Koulrofobia

Koulrofobia eli määrittelemätön klovnipelko. Klovnipelon nimesi koulrofobiaksi John G. Robertson kirjassaan An Excess of Fobias and Manias.

Seffieldin yliopiston teettämä tutkimus poiki sairaalaklovnien käytöstä poistamiseen osassa Englantilaisia sairaaloja - syynä kyselyssä ilmennyt klovneista aiheutuneiden erilaisten ahdistuskokemuksien yleinen esiintyvyys tutkimusryhmän lapsilla.

Koulrofobian vastavoimana pidetään klovifetissiä, joka fetissejä tutkittaessa luokitellaan kuuluvaksi osaksi asusteisiin ja pukeutumiseen liittyviä fetissejä.

Minusta klovnit ovat karmeita. Olen lapsesta saakka kammoksunut klovneja - ilman erityisempää traumatisoivaa kokemusta tai ainakaan selkeää muistikuvaa sellaisesta.

Tämä kauhuklovnivillitys todella osuu ja uppoaa minun kohdallani. Luettuani uutisia klovnipelottelun rantautumisesta kotosuomeen, pimeässä liikkuminen on ahdistanut minua tavanomaista enemmän.

Miksi, oi miksi?

Miksi juuri klovniasussa?

Klovni hämärässä ympäristössä ilmapallon kanssa - en nopeasti osaa nimetä kammottavampaa ajatusta jostakin mitä pitäisi kohdata yksin.

Voi olla, että kuolisin sydänkohtaukseen tuollaisessa tilanteessa.

Olen yrittänyt hoitaa klovnifobiaani viivyttämällä klovnifetisistiä pukeutumalla klovniksi bileisiin. Olihan se kokemus -omakuva ahdisti peilissä enemmän kuin noina päivinä tavallista oli.

Mutta hei, minä yritin.

Kauhuklovnit,

kadotkaa pois, kiitos!

Iloista klovnivapaata viikonloppua teille ihanat lukijat!

Rakkaudella,

Sallamari