Supersensuelli Elli

Seupersensuelli aim so seksi -ilme
Jokea ei voi pakottaa virtaamaan, eikä kaunista hymyä naisen kasvoille
 - ne kaksi tapahtuvat luonnostaan

Katse avoinna, kulmat koholla.
On helpimpaa heittäytyä koomiseksi, kuin eläytyä olemaa tietoisesti sensuelli.

"Hengitä, avaa katse ja ole läsnä."

Blogia pidempää selailleille varmaankin jo ihan tuttua juttua se miten suurella intohimolla suhtaudun kaikkiin eteeni tulesiin mahdollisuuksiin tehdä matkaa syvemmälle itsetuntemukseen. Tietoisen länsäolemisen taidon opettelu on yksi keskeisiä oppikappaleita matkalla omaan itseensä.

Miten olla luotevasti läsnä tässä hetkessä?

Miten paljon helpompaa on heittää homma lekkeriksi ja pelleilä hieman, sen sijaan että tietoisesti maadottaisi itsensä kokonaisvaltaisesti juuri tähän hetkeen. Ihmisten seurassa ollessaan on paljon helpompaa olla toisinaan jopa tahattoman koomikas seurapiirin ilopilleri. Voisiko jatkuvan ilopilleriroolituksensa sijaan ottaakin tilan haltuunsa läsnäolon voimaan luottavaan sensuellisuuteen tukeutuen - ottaa oma paikkainsa surapiirissa olemalla toisen ihmisen läsnäolollaan huomioonottava huormaava seuralainen.

Sain eilen olla yhtenä osallistujana mukana hurmaavan Bettie Blackheartin vetämässä SuperSensuelli -työpajassa, jossa kehollisten harjoitteiden ja rakentavien ryhmäkeskusteluuiden kautta pureuduttiin rauhalliseen tahtiin toteutetun itsensäilmaisun salaisuuksiin. 

Kurssilla keskityttiin tunnustelemaan miltä katseen ja hetkessä olemisen voimalla tapahtuva kontakti minun ja toisen ihmisen välillä tuntuu juuri minun kehossani ja mielessäni. Millainen voimavaraa läsnäoloon kätkeytyykään ja miten tuon kätkeytyneen voimavaran voisi valjastaa parhaiten omaan käyttöönsä. 

Tutkimme itseämme myös peiliä työvälineenä käyyttäen. Peilin välitykselle teimme rohkeaa tuttavuutta esimerkiksi kasvojen pieniin mikroilmeisiin ja siihen, miten pienillä kasvojen lihaksiston liikkeillä on ilmeiden kautta mahdolista viedä miua katsova ihminen mukanani tunnetilasta toiseen. Kurssin vaikeinta antia oli juurikin tämä itsensä rohkea kohtaaminen. Miten paljastaa  tunteita lähes huomaamattomien mikroilmeidene avulla samalla itseään peilistä tarkkailen - olla läsnä hetkessä ja  heittäytyä rohkeasti tunteeseen, kun tarjottimella annetaan helppo ratkaisu ulos hetkestä : ammu yli, totea näyttäväsi koomiselta ja naura.

Rehellinen itseilmaisun hidastamisen kautta lähtevä läsnäolo on haastavaa hommaa.

Kurssi oli erittäin antoisa, jotain sellaista jota todellakin kaipasin elämääni juuri tässä hetkessä. Oman burleskidebyyttini jäkitunnelmissa olen innostunut aivan uudella tavalla pohtimaan sensuellisuuutta ja seksikkyyttä. Mitä se on, millaista se on ja miten minä omassa elämässäni voin ilmaista seksikkyyttä tai sensuellia puolta itsessäni.

Oman seksuaalisuuden tunnustaminen ja ilmaisu on minulle yhä haastava aihe. Osaan lipsahtaa seksuaalisuuden piiriin ulottuviin tilanteesisiin tahattomasti - olla koominen ja stereotypnen. Tietoinen astuminen ja tietoinen seksuaalisessa tilanteessa läsnäolo on minulle yhä edelleen haastavaa. Vaikka olen edennyt isoja askelia oman seksuaalisuuteni eheytymisessä vielä on matkaa kuljettavana. Yhä edelleen minulle on sanomattoman vaikeaa antaa itselleni lupa astua tietoisen läsnäolon vallassa tilanteeseen joka tavalla tai toisella astuu seksuaalisuuden alueelle.

Olen monnta askelta lähempänä ehjän sekä onnellisen seksuaalisuuden kokemusta, kuin ensimmäistä kertaa kirjoittaessani seksuaalisuutta ja sen tunnustamista sivuavaa tekstiä tänne blogiin. Eilen työpajassa osasin olla mukana täysin luontevasti. Ihanien rakkaiden burleskileidien keskuudessa rohkenin katsomaan toista ihmistä ja asettumaan katsottavana olevan rooliin täysin läsnäolevana.

Pieni askel ihmiskunnalle,

suuri askel minun toipumisessani.

Burleskmaailma  on tuonut mukanaan sanomattoman paljon hyvää elämääni. Rohkenen sanoa, että burlekin avulla olen onnistunut löytämään ihastuttavia työkaluja tietoisen läsnäolon harjoitteluun ja oman itsen arvostamiseen. Olen rohjennut antaa itselleni luvan olla sensuelli ja seksikäs luottamalla omassa kehossa läsnäolon voimaan - uskoen siihen, että tälläisenä minä riitän itselleni ja sitä kautta olen riittävästi myös toisille.

Huolimatta siitä, että Bettien työpajat on yleisilmeeltään suunnattu burleskilavoille tähtääville tai siellä ahkerammin viihtyille esiintyjille saa kurssista paljon oivalluksia sekä työkaluja mukaansa ihan tavalliseen arkeen. Bettien aseistariisuvan lämmin ilmaisutapa ja vilpitön hetkessä läsnäoleminen tuovat Bettien kursseihin helposti lähestyttävän ilmapiirin. 

Burleskityöpajat ovat oiva valinta itsetutkiskelun työkaluiksi. 

Ihana Purrrleskissat ja humaava Bettie Blackheart (takana keskellä)

Olen suunnattoma kiitollinen ihanasta kurssista. 

Rehellisesti on kerrottava, että minä salaa haaveilin saavani tilaisuuden päästä osallistujaksi ainakin yhteen burleskityöpajaan tämän ksän aikana.

Salaa sisimmässäni odotan jo seuraavaa

Oletko sinä koskaann kokeillut burleskiktyöpajoja?

Rakkaudella,

Sallamari

Rakkaus, seksi ja avioliitto

Rakas ystäväni Katariina heitti tuolla naamakirjassa ilmoille haasteen, jossa rohkaistaan astumaan kiilloitetun kuoren sisältä ulos ja kertoa ilmoille jotakin elämään kuuluvaa vähän arkaa juttua. jonka kanssa on pitänyt itseään sellaisen tietyn häpeän tunteen varjolla vähän kaapissa.

Astuin tuossa iltapäivästä ulos rakkauselämäkaapista puolivahingossa luokkatovereilleni (permanenttirullien pyörittelyn lomassa) niin ajattelinpa että nyt kai voisi jäsennellä näitä ajatuksiaan sitten rohkeana myös vielä kertaalleen täällä blogin puolella.

Let`s take a look 

Aiheena rakkaus, seksi ja avioliitto.

Minusta avioliitto on kahden ihmisen välinen bisnesdiili eikä rakkaus, seksi ja avioliitto yhdisty mitenkään toisiinsa yhdeksi käsiteelliseksi kokonaisuudeksi. En usko edes teorian tasolla ylitöromanttiseen - rakastumisen vaaleanpunaiseen huttuun kiedottuun - perinteiseksi miellettyyn avioliittoinstituutioon. Rakkauteen ja avioliittoon minä sen sijaan kyllä uskon ja sellaiseen rakastamiseen joka ajan myötä kasvaa samassa suhteessa kun kasvaa kunnioitus toista ihmistä kohtaan ihmisenä.

