Tapasin lapsuudenystävääni Hannan tänään lounaan merkeissä ensimmäistä kertaa reiluun kahteen vuosikymmeneen. Pitää itsekkin miettiä tuota aikaväliä - siis oikeasti kaksi vuosikymmentä on salakavalasti lipsahtanut siitä kun me on viimeksi nähty.
Meidän ystävyyden historia on hassunkurinen. Äitimme kasvoivat naapureina ja kotoa pois muutettuaan palasivat perheineen kesäisin kotimaisemiin lomailemaan. Ja sitäkautta me sitten luontevasti ystävystyttiin joskus seitsemänkymmentäluvulla - oltiin kesänaapuruston nuorimmaisia ja lähinaapureita - pienessä yhteisössä jossa kaikki tunsivat toisensa.
Äitini kuoleman jälkeen me vain lakattiin siirymästä kesäloman ajaksi sinne äidin kotimaisemiin ja sitä kautta Hannan ja minun tieni erkanivat, vaikkei nyt aivan kokonaan sillä ollaanhan me oltu nämä hiljaietkin vuodet tavalla tai toisella tietoisia toisistamme.
Nähty me ei olla toisiamme sitten kesän 1993.
Hups.
Treffattiin toisemme Helsingin rautatieasemalla,
ennen tapaamista mietti hetken että hei tunnistankohan mä nyt sen toisen, kun siitä on oikeasti aika kauan kun me ollaan viimeksi nähty.
Siinä samassa kun näki ystävänsä ihmisvilinän keskellä tajusi että joo tulta se tulee,
että jotenkin just tuollaiseksi mä sen kuvittelmissani olenkin piirtänyt.
Ääni on pysynyt samana,
ja oulun murre oli niin tuttu.
just niinkuin mä muistinkin
kaksi vuosikymmentä on hassu aika,
tuntuu lukuna tosi paljolta
toisaalta ei tunnu sitten juurikaan yhtään missään
maailma on muuttunut paljon edellisestä juttelukerrasta,
niin ollaan kyllä mekin
ajasta viis,
me käydään juttuun kiinni yhtä luontevasti kuin aina
Jotenkin aikafetistinä miettii hiukan edellisestä tapaamisesta kulunutta aikaa.
Tämän tarinan otsikko kertoo muutoksesta maailman väkiluvussa, siitä kun me Hannan kanssa on viimeksi nähty. Sivuhuomautuksena kerrottakoot, että me kaksi kumppaneinemme muuten ollaan yhteensä vastuussa kolmesta uudesta maapallon asuukkasta. Monta yhteistä tuttavaa on myös poistunut väkilukutilastoista kuluneiden vuosien aikana.
Kahteen vuosikymmeneen mahtuu oikeasti kaikenlaista,
markasta euroon siirtyminen
hullunlehmän tautiepidemia
Afganistanin kriisi
Hongkongin palautuminen Kiinalle
uusia EU-maita
rauha Pohjois-Irlantiin
Irakin sota
Jugoslavian kriisi
Y2K
911
tsunami
naispresidentti
pari-kolme paavia
Sinkkuelämää -sarja ja kaksi elokuvaa
Frendit
37 Johnny Depp elokuvaa
Suomen euroviisuvoitto
jääkiekon MM-kulta
eiku siis kaksi MM-kultaa
PMMP
...muistelkaa itse lisää
kaiken olennaisen omassa elämässä tapahtuneen onnistuu kuitenkin tiivistämään viiteen minuuttiin.
rakkautta
puolisoja
lapsia
vanhempia
isovanhempia
kouluja
töitä
koteja
huvia ja arkea
Parasta kuitenkin on tietoisuus siitä,
että omassa elämässä ja ystävän elämässä on kaikki hyvin.
Että vaikka kuluneet vuodet on kohdelleet ketä mitenkin,
tänään kaikki on enimmäkseen jees.
Elämä kannattelee kumpaistakin.
Olipa kiva tavata.
Seuraavaan tapaamiseen ei kyllä lipsahda 20 vuotta,
luvataanko?
Monta syytä olla kiitollinen tänään.
Sain todennettua itselleni, että mä olen ihan oikeasti ollut olemassa,
satunnaisestihan mä epäin asioiden todellista laitaa,
että jos mä en vaikka olekaan koskaan ollut olemassa,
että kaikki mitä mä luulen muistavani ja kokeneeni onkin vain oman mielikuvituksen tuotetta.
Sain vahvistettua itselleni mun lapsuus- ja nuoruusaika ole sittenkään ollut vain mun pään sisällä,
vaan se on ollut ihan normaaliin tapaan näkyvä osa historiaa ja samaan tapaan kuin kaikilla muillakin, myös kasvuvuoteni sisältävät onnellisia hetkiä ja hyviä ihmisiä.
Thank you for being my friend!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja