Päivänpaistetta ja risukasoja

Allekirjoittaneen risukasassa on edelleen pimeää ja ankeaa - päivät kuluvat vaakatasossa syvällä sängyn pohjalla.

Ties monettako päivää jatkunut flunssakierre ei näemmä hellitä otettaan millään.

Pienet vasarat takovat taukoamatta ohimoitani - tai siltä se ainakin tuntuu.

Niistotahti on paperirulla päivässä. 

Päivät kuluvat nukkuen.

Mä niin vannoin huomenna olevani takaisin normielämässä.

Tätä menoa jää haaveeksi.

Koitan olla purkamatta enempää kiukkua ja turhautumista tänne.

Vaikka aikuisten oikeasti aivan perseestähän tälläinen sairastaminen on.

Olo on huono ja silti mitään kongeettista vikaa ei löydy.

Joku virus - niinhän ne lopulta toteaa.

Ota noista viruksista sitten jotakin tolkkua.

Sitä epäilee itse hetkittäin, että kuvittelenkohan mä vaan.

Entä, jos olenkin kipeä vain koska mieli kuvittelee että mä olen kipeä?

Entä jos, en olekaan vaan vain kuvittelen olevani?

Oleteko muuten milloinkaan pohtineen, miten yksikin lääketieteellisen termi tai kirjainnumeroyhditelmä tekee hetkessä omasta olotilasta todellisen?

Rakkaudella,

Sallamari