ja muut räväkät sävyt. Ne joita kantavat vain harvat ja valitut.

me jotka emme osanneet aikusitua ikämme edellyttämällä tavalla,

nuoret ja rohkeat yksilöt,

punkkarilapset

kaiksita hoteimmat Suiside -tytöt

vanhentuneet kapinalliset; violetti tukkaiset permanenttiumot

Siinäpä tiivistetysti vuoden takaisen minäni hiusvärimaailma.

Balayage täysin tuntematon.

Hiusten raidoittaminen yök en ymmärrä.

Monisävyväriset vaaleat värit täysin käsiittäättömiä.

Ombre huono juurikasvun peittely-yritys.

Vuoden takainen minäni oli vähän urpo.

Käsityskyvyltään sillätavalla aika rajoittunut.

Kaunis tasainen sävy tyvestä latvaan

Onneksi ottivat minut kouluun, antoivat mahdollisuuden oppia ja kasvaa ymmärrykseen.

Minusta on vuoden mittaan kehittynyt varsin hyvä hiusvärien parissa. Hienosti kehityskaaressa mukana pysynyt värisilmäni osaa nykyisellään erottaa ilman suurempaa viitseliäiisyyttä parisenkymmentä erisävyistä vaaleaa hiusväriä. Osaan lonkalta luetella kymmenen hyvää hiusvärireseptiä kauniin viileän tai lämpimän vaalean värimaailman luomiseen - lähtökohdat huomioonottaen tietenkin.

Samainen värisilmäni on kuluneen vuoden aikan oppint suhteellisen kivuttomasti bongaamaan rukeaideatukkaisten joukosta tupakka-, mahonki- tai punasävymaailmaan sävytetyt yksilöt. Huolellisen vilkaisun perusteella osaan sanoa, onko edessäni bussissa istuvann kaunistukkaisen tytön tukka sävymaalmaltaa lämmin vai viileään taittuva.

Kadulla kävellessään huomaa silmien tarttuvan ihmisten hiuksiin. Mieli leikkii itsekseen "Millä sävyillä saisin tuollaisen tukan" -leikkiä. 

Jos värjäisin hänen hiustensa tyvikasvun, mitä värejä sekoittaisin?

Onnistuisiko yhdellä värikerroksella vai pitäisikö sävyttää vielä päälle?

Entä jos minulla olisi kaikki valta vaikuttaa tuohon tukkaan,

pitäytyisinko jo olemassa olevassas sävymaailmassa vai ehdottaisinko rohkeasti muutosta?

Viileisiin vivahteisin ttaitettu monisävyraidoitus

Tuntuu ihanalta hehkua onneaan siitä, miten isosti minä pidän hiusten värjäystöistä. Etekin innostaa tuo vaaleilla sävyillä värjääminen, siitä on tullut raidoitusen ohella yksi lempi juttujani koulussa tällä hetkellä. Rakastan haasteita - sitä miten asiakas istahtaa tuoliini kulahtaneen sävyn ja roiman tyvikasvun kanssa puhjeten värjäysprosessin lopputuloksen myötä aivan uudelleen kukkaan.

On uskomatonn tunne huomata ymmärtävänsä mitä sävyä kulloinkin laitetaan halutunlaisen lopputuloksen saamiseksi. Se maaginen tunne kun käsittää värikansioiden sävymallitukkatupsujen puhuvvan itselle - tuota, tuota ja tätä, näiillä minä luon visioidun sävyn.

Minulle tullaan usein sanomaan, että minä varmaannkin ole se tyyppi luokassa joka erityisesti tykkää tehdä tämän hetken kuuminpien trendien mukaisia pastellisävyjä tai monivärishokkitukkia. Älkää antako minun henkilökohtaisen kauneuskuplani johtaa teitä harhaan, minä rakastan kaikkein eniten tehdä ihmisistä kauniita juuri käsissäni olevan ihmisen omaan kauneuskuplaan sopivalla tavalla. Rakastan asiakas-työntekijä yhteyden löytymistä. Toisen ihmisen välitöntä ymmärtämistä, sillä hetkellä un rohkeasti raoittaa tuon ihmisenn kauneuskuplan ovea ja vilkaisee sisään.

Rakastan lauseita

 "Olenpa mä nyt kaunis."

"Mun tukka on aivan ihana."

"Mun väri on just hyvä."

"Kiitos, kun kuuntnelit minuua."

Ihminen on omasta mielestään ihana.
Olen saanut luotua jotakin kaunista,
minun kauneuskäsityskuplani ulkopuolella sijaitsevaa kauneutta.

Täysin irrallaan siitä seikasta, miten toinen ihminen suhteutuu - tai mahtuuko tuo toinen ihminen edes - minun pieneen kauneuskäsityskuplaani. Minä olen taas saanut rohkeasti kurkistaa sisälle toisen ihmisen kauneuskäsityskuplaan.

Olen kiitollinen rohkeudesta.

Rohkeaus katsoa omien ihanteiden ulkopuolelle jahalu katsoa kauneutta maailmassa jonkun toisen ihmisen silmien kautta - siinä avaimet oppimiseen.

Minä en ole tärkeä siinä hetkessä kauneutta pohdittaessa - asiakas tuntemuksineen on  kaiken keskipisteessä. Minä olen onnekas saadessani haastaa itseni luomaan asiakkaasta hänen kauneuskuplaansa mahtuvan samalla itse uusia tarpeellisia taitoja oppien. 

Vaaleiden raitojen avulla luotu auringossa säihkyvä  kesätukka

Onnea on se, että olen saanut löytää elämääni ihmisiä jotka osaavat toteuttaa minun kauneuskäsityskuplaani täydellisesti istuvan unelmieni hiusvärin minun päähäni.

Siinä missä viileä vaalea kauniistiliukuva monisävyväri on toiselle täydellinen unelmatukka on Bubblegum Blue väri minun maailmassa se kaikista kaunein sävy. Juuri se sävy, jota minä haluan kantaa tukassani.

En edelleenkään väitä ymmärtäväni raidoituksen kauneutta tai balayagen hypesuosiota - omaa päätäni tai minun mielestäni maailman kauneimpia hiuksia pohtiessani. Osaan nykyisellään onneksi nähdä laaja-alaisesti kauneutta hyvin toteutetuissa värjäystöissä muiden ihmisten hiuksissa. Ihania hehkuvia hiekkasävyjä, hillittyä beigevivahdetta tai auringon vaaleutta kauniisti raidoitetuissa hiuksissa.

Voin rehellisesti sanoa, että koulu on tehnyt minun paljon hyvää. 

Suhtautumiseni kauneuskuplani ulkopuoliseen maailmaan on tänä päivänä paljon avoimempi ja rohkeampi kuin ennen. Samalla tietoisuus minun omasta tyylistäni on vahvistunut.

Tämä sopii minulle, 

tuo toinen juttu on kaunis toisella.

Tälläistä kuuluu opiskelijaelämään tässä hetkessä.

Laitoin tämän postauksen kuvitukseksi muutaman inspiraatiokuvan mielestäni todella onnistuneista vaaleista värjäystöistäni. Näiden myötä on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin.

Kohti uusia oppeja!

Mukavaa alkanutta heinäkuuta!

Rakkaudella,

Sallamari