Havahduin matkalla bussipysäkiltä noutopaikalle todellisuuteen, että on vierähtänyt vuosi siitä kun tallailin tismalleen samaa polkua pitkin pohtien tulevaa vuoden 2015 viimeistä koulupäivää. Vuosi sitten ajatukset täytti koulu, mielessä pyöri uudenvuoden kampaukset ja vuoden 2016 alussa tapahtuva oikeaan asiakaspalveluun siirtyminen. Tänä vuonna kykenin vain ihmettelemään, onko oikeasti kulunut yksi vuosi jatkaen samaa hengenvetoon ajatusta siitä, miten mahtava kulunut vuosi onkaan ollut.
Vuosi käynnistyi heti tammikuussa once-in-a-lifetime -tyyppisellä tapahtumalla. Pääsin kolmen luokkatoverini kanssa avustamaan hiusguru Guy Tangia Olaplex kiertueen Suominäytöksen mallien valmistelussa. Kolme päivää yhdessäolo Olaplex -tiimin huikeiden hiusammattilaisten kanssa imien itseensä siinä samalla roppakaupalla syventäviä vinkkejä hiushommista. Tämä assarikeikka on minulle yksi vuoden huikeimpia kokemuksia ja pysyy aitiopaikalla 2016 muistoissa taatusti pitkään.
Helmikuun osalta muistoissa on koulua ja ne jännityksen hetket, kun opiskeluissa oltiin vihdoinkin niin pitkällä että lupa siirtyä työskentelysaliin oikeiden maksavien asiakkaiden pariin heltisi.
Maaliskuu ja huhtikuu kului glitterin, paljettien ja kovan treenaamisen kanssa BodyLove Burleski -kurssin merkeissä. Tukan väri vaihtui vaaleista sävyistä hetkeksi räiskyvään punaiseen ja minut houkuteltiin luokkatoverini toimesta luopumaan Betty Page -etutukasta ja kokeilemaan rohkeasti aivan uutta tukkamallia. Huhtikuun lopulla tukkani saikin rajusti toispuoleisen mallin, josta se yllättäen on kuukausien myötä kasvanut tähän nykyiseen malliinsa - ehdottomasti vuoden paras houkuttelu, tuo etutukasta luopumiseen suostuttelu.
Toukokuu toi mukanaan ensidebyyttini burleskimaailmassa. Astuin rohkeasti koko maailman katseltavaksi parrasvaloihin niin lavaesiintyjän, ohjaajan kuin burleskitapahtumatuottajan roolissa. Kaksi päivää rakkaudentäyteistä burleskihuumaan seurassani projektin kaksikymmentä ihanaa esiintyjä leidiä ja kahden täyden salillisen verran yleisöä.
Toukokuussa loihdititiin ihana sini-turkoosin sävymaailma tukkaani.
Kesäkuussa koiti kahden viikon loma ja lomasesonkikauden ulkopuolella suoritettu tutustuminen Balaton järven turistikohteisiin. Budapest ja tatuointistudiolla vierailu väritti kesäkuun tunnelmia kivasti. Tatuoinnin kohden tällä kertaa vain JunttiPee, mutta minun tulevia kuviakin suunniteltiin reissulla. Flipperimuseo oli tämän Budapest -reissun paras löytö.
Heinäkuusta mieleen on jäänyt Taidehallin Tom Of Finland näyttelyvierailun Helsinkikodin Lindan kanssa. Heinäkuu muistuu mieleen myös hellekelien odottelusta - niitä kesähelteitä muuten odotellaan yhä. Heinäkuussa juhlittiin myös meidän hääpäivää ja minun syntymäpäivääni. Yllättävänä syntymäpäivälahjana saadut Marcel Wave -klipsit ovat ihanin tänä vuonna saamani lahja. Heinäkuun aurinkoisina päivinä tapasin Raatalan Humpparallissa Eino Grönin.
Elokuussa hoideltiin kipeytyneitä jalkoja fysioterapian ja kinesioteippauksen voimilla. Lahti Pride ja BodyLove Burleski -workshop veivät minut kesäretkelle Lahteen. JunttiPee ja Bearded Villains -yhteisön kesämiitti puolestaan järjestivät minulle paljon kaivatun lomapäivän Helsingissä.
Syyskuun parhaita muistoja on Worlds Beards Day -päivään liittyvä retki Tukholmaan. Tuo retki toi elämääni livetapaamisen body positivity -idolini Bearded Dame Harnaam Kaurin kanssa. Lisää ihanuutta Ruotsin reisusun toi ystäväni Jaana, joka rohkeni kanssani ensimmäiselle pyörätuolissa käsin istuen suoritetulle ulkomaanreisulle. Syyskuu toi elämääni myös Sen Ainoan Oikean työharjoittelupaikan ja ihanan Puistonkulman Parturikampaamon. Työharjoittelussa vietetyn kaksiviikkoisen myötä sain osakseni ehdotuksen liittyä valmistumisen jälkeen uudeksi työkaveriksi Puistonkulmaan.
Lokakuussa remontointiin, työhuone sai pinnoikseen paljon kaivattua uutta tapettia ja parkettia. Lokakuun teemaksi voisi luonnehtia perus-peruselämää - koulua, perhettä, ystäviä ja ripaus politiikkaa.
Marraskuun parasta antia on tietenkin Hanko. Minä pyysin irtiottoa arjesta ja sellaisen maailmankaikkeus minulle järjesti ystäväni Lotan tuomana. Ihana yöpymisretki talviseen Hankoon hyvässä seurassa katkaisi hetkeksi rankan opiskeluputken juuri toivotulla tavalla ja toi elämäni juuri sopivasti tuossa hetkessä paljon kaipaamaani lepoa.
Joulukuun 2016 muistan ensiajatuksena pimeydestä. Paljon koulua - kotitehtävien palautusta ja näyttötutkintoon valmistumista. Työtä, työtä ja työtä. Pitkiä ja pimeitä rankalta tuntuvia työpäiviä. Ensimmäistä kertaa koulun alettua, tuntui hetken siltä että nyt väsyttää oikeasti - tervetuloa tosielämään. Joulukuu tuntui vuosien pituiselta, vaikkakin joulu kaiken arjen keskellä pääsi hiipimään salakavalasti kohdalle ilman, että ehti tehdä juurikaan valmisteluja.
Joulukuu 2016 pysyy muistoissa myös isojen elämänmuutosten kuukautena. Rakas koiravanhuksemme Herra Hartikainen nukkui ikiuneen 12 vuoden kunnioitettavassa iässä ja me JunttiPeen kanssa kohtasimme ensimmäistä kertaa tilanteen, jossa me molemmat menetämme elämästä jotakin yhteistä. Herra Hoo asui kansamme jokaisessa kodissamme ensimmäisestä yhteisestä osoitteestamme alkaen. Me kolme jaoimme aimo annoksen yhteistä historiaa. Hartikaisen poisnukkumisen myötä sulkeutui tietyllä tavalla yksi iso luku minun ja JunttiPeen elämässä - ensimmäinen yhteinen lemmikki saateltu elämän mittainen matka pennusta hautaan.
Surusta huolimatta joulusta 2016 jää muistoihini positiivinen fiilis. Surun sekaan mahtuu paljon onnellisia hetkiä - vilpitöntä rakkautta ja kiitollisuutta elämälle.
Sellainen oli vuosi 2016.
Kiitos elämä tästä vuodesta.
Olen valmiina siirtymään kohti uutta.
Onnellista uutta vuotta teille kaikille blogini lukijoille!
Sydän täynnä kiitollisuutta,
Sallamari
Ei kommentteja