Tarina tänään kumpuaa alunalkaen riittämättömyyden tunteesta.
Tilanteesta, jossa itse koen olevani riittämätön maailmalle. Tai oikeastaan olen luonut itselleni tiukan mielikuvan siitä, että tälläisenään minä en ole tarpeeksi - riittävän hyvä, riittävän uskottava, jotenkin oikeanlainen (valitse omaan suuhusi sopiva vaihtoehto) - täyttääkseni itse luomani oletuksen siitä miten koko maailma katsoo asioita.
Truth, that exist only in my head.
Minulle kaikella tapaa kuitenkin hyvin todellista,
vaikkakaan oikeasti ehkä kukaan muu ei kykene näkemään tätä.
monisuhteisuus
monirakkaudellinen elämäntapa
avoin liitto
miksi sitä nyt sitten kutsuisi
Ajattelu- ja elämäntapa,
jossa henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi seksuaalisia
tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde
- sanoo Wikipedia
Ongelmani ydin on ollut siinä,
että minä koen kuvittelen olevani polyamoristina jotenkin epäonnistunut.
vähän huono
sopimaton ja kykenemätön täyttämään
itse luomaani
maailmanlaajuiseksi totuudeksi kuvittelemaani laatikkoa.
Epäonnistumisen tunne itsessään on järkiajattelulla kylläkin vähän paradoksi.
Katsokaan minulla on täydellinen itseilmaisun vapaus ystävyyssuhteissani
- on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Täydellinen hyväksyntä ja ymmärrys puolison tasolta filosofiaani siitä,
että minun ystävyyssuhteissani
me teemme ystäväni kanssa kaksin (kolmisin tai vaikka nelistää)
niitä asioita joista pidämme,
ja joista oikeasti nautimme.
Siinä ovat suhteemme rajat.
Puolin ja toisin - minulla ja hänellä.
Näin minä olen aina ajatellut.
Tästä vinkkelistä minä maailmaani katson.
Näin minä olen onnellinen.
NÄIN tietää todellinen minäni.
Näkyvä minäni eksyy.
Eksyy ajatteluun siitä, että koska minä en tykkää edes sanahelinän tasolla seurustella ja puhua poika/tyttöystävistä, minä en ole todellinen - oikeanlainen ja uskottava.
Olen havainnut itsessäni kovan tarpeen yrittämiseen
- kymmeni deittejä, loputonta jonkun-ja-samalla-hetkellä-ei-minkään etsimistä
jotta voisin sanoa, että osaanhan tämän jutun oppikirjanmukaisesti minäkin.
Treffailen ja olen henkisesti umpijäätä.
Tylsä ja torjuva.
Koska sisäinen maailmaani ei vain taivu
mielikuvitukseni luoman ulkopuolisen maailman odotusten luomat paineet- oletuskuvan kaltaiseksi.
 |
| Aina ei ole itsekään varma minne on matkalla |
Minä kovasti yritän olla hyvin casuaali ja seksuaalisesti vapautunut seikkailija.
All but feelings - thanks and let´s go on
Haluava ja haluttava.
Näkyvä minäni haluaa niin kiihkeästi olla jotakin muuta,
kuin se mitä todellinen minäni todella tietää minun olevan.
Näkyvä minäni niin kovasti haluaa olla muiden kaltainen
- näkyvä minäni haluaisi niin olla sellainen kun minä kuvittelen kaikkien muiden olevan.
Vapaa.
Rohkea.
Seksuaalinen.
Seikkailunhaluinen.
Näkyvästi rakastettu.
Äänekkäästi rakastava.
todellisempi.
aidompi.
Samalla aikaisesti,
mielikuvituksen kuvittelemat ulkopuolisen maailman määrittelemät lokerot täyttääksen,
pitäisi rajoittaa ja määritellä,
kertoa kuka minä olen sinulle,
kuka sinä olet minulle
kertoa maailmalle kuka saisikaan olla kenelle mitä.
Omistaa ja olla omistettu.
BUT
This all is only in my head
Sorrun olemattomaan ahneuteen
- haaveilen asioista, joita ei oikeasti kenties ole todellisuudessa edes olemassakaan.
Asiosita, jotka sellaisinaan toteutuessaan eivät saisi minua tuntemaan todellista iloa.
Eivät toisi nautintoa ja naurua elämääni.
Hukun omiin mielikuvituksellisiin määritelmiini,
sotkeudun kuvittelemieni roolien täyttämisen tarpeeseen,
ja unohdan olla kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on.
Rakkaudesta.
Vapaudesta rakastaa ja olla rakastettu.
Ystävistä.
Unohdan olla kiitollinen siitä,
että olen löytänyt elämääni ihmisiä jotka kokevat ja näkevät
jokseenkin samalla taajudella jolla minä näenja koen.
Unohdan olla kiitollinen ystävyydestä,
joka kestää aikaa ja jalostuen kasvaa vuosien kuluessa.
Unohdan olla kiitollinen vapaudesta,
tulla ja mennä,
tunteesta, kun voi olla juuri siinä hetkessä rakastettu ja kaivattu.
elää hetkessä
vapaana mietteistä
eilisestä ja huomisesta
rakastaa ehdoitta,
vailla lupauksia,
tietäen kuitenkin
että kun me taas kohdtaan
me ollaan rakastettuja ja kaivattuja
juuri siinä hetkessä oikeita toisillemme
 |
| Ystäväni ihana aarrellaatikko täynnä kesäfiilistä - hiekkaa ja kiviä. Rauhoittava taikalaatikko, lupa kaivaa sormet tai vaikka varpaat kesän lämmittämään rantahiekkaan. |
Tämä teksti on hakenut oikeaa olomuotoaan kauan.
