Syyskenkä Love

Muistatteko lapsuudesta ne arvoitukset, joissa piti muodostaa lause piirrettyjen kuvavihjeiden avulla?

Ensimmäisen sanan muodosti kaari ja kuva nallesta. Niitä seurasi nuotiokuva ja kirjekuori. Lauseen lopetti aasikuva ja nasta, jonka eteen miinusmerkin taakse oli lisätty kirjain N.

Joko keksitte mikä lause tästä muodostuu?

Pitkä johdatus päivän aiheeseen alkaa lauseella Kaarinalle tuli kirje Aasiasta. Kirjeen sijaan minulle saapui Aasiasta - tarkennettuna Japanista - paketti, joka piti sisällään nämä ihanat kiiltävät Ebaystä bongaamani syksykengät.

Kengät ovat ilmiselvä replika T.U.K -brändin Kitty Shoes avokkaista. Joskin näiden kenkieni esikuva on materiaaliltaan täyttä nahkaa toisin kuin nämä 

 muoviseosmateriaaliyksilöt.

Muovisuus ei minua haittaa, paitsi tuoksun osalta. Kengät tuoksuvat voimakkaasti keinomateriaalilta - tuoksu muistuttaa etäisesti lapsuudessa käyttämieni juhlavien lakerikenkien tuoksua. 

Toinen hieman arveluttava seikka kenkien ostossa oli kokovaihtoehdot. Nämä minun yksilöni ovat suurin koko tarjolla olleista vaihtoehdoista ja 38,5 kokoiseen matalaholviseen ankkaräpyläjalkaan melkoisen napakat. Melkeinpä liian pienet, mutta ei kuitenkaan ihan. Viikon käytön jälkeen kengät ovat muovautuneet jalan mukaisiksi ja alussa kovin pelkäämäni hankaan-kantapääsi-rikki-koska-voin -fiilis on hellittänyt.

Ulkonäöstä annan kengille 9+, kiiltävä pinta, tukevan kokoinen Mary Jane -remmi ja selkeä kissaluviointi. Sounds like my shoes.

Jään innolla odottamaan, miten hyvin kengät kestävät käyttöä. 

Alle kahdenkympin kengiksi, nämä jalkineet ovat jo nyt osoittaneet olevansa ihan kelpo ostos. Reilu viikko käyttöä takana, ei näkyviä kulumia havaittavissa.

Eettisyyskysymykset hiukan kaivertavat mieltä tämän hankinnan kohdalla. Tiedän rikkoneeni lähes jokaista arvokysymystä vastaan.

Ummistaako tyynesti silmänsä vaiko muuttaa omaa ostokäyttäytymistään?

Voisiko pysyä jossakin välimaastossa, ostaen vaidellen eettisesti tuotettuja ja vähemmän eettisiä tuotteita. Sellainen 50% hyväkuluttaja indeksi.

valintoja, valintoja, valintoja

Tässä kohtaa valitsen nauttivani näistä uusista syyskengistäni ihan täysillä.

Mukavaa alkusuksyä!

Rakkaudella,

Sallamari

Lenita by Anette Ahokas Design

Pitkästä aikaa on luvassa yhteistyöpostaus. 

Luvassa on ensimmäinen kurkistus Anette Ahokas Designilta saamani suloiseen pakettiin. Palaan Anetten ihanien luomusten pariin uudelleen vähän myöhemmin syysmyssykelien koittaessa (Toinen puolisko paketin sisällöstä on toimivin viileiden syyskelien saavuttua)

Anette on nuoresta iästään huolimatta kokenut suunnittelija, ensimmäinen Anetten suunnittelema vaatemallisto esiteltiin vuonna 2014.Anette suorittaa parhaillaan muotoilijan opintoja Kymenlaakson Ammattikorkeakoulussa täydentämään aikaisempia artesaaniopintoja. Anette syventää uusien opintojensa myötä osaamistaan puvustuksen sekä esiintymisasujen saralla.

Anette Ahokas Design valmistaa korkealaatuisia kotimaisia vaatteita ja asusteita ekologisuutta sekä eettisyysperiaatteita vaalien. Yritys toimii Slow Fashuon -periaattella, siten että tarjolla olevat tuotteet ovat ajattomia, käyttöä kestävän laadukkaita eikä tarjolla oleva mallisto pyri kilpailemaan kertakäyttöisten sesonkiluomusten makkinoilla. Kaikki malliston tuotteet valmistetaan käsityönä suomessa ja käytettävät materiaalit pyritään hankkimaan mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleina.

Minä rakastuin Anetten yrityksen toimintaideaan
 ja tuotteiden taustafilosofiaan ensi tapaamisellamme.

