Maailmassa saa olla kiitollinen sille mitä annetaan.
Olen tänään kiitollinen, että eilisen kompuroinnin seurauksena tullut murtuma on juuri tuossa kohtaa. Inasen verran alempana ja olisin jatkanut matkaani paikallisesta Mehiläisen työterveyshuollosta Turkuun ilman lounasta, kulkematta kodin kautta.
Diagnoosi kuuluu koko loistossaan seuraavasti
V-MT:ssa diafyysin murtuma, jossa irtofragmentti ja 2mm:n dislokaatio
Ei muita traumamuutoksia.
Kepit sain, kipsiä en.
Hyvä teippaus pitää varpaat kiinnit toisissaan ja auttaa vammaa luutumaan takaisin oikeaan asentoon. Kuudessa viikossa päitäisi olla entisellään.
Jaa,että mitenkä tässä nyt näin kävi?
Manifestoinnin tulos.
Koko kesän olen miettinyt vähän pelonsekaisissa tunnelmissa,
että kipsiin ja kipeään jalkaan tämä kesä varmasti päättyy
- mutta minun peloissani syy kipsaukseen olisi slack line lipsahdus tai epäonnistunut acrobatialiike,
ei suinkaan vähän arvaamattomat kesäsandaalit, pieni virheaskel rotvallin reunassa ja siitä seurauksena kompastuminen omiin jalkoihin keskellä kirkasta päivää.
Fear leads you nowhere.
Mutta kaiken mitä aidosti sydämestään pyytää,
sen myös elämältä saa.
Pelko on vahva tapa pyytää asioita elämäänsä.
Fear leads you nowhere.
Oikeastaan on toinenkin aihe kiitollisuudelle.
Tälläinen pakkotauko kaikesta liikunnallisesta,
järjesti minulle juuri lisäaikaa uuden rakkausrummun rummuttelulle.
Mielessäni surin jo vähän sitä, ettei minulla ole tarpeeksi aikaa tutustua rumpuun
- hiljainen ajatus, että hei antakaa mulle aikaa olla vähän enemmän tuon rummun kanssa-
kaskas, aikaahan järjestyi,
Ihan oikeasti,
kyllähän tälläinen kumpuroiminen vähän sucks.
On sitä paitsi myös aivan pirun kipeä.
But Ill survive.
Lähettäkää lämpimiä parantavia ajatuksia.
Eiköhän tämä tästä.
Rakkaudella,
Sallamari
ai niin
tuo ICD-10 koodi F92.3 kätkee sisälleen seuraavaa :
yhden tai usen jalkapöytäluun murtuma
ai niin
tuo ICD-10 koodi F92.3 kätkee sisälleen seuraavaa :
yhden tai usen jalkapöytäluun murtuma
Heippa Sallamari! Kiitos hienosta blogista ja pikaista paranemista! Olen ihan vastikään löytänyt blogiisi ja selaillut sitä- Päädyin lukemaan kirjoituksiasi etsiessäni bed-aiheisia blogeja... etsin nimittäin vertaistukea ja kanssakärsijöitä.
VastaaPoistaMinulle on tämän vuoden aikana kehittynyt bed,ja ahmin välillä jopa päivittäin, ja paljon. Ennen sairastin anoreksiaa, mutta nyt syömishäiriöni on keikahtanut toiseen ääripäähän. Mikään ei tunnu auttavan ahmimisen lopettamiseen, varmaan siksi, että osa minusta edelleen haluaa ahmia, vaikka suurinta osaa hävettää, inhottaa ja ahdistaa, kun niin yksinkertainen asia kuin syöminen ei suju.
Kommentoin, koska sain blogistasi kuvan, että olet päässyt eroon ahminnasta, ja halusin kysyä sinulta neuvoja tai vinkkejä, miten bed.stä pääsisi eroon. Toivottavasti et pahastu, kun kysyn tästä! Toivottavasti ehdit vastata. Paljon tsemppiä ja jaksamista! Täytyy sanoa näin blogiasi selattuani, että olet upea, kaunis ja vahva nainen!
Hei Anonyymi ja kiitos vierailusta blogissani.
