Deer, you are so horny

Lisää näitä eläimiä, jookos Korkeasaari?

Täydelliset toiset treffit Korkeasaari, kaunis keli ja suloista seuraa

- yhden treffin tyttö -karmani on nyt virallisesti vaipmassa unholaan.

Korkeasaari tuntuu treffialustana asettavan aikalailla haasteita - milloin kritisoidaan ihmisen halua viihdekäyttää eläimiä, milloin taas eläintarha koetaan aivan liian lapselliseksi ympäristöksi vakavamielisille aikuisille. Minä rehellisesti tunnustan pitäväni eläintarhoista - vaikken yksiselitteisesti näe pelkästään vaaleanpunaisten lasien läpi ketsoen eläintarhan olevan onnellinen ja iloisenen paikka missä karvapallerot kirmaavat suloisina ja kaikilla on aina takuuvarmasti hauskaa ja mukavaa.

 Eläintarhoilla on yhteiskunnallinen tärkeä tehtävä,  joskin mielestäni kyllä jokin toisenlainen kuin se, että saa mielikuvituksettomille voidaan näyttää miltä karhu tai leijona sellaisessa helposti käsitettävässä lihaa ja verta -olomuodossaan näyttää (katso tältä tämä nyt näyttää -esittelyä varten meillä ihmisillä on kyky piirtää ja taito valokuvata luonnossa olevia eläinyksilöitä ja kyky niiden pohjalta veistää eläinmalleja kuvia ymmärtämättömille vaikkapa puusta). Minä uskon sisimmässäni, että eläintarhat tekevät merkityksellistä työtä eläinlajien pelastamisessa. Sen lisäksi eläintarhaan ihan vain paikkana kytkeytyy paljon myös yhdessä tekemisen ja läsnäolon kokemuksia - yksilölle arvokkaita ilon tunteen kokemuksia tuottavia hetkiä (hetkiä joiden sisällöstä ilo löytyy, ei niinkään ilon tunteen kokemistaä itse eläintarhan eläimistä).

 Kenties yhdessä elämässä ainoa eläintarhakäynti on se elämän merkityksellisin ilon tunteen kokemisen hetki, yksi päivä jolloin alati kiireiset isä ja äiti onnistuivat kerrankin irroittamaan itsensä kiireistään ja viettämään päivän tämän ihmisen seurassa läsnäollen.

Who knows?

Eläintarhojen totaalikieltäminen ajaisi geeniperimältään lajisäilymisen kannalta tärkeät eläimet pieniin varatokoppeihin odottamaan hetkeä jolloin niiden geenit olisivat tarpeen. Tai mikä pahempaa, byebye eläinyksilö, sillä geenithän säilyvät kätevästi koeputkissa pakastimessa.

Puhumattakaan tuon esimerkki-ihmisen onnellisista muistoista eläintarhassa äidin ja isän läsnäolosta nauttien - ei eläintarhaa, ei tuota onnellista hetkeä (huvipuisto ei käy korvaavaksi toiminnaksi tähän esimerkkiiin, isä pelkää korkeita paikkoja ja äiti klovneja - huvipuistot siis totaalisen no-no)

Katsaus aitalankojen sisäpuolelle

Eksyipä tarina taas raiteilta.

 Piti puhua niistä treffeistä ja tähän mennessä olette saaneet lukea vaan eläintarhamietteitä.

Ymmärrän odotuksenne, sillä ne maagiset toiset treffithän kaltaisellani polyamoriksksi tunnustautuvalla yksilöllö tarkoittaa tietenkin kiinnipääsyä no-string-attached ajatuksella tapahtuvaan kuumaan ja kiihekään eroottissävytteiseen toimintaan

- ja sitähän lukija otsikonkin perusteella jo kieli pitkällään odottaa, eikö?

You wish.

 I can only wish.

Nämä toiset treffimme olivat itsessään ihastuttavat.
Ystävälliset ja lämpimät.
Täynnä hyvää yhdessä vietettyä aikaa,
hassunkurisia tarinoita
sekä naurua.

Siinä kaikki mitä on kerrottavaksi.

Ihan varma en ole mikä tuo otus tuolla on,
mutta tällätavalla asianmukaisesti häkitettynä melko vaarattoman oloinen.

50 Shades of Something Erotic - sävytteisiä tarinoita odotellessa.
Onkohan minusta ikinä sellaiseen?
Tässä hetkessä epäilen itsekin itseäni.

Ei sillä ettenkö haluasi,
tai haaveilisi siitä
- eroottisen vapautuneisuuden täyteisestä elämästä.
hyvästä seksistä
uusista sävähdyttävistä kokemuksita

mutta

Onko musta siihen ikinä?

Emu kurnuttelee kumisten kuulumisensa kaverilleen

No kyllä me kivasti pussattiin taas.
Että ei sillä tavalla ihan paska päätös toisille treffeille.
( todistelen juuri näillä tietämillä itselleni alinomaan sitä
ettei seksuaalisesta anoreksiasta toipuminen ole täysin toivoton projekti)

Jos osaisin pelata sosiaalisia ihmissuhdepelejä, sainoisin tässä kohtaan kun pelaan korttini oikein niin kolmannet treffit on taattu.
Pitäisi vaan ensiksi oppia pelaamaan.
Vitut minä mistään pelaamisesta,
minä janoan elämääni aitoja ihmisiä ja todellisuuteen perustuvia ihmissuhteita.

Miksi helvetissä tämä treffailu on minulle näin vaikeaa?
Miksi muut vaan hups tapaavat ihmiset ja ovat hetkessä täysillä mukana uudessa suhteessa?
ja minä vain emmin,
ja emmin
ja emmin
ja emmin

ja yleensä siirryn eteenpäin empimään seuraavan henkilön kanssa

Hieman epäilyttää onko tässä aitauksessa oikea asukas, vaiko onko turistiviihdykkeeksi kiven alle lötköttelemään
asetettu eläinmuseon kokoelmista lainattu lumileopardin pelkkä toinen takajalaka ja hänttä

Piti kirjoittaa ihastuttava ja suloinen tarina toisista treffeistä,

minäkeskeiseksi märinäksi meni taas.

Matka kohti sisäisen minän äänen vapaa toteutumista tuntuu juuri tänään toivottomalta suolta.

Miksi sen on olta näin pitkä?

Miksi sen on oltava joka hetki näin haasteellista?

miksi

miksi

miksi

Oikeastaan haluaisin kiukutella helteelle.

Tämä tukala kuumuus minua vain oikeasti kiukuttaa.

 Löysin seuraamastani RunoTalon blogista ihastuttavan Voimakurssin, jonka avulla haluan (heti kelien viilentyessä) käydä työstämään omaa seksuaalisuuttani ja siihen liittyvä haasteita lisää.

Sillä minähän vakaasti (kaiken hellekiukuttelunkin keskellä) uskon, että todelliseen minuuteen kasvaminen on toteutettavissa ja täydellisesti mahdollista.

Rikkoutunut seksuaalisuus on mahdollisuus ehjätä.

Elämästä on mahdollista nauttia kokonaisvaltaisesti.

On mahdollisuus antaa itselleen lupa olla.

onnellinen

olemassa

todellinen

hyvä juuri tälläisenä

Rakkaudella,

Sallamari

ps. huomaako tekstin pomppivuudesta,

että helle on tehnyt tehtävänsä?