25. heinäkuuta 2014

P333 kuulumisia


P333 - autumn buyes
Inspiraatiokollaasi syksyn P333 vaatekaappia silmälläpitäen

Pitkästä aikaa kuulumisia vaatekaapin puolelta.
Project333 elämäntavan ensimmäiset kolme kuukautta 33 vaatekappaleen voimin tupsahti täyteen heinäkuun vaihteessa. Aika pitkälle saman puvuston voimilla jatketaan vielä hetken aikaa, vaihdellen varaston uumenista kesäisiä hellevetimiä neulepaitojen ja ulkotakkien tilalle.

Syyskuussa ajattelin näillä näkymin ottaa käyttöön kokonaan uuden P333 vaatekaapin ja sitäkautta muuttaa P333 vaatekokelmien vuosirytmin niin että syksyinen vaatekaappi kattaa syys-loka-marraskuun, talvikaappi joulu-tammi-helmikuun, kevätkokoelmalle osuvat maalis-huhti-ja toukokuut, ja kesävaatikaappiaikaa ovat kesä-heinä-elokuu.

Syksyn kokoelmaan haluaisin muutaman uuden mekon, inspiraationlähteenä uusien mekkojen etsinnässä toimii 50's housewife ajatus. Sellaisia iloisia vyötäröltä istuvia kellohelmaisia mekkoja tässä nyt sitten metsästetään. Lupaa pitää teidät ajan tasalla mekkoprojektissa ja julkaista täällä kuvia heti kun sopiva mekko löytää tiensä vaatekaappiini.

Kylmän talven varalle haaveilen Minna Parikan talvisaappaista.

Tähän väliin on totuudella kerrottava, että olen päässyt ostovimmasta hienosti eroon. Project333 aloitettuani vaatekaappiini ei ole ilmestynyt  kahta tarkoin harkittua vaatehankintaa lukuunottamatta yhtään uutta vaatekappaletta. Kauppojen kesäalet kierrän nykyään onnistuneesti

Heräteostossaldo viimeiseltä neljältä kuukaudelta - nolla.
Olen kovin ylpeä tästä saavutuksesta.

Tunnesyöpöttelyn lisäksi olen ollut sit-kun-mä-oon-laihtunut -ajatusmallin tunneostaja.
Onnistunut P333 projektin aloitus valaa minuun uskoa siitä, että myös tunnesyömisen suhteen voi opettelemalla parantaa omaa tilannettaa. Tunnesyömisestä voi tietoisesti opetella ulos.

 

Hellekelit ovat ajaneet minut hölläämään omia pukeutumisperiaatteitani.
Minulla on aina ollut sääntönä, että en ilmesty työpaikalle hihattomassa asussa. Hassunkurin, ehkä vähän vanhahtavakin sääntö, joka nykyisen työpaikkani dresscode säännösten mukaan on yksiomaan  olemassa minun omissa ajatuksissani - työpaikallani vallitsee pukeutumisen suhteen asu vapaa, mutta vaatteet pakolliset -periaate. Eilinen 32 plusastetta ja toimiston toimimaton ilmanvaihto pakottivat minut harkitsemaan omaa pukeutumistani uudellee.

Tadaa, tänään minä vihdoin päätin uskaltaa uhmata omaa sääntönä
- tallustelin hihattomassa asussa työpaikalle.

Vähän sama homma kuin bikinen kanssa
 - maapallo jatkaa kiertoaan samalla ellipsiradallaa, 
hoidettavaksi annetut työtehtävät tulevat ja menevät niinkuin tähänkin saakka.

hihallinen asu - hihaton asu
mikään ei yleisesti ottaen muutu
Paitsi se, että itsellä on vähän vilpoisampi ja mukavampi olo lyhythihaisessa asussa.

Tämänpäiväinen hihaton toimistoasuni on ihan yhtä vakavastiotettava toimistoasu, kuin mikä tahansa hihallisista asuvaihtoehdoista. Onpahan vain rutkasti vilpoisampi ja vähemmän tukahduttavan tuntuinen. Olen itse hyvin tyytyväinen tämän päiväiseen asuun.
Näyttää hyvältä, toimii käytössä hyvin.

Tälläisiä tunnelmia tänään.
Oikein mukavaa ja auringkoista viikonloppua teille kaikille!


Rakkaudella,
Sallamari

2 kommenttia:

  1. Itseäni myös häiritsee suunnattomasti hihattomat asut töissä. Koen käsivarteni jotenkin suuremmiksi mitä ne ovatkaan, onhan ne tuossa lähellä silmiä ja ehkä sen takia näyttävät isommilta kuin ovatkaan. Yks päivä sitten töissä oli hihattomassa paidassa tyttö, jonka käsivarret olivatkin paksummat kuin mulla. Arvaa kävinkö vaihtamassa minäkin hihattomaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Taru, olen onnellinen että kävit vaihtamassa hihattomaan!
      Mä olen tänään jo toista päivää hihattomassa topissa töissä :)

      Poista