PoistaEn milloinkaan pahastu suorista ja avoimista kysymyksistä.
Minun toipumisessani ratkaisevin tekijä oli se hetki kun avoimin (ja hiukan uteliain) sydämin lopulta uskaltauduin turvautumaan toisen ihmisen tarjoamaan apuun - tajusin, että toipuminen on matka jota en onnistu kulkemaan yksin. Ravintovalmentaja Patrik Borg viisaine neuvoineni on yksi minun ajatuksmallejani merkittävästi muuttamaan onnistunut henkilö (Patrikin yhteystiedot löydät syömishäiriöliiton sivuilta) Toinen ihana viisas ihminen, jonka opastuksella olen löytänyt paljon avaimia ja työkaluja toipumiseen on Henriika Maikku (www.soulteam.fi) - Henriika tutustutti minut matkamenetelmään ja onnistui työskentelemään kanssani niin hyvin, että monti kipuiste minussa on tänään paljon paljon pienempi tai kokonaan parantunut. Elämäntaitovalmentaja Rauni Happo on kolmas ihminen jota kiitollisena ajattelen tämän tästä soveltaessani jotakin häneltä oppimaani työkaluja eteen tulevassa tiukassa tilanteessa.
Paras neuvoni on rohkea kokeileminen - se, että sanoo ääneen ensin itselleen ja lopulta ympäröivälle maailmalle, että olen nyt niin haastavan tilanteen edessä etten itse selviä, ja että neuvokaa te minua oi ympärilläni olevat ihmiset. Then go by the flow. Pelkäämättä erehdystä tai epäonnistumista - sellaisia sattuu, mutta ei niihin kuole.
Paljon tsemppiä matkallesi kohti ahmimisvapaata huomista.
You can make!
<3
Hei, olen tuo anonyymi kyselijä. Kiitos vastauksesta ja kannustuksesta. Mr. Borg on minulle tuttu blogin pitäjänä, mutta hänen vastaanotolleen Helsinkiin en taida Keski- Suomen sydänmailta päästä. Mies on guru ja Messias ja Buddha mitä tulee järkevään syömiseen, mutta teen varmaan jotain perustavalla tavalla väärin, kun hänen ohjeensa eivät auta... Matkamenetelmästä en ole ennen kuullut, voitko kertoa siitä? Elämäntaito- ja stressinhallintavalmennusta kaipaisin minäkin...
PoistaKiitos vielä kauniista sanoista ja tsemppauksesta! Kaikkea hyvää sinulle!
Heissan parahin anonyymi,
Poistamun oma filosofia etäisyyksien suhteen on se, että etäinen paikka on kotoani yhden matkan päässä - yhden junamatkan, lentomatkan, kävelymatkan...minkä nyt milloinkin. Ja kuten matka yleensäkin, pienellä suunnittelulla tuostakin matkasta tulee todellinen. Ehkä Helsigissä voisi piipahtaa vaikka kulttuuririennon nimikkeellä ja samalla reissulla piipahtaa Gurun puheilla. Minä käväsin Gurun puheilla työpäivän jälkeen (minäkään en siis asu Helsingissä vakituisesti)...kentis tästä poikii sinulle pieni inspiraation siemen joka kasvaa hienonki Gurun tapaamiseksi. Never know.
Matkamenetelmästä osaan kertoa kovin vähän yksiselitteisesti, vai omiin kokemuksiin pohjautuvaa tarinaa. Minulle Matkamenetelmä on ollut turvallinen terapian keino päästä käsiksi omaan sisäiseen lapseen eri ikäkausissa ja sitä kautta tarkastella kipupisteitä uudessa ja toisenlaisessa valossa. Google autta tehokkaati matkamenetelmä ja The Journey/ journey therapy ovat toimivia hakusanoja.
ohjeet auttavat kun aika on oikea. sehän toipumisessa on paskamaista, se että haluaisi perille heti. Mutta usko tai älä, matkan tekeminen ja oivaltaminen on sittenkin se paras osa.
Pienin askelin, yksi oivallus kerrallaan.
Rauhassa siskoseni, mihinkään meillä ei ole kiire! Toipuminen on pitkä pitkä polku <3