Valemaanantai

Päivän inspiroiva PInterest bongaus.

Ennen puoltapäivää näytti vakaasti siltä, että paskamaanantai kaikki katastrofaaliset ainekset on  koossa tälle päivälle. Paskamaanantai ainesta, vaikkei ole edes maanantai.

Valemaanantai.

Laitat takkia ylle ja huomaat vetoketjun yhden muovihampaaan katkeavan. Siihen loppui vetoketjun toiminta ja suusta purkautui koko joukko tuskaisia huokauksia. Tuo takki kun on ihan kelvollinen kevättakki, eikä uuttaa kevättakkia lukuisista etsintäyrityksistä huolimatta ole näköpiirissä. Joko takit ovat väärän mallisia tai täydellisesti väärän kokoisia. Tai sitten aivan liian hintavia juui tämän hetkiseen budjettiini - Burberryn valikoimista kyllä löytyisi oikean värinen ja mallinen kevätrenssi.

Päivän toinen OHO on sekin vetoketjun rikkoutuminen. Saksi-kampapussi otti ja repesi totaalisesti vetoketjun kohdalta levittäen sisältönsä suloisesti pitkin permantoa. Onneksi sentään sakset eivät ottaneet lattiaosumaa, yksikin pudotus lattiaan ja huonolla tuurilla sakset ovat entiset.

Saksista löytyy aasinsilta valemaanantai iloisepaan puoleen. Sijoitin puolikkaan Burberrytrenssin verran ja ostin itselleni käyttötavaralahjan - upouudet leikkaussakset. Sillä hyvillä välineillä on mukavampi tehdä töitä. Koska valemaanantai en rohjennut ottaa uusia saksia vielä tänään tositoimiin. Pelkäsin rehellisesti pudottavani ne, ihan vaikkapa vain valemaanantain kunniaksi. Turhan kallis pudotus ihan tälläiselle tavalliselle arkipäivälle.

Päivän asiakastyöt olivat kerrassaan onnistuneita. Asiakkaat iloisia uudesta ilmeestään ja minä kiitollisena tyytyväinen kätteni töihin. Valemaanantai hellitti otettaan katastrofeista luopuen heti puoliltapäivin. Loppupäivä iloista kampoelämää - only sparkles, fluffy unicorns and sunshine.

Kaiken tämän jurinan keskellä on sopivaa ehkä muutamalla sanalla kertoa mielen kuulumisista. 

Mieli voi tänään paljon paremin kuin vaikkapa viikko sitten. Spring Low - kevätal akulo, koska masennus tuntuu liian voimakkaalta sanalta - sai minut aika hyvin valtaansa tänäkin vuonna. Onneksi työrintamalla menee tässä hetkessä tosella hyvin. Tai siis, että koulu on sen verran voimakas motivaattori ja tekee minut oikeasti niin iloiseksi, että koulupäivät pitivät minut liikkeellä läpi vaikempien hetkien. Aamulla nousu ei vittanut läheskään niin paljoa kuin aikaisempina keväinä sillä mielen takaperukoillla rakkaus tukkahommia kahtaan sain - ja odotan edelleenkin - jokaista uutta koulupäivää. Koska kivaa ja jännää ja niin omalta tuntuvaa hommaa.

Ehkä juuri tuo motivoiva tekeminen arjessa on asia mikä erotti tämän vuoden Spring Low fiilikset aikaisempien vuosien fiiliksistä. Kevätalakulo näkyi ulkomaailmalle - ja itsellinikin kun oiken tarkasti itseään rohkenee katsella - sosiaalisena hiljentymisenä sekä hetkellisenä huimana piikkinä irtokarkin (ja suklaan) kulutuksessa. Itkua, märinää ja kahden viikon leikin-että-minulla-on-flunssa-vaikka-oikeasti-kevään-tulo-on-sotkenut-aivokemiaani -sairaspoissaolot loistivat poissaolollaan tänä vuonna. Pahimpinakin päivinä pysyin toiminnallisena ja arjessa mukana. Sänky ei kutsunut koko päiväksi kertaakaan.

Että ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että on saanut oikeasti löytää oman paikkansa tässä maailmassa. Ihminen on onnellinen, kuha harjaa tukkia. Rohkea uranvaihto todellista minääni kiinnostavien asioiden äärelle on niin parasta mitä olen omassa elämässäni saanut aikaan viimevuosina.

Irtokarkkien mässyttelyn sijaan kruunaan pohjimmiltaan aikasta onnistuneen valemaanantain take away sushiannoksella ja mieltä tyhjentävällä päiväkirjatarinoinnilla.

Koska nälkä ja kiitollisuus.

Nälkä - mikä ihana tekosyy

Toivon lämpimästi, että ailahtelevan mielen kanssa elävien kohtalotovereideni osalta myös tämän kevään Spring Low on pian taakse jäänyttä. Tsemppiä sinulle, joka ehkä juuri tänään vielä elät tämän kevään niitä pahimpia hetkiä. Tahtoisin sanoa "It gets better!" - mutta kun itse tietää miten vähän tyhjät tsemppilauseet lohduttavat ihan pahipina hetkinä - kunn ei jaksa ei jaksa. Kehoitankin vain olemaan armollinen ja pitkämielinen itselleen ja mikäli mitenkään kykenee, on lupa mielen perukoilla luottaa että jonakin päivänä on oman pään sisällä sielläkin toisella lailla valoisaa.

Kiitos kärsivällisyydestä.

Kiitos ymmärryksestä.

Katse kesää kohti.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. Takki ja sen vetoketjusta puuttuva palanen -epsisodi sain onnellisen lopun. Vetoketju toimii taas kuin ihmeen kaupalla, sillä pätkäisin vetoketjusta pois toisen hieman törröttävän "hampaan". Kaksi hammesta vähemmän, pieni kolo havaittavissa - lopputuloksena toimiva vetoketju jonka avulla takki pysyy kiinni. Happy End of this Story.