Uskon minä myös hetken huumaan ja salaman lailla toimivaan rakastumisen tunnekokemukseen - rakastuminen on tapahtumaketjuna sarja aivokemiallisia reaktioita ja pirun kivaahan se on sellaisenaan.

Entä sitten se avioliitto. minulle se on sopimus joka yhteiskunnallisessa valossa liittää kaksi ihmistä osaksi toisiensa taloudellista arkea - tietyistä eduista nauttimaan. koska elän yhteiskunnassa, joka näin toimii ja ajattelee, totean että omaa (ja muiden) elämää helpottaakseni rakennan kahden ihmisen yhteisen elämän, siltä osin kun se valtiovaltaa kiinnostaa, toimimaan tuon toimintamallin ympärille - sillä avioliitto -termin mukanaan tuomat edut kelpaavat kyllä. Turvallista arkea on kiva rakentaa.

There is good deals and not so successful deals.

Sopimuksissa voi onnistua ja epäonnistua. Sopimuksia syntyy ja niitä puretaan - toisia itkusilmässä ja hammasta purren, toisia hyvässä hengessä katse jo uusiin diileihin suunnattuna. Ja tietenkin on niitä sopimuksia, joissa rauhallinen yhteielo kuin taikaiskusta muuttuu sotatantereeksi.

Mikä sitten sopimuksissa on onnistumista ja minkä voi katsoa menneen hiukan ohi tavoitteiden - jokainen joutuu pohtimaan omalla kohdallaan näitä asioita oman arvomaailmansa puitteissa.

Yhteiskunnallisen sopimuksen valossa minä siis tätä avioliittoasiaa katson ja samaan hengenvetoon totean soisin mieluusti samat edut kaikille kahden osapuolen välisille liitoille. Olen rehellisesti kyllä hiukan suppeakatseinen ajatuksissani, sillä koen sopimusten toimivan parhaimmalla tavalla kahden sopijaosapuolen välillä.


Vaikka itse ajattelen näin kun täällä kerron ajattelevani koen omien ajatusteni rinnalla vahvasti, että toisen ihmisen maailmankatsomus - niin erilainen kuin se ehkä omaani verrattuna onkin - on aina arvokas, kun se perustellaan muuten kuin sanoilla "koska mun täytyy/on pakko ajatella näin" Ihmisellä tulisi olla hyvä olo mielipiteen kanssa, silloin se on oikea ja aito mielipide - eikä vaan jotakin sellaista mistä on opetettu, että vain näin saa ajatella.

Mitä sitten tulee rakkauteen ja seksiin - tai oikeammin seksuaalisuuteen, seksuaalisuuden ilmentämiseen ja seksuaalisena olentona itsensä kokemiseen - niiden kanssa en tunne mitään tarvetta avioliitto -termin mukanaan tuomien patriarkaalisten ajatuskuvioiden alla toimimiseen.

Rohkenen sanoa vihdoinkin olevani seksuaalinen olento - tuntevani seksuaalista mielihyvää ja -halua - jotka eivät rajoitu elämässäni vain avioliittokäsitteen alla elävään kumppaniin. En enää halua hävetä lihallista ihmisyyttäni - seksuaalinen halu ja sen vapautunut ilmentäminen on yksi osa inhimillistä minua. Yksi arvokas osa elämää.

Halu ja nautinto ovat moniulotteinen sarja tuoksuista, tunnekokemuksista ja mielikuvista aivokemiallisia reaktiovoimansa ammentava tapahtumaketjuja. Eivät yhteiskunnallisten normien täyttämiseen tähtäävän bisnesdiilin - toisille jopa epämukavahko - sivulauseke.

Aijon haluta tänään ja jatkossakin juuri oikeanlailla aivokemiaani stimuloivia henkilöitä. Eikä se vähennä avioliitossa oloani - arki jatkuu entiseen malliin diilin toisen osapuolen kanssa yhdessä keskusteltujen toimintamallien puitteissa.

Koen oivaltaneeni suuren vapauden uskaltaessani vihdoinkin päästää halun ja intohimon luontevaksi osaksi elämääni. Kykenen keskustelemaan pää pystyssä mietteistäni seksuaalisuuden ja seksuaalisen nautinnon teemojen parissa - osaan sanoa, että tuollaista olisi kiva kokeilla ja tuollainen nautinto olisi aika mielenkiintoista oppia.

Olen löytänyt itsestäni rohkeutta etisä nautintoa tutustumalla ensisijaisesti itseeni. Olen vapautunut seksuaalisuuteen niin vahvasti liittyneestä likaisuuden tunteesta sekä oman seksuaalisen halun ilmentämisestä nousseesta häpeästä.

Minä olen seksuaalinen ja lihallinen olento.
Hyvä ja arvokas juuri näiden ajatusten ja tuntemusteni kanssa.


Paljon on positiivistä ihmisenä kasvua tapahtunut tämän blogitekstin julkaisusta.


Kaapinovet on tänään rysähdelleen auki.
Hei maailma, tälläinen minä olen - näin minä ajattelen.

Olen hyvä ihminen juuri tälläisenä.


Ainoa rehellisesti hiukan itseä jännittänyt ajatuskuvio oli se, muutuuko ihmisten suhtautuminen minuun nyt. Niin paljon on kuullut tarinoita siitä, miten ihmiset ovat etääntyneet hämillään kun työtoverin seksuaalinen suuntaumus on tullut julki kahvipöytäkeskusteluissa. Ihmisissä herää  se pelko, että kun tuo nyt sanoikin, että se tykkää siitä tai tästä nint kyttääköhän se nyt mua sillä silmällä.

Itsekin sorruin miettimään uusia tuttavuuksiani (ja jo pidempään elämässäni olleita ihmisiä)  tästä niin kovin stereotypisestä näkökulmasta. Mitä jos ne nyt ajatteleekin, että mä kyttään niitä?

Who cares!
Kummastakohan tuollainen stereotyyppinen ajatus - niin tullessaan esiin -  kertoo enemmän- minusta joka rehellisesti kerron että tälläinen minä olen, vaiko hänestä, joka rehellisen ajatuksen toiselta kuullessaan muuttaa radikaalisti mielipidettään tuosta ihmisestä.

Kyllähän tilanne onvaan on  niin, että tämänkin paljastuksen jälkeen katselen ystäviäni aivan samoilla silmillä kuin olen katsonut tähänkin asti - himoiten tästä eteenpäinkin vain heitä, joita olen himoinnut tähänkin asti.

Mikään ei ole muuttunut minussa, ainoa muutos on se että joku tietää tämän tekstin luettuasi hiukan enemmän siitä miten minä maailmaa katselen - that`s all.


Kiitos.


Rakkaudella,
Sallamari

Dinosaurustanssi

Olipa kerran päivä, jonka mittaan syntyi Velociraptor -tanssi. 

Demonstroin ryhmälle ihania naisia ihmiskehon luontaista tapaa oppia uusia liikkeitä. Kerroin vilkkaasti elehdellen siitä, miten oppiessaan uutta meidän aivomme keskittyvät helposti keholle uudenlaiseen tekemiseen niin täydellisesti, että kaikki nuo jokapäiväisessä arkisessa käytössä olevat muiden kehonosien luonnolliset liikeradat ja luontaiset asennot unohtuvat.

 Tästä seuraa hassuja ilmeitä, keskittymisestä kipristyviä raajoja ja intensiivistä yhteen pisteeseen tuijotusta - muistuttaa äkkiseltään katsottuna nälkäistä dinosaurusta. 

Dinosaurustelun lomassa sitä myös opittiin, ymmärrettiin ja oivallettiin - synnytellen siinä sivussa sitten vielä eloon käsite tälläisestä dinosaurustanssista.

