Bikini Kill

OOTD - nakataan päälle sekalainen valikoima kesävaatteita
koska suunnitelmana on koko-päivä-ulkona-auringossa -lauantai.

Tämän päivän alkuperäisenä blogipostaus ajatuksenani oli tehdä bikinikuvilla höystetty LoveYourPody/BodyPositive -postaus. Siitä ajatus tämän postauksen otsikolle, kuten tavallista postauksen otsikolla ja sisällöllä ei taaskaan ole sen kummempaa yhteyttä. Bikinipostaus luvassa myöhemmin, tänään asiaa toipumisesta ja siitä miten kivaa elämä oikeasti onkaan.

Pahimpina sairauden hetkinä esitin määritelmän, tai pikemmin kai jonkinlaisen toiveen, siitä millainen on se hetki jolloin itse voisin tiedostaa olevani toipunut. Määritelmä meni jotakuinkin näin,

  että olen toipunut silloin kuin kykene tekemään levollisesti ja keskittyneesti jotakin päivän verran ilman että tarvitsee koko ajan hakea joltakulta hyväksyntää tekemiselle tai että levottomana ajattelee koko ajan syömistä, ruokaa tai sitä miten voi olla jossakin muualla tekemässä jotakin muuta. Niin, ja että päivä sisältäisi jotakin aktiivista ei-oikeastaan-mitään-erityistä -tekemistä, sellaista ihan vaan arkista puuhastelua, sen sijaan että viettäisin päivän maaten sohvan pohjalla ja ravaten sohvan ja jääkaapin väliä.

Niin ja että ennen kaikkea tuntisin onnellisuutta,

ja että mieleni olisi tyyni ja tasainen muunkin kuin syömisen takia.

Että onnellisuus ja sisäinen rauha löytyisi muualta kuin ruoan ympäriltä.

Olen tällä viikolla pohtinut paljon omaa oloani.

Ehkä juuri siitä syystä tästä päivästä muodostui minulle itselleni kovin merkittävä.

Vierailin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni uimastadionilla. Ihan oikeasti, en ole koskaan ennen vieraillu minkään kaupungin uimastadionilla - suomessa tai maailmalla - vaikka olen asunut koko elämäni joko kaupungissa jonka naapurikaupungissa on hyvä uimastadion tai sitten kaupungissa jossa on uimastadion.

Syyt siihen miksen stadioneilla ole koskaan aikaisemmin vieraillut ansaitsivat varmasti yhden postauksen verran tilaa, joten jätetäänne tälläkertaa ihan yleisen mä-olen-viettänyt-suurimman-osan-elämästäni-sairastaen-syömishäiröitä -toteamuksella selitettäväksi. 

Tämän päivän uimareissu oli aivan mahtava.

Mulla oli vapautunut ja hyvä olo.

Bikineissä.

itsevarma, rauhallinen, peloton.

itseä ja omaa kehoa rakastava.

tälläinen mä olen,

mitä sitä peittelemään.

En hetkeäkään ajatellut,

mitä joku muu minusta kenties ajattelee.

En hetkeäkään miettinyt,

että juuri nyt tahtoisin olla jossakin muualla.

Söin onnellisena evvääsi ottamiamme meloneita,

 kun tuli nälkä.

Lueskelin rauhassa kahdeksankymmentälukuisia SinäMinä lehtiä,

nautiskelin auringosta

ja vain olin.

Ihan kaikessa rauhassa.

Ei ollut kiire minnekään.

Ei ollut hätä tai paniikki.

Oli vain hyvä olla.

lämmintä ja mukavaa

Eikä tässä vielä kaikki

(kuulostaapa halvalta ostosteevee sloganilta, eikö?)

Uimasta palattua käytiin JunttiPeen kanssa pihanurmikon kimppuun. Haluan harrastaa enemmän slackline tasapainoilua kotona ja takapihalla oikeastaan onkin hyvä kohta jonne virittää tasapainoliina - onelmaksi vain muodoistui se, että takapihamme muistutti enemmän villiä viidakkoa kuin hyvää ja turvallista harjoittelualustaa. Koko viime viikon mietin, että pitäisi kai tehdä jotakin asialle - mutta jotenkin kaiken aloittaminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Sehän veisi aikaakin ja kaikkea.

Pienellä yllytyksellä JunttiPee sai minut takapihan ryteikön kimppuun.

Siinä sivussa tuli puolihuomaamatta leikattua muutkin taloa ympäröivät nurmikkopalat ja  myrkytettyä funlightin avulla pihan muurahaiset. Niin ja nuo takapihalla meitä pari vuotta häirinneet vuorenkilvet on myös raivattu pois. Meidän piha näyttää tällä hetkellä aika paljon paremmalta aamun näkymiin verrattuna.

Tehtiin töitä kaikessa rauhasssa.

Yksi pätkä kerrallaan.

Rupateltiin siinä sivussa sitä ja tätä.

Ei ollut kiire mihinkään.

Mielen syvimmätkin takaosat olivat hiljaa, 

siiimaleikkuri surisi ja harava liikkui.

Ajatus oli  täydellisen vapaa kaikesta ahdistuksesta,

vain juuri nyt käsillä olevalla hetkellä oli merkityst.

Mieli oli vapaa ruoka-ajatuksista.

Mieli oli vapaa pakkoajatuksista.

Mieli oli vapaana peloista.

Mielen täytti 

onnellisuus

iloisuus

hetkessä oleminen

lämpimänä paistava aurinko

sammakko, jonka pelastin siimaleikkurin alta

ja kannoin kädessäni pihan toiselle laidalle

touhuavat lapset

yhteistyö yhdessä puolison kanssa

puuhailu

kätten työn jälkien ihastelu

nautinto muodostui siitä,

kun sai ihalla aikaansaamistaan

viidakon tilalle ilmestynyttä avarampaa tilaa

sitä, että nyt mahtuu tekemään takapihalla jotakin,

sen sijaa että vain väistelisi kasveja päästäkseen pihan laidalta toiselle.

Istuin portaalla,

hymyilin

nojasin päätäni JunttiPeen olkapäähän

totesin miten hienosti me ollaan saatu tänään juttuja tehtyä.

Mulla on hyvä olla.

Just nyt mä olen onnellinen että mä olen just tässä,

enkä mä mieleni perukoilla ole kertaakaan toivonut tänään

olevani joku muut,

jotakin muuta

tai jossakin muualla.

Mun on niin hyvä olla tässä ja nyt.

Minuna minun elämässäni ja minun kehossani.

Miten kiitollinen mä olenkaan elämälle juuri nyt.

mun on hyvä olla
lauantaina,
lauantaihan on mun maailmassa se kaikkein kamalin päivä,
se joka sotkee ja pilaa aina kaiken,
se joka tuppaa suistamaan mut totaalisesti radaltaan,
typerä ikävä lauantai,
arkirytmin sekoittaja.

Nyt mä toivoisin, että jokainen päivä
olisi lauantai,
tälläinen lauantai,
päivä jolloin saan tuntea ja oivaltaa kaikki ne jutut
jotka olen tänään tuntenut ja oivaltanut
että saan olla ja nauttia
ajatusten hiljaisuudesta
ja onnellisuuden tunteesta,
uudelleen ja uudelleen
kerta toisensa jälkeen
ihana lauantai
Päivien loppuun saakka.

Rakkaudella,

Sallamari