Parisuhdeaikaa ja pintaremonttia

Koulukiireiden ja sosiaalisen hiljasielon keskellä olemme jotenkin ihmeen lailla onnistuneet investoimaan toisiimme yhteistä aikaa kodin kunnostuksen merkeissä. Meidän hitaasti-mutta-varmasti -edistyvä remppaprojekti sai alkunsa vajaa vuosi sitten, kun lahjoitetaan -palstalla joku ilmoitti lahjoittavansa uutta vastaavaa lattialaminaattia vinon pinon. 

Meidän koti on useamman huoneen osalta vielä siinä kunnossa kuin oli meidän ostaessa tämän talo nvajaat viisi vuotta sitten. Ostohetkellä remontoitiin todella niukalla budjetilla vain välitöntä remontointia tarvitsevat pinnat. Kaikki muu jäi odottamaan ylimääräisien eurojen ilmestymista tilille ja sitä myöden sopivan inspiroitunutta remppaushetkeä. 

Vuosien kuluessa on tehty pieniä uudistuksia sinne sun tänne. Vessa on saanut uuden ekologisemman pöntön aikaisemman kermanvärisen kammotuksen tilalle. Vesivaraaja on jouduttu vaihtamaan ja tuon uudistuksen myötä vessan sisustun on kokenut pieniä muutoksia. Seuraavan kahden vuoden sisällä haaveilen isosta remontista koko vessan osalta, pieni pintaremontti ei riitä vaan kaikki pinnat vessatiloissa kaipaavat uudistusta lattiasta kattoon.

Suunnitelmista toteutukseen, kaksi kotimme huoneista on saanut osakseen pientä pintaremonttia. Pikku S ilmoitti kesän halussa toivovansa uutta ilmettä huoneeseensa kun on omien sanojensa mukaan nyt siirtynyt lapsesta teiniksi. Loimme yhdessä tuumin pienen budjetin huoneen ilmeen uusimiselle ja sen puitteissa Pikku S sai vapaat kädet toivoa huoneeseensa itsensä näköisiä uusia elementtejä. Täytyy myöntää, että tyttäreni omaan tässä kohtaa äitiään paremman silmän sisustamiselle. Tytön omien toiveiden mukaisesti huone sai uuden raikkaan ilmeen kauniin tapetin ja siihen sointuvien sisustustekstiilien osalta. Uusi sänky, olemassa olevien huonekalujen uudelleenjärjestelyt ja leluista luopuminen toi huoneeseen kaivattua teini-ilmettä.

Kehua täytyy tuota melkein teiniä. Huone on remontista asti pysynyt aivan tip-top kunnossa siivouksen osalta. Nuori neiti on varsin itsenäisesti omaksunut oman huoneen siistinä pidon - jälleen kerran on todettava, että meillä tämä nuoriso näköjään hanskaa nämä sisustukselliset hommat vanhempiaan paremmin.

PikkuÄssän huoneremontin onnistumisesta innostuneena armas puolisoni päätti ehdottaa työhuoneen ilmeen uusimista. Tämä viikko on mennyt huoneen ilmettä uusiessa. Pala kerrallaan on tapetti löytänyt paikoilleen seinälle ja huoneen uusi ilme viimeisteltiin tänään uuden lattiapinnan voimin.

Pientä ihmetystä voi toisissa herättää, miten huoneen tapetointiin saa kulumaan viikon. No rehellisesti kerrottuna tapetointiin kului kolmena iltana reilu tunti per ilta ja tahti oli tarkoituksella verkkaista. Minä en ole mikään remppaihminen.  Olen tämän elämän puitteissa remontoinut hyvin rajallisesti ja tunnustan rehellisesti olevani aivan ramppanoviisi. Minä hallitsen tukkajutut hyvällä työnopeudella, joku toinen remppahommat.

Mikäli ylimääräisiä euroja oli ollut yhtään käytössä, olisin mielelläni antanut tämänkin pienen pintaremontin jonkun ammattireiskan hoideltavaksi. Mutta tiukalla budjetilla mennään, joten itse oli tartuttava liisteri telaan - ei sillä tarttuuhan remontireiskatkin tarpeen niin vaatiessa tukanleikkuukoneeseen ja hoitaa omat kutrinsa.