Ensimmäinen BodyLove kurrsin viikonloppu on takana. 

Sydän on täynnä lämpöä ja kiitollsuutta.

Valehtelisin silmät ja suut täyteen, jos väittäisin ettei perjantaina jännittänyt yhtään. Paluu minulle tutun asian ohjaamiseen ja tiedon välittäjän rooliin reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen jännitti oikeasti - vieläkö-musta-on-ja-voinko-mä-oikeasti-osata-sellasta.

Pakko on tässä kohtaan palata ajassa reilu vuosi taaksepäin. Niihin hetkiin koin oikeasti koin oivaltaneeni BodyLove ajattelun, terapia oivallusten, positiivisien life coaching kokemusten ja burleskiharrastuksen yhteen punoutuneen voiman elämässä - sen, miten kaikesta noista yhdistelmänä on syntynyt sellainen ihastuttava sekoitus itsensä rakastamisen oivalluksiin. 

Yhtenä sunnuntaisena iltapäivänä minä sitten kasasin aarrekartaksi suuren unelman - haluni palata ohjaushommiin. Auttaa ja tsempata muita ihmisiä oivaltamaan näitä samankaltaisia itsensä rakastamista sekä minäkuvaa vahvistavia juttuja, joita minä olen saanut oivaltaa.

Piirsin kartaan Burleskia ja BodyLove ajattelua. BodyLove ajatuksia burleskin liikekielen kautta - tarinan siitä, miten kehoaan liikuttamalla voi rohkeasti tehdä tutkimusmatkaan itseensä ja löytä syvälle sisimpään kätketyt aarteet.

Ihanan Minän.

Samaan karttaan piirtyi ajatus burleskin liikekielen pohjalle rakennettujen BodyLove harjoitteiden lomassa jakaa eteenpäin perustietoutta burleskin historiasta. Herättää kenties ihmisissä kaito iinnostus burleskia kohtaan taidemuotona, ohjaamalla heitä oikeaan suuntaa mistä löytää lisätietoa burleskimaailmasta. 

Hiljaisina päivinä kasasin kurssimateriaalia kokoon ajatuksena, että kun aika on oikea ja tarvittava materiaali kasassa minulle tarkoitettu tilaisuus kaiken tiedon jakamiseen ilmestyy elämääni.

Tiedättehän te - oikea aika, oikea paikka ja kaikki on valmiina.

Iki-ihanaa klassikkoelokuvaa Wayne's World II lainaten:

"If you book them they will come."

Ja kun kaikki tarvittavat elementit minussa viimein olivat oikeassa linjassa, tilaisuus haaveilemalleni BodyLove feat Burleski -kurssille saapui elämääni. 

Tuli hetki ottaa viimeinen askel menneisyydestä irtipäästämiseen.

On tullut aika päästää irti siitä kaikesta kauhusta joka päätti liikunnanohjausuran. Aika hyvästellä kaikki ne pahat loukkaavat sanat ja ne nöyryyttävät teot, jonka läpi minut raahattiin. 

Voisin kuvata olleeni ohjauksesta luopumispäätökseni hetkellä, kuin sisällisodan raunioittama kaupunki.Enemmän pommeja pudotin kyllä minä sairaan ja terveen puolen taisteluissa mieleni herruudesta - vaikka kyllähän ulkopuolinen taho aika hyvin moukaroi myös. Savuavat rauniot, kaikki kaunis ja iloa ihmisille tuottanut haudattuna luhistuneen romun alle.

Romuja on raivattu viimeiset kahdeksan vuotta, 

uutta rakennusta pystytetty rauniotalojen paikalle 

- nyt viimein avajaisten vuoro.

Aika päästää ihmiset nauttimaan siitä mitä minulla on tarjottavana.

Aika palata sellaisTen juttujen pariin, missä mä oikeasti olen hyvä - vaikka hetkellisesti raunioitinkin kaiken - aika palata ohjaamaan ja tsemppaamaan.

Motivoimaan toisia ja rohkaisemaan kannustamalla ihmisiä ylittämään omat ennakkokäsityksensä. Rikkomaan rajoja ja huomaamaa miten perkeleen matava tyyppi itse kukin on. Miten paljon sitä uskaltaa ja miten pitkälle rohkenee - rohkeuteen tarvitseen ehkä sen hetken, kun joku kävelee rinnalla ja rohkaisee rakkaudella jatkamaan.

Rohkaisun ja rinnallakävelyn minä osaan.

Siinä minä olen OIKEASTI hyvä.

Ensiminuutit hirvitti, mitä jos noi ajattelee että musta ei oo tähän.

Vanhvempi ääni sisällä sanoi, että kun sydämestään rakkaudella asian tekee tuottaa iloa ja innostusta ympärilleen. Rakkaus on tarttuvaa.

Rakkaus sydämessä lähdin kurssilaisten kanssa matkalle.

Matkalle meihin itseemme.

Ensimmäinen viikonloppu kurssittelua takana,

sydän on niin täynnä liikutusta ja kiitollisuutta.

Mä tiedän olevani oikeilla jäjillä.

Mä olen löytänyt jotakin.

Ne hymyilivät ja oivalsivat itsesään jotakin uutta.

Löysivät ensimmäisen palan,

ottivat ensimmäisen askeleen polullaan.

Pääsivät matkan alkuun.

Hymyilivät ja nauroivat.

Mä sain ne nauramaan jakamalla rakkautta.

Enempää en voi toivoa.

Mä odotan innolla lisää.

kiitos. kiitos. kiitos.

Näihin tunnelmiin!

Rakkaudella,

Sallamari

Seksuaalinen Anoreksia - askel eteenpäin

Robert Mapplethorpe Kiasmassa, teoksia osiosta EROS 

Pitkästä aikaa ajattelin kertoa vähän toisenlaisia kuulumisiani.  BodyPositive osastoa ja toipumisen etenemistä kuvausta on tämäkin päivitys on pullollaan - aihe on hieman tavanoaista uskaliaampi.

Tänään aijon kertoa mitä kuuluu Seksuaalnen Anoreksian -teeman aihepiirille tällä hetkellä elämässäni. Siitä miten käsite Seksuaalinen Anoreksia tuli tietoisuuteeni ja miten itse olen kokennut ilmiön osana elämääni voit haluessasi lukaista lisää täältä.

Tähän kohtaa lienee hyvä mainita, että jos seksuaalisuuden käsittely - varsikin seksuaalisuuden esittäminen kuvissa - on sinulle vielä tällä hetkellä millä tahansa tapaa arka aihe, kannattaa tekstin lopettaminen lukaista tässä kohtaa ja palata ehkä tekstiin kuin aika on otollisempi.

Muussa tapauksessa, 
sit back and enjoy the ride.

Kiehtova yksityiskohta, jonka kautta katsoja pääsee osaksi teosta.
Teoksen keskiosa ei ole kuva vaan peili, josta teosta suoraan esestä katsottaessa heijastuu katsoja itse

OIvallus näiden kuulumisien päivittämiseen täyrkeydestä valkeni minulle tänään Kiasman käytävillä. Löysin Robert Mapplethorpen näyttelyssä vieraillessani seksuaalisen vapauden tunteen.

Robert Mapplethrop on siis SE valokuvaaja jonka NIITÄ teoksia on nyt näytteillä Kiasmassa.

Niitä alastomia ihmisiä esittäviä valokuvia,
joissa kohtaavat kauneus, erotiikka, tuska, nautinto ja kuolema.

Erotiikka ja seksuaalisuus eri muodoissaan ovat Mapplethorpen taiteen tunnettuja teemoja. Sadomasokismia ja homoerotiikaa asetelmallisessa valossa - ihmisvartalon esteettisyyttä korosten.

