Seksuaalinen Anoreksia - askel eteenpäin

Robert Mapplethorpe Kiasmassa, teoksia osiosta EROS 

Pitkästä aikaa ajattelin kertoa vähän toisenlaisia kuulumisiani.  BodyPositive osastoa ja toipumisen etenemistä kuvausta on tämäkin päivitys on pullollaan - aihe on hieman tavanoaista uskaliaampi.

Tänään aijon kertoa mitä kuuluu Seksuaalnen Anoreksian -teeman aihepiirille tällä hetkellä elämässäni. Siitä miten käsite Seksuaalinen Anoreksia tuli tietoisuuteeni ja miten itse olen kokennut ilmiön osana elämääni voit haluessasi lukaista lisää täältä.

Tähän kohtaa lienee hyvä mainita, että jos seksuaalisuuden käsittely - varsikin seksuaalisuuden esittäminen kuvissa - on sinulle vielä tällä hetkellä millä tahansa tapaa arka aihe, kannattaa tekstin lopettaminen lukaista tässä kohtaa ja palata ehkä tekstiin kuin aika on otollisempi.

Muussa tapauksessa, 
sit back and enjoy the ride.

Kiehtova yksityiskohta, jonka kautta katsoja pääsee osaksi teosta.
Teoksen keskiosa ei ole kuva vaan peili, josta teosta suoraan esestä katsottaessa heijastuu katsoja itse

OIvallus näiden kuulumisien päivittämiseen täyrkeydestä valkeni minulle tänään Kiasman käytävillä. Löysin Robert Mapplethorpen näyttelyssä vieraillessani seksuaalisen vapauden tunteen.

Robert Mapplethrop on siis SE valokuvaaja jonka NIITÄ teoksia on nyt näytteillä Kiasmassa.

Niitä alastomia ihmisiä esittäviä valokuvia,
joissa kohtaavat kauneus, erotiikka, tuska, nautinto ja kuolema.

Erotiikka ja seksuaalisuus eri muodoissaan ovat Mapplethorpen taiteen tunnettuja teemoja. Sadomasokismia ja homoerotiikaa asetelmallisessa valossa - ihmisvartalon esteettisyyttä korosten.

"Kelatkaa, tää on tyyppi joka pani kaikkia julkkiksia."
- näin tyhjentävästi kuvasi luokkatovereilleen takanani kulkenut lukiolaispoika Mapplethorpea. 

Yksi suosikkikuvistani - Peter Berlin, Polaroid ja bondage

Niitä kaikkein seksuaalissävytteisimpiä valokuvia ihastellessani minä koin suuren vapauden tunteen. Annoin itselleni luvan katsoa kuvia suoraan rehellisesti nauttien näkemästäni.

 Kuvien kautta löysin palan Mapplethorpea itsestäni.
Pieni maistiainen intohimosta, vapaudesta ja estottomasta seksuaalisuuden ilmentämisestä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin, miten tässä hetkessä läsnä minussa ei olekaan nyt se yleensä seksuaalisuutta kohdatessani esiin nouseva häpeä ja häpeän tunnetta seuraava ahdistus.

Länsä on vapautunut intohimo sekä aito innostus.

MUA EI HÄVETÄ!
innostaa  ja vähän inspiroi


Epäpuhtaan ja kielteisen olotilan sijaan  löysin sanomattomissa määrin kauneutta sekä sykähdyttävällä tavalla jotakin sangen kiehtovaa tunnelmaa erektiossa olevaa penistä esittävästä kuvasta.

Alaston ihmisvartalo näyttäytyi niin tavattoman kauniina koko lihallisessa kauneudessaan.
Minä haukoin henkeä.

MITEN VAPAA OLO MULLA ONKAAN.

poissa on kaikki ne häpeän tunneta nostattavat likaiset mielleyhtymät,
poissa lihallisuuden aiheuttama saastaisuuden tunne

poissa alastoman ihmiskehon lihallisuudesta kumpuava pelkotila
mikään ei aja mieltä pohtimaan lihallisuuden sitä  toista puolta - kuolemaa

Löydän itseni ajattelemasta
rakkautta, vapautta ja ihmisen lihallista kauneutta.
Himoa ja intohimoa.

Lihallista kauneutta

Samassa tilassa käyskentelevät lukioryhmät kikatuksineen tekivät tunnekokemuksesta vielä entistä vahvemman ja todellisemman. Avoimesta seksuaalisuudesta selkeästi hieman hämmentyneiden huonoja vitsejä laukovien nuorten aikuisten keskellä ymmärsin omassa seksuaalisessa itsenävarmuudessani tapahtuneen kasvun.

Minä ihailin teoksia innostuneena avoimin mielin.
Ei tarvittu kikatuksia ja huonoja vitsejä viemään huomiota pois.

 Aikuisuuden kynnykselä sitä on oikeutettua olla hämmentynyt ja vähän hämillään näin avoimesti esitetyn vapaamielisen seksuaalisuuden keskellä - sitähän ollaan vielä kasvamassa kohti omaa seksuaalista varmuutta ja sitä millaista minun seksuaalinen itsemääräämiseni oikein on. Omassa seksuaalisessa kehityksessä minä jumiuduin jonnekin teini-iän kehitysvaiheiseen limbotilaan vuosikymmeniksi. Hävetti vain ja ahdisti - olisi edes mieluummin vaikka kikatuttanut -aina kun esille nnousi jotakin puhetta seksistä.


Olen suunnattoman ilahtunut löytämästäni vapauden tunteesta.
Olen samanaikaisesti myös ylpeä kaikista niistä pienistä hienovaraisista askeleista itseni rakastamisen polulla, joita olen ottanut sen jälkeen kun edellisen kerran seksuaalisesta anoreksiasta olen kirjoittanut.

Valtavan isoja oivalluksia,
 tärkeitä askelia kohti vapautunutta itsensä seksuaalista ilmaisua.

Seuraava askeleeni tässä seksuaalisen minäkuvani tutkimuksessa on Helsingissä kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävät Wonderlust -festivaalit. Osallistun tällä kertaa ainoastaan perjantai-iltana järjestettävään biletapahtumaan, sillä rehellisesti asiaa ajateltuani nuo festivaalin workshopit tuntuvat tässä kohtaa toipumistani vielä liian haastavalta askeleelta.

Toivottavasti tämä kirjoitus rohkaisee sinua, joka tunnistat itsessäsi seksuaalisen anoreksian ja mietit onko elämää olemassakaan tuollaisen tunnistushavainnon jälkeen. Rohkaisee siis uskomaan elämään ja siihen, että vaikeiltakin tuntuvista elämän solmukohdista on mahdollista päästää eteenpäin.
.

Rakkaudella,
Sallamari


PS. Mapplethorpe näyttely on vierailun arvoinen.
Piipahda katsomassa, jos Helsingissä kesän aikana oleilet.