Kestävyys, monikäyttöisyys ja materiaalien kierrätys ovat avainasemassa minun jokapäiväisessä pukeutumisessani. Ehdoton plussa Anetten vaatemallistossa on runsas kokovalikoima. Anetten ajatus siitä, että jokainen nainen tai mies saa tuntea itsensä kauniiksi häntä itseään miellyttävässä vaatteessa kehon mallista tai koosta riippumatta on sellainen ajatus joka sopii täysi yhteen minun maalmankuvani kanssa.

Valmiiden vaatteiden ja asusteiden lisäksi Anette valmistaa sovittaessa yksilöllisten mittojen mukaan asiakkaan toiveiden mukaisesti uniikkeja mittatilausvaatteita, esiintymisasuja sekä monikäyttöisiä asusteita.

Anette kyseli minulta taannoin kiinnostaisiko minua aloittaa hänen luomuksiinsa tutustuminen asusteiden kautta.

Vastausta lienee vaikea arvata - minähän hihkuin riemusta.

Kyllä. Kyllä.

Anette Ahokas Designin nettikauppaa selaillessani silmäni nauliintuivat tähän ihanaan kierrätysnahasta valmistettuun Lenita -kaulakoruun. Lenita on näyttävä asuste - mustaa kaunista nahkaa hopeoidulla kiinnikkeillä.  Lenita on monipuolinen koru, sillä pelkistetyn yksinkertaisuutensa ansiosta se on käyttökelpoinen lukemattomissa eri tilanteissa monella eri tapaa.

Minun käytössäni Lenita tuo vaihtelua arkiasuun helmien sijaistajana. Rakkauteni helmikaulanauhoihin on ikuista, eikä päättymistä ole näköpiirissä, Lenitan avulla saan arkiasuuni päivän niin vaatiessa aivan uudenlaista särmää.

Kaurakorun lisäksi Lenita toimii hienosti myös pantamaisena hiuskoristeena. Joskaan ei minun tynkätukassani, PikkuÄsään pitkiin kuteihin loihdin kyllä Lenitan avulla hienon kampauksen. Simppeli kiharapohja, sitten Lenita kiharoiden päälle niin että koru asettuu mukavasti päälaki-takaraivo -akselille. Muutama pinni käteen ja sitten kieputtelemaan Lenitan alapuolelle jääviä hiussuortuvia niskasta oman mieltymyksen mukaan Lenitan ympärille. (Kuva hiuspantakäytöstä ei ehtinyt tähän postaukseen - oli PikkuÄssällä sen verran kiire toisiin puuhiin, ettei ehtinyt äiti kuvaa napata -  mutta palaan asiaan myöhemmin kuvan kanssa.)

Minun kokoelmissani olevan koru on Lenita vaihtoehdoista mallia ohut. Tätä ohutta Lenita -mallia on saatavana myös pirteässä sinisessä värissä. Sininen on minusta värinä aivan ihana, ikävä vain että kirkas sininen sävy riitelee tukkani väri kanssa ja niin tuo vaihtoehto väreistä oli poissa laskuista minulla.

 Mikäli pohdiskelet uniikka mittatilauksena tehtyä asua itsellesi, kannattaa piipahtaa katsomassa millaista tarjontaa löydät Anetten luomuksista. Erityisen ihailtavaa Anetten toimintatavassa on tapa, jolla Anette pilkkoo valmistamiensa tuotteiden hinnoitteluperiaatteen asiakkalle. Piipahda rohkeasti tutustumassa tuotteiden hinnoittelurakenteeseen täällä.

Anette Ahokas Designin tuoreimmat kuulumiset löydät kätevästi  yrtiyksen Facebook-sivulta.

Minulla on sellainen kutina, että Anetetsta kuulemme lisää. Odotan innolla minkä juhlien yhteydessä jonkin median välityksellä bongaamme seuraavaksi jotakin Anetten suunnittelemaa.

Kiitos paljon Anette,

on ilo tehdä yhteistyötä kanssasi.

Palaamme näihin yhteistyökuvioihin täällä blogin puolella vielä uudelleen.

Näihin tunnelmiin,

mukavaa viikonlopun odotusta!

Rakkaudella,

Sallamari

yhteistyöpostaus: tässä postauksessa esiintyvä tuote on saatu suunnittelijalta

#nuoruuskuvahaaste

Ajattelin aloittaa uuden viikon muutaman hellyttävän nuoruuskuvan voimin vastaamalla minulle heitettyyn kuvahaasteeseen. Monelle teistä tämä haaste on varmaa jo tuttu Facebookin tai Instagamin puolelta.

Oletteko koskaan miettineet, miten nuoruuskuvat ovat itse asiassa suunnaton etuoikeus? 