"Kelatkaa, tää on tyyppi joka pani kaikkia julkkiksia."
- näin tyhjentävästi kuvasi luokkatovereilleen takanani kulkenut lukiolaispoika Mapplethorpea. 

Yksi suosikkikuvistani - Peter Berlin, Polaroid ja bondage

Niitä kaikkein seksuaalissävytteisimpiä valokuvia ihastellessani minä koin suuren vapauden tunteen. Annoin itselleni luvan katsoa kuvia suoraan rehellisesti nauttien näkemästäni.

 Kuvien kautta löysin palan Mapplethorpea itsestäni.
Pieni maistiainen intohimosta, vapaudesta ja estottomasta seksuaalisuuden ilmentämisestä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin, miten tässä hetkessä läsnä minussa ei olekaan nyt se yleensä seksuaalisuutta kohdatessani esiin nouseva häpeä ja häpeän tunnetta seuraava ahdistus.

Länsä on vapautunut intohimo sekä aito innostus.

MUA EI HÄVETÄ!
innostaa  ja vähän inspiroi


Epäpuhtaan ja kielteisen olotilan sijaan  löysin sanomattomissa määrin kauneutta sekä sykähdyttävällä tavalla jotakin sangen kiehtovaa tunnelmaa erektiossa olevaa penistä esittävästä kuvasta.

Alaston ihmisvartalo näyttäytyi niin tavattoman kauniina koko lihallisessa kauneudessaan.
Minä haukoin henkeä.

MITEN VAPAA OLO MULLA ONKAAN.

poissa on kaikki ne häpeän tunneta nostattavat likaiset mielleyhtymät,
poissa lihallisuuden aiheuttama saastaisuuden tunne

poissa alastoman ihmiskehon lihallisuudesta kumpuava pelkotila
mikään ei aja mieltä pohtimaan lihallisuuden sitä  toista puolta - kuolemaa

Löydän itseni ajattelemasta
rakkautta, vapautta ja ihmisen lihallista kauneutta.
Himoa ja intohimoa.

Lihallista kauneutta

Samassa tilassa käyskentelevät lukioryhmät kikatuksineen tekivät tunnekokemuksesta vielä entistä vahvemman ja todellisemman. Avoimesta seksuaalisuudesta selkeästi hieman hämmentyneiden huonoja vitsejä laukovien nuorten aikuisten keskellä ymmärsin omassa seksuaalisessa itsenävarmuudessani tapahtuneen kasvun.

Minä ihailin teoksia innostuneena avoimin mielin.
Ei tarvittu kikatuksia ja huonoja vitsejä viemään huomiota pois.

 Aikuisuuden kynnykselä sitä on oikeutettua olla hämmentynyt ja vähän hämillään näin avoimesti esitetyn vapaamielisen seksuaalisuuden keskellä - sitähän ollaan vielä kasvamassa kohti omaa seksuaalista varmuutta ja sitä millaista minun seksuaalinen itsemääräämiseni oikein on. Omassa seksuaalisessa kehityksessä minä jumiuduin jonnekin teini-iän kehitysvaiheiseen limbotilaan vuosikymmeniksi. Hävetti vain ja ahdisti - olisi edes mieluummin vaikka kikatuttanut -aina kun esille nnousi jotakin puhetta seksistä.


Olen suunnattoman ilahtunut löytämästäni vapauden tunteesta.
Olen samanaikaisesti myös ylpeä kaikista niistä pienistä hienovaraisista askeleista itseni rakastamisen polulla, joita olen ottanut sen jälkeen kun edellisen kerran seksuaalisesta anoreksiasta olen kirjoittanut.

Valtavan isoja oivalluksia,
 tärkeitä askelia kohti vapautunutta itsensä seksuaalista ilmaisua.

Seuraava askeleeni tässä seksuaalisen minäkuvani tutkimuksessa on Helsingissä kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävät Wonderlust -festivaalit. Osallistun tällä kertaa ainoastaan perjantai-iltana järjestettävään biletapahtumaan, sillä rehellisesti asiaa ajateltuani nuo festivaalin workshopit tuntuvat tässä kohtaa toipumistani vielä liian haastavalta askeleelta.

Toivottavasti tämä kirjoitus rohkaisee sinua, joka tunnistat itsessäsi seksuaalisen anoreksian ja mietit onko elämää olemassakaan tuollaisen tunnistushavainnon jälkeen. Rohkaisee siis uskomaan elämään ja siihen, että vaikeiltakin tuntuvista elämän solmukohdista on mahdollista päästää eteenpäin.
.

Rakkaudella,
Sallamari


PS. Mapplethorpe näyttely on vierailun arvoinen.
Piipahda katsomassa, jos Helsingissä kesän aikana oleilet.

#samelove

Kaikki saman arvoisia,

kaikki yhtä ihania.

Tutustu,

älä pelkää.

Rakkaudella

Sallamari

Pelkotiloja ja turvallisuustekijöistä luopumista

Me ollaan oltu täällä hississä jo kaksi minuuttia!

Olen jäänyt viimeisen kahden päivän aikana kaksi kertaa jumittuvaan hissiin - joten lienee ymmärrettävää, että ihan syystä mä ylipäätään suhtaudun hisseihin suurella varauksella.

Jos joku maailmassa vie ihmisen kadotukseen,

se on epäilemättä hissi.

Eilen töistä lähtiessäni, heitin työkaverille viimeisksi sanoikseni huonoa läppää

"Mä meen poikkeuksellisesti tätä takakautta ulos, kun kahvila minne mä meen on tossa lähempänä. Et jos mua ei näy aamulla huomenna, niin tiiätte mistä tuutte etsimään.

Täällä mä sit oon hississä, enkä sit päässy koko iltana mihinkään.

Tuutte pelastaa mut, jos mua ei näy."

Say no evil - hissinhän mä jäin - vielä ihan yksin.

Meinasin oikeasti itkeä.

Vaikken mä siellä jumissa ollut edes kun ehkä 5 minuuttia - jos sitäkään.

Viis aivan liian pitkää minuttia - FUCK.

Vielä kun mä tiesin, että mä olin matkalla mukavuusalueeni ulkopuolelle hissimatkasta selvittyäni. Oikeastaan vain vähän mukavuusalueen ulkopuolelle  - sellaiseen tilanteeseen missä on jotakin vähän pelottavaa, mutta samalla kuitenkin uutta ja mua kiinnotavaa tahpahtumassa. 

Siellä hississä mä olisin halunnut itkeä vaan kaiken pelon ja epävarmuuden ulos itsestäni. Mutta päädyin takomaan yhä kasvavassa paniikissa hissin nappuloita ja suunnilleen rukoilemaan siltä hissiltä että se päästäisi mut sisältää ulos ASAP.

fuck.

Vaihteeksi tuli vilkaistua, miltä näyttä punavuori keskellä päivää

Siellä kahvilassa oli sellainen kahvilatapaaminen, jonka aiheena oli Tantra. Mä tiesin etukäteen, että on aivan hirveän iso loikka ulos mun turvallisuusalueelta lähteä vieraaseen seuraan ja outoon ympäristöön keskustelemaan ja kuuntelemaan johonkin seksuaalisuuteen todella suoraviivaisesti asiasta. Mua oikeasti hirvitti - onneksi ihana Milla lupautui juomaan teetä mun kanssa ennen miittiä.

Ääni mun sisällä huusi ihan suoraa huutoa raivoissaan
, että mun kuuluu kuolla häpeään ennenkun mä pääsen sinne perille. Että ei sinne voi mennä, koska kaikki mitä siellä puhutaan on mun kohdalle ajateltaessa niin epäpuhdasta ja täsin mun elämään kuulumatonta - jotakin sellaista mihin mulla ei oo mitään oikeutta edes tutustua.
Koska mä oon niin oikeasti viallinen ja likainen, 
eikä mulla ole oikeutta tässä elämässä himoon ja haluihin.

Fuck Off!

Boldly go, where I really have never gone before.

Mä haluan, että mun elämässä asiat muuttuu.
Siksi mä menin kuuntelemaan ja keskustelemaan Tantrasta.

Itseasiassa tiesin etukäteen tuntevani illan alustuspuhujan Askon - ollaan JunttiPeen kanssa vierailtu taannoin Askon luona yhdessä Tantratyöpajassa. Että en mä ihan uusilla vesillä sillätavalla tässä ollut. Ja rehellisesti Tantra ajatuksellisesti kiehtoo mua.

Siinä missä jooga polkuna puhtaimmillaan on ehdoton, kehoittainen pidättäytymään, kieltäytymään ja rajoittamaan,  tarjoaa Tantra toisellaisen lähestymisvaihtoehdon elämään rohkaisten elämän monimuotoisuuden uteliaaseen tutkimiseen, ennäkkoluulottomaan rohkeaan kokeilemiseen ja ehdoitta itsensä kohtaavaan hyväksymiseen.

On aika rohkeasti kokeilla toista polkua.
Rajoittamisessa ja kieltämisessä mä olen nykyisellään jo aika mestariluokkaa.

Huolimatta siitä, että mä olen hyväksynyt tarpeen ja halun muutokseen mua pelotti silti.

Muutoksen pelko on toisaalta jotenkin inhimillinen ja ymmärrettävä.
Mieli hakee loputonta helppoa turvaa hallinnan ja kontrollin tunteella - yhä silloinkin kun tietää, ettäse turva on sitä tarkemmin tarkastellessa pelkkä illuusio.
Eihän kukaan meistä tiedä, mitä tapahtuu polun seuraaassa mutkassa.

Selvisin mä hengissä.

Hetkittäin hävetti kaikki se avoin ja rehellinen puhe
rakastelusta
orgasmeista
siemensyöksyistä
läheidyysestä
seksistä

Oli omalta osaltaan pakko keskustella abstraktimmista asioista.
Ei vaan voinut sanoa, että mäkin haluan orgasmin pelkästä halaamisesta. Että jonakin päivänä mäkin pytyn ehdoitta kohtaamaan itseni ja toisen ihmisen.
Inhimillisenä.
Lihallisena.

Mä punaistuin ehkä 732 kertaa.

Mutta selvisin.

ja olen askeleen pidemmällä,
siellä uudella polulla,
siellä missä mun todellinen minä tietää haluavansa kulkea

Hissitä vapauduttu, Helsinkikodissa piipahdettu pikaisesti - yhä hengissä.

Mä olin henkisesti hetkellisesti todella loppuun ajettu kun mä kahvilatapaamisen päätteksi hipsin Lindan huomaan Helsinkikodille. Niin loppu, että mä unohdin aamulla työpuhelimen sinne.

Katastrofaalinen alku tälle päivälle.

Pankkikortti on mennyt vanhaksi.

Puhelin jäi Lindalle.

Päivärytmit ja totut kuviot on totaalisesti hajallaan.

Hissin jääsessä jälleen kerran jumiin,

aino mitä mä tahdon on just sillä hetkellä

on itkeä ja huutaa suoraa huutoa.

Mutta tyydyn toteamaan tyynesti,

että okei tänään ennään kaikessa ulos mun mukavuusalueelta 

ja aivan helvetin kovaa.

Että FUCK.

jotenkin mä vaan kasaan itseni

Totean pankkin, että mä haluan vaan elektronin,

sellainen etäluettavan ja luovun Visasta

mitä vittua, mulla ei oo mun turvakorttia enää ihan kaikean varalta,

ei sillä että mä oikeasti sitä mihinkään tarvin,

mutta onhan se niin perkeleen turvallinen tunne kun on Visakortti

...niinku jos vaikka joskus ehkä...

...ja mitä ihmisetkin ajattelee kun mun lompakossa ei oo enää Visaa

astun rohkeasti ulos työpaikalta kesken päivän ja suuntaan Helsinkikodille

Mä käyn hakemassa mun puhelimen

Kaikki mun aikaan liittyvät pakkoajatukset 

ja työaika-kuuluu-olla-työpaikalla -turvallisuusmääritelmät heittaa häränpyllyä

Mä hoidan omia asioitani kesken työpäivän

...vittu mikä luuseri,

sun pitäis olla niin paljon parempi

kunnollisessti ihmiset ei unohda

aivan paska,

sä et ansaitse tätä

ryöstät työaikaa työnantajalta

saamaton laiska paska

laiskuri

äänellä päässä on taas asiaa

Paniikissa mä juoksen Helsinkikodille,

koska mulla on 9 minuuttia aikaa ehtiä ratikasta Helsinkikodille ja paluuratikkaan

mä niin pelkään, että mulle suututaan jos mulla menee pitkään

vitut, oikeasti mä pelkään että joku (daa, niinkuin kuka?) on vihainen,

koska mä en ole paikalla kun silloin jotakin (daa, niinku mitä?) tapahtuu

just nyt tässä hetkessä paikalla kun sua tarvitaan

Ketään ei kiinnostanut poissaoloni.

Kukaan ei huomannut että mä olin jossakin.

Helsinkikodista juoksujalkaa ratikkapysäkille

Aikaa ratikan lähtöön - 6 minuuttia

vittu.

aikapakkomielteet

mä olisin ehtinyt kävellä takaperin helsinkikodille ja takaisin ja joutunut silti odottamaan ratikkaa,

mutta mitä vielä - minä juoksin

etten mä myöhästy ja ettei kukaan vaan suutu mulle

eikö mun mielikuvitus oo oikeasti mahtava?

mun pakkoajatuksista on yli puolet jo karsiutuneet pois,

eikä nääkää enää oo niitä pahimpia

vähän vaan ahdistavia

mä pelkään kuolemaan enää vain joka toinen hetki

But there is so much hope!

Minulle.

ja sinulle!

toiselle polulle voi aina poiketa tältä nykyiseltä,

jos siltä sattuu tuntumaan

Just free your mind.

There is always tomorrow.

Huomisesta puheenollen,

mä suuntaan risteilylle Ruotsiin.

Haaveissa Tukholman Moderna Museet ja siellä Jeff Koons veistokset.

Kuka voisi vastustaa ilmapallokoirapatsasta?

That's all.

Paljon vuodatusta yhteen tekstiin,

 valui ulos vähän kuin itsestään.

Rakkaudella,

Sallamari

Friends with Benefits

 

Tarina tänään kumpuaa alunalkaen riittämättömyyden tunteesta.

Tilanteesta, jossa itse koen olevani riittämätön maailmalle. Tai oikeastaan olen luonut itselleni tiukan mielikuvan siitä, että tälläisenään minä en ole tarpeeksi - riittävän hyvä, riittävän uskottava, jotenkin oikeanlainen (valitse omaan suuhusi sopiva vaihtoehto) - täyttääkseni itse luomani oletuksen siitä miten koko maailma katsoo asioita.

Truth, that exist only in my head.

Minulle kaikella tapaa kuitenkin hyvin todellista,

vaikkakaan oikeasti ehkä kukaan muu ei kykene näkemään tätä.

Ongelmanani ydinajatuksena tänään on polyamoria.

monisuhteisuus

monirakkaudellinen elämäntapa

avoin liitto

 miksi sitä nyt sitten kutsuisi

Ajattelu- ja elämäntapa,

 jossa henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi seksuaalisia

 tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde

- sanoo Wikipedia

Ongelmani ydin on ollut siinä,

että minä koen kuvittelen olevani polyamoristina jotenkin epäonnistunut.

vähän huono

sopimaton ja kykenemätön täyttämään

itse luomaani

maailmanlaajuiseksi totuudeksi kuvittelemaani laatikkoa.