Kummassakin tapauksessa tulos on tekijänsä amatöörimäisen otteen mukaista.

Close Enough - muttei niin priimaa kuin voisi olla.

Huone on pinnoiltaan uusi ja raikas, jäljellä on haastavain osuus - sisutaminen. Huoneen "pakollisiin" elementteihin kuuluu piano (joka ei mahdu muualle) sekä vieraita varten hommattu vuodesohva - joka juuri nyt on kylläkin ilman patjaa ja muita tekstiilejä, sillä patja siirtyi vuoteesta PikkuÄssän uuteen sänkyyn. Huoneen sisustus on siis kaikilta osin aivan auki. 

Tunnustan rehellisesti omaavani lähes sokean sisustussilmän.

Oikeammin kai olisi sanottava, että omaan surkean vähän kokemusta sisutamisesta. Lapsuudenkodissa minulla ei ollut koskaan mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään kodin sisustuksellisiin elementteihin. Ei ollut omaa huonetta, minä asuin keskellä toisten ihmisten olohuonetta. Puhumattakaan siitä, että olisi jotakin omia huonekaluja tai sisustusesineitä. Oli käytettyä, kierrätettyä, edullista ja täysin toisiinsta soitumattomien esineiden hallittu sekamelska. Oli kausittain vaihtuvat verhot ja aina puhtaat, vaikkakin eripariset, lakanat.

Noiden seikkojen valossa asioita katsellessa voin kai sanoa, että mitäpä sitä minä mistään sisustamisesta tiedän.

Oivallan yksittäiset esineet. Osaan sanoa, että tuosta pidän ja tuo ei miellytä minun silmääni. Osaan jopa kohtalaisen hyvin sommitella yksittäisiä esineitä toisiinsa - toista onkin sitten yhtenäisen sisustuskokonaisuuden luominen huoneeseen, koko asunnosta puhumattakaan.

Ymmärtänette nyt Meidän Koti -kuvien vähäisyyden täällä blogissa.

Minulla on koti missä asua ja ainakin toistaiseksi se on riittänyt minulle. Luen mielelläni suurella ihailulla sisustusblogeja kauniita kotejaan ihaillen. Etsin inspiraatiota ja toivon salaa, että ehkä minäkin vielä....

Kaunis koti on niin käsittämätön juttu minulle. Tai siis käsite, johon en ole päässnyt omassa elämässäni vielä tähän saakka oikeastaan missään suhteessa kiinni kiinni.

Minulle riittää tänään, että on oma koti.

Oma paikka missä asua, paikka jota voi kutsua kodiksi.

Tunne siitä, että tämä paikka on minun - tänne minä kuulun.

Toisten olohuoneessa tavallaan ylimääräisenä asukkina asuminen jättää jälkensä ihmiseen. Minuta on haastavaa miettiä esimerkiksi maton ulkonäköön liittyviä seikkoja, kun on ikänsä

vaikutteita itseensä imien elänyt sellaisen ilmapiirin ympäröimänä, jossa pääasia oli että lattialla oli se matto riippumatta siitä minkä värinen tuo matto on tai millaisesta materiaalista valmistettu. Maton tuli olla puhdas ja lattialla - parhaassa tapauksessa rakkaudella itse omin käsin valmistettu kierrätysmateriaalitekstiilistä.

Toistaiseksi vierashuoneemme on uusilla kauniilla pintamateriaaleilla varustettu mutta äärettömän karu.  Seuraavaksi suuntaamme keittiön pintamateriaalien kimppuun. Marraskuun aikana on tarkoitus uusia ainakin keittiön lattia ja mikäli suunnitelmamme onnistuu saattaa keittiön kaapistot saada itselleen aivan uuden värin. Ehkä joulukuun voisi omistaa sisustamiselle.

Lupaan päivitellä vähemmän karuja kuvia remontointiprojektin etenemisen myötä.

Ehkä meillä seuraavan viiden täällä asutun vuoden jälkeen on jo aika kivan näköinen koti.

Toivoa on.

Mukavaa sunnuntaipäivää!

Rakkaudella,

Sallamari