Mä olen pohtinut viimepäivät mun tissejä. Sitä, että olenko mä sittenkin ehkä epäonnistunut tissienkantajana - tullen kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että eihän tässä mitään epäonnistuneita olla. On kulunut viisi vuotta siitä, kun mun alkuperäiset luontoäidin antamat rinnat muovailtiin kokonaan uudellen - otettiin vähän pois, korjailtiin nännien asentoa ja kirsikaksi kakun päälle tuettiin kuollutta rintakehän kudosta implanteille terhakamman olemuksen aikaasaamiseksi.
Vaan eihän sesitten mennyt niinkuin Strömsössä.
Ensi viikolla tulee viisi vuotta elämäni toisesta (ilmeisesti elämäni lopulta pelastaneesta) rintaleikkauksesta, jossa edellisessä leikkauksessa suurella vaivalla sisään laitetut avustavat silikonilisäkkeet runnottiin kiireen vallassa minusta ulos. Leikkaushaavat vuotivat valumalla mätää ja toinen implantti pikkaisen vilkahteli haavasta - massiivinen koko kehon vallannut tulehdus.
Antibioottia, antibioottia - tästä lääkärileikkiseikkailusta saisi uuden jännittävän tositeevee sarjan.
miettii, jotta vajoaisiko sitä epätoivoon ja opettelee samalla kirosanoja kaikilla mahdollisilla kielillä
-näin tarinoivat FB päivitykseni viiden vuode takaa
Itkun ja epäonnistumisen tunteita pursuavien paskamaisten ajatusten määrä viimeisen viiden vuoden ajalta on massiivinen. Puhumattakaan siitä tissieni osakseen saamaa itsevihan määrästä.
miksi, miksi
miksi aina minä?
miksi on pakko aina vain elää rumien tissien kanssa
Syömishäriöhän otti kaiken keskellä tästäkin episodista
suunnattoman syöksykierteen synkkyyteen.
suunnattoman syöksykierteen synkkyyteen.
right.
yeah.
FUCK.
Siirrytään kehokompleksesta vapautumiseen,
todellisesta toipumisesta kertovaan tarinaan.
Viime lauantaina paljastin ensimmäistä kertaa onnellisena
rintani vapaina maailmalle.
Ehkä helpointa on valottaa tapahtumia, kertomalla että mä olen ihailen ja imen itseeni inspiraatiota burlesque tähdistä - isoista, pienistä, vanhoista ja uusista. Ilahdun kerta toisensa jälkeen uudelleen siitä vapauden tunteesta joka hyvistä burlesque esityksistä välittyy yleisölle. Ihastun uudelleen ja uudelleen villisti pyöriviin tasseleihin ja ihanasti viekoitellen hytkyviin tisseihin.
Ensimmäistä kertaa, joskus vuosia sitten, burleskishown yleisössä seistessäni päätin, että jonakin päivänä mä paljastan tissini maailmalle tuolla tavalla rohkeana ja onnellisena. Vapautan itseni kahlitsevista kehoennakkoluuloista ja omista sisäisistä oletuksistani.
Silloin se päivä oli vielä kaukaunen kaukainen visio
- suuripieni haave. Sellainen vielä mä joskus -ajatustila.
Takaraivoon on pesityinyt pelko siitä,
että mitä ne ajattelevat jos mä vaan leväytän kaiken esiin.
Että jos ne tuumaavatkin, että tuollakin on tollaiset
että miten se nyt kehtaa
tuollaisten kanssa
kun ne ovat
epämuodostuneet
epätäydelliset
siitä huolimatta että se on korjauttanutkin nuo
se on kyllä täydellisen epäonnistunut
miten paljon painoarvoa sitä antoikaan mielikuvitusmielipiteille
joita itse omissa ajatuksissaan aktiivisesti kuvitteli muiden ihmisten ajattelevan ja sanovan
antoi pelkojen ja epävarmuuden luoda näkymättömästä luulosta
näkyvää todellisuutta
pelkoa ilman mitään pelättävää
loukkaantumisen tuntemus, ennenkuin kukaa ehtii edes loukata
takertumista mukatodellisiin muistikuviin
And here we are now.
Lauantain fetishbileet olivat täydellinen ympäristö ensipaljastukselle.
Burleskihenkinen bileasu - vapautunut ilmapiiri.
Valmistelin itseni lauantain bileiltaa varten liimamalla nännien peitoksi yhden kauneimmista pasties-paristani, Ikään kuin varoiksi sinne liivien alle - sillä ajatuksella,että enkä juuri tällä kertaa saattaisin uskaltaa voittaa itseni ja rikkoa omat käsityksen kehostani Lunastaa itselleni vapauden luopua liiveistä ja antaa tisseilleni luvan olla juuri sellaisena kuin ovat ja tuoda ne näkyville täydessä loistossaa koko maailman silmien edessä
(tai no ehkä koko maailma on pientä liioittelua,
yksi huoneellinen juhlakansaa ehkä riittävän lähellä totuutta)
Niinhan siinä kävi,
että loppuillan juhlin vapautuneena pelkät pastiet yläosan virkaa toimittaen.
vapaana ja onnellisena
olostani nauttien
tuntien itseni kauniiksi
rakastaen itseäni rehellisesti
pieni askel kinky-yhteisössä,
suuri askel minun toipumistarinassani
Ihanasti on taas otettu yksi askel kokonaisvaltaista vapautumista kohti.
rintani vapaina maailmalle.
Ehkä helpointa on valottaa tapahtumia, kertomalla että mä olen ihailen ja imen itseeni inspiraatiota burlesque tähdistä - isoista, pienistä, vanhoista ja uusista. Ilahdun kerta toisensa jälkeen uudelleen siitä vapauden tunteesta joka hyvistä burlesque esityksistä välittyy yleisölle. Ihastun uudelleen ja uudelleen villisti pyöriviin tasseleihin ja ihanasti viekoitellen hytkyviin tisseihin.
Ensimmäistä kertaa, joskus vuosia sitten, burleskishown yleisössä seistessäni päätin, että jonakin päivänä mä paljastan tissini maailmalle tuolla tavalla rohkeana ja onnellisena. Vapautan itseni kahlitsevista kehoennakkoluuloista ja omista sisäisistä oletuksistani.
Silloin se päivä oli vielä kaukaunen kaukainen visio
- suuripieni haave. Sellainen vielä mä joskus -ajatustila.
Takaraivoon on pesityinyt pelko siitä,
että mitä ne ajattelevat jos mä vaan leväytän kaiken esiin.
Että jos ne tuumaavatkin, että tuollakin on tollaiset
että miten se nyt kehtaa
tuollaisten kanssa
kun ne ovat
epämuodostuneet
epätäydelliset
siitä huolimatta että se on korjauttanutkin nuo
se on kyllä täydellisen epäonnistunut
miten paljon painoarvoa sitä antoikaan mielikuvitusmielipiteille
joita itse omissa ajatuksissaan aktiivisesti kuvitteli muiden ihmisten ajattelevan ja sanovan
antoi pelkojen ja epävarmuuden luoda näkymättömästä luulosta
näkyvää todellisuutta
pelkoa ilman mitään pelättävää
loukkaantumisen tuntemus, ennenkuin kukaa ehtii edes loukata
takertumista mukatodellisiin muistikuviin
And here we are now.
Lauantain fetishbileet olivat täydellinen ympäristö ensipaljastukselle.
Burleskihenkinen bileasu - vapautunut ilmapiiri.
Valmistelin itseni lauantain bileiltaa varten liimamalla nännien peitoksi yhden kauneimmista pasties-paristani, Ikään kuin varoiksi sinne liivien alle - sillä ajatuksella,että enkä juuri tällä kertaa saattaisin uskaltaa voittaa itseni ja rikkoa omat käsityksen kehostani Lunastaa itselleni vapauden luopua liiveistä ja antaa tisseilleni luvan olla juuri sellaisena kuin ovat ja tuoda ne näkyville täydessä loistossaa koko maailman silmien edessä
(tai no ehkä koko maailma on pientä liioittelua,
yksi huoneellinen juhlakansaa ehkä riittävän lähellä totuutta)
Niinhan siinä kävi,
että loppuillan juhlin vapautuneena pelkät pastiet yläosan virkaa toimittaen.
vapaana ja onnellisena
olostani nauttien
tuntien itseni kauniiksi
rakastaen itseäni rehellisesti
pieni askel kinky-yhteisössä,
suuri askel minun toipumistarinassani
Ihanasti on taas otettu yksi askel kokonaisvaltaista vapautumista kohti.
Mä olen onnellinen ja kiitollinen kaikesta tästä ihmisenä kasvamisesta,
joita näiden viimeksi kuluneen vuoden aikana olen saanut kokea.
Niin, jos joku vielä pohtii vastausta siihen, että mikä tuossa tissioperaatiossa meni vikaan - well, minulla ei ole antaa vastausta. Tämä on yksi sellaisia juttuja elämässä, johon en oikeastaan ole etsimällä edes etsinyt mitään yksiselitteistä vastausta. Koko tarina pitää sisällään niin paljon odotusta,ja pettymyksiä - unelmia ja niistä luopumista - jotenkin sitä sitten sairaalasta päästyään ja kaiken draamaan jälkeen ei jaksanut enää selvittää mikä meni pieleen.
Ehkä ne oli ne paskamaiset PIP implantit.
Ehkä se oli vain mun keho, joka ei kestänyt rankkaa leikkausta.
Ehkä näin oli tarkoitettu.
Oli miten oli, tänään mä olen sinut tapahtuneiden kanssa.
Tissitraumasta toipunut.
Ystävystynyt viimein tissieni kanssa.
Sinut oman vartaloni kanssa.
Kiitollinen kaikesta kokemastani,
Kiitollinen tilanteen eteeni tarjoamasta mahdollisuudesta kasvaa ihmisenä.
Mä olen viime aikoina erityisen selkeästi huomannut,
että avaimet toipumiseen löytyvät rohkeudesta ja kiitollisuudesta.
Rohkeudesta luopua peloistaan, ennakkoluuloista ja juurtuneista käsityksistään
sekä vilpittömästä kiitollisuudesta kaikkea elämän eteen ammentamaa kohtaan.
day by day elämä maistuu yhä paremmalle ja paremmalle
tuntuu yhä ihmeellisemmältä ja aina vaan ihmeellisemmältä
ihanalta ja jännittävältä
elämän makuiselta elämältä
seuraava pienisuuri haaveni seksuaalisuuden ja vapautumisen saralla,
on osallistua avoimin mielin swinger illanviettoon,
missä ja koska - ei vielä mitään tietoa
...but Ill keep your posted.
Mukavaa keskiviikkoa!
Jakakaa ihmeessä vapautumiskokemuksianne kanssani.
Kommentit ja kysymykset ovat myös tervetulleita.
Rakkaudella,
Sallamari
joita näiden viimeksi kuluneen vuoden aikana olen saanut kokea.
Niin, jos joku vielä pohtii vastausta siihen, että mikä tuossa tissioperaatiossa meni vikaan - well, minulla ei ole antaa vastausta. Tämä on yksi sellaisia juttuja elämässä, johon en oikeastaan ole etsimällä edes etsinyt mitään yksiselitteistä vastausta. Koko tarina pitää sisällään niin paljon odotusta,ja pettymyksiä - unelmia ja niistä luopumista - jotenkin sitä sitten sairaalasta päästyään ja kaiken draamaan jälkeen ei jaksanut enää selvittää mikä meni pieleen.
Ehkä ne oli ne paskamaiset PIP implantit.
Ehkä se oli vain mun keho, joka ei kestänyt rankkaa leikkausta.
Ehkä näin oli tarkoitettu.
Oli miten oli, tänään mä olen sinut tapahtuneiden kanssa.
Tissitraumasta toipunut.
Ystävystynyt viimein tissieni kanssa.
Sinut oman vartaloni kanssa.
Kiitollinen kaikesta kokemastani,
Kiitollinen tilanteen eteeni tarjoamasta mahdollisuudesta kasvaa ihmisenä.
Mä olen viime aikoina erityisen selkeästi huomannut,
että avaimet toipumiseen löytyvät rohkeudesta ja kiitollisuudesta.
Rohkeudesta luopua peloistaan, ennakkoluuloista ja juurtuneista käsityksistään
sekä vilpittömästä kiitollisuudesta kaikkea elämän eteen ammentamaa kohtaan.
day by day elämä maistuu yhä paremmalle ja paremmalle
tuntuu yhä ihmeellisemmältä ja aina vaan ihmeellisemmältä
ihanalta ja jännittävältä
elämän makuiselta elämältä
seuraava pienisuuri haaveni seksuaalisuuden ja vapautumisen saralla,
on osallistua avoimin mielin swinger illanviettoon,
missä ja koska - ei vielä mitään tietoa
...but Ill keep your posted.
Mukavaa keskiviikkoa!
Jakakaa ihmeessä vapautumiskokemuksianne kanssani.
Kommentit ja kysymykset ovat myös tervetulleita.
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja