Uusi maailmanjärjestys

Hei sinä, joka satuit tähän blogitekstiini salaliittoteorioita etsiessäsi, tulossa on juuri suuri pettymys sinulle. Raflaavasta otsikosta huolimatta salaliittoteorioinnit loistavat poissaolollaan ja maailmanjärjestyksellä viitataan kirjoittajan oman pienen maailman muuttuneisiin järjestelyihin. Ei sillä etteikö New World Orded -teoriat ole mielenkiintoista luettavaa. Minä valitettavasti tiedän kovin vähän niistä, tai en ainakaan niin paljon että saisin mitään kiinnostavaa tekstiä niistä aikaiseksi.

#sorrynotsorry

Minun pienessä maailmassani uusi järjestys on totisinta totta. Eletään Uuden Ajan kolmatta iltavuoroviikkoa, k aamu yhdestätoista ilta seitsemään. Tämä tarkoittaa kohdallani koulunatkasta johtuen kovin vähäisiä kotona vietettyjä tunteja, kotona ehtii käydä lähinnä nukkumassa - siivous on toisen harteilla, ruokahuolto on toisen harteilla ja vaatteeni hyvällä tuurilla pesee joku toinen.

Ensimmäinen iltavuoroviikko meni panikoidessa, toinen vilahti ohi vähän huomaamatta assarihommissa erilaisella aikataululla. Nyt siis käsillä kolmas viikko Uuden Maailmanjärjestyksen keskellä,  tälle viikolle itselleni tavoitteeksi luoda toimivat rutiinit iltavuoroviikon elämään.

Tämä iltavuoroviikko on minulle kaikin puolin aikataulullisesti haastava hahmotettava. Kotoalähtö tapahtuu kuljetusteknisistä syistä sen verran aikaisin, että löydän itseni 08:35 Kampin bussiaselmalta pällistelemästä uuteen päivää herävää Helsinkiä.

Koulun alkuun reilu kolme tuntia -että mitähän sitä sitten keksisi. 

Iltavuoroviikoilla meillä on lupa laitella toinen toistemme hiuksia kuntoon koululla ennen päiväohjelman alkua, joten yhden aamun viikossa saa investoitua tälläiseen ohjelmaan. 

Jäljellä on  neljä aamua ja rutkasti viikon aikana rästiin jääviä muita töitä.

Olen blogissa useampaan kertaan maininnut ohimennen olevani rutiinien rakastaja. Minun olohuoneessa on sohvan nurkassa tuttu turvallinen paikka, jossa tottuneesti hoidan elämäni toimistoasiat - istun tietokoneella vaihdellen tärkeää tietoa ulkomaailman kanssa.

Iltaviikoilla ei ehdi,
 mikäli meinaan saada siedettävän määrän unta.

paniikki - epätoivo - apatia

Miten mun nyt käy?

Koska mä kirjoitan blogia? Miten mä hoidan luottamustoimia? Missä välissä suunnittelen burleskikursseja ja totauten sisältö niihin valmiiksi suunniteltuihin?

Uskokaa tai älkää, olen useamman päivän tehnyt töitä tsempaten itseäni rohkeuteen tutkien etsiskellä ympäristöstä uusi paikka tehdä ne sohvan nurkkaan kuuluvat asiat jossakin toisaalla. Itseasiassa, tuntuu niin hassulta sanoa ääneen  "ä osaan hoitaa asioitani ainoastaa kotisohvan nurkassa istuen" (satunnaisesti ehkä onnistuneesti Helsinkikodinkin sohvalla), että asian joutui kirjoittamaan blogitekstiksi kolmeen kertaan aina poispyyhkien, enkä kyllä vieläkään saanut asiaa mielestäni mitenkään järkevästi kiroitetuksi.


Musta vain on on helpompaa vältellä ja siirtää asioiden tekemista uudella tavalla - vaipua välttelyn lisäämän pahanolontuneen vuoksi syvälle apatiaan - kuin koittaa omaksua uudet tavat ja paikat tehdä asiotia. On helpompaa sanoa, että mä en osaa ja tehdä ihan muuta kuin sitä mitä tulisi tehdä, kun se että tekisi asioita erilailla.

Helpolla ei pääse elämässä eteenpäin.
Tai helpolla pääsee tähän pisteeseen,
tästä eteenpäin täytyy tehdä toisin jos tahtoo muutosta olotiloihin.


Joten ajattelin vastata myöntävästi Uuden Maailmanjärjestyksen kutsuhuutoihin.
vaikka pelottaakin kyllä aika tavalla kaikki uusi

Tsemppauksia vastaanotetaan.


#alasapatia


Rakkaudella,
Sallamari