Blogi on kaivannut rehellistä tekstiä ystävyydestä, rakkauden tarpeesta ja ihmisenä kasvamisesta
Oikeita sanoja, oikeaa hetkeä kertoa maailmalle oikeat sanat.
Todellisen minäni ajatuksen ja tahdon.
Tänään on oikea hetki,
kiitos ystäväni OldSchoolBoy
- hän joka muistutti olemassaolollani minua
kaikesti siitä mistä saan olla kiitollien.
Eroasimme jälleen aamunkoitossa, tietäen palaavamme takaisin taas joku päivä.
Kun aika on oikea, kun tähdet ovat jälleen oikeilla kohdillaa.
Every friendship has a benefit underneath the surface.
That´s, how they ideally work.
Sinun kanssasi meillä se on tähän hetkeen pysähtyminen.
Se, että päästämme hetkeksi irti eilisen suremisesta,
huomisen miettimisestä,
siitä mitä tulee tapahtumaan,
tai mitä meillä tänään ei ole.
On tämä hetki.
Kupla, jonka ulkopuollelle saa sulkea eilisen ja huomisen.
Todellisuuden - ilman, että todellisuutta kuitenkaan unohtaa.
Meillä on yhdessä kyky luoda tilaa naurulle.
Kyky kertoa toiselle yhdellä kosketuksella,
että olet tärkeä ja rastettava juuri tuollaisena.
Jakaa toisen kanssa
se kaikkein intiimien hetki, joka maailmassa on
- hetki jolloin minä saan hyväksytysti olla todellinen minä.
Hetki jolloin peittelemättä,
voin jakaa toisen ihmisen kanssa todellisen olemiseni.
Kokea, että tulen aidosti nähdyksi myös toisen ihmisen silmin,
juuri sellaisena kuin haluaisin tulla koko maailman näkemäksi.
Rakastaa.
Olla rakastettavana.
Nauttia ystävän seurasta,
ollen ystävä seurassani olevalle.
Tänään aamun valjetessa,
valkeni myös omat ajatukseni.
Kaikki se mistä haaveilen,
on oikeastaan elämässäni jo tänään.
Tuntuu hyvältä ja juuri oikeanlaiselta.
Tälläistä haluan elämääni lisää.
Tälläisille ihmissuhteille,
samanlaisille mutta omalla tavallaan aivan erilaisille,
elämässäni on tilaa.
Kaikelle tälläiselle minä olen nyt avoinna.
Minähän tiedän,
mitä minä elämältäni haluan.
Millaisia ihmissuhteita,
millaista arkea,
millaista elämää.
Mikä tekee minut oikeasti onnelliseksi?
Vapaus tulla luokse,
lähteä pois,
palata takaisin,
kun tähdet ovat oikealla kohdallaa,
jotta voisi taas kerran lähteä hetkeksi pois.
Vapaus kulkea omia polkujaan,
tietäen että matkan varrella on monta rakasta ystävää.
Monta jonka luona poiketa,
oikeassa kohtaa,
oikealla hetkellä.
Niin, että kun kohtaamme,
meillä on aina toisillemme jotakin annettavana,
samalla kun saamme toisiltamme.
Minä pelkään lopullisia eroamisia -
tilanteita joissa tiedän että tuota minä en tapaa enää koskaan.
tilanteita joihin päädytään kun jokin menee lopullisesti rikki
tilanteita jotka väkisin pakottavat kääntymään eri poluilleen.
Ehkä siksi Todellinen Minäni pitää hiljalleen kukoistukseensa kasvavista ystävyyssuhteista
enemmän kuin hetken päätä sekoittavasta rakkauden huumasta.
Ystävyydestä erilleen kasvaminen sattuu vähemmän
- ehkä vain haluan kuvitella että se sattuisi vähemmän.
Silti ajan kanssa hiljalleen muotoaan hakeva ystävyys
on aina houkutellut minua, enemmän kuin hetkessä löytynyt kiihkeätunteinen rakkaus.
Pelkään loppumista.
Totalitääristä loppumista.
Kuolemaa.
Pelko elämää kohtaan,
hakee voimansa primitiivisestä pelosta kuolemaa kohtaan.
Pelosta voi onneksi vapautua.
Minusta tuntuu,
että olen valmis toivottamaan uusia ystäviä tervetulleeksi elämääni.
Uusia ihmisiä, uusia kokemuksia.
Lupa ihastua, rakastua ja löytää jotakin uutta.
Onnistumisia.
Uuden tyyppisiä kokemuksia.
Todellisen minäni ääntä unohtamatta.
Samalla kuitenkin kuunnellen,
puhuuko ajatuksissani nyt vahvemmin kuolemanpelko vai todellinen rakkaus itseä kohtaan.
Estääkö pelko kaiken loppumisesta ja sitäkautta tietoisuus kuolemasta minua tänään rohkeasti kokeilemasta jotakin sellaista, joka minua kiehtoo.
Sellasita mistä oikeasti löydän aihetta nauruun ja hyvää oloon.
Olen sallinut hyväksyen itselleni tänään yhden ison askeleen kohti vapautta.
Luvan olla todellinen ja hyvä juuri tälläisenä.
Näiden tuntemusten ja ajatusten kanssa - ilman että edes mielikuvituksessa, tarvisi kilpailla muiden kanssa tai todistella omalle mielikuvitukselleenkaan olevansa tarpeeksi.
Lupa olla kiitollinen siitä,
mitä minulla on tänään.
Lupa olla kiitollinen siitä,
mitä minä voin haaveillen odottaa huomiselta.
Lupa rakastaa ja olla rakastettu.
Because we are all worth it.
Rakkaudella,
Salalmari
Ei kommentteja