Tuollainen kuva hänellä on minusta.
Muinaismuisto jostakin menneiltä vuosilta - itse olen tuon kuvan hänelle antanut jonakin niinä vuosina kun nauroimme yhdessä eniten. Kuvan taakse on kirjoitettu 'mummolle'. Mummon hallusta se kai palautui minulle ja minun kauttani hänelle.
"Tälläinen kuva mulla on susta. Mä tän löysin tavaroiden joukosta. Sä oot tän mulle antanut."
Hymyilytti.
Sait pohtimaan minut nykyistä minä kuvaani. Ja sitä joka oli ja se mitä olen nyt.
Etsin yhä sanoja anteeksipyyntööni - haluten samalla kertoa että tänään on kaikki hyvin. Sitä, että tänään mä olen elämässäni kokonaisuudessaan rauhallisella vesillä. Pohjimmiltaan onnellinen. Onnellinen työstään rätisijä.
Seuraavalla tapaamisella tahtoisin laajentaa kuvaani sinusta. Kysyä oletko sinä onnellinen? Ja tiedustella ovatko kuluneet vuodet kohdelleet sinua hyvin. Ensi kerralla on minun vuoroni kuunnella.
Kiitos, että olet olemassa Ihana Kipeä Ensirakkaus
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja