Minut yllätettiin tänään.
Kuten viime viikolla jo kerroin, olen henkisesti valmistautunut helmien liikkeen hetkelliseen pysähtymiseen. Siihen luonnolliseen tasapainotilaan, jonka keho tarvitsee sopeutuakseen muutokseen.
Positiivinen yllätys tälle aamulle oli, että painonpudotusprojektin suhteen pysytään koko ajan liikkeessä toivottuun suuntaan - pienessä ja vaikkakin ehkä juuri tällä hetkellä melkein huomaamattomassa liikkeessä, mutta kokonaisuuden kannalta kovin positiivisesesti edeten. Yksi helmikin sai vaihtaa suuntaa purkista toiseen tällä viikolla.
Rehellisesti puhuen, nyt ollaan saavuttu sellaiseen risteyskohtaan, jossa uudenlaisia valintoja tarvitsee tehdä lisää helmien suunnan pysymistä silmälläpitäen. Tulevien viikkojen aikana haastan itseni, jälleen kerran, kurkkaamaan varovasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tiedän nimittäin, että liikuntatottumuksiani on hiukan uudistettava - on saatava lisää lihasta, jotta keho paremmin polttaisi energiaa. Olen vakaasti harkinnut muutamaa lihaskuntoa kohottavaa ryhmäliikuntatuntia - tai vaihtoehtoisesti aktiivisen salillakäynnin uudelleen aloittamista. Lompakossani kummittelee yksi käyttämätön kymppikortti salille ja sellaisena kymppikorttikäyttäjänä minä aijon jatkossakin pysyä. Yksi kerta salilla, vähän kahvakuulaa kotona - siinä optimaalisin rytmi minulle lihaskuntoa kasvattavan liikunnan lisäämiseksi.
Rohkeutta siis kaivataan tulevinakin viikkoina.
Mukavuusalueeni toivottavasti laajenee taas.
Palaan asiaan myöhemmin.
Lupaan jakaa onnistumiset (ja haastelliset hetket) kanssanne.
Oikein mukavaa perjantaita!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja