Pakolaiskeskustelujen kuumentaessa tunteita, tuntuu FB feedini täyttyävän mielipiteistä - tosiaisioita, kuvitelmia ja mikä pahinta, sarkastisia - hauskoina vitseinä luotuja - pilakuvia toisen ihisenen sanomisia lainaten. Eikä siinä mitään, mielipiteitä saa - pitääkin - olla. Jollakin tasolla huomaan, että ympärilläni vellovat mielipideilmaisut alkavat ylittää kaikilla tasoilla hyvän maun rajat.
Heräsin todenteolla mittimään, ymmärretäänköhän me aikuiset itse ollenkaan sitä miten me itse vedämme mattoa jalkojen alta kaikella koulu- ja somekiusaamisen vastaiselta työtä jakamalla naurunappulasta bongaamiamme mukahauskoja "ihan vaan hyvänä vitsinä tein tälläsen" -ideologialla tekaistuja meemi-kuvia. Etenkin niitä sellaisia, joiden luomiseen joku vitsiniekka on käyttänyt netistä napattua uutiskuvaa - tai muuta vastaavaa otosta - siitä jostakusta tietystä ihmisestä.
"Minä vain haluan tehdä esimerkin kaikkien nähtäväksi,
siitä millaista tyhmyyttä maailmassa on."
Miettikää millaista esimerkkiä me aikuiset annamme lapselle jakamalla - tai mikä pahempaa luomalla - tälläisiä muka vitsikkäitä heittoja sosiaalisen median palveluissamme.
Pienen koululaisen on viakea ymmärtää miksei siitä meidän luokan lehmästä kanssa voi tehdä hauskaa meemiä, kun aikuisetkin niitä tekee ihan kaikista jotka niiden mielestä on tyhmiä ajatuksineen. Jos kerran aikuisetkin ajattelevat ihan avoimesti, että no tyhmiöt oikeastaa ansaitsevat siksi tulla ajatuksineen nauretuksi - että oppivatpahan ajattelemaan fiksummin ensi kerralla. Me aikuiset ilmennämme, että on OK tehdä kuvia ja että tallaisen kuvan tekemällä ja jakamalla saadaan vähän huvia siinä sivusa ihmisten elämään. Saadaan naruaa typeryksille.
Noin niitä huumorikuvia tunnutaan perustelevan.
Noin niitä huumorikuvia tunnutaan perustelevan.
Samalla tavalla tekoaan voi sitten perustella luokkatoveriaan kiusaavat koululaisetkin - ihan vaan että se meidän luokan lehmäkin oppis olemaan fiksummin ja näyttämään nätimmältä vastedes.
Mikä sitten on aikuisten somekiusaamista ja mikä viatonta hauskannpitoa?
Minusta somekiusaamista on luoda meemikuva elävästä olemassaolevasta ihmisestä. Riippumatta siitä ajatteleeko ihminen samalla tavalla asioista kuin sinä, tai ovatko hänen ajatuksensa naurettavuuteen asti erilaisia kuin sinun. Eikä ole väliä tunnetko ihmisen oikeassa elämässä vai et. Sama pätää siihen onko ihminen tuikituntematon yksityishenkilö vai julkisuudesta kaikille tuttu.
Näitä kaikki edellä mainittuja - eläviä olemassaolevia ihmisä - yhdistää se seikka, että jossakin on joku joka heitä rakastaa. Joku joille he ovat yksi äärimmäisen tärkeistä ihmisitä. Pilkka joka tuodaan koko kansan naurettavaksi mukahassun meemikuvan kautta, ei kohdistu yksin tuohon henkilöön ja hänen ajatuksiinsa - välillisesti tuo luotu meemi vaikuttaa- jopa todella musertavasti - myös kaikkiin henkilön ympärillä oleviin ihmisiin.
"Mielestäsi on siis OK luoda meemikuva Star Trek hahmosta,
muttei hassuja suustaan lipsauttavasta julkkispoliitikosta?"
- Tiivistettynä ajatukseni menevät juuri näin!
"Entäpä Grumpy Cat? Voiko hassulle murjottavalle kissalle nauraa?"
- Tässä kohtaan tömätään oikeasti ongelmalliseen aiheeseen - tuo kissahan on elävä olemassaoleva olento, jonka ympärillä on kymmeniä rakastavia kanssaihmisiä. Mutta - ehkä se tärkein seikka - Grumpy Cat meemille nauramisen ydinajatus on täysin eri lähtökohdista juonnettua, kuin toiselle ihmiselle meemikuvan välityksellä nnauramisen ydinajatus. Kissalle nauretaan, koska se on hellyyttävällä tavalla hassu murjottavine ilmeineen - ei siksi, että me nauramalla haluaisimme välittää viestin siitä miten ollaan meille kelpaava kissan tuli muutaa ilmettään välittömästi. Ihmisille nauraessamme haemme takaa välitöntä muutosta ajatuksissa tai käyttäytymistavassa. Huomaatko eron?
Voiko kaikkea tälläistä pohtia ihminen, joka mielellään lisää selfie kuviinsa kantaaottavia lausahduksia. Are you any better than the others to whom you are preaching here? Varteenotattavaa pohdintaa itse itseltäni. Minä näen huiman eron ironisen itseilmaisun ja tarkoituksellisen toisen ihmisen halventamisen välillä - vaikka toteutustapa olisikin kummassakin hyvin lähellä toista.
Itselleen nauraminen on taitolaji sekin ja toisinaan sitä lyö alta lipan siinäkin aivan totaalisesti. Se mikä itsestään on silkkaa harmitonta kantaaottavaa itselleen nauramista, on toise silmissä totaalisesti mauton ylilyönti reaktio johonkin asiaan. Kokeiluun ja erehtymiseen perustuen, olen minäkin oppinut hillitsemään itseilmaisuani.
Parempi vain vaieta toisinaan ja nauraa itse itsekseen itselleen.
Tosiseikka on, että sitä itse luo ympärilleen toivomansa kaltaisen maailman. Tästä syystä olen joutunut tällä viikolla klikkaamaan usemapaan otteeseen "unfollow" ja "näytä vähemmän tälläisiä tilapäivityksiä" -nappuloita FB feedissäni.
Unelmiensa todellisutta luodessa on lupa tehdä valintoja. Minun todellisuuteeni ei kuulu toisen ihmisen kustannuksella nauraminen. Sellaista käytöstä minä myös opetan eteenpäin.
Pienillä teoilla voi muutaa maailmaa!
Avaimet Sinun onnelliseen maaimaasi
on sinun omissa käsissäsi - use them wisely!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja