Aarrekarttakurssi V

Seikkailuni Runotalon Aarrekarttakurssin parissa on edennyt kurssin viimeiseen vaiheeseen,  vuorossa on Leikkaa ja Liimaa Haaveet Todeksi -osio.

Periteisten työvälineiden -  sakset, liimaa ja paperia - sijaan tämäkin tehtävä taipui käsissäni digitaalisin välinein toteutetuksi. 

Ensimmäistä kertaa tämän aarrekarttaretken aikana täällä blogissa esitettyyn kuvaan iski sensuuri.

Aarrekartasta tuli kokonaisuutenna liian henkilökohtainen jaettavaksi.

Minun Aarrekarttani

Lopullinen muoto aarekkartalleni vaati tovin työskentelyä.

Tämä viimeinen tehtävä osoittautui kohdallani kaikkein haastavimmaksi.

Aarrekartan luodakseen tarvitsee vain oppia selkeyttämään tavoitteet ja toiveet - sitten yksintertaisesti vain luoda nuo tavoitteet ja toiveet esiin kuvallisesti.

Jeah, just like that - mietin itsekseni viime viikolla.

Yksikään kuva ei oikeastaan kelpaa. 

Mikään ei kuvaa toiveitani.

Viikon verran tuskailin tehtävän parissa.

Sen kaikista helpoimman ja hauskimman tehtävän parissa.

Tuntuu, että juuri tässä kohden elämää minulla on vain yksi toive.

Kovin kiihkeä sellainen.

Toive toipumisesta.

Toive normaali painoisesta normaali kokoisesta terveestä kehosta.

Toive siitä, että ruoka olisi lopulta vain ruokaa - eikä määrite sille kuka tai minkä arvoinen minä tänään olen.

(uups, taisinpa juuri kirjata tuohon kolme tai neljä toivetta)

Inspiraatio ja hullaantuminen - siinä työkalut.

Inspiraatio saa liikkeen aikaiseksi, hullaantuminen saa alkusysäyksen jälkeen liikkeen jatkumaan.

Aarrekarttani yhdistää kuvaa ja tekstiä - siltäosin siis todella perinteinen aarrekarttamalli.

Voimaeläimiä ei kartassani tällä kertaa ole. Joku vakiintuneempi blogin lukia lienee huomannut, että minulla on tapana kirjailla voimaeläimet värikkäinä versioina iholle ja kanniskella niitä sitten mukana ihan jokapäiväisesti.

Aarekarttani on näiltä osin valmis.

Tuskailun jälkeen oli viimein valmiina luopumaan peloista ja sanomaan ääneen todelliset toiveeni.

Sanoista kuviksi.

Kiitos Runotalon Sari ja Aarrekarttamaailma neuvoista ja opastuksesta tämän aarrekarttaretkeni varrella.

Edit - Sari sähköpostitteli lisäneuvoin -  aarrekarttakurssini ei olekaan vielä valmis.
Minä malttamattomana ehdin jo todeta että valmista on. Piste ja pinoon.
Väärässä olin.
Aikaani edellä - vielä on kaksi ossaa tätä kurssia jäljellä.

Rauhoitutaan nyt kuitenkin hetkeksi ja istahdetaan odottamaan mitä tuleman pitää.

Olen kylvänyt siemenen. 

Annan nyt itämiselle aikaa. 

Jotkut toiveet tuottavat hedelmääpikavauhtia. 

Toiset vaativat pitkän kypsymisajan. 

Joidenkin toiveiden ei edes kuulu toteutua.

*****

Last but not least.

Tuossa yksi vanha ja nimetön aarekartta.

Siemen jonka joskus istutin ja jätin itämään sitä kummemmin ikinä mitenkään edes ajattelematta.

Huomaako joku jotakin tuttua?

Kenties toteutuneen unelman?

Eipä siitä enempää.

Vanha kartta saa kertoa tarinansa aarekartan tarkoituksesta ja toimivuudesta.

Thank You.

Rakkaudella,

Sallamari