Epäonnistumisen tunne itsessään on järkiajattelulla kylläkin vähän paradoksi.

Katsokaan minulla on täydellinen itseilmaisun vapaus ystävyyssuhteissani

- on aina ollut ja tulee aina olemaan.

  Täydellinen hyväksyntä ja ymmärrys puolison tasolta filosofiaani siitä,

että minun ystävyyssuhteissani

me teemme ystäväni kanssa kaksin (kolmisin tai vaikka nelistää)

niitä asioita joista pidämme,

ja joista oikeasti nautimme.

Siinä ovat suhteemme rajat.

Puolin ja toisin - minulla ja hänellä.

Näin minä olen aina ajatellut.

Tästä vinkkelistä minä maailmaani katson.

Näin minä olen onnellinen.

NÄIN tietää todellinen minäni.

Näkyvä minäni eksyy.

Eksyy ajatteluun siitä, että koska minä en tykkää edes sanahelinän tasolla seurustella ja puhua poika/tyttöystävistä, minä en ole todellinen - oikeanlainen ja uskottava.

Olen havainnut itsessäni kovan tarpeen yrittämiseen

- kymmeni deittejä, loputonta jonkun-ja-samalla-hetkellä-ei-minkään etsimistä

jotta voisin sanoa, että osaanhan tämän jutun oppikirjanmukaisesti minäkin.

Treffailen ja olen henkisesti umpijäätä.

Tylsä ja torjuva.

Koska sisäinen maailmaani ei vain taivu

 mielikuvitukseni luoman ulkopuolisen maailman odotusten luomat paineet- oletuskuvan kaltaiseksi.

Aina ei ole itsekään varma minne on matkalla

Minä kovasti yritän olla hyvin casuaali ja seksuaalisesti vapautunut seikkailija.

All but feelings - thanks and let´s go on

Haluava ja haluttava.

Näkyvä minäni haluaa niin kiihkeästi olla jotakin muuta,

kuin se mitä todellinen minäni todella tietää minun olevan.

Näkyvä minäni niin kovasti haluaa olla muiden kaltainen

- näkyvä minäni haluaisi niin olla sellainen kun minä kuvittelen kaikkien muiden olevan. 

Vapaa.

Rohkea.

Seksuaalinen.

Seikkailunhaluinen.

Näkyvästi rakastettu.

Äänekkäästi rakastava.

todellisempi.

aidompi.

Samalla aikaisesti,

mielikuvituksen kuvittelemat ulkopuolisen maailman määrittelemät lokerot täyttääksen,

pitäisi rajoittaa ja määritellä,

kertoa kuka minä olen sinulle,

kuka sinä olet minulle

kertoa maailmalle kuka saisikaan olla kenelle mitä.

Omistaa ja olla omistettu.

BUT

This all is only in my head

Sorrun olemattomaan ahneuteen 

- haaveilen asioista, joita ei oikeasti kenties ole todellisuudessa edes olemassakaan.

Asiosita, jotka sellaisinaan toteutuessaan eivät saisi minua tuntemaan todellista iloa.

Eivät toisi nautintoa ja naurua elämääni.

Hukun omiin mielikuvituksellisiin määritelmiini,

 sotkeudun kuvittelemieni roolien täyttämisen tarpeeseen,

 ja  unohdan olla kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on.

Rakkaudesta.

Vapaudesta rakastaa ja olla rakastettu.

Ystävistä.

Unohdan olla kiitollinen siitä,

että olen löytänyt elämääni ihmisiä jotka kokevat ja näkevät 

jokseenkin samalla taajudella jolla minä näenja koen.

Unohdan olla kiitollinen ystävyydestä,

joka kestää aikaa ja jalostuen kasvaa vuosien kuluessa.

Unohdan olla kiitollinen vapaudesta,

tulla ja mennä,

tunteesta, kun voi olla juuri siinä hetkessä rakastettu ja kaivattu. 

elää hetkessä

vapaana mietteistä

eilisestä ja huomisesta

rakastaa ehdoitta,

vailla lupauksia,

tietäen kuitenkin 

että kun me taas kohdtaan

me ollaan rakastettuja ja kaivattuja

juuri siinä hetkessä oikeita toisillemme

Ystäväni ihana aarrellaatikko täynnä kesäfiilistä - hiekkaa ja kiviä.
Rauhoittava taikalaatikko, lupa kaivaa sormet tai vaikka varpaat kesän lämmittämään rantahiekkaan.

Tämä teksti on hakenut oikeaa olomuotoaan kauan.

Blogi on kaivannut rehellistä tekstiä ystävyydestä, rakkauden tarpeesta ja ihmisenä kasvamisesta

Oikeita sanoja, oikeaa hetkeä kertoa maailmalle oikeat sanat.

Todellisen minäni ajatuksen ja tahdon.

Tänään on oikea hetki,

kiitos ystäväni OldSchoolBoy

- hän joka muistutti olemassaolollani minua

kaikesti siitä mistä saan olla kiitollien.

Eroasimme jälleen aamunkoitossa, tietäen palaavamme takaisin taas joku päivä.

Kun aika on oikea, kun tähdet ovat jälleen oikeilla kohdillaa.

Every friendship has a benefit underneath the surface.

That´s, how they ideally work.

Sinun kanssasi meillä se on tähän hetkeen pysähtyminen.

Se, että päästämme hetkeksi irti eilisen suremisesta,

huomisen miettimisestä,

siitä mitä tulee tapahtumaan,

tai mitä meillä tänään ei ole.

On tämä hetki.

Kupla, jonka ulkopuollelle saa sulkea eilisen ja huomisen.

Todellisuuden - ilman, että todellisuutta kuitenkaan unohtaa.

Meillä on yhdessä kyky luoda tilaa naurulle.

Kyky kertoa toiselle yhdellä kosketuksella,

että olet tärkeä ja rastettava juuri tuollaisena.

Jakaa toisen kanssa

se kaikkein intiimien hetki, joka maailmassa on

- hetki jolloin minä saan hyväksytysti olla todellinen minä.

Hetki jolloin peittelemättä, 

voin jakaa toisen ihmisen kanssa todellisen olemiseni.

Kokea, että tulen aidosti nähdyksi myös toisen ihmisen silmin,

juuri sellaisena kuin haluaisin tulla koko maailman näkemäksi.

Rakastaa.

Olla rakastettavana.

Nauttia ystävän seurasta,

ollen ystävä seurassani olevalle.

Tänään aamun valjetessa,

valkeni myös omat ajatukseni.

Kaikki se mistä haaveilen,

on oikeastaan elämässäni jo tänään.

Tuntuu hyvältä ja juuri oikeanlaiselta.

Tälläistä haluan elämääni lisää.

 

Tälläisille ihmissuhteille,

samanlaisille mutta omalla tavallaan aivan erilaisille,

elämässäni on tilaa.

Kaikelle tälläiselle minä olen nyt avoinna.

Minähän tiedän,

mitä minä elämältäni haluan.

Millaisia ihmissuhteita,

millaista arkea,

millaista elämää.

Mikä tekee minut oikeasti onnelliseksi?

Vapaus tulla luokse,

lähteä pois,

palata takaisin,

kun tähdet ovat oikealla kohdallaa,

jotta voisi taas kerran lähteä hetkeksi pois.

Vapaus kulkea omia polkujaan,

tietäen että matkan varrella on monta rakasta ystävää.

Monta jonka luona poiketa,

oikeassa kohtaa,

oikealla hetkellä.

Niin, että kun kohtaamme,

meillä on aina toisillemme jotakin annettavana,

samalla kun saamme toisiltamme.

Minä pelkään lopullisia eroamisia -

tilanteita joissa tiedän että tuota minä en tapaa enää koskaan.

tilanteita joihin päädytään kun jokin menee lopullisesti rikki

tilanteita jotka väkisin pakottavat kääntymään eri poluilleen.

Ehkä siksi Todellinen Minäni pitää hiljalleen kukoistukseensa kasvavista ystävyyssuhteista

enemmän kuin hetken päätä sekoittavasta rakkauden huumasta.

Ystävyydestä erilleen kasvaminen sattuu vähemmän 

- ehkä vain haluan kuvitella että se sattuisi vähemmän.

Silti  ajan kanssa hiljalleen muotoaan hakeva ystävyys

on aina houkutellut minua, enemmän kuin hetkessä löytynyt kiihkeätunteinen rakkaus.

Pelkään loppumista.

Totalitääristä loppumista.

Kuolemaa.

Pelko elämää kohtaan,

hakee voimansa primitiivisestä pelosta kuolemaa kohtaan.

Pelosta voi onneksi vapautua.

Minusta tuntuu, 

että olen valmis toivottamaan uusia ystäviä tervetulleeksi elämääni.

Uusia ihmisiä, uusia kokemuksia.

Lupa ihastua, rakastua ja löytää jotakin uutta.

Onnistumisia.

Uuden tyyppisiä kokemuksia.

Todellisen minäni ääntä unohtamatta.

Samalla kuitenkin kuunnellen,

puhuuko ajatuksissani nyt vahvemmin kuolemanpelko vai todellinen rakkaus itseä kohtaan.

Estääkö pelko kaiken loppumisesta ja sitäkautta tietoisuus kuolemasta minua tänään rohkeasti kokeilemasta jotakin sellaista, joka minua kiehtoo. 

Sellasita mistä oikeasti löydän aihetta nauruun ja hyvää oloon.

Olen sallinut hyväksyen itselleni tänään yhden ison askeleen kohti vapautta.

Luvan olla todellinen ja hyvä juuri tälläisenä.

Näiden tuntemusten ja ajatusten kanssa - ilman että edes mielikuvituksessa, tarvisi kilpailla muiden kanssa tai todistella omalle mielikuvitukselleenkaan olevansa tarpeeksi.

Lupa olla kiitollinen siitä,

mitä minulla on tänään.

Lupa olla kiitollinen siitä,

mitä minä voin haaveillen odottaa huomiselta.

Lupa rakastaa ja olla rakastettu.

Because we are all worth it.

Rakkaudella,

Salalmari

Tunkkinne pitäkää, malja vapaudelle

Mä olen pohtinut viimepäivät mun tissejä. Sitä, että olenko mä sittenkin ehkä epäonnistunut tissienkantajana - tullen kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että eihän tässä mitään epäonnistuneita olla. On kulunut viisi vuotta siitä, kun mun alkuperäiset luontoäidin antamat rinnat muovailtiin kokonaan uudellen - otettiin vähän pois, korjailtiin nännien asentoa ja kirsikaksi kakun päälle tuettiin kuollutta rintakehän kudosta implanteille terhakamman olemuksen aikaasaamiseksi.

Vaan eihän sesitten mennyt niinkuin Strömsössä.

Ensi viikolla tulee viisi vuotta elämäni toisesta (ilmeisesti elämäni lopulta pelastaneesta) rintaleikkauksesta, jossa edellisessä leikkauksessa suurella vaivalla sisään laitetut avustavat silikonilisäkkeet runnottiin kiireen vallassa minusta ulos. Leikkaushaavat vuotivat valumalla mätää ja toinen implantti pikkaisen vilkahteli haavasta - massiivinen koko kehon vallannut tulehdus.

Antibioottia, antibioottia - tästä lääkärileikkiseikkailusta saisi uuden jännittävän tositeevee sarjan.

miettii, jotta vajoaisiko sitä epätoivoon ja opettelee samalla kirosanoja kaikilla mahdollisilla kielillä

-näin tarinoivat FB päivitykseni viiden vuode takaa

Itkun ja epäonnistumisen tunteita pursuavien paskamaisten ajatusten määrä viimeisen viiden vuoden ajalta on massiivinen. Puhumattakaan siitä tissieni osakseen saamaa itsevihan määrästä.

miksi, miksi

 miksi aina minä?

miksi on pakko aina vain elää rumien tissien kanssa

 Syömishäriöhän otti kaiken keskellä tästäkin episodista
 suunnattoman syöksykierteen synkkyyteen.

right.

yeah.

FUCK.

Siirrytään kehokompleksesta vapautumiseen,

 todellisesta toipumisesta kertovaan tarinaan.

Viime lauantaina paljastin ensimmäistä kertaa onnellisena
rintani vapaina maailmalle.

 Ehkä helpointa on valottaa tapahtumia, kertomalla että mä olen ihailen ja imen itseeni inspiraatiota burlesque tähdistä - isoista, pienistä, vanhoista ja uusista. Ilahdun kerta toisensa jälkeen uudelleen siitä vapauden tunteesta joka hyvistä burlesque esityksistä välittyy yleisölle. Ihastun uudelleen ja uudelleen villisti pyöriviin tasseleihin ja ihanasti viekoitellen hytkyviin tisseihin.

Ensimmäistä kertaa, joskus vuosia sitten, burleskishown yleisössä seistessäni  päätin, että jonakin päivänä mä paljastan tissini maailmalle tuolla tavalla rohkeana ja onnellisena. Vapautan itseni kahlitsevista kehoennakkoluuloista ja omista sisäisistä oletuksistani.

Silloin se päivä oli vielä kaukaunen kaukainen visio
- suuripieni haave. Sellainen vielä mä joskus -ajatustila.

Takaraivoon on pesityinyt pelko siitä,
että mitä ne ajattelevat jos mä vaan leväytän kaiken esiin.
Että jos ne tuumaavatkin, että tuollakin on tollaiset
että miten se nyt kehtaa
tuollaisten kanssa
kun ne ovat

epämuodostuneet
epätäydelliset

siitä huolimatta että se on korjauttanutkin nuo
se on kyllä täydellisen epäonnistunut

miten paljon painoarvoa sitä antoikaan mielikuvitusmielipiteille
joita itse omissa ajatuksissaan aktiivisesti kuvitteli muiden ihmisten ajattelevan ja sanovan
antoi pelkojen ja epävarmuuden luoda näkymättömästä luulosta
näkyvää todellisuutta

pelkoa ilman mitään pelättävää
loukkaantumisen tuntemus, ennenkuin kukaa ehtii edes loukata

takertumista mukatodellisiin muistikuviin

And here we are now.

Lauantain fetishbileet olivat täydellinen ympäristö ensipaljastukselle.
Burleskihenkinen bileasu - vapautunut ilmapiiri.

Valmistelin itseni lauantain bileiltaa varten liimamalla nännien peitoksi yhden kauneimmista pasties-paristani, Ikään kuin varoiksi sinne liivien alle - sillä ajatuksella,että enkä juuri tällä kertaa saattaisin uskaltaa voittaa itseni ja rikkoa omat käsityksen kehostani Lunastaa itselleni vapauden luopua liiveistä ja antaa tisseilleni luvan olla juuri sellaisena  kuin ovat ja tuoda ne näkyville täydessä loistossaa koko maailman silmien edessä
(tai no ehkä koko maailma on pientä liioittelua,
yksi huoneellinen juhlakansaa ehkä riittävän lähellä totuutta)

Niinhan siinä kävi,
että loppuillan juhlin vapautuneena pelkät pastiet yläosan virkaa toimittaen.

vapaana ja onnellisena
olostani nauttien
tuntien itseni kauniiksi

rakastaen itseäni rehellisesti

pieni askel kinky-yhteisössä,
suuri askel minun toipumistarinassani


Ihanasti on taas otettu yksi askel kokonaisvaltaista vapautumista kohti.

Mä olen onnellinen ja kiitollinen kaikesta tästä ihmisenä kasvamisesta,
joita näiden viimeksi kuluneen vuoden aikana olen saanut kokea.

Niin, jos joku vielä pohtii vastausta siihen, että mikä tuossa tissioperaatiossa meni vikaan - well, minulla ei ole antaa vastausta. Tämä on yksi sellaisia juttuja elämässä, johon en oikeastaan ole etsimällä edes etsinyt mitään yksiselitteistä vastausta. Koko tarina pitää sisällään niin paljon odotusta,ja pettymyksiä - unelmia ja niistä luopumista - jotenkin sitä sitten sairaalasta päästyään ja kaiken draamaan jälkeen ei jaksanut enää selvittää mikä meni pieleen.

Ehkä ne oli ne paskamaiset PIP implantit.
Ehkä se oli vain mun keho, joka ei kestänyt rankkaa leikkausta.
Ehkä näin oli tarkoitettu.

Oli miten oli, tänään mä olen sinut tapahtuneiden kanssa.
Tissitraumasta toipunut.
Ystävystynyt viimein tissieni kanssa.
Sinut oman vartaloni kanssa.

Kiitollinen kaikesta kokemastani,
Kiitollinen tilanteen eteeni tarjoamasta mahdollisuudesta kasvaa ihmisenä.

Mä olen viime aikoina erityisen selkeästi huomannut,
että avaimet toipumiseen löytyvät rohkeudesta ja kiitollisuudesta.

Rohkeudesta luopua peloistaan, ennakkoluuloista ja juurtuneista käsityksistään
sekä vilpittömästä kiitollisuudesta kaikkea elämän eteen ammentamaa kohtaan.

day by day elämä maistuu yhä paremmalle ja paremmalle
tuntuu yhä ihmeellisemmältä ja aina vaan ihmeellisemmältä
ihanalta ja jännittävältä

elämän makuiselta elämältä

seuraava pienisuuri haaveni seksuaalisuuden ja vapautumisen saralla,
on osallistua avoimin mielin swinger illanviettoon,
missä ja koska - ei vielä mitään tietoa
...but Ill keep your posted.


Mukavaa keskiviikkoa!
Jakakaa ihmeessä vapautumiskokemuksianne kanssani.
Kommentit ja kysymykset ovat myös tervetulleita.

Rakkaudella,
Sallamari

Let's talk about sex baby

OOTD - kumisaappaat ja sadekeli

Maailmankaikkeus pyrkii antamaa kaikkea sellaista, mitä siltä nöyrästi pyytää.

Minähän olen nöyrästi pyytänyt apua seksuaalisuuteni kanssa työskentelyyn,

tänään pyyntöni vastattiin monen sattuman kautta positiivisin viestein.

Tarina alkaa siitä, että yhden ja toisen aiheen kautta päädyttiin kahvitunnilla kesksutelmaan anaaliseksin saloista. Keskustelukumppanini, ihanainen työtoverini, on hyvä tuttavani työpaikan ulkopuolellakin, tietäen näinollen syömishäiriö sairauksistani, hyväksikäyttökokemuksistani ja epävarmuudestani seksuaalisuuteen liittyvien asioiden suhteen. Hän on rohkea persoona ja sen verran varma ihmistuntija, ettei hän suostu käsittelemään minua varovasti silkkihansikkain vaan rohkaisee hersyvän naurun saattelemana meidän keskustelumme luontevasti myös minun maailmassani kovin aroille aihealueille.

Joten siinä me sitten olimme kahvitunnilla työpaikan takapihalla intohimoisesti antautuen keskusteluun anaaliseksin turvallisuudesta ja siitä miten herkkä luomus ihmiskeho oikeastaan on. Keskustelumme oli mielenkiintoinen ja rehellinen - aroista asioista puhumista niiden oikeilla nimillä.

Ensimmäistä kertaa ikinä minua ei hävettänyt - ei tipan tippaakaan, vaikka todella haastavalla alueella kaikin tavoin liikuttiin. Suoraa puhetta, rehellistä toisen nihmisen kohtaamista.

"Anaaliseksin tekniset salat saa parhaiten selville kun lukee homopornonovelleja.

Kertovat intohimoiset sivutolkulla siihen, mitenn valmistella tuo vastaanottava osapuoli tapausta va rten.Suosittelen tutustumaan, sieltä mä olen parhaat neuvoni anaaliseksin suhteen bongannut. Mulla on hyvä novellikokoelma kotona, mä voin lainata"

Näin tarinoin keskustelumme tuoksinassa minä,

Siis minä.

Voitteko uskoa?

Tunnustin rehellisesti ja punastelematta koko maailmalle lukevani eroottista kirjallisuutta,

tietäväni yhtä jos toista anaaliseksistä,

löytäväni eroottisesta kirjallisuudesta myös käytännöllisiä näkökulmia.

Minä.

Sanoin rohkeasti kaiken tuo ääneen.

Ilman häpeää.

Vapaana.

Eikä keskustelu tyrehtynyt megalomaaniseen paljastukseeni

vaan jatkui luonnollisesti eteenpäin hygeeniaseikkoja pohtien.

Rehellisesti ja häpeilemättä me surffailimme ihmiskehon ja kehotoimintojen alueella. Pohdittiin kaikkea sellaista jota yleisellä tasolla saatettaisiin piitää vähän likaisena aihealueena. Meidän keskustelusta anaaliseksistä tuli kiva ja luonnollinen osa ihmisen seksuaalisuutta ja oman seksuaalisuuden ilmentämistä.

Poissa oli häpeää ilmaisevat leimalliset käsitykset

- uteliaisuus ja rehellinen asioiden tiedostaminen oli keskustelun lähtökohtana.

Kahvitunnin päätyttyä suunnattiin takaisin työn ääreen.

Eniten kiitollisuutta tässä keskustelemme aikuismaisesti anaaliseksistä -episodissa minussa herättää työtoverini Youtubesta sattumalta esiinn löytämät positiivista asennetta huokuvat opastevideot. Olen onnellinen että työtoverini lähetti kyseiset videot minulle, ikäänkuin jatkoksi meidän positiiviselle keskustelullemme.

Minä katselin videoita hyyssä suin ja vapaana häpeästä.

Minusta nuo videot arasta aihealueesta viis olivat hirvittävän ihastuttavia.

Nuo ihmiset videoilla huokuvat sellaista positiivista energiaa oman seksuaalisuutensa ilmaisussa, jollaista minä elämääni etsin - jonakin päivänä minäkin olen seksuaalisuuden ja seksiasioiden suhteen yhtä suloinen ja mutkaton kuin nämä videoiden pojat.

Koska videot ovat minusta niin lämpimiä, luontevia ja  herttaisia, haluan jakaa ne kanssanne.

Samalla haluan rohkaista oman seksuuaalisuuden ja sen ilmaisun kanssa paineskelevia tekemään rohkean päätöksen antaumisellle. Rohkaisen hetken ajaksi heittäytymään mukaan tutkimaan monimuotoisen seksuaalisuuden maailmaa - rohkaistua edes vilkaisemaan salaa tai sivusilmällä videoita pienen pätkän verran antaen häpeän sijaann tervelle uteiliaisuudelle vallan.

Uskokaa minua, ei uteliaisuuteen välttämättä kuolekaan.

Universumi ei pyörähdä sivuraiteilleen,

vaikka minä hetkeksi eksyin pois näiltä muka turvallisilta seksuaalisuuden täysin kieltäviltä raiteilta.

Itseasiassa löysin jotakin parempaa ja mukavammann tuntuista

- löysin  ilon ja vapauden.

one by one

step by step

kohti iloisempaa ja vapaampaa olemista

Kiitos työkaverilleni tämän päivän keskustelutuokiosta.

Kiitos, että sain turvallisesti kanssasi kulkea eteenpäin tämän pienen pätkän eteenpäin polullani.

Merkitsee minulle todella paljon

You know who you are.

Rakkaudella,

Sallamari