Pitkästä aikaa luvassa Project 333 -kuulumisia. Koulun myötä päivittäinen pukeutumiseni on - hyvin pitkälle käytännöllisyys näkökulmien sanelemana - vakiinnuttanut viime viikkoina itsensä tälläisen pyhän farkut - paita - tennarit kolminaisuuden ympäirille. Värjysoppituntipäivinä valitsen ylleni mustaa paitaa, muutoin turvauduin raitapaitasuosikkeihini.
Joten asuinspiraatiokuvien osalta ei ole inspiroivaa jaettavaa. Tässä vaiheessa käsityötaidon opiskelua käytännöllisyys sanelee lähtökohdat pukeutumiselle. Inspiroivan pukeutumisen aikakausi palannee takaisin, kun opinnoissa on edetty Rookie -vaiheesta I kinda know what I am doing -vaiheeseen.
Opiskelijaelämään liittyy olennaisesti tämän P333 kauden toistaiseksi ainoa hankintani. Toteutin opitojen rahoituskuvioiden viimein selvittyä vuosia eläneen unelmani; hankin Fjällravenin ja liitin itseni "kettureppukerhoon". Haaveenani eli kauan ajatus oman keltaisen Kånken repun hankkimisesta. Olen - mitä loistavimpien syiden varjolla - kuitenkin onnistuneesti siirtänyt ja taas siirtänyt tätä hankintnaa tuonnemmaksi ja tuonnemmaksi.
Until now.
Nyt minunkin olallani keikkuu kettureppu. Ei tosin alkupeäisen unelmani värinen keltainen yksilö. vaan käytännöllisempi P333 kokoelmani sävymaailmaan paremmin sointuva navy sininen versio.
JunttiP on ketturepusta riemuissaan - lupailee harva se päivä koristella reppuni oikean ketun häntäkarvoilla. Kun kerran koko ajan puhutaan kassista kettureppuna, niin pitäähän siinä olla kettua. Toistaiseksi reppuni on säilynyt koristeettomana - seikka, josta olen enemmäin kuin riemmuissani.
*****
Project 333 -kokoelmani tälle syksylle ja alkutalvelle ei vielåä ole kokonainen. Ostoslistallani ovat yhden järkevät syyskengät. Onhan minulla toki ne ihanat Minna Parikat, jotka kaapissa odottavat kuivia syyskelejä. Ne eivät vain tässä elämäntilanteessa ole kokoaikaisessa käytössä korkeutensa vuoksi ne kätevimmät - nykyään kun minä seison todenteolla päivät pitkät. Tarvisi hannkkia matalemmat fiksut kävelykengät.
Toinen P333 kokelmastani uupuva vaatekappale on välikelien syystakki. Niihin päiviin, kun aamulla on vähän viileää, mutta päiväksi lämpenee vielä yli kymmeneen asteeseen. Sellainen minulta uupuu kokonaan.
Olen takin suhteen aivan hukkateillä - siksi sellaista ei ole vielä sattunut eteeni kirpparikierroksilla tai kaupoissa. Kun ei tiedä mitä haluaa, ei löytä mitään. Pitäisi piirtää muutama inspiroiva aarrekartta tai moodboard selkeyttämään vaatehankintoja.
Sounds like a plan.
Pitänee toteuttaa sellaineen aarrekartta.
Mitäs tuumaatte aarrekarttaideasta?
Rakkaudella,
Sallamari
Aarrekartta tai joku muu sellainen saattaisi toimia, jos miettii millaista haluaa tarpeeseensa. Minulla se on vaan yleensä toisinpäin, että haluan jotain ja keksin sitten että miksi minä tarvitsen sitä. xD
VastaaPoistaMä olen myös hyvä keksimään miksi en tarvi asiaa jonka haluaisin.
PoistaToki tässä takkijutussa tuo suomen syksy kannustaa takin hankintaan viileydellään. Lähdin linjaamaan aarrekanttailulla millaista takkia oikeasti haluan ylläni kantaa (niin, että se sopii yhteen muun vaatekaapinn kanssa) - kas tuntia myöhemmin tilasin juuri oikeanlaisen takin Ebaysta.
Ehkä minun tulee vaan uskoa, että Henkkamaukka ja muut kauppakeskusten vaateliikkeet eivät vain myy minua miellyttäviä takkeja. Siellä oli tarjolla kylpytakkia ja tikkitoppista sekä parkaa - so not me.
Onnea on uusi edukas syksytakki.