Ensi kuulemalta kuvat jostakusta lapsuuden ja nuoruuden ajalta kuulostaa tylsältä itsestäänselvyydeltä. Tottakai sulla on itsestäsi kuvia elämäsi varrelta. Eihän kukaan ole voinut välttyä koulukuvilta ja rippikuvia sun muilta. Nuoruuskuvat on pääasiassa oletusarvoltaan noloja ja ehkä juuri siitä syystä oletettaan ihmisten sanovan, että ei minusta ole mitään nuoruuskuvia.

Kaltaiseni ysärilapsen lapsuus/nuoruuskuvat ovat oikeita paperille kehitettyjä otoksia. Kunnon Old School -meininkiä - paperisia valokuvia ladottuna muistoiksi albumeihin. Lapsuuden ajalta kuvia  on säilössä kaikkien muuttojen ja muiden elämänmuutosten jälkeen parin ison albumin verran. Teinivuosilta kuvia onkin sitten jo paljon vähemmän. Koulukuvia ei ole jäljellä yhtä ekan luokan yksittäiskuvaa enempää eikä rippijuhlista tai ylioppilasjuhlista ole yhtään kuvaa minun hallussani.

Olen kiitollinen vanhemmille, että he olivat ahkeria valokuvaajia minun ollessa lapsi. Ihania muistoja syntymäpäiviltä ja tunnelmia arkisista askareista. Olen myös kiitollinen, että perheelläni oli rahaa kameraan, filmiin ja valokuvien kehitykseen.

 Olen saanut kuulla rehellisiä tarinoita ihmisiltä ympäilläni koskien yhdeksänkymmentäluvun lamavuosia. Tarinoita siitä, että ei minulla ole lapsuuskuvia koska meidän perheessä ei ollut rahaa valokuviin. Se, että jostakusta ei ole olemassa mitään lapsuuskuvia tuntuu jotenkin uskomattomalta näin digitaalikuvien aikakaudella. Toisinaan itsekin onnistuu unohtamaan 90 -luvun lamavuodet ja sen tosiseikan, että minunkin luokallani oli luokkatovereita jotka eivät koskaan osallistuneet luokkakuvauksiin. Miten hassua ajatella, että koulukuva on jotenkin luksusta. vaikka todellisuudessa koulukuva ei ole tänäkään päivänä kaikkien perheiden budjettiin mahtuva juttu. 

Koulukuva on luksusta.

Jos omistat ihania kamalia koulukuvia, 

voi luvalla kokea olevasi vähän etuoikeutettu.

Olihan niitäkin luokkatovereita, jotka eivät syystä tai toisesta oikeasti halunneet koulukuvaa. Koulukuvassa poseeaaminen ei millään tavalla tarvitse olla miellyttävää ja on ihan oikein sanoa, että nämä koulukuvat eivät ole se minun juttuni ja siksi niitä ei ole.

Rohkeutta on myös sanoa ääneen, että minulla oli lapsuus siitäkin huolimatta että siitä aikakaudesta ei ole kuvallisia todisteita jäljellä koska meillä ei ollut varaa dokumentoida aikaa kuviin. Nostan hattua ihmisille, jotka rehellisesti uskaltavat sanoa nuoruusvuosien olleen erilaiset kuin yleisissä oletuksissa ajattelemme nuoruusvuosien kaikilla olleen.

Paperiset kuvat ovat helposti hukkuvaa tavaraa. Vanhempien erot, omat erot, muutot  plus sun muut elämänmullistukset ovat monesti edesauttaneet tilannetta, jossa joudut toteamaan nuoruusvuosien kuvallisten todisteiden olemassaolon vähyyttä. Oli niitä kuvia, mutta ei hajuakaan missä ne nykyään ovat.

Sitten on vielä koko joukko ihmisiä, joita ei tavalla tai toisella ole ollut menneisyydessä. Tarkoitan siis lapsuuteen asti johtavaa menneisyyttä. Ihmisiä, jotka ovat löytäneet todellisen minänsä vasta myöhemmällä iällä,. Lapsuus ja nuoruus omana itsenään ei ole itsestäänselvyys ja sen myötä nuoruuskuvat eivät nekään ole itsestäänselvyys meille kaikille.

Minun kuvakollaasini kuvat ovat Facebookista napattuja. Osa omia otoksia kaiken maailman opiskelijakorteista, osa ystävien seinälleni postaamia päivän piristyksiä.

Past is in past,

future is now in your hands.

Keskitytään kaiken energian voimin unelmiimme ja luodaa niistä totta!

Mukavaa maanantaita!

Rakkaudella,

Sallamari